Senni Sillanpään todistus

Synnyin Jurvassa uskovaiseen perheeseen 20.12.2002. Perheeseeni kuuluuvat isä ja äiti, minulla ei ole sisaruksia. Mutta ei minulla myöskään ole mummaa tai paappaakaan, koska he ovat jo Jumalan luona. Asuin Jurvassa noin viisi vuotta ja ne ajat olivat ihania. Asuimme rivitalossa ihanien naapureiden kanssa. Kävin isäni kanssa etenkin nuortenilloissa, vaikken oikein mitään tajunnutkaan, koska olin niin pieni. Mutta sitten eräänä päivänä isäni ja äitini kertoivat minulle, että muutamme Kurikkaan isän kotitaloon, ja nykypäivänä asumme siinä.

Äitini veti siihen aikaan Kauhajoella Nummijärvellä kesäisin leirejä, joissa kuljin mukana jo pienestä pitäen. Yhtenä vuonna menin leirille kahdestaan parhaan kaverini kanssa. Nukuimme teltassa yöt ja päivät me leikimme, söimme ja teimme muuta mukavaa. Jokaisena iltana leirillä oli iltahetki, jossa joku vetäjä puhui vuorollaan ja lauloimme paljon leirilauluja. Illan päätteeksi oli rukoushetki. Siihen aikaan en ollut varsinaisesti uskossa, en ollut tehnyt henkilökohtaista ratkaisua.


Viime kesänä 2012 ei minulla ollutkaan enää kaveria tai äitiäni mukana leirillä. Silloin nukuin sisällä yksin kahden hengen huoneessa. Joskus ei ole kiva nukkua oudossa paikassa yksin. Toisena iltahetkenä rukoushetken jälkeen ne, joita väsytti, saivat mennä jo nukkumaan. Loput jäivät vielä rukoilemaan. Menin rukoiltavaksi ja itkin. Sinä iltana tulin uskoon. Eikä minua enää haitannut nukkua yksin. Tiesinhän, että Jeesus oli kanssani.


Siihen aikaan meidän seurakunnassa tilattiin Raamattuja. Jostain kumman syystä tuli myös roosan värinen raamattu, joka oli ylimääräinen, ja äiti ja isä ostivat sen minulle. Ja siitä päivästä lähtien sain oman raamatun, se oli unelmieni raamattu. Olen lukenut sitä paljon. Lempipaikkani on Psalmi 23. Lue ihmeessä!


Nykypäivänä olen 10-vuotias, 5-luokkalainen, joulukuussa 11-vuotias. Käyn myös nuortenilloissa, joissa me kuulemme Jumalan sanaa ja puuhailemme muutakin mukavaa. Enkä aio ikinä luopua uskosta, sillä mitään parempaa en tiedä. Seurakuntani on minulle läheinen ja tukenani silloin, kun sitä tarvitsen.


Tähän lopuksi haluan viestittää sinulle, miksi kannattaa kulkea Jeesuksen seurassa ja mitä itse olen kokenut. Kun tulin uskoon, niin sain sydämeeni rauhan, eikä minun tarvinnut murehtia asioita niin kuin ennen. Uskon, että Raamattu on totta ja Jeesus on totta. Miksi muuten hän olisi kuollut puolestamme ristillä.

 

 

Senni Sillanpää
   

 

Palaa takaisin Elämäntarinoita -osioon

Lisätietoja