Betanian perhe ja Jeesuksen voiteleminen (Joh. 12)

Kirjoittaja Janne Saarela

2017

 

Johdanto

Jeesuksella oli ystäviä. Tämä asia on kuitenkin helppo jättää täysin huomiotta varsinkin jos me keskitämme kaiken huomiomme Jeesuksen ihmeelliseen toimintaan ja näemme vain ”Jumalan joka tekee ihmeitä”. Tarkkaavainen lukija kuitenkin huomaa, että on mahdollista löytää kuvauksia tilanteista, jossa Jeesus on ajautunut rauhalliseen ympäristöön ystäviensä kanssa. Yleensä tämä tarkoitti ateriaa jonkun kotona. 

Yksi tällaiseen tilanteeseen tarkentava kertomus löytyy Johanneksen evankeliumin luvusta 12. Paikalla on Jeesuksen lisäksi kolme Jeesuksen läheistä ystävää: sisarukset Lasarus, Martta ja Maria. Mutta ennen kuin sukellamme tähän kertomukseen tarkemmin, meidän on syytä ottaa hieman etäisyyttä ja katsoa aihetta hieman laajemmasta perspektiivistä. 

 

Kaksi voitelua

Aloittakaamme tarkastelemalla kysymystä: monestiko Jeesus voidellaan evankeliumeiden teksteissä? Huomaamme ensinnäkin, että kaikki evankeliumit ovat tallettaneet kertomuksen, jossa (nimenomaan) nainen voitelee Jeesuksen. Tarkemmin sanottuna voimme olla melko varmoja siitä, että neljä eri kuvausta keskittyvät kuitenkin vain kahteen eri tapahtumaan. Ensimmäinen voitelu-kertomus, joka tapahtui varhaisemmassa vaiheessa Jeesuksen julistustoimintaa löytyy Luukkaan evankeliumin jakeista 7:36-50. Tässä kertomuksessa Jeesus on Simon-nimisen fariseuksen kotona. Simon tekee kaikkensa nolatakseen Jeesuksen, mutta tilanteen pelastaa ”syntiseksi” kutsuttu nainen, jonka käytöksen perusteella Jeesus lyö lopulta Simonille luun kurkkuun. Luukas kirjoittaa: 

Kun hän [nainen] sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. (7:37-38)

Ei tarvitse olla teologi ymmärtääkseen, että jotain merkittävää oli naisen sydämessä tapahtunut. Emme ehkä erehdy pahasti jos oletamme, että hän on aiemmin kuullut Jeesuksen julistusta ja jokin hänen elämässään on muuttunut lopullisesti. Joka tapauksessa tämä tilanne johtaa Jeesuksen aseman kyseenalaistamiseen: väkijoukko ihmettelee miten ihmeessä Jeesus antaa syntisen naisen koskettaa itseään tällä tavalla?! Profeetta hän ei siis ainakaan voi olla! Tämä johtopäätös on täydellisen virheellinen — Jeesus itse asissa on asioista enemmän perillä kuin läsnäolevat lainoppineet. Nainen paljastuu lopulta todelliseksi onnistujaksi siinä kun Simonin käytös paljastuu todelliseksi epäonnistumiseksi.

Jatkamme matkaa. Toisen kertomuksen löydämme kolmesta muusta evankeliumista eli Matteuksesta, Markuksesta ja Johanneksesta. Koska Matteus on käyttänyt Markuksen evankeliumia lähteenään, kiinnitän huomiota Markuksen ja Johanneksen kuvaamaan kertomukseen. Aloitamme Markuksesta:

Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa, sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä. Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän. Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: "Millaista voiteen haaskausta! Sen olisi voinut myydä ja antaa rahat köyhille. Olisi siitä ainakin kolmesataa denaaria saanut." He moittivat naista ankarin sanoin. Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi te pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon. Köyhät teillä on luonanne aina, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole. Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten. Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki." (14:3-9)

Vertaamme tätä nyt Johanneksen kertomukseen:

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole." (12:1-8)

Katsokaamme nyt lyhyesti kertomuksissa olevia samankaltaisuuksia ja eroavuuksia.

 

Samankaltaisuuksia

Lähdemme purkamaan tätä hieman eri tavalla kerrottua kertomusta yhteisistä tekijöistä. Ensinnäkin sekä Markus että Johannes kuvaavat käytettyä öljyä käyttämällä erikoista kreikankielistä termiä nardou pistikees, joka ei ole tunnettu mistään muualta Uudesta testamentista. Tämä viittaa siis siihen, että molemmat käyttävät todennäköisesti samaa lähdettä. Toiseksi molemmat asettavat kertomuksen Betaniaan, joka oli siis pieni kylä lähellä Jerusalemia. Lienee olennaista mainita, että Kuolleemeren kirjakääröjen löytymisen jälkeen paljastui, että spitaalisille rituaalisesti saastaisina henkilöinä oli varattu oma erityinen paikka Jerusalemin itäpuolella (11QTemple 48:14-15; 46:16-17) ja Betania oli juuri tällä alueella. Jeesus ei välittänyt juutalaisten tiukoista rituaaleista ja viettikin yönsä spitaalisen Simonin luona ennen Jerusalemiin saapumistaan! Kolmanneksi molemmissa kertomuksissa naisen toimintaa kritisoidaan sillä, että voide oltaisiin voitu Jeesuksen voitelemisen sijaan myydä kolmestasadasta denarista. (Rahasumma vastasi vajaa vuoden tuloja!). Neljäs yhteinen piirre löytyy Jeesuksen tiukoista sanoista, joilla hän nuhtelee naisen kritisoijia. ”Antakaa hänen olla!” Vaikka opetuslapset eivät sitä tietenkään ymmärrä, nainen teki tämän Jeesuksen hautaamista varten. Tässä vaiheessa voimme todeta varmuudella, että olemme tekemisissä yhden ja saman kertomuksen kanssa. [1]

 

Eroavuuksia

Tarkka lukija kuitenkin huomaa, että kertomukset myös eroavat jonkin verran toisistaan. Tämän ei kuitenkaan saa vaivata meitä liikaa. Jos me vaadimme kertomuksilta täydellistä samankaltaisuutta, me luemme sitä modernien vaatimusten läpi emmekä ensimmäisen vuosisadan aikaisina historiallisina dokumentteina. Evankeliumien kirjoittajat ovat käyttäneet historiallisia kertomuksia, mutta he ovat tarkasti miettineet millaiseen kohtaan he ovat sen asettaneet suuressa mittakaavassa. Jokainen evankeliumin kirjoittaja haluaa nimittäin painottaa erilaisia asioita. Meidän on muistettava, että Johannekselle ei tuottanut mitään ongelmaa kuvata Jeesuksen temppelissä riehumista heti evankeliuminsa alussa. Kaikissa muissa evankeliumeissa se tapahtuu viimeisellä viikolla. Todellisuudessa tämä tapaus tapahtui vain kerran ja se tapahtui viimeisellä viikolla, mutta Johannes on enemmän kiinnostunut kertomuksen symbolisesta sisällöstä.  

Kysymys kuuluu: miten selitämme kertomusten eri ajoituksen? Markus kertoo sen tapahtuneen kaksi päivää ennen pääsiäistä (14:1), Johannes taas kuusi päivää ennen pääsiäistä (12:1). Selitys tähän näyttää olevan lyhyesti sanottuna siinä, että Johannes antaa tarkemman ajoituksen kuin Markus. Markus on näyttänyt sijoittaneen Jeesuksen voitelemisen ns. hampurilaisrakenteen sisälle seuraavasti:

 

  • A 14:1-2: Juutalaiset johtomiehet etsivät tilaisuuttaa tappaakseen Jeesuksen, mutta kiinnioton ei saa tapahtua julkisesti.
    • B 14:3-9: Jeesus voidellaan Betaniassa.
  • A’ 14:10-11: Juudas Iskariot lupaa kansan johtajille kavaltaa Jeesuksen julkisuuden ulkopuolella.

 

Samalla tavalla Markus on asettanut asiat erityiseen järjestykseen temppelissä: viikunapuu-kertomus esiintyy sekä ennen että jälkeen Jeesuksen temppelissä riehuntaa muodostaen näin samanlaisen ABA’-rakenteen (11:12-26). Markus ei siis ole niin tarkka ajoituksessa ja meidän on parempi seurata Johanneksen antamaa kronologiaa.

Tarkka lukija huomaa, että väite kertomuksen ristiriidasta koskien aterian sijaintia on pelkkää silmälumetta. On nimittäin helppo lukea tekstiä siten, että Markuksen mukaan tapahtumapaikka on spitaalisen Simonin luona ja Johanneksen mukaan Lasaruksen luona. Mutta Johannes ei koskaan sano, että ateriaa vietetään Lasaruksen luona, hän vain toteaa, että Lasarus on paikalla vieraana. Tapahtumapaikka on spitaalisen Simonin talo, joka on kutsunut paikalla kylän tunnettuja henkilöitä. Luvun 11 perusteella ei ole lainkaan kummallista, että Lasarus sisarineen on paikalla — Jeesuksen tekemä ihme oli herättänyt laajaa huomiota, ja Lasarus oli ainakin hetken aikaa paikallinen kummajaisuus! (Se, että Martta on auttamassa järjestelemisessä ei ole mikään argumentti sen puolesta, että tapahtumapaikka pitäisi olla hänen oma talonsa.)

 

Johannes nimeää naisen Mariaksi

Yksi asia pistää näissä kertomuksissa silmään: Johannes on nimennyt Markuksen kertomuksessa olevan nimettämön naisen: hän on Lasaruksen ja Martan sisko Maria. Itse asiassa huomaamme samantapaisen asian toisessakin kertomuksessa. Oletko koskaan pohtinut miten me oikeastaan tiedämme, että juuri Pietari heilutteli miekkaa Getsemanen putarhassa? Matteus (26:52), Markus (14:47) ja Luukas (22:50) jättävät nimittäin kaikki miekkamiehen nimettömäksi: ainoastaan Johannes (18:10-11) kertoo kyseessä olleen Pietari. (Noh, kukas muukaan!)  

Tämä on mielestäni olennaisen tärkeä asia ja siksi haluankin tarkastella sitä hieman lähemmin. Mainitttakoon, että kaikki tutkijat eivät ole olleet kovin vakuuttuneita Johanneksen evankeliumin lukujen 11-12 historiallisuudesta. Kuten todettu, luvussa 11 kohtaamme kertomuksen, jossa Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista. Mutta miksi kukaan muu ei kerro tästä asiasta? Jos tämä oli asia, joka todella tapahtui, voisimme odottaa muiden evankeliumien nostavan asian esille. Näin ei kuitenkaan tapahdu! Palaan mahdollisiin selityksiin hetken kuluttua. 

 

Tapahtumien historiallisuus

Tarkastelemme lyhyesti Lasaruksen, Martan ja Marian perhettä historiallisessa mielessä. Lasarus (eli Eleasar) oli kolmanneksi yleisin nimi juutalaisten miesten keskuudessa. Siksi onkin hieman yllättävää, että tämänniminen henkilö esiintyy Johanneksen mainintojen lisäksi ainoastaan rikas mies ja Lasarus -kertomuksessa Luukkaan evankeliumissa. [2] Maria taas oli kaikkein yleisin nimi juutalaisilla naisilla, Martta neljänneksi yleisin. [3] Jos luemme Johanneksen evankeliumin alusta loppuun, me huomaamme, että moni henkilö jää nimettömäksi. Esimerkiksi virkamies ja hänen poikansa sekä rampa ja sokea jäävät kaikki nimettömäksi. Kuitenkin luvussa 11 me saamme kuulla, että juuri Lasarus herätetään kuolleista. Yksi selitys tähän huomioon on se, että nimetyt henkilöt olivat itse aktiivisesti mukana varhaisessa seurakunnassa ja he olivat evankeliumin kertomuksen taustalla olleita silminnäkijöitä. [4]

 

Lasaruksen kuolleistaherättäminen & synoptikkojen hiljaisuus

Palatakseni aiemmin nostamaani kysymykseen: mitä meidän siis tulisi ajatella siitä, että ainoastaan Johannes raportoi Lasaruksen kuolleistaherättämisen ja miksi vain hän nimeää Jeesuksen voidelleen naisen Mariaksi, Lasaruksen siskoksi? (On väitetty, että Johannes ”lainasi” Martan ja Marian Luukkaan kertomuksesta (10:38-42), jonka jälkeen hän keksi Lasaruksen henkilöhahmon ja asetti perheen Betaniaan lainaten Markuksen kertomusta. Kyseessä olisi siis ainakin osaksi fiktiivinen perhe!) Useampi huomio voidaan nostaa esille Johanneksen kertomuksen historiallisuuden puolustamisessa. 

 

(1) Olen muualla käynyt tarkemmin läpi evankeliumin kirjoittajaa ja huomauttanut, että Johannes Vanhin käytti paljolti hyödykseen eri lähteitä kuin synoptisten evankeliumeiden kirjoittajat. Evankeliumissa mainitut useat henkilöt asuvat Jerusalemissa tai sen alueella, kuten Nikodemus, Lasarus, Martta ja Maria, ja on yleisesti ajateltu, että evankeliumin kirjoittaja oli itse kotoisin Jerusalemista tai sen lähistöltä. Näin ollen hänen yhteys näihin henkilöihin olisi tässä mielessä hyvin luonnollinen. 

(2) Lasaruksen nimeämättä jättäminen Luukkaan evankeliumissa ei ole argumentti hänen historiallisuutta vastaan. Luukas kiinnittää huomiota Marttaan ja Mariaan, eikä hänen ole tarvetta mainita tässä kertomuksessa Lasarusta. [5] 

(3) On väärin väittää, että jos jokin kertomus esiintyy ainoastaan yhdessä evankeliumissa, kertomus on epähistoriallinen. Tämä ei ole lainkaan automaatio. Itse asiassa melkoinen osa antiikin ajan historiaa on muutenkin säilynyt ainoastaan yhdessä lähteessä. 

(4) On  myös muistettava, että synoptikot keskittyvät Jeesuksen toiminnassa Galileassa, mutta Lasaruksen kuolleistaherättäminen tapahtuu Jerusalemin lähistöllä. Matteus, Markus ja Luukas kertovat Jerusalemiin liittyen ainoastaan yhden ihmeen: sokean miehen parantamisen (Matteuksella kaksi sokeaa). Lisöksi jokaisella heillä jo on evankeliumissaan ainakin yksi kuolleistaherättäminen (Luukkaalla kaksi). Pakottavaa tarvetta tämän kertomuksen mainitsemiseksi ei siis ole. 

(5) Viides syy kertomuksen poissaoloon muista evankeliumeista selittyy mielestäni sillä, että Lasarus oli ns. suojelun tarpeessa (kuten Maria), jonka vuoksi kertomus esiintyy ainoastaan Johanneksella, joka on evankeliumina myöhempää perua (90-luku). Perustelen asiaa tarkemmin seuraavissa kappaleissa. [6] Näiden huomioiden perusteella ei näe isoja syitä epäillä Johanneksen evankeliumin luvun 11 tapahtumia ja Betanian perheen olemassaoloa.

Asiat saavat lisää selityksiä, kun asetamme tapahtumat laajempaan historialliseen tilanteeseen. Ylipappi on päättänyt nyt lopullisesti tappaa Jeesuksen (11:50). Mutta tämä ei ollut heidän ainoa tavoitteensa, koska ”ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen” (12:10). Kertomuksen mukaan Lasaruksen kuolleistaherättäminen on lopullinen naula ”Jeesuksen tulevaan arkkuun”. Tapahtuma sai niin paljon suosiota, että kansan johtohenkilöt alkoivat pelätä kapinaa, koska Jeesuksen luo saapui entistä enemmän juutalaisia (12:9). Tunnettu Uuden testamentin tutkija Richard Bauckham itse asiassa väittää, että tämä kertomus antaa paremman historiallisen selityksen Jeesuksen kuolemalle kuin mitä me löydämme Markuksen evankeliumista. Markuksen mukaan pelkästään Jeesuksen temppeli-toiminta oli lopullinen syy hänen surmaamisekseen (11:18). Voimme nyt siirtyä pohtimaan tarkemmin kysymystä siitä miksi kertomuksen nainen saa nimen ainoastaan Johanneksen evankeliumissa.

 

Suojeleva anonyymisyys

Kaikki lapsien kanssa tekemisissä olleet tietävät mitä yleensä tapahtuu, kun lapset jäävät kiinni pahanteosta. Lasi on rikki, mutta kukaan ei oikeastaan näytä tietävän kuka sen rikkomisesta on vastuussa! Ajatus syyllisen suojelemisesta nousee monesti esille hyvinkin luonnollisesti — monesti pelosta.

Vaikka tämä esimerkki on puutteellinen, sen selitysvoima joidenkin Uuden testamentin kertomusten kohdalla näyttäisi olevan luonnollisin selitys. Olen jo todennut, että kun Jeesus otettiin kiinni puutarhassa, yksi hänen opetuslapsistaan alkoi huitoa miekalla sillä seurauksella, että ylipapin palvelijalta putosi korva. Muuta pari senttiä sivuun ja maahan olisi voinut pudota pää! Kuvittele, että kristityt kertovat tätä kertomusta joitain kuukausia/vuosia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Edelleen iso osa heidän johtohenkilöistään vaikuttaa Jerusalemissa ja heillä on kireät välit erityisesti juutalaisten johtohenkilöihin, kuten ylipappiin. Jeesuksen kiinniottamisen hetkellä oli melko pimeää ja paikalla oli kymmeniä henkilöitä. Kun tunnelma kiristyy, minuutin aikana ehtii sattua yhtä sun toista. Ei ole lainkaan epäuskottavaa, että tämän minuutin aikana oli meneillään kaaos ja pian eräältä mieheltä puuttui korva. Kukaan ei vain voinut kunnolla sanoa kuka löi ja mistä. Jotkut toki tiesivät kenestä oli kysymys, mutta tämä oli tilanne, josta kannatti olla melko hiljaa. [7]

On selvä asia, että ylipapin palvelijaa vastaan hyökkääminen oli hyökkäys arvovaltaista virallista tahoa vastaan. Meillä on hyvät syyt epäillä, että nämä henkilöt olivat vaarassa vielä tapahtuneen jälkeen: olihan heidän johtajansa ristiinnaulittu juutalaisten kuninkaana eli kapinahengen herättäjänä. Ainakin niin kauan kunnes ylipappi oli edelleen elossa, oli vaarallista tuoda esille nimiä. Nimeämättä jättäminen toimii tässä tapauksessa suojelemisena. Näin ollen ei ole yllätys jos meille paljastuu miekkamiehen todellinen henkilöllisyys vasta 90-luvulla Johanneksen evankeliumissa. Pietarihan se oli. [8]

Sama huomio voidaan tässä tapauksessa soveltaa vielä yhteen toiseen henkilöön: naiseen, joka voiteli Jeesuksen. Markuksen version perusteella on mahdotonta tietää kenestä on kysymys. Väitän, että ajankohta ja tilanne jätti naisen turvallisuussyistä nimettömäksi. Erityisenä syynä oli se, että sellaisen miehen voiteleminen, joka ristiinnaulitaan muutamaa päivää myöhemmin oli erityisen helppo tulkita uuden messiasehdokkaan ja kuninkaan voitelemiseksi. Muista miten mm. profeetta Naatan voiteli Daavidin kuninkaaksi 1. Samuelin kirjan luvussa 16. Historialliset lähteet ovat osoittaneet, että kansan johtomiehille tällainen toiminta oli haaste, koska jatkuvana vaarana oli kansan keskellä syttyvä kapina, joka johti monesti ruumiisiin. Täsät kertoo pelkästään jo Johanneksen väite, jonka mukaan ylipappi pelkää Rooman tuhoavan koko paikan kapinan vuoksi (11:50). Väite on syvästi sidottu historiaan. [9] 

Juuri tämä näyttäisi olevan tämän voitelu-kertomuksen ytimessä: Jeesus voidellaan messiaana,  mutta se mitä tämä todella tarkoittaa näyttäytyy eri tavoin eri ihmisille. Opetuslapset itse odottivat loppuun saakka sotivaa Mannerheimia, joka kuoriutuisi lopulta Jeesuksen rauhallisesta persoonasta ja hyökkäisi Roomaa vastaan. Mutta Jeesus itse antaa messiaan asemalle aivan erilaisen tulkinnan kuin mitä muut olettavat. Messiaan on kuoltava. Vaikka itse voiteleminen tapahtui rauhallisissa olosuhteissa pienessä kodissa, myöhemmät huhut ristillenaulitun valhemessiiaan voitelemisesta olisi johtanut Marian vaaran vyöhykkeelle. Tämä kokonaisuus johti myös siihen, että Lasarus tarvitsi suojelua. Tämä oli yksi syy siihen miksi kertomus ei ajautunut muihin evankeliumeihin. 

 

Viitteet

1 Ks. Leon Morris. 1984. ”The Gospel According to John.” The New International Commentary on the New Testament. Grand Rapids: Wm. B. Eerdmans Publishing Company. (Sivut 371-74.) Myös Rickhard Bauckham pitää Luukkaan kuvaamaavoitelu-kertomusta erillisenä hstoriallisenatapahtumana. Ks. Rickhard Bauckham. 2007. ”The Testimony of the Beloved Disciple. Narrative, History, and Theology in the Gospel of John.” Grand Rapids: Baker Academic. (S. 173.) Luukkaan kertomus tapahtuu maantieteellisesti eri sijainnissa, eri aikana, sen henkilöhahmot ovat erilaisia ja kertomuksen ydinpointti on erilainen. Ks. Craig Blomberg. 2016. ”The Historical Reliability of the New Testament. Countering the Challenges to Evangelical Christian Beliefs.”  Nashville: B&H Academic. (S. 214.) Spitaalisista ks. James H. Charlesworth. 1988. "Jesus Within Judaism: New Light from Exiting Archeological Discoveries." New York: Doubleday. S. 72-73.

2 Noin 6% juutalaisista miehistä kantoi nimeä Lasarus (Bauckham, s. 174). 

3 Noin 21% naisista kantoi nimeä Maria ja noin 6% nimeä Martta (Bauckham, s. 175).

4 Ks. Rickhard Bauckham. 2006. ”Jesus and the Eyewitnesses: The Gospels as Eyewitness Testimony.” Grand Rapids / Cambridge: William B. Eerdmans Publishing Company. 

5 Ks. tarkemmin Bauckham, s. 177-79.

6 Ks. teemoistatarkemmin Bauckham, s. 177-83.

7 Markuksen evankeliumissa kohtaamme hieman samantapaisen tilanteen nuoresta miehestä, joka pakenee paikalta alastomana (14:51-52)! Mitä ihmettä?! Kuka hän on? Miksi hän oli paikalla? Minne hän meni? Kukaan ei tiedä.

8 Tämän analyysin on tuonut esiin erityisesti Gerd Theissen, ks. Bauckham, s. 183-84. 

9 Loistava analyysi tuon ajan historiallisesta tilanteesta, jossa uudet messiaat tulivat ja menivät sillä seurauksella, että verta vuodatettiin paljon, ks. N. T. Wright. 1992. ”The New Testament and the People of God.” Christian Origins and the Question of God, Volyme 1. Lontoo: SPCK. (Erityisesti luku 7.)

 

Palaa Opetuksiin

Lisätietoja