Ovatko UT:n evankeliumit luotettavia 2/2

Kirjoittaja Janne Saarela

 

Johdanto

 

Tämä kirjoitus on toinen osa evankeliumeiden luotettavuudesta. Suosittelen, että ennen tämän tekstin lukemista luet ensimmäisen osan tästä aiheesta. Teksti eroaa ensimmäisestä osasta melkoisesti. Tämä kirjoitus pääasiassa listaa sen kuuluisan kottikärryllisen arkeologisia ja muita historiallisia todisteita Apostolien tekojen sekä Johanneksen evankeliumin puolesta. Löytyykö niitä? Se selviää lukemalla…

 

Apostolien teot

 

Luukas on kirjoittanut Uuteen testamenttiin kaksi teosta: Evankeliumin ja Apostolien teot. Ne kattavat suurin piirtein seuraavanlaisen ajanjakson: Evankeliumi 0–30 jKr., Apostolien teot 30–60 jKr. Apostolien teot ovat evankeliumin suora jatko-osa (huomaa mm. sama vastaanottaja). Luukas kuvaa varsinkin Apostolien teoissa paljon erinäisiä hallitsijoita sekä maantieteellisiä yksityiskohtia. Ottaen huomioon, miten monimutkainen tuon ajan poliittinen historia oli, Luukas on onnistunut tallettamaan asioita käsittämättömän tarkasti. Maakuntien rajat sekä suhteet Rooman keskushallintoon vaihtuivat tiuhaan. Tätä maailmaa on historiallisen väärentäjän myöhemmin todella vaikea kuvata luotettavasti. Jos teksti olisi kirjoitettu paljon myöhemmin, ja ilman silminnäkijöiden kertomuksia, virheitä uskoisi löytyvän melkoisesti.

Brittiläinen arkeologi ja entinen skeptikko Sir William Ramsay kääntyi kristityksi tutkimalla niitä arkeologisia paikkoja, jotka liittyivät Paavalin lähetysmatkoihin. Ennen kyseistä tutkimusmatkaansa hän kuului Tübingenin koulukuntaan, jonka mukaan Apostolien teot oli kirjoitettu joskus toisen vuosisadan loppupuolella. (Kankaanniemi) Apostolien tekojen tarkkuus tulee ilmi seuraavasta listauksesta.

Antiikin tutkija ja historioitsija Colin Hemer (1990) on tutkinut apostolien tekojen historiallisuutta jae jakeelta. (Sit. Puolimatka 2007, 367–69.) Hän nostaa apostolien teoista esiin 84 asiaa, jotka ovat vahvistettu historiallisen ja arkeologisen tutkimuksen toimesta. Luukas raportoi tarkasti seuraavat asiat:

1. Oikea merireitti Seleukiasta Kyprokseen (13:4–5).

2. Oikea satama (Perge) suoralla laivareitillä Kyproksesta (13:13).

3. Lykaonian oikea sijainti (14:6).

4. Lystran nimen epätavallisen, mutta oikean taivutuksen (14:6).

5. Lystrassa puhutun kielen, lykaonian, oikean nimen (14:11),

6. ja kahden jumalan, Zeuksen ja Hermeksen (14:12).

7. Palaavien matkustajien käyttämä satama, Attalia (14:25).

8. Oikea lähestymisjärjestys Kilikiasta Derbeen ja sitten Lystraan (16:1, 15:41).

9. Troaksen nimen oikea muoto (16:8).

10. Merimiesten tunnetun maamerkin Samothrakeen sijainti (16:11).

11. Filippi oli roomalainen siirtokunta (16:12).

12. Filippin lähellä olleen joen oikea sijainti (16:13).

13. Tyatira oli kankaiden värjäyksen keskus (16:14).

14.Tyatiran siirtokunnan hallitsijamiesten oikea virkanimi (16:22).

15. Antipoliin ja Apollonian oikeat sijainnit, joissa matkaajat viettäisivät peräkkäiset yöt (17:11).

16. Tessalonikassa olleen synagogan (17:1).

17. Tessalonikan kaupungin viranomaisten oikea virkanimi (17:6).

18. Oikeakäsitys siitä, että meritie on helpoin tapa saapua Ateenaan itätuulten suosiessa kesäistä purjehdusta (17:14–15).

19. Epäjumalien kuvien runsaus Ateenassa (17:16).

20. Ateenassa oleva synagoga (17:17).

21.Torilla tapahtuva filosofien väittely oli ateenalaisten elämäntapa (17:17).

22. Oikea ateenalainen slangisana (spermalogos), jolla Paavalia nimitetään (17:18) ja oikeusistuimen oikea nimi (areios pagos) (17:19).

23. Ateenalaisten luonteenpiirteen kuvaus (17:21).

24. Alttari ”tuntemattomalla jumalalle” (17:23).

25. Kreikkalaisten filosofien reaktio, jotka kielsivät ruumiillisen ylösnousemuksen (17:32).

26. Areiopagin jäsenten oikea virkanimike (17:34).

27. Korintissa oleva synagoga (18:4).

28. Korintissa virkaa hoitavan Gallion oikea virkanimike, käskynhaltija (prokonsuli) (18:12).

29. Korintin foorumin edessä ollut tuomioistuin (bema) (18:16…).

30. Tyrannoksen nimi, joka on säilynyt Efesosta löytyneissä ensimmäisen vuosisadan piirtokirjoituksissa (19:9).

31. Artemiin tunnettu temppeli ja jumalakuvat (19:24).

32. Tunnettu Artemis – jumalatar (19:27).

33. Efeson teatteri oli kaupungin kokoontumispaikka (19:29).

34. Efeson kaupungin johtavan toimeenpanevan virkamiehen oikea virkanimike, sihteeri (grammateus) (19:35).

35. Roomalaisten valtuuttama kunnianimike temppelinvaalija (neookoros) (19:35).

36. Jumalattaren oikea nimi (19:37).

37. Oikeusistuntojen pitäjän oikea virkanimi (19:38).

38. Monikkomuoto sanasta käskynhaltija, joka ehkä viittaa siihen, että kaksi miestä yhdessä toimivat tuona aikana käskynhaltijana (19:38).

39. Ilmaisu ”laillinen kansankokous” on löydetty myös muista lähteistä (19:39).

40.Tarkka etninen ilmaus ”beroialainen” (20:4).

41. Etninen termi ”aasialainen” (20:4).

42. Troaksen kaupungin strateginen merkitys (20:5…).

43. Kyseisen paikan rannikkomatkan vaarallisuus (20:13).

44. Paikannimien oikea järjestys (20:14–15).

45. Kaupungin oikea nimi monikon neutrina (Patara) (21:1). (Kreikan kieliopissa sana voi olla maskuliini, feminiini tai neutri.)

46. Sopiva reitti avomerta pitkin Kyproksen eteläpuolelta, jota suosivat pysyvät luoteistuulet (21.3).

47. Ptolemaiksen ja Kesarean välinen oikea etäisyys (21:8).

48. Juutalaiselle hurskaudelle luonteenomainen tapa/käytös (21:24).

49. Juutalainen laki, jonka mukaan pakanat saatettiin teloittaa, jos he tulivat juutalaisen temppelin alueelle (21:28).

50. Roomalainen sotaosasto oli jatkuvasti sijoitettuna Antonian linnassa valmiina tukahduttamaan kaikki häiriöt juhla-aikoina (21:31–32).

51. Vartiomiesten käyttämät portaat (21:32, 35).

52. Yleinen tapa saada tuohon aikaan Rooman kansalaisuus (22:28).

53. Komentaja tuli vakuutetuksi Rooman kansalaisuudesta, ei tarsolaisuudesta (22:29).

54. Ananias oli tuohon aikaan ylipappina (23:2).

55. Antipatris oli luonnollinen pysähdyspaikka matkalla Kesareaan (23:31).

56. Felix oli tuohon aikaan maaherrana (23:34).

57. Kilikia oli Felixin hallintoaluetta (23:34).

58. Maakunnan juridinen prosessi tuhon aikaan (24:1–7).

59. Porkius Festuksen nimi, joka sopii yhteen Josefuksen välittämän tiedon kanssa (24:27).

60. Rooman kansalaisten oikeus vedota keisariin (25:11).

61. Oikea juridinen menettelytapa (25:18).

62. Tuon ajan tunnusomainen tapa viitata keisariin (25:26).

63. Tuon ajan parhaat laivareitit (27:4–5).

64. Kilikian ja Pamfylian välinen tavanomainen yhteys (27:5).

65. Pääsatama, josta löytyy Italiaan purjehtiva laiva (27:5–6).

66. Hidas eteneminen Knidokseen tyypillistä luoteistuulta vastaan (27:7).

67. Oikea purjehdusreitti ottaen huomioon tuulet (27:7).

68. Hyvät satamat – nimisen paikan sijainti ja sen lähellä olevan Lasaian kaupungin (27:8).

69. Hyvät sataman sopimattomuuden talvisatamaksi (27:12).

70. Kyseisissä olosuhteissa etelätuulelle tyypillinen taipumus muuttua yhtäkkiä rajuksi koillismyrskyksi (27:13–14).

71. Muinaisen raakatakilaisen laivan ominaispiirteet, jonka mukaan sillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajautua myrskyn mukana (27:15).

72. Kauda – nimisensaaren tarkka sijainti ja nimi (27:16).

73. Laivan turvaamiseen tarvittavat menettelytavat tässä erityistilanteessa (27:17).

74. Neljästoista yö – merkittävä laskelma, joka perustuu arviointien ja todennäköisyyksien yhdistämiseen, jotka on vahvistettu kokeneiden Välimeren purjehtijoiden arvostelukyvyn pohjalta (27:27).

75. Adrianmeren oikea nimi tuohon aikaan (27:27).

76. Luotaamisesta käytetyn oikean sanan (bolisantes) ja meren oikean syvyyden Maltan lähellä (27:28).

77. Sijainti, joka sopii sellaisen laivan lähestymislinjaan, joka ajelehtii itätuulen viemänä (27:39).

78. Sotilaiden vakava vastuu estää vankeja pakenemasta (27:42).

79. Sen ajan Maltan asukkaiden taikauskoiset käsitykset (28:4–6).

80. Saaren ylimmän virkamiehen oikea virkanimike (prootos tees nesou) (28:7).

81. Regium on suojapaikka, jossa voi odottaa etelätuulta, joka veisi heidät salmen läpi (28:13).

82. Forum Appiin ja Tres Tabernaen olevan sijainniltaan sopivia pysähdyspaikkoja Appian tiellä (28:15).

83. Asiaankuuluva vankeuden muoto roomalaisen sotilaan kanssa (28:16).

84. Vankeuden ehdot: elät omalla kustannuksella (28:30–31).

 

Rooman historian erikoisasiantuntija A. N. Sherwin-White (1963: 189) tiivistää: ”Apostolien tekojen historiallisuutta tukeva todistusaineisto on valtava – jokainen yritys hylätä sen historiallisuus näyttää järjenvastaiselta. Rooman historian tutkijat ovat pitkään pitäneet tätä itsestäänselvyytenä. (Sit. Puolimatka 2007, 369.)

Luukas on osoittautunut tarkaksi historiankirjoittajaksi. Koska Luukas on osoittanut luotettavuutensa Apostolien tekojen kohdalla, oletamme, että hän on kirjoittanut yhtä tarkasti myös evankeliuminsa (ks. ensimmäisen osan ulkoinen kriteeri 3). Koska Matteus ja Markus kertovat olennaisesti saman kertomuksen, voidaan pelkästään tällä perusteella pitää niitäkin historiallisesti luotettavina. (Puolimatka 2007, 370.)

 

Johanneksen evankeliumi

 

Craig Blomberg (2001) on tehnyt Johanneksen evankeliumista yksityiskohtaisen tutkimuksen. (Sit. Puolimatka 2007, 370–72.) Hän käy evankeliumia läpi jae jakeelta ja osoittaa lukuisia yksityiskohtia, jotka ovat osoittautuneet luotettaviksi historiallisen ja arkeologisen tutkimuksen todistusaineiston valossa. Todisteet vahvistavat mm. seuraavat asiat:

1. UT:n aikoina käytettiin kivisiä vesiastioita (2:6).

2. Jaakobin kaivo sijoitetaan oikeaan maantieteelliseen paikkaan (4:6).

3. Juutalaisten ja samarialaisten välillä vallitsi Jeesuksen aikana vihamielisyys (4:9).

4. Betesdan lammikon olemassaolosta ei ollut mitään muuta todistetta ennen 1900-lukua. Nyttemmin paikka on löydetty ja Johanneksen evankeliumissa se sijoitetaan oikeaan maantieteelliseen paikkaan ja sitä reunustaa viisi pylväshallia (5:2). Koska kyseinen pylväshalli tuhottiin vuonna 70 jKr., kuvaus perustuu silminnäkijähavaintoihin ennen tätä aikaa. Mielenkiintoinen huomio on se, että myöhemmin sama paikka toimi pakanoiden parantumispyhäkkönä (jollaisena Johanneskin sen mainitsee). (France 1988, 156.)

5. Se, että juutalaiset halusivat asettaa Jeesuksen kuninkaakseen, heijastaa tuon ajan Israelin kansallista mielialaa (6:15).

6. Yhtäkkiset rajut tuulenpuuskat ovat tavanomaisia Gennesaretin järvellä (6:18).

7. Siloan lammikko sijoitetaan oikeaan maantieteelliseen paikkaan (9:7).

8. Jeesus kävelee talvella Salomon pylväikössä, joka oli ainoa puoli temppelialuetta, joka oli suojassa talven kylmiltä itätuulilta (10:22–23).

9. 15 stadionmittaa on juuri oikea etäisyys Betanian ja Jerusalemin välillä (11:18).

10. Ensimmäisen vuosisadan juutalaisuudessa oli tavallista kääriä ruumis käärinliinoilla (11:44).

11. Sanhedrin, eli neuvosto, on kuvattu oikein koostuvaksi juuri ylipapeista (jotka olivat pääosin saddukeuksia) ja fariseuksista (11:47).

12. Kaifas toimi ylimmäisenä pappina Johanneksen kuvaamana aikana (11:49) Hän toimi ylipappina 18–37 jKr.

13. Myös Josefus mainitsee pienen Efraim-nimisen kylän lähellä Jerusalemia (11:54).

14. Seremonialliset puhdistusmenot olivat tavallisia juutalaisia tapoja valmistautua pääsiäistä varten (11:55).

15. Palmunoksien heiluttamine oli tavallinen juutalainen tapa juhlia sotilaallista voittoa ja toivottaa kansan hallitsijat tervetulleeksi (12:13).

16. Avoimien jalkineiden vuoksi jalkojen peseminen oli välttämätöntä tuon ajan Palestiinassa. Edes juutalaisten orjien ei odotettu pesevän toisten jalkoja, joten kertomuksen aitouden puolesta puhuu sen yllättävyys (13:4).

17. Katseen nostaminen kohti taivasta oli tavallinen juutalainen rukoustapa (17:1).

18. Hannas oli Kaifaksen appi ja toimi ylipappina 6-15 jKr. (18:13).

19. Pilatuksen haluttomuus olla käsittelemättä Jeesuksen tapausta sopii yhteen sen kanssa, mitä muuten tiedämme Pilatuksen tilanteesta (18:28).

20. Antonian linnan lähellä on löydetty Kivipihalle (19:13) ominainen päällyste, jossa on merkintöjä, jotka viittaisivat siihen, että sotilaat pelasivat siellä pelejään (niin kuin he heittivät arpaa Jeesuksen vaatteista (19:24).

21. Jeesuksen ristiinnaulitsemista (19:17–30) todistavat monet ei kristityt lähteet, kuten Josefus, Tacitus ja juutalainen Talmud. [1]

22. Ristiinnaulitut kantoivat tavallisesti ristin poikkipuuta (19:17).

23. Ristiinnaulitseminen oli tavallinen roomalainen teloitustapa.

24. Teloituspaikka oli Jerusalemin ulkopuolella, kuten Johannes todistaa (19:17), koska kuolleet ruumiit olisivat juutalaisen ajattelun mukaan saastuttaneet Jerusalemin.

25. Ristiinnaulitun sydämen ympärille saattaa kertyä vedenkaltaista nestettä. Johannes kertoo Jeesuksen kyljestä keihästettäessä tulleen verta ja vettä (19:34). Johannes ei olisi voinut tietää kyseistä lääketieteellistä yksityiskohtaa, ellei hän olisi ollut silminnäkijä. [2]

26. Tämän lisäksi France (1988, 158) huomauttaa, että tuon ajan hautoihin sisäänkäynti oli yleensä matala, joskus jopa niin matala, että sisään täytyi mennä ryömien. Tällaisesta haudasta näyttää Jeesuksen kohdalla olevan kysymys, koska Johannes "pysähtyy" haudan suulle, ennen kuin Pietari tulee paikalle (Joh. 20:5. 11).

 

Johtopäätös

 

Onnittelut! Olet päässyt kirjoituksen loppuun. Edellisten esimerkkien perusteella meillä on vankat syyt uskoa, että evankeliumit perustuvat silminnäkijöiden havaintoihin, ja asiat on talletettu tarkasti maantieteellisiä yksityiskohtia myöten. Craig Blombergin sanoin: ”Jos historioitsija on osoittautunut luotettavaksi niissä kohdissa, joissa hänen luotettavuuttaan voidaan koetella, häneen on perusteltua luottaa myös niissä kohdissa, joissa häntä ei pystytä koettelemaan.” (Blombergiin viittaa Puolimatka 2007, 370.) Evankeliumien ja Apostolien tekojen kertomuksia voidaan siis pitää luotettavina kuvauksina tapahtumista. Rohkaisun sana: mene ja lue ne itse!

 

Viitteet: 

1 John P. Meier (1991, 177), eräs tunnetuimmista Jeesus-tutkijoista, pitää kaikkea Jeesuksen hylkäämiseen ja ristiinnaulitsemiseen viittaavia kertomuksia aitoina. Siksi ”The Criterion of Rejection and Execution” on yksi hänen viidestä kriteeristään, jolla yritetään löytää historian Jeesus.

2 Jeesuksen ristinkuolemaan liittyvistä lääketieteellisistä seikoista ks. Alexander Metherellin haastattelu kirjassa Tapaus Kristus 2010, 267–86.

 

LÄHTEET (molemmat osat):

 

Auvinen, V. 2011. Jeesus. Kauniainen: Perus Sanoma Oy.

Boyd, Gregory. A.

- 1996. Jeesus median myllyssä. Helsinki: Uusi tie.

- 2005. Epäilijän kirjeet. Keuruu: Aika Media Oy.

Boyd, Gregory. A & Eddy, Paul. R. 2007. Lord or Legend? Wrestling with Jesus Dilemma. Eugene, Oregon: WIPF & STOCK.

Bruce, F. F. 1992. Raamatun juuret. Kauniainen: Perus Sanoma Oy.

France, Richard. T. 1988. Mitä tiedämme Jeesuksesta. Suom. Kirsi Sell. Kauniainen: Suomen Raamattuopiston kustannus.

Gustavsson, S. 1999. Perusteltu usko. Helsinki: Uusi tie.

Iso kirja -opiston apologetiikka kurssin luentomuistiinpanot.

Junkkaala, T. 2006. Mitä tiedämme Jeesuksesta. Kauniainen: Perus Sanoma Oy.

Kankaanniemi, Matti. 2000. Nasaretilaisen haaste. SHN ry; Uusi testamentti - tarua vai totta http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/luotettavaut.htm; Löydämmekö Jeesus nasaretilaista? http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/utblombe.html

Meier, J. P. 1991. A Marginal Jew. Rethinking The Historical Jesus. New York: Doubleday.

Puolimatka, T. 2007. Usko, tiede ja Raamattu. Ryttylä: Uusi tie Oy.

Strobel, L. 2010. Tapaus Kristus. Keuruu: Aika media Oy.

Turunen, P. 2010. Jumalan sana. Inspiroitu ja erehtymätön. Helsinki: Kuva ja Sana.

 

Palaa takaisin Opetuksia valikkoon.

 

Lisätietoja