12 opetuslasta: historiallisuus, merkitys ja nimilistat

Janne Saarela

2016

 

Johdanto

Tämä lyhyt teksti käsittelee Jeesuksen 12 opetuslapsen merkitystä. Esittelen historiallisia perusteita luottaa Uuden testamentin kuvauksiin tämän ryhmän olemassaolosta, jonka jälkeen siirryn ryhmän merkitykseen. Lopuksi pohdin ovatko erilaiset nimilistat yhteensovitettavissa. 

 

Historiallisuus

Miltei kaikki Uuden testamentin tutkijat allekirjoittavat sen, että Jeesuksella todella oli 12 lähintä opetuslasta. Tässä joukossa on kuitenkin poikkeuksia ja yksi heistä on John Dominic Crossan. Hän kirjoittaa:Asia käy melko selväksi senkin jälkeen, kun sovellamme Uuteen testamenttiin historiallis-kriittisiä menetelmiä. 

Uskon, että Juudas oli historiallinen henkilö ja Jeesuksen seuraaja, joka petti hänet. En usko, että hän oli yksi kahdestatoista, koska kahdentoista opetuslapsen symbolinen kokoaminen korvaamaan Vanhan testamentin ajan kaksitoista patriarkkaa tapahtui vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen. (1991, 75.)

Tällainen näkemys on kuitenkin täysin perustelematon - lieneekö tässä syy siihen, että en ole löytänyt Crossanilta ainoatakaan argumenttia aiheen tiimoilta(?). Asia käy melko selväksi senkin jälkeen, kun sovellamme Uuteen testamenttiin historiallis-kriittisiä menetelmiä. 

Ensinnäkin tuon ajan juutalaisuudessa oli hyvin tavallista, että rabbi (eli opettaja) keräsi itselleen opetuslapsia. Esimerkiksi 200-luvulta peräisin oleva juutalainen teos Mishna luettelee joidenkin kuuluisien rabbien (mm. Rabbi Yohanan ben Zakkai)  opetuslapsia (Abot 2:8-14). (Bock 2012, 40.)

Toiseksi maininnat 12 opetuslapsesta ovat syvällä useassa itsenäisessä lähteessä. 12 opetuslasta mainitaan Markuksella (3:14-19), Q-lähteessä (Matt. 19:28 / luuk. 22:30), M-lähteessä (11:1; 20:17; 26:20), L-lähteessä (8:1) ja Johanneksessa (6:67, 70; 20:24). Lisäksi Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa Luukkaalla on käytössään erityinen lähde, jossa mainitaan Juudas Iskariotin paikan täyttäminen. Merkittävä ja hyvin varhainen tradtion sisältyy jakeesee 1. Kor. 15:5, jossa mainitaan Jeesuksen ilmestyneen "niille kahdelletoista". Olen muualla osoittanut, että tässä on kyseessä yksi Uuden testamentin varhaisimpia, ehkä jopa varhaisin lähde. 12 opetuslapsen välinen linkki Jeesukseen on siis lähteissä välittömästi läsnä. 12 opetuslasta mainitaan myös useissa erilaisissa muodoissa: meillä on kertomuksia, mainintoja, listoja ja virallinen traditio. (Bock 2012, 41; Ehrman 2012, luku 9; Holmen 2007, 107; Keener 2009, 246.) 

Kolmanneksi 12 opetuslapsen kohdalla täyttyy häpeäkriteeri. Yksi häpeällisimmmistä asioista Jeesuksen elämässä on se, että hänet kavaltaa ja luovuttaa kiinniotettavaksi juuri yksi hänen kaikkein läheisimmistä opetuslapsistaan. Juudas Iskariotin toiminta siis on yksi varma takuu siitä, että Uuden testamentin kirjoittajat ovat välittäneet totuudellisen kuvan asioista. Kukaan ei nimittäin olisi keksinyt kertomusta, jossa Jeesus olisi epäonnistunut lähimpien seuraajiensa valinnassa niin pahasti, että joukkoon pääsi petturi! Juudas oltaisiin nimittäin voitu kaikesta huolimatta esittää henkilönä, joka ei olisi ollut näin läheinen Jeesuksen seuralainen. (Näin Ehrman 2012, luku 9; Bock 2012, 41; Holmen 2007, 107; Keener 2009, 246.)

Näistä syistä meillä ei ole mitään syytä epäillä 12 opetuslapsen historiallisuutta. Vastaväitteitäkin on toki esitetty. Yksi kohdistuu niihin neljään listaan, joissa 12 opetuslasta mainitaan nimeltä. Listoissa on kuitenkin eroavaisuuksia ja joidenkin mukaan eroavuudet ovat niin suuret, että ne aiheuttavat jonkintasoisia historiallisia ongelmia. Palaan tähän asiaan sen jälkeen, kun olen tarkastellut 12 opetuslapsen merkitystä. 

 

Merkitys

Kaikki raamatunlukijat eivät ehkä ole pysähtyneet miettimään, miksi Jeesus valitsi seuraajikseen erityisesti juuri 12 opetuslasta. Miksei Jeesus valinnut 9 tai 15 opetuslasta? Koska symboleilla on suuri ja tärkeä merkitys! Israelin kansa muodostui 12 heimosta ja Jeesus halusi sanoa jotain merkittävää pelkästään sillä, että hän kulki paikasta paikkaan 12 seuraajansa kanssa. Uuden testamentin tutkijat pitävätkin toinen toisensa jälkeen esillä tämän lukumäärän symbolista merkitystä, joka kertoo Israelin kansan uudistamisesta. 12 opetuslasta olivat esikuvana ja symbolina Jeesuksen päämäärästä koota vanhurskaus lopunajallinen Israelin kansan jäännös. (Ks. Wright 1999, 47; 1996, 300; Meier 1994, 628; Keener 2009, 246; Auvinen 2011, 12, 47; Sundkvist 2011, 23-24; Bauckham 2006, 94; Eskola 2011, 156; Holmen 2007, 108-10; Bock 2012, 39; Ehrman 2012, luku 9.)

Nykyään on yleisesti tiedossa, että Jeesuksen aikana erämaassa vaikuttaneessa Qumranin yhteisössä oli 12 erityistä johtajaa kolmen papin rinnalla (Bock 2012, 44-45). Totta kai, koska he ajattelivat edustavansa todellista Israelin kansan uskollista jäännöstä. 

Suomalainen Jeesustutkija Tom Holmen pyörittää aihetta melko tarkasti kirjassaan (2007, 108-13). Hänen mukaansa Jeesuksen ajan juutalaisessa kirjallisuudessa oli useita toiveita siitä, että Jumala itse kokoaisi uudelleen 12 heimoa (2. Makk. 1:24, 27, 29; 2:7, 18; Siir. 36:1, 6, 13; Baar. 4:36-37). 

Jotta Jeesuksen toiminta 12 opetuslapsen kanssa tulisi selkeämmin ilmi, meidän on kerrattava lyhyesti Israelin kansan historiaa. Vanhassa testaementissa kerrotaan miten Israelin kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen kahdesti. Vuonna 721 eKr. Assyria hyökkäsi pohjoiseen Israeliin ja 10 heimoa joutuivat pakkosiirtolaisuuteen lopullisesti. Hieman myöhemmin vuonna 586 eKr. Babylonia hyökkäsi Jerusalemiin ja vei kaksi heimoa Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen. Tätä kesti 70 vuotta, jonka jälkeen osa kansasta palasi takaisin maahansa rakentamaan temppeliä ja elämäänsä. 

Profeettojen sanomassa eli jatkuva toivo siitä, että vielä kerran Israelin 12 heimoa yhdistyisivät kokonaisuudeksi. Aikojen lopulla Jumala palauttaisi kaikki heimot Israelin maahan ja he saisivat lopullisen daavidlaisen kuninkaan: 

Näin sanoo Herra Jumala: ”Minä otan israelilaiset niiden kansojen keskeltä, joiden sekaan he ovat joutuneet, minä kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Siinä maassa, Israelin vuorilla, minä teen heistä yhden kansan. Heillä kaikilla on oleva hallitsijanaan yhteinen kuningas, enää he eivät elä kahtena kansana eivätkä kahden kuninkaan alaisina. He eivät enää myöskään saastuta itseään epäjumalillaan ja iljettävillä patsaillaan eivätkä paljoilla rikkomuksillaan. Minä pyyhin pois heidän syntinsä ja rikkomuksensa, minä puhdistan heidät, ja heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa. Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, heillä kaikilla on yksi ja sama paimen. He noudattavat minun käskyjäni, he seuraavat minun säädöksiäni ja elävät niiden mukaan.” (Hes. 37: 21-24)

”Tulee aika, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon. Karkotetut minä tuon takaisin siihen maahan, jonka annoin heidän isilleen, ja he saavat sen jälleen omakseen. Tämän minä lupaan…Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, minä särjen vieraan ikeen sinun niskastasi, Jaakob, ja katkaisen sinun valjaasi. Silloin israelilaisten ei tarvitse enää palvella muukalaisia, vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, jonka minä annan heille kuninkaaksi.” (Jer. 30:3, 8-9)

 

Kuningasta ei aina kutsuttu Daavidiksi, vaan hän oli itse Jumala:

Minä kokoan sinut, Jaakobin heimo, kaikkialta, yhdistän Israelista jäljelle jääneet. Minä johdatan heidät yhteen kuin lampaat tarhaan, kuin lauman laitumelle. Kansaa tungeksii kaikkialla.Heidän edellään kulkee tien aukaisija, he raivaavat tiensä, murtautuvat portista ja lähtevät. Heidän kuninkaansa kulkee edellä, Herra johtaa heitä. (Miika 2:12-13)

 

Toivo jälleenasettamisesta eli vahvana muutenkin toisen temppelin ajan juutalaisuudessa. Salomon psalmi kertoo asiasta seuraavasti:

Katso, herra, ja kohota heille heidän kuninkaansa, Daavidin poika, hallitsemaan palvelijaasi Israelia. … Hän kokoaa pyhän kansan, jota hän johdattaa vanhurskaudessa. Hän tuomitsee Herran, heidän Jumalansa pyhittämän kansan heimot. … Hän jakaa maan heimojen kesken. … Hän on oleva heidän vanhurskas kuninkaansa, Jumalan opettama. Eikä heidän aprissaan niinä päivinä ole oleva mitään epävanhurskautta, vaan kaikki ovat pyhiä, ja heidän kuninkaansa on Herra Messias. … Autuaat ovat ne, jotka elävät noina päivinä ja näkevät sen hyvän mikä kohtaa Israelia kn Jumala kokoaa heimot. (Sal. Ps. 17:21, 26, 28, 32, 44; ks. myös Siir. 48:1-11)

 

Lopuksi voimme mainita lyhyesti Qumranilaisen sotakäärön (1QM), jossa kerrotaan lopunajan sodasta. Tässä sodassa valon lapset taistelisivat pimeyden lapsia vastaan. Valon lapsia sodassa edustavat juuri ne Israelin heimot, jotka palaavat pakkosiirtolaisuudesta Israeliin (Leevi, Juuda, Benjamin). Lopulta armeija kuitenkin edustaa koko Israelia. Ajatus Israelin kansan lopunajallisesta uudistamisesta ja uudelleenkokoamisesta on siis vahva teema juutalaisissa tekteissä. 

Jeesus kulkemassa 12 opetuslapsensa kanssa alkaa siis tässä valossa näyttää melko shokeeraavalta. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kuten jokainen evankeliumien lukija voi havaita, Jeesus käyttäytyi usein tavalla, jota opetuslapset eivät meinanneet lainkaan ymmärtää. Jumala uudistaisi Israelin heimot, mutta se tapahtuukin odottamattomalla tavalla. Israelin sukukuntien hajaannusta ei korjata perinteisellä tavalla, koska Jerusalem pääkaupunkina menettää Jeesuksen julistuksessa asemansa kaiken keskuksena. Se ei enää voi toimia paikkana, jonne rangaistuksen alla elävät Israelin heimot kerättäisiin. Uusi temppeli, josta profeetat olivat myös ennustaneet, kootaan vähitellen elävistä kivistä, kaikkialla maailmassa. Daavidin Poika, Jeesus, rakentaa elävän temppelin niistä, jotka ottavat hänet vastaan. (Eskola 2011, 155-56)

Eräs jurvalainen kaapinkokoinen mies uhosi vuosia sitten, että jos eräs tunnettu suomalainen nyrkkeilijä ilmaantuisi paikalliseen baariin hänen kanssaan samanaikaisesti, muodostuisi ongelma: kaksi valtavan egon omistavaa herraa eivät mahdu samaan paikkaan samana iltana. Tämä oli Jeesuksen ajatusmalli koskien Jerusalemin temppeliä. Hänen temppelikritiikkinsä on niin voimakasta, että se menetti asemansa ja merkityksensä. Maallisen temppelin sijaan Jumala rakentaisi Pyhän Hengen temppelin, johon Jumalan kirkkaus, Shekina voisi palata. Tässä yhteydessä Jeesus perustaa missiologisen organisaation. 12 opetuslapsesta tehdään symbolisen aseman saavaa apostolia, yksi kutakin sukukuntaa kohden. Matteuksen mukaan 12 opetuslapsen tehtävä liittyy juuri Israelin huoneen uudelleenkokoamiseen: 

Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet: "Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. (Matt. 10:5-8)

Opetuslasten tulee kulkea pakkosiirtolaisuudessa elävien juutalaisten luo ja kutsua heidät pelastuksen valtakuntaan. Jesajan ennustuksen rauhan ajasta (luku 35) toteutuvat. Kun siis katsomme Jeesuksen julistuksen kokonaisuutta, Israelin heimojen paluu Siioniin paljastuu metaforiseksi, vertauskuvalliseksi. (Eskola 2011, 156; Keener 2009, 246.) 

Monet tutkijat ovat myös kiinnittäneet huomiota erääseen päivänselvään asiaan. Jeesus keräsi 12 opetuslasta ympärilleen, mutta hän ei ollut yksi heistä. Jeesus siis toimi Israelin heimojen kerääjän roolissa ja ajatteli olevansa jotain muuta kuin pelkästään profeetta. Tämä on siten yksi asia, joka paljastaa meille Jeesuksen ajatelleen itsellään olevan hyvin merkittävä asema Jumalan suunnitelmissa. (Keener 2009, 246-47.)

 

Viralliset listat ja ongelmat

Richard Bauckham (2006) on esittänyt vakuuttavatsi, että 12 opetuslasta toimivat todella merkittävässä roolissa alkuseurakunnassa. He saivat erityisen aseman juuri siksi, että he olivat Jeesuksen lähimmät ystävät ja he tunsivat Jeesuksen paremmin kuin muut. Heistä tuli siten automaattisesti Jeesustraditioiden välittäjiä ja valvojia. He olivat takuumiehinä siitä, että suuri ja kokonaisvaltainen Jeesus-kertomus esitetään oikein. Tästä syystä Juudaksen tilalle valitun henkilön tuli täyttää tietyt kriteerit: hänen täytyi olla Jeesuksen seuraaja aina Johanneksen kasteesta hänen taivaaseenastumiseen saakka (Ap.t. 1:22-23).

Yksi osoitus 12 opetuslapsen erikoisesta arvosta on se, että heidän nimet on talletettu Uuteen testamenttiin neljään erilliseen listaan. Tämä viittaa siihen, että suuri kertomus, jonka evankeliumit kertovat, perustuu heidän todistukseensa. Tässä kohdin me joudumme käsitellä jo edellä mainittua vastaväitettä. Sen mukaan eroavuudet näissä listoissa osoittavat, että 12 opetuslapsen henkilöllisyyttä ei pidetty kovin tärkeänä ja/tai sitten heistä osa yksinkertaisesti unohdettiin (ks. esim. Ehrman 2012, luku 9). Miten suurista eroista sitten on kysymys ja voidaanko niiden perusteella todella sanoa, että 12 opetuslapsen roolia ei nähty tärkeänä ja siksi nimilistoihin pääsi jopa suuria virheitä? Richard Bauckham on analysoinut asiaa melko tarkasti ja tulen esittämään pääosin hänen argumenttejaan aiheesta. 

12 opetuslapsen nimet on talletettu virallisena listana Uudessa testamentissa neljässä eri kohdassa (Matt. 10:1-4; Mark. 3:14-19; Luuk. 6:13-16; Ap.t. 1:13):

Markus Matteus Luukas Ap.t.
Simon Pietari Simon Pietari Simon Pietari Pietari
Jaakob (Sp) Andreas  Andreas  Johannes 
Johannes Jaakob (Sp) Jaakob  Jaakob 

Andreas 

 

Johannes 

 

Johannes 

 

Andreas

 

Filippus Filippus  Filippus Filippus
Bartolomeus Bartolomeus Bartolomeus Tuomas
Matteus Tuomas  Matteus  Bartolomeus 

Tuomas 

 

Matteus 

 

Tuomas 

 

Matteus

 

Jaakob (Ap) Jaakob (Ap) Jaakob (Ap) Jaakob (Ap)
Taddeus Taddeus  Simon Kiivailija  Simon Kiivailija
Simon Kananeus Simon Kananeus  Juudas (Jp)  Juudas (Jp)

Juudas Israriot,

(Kavaltaja)

Juudas Iskariot,

(Kavaltaja)

Juudas Iskariot,

(Kavaltaja)

 

Sp = Sebedeuksen poika;  Jp = Jaakobin poika;  Ap = Alfeuksen poika 

 

Ensinnäkin on todettava, että eroavuudet eivät ole järin suuria. Listat on selvästi järjestetty kolmeen neljän ryhmään (paitsi Ap.t., josta puuttuu tietenkin Juudas Iskariot). (A) Pietari mainitaan aina ensimmäisenä listassa, (B) Filippos on aina ensimmäinen toisessa ryhmässä ja (C) Jaakob Alfeuksen poika mainitaan ensimmäisenä kolmannessa ryhmässä. (D) Juudas Iskariot on aina viimeisenä.

Bauckham korostaa, että on täysin luontevaa, että tällaiset listat muistettiin kolmessa ryppäässä ja aina ensimmäisen nimi oli sama. On myös luontevaa, että yksittäisissä neljän listoissa muut kolme nimeä voivat vaihtaa paikkaa. Matteuksen ja Luukkaan ensimmäinen lista, jossa veljekset seuraavat toisiaan (Jaakob & Johannes), on todennäköisesti ollut standardilista. Markus on vaihtanut järjestystä omista syistään. Motiivina näyttää olevan se, että nämä kolme saivat kaikki lempinimen (Simon Pietari, Boanergeen pojat). He ovat myös Markuksella aina sisäpiirissä (5:37; 9:2; 14:33). Apostolien teoissa nimilista ensimmäisessä osiossa taas selittyy sillä, että Pietari ja Johannes olivat tiiviisti kahdenkesken Apostolien teoissa (3:1-4:31; 8:14-25).

Listoissa on todella pelkästään yksi iso ongelma. Markus ja Matteus mainitsevat Taddeuksen, Luukas Juudas Jaakobin pojan. Merkittävän Uuden testamentin tutkija Joseph Fitzmyerin mukaan tämä osoittaa, että 12 opetuslasta menetti merkitystä myöhemmin ja nimiä ei enää muistettu kunnolla.  

Bauckham on kuitenkin eri mieltä. Ongelmaan on olemassa kaksi mahdollista selitystä. (1) Taddeus oli aluksi mukana 12 opetuslapsen porukassa, mutta jostain syystä hän pudottautui pois ja hänen tilalleen tuli Juudas Jaakobin poika. On kuitenkin epätodennäköistä, että Taddeus olisi jäänyt listaan jos hänet vaihdettiin ennen Jeesuksen kuolemaa. (2) Taddeus ja Juudas Jaakobin poika ovat sama henkilö. Se mitä tiedämme Palestiinasta ensimmäisellä vuosisadalla tukee näkemystä, että henkilöllä on voinut olla kaksi eri nimeä. 

Tuolloin Palestiinassa juutalaisilla oli tyypillistä, että henkilöllä oli sekä seemiläinen että kreikkalainen nimi. Nimi ”Taddeus” on esimerkki kreikkalaisesta nimestä (Thaddaios), joka on muutettu ensin lyhyeksi seemiläiseksi nimeksi (Taddai [rabbiinisissa lähteissä on esimerkkejä]) ja joka on taas kreikkalaistettu (Thaddaios). Seitsemän muuta henkilöä tämän nimisenä, seemiläisenä lyhennelmänä, tiedetään tuolta ajalta. 

Jeesuksella siis näytti olevan 12 opetuslapsen joukossa kaksi Juudas-nimistä miestä ja heidät piti jollain tavalla erottaa toisistaan. (Juudas oli tuona aikana 4. yleisin nimi.) Joh. 14:22:ssa esimerkiksi sanotaan ”Juudas, ei Iskariot”. Siksi toinen Juudas tunnettiin isänsä kautta ”Jaakobin poika” tai kreikkalaisella nimellä ”Taddeus”. Bauckhamin mukaan Taddeus tunnettiin yleisesti Taddeuksena, mutta Luukas haluaa olla virallinen ja hän identifioi hänet isänsä kautta. Listassa on kolme samanlaista esimerkkiä: Jaakob Sebedeuksen poika, Jaakob Alfeuksen poika ja Juudas Jaakobin poika. Lempinimen lisääminen oli tavallista, kuten Simon Pietarin ja Simon Kiivailijan kohdalla.

Simon Kananeus tunnetaan Luukkaan listassa Simon kiivailijana (Ζηλωτὴν). Selootti ei tässä vielä tarkoita virallista puukkomiestä, koska termi esiintyy vasta vuoden 66 jKr. jälkeen. Pikemminkin hän oli eräänlainen lainkiivailija (Ap.t. 21:20; 22:3, 19). (Bauckham 2006, 96-108; Bock 2012, 43-44; Meier 1997.)

 

Johtopäätös

Olen osoittanut, että kertomukset ja listat Jeesuksen 12:sta opetuslpasesta on melko helposti osoitettavissa historiallisiksi. Jeesus todella keräsi ympärilleen 12 opetuslasta. Tämä oli hyvin vahva symbolinen teko, joka viestitti siitä, että Jeesus on uudistamassa Israelin kansaa. Pakkosiirtolaisuudessa elävät Israelin heimot tulisivat kuulemaan evankeliumin ja he voivat ottaa osaa Jumalan uudistavaan työhön, joka toteutui Jeesuksen kautta. Viralliset nimilistat osoittavat, että 12 opetuslapsella pysyi myöhemmin merkittävä asema ja he toimivat suuren Jeesuskertomuksen silminnäkijöinä ja traditioiden takaajina. Tämä auttaa meitä luottamaan varmemmin evankeliumeiden kokonaissanomaan. 

 

LÄHTEET

Auvinen, Ville. 2011. Jeesus. Tätä on kristinusko -sarja. Kauniainen: PerusSanoma.

Bauckham, Richard. 2006. Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bock, Darrell. Who is Jesus? Linking the Historical Jesus with the Christ of Faith. New York ym.:Howard Books. 

Crossan, John. Dominic. 1991. Who Killed Jesus? New York: HarperCollins.

Ehrman, Bart. 2012. Did Jesus Exist? The Historical Argument for Jesus of Nazareth. Harper One. Luettu E-kirjana.

Eskola, Timo. 2011.  Uuden testamentin narratiivinen teologia. Kauniainen: PerusSanoma.

Holmen, Tom. Jeesus. Helsinki: Wsoy.

Keener, Craig. 2009. The Historical Jesus of the Gospels. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.

Meier, Joh. P.

  • 1994. A Marginal Jew: Rethinking the Historical Jesus, Volume II: Mentor, Message, and Miracles. New York: Doubleday.
  • 1997. ”The Circle of the Twelve: Did it Exist during Jesus’ Public Ministry?” JBL 116. Sivut 635-72.

Sundkvist, Mikael. 2011. Varhaiset kristityt. Tätä on kristinusko -sarja. Kauniainen: PerusSanoma.

Wright, N. T.

  • 1996. Jesus and the Victory of God. Minneapolis: Fortress Press.
  • 1999. The Challenge of Jesus. Downers Grove: IVP.

 

Palaa Opetuksiin

 

Lisätietoja