Miksi Jumala ei ilmoita itseään vastaansanomattomasti?

Kirjoittaja Janne Saarela

 

”On olemassa riittävästi valoa sille, joka haluaa löytää, mutta on olemassa riittävästi hämärää sille, joka haluaa jäädä pimeyteen.” - Blaise Bascal

 

 

Jumalan kätkeytyneisyys -argumentti 

Monet ateistit ovat esittäneet ajatuksen, että jos Jumala todella olisi olemassa, Hän ilmoittaisi itsensä niin vastaansanomattomasti, ettei kenellekään jäisi asiasta epäilyksiä. Tämän ajatuksen mukaan Jumalan olemassaolo täytyisi olla paljon selvempää kuin tällä hetkellä, tai jopa vastaansanomatonta. Tämä ajatus tulee kirkaasti esiin kuuluisan ateistin Bertrand Russelin kommentissa. Kerran häneltä kysyttiin, mitä hän vastaisi Jumalalle, jos he kohtaisivat Russelin kuoleman jälkeen, hän vastasi: ”Todistusaineistoa ei ollut riittävästi” (Vainio & Visala 2011, 173). Samalla kannalla on mm. Yalen yliopiston professori Norwood Hanson, jonka väitettä analysoin hetken kuluttua. Eräs ateisti on jopa sanonut: ”Jos Jumala kerran on olemassa, miksei hän kaappaa TV:n sateliittikanavia asiansa julkituomiseen?” 

Tämä argumentti, joka yrittää osoittaa Jumalan olemassaolon mahdottomaksi, voidaan pukea näppärästi selvyyden vuoksi deduktiiviseen muotoon:

  1. Jos Jumala on olemassa, Hän ilmoittaa itsensä vastaansanomattomasti
  2. Jumala ei ole ilmoittanut itseään vastaansanomattomasti
  3. Siksi Jumalaa ei ole olemassa

Jotta johtopäätös voisi olla totta, premissien tulisi pitää paikkansa. Osoitan tässä kirjoituksessa, että varsinkin premissi 1 on yksinkertaisesti väärä.

 

Jumalan toiminta

Hanson itse vuonna 1971 ilmestyneessä kirjassaan ”What I Do Not Believe and Other Essays” esittää yhden mahdollisuuden sille miten Jumala voisi vakuuttaa kaikki maailman ihmiset olemassaolostaan. Hänen esimerkissään hän on syömässä aamupalaansa, kunnes taivas repeytyy ja monien mullistusten saattelemana Zeuksen kaltainen hahmo ilmestyy vakuuttavasti esiin taivaasta. Jumala osoittaa Hansonia sormella ja nuhtelee hänen epäuskoaan. Tällainen tilanne olisi Hansonin mukaan ”ratkaisu kertakaikkiaan”. Hanson siis luo tietyn käsityksen Jumalasta ja tekee sen perusteella päätelmän siitä miten Hänen tulisi toimia. (Puolimatka 2010, 508-09.)

Samantapaisia huomioita esittää Edward Boyd klassikoksi nousseessa kirjassa ”Epäilijän kirjeet”. Agnostikko-Edward käy kirjeenvaihtoa uskovaisen (ja järkevän) poikansa Gregoryn kanssa Jumalasta, kristinuskosta, Raamatusta ym. Eräässä kirjeessään hän kysyy Gregorylta, miksei Jumala ilmoita itseään vastaansanomattomalla tavlla ihmisille. Miksi Jumala on tehnyt uskomisen niin pahuksen vaikeaksi?  Edwardin mukaan kunnollinen todiste olisi esimerkiksi tilanne, josssa Jumala kirjoittaisi taivaalle: ”Tässä on sinulle todisteita, Ed. Usko minuun tai tervemenoa helvettiin! Terveisin, Kaikkivaltias.” Jos näin tapahtuisi, Edward väittäisi vajoavansa heti polvilleen ja alkavansa kristityksi. (Boyd 2005, 212-13.) 

Gregory vastaa isänsä kirjeeseen ja toteaa aluksi ymmärtävänsä näitä ajatuksia varsin hyvin. Hän on kuitenkin hyvin skeptinen isänsä johtopäätöksen suhteen. Jos Jumala todella kirjoittaisi pilviin itse kunkin nimen ja vaatisi parannusta, lankeaisivatko kaikki ihmiset polvilleen ja lähtisivät seuraamaan Jeesusta? Gregoryn vastaus: ”enpä usko”. Tällaisista tilanteista voidaan ottaa monia esimerkkejä itse Raamatusta. 

 

Jumalan suora toiminta ei takaa uskoa

Vanhassa testamentissa kerrotaan miten Jumalan kansa Israel joutui 400 vuoden ajan olemaan orjana Egyptin maassa. Jumala lopulta vapautti kansansa Mooseksen välityksellä. Tässä rytäkässä Jumala lähetti Egyptiin 10 vitsausta. Israelin kansa näki konkreettisesti Jumalan suoraa asioihin puuttumista. Kansa käveli kuivin jaloin Punaisen Meren poikki. Jumala kulki yliluonnollisella tavalla kansansa keskuudessa pilvi- ja tulipatsaassa. Kansa myös näki, miten Jumala toimi yliluonnollisella tavalla erämaassa antaen heille ruokaa ja juomaa. Näistä ihmeellisistä asioista huolimatta kansa lankesi epäjumalanpalvontaan ja moneen muuhun syntiin. (Ks. 2. Mooseksen kirja). 

Myös Uudessa testamentissa on esimerkkejä, jotka osoittavat, että ihmisten on yllättävän helppo jäädä epäuskoonsa vastaansanomattomien todisteiden edessä. Eräässä tilanteessa Jeesus rukoilee Isää ja taivaasta kuuluu Jumalan ääni: ”Minä olen sen kirkastanut [sinun nimesi] ja kirkastan jälleen.” (Joh. 12:28). Paikalla oleva väkijoukko kuulee äänen, mutta he tulkitsivat sen ukkosenjyrinäksi (jae 29). Kun Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, juutalaiset johtomiehet tiesivät, että todellinen ihme oli tapahtunut. Sen sijaan, että he olisivat alkaneet seurata Jeesusta, he päättivät tappaa sekä Jeesuksen että Lasaruksen! (Joh. 11; 12:10.) Myöhemmin Jeesuksen haudalla on joukko roomalaisia sotilaita ja he ovat todistamassa Jeesuksen ylösnousemusta muutaman metrin päästä. Tämä ei kuitenkaan muuta heidän elämäänsä, vaan he menevät mukaan juutalaisten johtomiesten salaliittoon, jonka mukaan Jeesuksen opetuslapset varastivat ruumiin (Matt. 27-28)!

Raamattu osoittaa saman asian, jonka me voimme nähdä edelleen ihmisten elämässä: ällistyttävät tapahtumat jättävän harvoin jälkeensä pysyvää muutosta. On tietysti totta, että monet kääntyisivät Jumalan puoleen jos taivaalle ilmestyisi edellä mainitun kaltainen kirjoitus, mutta sen vaikutukset monen elämässä olisivat todennäköisesti lyhyet. (Boyd 2005, 218-20.)

Kristittyjen mukaan ongelma on siinä, että Jumala ei halua pelkästään kaikkien ihmisten tietävän, että Hän on olemassa. Jumala haluaa ennen kaikkea päästä meidän kanssamme henkilökohtaiseen suhteeseen. Raamatun mukaan pahat henget tietävät Jumalan olevan olemassa, mutta tämä ei vielä riitä (Jaak. 2:19). Todellinen Jumalan tunteminen vaatii muutosta sydämessämme. (Moreland & Craig 2003, 158.) Näin ollen Jumala ei ole niinkään kiinostunut siitä, tietävätkö kaikki ihmiset, että Hän on olemassa, kuin siitä, että ovatko ihmiset vapaasti ja tahdonalaisesti valmiita (a) tulemaan tietoiseksi Jumalasta ja näin (b) muuttamaan omat pyrkimyksensä ja päämääränsä Jumalan täydellistä moraalista luontoa vastaavaksi? (Paul Moseria sit. Malkki.) Kuten tulemme huomaamaan, juuri edellä mainittu kohta (b) on syy siihen, että Jumalan on pakko jollain tavalla kätkeytyä ihmisiltä. 

Näitä huomiota voidaan soveltaa Hansonin ja Edwardin väitteisiin. Hurjat ”taivaskohtaukset” voidaan aina selittää pois. Henkilö voi saada tällaisia kokemuksia, mutta jo muutaman päivän kuluttua esiin nousee seuraavia ajatuksia: ”ehkä se olikin vain todella outo pilvimuodostelma”, ”ehkä se oli vain miljoonien dollareiden avulla toteutettu Hollywood-huijaus”, ”ehkä minä yksinkertaisesti näin vain harhanäyn” jne. Kaikki nämä ovat loogisia vaihtoehtoselityksiä! Joku voisi huomauttaa, että eliöissä oleva miljardeista kirjaimista koostuva monimutkainen DNA-koodi olisi ilmiselvä todiste Älykkään Suunnittelijan olemassaolosta. Tämä tosiasia vakuuttaa muutamat, mutta edelleen aiheen asiantuntijatkin jaksavat vedota aikaan ja sattumaan (ja tietämättömyyteen) parhaana selityksenä. Olet varmasti myös pannut merkille seuraavan asian. Kaupan kassalla monet henkilöt laittavat paljon rahaa tupakka-askien ostamiseen. He tietävät varsin hyvin, että ”tupakointi tappaa” ja ”tupakka on vaarallista sekä sinulle että lähelläsi oleville” jne., mutta tätä tieto ei estä heitä toimimasta tyhmästi. Oikea tieto ei siis takaa, että ihmisen toiminta muuttuu oikeaksi tai järkeväksi. Tässä tapauksessa: vaikka kaikki tietäisivät vastaansanomattomasti, että Jumala on olemassa, se ei vielä takaisi, että kaikki alkaisivat "seuraamaan" Häntä. Raamatun mukaan Jumala ei ole kovinkaan kiinnostunut siitä, tietävätkö ihmiset, että Hän on olemassa vai ei. Jumala haluaa päästä henkilökohtaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, tilaan, jossa ihminen antaa Jumalan pelastaa itsensä. (Craig.)

 

Jumalan kätkeytyneisyys & vapaa tahto 

Kristillisen käsityksen mukaan Jumala haluaa ihmisten olevan vapaita valitsemaan, haluavatko he rakastaa Jumalaa vai eivät. Jotta tämä olisi mahdollista, maailman on oltava sellainen, että ihmiset voivat todella tehdä vapaita valintoja. Jotta vapaita valintoja voisi todella olla olemassa, kaikenkattavaa pakkoa ei voi olla olemassa. Esimerkki lienee paikallaan. Suurin osa meistä on ajanut tuhansia kilometrejä autolla. Osalla meistä myös on liian raskas kaasujalka. Yleensä liikenteessä vastaantuleva poliisiauto pakottaa meidät hidastamaan ylinopeuttamme. Me alennamme nopeuttamme, koska muuten me saamme sakot. Välitön uhka siis rajoittaa vapauttamme. Suurimmaksi osaksi poliisit eivät tietenkään ole lähistöllä liikenteessä, joten (liikennesäännöistä huolimatta) meillä on valinnanvapaus ajaa sitä nopeutta minkä koemme itsellemme hyväksi. Se, onko tietty nopeus kulloinkin viisas valinta, on toinen kysymys.

On mahdollista kuvitella tilanne, että meidän elämämme jokaisessa mutkassa olisi moraalinen poliisivahti. Tällainen ”Jumala” estäisi meitä tekemästä vääriä valintoja. Aina, kun olemme tekemässä pahaa, tämä poliisi muistuttaa läsnäolollaan valintamme seurauksista. Näin ollen, kun sovellamme tätä esimerkkiä Hansonin ja Edwardin väitteisiin, Jumalan täytyisi luoda maailma, jossa (a) kaikki tietävät, että Jumala on olemassa. Mutta koska Jumala haluaa  meidän elävän hyvää elämää, Hänen (b) täytyisi kertoa meille miten täydellistä elämää eletään. Mutta jotta tällainen tilanne voisi välttämättä toteutua, (c) Jumalan olisi oltava moraalinen poliisi, joka valvoo elämämme joka ikistä osa-aluetta ja päätöstä muistuttaen valintojemme ankarista seurauksista. Näin ollen me ihmisinä eläisimme jatkuvasti kaikenkattavan pakon alaisina. Vapaat valinnat menettäisivät merkityksen. Näin ollen, jos Jumala haluaa, että meillä todella on vapaa tahto, Hän ei voi tehdä itseään vastaansanomattomasti tiettäväksi. (Puolimatka 2010, 512-14. Saman pointin vapaasta tahdosta on tehnyt mm. Paul Moser, Richard Swinburne ja William Lane Craig)

 

Jumalan vaihtoehdot 

Michael Murray on käsitellyt kattavasti kysymystä, millaisia vaihtoehtoja Jumalalla on toimia tällaisessa tilanteessa. Ikävä kyllä asian käsittely muuttuu tässä kohden astetta vaikeammaksi. Yritän kuitenkin tuoda asian esiin mahdollisimman yksinkertaisessa muodossa.

Ongelma on siinä, että kristittyjen mukaan Jumala todella tekee olemassaolonsa ja tahtonsa tiettäväksi ihmiskunnalle. Onhan melkoinen määrä ihmisiä löytänyt Jumalan ja Hänen tahtonsa! Tämä on mm. apostoli Paavalin ajatus Roomalaiskirjeen luvussa 1. Kristityt eivät kuitenkaan usko, että Jumalasta saatava tieto olisi niin radikaalisti esillä, että se estäisi ihmisiä toimimasta vapaasti. Niinpä kysymys kuuluu: miten Jumala voi tehdä olemassaolonsa ja tahtonsa tunnetuksi ihmisille ilman, että Hän luo kaikenkattavan pakon olosuhteet? Meidän on nyt pohdittava sitä, mitä ”pakko” tarkoittaa ja millaiset asiat synnyttävät sen. 

Pakko toimii silloin, kun annetaan uhkauksia. Näistä uhkauksista syntyy puolestaan paine tehdä oikeita valintoja. Esimerkiksi elokuvissa on hyvin usein ase jonkin henkilön ohimolla, koska sen avulla halutaan pakottaa uhattavan henkilön isää paljastamaan kassakaapin oikea numeroyhdistelmä. Pakko muodostuu siis ainakin viiden eri osa-alueen vuorovaikutuksesta:

  1. Uhkauksen voima. Mitkä ovat seuraukset jos uhkauksia ei totella? 
  2. Uhkauksen läheisyys. Tämä jakautuu kolmeen eri alaotsikkoon. (A) Todennäköisyys: miten todennäköistä on, että uhkaukset toteutetaan? (B) Ajallinen: millaisella aikataululla seuraukset laitetaan toteen? (C) Tiedollinen: miten kattavasti seuraukset tiedostetaan?
  3. Välinpitämättömyys uhkauksen suhteen. Missä määrin uhattu henkilö suhtautuu uhkauksiin välinpitämättömästi?

Ymmärrän, jos tässä vaiheessa tämä taulukko näyttää vaikeasti ymmärrettävältä. Ennen kuin siirryyn Jumalaan, selitän näitä viittä asiaa pyssy ohimolla -esimerkin kautta. Pahis siis pitää pyssyä tytön ohimolla, koska hän haluaa pakottaa tytön isän avaamaan kassakaapin. Uhkauksen todellisuus muodostuu tässä tilanteessa monesta eri osa-alueesta. Uhkauksen voima (1) isää kohtaan on suuri, koska hän on vaarassa menettää tyttärensä. Uhkauksen läheisyyden todennäköisyys (2A)  on myös suuri: roistot näyttävät oikeasti olevan tosissaan. Ajallinen seuraus (2B) on välitön, koska neuvottelut tuskin kestävät minuuttia kauempaa. Isä myös näyttää olevan täydellisen tietoinen siitä, mitä hänen valinnastaan seuraa (2C): hänen on pakko avata kassakaapin ovi, jos hän haluaa nähdä tyttärensä elossa. Koska isä rakastaa tytärtään, hän ei voi suhtautua välinpitämättömästi olemassaolevaan uhkaan (3). 

Selitän nyt mitä kullakin kohdalla tarkoitetaan, kun puhutaan Jumalasta ja Hänen suhteestaan ihmiskuntaan. Pointti on siinä, että jos Jumala haluaa säilyttää ihmisten vapaan tahdon (Hän ei halua olla asetta meidän ohimolla pitelevä psykopaatti), Hänen on jollain tavalla lievennettävä sitä painetta, joka seuraa Hänen olemassaoloaan ja tahtoaan koskevasta tiedosta. Ratkaiseva kysymys on se, millä edellämainituista osa-alueista Jumala voi vähentää pakottavaa painetta.

 

(1) Uhkauksen voima. Näyttää mahdottomalta, että Jumala voisi lieventää uhkauksiensa voimaa. Jos otamme esimerkiksi ihmisten iankaikkisuuskohtalon, Raamattu on hyvin selkeä siinä, että jos ihminen ei suostu luovuttamaan pahuuttaan Jeesukselle, hän tulee joutumaan iankaikkiseen eroon Jumalasta. Koska kukaan ei voi huijata Jumalaa, eikä Jumala voi muutaa näissä asioissa mieltään Hänen luonteensa vuoksi, uhkauksen voimaa ei ole mahdollista vähentää. Jumala ei siis voi päättää, että ”noh, päästänpä lopulta kaikki taivaaseen kanssani!” Seuraukset Jumalan hylkäämisestä siis ovat sellainen asia, johon Jumala ei pysty vaikuttamaan. 

 

(2) Uhkauksen läheisyys. (A) Jos Jumala lupaa tietyn seurauksen siitä, että ihminen ei tunne tai tottele Häntä, todennäköisyys seurauksen toteutumisesta on aina 100 %. Jumala ei siis voi antaa siimaa jos ihminen ei halua vastaanottaa Jeesusta, koska Hän on päättänyt, että se on ainoa tapa pelastua. Seuraus kieltäytymisestä on välttämättä ikuinen ero Jumalasta. (B) Ajallisia seurauksia voidaan lieventää siinä mielessä, että jotkut epäuskon ja tottelemattomuuden seuraukset siirtyvät kuolemanjälkeiseen elämään. Me kaikki tiedostamme, että pahat ihmiset eivät saa heti sitä mitä he ansaitsevat. Raamatun mukaan kaikki tulevat kuitenkin tekemään tilin elämästään jonain päivänä. Toisaalta kukaan meistä ei tiedä kuolemamme ajankohtaa, joten seuraukset voivat tulla eteemme minä hetkenä hyvänsä. Jätän tiedollisen välittömyyden (C) hetkeksi syrjään.

 

(3) Välinpitämättömyys uhkauksen suhteen. Voisiko Jumala kenties lieventää ihmisten välinpitämättömyyttä ja sillä tavoin vähentää pakottavaa painetta? Tämä ei näytä olevan mahdollista. Se, miten välinpitämättömästi me suhtaudumme mihinkin asiaan, riippuu pitkälti vapaiden valintojemme muodostamista seurauksista. Jos me esimerkiksi jatkuvasti tukahdutamme omantuntomme äänen, kun se syyttää meitä varastamisesta, me tulemme varastamisen suhteen pikkuhiljaa välinpitämättömiksi. Toiset ihmiset saavat ”kehitettyä” itseään pisteeseen, jossa heitä ei juuri kiinnosta toisten antamat uhkaukset. Vapaat valintamme kuitenkin ohjaavat meitä jompaan kumpaan suuntaan tässä asiassa. Jumala ei voi puuttua vapaisiin valintoihimme. 

Ainoa asia näin ollen, joka jää jäljelle, on uhkauksen läheisyyden tiedollisuus (2C). Esimerkki auttaa avaamaan tätä termiä. Me kaikki tiedämme, että on typerää ajaa autolla juovuksissa. Kaikki eivät kuitenkaan käyttäydy tämän tiedon mukaan. Tällainen typerästi käyttäytyvä henkilö voi kuitenkin nähdä tv-dokumentin, jossa kuvataan tarkasti rattijuopon aiheuttamaa onnettomuutta ja sen valtavia seurauksia onnettomuuden uhrin elämässä. Tällainen dokumentti saa todennäköisesti aikaan jonkinlaisen muutoksen autolla yleensä juopuneena ajavan elmämässä. Dokumentti ei kuitenkaan tarjoa mitään uutta informaatiota, se vain tuo asian toisenlaisella syvyydellä esiin. 

Jumalaan sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että  Hänen on pakko lieventää oman olemassaolonsa ja moraalisen luonteensa tiedollista välittömyyttä, koska sen täydellinen kokeminen johtaisi vapaan tahdon mahdottomuuteen. Jumalasta tulisi vastaansanomaton moraalipoliisi. Koska Jumala ei halua olla vastaansanomaton moraalipoliisi, tästä seuraa ilmiö, jota kutsutaan Jumalan kätkeytyneisyydeksi (tai piiloutuneisuudeksi).  (Murrayta siteeraa Puolimatka 2010, 513-16.)

 

Entä todisteet? 

On tärkeä ymmärtää, että Jumalan kätkeytyneisyys ei tarkoita sitä, etteikö Hänen olemassaolostaan olisi olemassa todistusaineistoa. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteikö Hän missään tilanteessa olisi ilmestynyt hyvin erikoisella tavalla. Jumala on esimerkiksi luonut tämän maailman, jonka seurauksena sillä on alku (tämä tosiasia on meidän tiedossamme). Hän on myös luonut huippuunsa hienosäädetyn maailmankaikkeuden ja antanut sisimpäämme oman lakinsa, jota me kutsumme omaksitunnoksi. Hän on myös ilmoittanut itsensä hyvin erityisellä tavalla Jeesuksessa Kristuksessa. Nämä asiat ovat tavalla tai toisella tiedossamme, mutta niitä ei esitetä meille tiedollisesti välittömällä tavalla (super tv-dokumentti) eli vastaansanomattomassa muodossa. Raamatun mukaan tulee kuitenkin päivä, jolloin nämä totuudet tulevat esiin vastaansanomattomalla tavalla. Tätä kutsutaan viimeiseksi tuomioksi. Siinä hetkessä valintojen tekeminen on myöhäistä. (Puolimatka 2010, 516.)  

Kaiken tämä jälkeen on vielä todettava yksi asia. Monen ateistin suurin syy ateismiin on se, että he eivät yksinkertaisesti halua Jumalan olevan olemassa (koske he tietävät asian seuraukset). Friedrich Nietzchelle ateismi oli ennen kaikkea tunteen ja mieltymyksien asia. Hän ei halunnut lähteä todistepeliin, koska pelkäsi, että teisteillä on etu puolellaan. New Yorkin yliopiston ateistiprofessori Thomas Nagel on taas sanonut: ”Haluan, että ateismi on totta… Kyse on siitä, että toivon, että Jumalaa ei ole! En halua, että Jumala on olemassa; en tahdo todellisuuden olevan sellainen.” (Vainio & Visala 2011, 174.)

Sören Kierkegaard on esittänyt kirjassaan ”Filosofisia muruja” kertomuksen, josta on sittemmin tullut todella tunnettu. Hänen mukaansa Jumalan toiminta on verrattavissa kuninkaaseen, joka rakastuu köyhään piikatyttöön. Kuningas haluaa mennä tytön kanssa naimisiin. Kuninkaalla on kuitenkin ongelma: jos hän lähestyy tyttöä maan kuninkaana, tyttö todennäköisesti suostuu avioliittoon vain, koska kuningas sitä pyyttää. Näin ollen kuningas ei koskaan voisi päästä selville siitä, rakastaako tyttö häntä oikeasti. On myös mahdollista, että tytöllä olisi väärät motiivit, kuten kuningattaren aseman tavoittelu. Kuningas kuitenkin ratkaisee ongelman. Hän naamioituu köyhäksi talonpojaksi ja pyrkii tekemään tyttöön vaikutuksen sillä tavalla, joka on tytölle luontainen. Näin tyttö voi rakastua kuninkaaseen itseensä, ei hänen asemaansa. (Vainio & Visala 2011, 175.) (Jos sinusta tuntuu, että olet kuullut tarinan jossain muodossa, olet voinut lukea sen Raamatusta.)

 

Johtopäätös 

Jumalan kätkeytyneisyys ei tarkemman analyysin pohjalta ole kovinkaan hyvä vasta-argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan. Olemme huomanneet, että teismin pohjalta on pakko ajautua tilanteeseen, jossa Jumalalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa riittävästi etäisyyttä ihmisiin. Jumalan on turvattava vapaan tahdon olemassaolo ja Hän haluaa, että me pääsemme aitoon suhteeseen Hänen kanssaan. Raamatun esimerkit osoittavat, että Jumalan suora ja vastaansanomaton toiminta ei takaa aidon uskon syntymistä. Ihmiset ovat mestareita keksimään vaihtoehtoisia selityksiä. Meillä tulisi olla myös rohkeutta myöntää, että suurin ongelmamme on oma rikkinäisyytemme. Me luonnostamme toivomme, että Jumalaa ei ole olemassa, koska me haluamme välttää vastuuta teoistamme. 

Ai niin. Sinun ei tarvitse välttämättä avata sateliittikanavaa. Avaa vaikka TV7. 

 

 

LÄHTEET

 

Boyd, G. A & Boyd, E. K. 2005. Epäilijän kirjeet. Suom. Pekka Nieminen. Keuruu: Aikamedia Oy.

Craig, William. Lane. The Hiddenness of God.

Malkki, Ilari. Jumalan piiloutuneisuus. 

Moreland, J.P. & Craig, William. Lane. 2003. The Filosophical Foundation for Christian Worldwiev. Downers Grove IL: IVP Academy. 

Puolimatka, Tapio. 2010. Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Helsinki: Uusi tie.

Visala, Aku & Vainio Olli-Pekka. 2011. Johdatus uskonnonfilosofiaan. Helsinki: Kirjapaja.

 

Palaa Opetuksiin

Lisätietoja