Jehovan todistajien Uuden maailman käännös

Kirjoittaja Janne Saarela

 

Johdanto

Jehovan todistajat ovat tulleet monelle tutuiksi siitä, että he kulkevat talosta taloon jakaen Vartiotorni- ja Herätkää-lehteä ja ovat innokkaita keskustelemaan Raamatusta. Heidän oppi, käytäntö ja raamatunkäännös on kuitenkin Matti Meikäläisille yleensä tuntematon. Jehovan todistajat väittävät olevansa kristittyjä, mutta tämä on enemmänkin toiveajattelua kuin todellista elämää. Heidän perusoppinsa eroaa niin paljon kristillisestä opista, että he muodostavat oman ryhmittymän, tai lahkon kristinuskon ulkopuolella.

Jehovan todistajien oppirakennelma ansaitsee oman kirjoituksensa, tässä paneudutaan heidän raamatunkäännökseen ja sen syntyprosessiin (tutustu oppiin tarkemmin täällä). Jotta tämä kirjoitus olisi ymmärrettävä, muutama perusasia heidän opistaan on kuitenkin sanottava. Jehovan todistajat eivät usko kolminaisuusoppiin, jonka mukaan on olemassa yksi Jumala kolmessa persoonassa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tämä johtuu siitä, että heidän mukaansa Jeesus ei ole Jumala, vaan hän on luotu olento, joka oli taivaassa arkkienkeli Mikael ennen inkarnaatiotaan. Pyhä Henki ei heidän mukaansa ole persoona, eikä Jumala. Se on vain Jumalan voimavaikutus. Jumala itse on persoona, mutta Hän ei ole kaikkialla, vaan Hän on sidottu tiettyyn paikkaan.

Jehovan todistajien kristologia (oppi Jeesuksesta) ei ole mikään uusi keksintö, vaan se noudattelee ikivanhaa areiolaisuutta, joka oli kolmannella ja neljännellä vuosisadalla vaikuttanut harhaoppi. Muitakin suuria eroja löytyy, mutta ne eivät ole tämän kirjoituksen kannalta ajankohtaisia.

Yllä sanottu johtaa automaattisesti siihen johtopäätökseen, että Jehovan todistajien Raamatunkäännöksen täytyy hiihtää monissa kohdissa täysin omia latujaan. Nyt siirrytään tarkastelemaan Uuden maailman käännöksen syntyhistoriaa, kääntäjiä ja olennaisia avainjakeita.

 

Uuden maailman käännöksen synty 

Jehovan todistajilla on oma raamatunkäännös nimeltään ”Uuden maailman käännös”. Sen kääntämisestä oli vastuussa komitea, jonka jäsenet olivat kaikki Vartiotorni-seuran jäseniä ja vieläpä ”voideltuja”. Sana ”voideltu” viittaa Jehovan todistajien ydinoppiin 144,000:sta, jotka on mainittu Ilmestyskirjassa 7:4. Opin mukaan tämä joukko tulee tulevaisuudessa hallitsemaan Jeesuksen alaisuudessa tulevaa paratiisimaailmaa. Suurin osa tästä 144,000:sta on jo taivaassa ja nykyisen ajatuksen mukaan maan päällä on noin 10,000 tähän ryhmään kuuluvaa todistajaa. Raamatunkääntäjät siis kuuluivat tähän ”jäännökseen”.

Käännös julkaistiin virallisesti vuonna 1950. Vuosien 1953-1960 aikana ilmestyi viidessä osassa Vanhan testamentin käännös. Vuonna 1961 sekä Vanha, että Uusi testamentti ilmestyi yhtenä kirjana. Käännöstä ei tutkijoiden piirissä arvosteta kovinkaan korkealle ja se onkin käytössä lähinnä vain Jehovan todistajilla.

Uuden maailman käännöksen ympärillä on alusta saakka vallinnut kummallinen vaikenemisen salaliitto. Vartiotorniseura ei suostunut paljastamaan kääntäjien henkilöllisyyttä. Nyttemmin riittävät tiedot on saatavilla. William Cetnar työskenteli Vartiotorni-seuran päämajassa vuosina, jolloin käännöstä valmisteltiin. Kääntäjien nähtiin poistuvan limusiinilla viikoiksi Staten Islandille. Arvokasta tietoa saadaan myös Raymond Franzilta, joka toimi vuosia järjestön hallintoelimessä. Hänelle annettiin kenkää vuonna 1981. Franzin mukaan kääntäjiin kuuluivat seuraavat henkilöt:

  • Nathan Knorr (Seuran 3. presidentti)
  • Frederick Franz (4. presidentti)
  • Albert Schroeder
  • G. D. Gangas
  • Milton Henschel (5. presidentti).

Raymond Franzin ja William Cetnarin mukaan yhdelläkään edellä mainituista kääntäjistä ei ollut riittävää koulutusta Raamatun alkuteksteistä, hepreasta, arameasta ja kreikasta. Frederick Franz oli vastuussa käännösten täsmällisyyden varmistamisessa. Hänet esiteltiin muissa yhteyksissä käydeissä oikeudenkäynneissä oppineeksi ja kieliä hallitsevaksi mieheksi. Todellisuudessa hän ei ollut opiskellut hepreaa yliopistossa lainkaan, vaan hän oli itseopiskelija. Mitä tulee Uuden testamentin kreikkaan, Franz oli yliopistossa ottanut aiheesta runsaan kahden tunnin kurssin.

Kukaan asiaan perehtynyt ei voi ottaa kovinkaan vakavasti Uuden maailman käännöstä. Maailman arvostetuimmat kreikan kielen asiantuntijat ovatkin tylyttäneet käännöksen suorasanaisesti. (Turunen 2005, 43, 179-185, 191-192.)

 

Avainjakeiden k[v]äännös

Jehovan todistajien mukaan siis Jeesus ei ole Jumala, Pyhä Henki ei ole Jumala, eikä persoona, vaan voimavaikutus. Tämän vuoksi näitä aiheita käsittelevät Uuden testamentin jakeet on jouduttu vääntää opin mukaiseksi. Esittelen joitain tärkeitä jakeita Jeesukseen ja Pyhään Henkeen liittyen. Esitän jakeet ensin Raamattu kansalle käännöksen mukaan [RK] (jota itse luen), jonka jälkeen laitan tekstin alkukielellä. Sen jälkeen esitän Uuden maailman käännöksen erot ja kommentoin sitä. Uuden maailman käännös ja kreikan kielen tekstit ovat luettavissa alla olevista linkeistä. [1]

 

Jeesus

Jehovan todistajien mukaan Jeesus ei ole Jumala, vaan luotu olento, joka oli taivaassa arkkienkeli Mikael. Uuden testamentin jakeita, joissa Jeesuksen jumaluus on selvästi esillä, on muutettu Jehovan todistajien oppiin sopiviksi.

(1) Johanneksen evankeliumi 1:1. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala”. // ”ἐν ἀρχῇ ἦν ὁ λόγος καὶ ὁ λόγος ἦν πρὸς τὸν θεόν καὶ θεὸς ἦν ὁ λόγος”.

Uuden maailman käännöksessä jakeen lopussa oleva Jumala-sana on kirjoitettu pienellä. Perusteluna on se, että kreikan kielessä ei ”θεὸς” (Jumala)-sanan edessä ole artikkelia. Kreikan kielessä siis käytettiin artikkeleita, aivan kuten niitä käytetään enganninkielessä (esim. The Truth).

Tarkemmin katsottuna ”θεὸς”-sanaa käytetään jakeissa 1:1-18 kahdeksan kertaa. Vain kahdessa kohdassa sanan edessä on artikkeli (1:1a, 1:2). Johdonmukaisuuden nimessä jäljelle jääneet kuusi kohtaa, joissa ei ole artikkelia, olisi käännettävä samalla periaatteella (eräs jumala). Tästä seuraisi tietysti ongelmia, koska silloin jae 12 olisi käännettävä toisin: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä”. // ”ὅσοι δὲ ἔλαβον αὐτόν ἔδωκεν αὐτοῖς ἐξουσίαν τέκνα θεοῦ γενέσθαι τοῖς πιστεύουσιν εἰς τὸ ὄνομα αὐτοῦ ”. Uuden maailman käännös ei kuitenkaan tässä kohden käännä jaetta ”erään jumalan lapseksi”, vaikka ”θεὸς”-sanan edestä puuttuu artikkeli samoin kuin jakeen 1b kohdalla. Kyseessä ei ole muuta kuin opillinen tarkoitushakuisuus.

Sellaiset Uuden testamentin kreikan osaajat kuin Bruce Metzger, James Boyer, F. F. Bruce ja Valtter Luoto lyttäävät uuden maailman käännöksen jakeesta 1:1 suorasanaisesti. Jae onkin tulkittavissa paremmin niin, että Johannes jättää artikkelin pois, koska hän haluaa painottaa sitä, että vaikka Jeesus on Jumala, hän ei ole Isän kanssa sama persoona. Tämän selkeämmin kolminaisuusoppia tuskin olisi voinut kieliopillisesti kuvata. 

Mielenkiintoisen lisän keskusteluun tuo "liberaalina" tunnettu Pohjois-Amerikkalainen tekstikritiikikko Bart Ehrman. Ehrman ei henkilökohtaisesti usko, että suurin osa Uuden testamentin kirjoittajista piti Jeesusta Jumalana/jumalallisena (tästä olen itse eri mieltä), mutta hän uskoo vankasti, että Johanneksen evankeliumi ei jätä asiassa mitään epäilyjen varaan. Hän toteaa: "Jae 1 tarkoittaa, että Jeesus oli Jumala, isolla J:llä. Uskon, että Johanneksen evankeliumi näkee Jeesuksen Jumalan Sanana, joka on inkarnoitunut, ja "Jumalan Sana" on tavalla tai toisella Jumala." (2011, 60.) Ainoastaan Jehovan todistajat ovat riittävän sisukkaita väittämään jotain muuta - todistusmassan valtavuudesta huolimatta.

 

(2) Kolossalaiskirje 1:16: ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä on taivaissa ja maan päällä”. // ”ὅτι ἐν αὐτῷ ἐκτίσθη τὰ πάντα ἐν τοῖς οὐρανοῖς καὶ ἐπὶ τῆς γῆς”. Uuden maailman käännös sanoo: ”Hänen välityksellään luotiin kaikki muu”. Näin käännös tukee epäsuorasti oppia, jonka mukaan Jeesus oli ensimmäinen luotu olento. ”Jeesus luotiin ensin, sitten hänen kauttaan kaikki muu.” Kreikan kielestä sana ”muu” kuitenkin puuttuu täysin. Paavali sanoo, että Jeesuksessa luotiin kaikki.

 

(3) Kolossalaiskirje 2:9: ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.” // ”ὅτι ἐν αὐτῷ κατοικεῖ πᾶν τὸ πλήρωμα τῆς θεότητος σωματικῶς”. Uuden maailman käännöksen mukaan Jeesuksessa asuu ”jumalallisen ominaisuuden koko täyteys”. Sana ”θεότης” tarkoittaa kuitenkin yksiselitteisesti ”jumaluus”. Jae puhuu Jeesuksesta Jumalana. (Turunen 2005, 188-194; Luoto 2004, 74-75.) Jeesuksen jumaluudesta voi lukea enemmän täältä.

 

Pyhä Henki

Jehovan todistajien mukaan Pyhä Henki ei siis ole persoona, vaan vaikuttava voima. Tämän vuoksi he ovat joutuneet kääntämään tietyt Raamatun jakeet eri tavalla kuin muut käännökset. Tietyt UT:n jakeet kuitenkin osoittavat kiistattomasti, että Pyhä Henki on persoona ja Jumala.

Pyhä Henki on persoona. Se ilmenee mm. seuraavista jakeista:

(1) Joh. 14:16: ”Minä rukoilen Isää ja Hän antaa teille toisen puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti”. // ”κἀγὼ ἐρωτήσω τὸν πατέρα καὶ ἄλλον παράκλητον δώσει ὑμῖν ἵνα μεθ’ ὑμῶν εἰς τὸν αἰῶνα ᾖ ”. Kreikan kielessä olisi voinut käyttää kahta eri sanaa ”toisesta”. ”Heteros” tarkoittaa toista erilaista ja ”Allos” toista samanlaista. Jeesus käyttää tässä sanaa ”Allos” (alkutekstissä sana on akkusatiivissa, eli allon), eli Pyhä Henki on toinen samanlainen kuin Jeesus. Persoonaton voimavaikutus ei sovi sanaan mitenkään. Lisäksi kreikan kielen sanaa ”παράκλητος” = Puolustaja, käytetään ainoastaan henkilöstä.

 

(2) Apostolien teoissa 13:2 Pyhä Henki kutsuu Paavalin ja Barnabaan työhön: ”Heidän palvellessaan Herraa ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: 'Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut'”. // ”λειτουργούντων δὲ αὐτῶν τῷ κυρίῳ καὶ νηστευόντων εἶπεν τὸ πνεῦμα τὸ ἅγιον ἀφορίσατε δή μοι τὸν Βαρναβᾶν καὶ Σαῦλον εἰς τὸ ἔργον ὃ προσκέκλημαι αὐτούς ”. Pyhästä Hengestä käytetään persoonapronominia ”μοι” = minulle.

 

(3) Toinen samantapainen, vaikkakin hiukan mutkikkaampi esimerkki Pyhän Hengen persoonasta on Johanneksen evankeliumin jae 16:13: ”Mutta kun Totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva”. // ”ὅταν δὲ ἔλθῃ ἐκεῖνος τὸ πνεῦμα τῆς ἀληθείας ὁδηγήσει ὑμᾶς ἐν τῇ ἀληθείᾳ πάσῃ οὐ γὰρ λαλήσει ἀφ’ ἑαυτοῦ ἀλλ’ ὅσα ἀκούσει λαλήσει καὶ τὰ ἐρχόμενα ἀναγγελεῖ ὑμῖν ”

Uuden maailman käännös kääntää jakeen: ”Kun se saapuu..., se ei puhu..., mitä se kuulee...”, kun muut käännökset käyttävät sanaa ”hän”. Tässä siis yritetään tehdä Pyhä Henki persoonattomaksi voimaksi. Herää tietysti kysymys, miten tämä persoonaton voima voisi ylipäätään kuulla tai puhua? Persoonan puolesta puhuu lisäksi kieliopillinen huomio. Kreikan kielessä sana voi olla maskuliini, feminiini tai neutri. Tässä sana Henki ”πνεῦμα” on neutri. Kreikan kielioppisääntöjen mukaan myös sanan ”ἐκεῖνος” = hän, olisi pitänyt taipua sanan ”Henki” mukaan, eli oikean muodon olisi pitänyt olla neutri. Johannes valitsee kuitenkin sanalle ”ἐκεῖνος” maskuliinimuodon. Hän halusi siis ohittaa jopa kielioppisääntöjä tähdentääkseen, että Pyhä Henki on persoona.

 

(4) UT:n mukaan Pyhä Henki puhuu uskovien puolesta rukouksessa sanomattomin huokauksin (Room. 8:26). Paavali varoittaa tuottamasta Pyhälle Hengelle surua (Ef. 4:30). Henkeä voi pilkata (Hepr. 10:29). Ananias ja Safira yrittivät pettää Pyhää Henkeä (Ap.t. 5:3). Seuraavassa jakeessa todetaan, että tämä oli itse asiassa Jumalalle valehtelemista (5:4). Jopa Uuden maailman käännöksessä näkyy tässä kohden selvästi se, että Pyhä Henki on Jumala. Pyhä Henki myös jakaa armolahjoja uskoville niin kuin itse tahtoo (1. Kor. 12:11) ja Hän johdattaa uskovia heidän työssään (Ap.t. 16:6-7). On vaikea ymmärtää miten tämä on mahdollisia, ellei kysymys ole persoonasta. Pikemminkin edelliset jakeet opettavat, että Henki on persoona, hänellä on tahto ja tunne-elämä, häntä voi vastustaa ja hänet voi saattaa murheelliseksi. Toimisivatko nämä esimerkit sähkövoiman kanssa? (Turunen 2005, 195-196; Petts 2008, 19-23; Luoto 2004, 76-79.)

Pyhä Henki on siis persoona, mutta Hän on myös Jumala. Se ilmenee mm. seuraavista kohdista:

Kuten Jumalakin, Pyhä Henki on Luoja (1. Moos. 1:2; Job. 33:4). Jo edellä mainituissa jakeissa Apostolien teoissa 5:3-4 Pyhälle Hengelle valehteleminen oli Jumalalle valahtelemista. Heprealaiskirje 3:7-12 mukaan Pyhä Henki nuhteli Israelin kansaa erämaassa, kun he koettelivat Häntä. Vanhassa testamentissa tässä kohden puhutaan kuitenkin Jumalasta (2. Moos. 17:2). Samoin Heprealaiskirjeen jakeissa 10:15-17 puhutaan uudesta liitosta, jonka Pyhä Henki on tehnyt, mutta Vanhassa testamentissa liiton tekijä on Jumala (Jer. 31:33). Pyhä Henki on ikuinen (Hepr. 9:14). Hän on kaikkitietävä (1. Kor. 2:10-11). Hän on kaikkialla (Ps. 139:7-10). Se mikä ihmisille on mahdotonta, on mahdollista hänelle (Luuk. 1:34-37). (Luoto 2004, 78; Petts 2008, 24.)

 

Suosittelen lukemaan aiheeseen liittyen Pasi Turusen artikkelin "Apostolisten isien todistus". Jos Jehovan todistajat ovat oikeassa siinä, että alkuseurakunta ei uskonut Jeesuksen olevan Jumala, silloin tämä opetus täytyisi automaattisesti näkyä varhaisten kirkkoisien kirjoituksissa. Jehovan todistajien kannalta totuus on kuitenkin tuhoisa: kirkkoisien kirjoituksissa viitataan jatkuvasti Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumaluuteen.

 

Jumala = Jehova?

Lopuksi tarkastellaan Jehovan todistajille todella tärkeää asiaa, nimittäin Jumalan nimeä (nimen tärkeydestä kertoo jotain nimitys, jota he käyttävät itsestään!). Tarkoitukseni on osoittaa, että heidän väitteensä ovat väärässä kahdessa asiassa: Jumalan nimen oikeassa lausumisessa ja väitteessä, että sana esiintyi Uuden testamentin alkuperäisessä tekstissä.

Vanhassa testamentissa, joka kirjoitettiin hepreaksi konsonanttikirjaimilla, Jumalaa kutsuttiin sanalla ”JHVH”. Tätä kutsutaan tetragrammiksi. Vokaalit lisättiin tekstiin myöhemmin ja se onkin suurin syy siihen, miksi suurin osa tutkijoista lausuu sanan ”Jahve”, mutta Jehovan todistajat käyttävät sanaa ”Jehova”. Kreikan kieleen (UT) sana ”JHVH” käännettiin sanalla ”κύριος” = Herra. ”Jehova”-sana esiintyy Uuden maailman käännöksessä Uudessa testamentissa 237x.

Ensinnäkin sanan kääntäminen "Jehovaksi" on vailla perusteita. Jo kauan ennen ajanlaskumme alkua juutalaisten keskuudessa vallitsi pelokas asenne Jumalan nimeä kohtaan. Koska he eivät halunneet käyttää Jumalan nimeä väärin, niinpä he välttelivät koko "JHVH"-sanan lausumista (Älä turhaan lausu Herran [JHVH] sinun Jumalasi nimeä... 2. Moos. 20:7). Ainoa tilaisuus, jossa Jumalan nimi lausuttiin julki, oli Jerusalemissa vuosittain vietetty suuren sovituspäivän juhla. Tällöin ylipappi lausui sen kaikkeinpyhimmässä. Koska temppeli tuhoutui vuonna 70 jKr., käytäntö lakkasi ja sen seurauksena Jumalan nimen alkuperäinen ääntämistapa näyttää juutalaisten piirissä unohtuneen. (Bruce 1992, 170-71.)

Myöhemmin 600-luvulta alkaen juutalaiset lisäsivät VT:n tekstiin vokaalit lukijoiden opastamiseksi. JHVH-nimen kohdalla kopioitsijoiden tarkoitus ei ollut lisätä oikeita vokaalimerkkejä, koska sanaa ei sellaisenaan saanut lausua. Kirjurit halusivat, että lukijat lausuisivat JHVH-nimen kohdalla vaihtoehtoisen sanan "Adonai" (Herra) tai "Elohim" (Jumala). Kun heprean tuntemus elpyi Euroopassa 1100-luvulta lähtien, ei aluksi tajuttu, että konsonanttien ”JHVH” välissä olleet vokaalit oli otettu täysin eri sanasta. Niinpä konsonantit ”JHVH” pyrittiin lausumaan "Adonai"-sanan vokaaleilla varustettuna. Tuloksena oli sekamuoto "Jehova", jonka William Tyndale toi engalanninkieleen. (Bruce 1992, 171.)

Jehova-sanaa voisi verrata arkisempaan esimerkkiin. Jos otamme sanasta ”kissa” konsonantit ja sanasta ”koira” vokaalit, tuloksena voisi olla vaikkapa ”kosisa”. Mutta tämä sana ei tarkoita mitään! Samalla tavalla sana ”Jehova” on kahden sanan sekoitus, joka ei tarkoita mitään. Vokaalien lisääjien alkuperäinen idea oli saada juutalaiset lausumaan Jumalan nimen sijasta "Adonai", ei paljastamaan JHVH-nimen alkuperäisiä vokaaleja. (Liljeqvist 2004, 23.)

Miten sana sitten pitäisi lausua? Vakuuttavien todisteiden perusteella me tiedämme, että varhaisilla kristillisillä vuosisadoilla nimi äännettiin "Jahve". Näin sanaa käyttivät ainakin samarialaiset ja muutamat muut suuntaukset, jotka eivät arkailleet Jumalan nimen lausumisen kanssa. Ps. 68:5 on toinen lisätodiste. Jumalan nimi oli lyhennetyssä muodossa "Jahu" tai "Jah" (”Hänen nimensä on Jah”). (Bruce 1992, 171-72.)

Toinen ongelma Jehovan todistajien väitteissä on se, että sana "JHVH" kuului alunperin UT:n kreikkalaisiin käsikirjoituksiin. Tämän väitteen vuoksi Uuden maailman käännöksessä sana "Jehova" esiintyykin useasti UT:ssa. Mutta millä perusteella Jehovan todistajat väittävät, että heprealainen kirjainyhdistelmä "JHVH" olisi ollut alun perin Uudessa testamentssa, koska sehän kirjoitettiin kreikaksi, ei hepreaksi? Jehovan todistajilla on asiaan ”selitys”. Vaikka tetragrammi olikin alunperin kreikkalaisessa alkutekstissä, toisella tai kolmannella vuosisadalla UT:n tekstien kopioitsijat, jotka eivät arvostaneet Jumalan nimeä, korvasivat sen kreikankieln sanalla ”κύριος” (Herra). (Turunen 2005, 256-258; Anton; IRT 1972, 1832-1833; JW.org) Jehovan todistajat vetoavat tässä moniin käännöksiin, mutta tällaisella asialla ei ole ole tekstikritiikin kanssa mitään tekemistä. Todellinen kysymys on seuraava: montako kreikankielistä käsikirjoitusta heillä on näyttää väitteensä tueksi. Vastaus: 0.

 

Room. 10:9-13

Käsittämättömät käännökset jatkuvat. Otan lopuksi käsittelyyn Roomalaiskirjeen jakeet 10:9-13. Nämä jakeet käsitellään viimeisenä, koska niissä ”Jehova”-sanalla on keskeinen sija. Jakeet on käännetty Uuden maailman käännöksessä todella harhaanjohtavasti. Puutun vain räikeimpään eroavaisuuteen.

Jakeessa 9 lukee [RK]: ”Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut”. // ”ὅτι ἐὰν ὁμολογήσῃς ἐν τῷ στόματί σου κύριον Ἰησοῦν καὶ πιστεύσῃς ἐν τῇ καρδίᾳ σου ὅτι ὁ θεὸς αὐτὸν ἤγειρεν ἐκ νεκρῶν σωθήσῃ”.

UM-käännös on merkinnyt sanan ”Herra” selittävällä lauseella: ”Ei-Jehova”. Näin heidän on tietenkin tehtävä, ettei Jeesusta vain kutsuttaisi Jumalaksi!

Jae 13 [RK]: ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. // ”πᾶς γὰρ ὃς ἂν ἐπικαλέσηται τὸ ὄνομα κυρίου σωθήσεται”.

UM kääntää jakeen: ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Jehovan nimeä, pelastuu.” Sekä jakeessa 9 että 13 käytetään kreikan kielen sanaa ”κύριος” (alleviivattu), joka siis vastaa Vanhan testamentin Jumala-sanaa ”JHVH”. UM-käännös kääntää jakeen 9 sanalla ”Herra”, mutta jakeen 13 se kääntääkin sanalla ”Jehova”!

Tämän esimerkin pitäisi riittää osoittamaan lukijalle miten epätoivoisesti Jehovan todistajat joutuvat vääntämään kreikankielistä alkutekstiä oppiinsa sopivaksi. 

 

Loppusolmu 

Tässä kirjoituksessa on käsitelty muutamia avainjakeita kristillisen uskon ja Jehovan todistajien opin yhteentörmäyksestä. Tämä on tietysti vain pintaraapaisu. Entinen Jehovan todistaja David Reed on arvioinut, että Uuden maailman käännöksessä olisi noin 300 avainjaetta, jotka Vartiotorni-seura on vääntänyt omaan oppiinsa sopivaksi (Turunen 2005, 207). Jehovan todistajat eivät siis ole lukeneet raamattua ja löytäneet oppiaan, vaan he ovat löytäneet oppinsa ja alkaneet lukemaan "Raamattua". Valhe on helpompi niellä kun se on kuorrutettu kermalla. 

Ja vielä. Jos joku tulee luoksesi kahville ja väittää, että maailmassa on olemassa vain yksi kunnollinen Raamatunkäännös (ja hän itse saa lukea vain ja ainoastaan sitä), hälytyskellot pitäisi soida. [2]

 

Viitteet:

1 Blue letter Biblesta täytyy oikealta valita ”mGNT”, jonka jälkeen hakuun syötetään englanniksi haluttu kohta. Jakeen kohdalla ”Tools”-painikkeesta voi tarkastella jakeita tarkemmin kieliopillisesti.

2 Jehovan todistajat saavat kyllä lukea muita käännöksiä, mutta heidän johtopäätöksensä kaikesta tulee olla Jehovan todistajien opin mukainen, joka on esitetty Vartiotorni-lehdissä. 

 

LÄHTEET

 

Anton, Emil. Jehovan todistajat

Blue Letter Bible

Bruce, F. F. 1992. Raamatun juuret. Suom. Michael Cox & Mervi Pöntinen. Kauniainen: PerusSanoma. 

Ehrman, Bart. 2011. Kysymyksiä & Vastauksia -osio kirjassa The Reliability of the New Testament. Ed. Robert B. Stewart. Minneapolis, Fortress Press. 

Iso Raamatun Tietosanakirja. 1972. Ensimmäinen osa. Tikkurila: Raamatun tietokirja.

JW.org. Pitäisikö nimen Jehova esiintyä Uudessa testamentissa?

Liljeqvist, Matti. 2004. Torni ja temppeli. Kauniainen: Perussanoma.

Luoto, Valtter. 2004. Pientä puhetta suuresta Jumalasta. Keuruu: Aikamedia.

Petts, David. 2008. Pyhän Hengen olemus. Suom. Pekka Nieminen. Keuruu: Aikamedia.

Turunen, Pasi.

- 2002. Apostolisten isien todistus. Olivatko varhaiskristityt Jehovan todistajia?

- 2005. Valtakunta uudessa valossa. 2. painos. Helsinki: Kuva ja sana.

Uuden maailman käännös

 

Palaa takaisin Opetuksia valikkoon.

Lisätietoja