1.Tim. 2: 11-15 Nainen opettajana

Kirjoittanut Sara Saarela

 

1.Tim. 2:11-15

”11. Naisten tulee oppia hiljaisuudessa, kaikessa alistuvana. 12. Minä en salli, että nainen opettaa ja hallitsee miestä, vaan hänen tulee elää hiljaisuudessa. 13. Luotiinhan Aadam ensin ja sitten Eeva, 14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen joutui petetyksi ja lankesi rikkomukseen. 15. Hän on kuitenkin pelastuva lapsen synnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa, rakkaudessa ja pyhityksessä, eläen siveästi.”

Nämä jakeet ovat tulkinnallisesti haastavia ja niitä on tutkittu paljon. Koska kyseinen tekstikatkelma on osa isompaa kokonaisuutta, on hyvä lukea koko kirje ja perehtyä myös kirjeen taustoihin. Efeson seurakunnassa, jonne kirje on suunnattu, oli mitä luultavimmin kriisitilanne harhaopettajien kanssa. Tämä vaikuttaa väistämättä siihen, miten lukijoiden tulee tarkastella kirjettä. Lisäksi suomenkielinen käännös ei näytä kaikkia kielioppiin liittyviä ongelmia, jota vaikuttavat siihen, miten tekstikatkelmaa tulkitaan. 

 

Naisen tulee oppia hiljaisuudessa alistuvana

Jae 11 alkaa kehotuksella hiljaisuuteen ja jae 12 päättyy tähän samaan kehotukseen. Näyttää siis siltä, että Paavali haluaa painottaa tätä, eli hiljaisuutta.[1] Kreikan kielen sana hiljaisuudelle tässä kohdassa on ἡσυχίᾳ. Kyseinen termi ei tarkoita ”olla aina puhumatta”, vaan pikemminkin se viittaa rauhanomaiseen, hiljaiseen käyttäytymiseen. Koska ἡσυχίᾳ viittaa käyttäytymiseen ja siihen kehotetaan, voidaan päätellä, että seurakunnan naiset ovat käyttäytyneet päinvastaisella tavalla. Paavali haluaa korjata heidän käyttäytymistään. [2]

Jae sanoo, että ”naisen tulee oppia hiljaisuudessa”. Paavali puhuu siis siitä miten naisten tulisi käyttäytyä opetustilanteessa. On merkittävää, että Paavali olettaa naisten oppivan, koska juutalaisessa kulttuurissa naisten mahdollisuudet opiskella olivat hyvin rajalliset. Heille opetettiin Tooraa vain kotona, mutta hyvin vähän, kun he olivat nuoria. Jeesuksen ja Paavalin opetuksessa naisten oletetaan osallistuvan opiskeluun. Hiljaisuuteen ei kehoteta kuitenkaan vain naisia, vaan koko seurakunnan toivotaan saavan elää tällaista ἡσυχίᾳ-elämää (1.Tim. 2:2, tässä on käytetty samaa sanaa). On myös täysin järkeenkäypää, että ne, jotka ovat oppilaan asemassa, käyttäytyvät asiallisesti eivätkä koko ajan häiritse esimerkiksi turhilla kommenteillaan, koska eivät tiedä asiasta tarpeeksi. Oppilailta odotetaan tietynlaista käyttäytymistä myös meidän yhteiskunnassamme tänään.[3]

 

Minä en salli, että nainen opettaa ja hallitsee miestä, luotiinhan Aadam ensin

Jakeen 12 avain piilee sanassa αὐθεντεῖν, joka on käännetty suomalaisiin Raamattuihin sanaksi ”hallita”. Sanana αὐθεντεῖν on vaikea, koska se esiintyy vain tämän ainoan kerran Uudessa testamentissa. Uuden testamentin ulkopuolisissa teksteissä sanan merkitys vaihtelee rajusti (joissakin teksteissä sen merkitys on murhaaja, joissakin auktoriteettihahmo) ja itse asiassa sana oli harvinainen ennen Paavalin elinaikaa sekä sen aikana. Periaatteessa taistelu αὐθεντεῖν:in merkityksestä keskittyy siihen, tarkoittaako sana sitä, että

 

1) Joku ihminen puhuu tai vaikuttaa seurakunnassa arvovaltaisesti positiivisella tavalla (auktoriteetti positiivisessa mielessä)

2) Joku yrittää määräillä ja "pompotella" toisia (auktoriteetti negatiivisessa mielessä)

3) Joku olettaa olevansa auktoriteettiasemassa, vaikka tätä asemaa ei ole hänelle annettu

 

Tutkimusten valossa näyttää siltä, että αὐθεντεῖν tarkoittaisi nimenomaan jotain negatiivista (vaihtoehdot 2 ja 3). Tutkijat ovat uhranneet paljon aikaa sanan tutkimiselle ja siitä, että sana voidaan tulkita negatiiviseksi, on olemassa vahvaa näyttöä. Jos Paavali olisi halunnut viitata neutraaliin auktoriteettiin (toimiin, joissa käytettiin auktoriteettiä), hän olisi voinut valita sille jonkun yleisemmin käytetyn sanan. Tähän tarkoitukseen sanoja oli tarjolla ja Paavali käytti niitä. Lisäksi se, että olettaa olevansa auktoriteettiasemassa tai määräilee muita, on paljon paremmin sovitettavissa yhteen sen kanssa, mitä Paavali sanoo jakeen lopussa: ”vaan (sanalla ”vaan” Paavali asettaa vastakkain sen, mitä hän aikoo sanoa sen kanssa, mitä hän on juuri sanonut) hänen tulee elää hiljaisuudessa”. Naisten toiminta oli siis ristiriidassa hiljaisuudessa elämisen kanssa, ja näin αὐθεντεῖν:in täytyy tarkoittaa jotain negatiivista. Parhain merkitys sanalle on "auktoriteettipaikan ottaminen omin valtuuksin" (vaihtoehto 3). Tämä tarkoittaa siis Efeson tilanteessa sitä, että naiset eivät olleet saaneet paikkaansa niin, että se oli annettu heille oikealla ja hyväksytyllä tavalla, vaan se oli otettu omin luvin. Lisäksi kreikan kielioppiseikkojen tukemana näyttää siltä, että opettaminen auktoriteetin "kaappaamisen" yhteydessä on väärin, ei opettaminen sinänsä.[4]

Eli Efeson naisia kielletään opettamasta ”vallankaappauksen” yhteydessä, mutta toinen kysymys on, mikä sai naiset käyttäytymään näin epäsopivalla tavalla. Hyvin todennäköisesti syynä oli harhaoppi, jonka eräät miehet olivat tuoneet seurakuntaan ja naiset olivat sekaantuneet tähän.[5] Tutkijat ovat yrittäneet selvittää harhaoppia, mutta parhaatkin teoriat ovat vain arvauksia. On kuitenkin tärkeä tieto, että Efeso oli kuuluisa Artemiksen temppelistään ja kyseiseen kulttiin kuuluminen oli efesolaisia leimaava piirre. Myös Apostolien teoissa kerrotaan siitä, kuinkä tärkeä Artemiksen temppeli efesolaisille oli. Kerrotaan, että kun Paavali levitti evankeliumia Efesoon, siellä syntyi mellakka ja kansa hoki kaksi tuntia ”Suuri on efesolaisten Artemis!” (Ap.t. 19:23-40). Artemis on kreikkalaisessa mytologiassa kuun jumalatar ja ikineitsyt, joka jumalattarena avustaa tyttäriä heidän elämänsä siirtymäkohdissa (nuorista tytöistä naisiksi, naimisiinmennessä sekä naisen tullessa äidiksi). Hän on myös vastuussa siitä, kun äidit ja vastasyntyneet kuolevat synnytyksessä, koska tarun mukaan hän avusti heti syntymänsä jälkeen kaksoisveljensä Apolloksen maailmaan. Artemis kuvataan nuolten ja jousten kanssa villinä ja vapaana, ja hän on riippumaton miehistä.[6] Jos Artemis-kultti tai joku sen tapainen pakanauskomus oli ongelmana Efeson seurakunnassa, se selittää hyvin paljon ko. haasteellista tekstikatkelmaa. On mahdollista, että efesolaiset naiset olivat ottaneet vallan omiin käsiin, alkaneet opettaa vääriä oppeja ja saaneet ihmiset hämmennyksiin jopa pelastukseen liittyvissä asioissa (jae 15 alleviivaa tilanteen vakavuutta, ja ilmeisesti kyseessä oli niinkin vakavat kuin pelastukseen liittyvät asiat). Koska naiset ottivat harhaopin varjolla auktoriteetin ilman asianmukaista valintaprosessia, he väittivät tietävänsä asiat muita seurakuntalaisia paremmin. Heidän tietonsa oli siis jumalallista tietoa siitä, kuinka asioiden tulisi todellisuudessa mennä.

Jakeessa 13 Paavali viittaa Aadamiin, Eevaan ja luomiseen, eli jonkinlainen yhtymäkohta opettamisella, auktoritatiivisella toiminnalla, miehen ja naisen suhteella sekä luomisella on. Paavali näyttää tekevän rinnastuksen Eevan sekä efesolaisten naisten välille. Kun Efesossa ajateltiin, että Artemis (nainen) oli olemassa ensin ja vasta sen jälkeen hänen kaksoisveljensä Apollos (mies), jonka Artemis auttoi maailmaan, Raamatussa (1.Moos.3:13) tämä oli päinvastoin: mies luotiin ennen naista. Lisäksi Paavali kirjoittaa, että Eeva (nainen) houkuteltiin Raamatun mukaan syntiin. Samoin harhaopettajatkin olivat saaneet efesolaiset naiset houkuteltua mukaansa. Se, että Eeva joutui petetyksi ja lankesi, oli kaikkea muuta kuin peruste sille, että nainen olisi miestä parempi. Paavali siis kutsuu efesolaisia naisia ymmärtämään miten asiat todellisuudessa ovat, eli naissukupuoli ei ole parempi kuin miessukupuoli. Luomisjärjestys ei muutenkaan tarkoita, että toinen on toista parempi tai toinen holhoaa toista. Järjestys kertoo enemmänkin tapahtumien kulusta, eli siitä missä järjestyksessä ja miten asiat tapahtuivat.[7]

Lisäksi 1.Tim. 4:3:n mukaan harhaopetukseen liittyi avioliitosta kieltäytyminen. Jos naiset opettivat seurakunnassa oppia, joka kielsi naimisiinmenon, he halveksivat miessukupuolta sekä anastivat vallan miehiltä, ei ole ihme, että Paavali muistuttaa heitä siitä, että mies luotiin ensin. Naisen oli kunnioitettava miestä aivan kuten kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan (Room. 12:10).[8]

Jakeessa 14 sanotaan, että ”eikä Aadamia petetty, vaan nainen joutui petetyksi”. Luultavasti Paavali tarkoittaa tässä sitä, että käärme petti naisen, mutta ei suoraan Aadamia. Aadamkin syyllistyi syntiin, mutta käärme ei puhunut tälle suoraan.[9]

Harhaoppi oli siis sekoittanut seurakunnan toimintaa hyvin monella tavalla, ja näyttää siltä, että naiset olivat menneet mukaan. Nyt Paavali haluaa järjestystä ja ainakin näiden naisten on astuttava kokonaan sivuun. Myöhemmin luvussa kolme Paavali kirjoittaa seurakunnan vanhimmista ja hän antaa tiukat ohjeet siitä, millainen vanhimman tulisi olla. On yleisesti huomattu, että toisin kuin diakoneihin, vanhimmistoon liittyen Paavali ei anna naisille erillisiä ohjeita. Hän ei tee näin luultavasti siksi, että naiset eivät tuossa seurakunnassa saaneet vaikuttaa vanhimmistossa. On mahdollista, että riski olisi ollut liian suuri, koska seurakunta oli saatava jaloilleen, jotta sen jäsenet voisivat säilyä uskossa.

 

Hän on pelastuva lasten synnyttämisen kautta

Jae 15 on yksi Uuden testamentin vaikeimpia kohtia. Monet ovat ihmetelleet, pelastuvatko naiset vain lapsia synnyttämällä,koska Raamattuhan opettaa, että vain Jeesukseen uskomalla voi pelastua. Eiväthän kaikki naiset edes voi saada lapsia. Kyseiselle jakeelle on tarjottu monia selitysvaihtoehtoja, mutta tässä kirjoituksessa käsitellään vain kirjoittajan mielestä perusteilluin vaihtoehto.

Jakeessa 13 Paavali viittaa ihmisen luomiseen, kun hän selventää, että mies luotiin ennen naista. Hän jatkaa puhetta Eevasta myös jakeissa 14 ja 15. On mahdollista, että Eeva edustaa tässä kaikkia naisia, ja Paavalilla näyttää olevan edelleen luomiskertomus mielessä jakeessa 15.[10] Myös tämän jakeen tulkinnassa täytyy ottaa huomioon seurakunnassa vallitseva tilanne. Kuten Eeva petettiin ja hän meni harhaan, samoin Efeson naiset ovat lähteneet seuraamaan harhaopettajien oppeja ja eksyneet. Paavali alleviivaa Efeson tilanteen vakavuutta käyttämällä syntiinlankeemusta esimerkkinä tässä tekstipätkässä. Tilanne Efesossa on siis hyvin hälyttävä.

Sana σωζω, jota tässä kohdassa käytetään pelastumisesta, liittyy useimmiten hengelliseen pelastumiseen.[11] Naisille on siis tarjolla hengellinen pelastuminen. Jakeessa mainittu ”lasten synnyttäminen” (kreikaksi τεκνογονιας) viittaa tiettyyn syntymään, koska sanan τεκνογονιας edessä on määräinen artikkeli. Määräinen artikkeli merkitsee siis sitä, että sana viittaa johonkin tiettyyn, tässä tapauksessa tiettyyn syntymään. Näin sanan täytyy viitata sellaiseen syntymään, jonka tuon ajan ihmiset tiesivät eikä vain yleisesti synnyttämiseen. Kyseessä oli epäilemättä Messiaan syntymä, koska sen lisäksi, että hänen syntymänsä oli kristittyjen keskuudessa selkeästi tärkeimpiä asioita ja kaikkien tiedossa, ainoastaan hänen kauttaan voitiin pelastua. Efeson naiset siis pelastuvat tämän tietyn syntymän, Jeesuksen syntymän, kautta, kunhan vain pysyvät uskossa, rakkaudessa ja pyhityksessä eläen siveästi, kuten jae 15 sanoo. Jae on siis kutsu tulla takaisin pelastajan luo.[12]

Paavali siis 

1) vertaa tekstikatkelmassa Eevaa ja Efeson seurakunnan naisia keskenään siinä, että he ovat joutuneet petetyksi samoin kuin Eeva.

2) kirjoittaa, että heilläkin on toivoa kuten Eevalla: Jumala antoi Eevalle lupauksen siemenestä, eli Jeesuksesta, joka syntyisi ja murskaisi käärmeen pään. Samoin Eefeson naisilla on mahdollisuus pelastua.

Paavali ei jätä Eeva-rinnastustaan kesken siinä kohdassa, jossa Eeva teki synnin, vaan hän muistuttaa myös siitä lupauksesta, joka Eevalle annettiin. Hän kutsuu Efesolaisia naisia takaisin uskon tielle.

 

Pohdintaa ja yhteenveto

1.Tim. 2:11-15:n tulkinnan avain piilee Efeson seurakunnan taustatilanteessa. On siis koitettava selvittää mikä seurakunnan tilanne oli, jotta voisi ymmärtää mitä jakeet tarkoittavat.

Mikään jakeessa 12 tai muissakaan lähijakeissa ei osoita, että nainen ei voisi sopia opettajaksi tai johtajaksi. Edes viittaus Eevaan ei näytä viittaavan siihen, että naiset yleisesti olisivat perineet jotain, mikä tekisi heistä olemuksellisesti epäsopivia tällaisiin tehtäviin seurakunnassa, vaikka tällaistakin opetusta on joskus seurakuntakontekstissa esitetty. Nykypsykologian valossa on todettu, että naiset ovat kykeneviä tällaisiin tehtäviin yhtä hyvin kuin miehet. Efeson tilanteen vuoksi sen oman seurakunnan naisten oli parempi kuitenkin pysyä sivussa opetus- ja johtamistehtävistä. 

Lisäksi 1.Tim. 2:12-15 ei näytä olevan ensisijaisesti avioliittoteksti, joten sillä on vaikea perustella perhesuhteita ja miehen roolia perheen päänä. Näin on vaikea päätellä tämän tekstin perusteella sellaista, että Paavali kieltäisi naisia opettamasta miehiä, koska miehet ovat perheen johtajia. Enemmänkin Paavali puhuu tässä kohdassa siitä, että henkilöt, joita ei ole valtuutettu johtajiksi tai opettajiksi, eivät saa olla johtajia tai opettajia – varsinkaan, jos he opettavat väärää oppia. Raamatusta löytyy muutamia naisia, jotka olivat opettajia ja apostoleita (muun muassa Priskilla, Foibe ja Junia). Uuden testamentin mukaan naiset siis voivat toimia tällaisissakin tehtävissä yleisesti, mutta Efeson tilanteessa näin ei voinut olla.[13]

1.Tim. 12-15 voitaisiin siis lukea näin: ”Efesolaiset, muistutan teitä, että naisten tulee oppia oikealla asenteella, eli olla rauhallisina ja nöyrinä oppilaan asemassa, kuten tapana on. Minä en salli, että teidän seurakunnassanne nainen ottaa itselleen vallan ja alkaa opettaa. Te naiset kuvittelette, että nainen luotiin ensin ja sitten vasta mies. Kuitenkin Jumalan sanan mukaan Aadam luotiin ensin ja sitten vasta Eeva, eikä Aadamia petetty, vaan nainen joutui petetyksi ja lankesi rikkomukseen. Te ette ole siis naisina miehiä parempia. Eevalle luvattiin kuitenkin siemen, joka tulisi koitumaan pelastukseksi koko maailmalle. Jos te turvaatte tähän pelastukseen ja pysytte uskossa, rakkaudessa ja pyhityksessä, myös teillä on toivoa. Toimikoon Eevan tilanne teidän keskuudessanne varoituksena ja rohkaisuna, ja kääntykää pahoilta teiltä takaisin kristilliseen, terveeseen oppiin. - Paavali.”

 

Viitteet:

[1] Fee 1988, 72.

[2] Belleville 2005, 80-81; Fee 1988, 72.

[3] Keener 2009, 83, 107-108.

[4] Payne 2009, 345, 361-397. Geroge W. Knightin tutkimus kyseisestä sanasta on yksi kuuluisimmista, mutta kuten Paynen teksti osoittaa, se on saanut osakseen kritiikkiä. Negatiivisen merkityksen puolella ovat myös mm. Belleville 2005, 97; Witherington 2000, 12, ja myös he kritisoivat Knightin tekemiä tutkimuksia kyseisestä sanasta.

[5] Todennäköisesti Paavalin mainitsemat Hymenaios ja Aleksandros (1.Tim. 1:20), ja on mahdollista, että vielä 2. Timoteuskirjeen aikana vaikuttanut Filetos (2.Tim. 2:17, myös Hymenaios vaikutti vielä tuolloin) liittyvät taustalla vaikuttaneen harhaopin levittämiseen, koska Paavali mainitsee heidät. Harhaopettajat saivat siis naiset mukaan kyseiseen oppiin, ja Paavalin ensisijainen huoli on harhaopin kitkeminen pois, ei niinkään alkuperäisten harhaopettajien kohtaaminen (hän oli jo aiemmin Timoteuksen kautta puuttunut heidän opetuksiinsa 1.Tim.1:3). (Payne 2009, 334.)

[6] Belleville 2005, 89-90; Brinks 2009, 777.

[7] Ks. Belleville 2005, 89-90. Juutalaisessa ajattelussa se, että mies luotiin ennen naista, oli yksi perustelu miehen ensisijaisuudelle ja syntiinlankeemus nähtiin osoituksena siitä, että nainen oli alttiimpi petetyksitulemiselle (Brauch 2000, 247-248). Kuitenkin se, että joku tulkinta on ollut juutalaisten keskuudessa suosittu ei tarkoita, että se olisi oikea tulkinta asiasta. Juutalaiset erehtyivät monissa asioissa, ja Jeesus ja Paavali nuhtelivat heitä usein.

[8] Payne 2009, 403.

[9] Fee 1988, 74.

[10] Payne 2009, 420.

[11] Payne 2009, 418-424.

[12] Payne 2009, 420-424, 429.

[13] Näin myös Payne 2009, 444.

 

LÄHTEET

Belleville, Linda. 2005. Women in Ministry: An Egalitarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan, 21–103.

Brauch, Manfred T. 2000. Suorat sanat. Paavalin opetuksen vaikeita kohtia. Kauniainen: PerusSanoma Oy.

Brinks, C. L. 2009. "Great Is Artemis of the Ephesians": Acts 19:23–41 in Light of Goddess Worship in Ephesus. Teoksessa Catholic Biblical Quarterly Vol 71 Issue 4, 776–794.

Fee, Gordon. 1988. New International Biblical Commentary. 1 and 2 Timothy, Titus. Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers/Carlisle: Paternoster Press.

Keener, Craig S. 2009. Paul, Women and Wives. Marriage and Women's Ministry in the Letters of Paul. Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers.

Payne, Philip B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.

 

Palaa takaisin Opetuksia valikkoon.

Lisätietoja