Jumalan olemassaolo: suunnitteluargumentit

Kirjoittaja Janne Saarela

 

Luonnonlait muodostavat järjestelmän, joka on äärimmäisen hienosäädetty ja fysiikan lakeja voidaan muuttaa vain vähän tuhoamatta tuntemamme elämän kehittymisen mahdollisuutta. - Stephen Hawking

 

JOHDANTO

 

Noin 3000 vuotta sitten Israelin kuningas Daavid kirjoitti: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle.” (Ps. 19:2-3). Samansuuntaisen huomion teki myös Paavali: ”Jumalan näkymättömät ominaisuudet, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti ymmärrettävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.” (Room. 1:20). 

Kosmologisessa argumentissa osoitin (täällä), että maailmankaikkeus on todistetusti saanut alkunsa, joten sillä on persoonallinen syy olemassaololleen. Tämän tosiasian puolesta puhuu sekä filosofinen että tieteellinen näyttö. Suunnitteluargumentti pyrkii osoittamaan, että kaiken takana on erittäin älykäs suunnittelija. Tähän päätelmään päädytään kun tarkastellaan mm. kosmista hienosäätöä, sekä ihmisen solun monimutkaista toimintaa. Sattuma tai välttämättömyys eivät riitä selitykseksi.

Tähän väliin on todettava, että olen liiankin tietoinen siitä, että teksti on paikka paikoin, varsinkin loppupäässä, melko vaikeaselkoista. Olen kuitenkin parhaani mukaan yrittänyt selittää yksinkertaisesti vaikeita asioita. Toivon, että lukija ei näissä kohden luovuttaisi, vaan sinnittelisi tekstin loppuun. Uskon, että kirjoituksen tärkein pointti tulee kuitenkin selkeästi esiin, vaikka kaikki lauseet eivät avautuisikaan.

 

SELITYSVAIHTOEHDOT

 

Kohtaamme päivittäin tilanteita, jolloin pohdimme luonnollisesti sitä, tapahtuiko jokin asia välttämättömästi, sattumalta vai suunnittelun vuoksi. Esimerkiksi, jos joku putoaa naapurissa katolta, me mietimme liukastuiko hän (sattuma+välttämättömyys), vai työnsikö joku kenties hänet alas (suunnittelu)? Tai jos tunnettu kansanedustaja kuolee ”mystisesti” kiivaan eduskuntaistunnon jälkeen, mietimme, saiko hän sydänkohtauksen luonnollisista syistä (sattuma) vai myrkytettiinkö hänet (suunnittelu)? Entä jos koulussa vieressä istuva ääliönä tunnettu opiskelija vastaa maantiedon ja biologian kokeissa oleviin kysymyksiin kaikkiin oikein? Onnistuuko hän arvaamaan oikeat vastaukset sattumalta vai onko hänellä kenties mukanaan lunttilappu, josta hän tarkistaa oikeat vastaukset (suunnittelu)? Esimerkkejä olisi paljon, mutta pointti on siinä, että jotkut asiat eivät enää selity vain sattumalla. Tietyissä tilanteissa me aistimme (joskus jopa tiedämme), että asia on suunniteltu. Niinpä me annamme asioille kolmenlaisia selityksiä: 

 

  • Välttämättömyys 
  • Sattuma 
  • Suunnittelu

 

Jotta kirjoituksen yksi tärkeimmistä huomioista tulisi päivänselvästi esille, avaan jokaista kohtaa vielä muutamalla esimerkillä:

 

Välttämättömyys:

Kun 5-vuotias Erkki-poika päättää testata, mitä tapahtuu kun työntää kielen metallitolppaan 30-asteen pakkasessa, tapahtuu asia, joka on välttämätön; kieli jäätyy tolppaan kiinni. Samalla tavalla välttämättömyys käy toteen, kun Erkin kaveri Matti päättää matkia tv:ssä ollutta taikuria, joka käveli kerrostalon katolta toisen kerrostalon katolle yleisön hurratessa. Matti huomaa, ikävä kyllä liian myöhään,  että painovoimaa ei voi huijata; hän putoaa maahan. Tällaiset tilanteet siis tapahtuvat välttämättömästi.

 

Sattuma:

Kun pyörremyrsky on kulkenut Jurvan lävitse niin koskimäkeläiset voivat löytää kodeissaan olleita tavaroita sattumanvaraisessa järjestyksessä aina Niemenkylästä saakka. Koska pyörremyrsky tuhosi myös sen rivitalon, jossa minä tällä hetkellä asun, päätän lähteä hermolomalle Parran rinteeseen Teuvalle. Kun kävelemme vaimoni kanssa Parran rinnettä ylös, emme kiinnitä huomiota tien vieressä oleviin sattumanvaraisiin kiviröykkiöihin. Tällaiset tilanteet selittyvät parhaiten sattumalla. Jatkakaamme esimerkkiä hiukan eteenpäin.

 

Suunnittelu:

Noustessamme Parran rinnettä ylöspäin, kohtaamme jotain kummallista. Kivet muodostavatkin mutkan jälkeen sanat ”poka vellihousuulla kesti kauan kiipeellä ylähä!” Emme ohita enää tätä kiviröykkiötä todeten: ”olipas hauska sattuma!”, vaan mietimme, onko isoveljeni tai salikaverini Jussi mennyt edellä ja järjestellyt kivet tiettyyn järjestykseen. Niinpä useissa tilanteissa voimme 100 % varmasti sanoa, että jokin on suunniteltu.

 

INTELLIGENT DESIGN - LIIKE

 

Luonnossa ja maailmankaikkeudessa on havaittavissa suunnitelmallisuutta ja monimutkaisuutta ja Intelligent Design -niminen liike on pyrkinyt tuomaan sitä esiin. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole esittää kaikenkattavaa kuvaa ID-liikkeestä ja sen suhteesta tieteeseen. [1] ID-liikkeen perusidea on kuitenkin siinä, että älylliset aiheuttajat voivat saada aikaan asioita, joita ohjaamattomat luonnolliset prosessit eivät saa. 

Tieteessä hallitsee nykyään metodologinen naturalismi, jonka mukaan kaikki pyritään selittämään luonnollisten prosessien avulla. Esimerkiksi biologiassa luonnonvalinnalla ja mutaatioilla pyritään selittämään kaikkien eliöiden kehittyminen alkusolusta lähtien. Toisin sanoen naturalismissa yliluonnollista selitystä (persoonallista suunnittelijaa) ei oteta lähtökohtaisesti edes huomioon. ID-liike haasta tämän ideologian huomauttamalla, että luonnossa on paljon asioita, jotka ovat selitettävissä paremmin suunnittelun kuin luonnollisten syiden pohjalta. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon ensimmäisen elävän solun syntyminen. Tieteen tulokset kertovat yksimielisesti, että elämää ei synny elottomasta aineesta. Naturalistit joutuvat kuitenkin uskomaan ihmeeseen, eivätkä he suostu edes harkitsemaan kaiken takana mahdollisesti olevaa älykästä suunnittelijaa. Naturalisti ei voi hyväksyä ajatusta suunnittelijasta, vaikkakin monet ateistit myöntävät, että luonto tosiaan näyttää suunnitellulta (Richard Dawkins, Francis Crick ym). ID-liikkeen mukaan suunnittelu olisi kuitenkin otettava yhdeksi vaihtoehtoiseksi selitykseksi. Michael Behe, johon palataan tarkemmin myöhemmin, on havainnollistanut asiaa vertauksella:

”Kuvittele, että etsivät tulevat liikkeeseen, jonka lattialla makaa litistynyt mies. Liikkeessä on myös norsu, mutta etsijät eivät ota sitä millään tavalla huomioon. Etsivät eivät siis edes mieti sitä mahdollisuutta, että norsu olisi voinut litistää miehen, koska heille on opetettu, että syyllinen on aina ihminen. Koska norsu ei ole ihminen, sitä ei voi pitää yhtenä vaihtoehtona tapahtuneelle.”

Behen mukaan elämän rakenne on ilmiselvästi suunniteltu, mutta naturalistisessa viitekehyksessä tätä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti voida ottaa huomioon. Tätä ajattelutapaa ID-liike kritisoi. 

Monet erikoistieteenalat, kuten oikeuslääketiede, tekoäly, kryptografia, arkeologia ja Nasan SETI-ohjelma, jossa avaruudesta etsitään merkkejä älykkyydestä, tekevät jatkuvasti eron älykkyyden ja ei-älykkyyden välillä. Yleisesti ottaen ID-liike on kuitenkin kohdannut runsasta vastustusta, koska se esittää älykkään alkuperän yhdeksi vaihtoehdoksi. Miksi tieteessä ei voisi olla avoin sille vaihtoehdolle, että elämän alkuperän takana on älykkyys? Filosofian ja matematiikan tohtori William Dembski, joka on tärkeä nimi ID-liikkeessä, on kehittänyt matemaattis-loogisen teorian suunnittelun havaitsemiseksi. Suunnitteluun päädytään kolmen suodattimen kautta. Dembskin kriteeri on nimeltään täsmennetty monimutkaisuus: [2]

 

 

Kaavio etenee seuraavasti:

Kun teemme havainnon, ensimmäinen kysymys on: ”Onko tilanteessa vapausasteita?” Toisin sanoen, tapahtuiko asia välttämättömästi vai olisiko jotain muuta voinut tapahtua? Esimerkiksi esineiden putoaminen maahan ja veden jäätyminen alle nolla-asteessa ovat välttämättömiä tapahtumia. Muita esimerkkejä esittelin jo edellä. 

Mikäli tapahtuma on vapausasteinen, eli jotain muuta olisi voinut tapahtua, kysymme toisen kysymyksen: ”Onko selitettävä asia monimutkainen?” Jos heitän kolikkoa, niin saan klaavan 50 % todennäköisyydellä. Jos heitän nopalla kolme kertaa peräkkäin kuutosen, todennäköisyys on 1:216. Tällaisissa tilanteissa paras selitys on sattuma. Tästäkin on esitetty edellä muita esimerkkejä. 

Mikäli tapahtuma oli riittävän epätodennäköinen, kysymme kolmannen kysymyksen: ”Onko selitettävä asia riippumattomasti täsmennettävissä?” Jos joku heittää kolikolla 1000 kertaa ja kaikki tulokset ovat klaavoja, sattuma ei ole enää tyydyttävä selitys. (Kukaan ei siis uskoisi tätä, vaikka joku väittäisikin juuri heittäneensä 1000 klaavaa peräkkäin.) Ehkä joku on tehnyt kolikon, jossa molemmat puolet ovat klaavoja tai joku on väärentänyt tulosrivin. Itse asiassa korttipelit ovat mainoa esimerkki siitä, miten päättelymme sattuman ja suunnittelun erottamisessa etenee. Esimerkiksi vankilassa voi pokeripelissä testata kuinka monta täyskättä menee peräkkäin läpi, ennen kuin pelikaverit alkavat epäillä huijausta (ja sinun on turvallisempaa lopettaa peli kesken).

Otan muutaman esimerkin suodattimen käyttämisestä. Ensimmäisenä esimerkkinä toimii kirja ”Tuntematon sotilas”. Kysymys 1) Onko teksti vapausasteinen? On. Kirja on täynnä merkkejä, joita me kutsumme kirjaimiksi ja ne muodostavat ymmärrettäviä sanoja. Luonnonlait eivät määrää mihin järjestykseen kirjaimet paperille tulevat. Kysymys 2) Onko kirja monimutkainen? On. Tällaisen romaanin satunnaisen syntymisen mahdollisuus on niin olematon, että sellaista ei yksinkertaisesti tapahdu. 3) Onko kirja täsmennetty? On. Kirja on hyvää suomenkieltä ja vieläpä valtavan hieno kuvaus sodasta. Niinpä kirja on varmuudella älykkään suunnitelman tulosta. 

Toisena esimerkkinä on Etelä Dakotassa sijaitseva Mount Rushmore. Tässä kukkulassa on Amerikan presidenttien George Washingtonin, Thomas Jeffersonin, Abraham Lincolnin ja Theodore Rooseveltin kasvot. Vaikka luonnonlait, tuuli ja eroosio selittävät ympäröivän vuoriston, ne eivät kykene selittämään neljän, vieläpä tunnetun henkilön, kasvoja siinä. Kasvot ovat vapausasteisia, monimutkaisia ja täsmennettyjä. Niiden takana on älykäs suunnittelija. [3]

 

 

Näiden esimerkkien valossa on aika jatkaa eteenpäin. Maailmankaikkeudessamme suunnittelua voidaan havaita sekä kaukoputkella että mikroskoopilla. Niinpä suunnitteluargumentti voidaan jakaa karkeasti kosmisiin ja orgaanisiin suunnitteluargumentteihin. Mainitsemisen arvoinen seikka on, että vuonna 2005 tunnettu ateistifilosofi Antony Flew alkoi uskoa Jumalaan kosmisen suunnitteluargumentin perusteella. Hän kääntyi deistiksi (näkemys, jonka mukaan Jumala on luonut kaiken, mutta Hän ei enää vaikuta maailmassa millään tavalla). 

 

KOSMISET SUUNNITTELUARGUMENTIT

 

Planeettamme ystävälliset olosuhteet

Kuvittele, että olet kiivennyt korkealle vuorelle ja näet edessäsi pienen mökin. Kävelet sisään tarkastamaan, onko sisällä joku. Huomaat, että televisio on päällä ja ruudussa pyörii suosikkiohjelmasi. Pöydällä on upouusi kirja, jonka on kirjoittanut suosikkikirjailijasi. Keittiössä tuoksuu suosikkiruokasi. Keittiöön kävellessäsi huomaat, että mökin lämpötila on säädetty 19,5 asteeseen, juuri siihen, missä sinä viihdyt parhaiten. Et voi vastustaa kiusausta kurkata jääkaappiin; se on täynnä suosikkijuomaasi (Pepsi Maxia), suklaata ja täytekakkuja, juuri niitä herkkuja joista eniten pidät. Lattialla on rusettinauhalla varustetut uudet painikengät, juuri sinun jalkaasi sopivat, ja juuri sellaiset jotka olit viime viikolla haaveillut ostavasi. Alat pikkuhiljaa ymmärtää erään asian. Kaikki näyttää olevan laitettu valmiiksi juuri sinun, ei naapurin isännän, tuloa varten. Joko mökin omistaja on sattumalta täsmälleen samanlainen ihminen kuin sinä tai joku on varautunut vierailuusi. [4]

Tiedemiehet ovat viime vuosisatoina tehneet löytöjä, jotka ovat paljastaneet, että universumi on hienosäädetty elämää ylläpitävällä tavalla. Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 100 miljardia galaksia. Galaksit taas muodostavat yhdessä suurempia galaksiryhmiä. Meidän aurinkokuntamme sijaitsee galaksissa, joka tunnetaan nimellä Linnunrata. Aurinkokuntamme keskuksena toimii Aurinko, jota kiertää 8 planeettaa kuineen (Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus). Yksi näistä planeetoista on maapallo, jonka sisällä tätäkin kirjoitusta kirjoitetaan todella pienellä valkoisella Asus-koneella. 

Harva tulee koskaan ajatelleeksi miten epätodennäköisten asioiden varassa me kykenemme elämään elämäämme. Planeetan täytyy täyttää melkoinen määrä ehtoja, jotta elämä olisi mahdollista. Sen täytyy lisäksi olla oikeassa suhteessa aurinkokuntaan. Astrofyysikko Hugh Ross listaa kirjassaan ”Why the Universe is the way it is?” useita satoja asioita, jotka täytyy olla kohdallaan elämän mahdollistamiseksi. Tässä muutamia: [5]

  • Auringon oikea etäisyys (maapallolla voisi olla liian kylmä tai liian kuuma elämälle) 
  • Maapallon akselin oikea kulma (lämpötilaerot pysyvät siedettävinä)
  • Maapallon pyörähdysaika (lämpötilavaihtelut ja tuulen voimakkuudet pysyvät aisoissa)
  • Maapallon magneettikenttä (jos se olisi heikompi, otsonikerros olisi alttiina aurinkotuulelle ja muulle avaruuden säteilylle) 
  • Hapen ja hiilidioksidin oikea määrä ilmakehässä (ei saa olla liikaa, eikä liian vähän) 
  • Jupiterin oikea etäisyys maasta (vetää puoleensa asteroideja, etteivät ne osu maapalloon)
  • Saturnuksen merkitys (jos se olisi 8 % lähempänä aurinkoa tai 3x painavampi, maapallon kiertorata olisi epävakaa)
  • Kuun painovoiman vaikutus (heikompi tai vahvempi vaikutus aiheuttaisi vakavia ongelmia mm. vuorovesiin)

 

Kosmiset vakiot

Monet tunnetut henkilöt, mm. Nobel palkinnon saanut fyysikko Arno Penzias, astronomi John O'Keefe, fyysikko Paul Davies ja matemaattisen fysiikan professori Frank Tipler ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että universumin takana on suunnittelija, joka valmisti kaiken siten, että ihmisten oli mahdollista ilmaantua näyttämölle. He ovat tulleet tähän johtopäätökseen ymmärtäessään miten tarkka hienosäätö fysiikan laeissa ja vakioissa on. Ennen kuin esittelen lyhyesti näitä vakioita, muutama sana aineesta. 

Aine koostuu atomeista. Atomin muodostavat ydin ja sitä kiertävät elektronit. Atomin massasta 99,9 % on sen ytimessä, mutta silti atomin halkaisija on 10,000-kertainen ytimen halkaisijaan verrattuna. Jos ydin siis olisi herneen kokoinen, atomin halkaisija olisi noin 50 metriä. Atomin ydin muodostuu positiivisesti varautuneista protoneista ja sähköisesti neutraaleista neutroneista. Protonit ja neutronit puolestaan koostuvat kvarkeista. Kvarkit ovat tämän hetkisen tietämyksen mukaan aineen pienimpiä rakennehiukkasia. Atomit muodostavat suurempia kokonaisuuksia, molekyylejä.

Fysiikassa on neljä perusvuorovaikutusta: painovoima, sähkömagneettinen voima sekä heikko ja vahva ydinvoima. 

 

Painovoima:

Painovoima on jollain lailla tuttu Matti meikäläisille. Kaikkiin Maan pinnalla oleviin kappaleisiin vaikuttaa painovoima, jonka suunta on kohti maan keskipistettä. Maa vetää minua puoleensa samalla voimalla kuin minä vedän Maata. Se myös pakottaa kuun Maata kiertävälle radalle ym. Sillä on tärkeä rooli myös siinä, kuinka kuumasti tähtien ydinreaktiouunit palavat. Jos painovoima olisi pienempi, tähdistä ei tulisi riittävän kuumia, jotta fuusio alkaisi. Liian suuri painovoima taas kiihdyttäisi auringon palamista ja lyhentäisi sen elinikää liikaa. Painovoima on neljästä voimasta kaikkein heikoin. 

 

Sähkömagneettinen voima: 

Tämä voima vaikuttaa sähköisesti varattujen hiukkasten, eli elektronien ja kvarkkien välillä. Magneettien kanssa leikkineet ymmärtävät mistä on kyse. Magneetit joko vetävät toisiaan puoleensa tai hylkivät toisiaan. Atomin ydin on positiivisesti varautunut ja sitä ympäröivä elektroniverho on negatiivisesti varautunut. Positiivisesti varattujen protonien ja negatiivisesti varattujen elektronien välinen sähkömagneettinen vetovoima saa elektronit kiertämään atomiydintä, aivan kuten painovoima saa Maan kiertämään Aurinkoa. 

 

Heikko ydinvoima:

Heikko ydinvoima on asia, jonka kanssa emme ole suoraan tekemisissä. Se saa aikaan radioaktiivisuutta eli atomiytimen hajoamisen. Sillä on tärkeä merkitys mm. auringossa tapahtuvissa ydinreaktioissa. 

 

Vahva ydinvoima: 

Tämä on voimista kaikkein vahvin. Emme ole sen kanssa suoraan tekemisissä, mutta ilman sitä arkipäiväinen maailmamme ei pysyisi kasassa. Se sitoo kvarkit protonien ja neutronien sisällä ja pitää protonit ja neutronit atomiytimessä. Ilman vahvaa ydinvoimaa positiivisesti varattujen protonien välinen poistovoima räjäyttäisi maailmankaikkeuden jokaisen atomiytimen, lukuun ottamatta vetyatomeja. Ne käyttäytyvät siis samalla tavalla kuin kaksi samanmerkkisesti varautunutta magneettia; ne hylkivät toisiaan voimakkaasti. 

Vaikka suurin osa normaaleista kaduntallaajista ei tiedosta näiden voimien vaikutuksia, elämämme seisoo niiden hienosäädön varassa. Vuorovaikutuksien vahvuudet ovat seuraavat, jos painovoima normitetaan vahvuuteen yksi: [6]

  • Painovoima, vahvuus 1
  • Heikko ydinvoima, vahvuus 1032
  • Sähkömagneettinen voima, vahvuus 1036
  • Vahva ydinvoima, vahvuus 1038

Painovoima on siis näistä kaikkein heikoin. Jokainen näistä vakioista on niin tarkasti hienosäädetty, että pienimmilläkin poikkeamilla olisi tuhoisia seurauksia. Jos neutroneja ja protoneja yhdessä pitävä ydinvoima olisi 5 % vahvempi tai heikompi, elämää ei olisi olemassa. Lisäksi suhteessa muihin vakioihin painovoiman tulee olla hienosäädetty 1:1040 tarkkuudella. Tämä luku on siis yhden suhde 10,000,000,000,000,000,000,000,000,000,000,000,000,000. Hugh Ross on antanut esimerkin siitä, miten tarkasta hienosäädöstä tässä luvussa on kysymys:

"Peitä koko Eurooppa lanteilla kuuhun asti. Korkeutta tulee noin 380,000 km. Seuraavaksi peitä lanteilla miljardi muuta Euroopan kokoista aluetta. Maalaa yksi lantti punaiseksi ja sekoita se miljardin kasan joukkoon. Sido ystäväsi silmät ja pyydä häntä valitsemaan yksi lantti. Todennäköisyys, että hän sattuu valitsemaan tuon yhden punaisen kolikon, on 1:1040". [7]

Lyhyesti sanottuna, elämämme on verrattavissa biljardipallotorniin, jonka päällä olemme. Pienikin tönäisy tai muutos kaataisi olemassaolomme mahdollisuuden. Fyysikko Stephen Hawking selittää asiaa seuraavasti:

"Tuntemamme luonnonlait sisältävät perustavaa laatua olevia vakioita, kuten elektronin sähkövarauksen suuruus ja protonin ja elektronin massojen suhde... On hätkähdyttävä tosiasia, että näiden fysiikan vakioiden arvot vaikuttavat olevan hyvin tarkasti säädettyjä elämän kehityksen mahdollistamiseksi. Jos esimerkiksi elektronin varaus poikkeaisi hiukankin nykyisestä, tähdet eivät kykenisi polttamaan vetyä ja heliumia, tai sitten ne eivät voisi räjähtää. Vaikuttaa selvästi siltä, että näiden vakioiden on oltava tiukasti rajattuja, jotta minkään älyllisen elämän kehittyminen olisi mahdollista. Useimmat erilaiset vakioiden yhdistelmät johtaisivat universumeihin, jotka saattaisivat olla hyvinkin kauniita, mutta joissa ei voisi olla ketään ihailemassa tuota kauneutta.” Hawking tiivistää: ”Oleellista tässä on se, että jos nämä vakiot olisivat vähänkin erilaisia, elämää ei olisi voinut kehittyä”. [8] 

Parhaimmat tarkka-ampujat kykenevät tappamaan ihmisen muutamien kilometrien päähän. Jos asia olisi teoriassa mahdollista, pelkästään yhden 1060-osan tarkkuus on verrattavissa siihen, että joku ampuu 20 miljardin valovuoden päähän 2€ kolikkoon, ja osuu! Niinpä kosmisten vakioiden äärettömän tarkka hienosäätö on paremmin selitettävissä suunnittelun kuin sattuman kautta. Välttämättömyys ei myöskään sovi vakioiden hienosäädön selitykseksi, koska vakioiden arvot ovat riippumattomia luonnonlaista. Vaikuttaa selvästi siltä, että joku valmisti kaiken meille valmiiksi. [9]

 

Vastaväitteitä

Suunnitteluargumenttia vastaan kuulee usein annettavan seuraavan argumentin: me havaitsemme suotuisan maailmankaikkeuden vain, koska se on ainoa maailmankaikkeus, jonka me voimme havaita! Jos maailmankaikkeus ei siis olisi elämälle suotuisa, kukaan ei olisi kyselemässä näitä tyhmiä kysymyksiä. Tätä vastaväitettä kutsutaan antrooppiseksi periaatteksi. Sen mukaan me voimme havaita vain ne maailmankaikkeudet, jotka tekevät olemassaolomme mahdolliseksi. (Craig 2012, 124. Tällaista on esittänyt mm. Richard Dawkins.) 

Tällainen päättely on kuitenkin virheellistä. Richard Swinburne on valaissut asiaa omalla esimerkillään. Kuvittele, että olet jäänyt kiinni huumeiden hallussapidosta maassa, jossa tällaisesta rikoksesta seuraa kuolema. Sinut asetetaan seinää vasten silmät sidottuna ja 12 tarkka-ampujaa valmistautuvat ampumaan kukin 12 luotia sinua kohti. 144 laukauksen jälkeen huomaat, että olet edelleen elossa! Yksikään luoti ei ole osunut sinuun. Miettisitkö tässä tilanteessa nauraen, että ”huh, onneksi tämä tapahtuma ei vaadi selitystä, koska jos olisin kuollut, minä en olisi tässä miettimässä asiaa!”? Et tietenkään. Swinburnen mukaan tapahtuma vaatii selityksen. Selitys voi olla sattuma (tarkka-ampujat ampuivat kaikki vahingossa ohi) tai suunnittelu (tarkka-ampujat oli lahjottu ampumaan ohi ym.). Se, että olen elossa, on todella (todella) epätodennäköistä sen teorian valossa, että kyseessä on sattuma, mutta se ei ole epätodennäköistä sitä taustaa vasten, että kyseessä oli jonkilainen suunnittelu. Niinpö se, että olen elossa, tukee enemmän suunnitteluteoriaa. (Collins.) Näin ollen anrtooppinen periaate vain yrittää kiertää asian, joka vaatii vastausta. (Puolimatka 2008, 473; Craig 2012, 124.)

Hieman samantapaisen esimerkin on antanut tunnettu kristitty filosofi Alvin Plantinga. Kuvitellaan, että olet kavereidesi kanssa pelaamassa pokeria rahasta. Kerta toisensa jälkeen sinä voitat pelit täyskädellä. Mitä luulet, monenko pelin jälkeen kaverisi alkavat epäillä, että pelissä tapahtuu jonkinasteista ”fiilunkia”? Asiaa tuskin auttaisi se, että sinä käskisit kaveriasi rauhoittumaan, koska ei ole yhtään sen epätodennäköisempää saada aina täyskättä, kuin että saisit mitkä muut kortit tahansa (korttien jaon todennäköisyys ei ole riippuvainen edellisestä pelistä). (Plantinga 2011, luku 7. Sit. myös Puolimatka 2008, 472-73.)

Toinen vastaväite suunnitteluargumenttia kohtaan on vedota monimaailmahypoteesiin. Tämän teorian mukaan maailmankaikkeutemme on vain yksi jäsen maailmojen kokonaisuudessa eli multiversumissa, jossa on ääretön määrä sattumanvaraisesti järjestäytyneitä maailmankaikkeuksia. Näin ollen jos on olemassa ääretön määrä sattumalta tulleita maailmankaikkeuksia, ei ole epätodennäköistä, että yksi näistä olisi sopiva ylläpitämään elämää. Ja koska vain hienosäädetyssä maailmankaikkeudessa voi olla havaitsijoita, kukin havaitsija havaitsee vain oman maailmansa olevan hienosäädetty. Näin ollen suunnittelua ei tarvita, koska sattuma selittää kaiken. Tässä vastaväitteessä on ainakin kolme ongelmaa. (Craig 2012, 125.)

(1) Multiversumi itsessään edellyttää hienosäätöä. Jotta teoria voisi olla uskottava, sen tueksi täytyisi esittää jokin mekanismi, joka synnyttää näitä maailmankaikkeuksia. Jotta selitys toimisi, tämän mekanismi olisi itsessään oltava asia, joka on syntynyt sattumalta. Nousee siis esiin sama kysymys: miten voidaan selittää multiversumin hienosäätö? Robin Collins on mielestäni osoittanut perustellusti, että vaikka tällainen mekanismi, joka tuottaa uusia maailmankaikkeuksia, olisikin olemassa, se ei vielä riittäisi kumoamaan sitä, etteikö Jumala olisi sen alkuunpanija.

(2) Monien asiantuntijoiden mukaan, vaikka multiversumi olisikin olemassa, sillä täytyisi olla alku. Arvind Borde, Alan Guth ja Alexander Vilenkin esittivät vuonna 2003, että millään maailmankaikkeudella, joka on keskimäärin laajentunut historiansa aikana, ei voi olla ääretöntä menneisyyttä. Näin ollen multiversumiteorian pohjalta ei voida esittää, että maailmankaikkeuksia olisi ääretön määrä, koska mekanismi on voinut pyöriä vain rajoitetun ajan. Ongelma on myöskin se, että ei ole juurikaan todisteita tällaisen monimaailman olemassaolosta. (Craig 2012, 100, 125-26.)

(3) Vesa Palonen tekee artikkelissaan seuraavan huomion: multiversumiin vetoavat eivät ymmärrä, että maailmat ovat toisistaan riippumattomia. Luin kerran eräästä lehdestä vinkkejä siitä miten voi saada todennäköisimmin oikean lottorivin. Nämä todennäköisyydet perustuivat historian aikana useimmiten esiintyneisiin numeroihin lottoarvonnoissa. Todellisuudessa tällaisia todennäköisyyksiä ei voida laskea, koska jokainen lottoarvonta on itsenäinen peli eli ne eivät ole riippuvaisia edellisistä peleistä. Todennäköisyydet toimisivat vain tilanteessa, jossa lottonumerot vähenisivät ajan kuluessa, peli peliltä. Tämän periaatteen mukaan multiversumi ei selitä yhtä universumia paremmin, miksi tämä universumi on hienosäädetty.  (Palonen.)

(4) Sattuma ei voi vaikuttaa tilanteessa, jossa mitään ei ole olemassa. On helppo katsoa lauantai-iltana lottorivin arvontaa, kun kone syöttää yksitellen sattumanvaraisia palloja kouruun. Minkään numeron "valinta" ei suoranaisesti johdu suunnittelusta (vaikka itse kone on tietenkin suunniteltu), eikä välttämättömyydestä (vaikka toimiessaan jokin pallo tulee ulos välttämättä). Sattumasta voidaan siis helposti puhua konkreettisten tapahtumien äärellä. On kuitenkin täysin eri asia palata ajassa taaksepäin hetkeen, kun mitään ei ollut olemassa. Väite, että sattuma saa aikaan asioita, on järjetön. Väite alkaa kuulostaa siltä, että "sattuma" alkaa saada jumalallisia ominaisuuksia. Sattuma voi vaikuttaa vain tilanteessa, jossa jotain on jo olemassa. Kuten Geisler & Turek 2004, 125) toteavat, sattuma on vain sana, jota me käytämme kuvaamaan matemaattisia todennäköisyyksiä. Sattuma ei itsessään ole yhtään mitään, eikä se siten voi saada aikaan yhtään mitään. (Ks. tarkemmin Geisler 1999, 26-28.)

(Esimerkki: Jos minä heitän kolikolla kruunaa ja klaavaa, moni sanoisi, että tulos syntyy sattumalta. Todellisuudessa tulos syntyy (a) minun suunnitellun heittoni ja (b) tiettyjen fysikaalisten voimien seurauksena. Me kuitenkin käytämme sanaa "sattuma", koska me emme kykene tuntemaan ja laskemaan fysikaalisten voimien vaikutusta kolikkoon.) 

 

ORGAANISET SUUNNITTELUARGUMENTIT

 

1800-luvulla ymmärrettiin, että solut ovat kaikkien eliöiden rakenteen ja elintoimintojen perusyksiköitä. Elävän solun muodostuminen sattumalta on tähtitieteellisen epätodennäköistä ja nykytiedon valossa mahdotonta. Henkilökohtaisesti hämmästelen edelleen sitä, miten helposti asia koulujen biologiankirjoissa ohitetaan. Esittelen seuraavaksi lyhyesti soluja ja niiden toimintaa, sekä niiden rakennusosia, eli proteiineja ja niiden muodostumista.

 

Solu

Pelkästään yhden solun DNA:ssa on miljardeja kirjaimia, eli noin 8000 kirjaa. Jos vertaamme sitä meidän muistitikkuihimme, solu voisi tallentaa itseensä yli 5000 Dvd:tä. [10] Jos yksi solu suurennettaisiin miljardikertaiseksi, sen läpimitta olisi noin 20 km ja tuman läpimitta 1,5 km. Se muistuttaisi automatisoitua suurkaupunkia ja sitä onkin verrattu mm. Lontooseen. Reinikainen kirjoittaa: [11] 

”Sen pinnalla olisi miljoonia erilaisia huoltoportteja, antenneja ja antureita, jotka tarkkailevat ympäristöä viestien sen satojen miljardien samanlaisten alusten, siis solujen, kanssa. Kun astuisimme sisälle, kohtaisimme hyperteknologian hämmentävän maailman. Loputtomiin käytäviä ja osastoja monimutkaisine koneineen ja laitteineen, tehdashalleja kokoomalinjoineen, keskusalueella valtava tieto- ja muistipankki. Vierailtuamme suurkaupungin jokaisessa osastossa huomaisimme löytäneemme sieltä samanlaisia järjestelmiä kuin on 2000-luvun ihmistenkin rakentamissa suurkaupungeissa. Tämä suurkaupunki voi automaattisesti tuottaa toisen samanlaisen muutamassa tunnissa. Jos kehossasi olevista miljardeista soluista tehtäisiin helminauha, sen voisi kietoa sata kertaa maapallon ympäri. Kaikkien solujesi sisältämästä DNA:sta muodostettu ketju ulottuisi kolmekymmentä kertaa maapallolta aurinkoon ja takaisin.”  

Michel Behe toimii Lehighin yliopistossa biokemian professorina. Hän julkaisi vuonna 1996 "Darwin´s Black Box. The Biochemical Challenge to Evolution" -nimisen kirjan. Kirja tuli välittömästi tunnetuksi mm. Yhdysvaltojen tunnetuimmissa sanomalehdissä sekä tieteellisissä lehdissä. Intelligent Design -teoria ponnahti julkisuuteen uudella voimalla. Kirjan nimi perustuu siihen, että Darwinin aikana biologisia järjestelmiä ei tunnettu juuri lainkaan, toisin kuin tänä päivänä. Ne olivat mustia laatikoita – nyttemmin laatikot on avattu. Monet biologit ovat vahvistaneet Behen kuvauksien oikeellisuuden, eikä niiden kyseenalaistaminen ole järkevää. Behe kirjoittaa solusta:

”Aiemmin oletettiin, että biologisen elämä olisi pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista. Tämä oletus on kumoutunut. Näkeminen, liikkuminen ja muut biologiset toiminnot ovat osoittautuneet vähintään yhtä monimutkaisiksi toiminnoiksi kuin televisiokamerat ja autot. Biokemian tutkimuksen kumulatiiviset [kasautuvat] tulokset osoittavat selvästi, että elämän mahdollistavana perustana on joukko koneita – molekyyleistä tehtyjä koneita! Molekyylikoneet vievät lastejaan paikasta toiseen solussa valtateillä, jotka on tehty toisista molekyyleistä. Samaan aikaan toiset toimivat kaapeleina, köysinä ja rakenteina, jotka pitävät solun koossa. Koneet aktivoivat solun eri toimintoja. Joskus toimintojen tarkoituksena on saada solu kasvamaan, toisinaan lopettaa se. Aurinkovoimalla toimivat koneet nappaavat valohiukkasten energian ja varastoivat sen kemikaaleihin. Sähköiset koneet sallivat virran kulkemisen hermoston kautta. Rakennuskoneet valmistavat toisia molekyylikoneita ja itsensä. Solut uivat koneita käyttäen, kopioivat itsensä koneellisesti, sulattavat ruuan koneita käyttäen. Lyhyesti sanottuna äärimmäisen hienostuneet molekyylikoneet ovat vastuussa kaikista solun prosesseista. Elämän yksityiskohdat ovat hienosäädettyjä, ja sen koneisto on suunnattoman monimutkainen.” [12]

Kukaan ei sanoisi tällaista kaupunkia katsellessaan, että kaikki on sattumalta hienosti kohdallaan. Kun kaupunki kutistetaan miljardi kertaa pienemmäksi, sattuman varaan vannojien joukko tulee melko suureksi. Tässä oli siis solun esittely, mutta mistä solu koostuu?

 

Solujen rakennuspalikat: proteiinien muodostuminen

Kehonrakentajille voi tulla yllätyksenä, että proteiinit eivät liity ainoastaan lihaan, kanamuniin ja proteiinijauhoihin. Itse asiassa proteiineja on tuhansia erilaisia ja ne toimivat tuhansissa erilaisissa tehtävissä. Yksi näistä on toimia solujen rakennusaineina.

Yksinkertaisimmassakin solussa on vähintään 250 proteiinia. Proteiinin rakenneketju taas koostuu aminohapoista (aminohapot ovat pohjimmiltaan hiilipohjaisia kemiallisia yhdisteitä). Ketju voi pitää sisällään viidestäkymmenestä tuhanteen aminohappoa. Ketjuja nimitetään polypeptideiksi. Ne ovat kuin sanoja, jotka ovat eri mittaisia. Toimivan ketjun muodostuminen on kuitenkin vaikea ja epätodennäköinen prosessi. Aminohappoja on luonnossa 20 erilaista, mutta yleensä vain yksi niistä sopii proteiinissa tarvittavan ketjun tiettyyn kohtaan. Aminohappojen tulee kiinnittyä toisiinsa peptidisidoksin. Aminohapot ovat lisäksi toistensa peilikuvia, kuten meidän kätemme ja jalkamme. ”Vasenkätisiä” aminohappoja kutsutaan L-muodoiksi, ”oikeakätisiä” aminohappoja D-muodoiksi. Toimivissa proteiineissa esiintyy kuitenkin vain L-muotoisia aminohappoja.

Todennäköisyys tuottaa sattumalta yksi 150 aminohaposta muodostuva proteiini on 1:10164(luku 1, jonka perässä on 164 nollaa). Niinpä jokaista toimivaa 150 aminohapon järjestystä kohden on olemassa 10164 ei-toimivaa järjestystä. Todennäköisyys saada puhdas 150 aminohapon ketju on siis suurinpiirtein sama kuin voittaa loton päävoitto kuudesti peräkkäin. Vaikka evoluutioteoriassa vedotaan usein pitkiin ajanjaksoihin, toimivan proteiinin muodostuminen sattumalta miljardin vuoden aikana olisi todella epätodennäköistä; ja nyt puhutaan vasta yhdestä proteiinista. Yhden solun toimimiseen vaaditaan satoja proteiineja. Kuten totesin, yhdestä toimivasta proteiinista on todella pitkä matka elävän solun syntymiseen. Todennäköisyys, että sattumalta muodostuu yksinkertaisimmankin solun tarvitsemat proteiinit on arviolta yksi mahdollisuus 1041000:sta. Tämä on huomionarvoista, koska maailmankaikkeuden tapahtumien kokonaismäärän on arvioitu olevanvain 10139 (luku perustuu laskelmiin, jossa on otettu huomioon rajallinen aika, alkeishiukkasten määrä ja se, miten paljon ne ehtivät olla vuorovaikutuksessa keskenään). Sattumaan vetoaminen on järjenvastaista uskoa. Elämää ei synny sattumalta. [13]

 

DNA

DNA on niin monimutkainen ja hienovarainen systeemi, että sen selittäminen lyhyesti ja ymmärrettävästi on lievästi sanottuna haastavaa. Yritän kuvailla DNA:n tarkoitusta ja koostumusta mahdollisimman yksinkertaisesti. 

Jokaisen solun tuman kromosomeissa on DNA-nauhaa noin kahden metrin verran. Näihin miljardeihin DNA-nauhoihin on talletettu koko meidän geeniperimämme. Tarkemmin sanottuna geeniperimämme sisältyy DNA:n emäsjärjestykseen. Tämä emäsjärjestys koostuu neljästä aakkosesta: A, C, G, T. Näistä neljästä emäksestä muodostetaan kolmikirjaimisia sanoja, esim. CGA tai CGG, jotka vastaavat aina tiettyä aminohappoa. Erilaisia vaihtoehtoja kolmikirjaimisiksi sanoiksi on 64. Tämän enempää vaihtoehtoja ei siis neljällä aakkosella voi saada. Siksi tiettyä aminohappoa voi vastata useampi eri kolmikirjaiminen yhdistelmä. Esimerkiksi Seriiniä vastaa seuraavat yhdistelmät: UCU, UCC, UCA, UCG.

DNA:n emäsparien toimintaa on ehkä helpompi ymmärtää jos niitä vertaa morsekirjoitukseen. Suurin osa lukijoista tietää, mitä tarkoittaa SOS. Morsekirjoituksessa käytetään vain kahta merkkiä: pistettä ja viivaa:

A   .-

B   -…

C   -.-.

D   -..

S   …

O   ---

Jne...

Niinpä hätämerkki SOS morsetetaan näin:  …---…

Samalla tavalla DNA koodissa olevaa neljää aakkosta (A, C, G, T) käytetään muodostamaan kolmikirjaimisia sanoja, jotka vastaavat tiettyä aminohappoa:

  • Alaniini   CGA  CGG  CGT  CGC
  • Glutamiinihappo   CTT  CTC
  • Jne…

Jokaisella kerralla kun solu kopioituu, sen perimäaineksen täytyy myös kopioitua. Alkuperäisen DNA:n täytyy kopioitua, jotta koodi voisi siirtyä uuteen soluun. Kopioinnin aikana DNA:n kaksoiskierre avautuu helikaasientsyymin avulla ja sitä päästään kopioimaan. Kopioinnin suorittaa lähetti-RNA, jonka jälkeen se vie kopioidut tiedostot kokoamiskoneelle, jota kutsutaan ribosomiksi. Ribosomi kokoaa saaduista aminohapoista proteiineja. Siirtäjä-RNA tuo ribosomille tarvittavat aminohapot. 

Koska edellinen kappale ei ole kaikkein helpointa ymmärtää, yritän vielä vääntää asiaa rautalangasta. Solussa tapahtuvaa toimintaa voidaan verrata tehtaaseen. Tuotteiden valmistumisohjeita säilytetään kirjastossa (tuman kromosomeissa oleva DNA tiedosto), josta noudetaan valmistukseen tarvittavia tietoja kirjaston kirjoja (geenejä) kopioimalla. Tätä tehtävää hoitaa henkilö, jonka nimi on lähetti-RNA. Henkilö, jota kutsutaan siirtäjä-RNA:ksi, noutaa tarvittavia rakennuspalikoita (aminohappoja) ja siirtää ne kokoamiskoneelle (ribosomille). Ribosomit rakentavat DNA:sta haetun tiedon mukaisia proteiineja ja muita aineita. Valmistuneet proteiinit siirtyvät elimistön käyttöön. [14]

Tutkijat ovat käyneet läpi noin miljoona erilaista koodausjärjestelmää ja todenneet, että DNA:ssa käytössä oleva järjestelmä on paras mahdollinen. Kopioinnissa tapahtuvat virheet ovat äärettömän harvinaisia. Esimerkki valottanee kopionnin tarkkuutta. Raamatussa on noin neljä miljoonaa kirjainta. Jos sihteeri kopioisi sen tekstin samalla tarkkuudella kuin bakteerisolu kopioi DNA:ta, ensimmäinen kirjoitusvirhe olisi havaittavaissa vasta 200 kopion kirjoittamisen jälkeen. Jos Sihteeri haluaisi olla yhtä nopea kuin DNA:n polymeraasi, hänellä olisi vain 10 minuuttia aikaa kopioida Raaamatun teksti. DNA:n kopionnissa kuitenkin tapahtuu silloin tällöin pieniä virheitä ja näitä virheitä kutsutaan mutaatioiksi. Ne ovat evoluutioteorian toinen kivijalka.

DNA-koodin alkuperän ongelma on eräs biologian suurimmista ratkaisemattomista mysteereistä. Francis Crick sai Nobel palkinnon DNA-molekyylin löytämisestä ja hän arveli, että alkusolut on lähetetty maapallolle jonkun muun kosmoksen sivilisaation toimesta. Sattuma ei hänen mukaansa yksinkertaisesti ollut tyydyttävä selitys. [15]

Kaiken kukkuraksi naturalistiseen evoluutioon nojaavat kohtaavat muna vai kana -ongelman. DNA on riippuvainen proteiineista ja proteiinit ovat riippuvaisia DNA:sta. Proteiinit eivät voi muodostua ilman DNA:ta ja DNA tarvitsee proteiineja toimiakseen. Kumpi tuli ensin? 

 

Kolibakteerin sähkömoottori

Lopuksi otan erään esimerkin suunnittelusta edellä mainitusta kirjasta ”Darwin’s Black Box”. Michael Behen pääargumentti on palautumaton monimutkaisuus. Molekyylikoneissa on ominaisuus, jota perinteinen darwinistinen evoluutioteoria ei voi selittää. Ilman päämäärää toimiva evoluutio ei Behen mukaan voi selittää monimutkaisia koneita, jotka toimivat kymmenistä eri osista ja koska ne ovat riippuvaisia muista monimutkaisista koneista. Behe toteaa, että älykäs suunnittelija on huomattavan paljon uskottavampi selitys. Teoksessaan Behe esittää viisi esimerkkiä elimistön biokemiallisista koneista: solujen siimalliset moottorit, verenhyytymisjärjestelmä, raaka-aineiden ja proteiinien kuljetusjärjestelmät, immuunipuolustusjärjestelmän osia ja solujen energiavarastointijärjestelmiä. Vuonna 1973 selvitettiin, että jotkut bakteerit liikkuvat sähkömoottorilla pyörivän flagellan (siiman) avulla. Esittelen lyhyesti kolibakteerin sähkömoottorin. [16]

 

 

Tuhannesosamillimetrin mittainen kolibakteerin Flagella on ruoskan kaltainen pyörintämoottori, joka mahdollistaa bakteerin suunnistamisen ympäristössään. Bakteerin liikkumisjärjestelmänä toimiva Flagella on erittäin monimutkainen ja koostuu kymmenistä monimutkaisista, tarkasti toisiinsa sopivista osista. Siinä on esimerkiksi happoa polttoaineenaan käyttävä pyörintämoottori, staattori, O-renkaita, laakereita ja vetoakseli. Moottoria hallitsee monimutkainen koneisto, jonka avulla bakteeri voi laittaa moottorin päälle tai pois ja uida eri suuntiin. Se koostuu 50 eri proteiinista (osasta). Kierrosnopeudet voivat olla 100 000 minuutissa. Yhdenkin proteiinin puuttuminen aiheuttaa moottorin pysähtymisen ja tässä on suurin haaste darwinistiselle evoluutiolle. Darwinistisen evoluution mukaan biologiassa toimiva valinta on luonnonvalinta, joka toimii ilman päämäärää, tavoitteita ja suunnitelmaa. Evoluutio etenee pienillä peräkkäisillä muutoksilla. Redusoimattoman monimutkaista systeemiä ei voida kuitenkaan rakentaa pienillä muutoksilla edeten. Luonnonvalinta voi käyttää ainoastaan toimivia kokonaisuuksia, ei toimimattomia yksittäisiä osia, jotka toimivat vasta kymmenien eri osien yhteystyössä. Lyhyesti sanottuna: luonnonvalinta ja mutaatiot eivät kykene tekemään tällaista sähkömoottoria.   

Jotta periaate tulisi paremmin selväksi, Behe käyttää vertailukohtana hiirenloukkua. Hiirenloukku koostuu viidestä osasta: alustasta, vasarasta, jousesta, pyydyksestä ja lukitustangosta. Jotta hiirenloukku toimisi, kaikki osat on oltava paikallaan. Yhdenkin osan puuttuminen tekee loukusta toimimattoman. Osien täytyy myös sopia tarkasti toisiinsa (jousi tulee olla sopivan tiukalla, laukaisin tulee olla sopivan kokoinen jne.) Loukku tulee siis toimimattomaksi vain yhden osan pienellä muutoksella.  

Miten selittää bakteerin sähkömoottorin rakennusohjeet sen DNA:ssa? Jos viemme tämän kokonaisuuden edellä esitellyn Dembskin suodattimen läpi, niin lopputulos on selvä. Onko se vapausasteinen? On. Luonnonlaki ei määrää DNA:n järjestystä. Onko se monimutkainen? On. Sähkömoottori on redusoimattoman monimutkainen ja sen satunnaisen muodostumisen todennäköisyys on häviävän pieni, nykytietojen mukaan mahdoton. Onko se täsmennetty? On. Se on toimiva sähkömoottori. Niinpä paras ja ainut selitys on suunnittelu. 

 

LOPPUSOLMU

 

Tässä kirjoituksessa on esitetty lyhyesti kosmisia hienosäätöjä, solujen, DNA:n ja kolibakteerin monimutkaisia rakenteita. Tarkoituksena on ollut osoittaa, että suunnittelu on paljon sattumaa vakuuttavampi vaihtoehto selitykseksi. Olen painottanut, että teemme samantapaisia johtopäätöksiä jokapäiväisessä elämässä ja samaa maalaisjärkeä meidän tulisi käyttää edellä esiteltyjen asioiden kohdalla. Ympäristömme huokuu suunnitelmallisuutta. Maalaisjärjen lisäksi suunnitelman havaitsemiseksi on laadittu tieteellinen suodatin. Edelleen moni tietenkin turvautuu selityksistä sattumaan. Näiden henkilöiden uskoa ei voi kuin ihailla.  

 

Viitteet

 

1 Suosittelen luettavaksi www.intelligentdesign.fi ja Apologetiikkawikistä artikkelin ”Suunnitteluteoria”. Rope Kojonen on kirjoittanut aiheesta gradunsa ”Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana” ja väitöskirjansa "Intelligent Design: A Theological and Philosophical Analysis". Hän esittelee väitöskirjansa sisältöä täällä

Suunnitteluargumentti esiintyy joskus myös nimellä "teleologinen argumentti" (kreik. Telos = päämäärä). Painotus on luonnossa esiintyvässä päämäärässä ja järjestyksessä. Ennen 1700-lukua argumentin muunnelmat perustuivat pitkälti siihen, että maailmankaikkeus näytti olevan järjestetty tiettyä päämäärää varten. Intiassa tätä argumenttia käytti Nyaya koulukunta (100-1000 jKr.), joka perusteli jumaluuden olemassaoloa vetoamalla maailmassa olevaan järjestykseen. Platonin (427-347 eKr.)mukaan erikoisesti kaksi oppia saavat ihmiset uskomaan jumaliin. Ensimmäinen on oppi sielusta ja toinen on oppi "siitä järjestäytyneestä liikkeestä, jota noudattavat tähdet ja muut kappaleet, joita hallitsee järki, maailmankaikkeuden järjestyksen aikaansaaja. Tuomas Akvinolainen (1225-1274) käytti viittä tietä Jumalan olemassaolon todistamiseksi. Viides näistä oli huomio siitä, että monet älykkyyttä vailla olevat oliot toimivat tarkoituksenmukaisella tavalla. Esimerkiksi biologiset järjestelmät toimivat tarkoituksenmukaisesti ja ikään kuin älykkään suunnitelman mukaisesti.

Koska luonnontieteessä on tehty viime aikoina uusia läpimurtoja, argumenttia on hiukan muutettu. Yhä enemmän kiinnitetään huomiota maailman järjestyksen monimutkaisuuteen. William Paley (1743-1805) taskukelloesimerkkeineen on legendaarinen esimerkki. Hän ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa kävelijä löytää niityltä taskukellon. Koska kellon rakenne on monimutkainen ja tiettyä tarkoitusta varten yksityiskohtaisesti rakennettu, oletamme sillä olevan älykkään suunnittelijan. David Hume tosin kritisoi Paleyn esimerkkiä ja siitä vedettyjä johtopäätöksiä, mutta hän ei hylännyt argumenttia kokonaan. Humen kritiikin arviosta voi lukea Dembskin kirjoituksen täällä ja artikkelin pohjalta olevan suomennoksen täällä. Viime aikoina huomiota on kiinnitetty melkoisesti mm. maailmankaikkeudessa havaittavaan hienosäätöön. Tässä tekstissä kiinnitetään huomiota melko paljon juuri tähän. (Puolimatka 2009, 164-166).

Lienee sanomattakin selvää, että suunnitteluargumentti ei osoita suoraan kristinuskon Jumalaan. Argumenttihan ei ota kantaa älykkäiden suunnittelijoiden lukumäärään, luonteeseen ym. (Toisaalta Richard Swinburne on todennut, että maailmankaikkeuden säännönmukaisuus ja yhtenäisyys on paremmin selitettävissä yhden, kuin monen älykkään suunnittelijan luomuksena. Groothuis 2001, 235.) Omassa tarkoituksessani se esiintyy kuitenkin raskaassa osassa kumulatiivisessa (kasautuvassa) ketjussa kristinuskon Jumalan puolesta. Muita tämän ketjun argumentteja ovat Kalam-argumentti, moraalinen argumentti ja Jeesuksen ylösnousemus. Jos argumentti kuitenkin onnistuu, ateismilta lähtee pohja. 

2 McDowell & Dembski 2008, 101-117; Dembski; Intelligentdesign.fi; Groothuis 2011, 244-246.

3 Intelligentdesign.fi, selityssuodatin lyhyesti; Groothuis 2011, 246; Dembski & McDowell 2008, 101-102.

4 Dembski & McDowell 2008, 153. Vertausta hiukan muokattu. 

5 Apologetiikkawiki, Kosminen lähiömme. Palonen esittelee syvällisesti mm. veden ominaisuuksia, joka mahdollistaa elämän maapallolla. 

6 Lehto ym. 2005, 105-110, 128-129; Hawking & Mlodinow 2008, 126-127; Puolimatka 2008, 464-467.

7 Apologetiikkawiki, Kosminen hienosäätö; Dembski & McDowell 2006, 154-156; Hawking & Mlodinow 2008, 123-128; Kankaanniemi; Palonen; Puolimatka 2008, 466.

8 Apologetiikkawiki, Kosminen hienosäätö; Hawking & Mlodinow 2008, 123.

9  Craig 2012, 116-117, 120. Jotkut tutkijat puhuvat "Kaiken teoriasta" yrittäessään selittää vakioiden arvoja. Tällaisen teorian avulla fyysikot haluaisivat pystyä selittämään miksi maailmankaikkeus on niin tarkasti hienosäädetty. Vaikka tällainen teoria joskus osoitettaisiinkin todeksi, että on olemassa laki, joka määrittää kosmiset vakiot, se ei vaikuttaisi argumenttiini millään tavalla. Se vain siirtäisi kysymyksen yhden askeleen taakse päin.

10 McDowell.

11 Reinikainen 2013, 75.

12 Beheä lainaa Kojonen 2008, 50.

13 Puolimatka 2010, 437-439; Kankaanniemi;  Dembski & McDowell 2008, 119-135; Behe 2006, 51-53.

14 Pälikkö on esittänyt asian melko perusteellisesti. Ks. DNA:sta ja proteiinien muodostumisesta myös Reinikainen 2011, 56-59, 62, 66-67; 2013, 89-94, 117-120; Kankaanniemi; http://opetus.tv/biologia/bi5/. Leisola 2013, 209-217 esittelee monia tutkimuksia (osassa hän on ollut itsekin mukana), joissa on osoitettu kiistattomasti se, että evoluutio ei yksinkertaisesti kykene rakentamaan uutta proteiinirakennetta.

15 Scherer & Junker 2007, 102. Samantapaisen ajatuksen on esittänyt astrofyysikko Fred Hoyle. Hänen mukaansa jokin superäly on "näpelöinyt fysiikkaa, kuten myös kemiaa ja biologiaa". Koska Hoyle ja kumppanit eivät halua ottaa Jumalaa mahdolliseksi selitykseksi, he väittävät, että ulkoavaruuden sivilisaatiot ovat ehkä kylväneet maan päälle ennalta valmistettuja geenejä - kaiken, mitä älykkään elämän kehittyminen vaatisi. Tämä ei kuitenkaan olisi mikään ratkaisu. Joutuisimme ensinnäkin kysymään, miten ne ulkoavaruuden sivilisaatiot saivat alkunsa? (Tällaiset ulkoavaruuden sivilisaatiot ovat "satunnaisia olioita" ja ne vaativat selityksen. "Välttämätön olio", joka ei voisi olla olematta, ei taas vaadi selitystä.) Toiseksi ei riitä, että maan päälle kylvetään geneettisestä valmistetta. Miten ulkoavaruuden olennot olisivat pystyneet näpelöimään fysiikan lakeja, joiden siis täytyy olla juuri oikeat elämän mahdollistamiseksi? (Budziszewski 2001, 135-136.) 

16 Behe 2006, 69-73. On tärkeää huomata, että evoluutioteoria ei ole yhtä kuin darwinismi. Darwinismi edustaa tiettyä lähestymistapaa evoluutiosta kertoviin todisteisiin ja niille annettua tietynlaista tulkintaa. Darwinismin mukaan evoluutiota tapahtuu pienten, asteittaisten, ohjaamattomien ja sattumanvaraisten mikromutaatioiden avulla. (Puolimatka 2010, 432).  

 

Kuva 1) osoitteesta http://www.intelligentdesign.fi/sivut/perusteet/selityssuodatin-lyhyesti/

Kuva 2) osoitteesta http://nl.wikipedia.org/wiki/Mount_Rushmore

Kuva 3) osoitteesta http://sanskritdocuments.org/sites/sanskritforall/evolution.html

 

LÄHTEET:

 

Apologetiikkawiki. Artikkelit: Kosminen lähiömme http://apologetiikkawiki.fi/wiki/Kosminen_l%C3%A4hi%C3%B6mme Suunnitteluteoria http://apologetiikkawiki.fi/wiki/Suunnitteluteoria Kosminen hienosäätö http://apologetiikkawiki.fi/wiki/Kosminen_hienos%C3%A4%C3%A4t%C3%B6; Teleologinen argumentti http://apologetiikkawiki.fi/wiki/Teleologinen_argumentti 

Behe, Michael. 2006. Darwin’s Black Box. The Biochemical Challence to Evolution. New York: Free Press. 

Budziszewski, J. 2011. Tätä emme voi olla tietämättä. Suom. Tapio Puolimatka. Helsinki: Uusi Tie.

Collins, Robin.

Craig, William Lane. 2012. Valveilla. Suom. Sini Luoma. Hämeenlinna: Päivä Oy.

Dembski, William. Tiede ja suunnittelu. http://www.intelligentdesign.fi/sivut/perusteet/suunnittelun-havaitsemisesta/

Dembski, William & McDowell, Sean. 2008. Understanding Intelligent Design. Eugene: Harvest House Publishers.

Elämän synty - sattuman vai suunnittelun tulos? http://www.intelligentdesign.fi/sivut/id-esitykset/elaman_synty/

Geisler, Norman. L. 1999. Baker Encyclopedia of Christian Apologetics

Geisler, Norman. L & Turek, Frank. 2004. I Don't Have Enough Faith to Be an Atheist. Wheaton, IL: Crossway.

Groothuis, Douglas. 2011. Christian Apologetics. A Comperehensive Case for Biblical Faith. Downers Grove, IL: IVP Academic / Nottingham England: Apollos.

Geisler, Norman & Brooks, Ronald. 2008. When Skeptic Ask. Grand Rapids MI: Baker Books. 

Hawkins, Stephen & Mlodinow, Leonard. 2008. Ajan lyhyempi historia. Suom. Arja Hokkanen. Helsinki: WSOY

Iso kirja -opiston apologetiikka kurssin luentomuistiinpanot.

Kankaanniemi, Matti. Design -argumentti. 

Kojonen, Rope. 2008. Kertooko luonnon järjestys suunnittelusta? Michael Behe älykkään suunnittelun ajatuksen puolustajana. Dogmatiikan pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. http://www.doria.fi/handle/10024/37549

Lehto, H, Luoma, T, Eloranta, K. 2005. Fysiikka 1. Fysiikka luonnontieteenä. Helsinki: Tammi.

Leisola, Matti. 2013. Evoluutiouskon ihmemaassa. Lahti: Datakirjat.

McDowell, Sean. Understanding Intelligent Design. 

Palonen, Vesa.

Plantinga, Alvin. 2011. Where the Conflict Really Lies: Science, Religion, and Naturalism. Oxfrod: University Press. 

 

Puolimatka, Tapio.

  • 2008. Usko, tiede ja evoluutio. Helsinki: Uusi tie. 
  • 2009. Usko, tieto ja myytit. 2. painos. Helsinki: Uusi tie. 
  • 2010. Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Helsinki: Uusi tie.

Pälikkö, Kimmo. Solu, toimiva kokonaisuus. www.kp-art.fi/taustaa/taustaa2/41.htm

Reinikainen, Pekka.

  • 2011. Darwin vai älykäs suunnitelma? Helsinki: Uusi tie. 
  • 2013. Onko Jumala olemassa? Helsinki: TV7. 

Scherer, Siegfried & Junker, Reinhard.

  • 2000. Evoluutio – Kriittinen analyysi. Suom. Matti Leisola. Lahti: Datakirjat.
  • 2007. Evoluutio – Kriittinen analyysi. 2. suomalainen painos. Suom. Matti Leisola. Lahti: Datakirjat.

http://opetus.tv/biologia/bi5/

 

Palaa takaisin Opetuksia valikkoon.

Lisätietoja