Martti Luther (1483-1546)

Kirjoittaja Janne Saarela

2016

 

JOHDANTO

Kun 1500-luku alkoi, katolinen kirkko oli uskonpuhdistuksen tarpeessa. Kirkon rappio ja paaviuden korrupteituneisuus oli kaikkien tiedossa. Kirkko oli jokin aika sitten kokenus monia asioita, jotka heikensivät paaviutta huomattavasti. Paavin ”pakkosiirtolaisuus Avignonissa” ja suuri skisma, jolloin paaveja oli parhaillaan yhtä aikaa kolme, oli aiheuttanut todellisia ongelmia kirkolle. Kun paavius jälleen jatkoi yhdellä paavilla, uudet paavit olivat Renessanssin hengen kasvattamia, ristin evankeliumin jäädessä kaiken varjoon. Paavit yrittivät palauttaa Rooman loiston. Konsiliriasmi  oli epäonnistunut uudistuksen tuomisessa. Vaikka selbaatti oli odotettavaa kaikilta papeilta ja piispoilta, moni heistä eli julkisesti aivan toisella tavalla. Monilla oli äpärälapsia näistä suhteista. 5. Lateraanikonsiili pidettiin vuosina 1512-1517, mutta se ei saanut aikaan juuri mitään muuta kuin verojen nostamista. Moraalinen rappio oli tapahtunut jopa monissa luostareissa ja moni pappi oli saanut virkansa puhtaalla rahalla. 

Moraalinen ongelma ei ollut ainoa asia. Moni tavallinen kirkon jäsen alkoi käyttää aivojaan ja he huomasivat kirkon rakenteessa ja opissa monia ongelmia. Konstantinopoli, "toinen Rooma", jonka Konstantinos oli perustanut uuden valtakuntansa pääkaupungiksi 320-luvulla, oli hajonnut puolivuosisataa aiemmin ja sieltä oli tullut Eurooppaan valtava määrä ihmisiä. Monella heistä oli hyvin erilainen teologia, kuin mihin lännessä oltiin totuttu. Heidän mukanaan tuli myös läjittäin Uuden testamementin käsikirjoituksia ja pian Vulgatassa alettiin nähdä paljon ongelmia. Tämä oli yksi iso tekijä prosessissa, joka johti reformaatioon. Ad Fontes! (Takaisin lähteille!) Oli palattava uskon juurille.

Euroopassa tänä aikana oli meneillään yksinkertaisesti vanhan maailmanajan poistuminen ja uuden maailmanajan tilalle tuleminen. Tämän aiheuttivat monet asiat, jotka tapahtuivat yhtä aikaa. Tieteessä edistyttiin valtavasti, uusia alueita löydettiin (kuten Amerikka) ja hiljattain keksitty painokone palveli kaikkia, jotka halusivat julkaista omia dokumenttejaan koskien mitä kulloinkin. Kaikki muuttui — ja myös kirkon oli muututtava.

Näin ollen, kun Martti Luther astui aikanaan näyttämölle, kaikki alkoi olla ns. valmista hänen sanomalleen. Moni kuitenkin tietää paremmin itse Lutherin ja hänen sanomansa, kuin näyttämöä jolla hän seisoo. Joka tapauksessa Jonathan Hill toteaa, että edellisen vuosituhannen kaikkein tärkein yksittäinen eurooppalainen henkilö oli Martti Luther. Tämä teksti on lyhyt esittely tämän ”Saksan Herkuleen” elämästä ja ajatuksista.

Tutkimuksessa on tapahtunut viime aikoina muutoksia Lutheria koskien. Vaikka monelle Matti Meikäläisellä on ajatus, että Luther yksin oli vastuussa koko uskonpuhdistuksesta, edellä mainitut asiat osoittavat selvästi, että hän oli vain yksi linkki suuremmassa ketjussa — mutta tärkeä sellainen. Varmasti vääriä ovat myös sellaiset väitteet, joiden mukaan Lutherilla ei olisi ollut yksilönä kovinkaan suurta vaikutusta, koska asiat olivat suuren vyöryn lailla menossa kohti uudistusta. Keskitien valitseminen tässä lienee viisainta. Ilman edellämainittuja muutoksia Luther tuskin olisi saanut aikaan suuria muutoksia ja olisi ehkä päätynyt roviolla Jan Hussin (1369-1415) tapaan. Lisäksi, jos Johannes Gutenberg (1398-1468) ei olisi keksinyt painokonetta vähän aiemmin, Lutherin kirjoitukset eivät koskaan olisi voineet levitä sitä tahtia kuin ne levisivät vuoden 1517 jälkeen suurelle yleisölle. (Justo Gonzales huomauttaa, että Luther oli itse asiassa ensimmäinen, joka toden teolla osasi hyödyntää painokoneen merkitystä omien ajatustensa levittämisessä.) Ilman Lutheria asiat olisivat voineet mennä hyvinkin toisella tavalla.

 

Olennaisia vuosia liittyen Lutheriin:

  • 1483. Syntymä.
  • 1505. Suuri ukkosmyrsky, jonka aikana Luther tekee lupauksen Jumalalle munkkiudestaan. 
  • 1507. Luther vihitään papiksi. 
  • 1510. Pyhiinvaellusmatka Roomaan. 
  • 1517. Lutherin 95 teesiä. 
  • 1519. Leiptzigin väittely.
  • 1520/21. Paavin bulla ja Lutherin ekskommunikaatio.
  • 1521. Worsmin valtiopäivät. ”Tässä seison, enkä muuta voi.”
  • 1525. Kirja ”Sidottu ratkaisuvalta.” 
  • 1546. Kuolema. 

 

ELÄMÄ

Martti Luther syntyi Eislebenin kaupungissa nykyisessä itä-Saksassa 10.11., todennäköisesti vuonna 1483. (Hänen äitinsä Margarette muisti paremmin synnytyksen kellonajan kuin vuoden.) Martti nimettiin Martinus Toursilaisen eli Pyhän Martinuksen nimen mukaan, jonka juhlapäivää vietettiin hänen sytymäänsä seuraavana päivänä, jolloin hänet kastettiin. Hänen isänsä Hans oli alun perin ollut töissä kaivoksissa ja hän pyöritti pientä bisnestä viereisessä kaupungissa Mansfeldissa, johon he muuttivat melko pian Martin syntymän jälkeen. Kaksi Martin veljeä kuolivat ajan kovuuden keskellä ja nuorena. Martti-poika sai melko kovan kasvatuksen ja myöhemmin hän edelleen muisteli omasta mielestään liian rajuja rangaistuksia, joita oli kotonaan kärsinyt.

Luther sai melko hyvän koulutuksen, mutta hän ei Jonathan Hillin mukaan koskaan ollut mikään älykkö, eikä akateemisesti lahjakas. Esimerkiksi, kun hän 18-vuotiaana oli kokeessa, hän oli 57:n oppilaan joukossa sijalla 30. Alister McGrath taas toteaa hänen olleen melko hyvä koulussa, koska hän oli vuonna 1505 perusopinnoista valmistuttuaan luokan toiseksi paras oppilas. Kehitystä näytti tapahtuneen. Joka tapauksessa hän oli päässyt vuonna 1501 opiskelemaan Erfurtin yliopistoon, joka oli yksi Saksan arvostetuimpia yliopistoja. Siellä hän oppi mm. logiikkaa, retoriikkaa ja metafysiikkaa. Hänen isänsä toivoi, että poika voisi saada hyvän koulutuksen ja nousta sosiaalisessa asteikossa korkealle tuoden perheelle elantoa ja kunniaa. Hän toivoi pojastaan asianajajaa, mutta tämä haave ei koskaan toteutunut. 

 

Pyhä Anna- Auta!

Heinäkuu vuonna 1505 oli monella tapaa ratkaiseva hetki Lutherin elämässä. Hän juuttui matkallaan Mansfeldista Erfurtiin hirmuiseen ukkosmyrskyyn ja luuli kuolevansa, koska salama iski aivan hänen viereensä niin, että hän putosi hevosensa selästä. Hädässään hän rukoili pyhää Annaa (joka oli apogryfisen Jaakobin evankeliumin mukaan neitsyt Marian äiti), jotta hän voisi pelastaa hänet. Hän lupasi koko loppuelämänsä palvella Jumalaa munkkina jos hän selviäisi. Ja pian myrsky laantui. Ja Luther piti lupauksensa siitä huolimatta, että joutui kohtaamaan isänsä vihan ja pettymyksen. Luther pestautui Erfurtissa sijaitsevaan munkkiluostariin 17.7.1505. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1507.

Justo Gonzalesin mukaan Lucas Granachin maalaus Lutherista (1526) on autenttisin olemassaoleva kuva hänestä.

Kuva ladattu osoitteesta: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Martin_Luther_(Lucas_Cranach)_1526.jpg

Jumalan vanhurskaus

Luther kamppaili pitkän aikaa oman syntisyydensä kanssa, jonka hän tunsi hyvin vahvasti. Hän myös kärsi läpi elämänsä useista masennuksista, joiden aikana hän pelkäsi oman pelastuksensa puolesta. Tämä oli itse asiassa yksi syy hänen munkkilupaukselleen, koska elämä luostarissa näytti olevan varmin tapa välttää kuolemanjälkeinen helvetti. Elämänsä varhaisessa vaiheessa hänellä oli jatkuvia ongelmia Jumalan vihan kanssa, jota hän ”pelkäsi kuin ruttoa”. Luostarissa ollessaan erityisesti Roomalaiskirjeen jae 1:17 piti hänen ajatusmaailmansa jatkuvassa laukassa: 

Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".  

Hän kertoo eräässä kirjoituksessaan miten hän vihasi ajatusta vanhurskaasta Jumalasta, joka rankaisi syntisiä. Tämä johti hänet noudattamaan kaikkia munkkiuteen kuuluvia sääntöjä äärimmäisen pilkuntarkasti. Hän ajatteli, että jos joku munkki pääsisi taivaaseen erinomaisuutensa perusteella, hän olisi tämä henkilö! Teologian opinnoissaan hän tuli tutuksi seuraavan latinankielisen lauseen kanssa: facientibus quod in se est Deus non denegat gratiam. Karkeasti ottaen lause voidaan kääntöää ”Jumala ei kiellä armoa niiltä, jotka tekevät parhaansa.” Jumala ei pelastaisi ihmistä ennen kuin hän tekisi parhaansa sen eteen. Tätä opetettiin Erfurstissa. (Mutta se ei ollut katolisen kirkon virallinen opetus, ks . McGrath.)  

Vuonna 1510 Luther teki lopulta pyhiinvaellusmatkan Roomaan. Hän ei kuitenkaan saanut matkalta tarvitsemiaan vastauksia. Ajalle tyypillisen käytöksen mukaan Luther käveli ylös portaat, jossa jokaisella askelmalla oli rukoiltava Isä meidän -rukousta ja suutelemalla portaita. Tämä harjoituksen väitetty tarkoitus oli poistaa uskovan kaikki hengelliset velkataakat, niin että hänen ei tarvinnut kuolemansa jälkeen viettää aikaa kidutavassa kiirastulessa. Luther ei kuitenkaan tuntenut mitään anteeksiantoon ja vapautukseen viittaavaa. Matka oli kaiken kaikkiaan pettymys. 

Luther jatkoi edelleen opiskelujaan ja vaikka hän ei Hillin mukaan ollut penaalin terävin kynä, hän oli ahkera. Lopulta Luther ajautui Wittenbergin yliopistoon, jonka oli perustanut Fredrick Viisas (1463-1525) vuonna 1502, jonne hän matkasi vuonna 1512 (jolloin hänen myös valmistui teologian tohtoriksi). Hänen rippi-isällään oli suuresti sormensa pelissä tässä liikkeessä. Täällä Luther otti vastaan lehtorin viran,. Paikka ei ollut mitenkään kovatasoinen, eikä opiskelijoita kiinnosatnut mennä sinne opiskelemaan. Tämä oli yksi asia, jonka Luther aikanaan muutti, muutti totaalisesti! 1513 hän alkoi saarnata Psalmeista ja vuonna 1515/16 hän aloitti kuuluisat Roomalaiskirje-luennot. Jo näiden luentojen aikana Luther kritisoi vahvasti ympäröiviä teologisia käsityksiä.  

 

Kaikki muuttuu

Täällä ollessaan Lutherilla oli kuuluisa ”torni kokemus”, joka muutti hänen maailmansa, ja joka muutti tietysti samalla ison osan kaikkien maailmaa. Luther itse väitti, että se tapahtui vuonna 1519, mutta useat tutkijat ajattelevat, että sen on täytynyt tapahtua aiemmin, ehkä vuonna 1515/16 jolloin hän alkoi opettaa Roomalaiskirjettä. Kokemuksen ytimessä oli älynväläys Roomalaiskirjeen jakeiden äärellä. Luther kertoo miten hän oli yöt ja päivät toistanut Paavalin sanoja jakeesta 1:17, kunnes oli lopulta ymmärtänyt niiden merkityksen. Tässä jae vielä kerran:

Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta". 

Luther ymmärsi, että Jumalan vanhurskaus ei tässä tarkoitakaan sitä, että se kohdistuu syntisiin ihmisiin tuomiten heidät, vaan että Jumala lahjoittaa oman vanurskautensa niille, jotka uskovat. Tämä tapahtuu vain, koska Jumala haluaa lahjoittaa sen ihmiselle ilman ansiota. Lutherille sekä usko että vanhurskauttaminen ovat molemmat Jumalan työtä, eivät ihmisen omia ponnisteluja. Hän koki ”aivan kuin olisin syntynyt uudestaan ja taivaan portit olisivat avautuneet.” Lause, jota Luther oli aiemmin niin suuresti vihannut, oli nyt muuttanut täydellisesti merkitystään.

Tämän jälkeen Kirjoitukset avautuivat hänelle aivan uudessa valossa. Luther painotti Kirjoitusten asemaa ainoana totuuden ja teologian lähteenä, mutta hän samalla tulkitsi niitä vahvasti Augustinuksen ajattelun kautta. Luther oli lopulta löytänyt vastauksen polttavaan kysymykseen: miten löydän armollisen Jumalan? Lutherin näkemyksessä erityisen radikaalia oli se, että pelastus tapahtuu Jumalan ja yksilöihmisen välillä. Kirkolla ja sen hierarkialla oli hyvin vähän tekemistä tämän asian kanssa. Erityisesti tämä tarkoitti tuona aikana sitä, että ns. ”välimiehiä” kuten pyhimyksiä tai Neitsyt Mariaa ei tarvittu mihinkään. Lutherin uusi näkemys pelastuksesta ainoastaan uskon kautta oli rajua kritiikkiä ajan katolisen kirkon monille toiminnoille. Kaikki tämä otettiin myöhemmin avosylin vastaan kulttuurissa, jossa oli alettu ymmärtämään ja ihailemaan yksilön vapautta eri asioissa. Renessanssi oli muuttanut vanhaa näkemystä, jossa ihmiset näkivät itsensä ainoastaan osansa suurta kirkkoa, joka määritti heidän identiteettinsä. 

 

Tykkitulta kirkkoa kohtaan

Uuden kokemuksensa ja ymmärryksensä valossa Luther hyökkäsi vahvasti ajan katolisen kirkon käytäntöjä vastaan. Erityisesti hyökkäys kohdistui aneita vastaan. Aneiden alkuperä juontaa juurensa 1100-luvulle, jossa rikkaat kristityt saivat mahdollisuuden taata itselleen anteeksiannon synneistään antamalla rahaa ristiretkikassaan. Lutherin aikana aneiden käyttö oli saavuttanut huimat mittasuhteet, johon liittyy eirtyisesti yksi olennainen historiallinen tapahtumasarja. Aneiden hurjan suosion takana oli paavi Leo X (paavina 1513-1521), joka oli äärimmäisen huono paavi, koska oli kaulaansa myöden mukana korruptoituneessa systeemissä. Hän oli myynyt Albert Brandenburgille (1490-1545) Mainzin pääpiispan viran huomattavasta summasta. Tässä rytäkässä Leo X valtuutti Albertin myymään aneita alueellaan sillä livulla, että osa rahoista tulisi paavin omaan kassaan. Motiivina paavilla oli kunnostaa Roomaa, koska monet mittavat rakennukset olivat päässeet rapistumaan. Yksi hänen intohimostaan oli saataa valmiiksi Roomassa sijaitseva Pietarinkirkko. Ironisesti tämä kirkko, joka on edelleen katolisen kirkon tärkeä aarre, oli omalta osaltaan heittämässä löylyä kiukaalle, jonne Luther ja kumppanit olivat pian lisäämässä paljon puita!

Maltan Ritarikunnan päämajan portista avautuu "maailman kaunein minimaisema", jonka taustalla loistaa uhkeana Pietarin kirkko, joka oli anerahojen pääkohde 1500-luvulla.

Takaisin aneisiin. Ajan opin mukaan, kun uskovainen kuoli, hän ei päässyt suoraan taivaaseen, vaan hänen sielunsa oli puhdistauduttava kiirastulessa. Keskimäärin tämä aika oli joistain tuhansista vuosista miljooniin vuosiin. Jotku edesmenneet pyhät olivat kuitenkin olleet niin katuvia, että he olivat kyenneet ansaitsemaan ylimääräistä ansiota ja ne olivat talletettu eräänlaiseen varastoon. Näitä voitiin sitten siirtää muiden uskovien hyväksi vapauttaen heidät kiirastulesta. Kirkko myi virallisia papereita, joissa luvattiin vapautus tietystä määrästä kiirastuliaikaa. Tällä kaikella tehtiin hirvittävä määrä rahaa. Erityisen suosittua oli ostaa vapautus jo edesmenneen ystävän tai perheenjäsenen hyväksi. Kaikki tämä oli niin tuttua, että pian syntyi sananlasku:

Kun kolikko kirstuun kilahtaa

niin sielu taivaaseen vilahtaa

Luther hyökkäsi erityisesti Johann Tetzeliä (1465-1519) vastaan, jonka Albert oli asettanut valvomaan aneiden myyntiä, vaatien häntä lopettamaan aneiden myymisen. Näin ollen Tetzel oli aneiden erityinen puolustaja, joka oli vastuussa yllämainitusta ”sananlaskusta”, joka takasi valtavat ihmisjonot anepöytien edustalle. Hän julisti, että aneen ostajat olisivat puhtaampia kuin kristitty kasteen jälkeen ja puhtaampia kuin Adam ennen syntiinlankeemusta. Lutherin tarkoitus oli lähteä akateemiseen väittelyyn aneita koskien. Niinpä hän kirjoitti 95 teesiä aneita vastaan ja julkaisi ne 31.10.1517 naulaamalla paperin Wittenbergin kirkon oveen, joka toimi tuona aikana kansan yleisenä tiedotuskeskuksena. Luther oli suunnitellut pientä akateemista debattia, mutta seuraukset olivat kaikkea muuta. Joku käänsi teesit myös saksaksi ja kahden viikon sisällä hänen teesinsä olivat levinneet koko Saksan alueelle — kiitos joidenkin innokkaiden henkilöiden, jotka hallitsivat painokoneen käytön — ja hyvin suuret ihmismassat lukivat niitä äärimmäisen iloisina. Luther oli enemmän kuin sohaissut muurahaispesää. Tästä alkoi tapahtumaketju, joka mullisti historian. Yksi argumentti aneita vastaan oli väittää, että jos paavilla todella oli valta vapauttaa sieluja kiirastulesta, hänen tulisi käyttää tätä valtaa rakkaudesta vapauttaen kaikki, eikä rahanhimosta vapauttaen vain ne, joiden puolest maksetaan (teesi 82).(Vähän aiemmin Luther oli kirjoittanut 97 teesiä, jotka eivät kuitenkaan aiheuttaneet juurikaan kiinnostusta yliopiston ulkopuolella. Uudet 95 teesiä olivat hänen ”plan B”.)

Tetzel, joka ei tietenkään pitänyt lainkaan siitä mitä Luther kirjoitti, ilmiantoi hänet paaville. Kirje ja kopio teeseistä, jotka Luther oli hyvässä hengessä lähettänyt hänelle, suuntasivat nyt paavin postilaatikkoon. Leo X määräsi Lutherin kuultavaksi Heidelbergiin ja sinne hän saapuikin peläten, että hänet poltetaan harhaoppisena. Monet olivat kuitenkin vakuuttuneita Lutherin asiasta ja hän pääsi palaamaan hengissä Wittenbergiin. Tetzel symbolisesti poltti Lutherin teesit ja vastasi niihin omilla 106:lla teesillään. Hän toimitti niitä mm. Wittenbergiin, jossa Lutherin kannattajat puolestaan polttivat ne. Luther jatkoi kirjoittamistaan sekä saksan- että latinankielellä. Koska hän oli äärimmäisen taitava sananiekka ja elämää suurempi persoona, ja koska hänen kritiikkinsä kohde osui kansan arkaan kohtaan, hänen oli helppo taata itselleen valtava suosio. Erityisesti useilla saarnoillaan hän voitti puolelleen yhä enemmän kansaa. 

Paavi yritti ratkaista asiaa toisella tavalla. Hän lähetti kardinaali Cajetanin (1469-1534) väittelyyn Lutherin kanssa Augsburgiin. Tämä tapahtui lokakuulla 1518. Lutherin oli saavuttava paikalle ja Cavetan  sai ohjeet, että Luther hän pysyi kannassaan, hänet pitäisi lähettää Roomaan vangittuna. Luther suostui menemään paikalle. Tapaaminen ei kuitenkaan mennyt hyvin, koska Cajetan ei suostunut keskustelemaan Lutherin näkemyksistä, vaan vaati häntä ainoastaan muuttamaan mielensä. Luther teki hänelle selväksi, että paavi joutuu alistua Raamatun sanalle. Luther pakeni yön turvin takaisin Wittenbergiin. Lutherin onneksi hän oli päässyt edellämainitun Fredrick Viisaan suojelukseen, joka oli huomattavan korke-arvoinen henkilö, Wittenbergin alueen hallitsija. Motiivina tässä oli kuitenkin enemmän se, että hän halusi taata Lutherille oikeudenmukaisen kohtelun, vaikka myöhemmin hän tuli enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi Lutherin näkemyksistä. 

 

Hyvästit Lutherille

Lopulta 15.6.1520 paavi Leo X julkaisi Lutheri vastaan bullan, jonka Luther sai kuitenkin käsiinsä vasta 10.11., vajaa puoli vuotta myöhemmin. Harva kaupunki Saksassa kuitenkaan reagoi asiaan millään tavalla. Wittenbergissä kansa katsoi miten Luther poltti paavin lähettämän asiakirjan 10.12. Tässä oli hetki, joka oli täysin ainutlaatuinen historiassa. Tämän seurauksena paavi ekskommunikoi eli erotti Lutherin katolisesta kirkosta. Tämä tapahtui tammikuussa 1521. Luther oli virallisesti harhaoppinen.

On kuitenkin sanottava muutama sana siitä tilanteesta, joka johti tähän, koska paavi oli poliittisen shakkipelin vuoksi (jossa Fredric Viisas oli tärkeä pelinappula) joutunut tyytymään hetkelliseen rauhaan Lutherin asian kanssa. Ingolstadin yliopiston professori John Eck (1486-1543) halusi lähteä debattiin Andreas Rudolph Bodenstein von Karlstadin (1486-1541) kanssa, joka oli Wittenbergin yliopiston professori, ja joki oli vakuuttunut Lutherin näkemyksistä. Väittely järjestettiin Leipzigissä kesä-heinäkuussa 1519. Väittelyn tarkoituksena ei ollut nostaa esille Lutherin teesejä, mutta ei ole yllätys todeta, että siihen keskustelu lopulta meni. Tässä vaiheessa Luther koki, että koska häntä vastaan oli hyökätty, hänen oli otettava osaa debattiin. Näin ollen Luther kohtasi Eckin debatissa, joka kesti useita päiviä. Eck oli kuitenkin taitava väittelijä ja hän kykeni ajamaan Lutherin tilanteeseen, jossa hän oli pakotettu ottamaan kantaa tšekkiläisen Jan Hussin (1369-1415) kohtaloon. Konstanzin kirkolliskokous oli oli vuonna 1415 tuominnut Hussin roviolle hänen esi-uskonpuhdistavien väitteiden vuoksi ja nyt Luther julkisesti sanoi, että Hus oli oikeassa, koska hänellä oli Raamatun Sana takanaan ja kirkolliskokouksen oli oltava väärässä. Tässä hetkessä Luther julkisesti yhtyi harhaoppiseksi tuomitun miehen sanoihin ja nousi lopullisesti katolisen kirkon auktoriteettiä vastaan. Tästä alkoi uusi aikakausi Lutherin elämässä suhteessa katoliseen kirkkoon ja yksi kohokohta oli jo mainittu Lutherin erottaminen vuonna 1520. (Kaiken taustalla ollut poliittinen shakkipeli oli ajautunut tässä vaiheessa tilanteeseen, että paavin ei enää tarvinnut ”tehdä palvelusta” Fredric Viisaalle.) Paavi käski mm. polttaa kaikki Lutherin teokset. 

Vuonna 1520 Luther julkaisi useita tärkeitä teoksia. Teosta ”Saksan kansan kristilliselle aatelille” on  pidetty näistä kaikkein tärkeimpänä. Siinä Luther laskee perustuksen reformin tarpeelle ja julistaa ihmisten oikeudesta tähän uskonpuhdistukseen. Hän myös puolustaa yleistä pappeutta ja vaatii, että kaikilla kristityillä on oikeus lukea ja tulkita Raamattua. Kirjassa ”Kirkon Baabelin vankeudesta” Luther kritisoi erityisesti katolisen kirkon seitsemää sarkamenttia ja hän mm. vaati, että kristityille täytyy ehtoollisessa antaa sekä leipä että viini. Katolisessa kirkossa oli pitkään ollut traditio, jonka mukaan vain papit saivat juoda myös viinin. ”Kristityn Vapaudesta” hän esitti näkemyksensä uskosta vanhurskauttamisesta. Erityisen merkittävää oli se, että Luther kirjoitti paljon saksankielellä, joka tavoitti tavalliset kansalaiset. Latina oli ollut koko keskiajan ajan runoilijoiden, filosofien ja suurten teologien kieli ja sillä tavoitti 1500-luvulla edelleen korkeassa asemassa elävät henkilöt. Se ei kuitenkaan riittänyt jos halusi tavoittaa kansan Matti ja Maija Meikäläiset. 

 

Se kuuluisa lause

Vuonna 1521 keisari Kaarle V sekaantui asiaan ja kutsui koolle Wormsin valtiopäivät. Luther saapui paikalla heti kun oli saanut hiuksensa leikattua. Keisarin oli vaikea uskoa, että paikalla oleva valtava kirjakasa oli kaikki Lutherin tekosia ja kysyi, oliko hän vastuussa kaikkien kirjoittamisesta. Lyhyen tutkimisen jälkeen Luther vastasi myöntävästi, mutta totesi, että tässä ei ole vielä edes kaikki teokset. Mainittakoon, että hänellä oli vuodesta 1517 lähtien ollut kolme henkilöä jatkuvasti painattamassa ja levittämässä hänen tuotantoaan. Lutheri vaaditiin kieltämään aikaisemmat puheensa ja hän pyysi päivän aikaa miettimiseen. Seuraavana päivänä antamassaa vastauksess hän sanoi sanat, jotka ovat juurtuneet suurimman osan lukjoiden mieliin: 

Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen.

Polttamalla paavin bullan Luther oli noussut paavia vastaan. Nyt hän oli myös noussut keisaria vastaan. Tästä ei ollut palaamista. Keisari totesi, että jos yksi ainoa munkki seisoo koko kirkkoa vastaan, hän ei voi olla muuta kuin väärässä jos hän aikoo lakaista yli 1000 vuoden tradition ja opetuksen sivuun. Luther tuomittiin lopullisesti harhaoppiseksi. 

Keisari halusi tuomita Lutherin ja Fredric Viisas tiesi tämän varsin hyvin. Mutta nyt edes hänen auktoriteettinsa ei riittänyt. Matkalla Wittenbergiin ”rosvojoukko” kidnappasi Lutherin ja hänet vietiin Wartburgin linnaan. Teon taustalla oli tietysti Frdric (jota ei turhaan kutsuta Viisaaksi), joka ei tietenkään enää halunnut julkisesti laittaa päätään pantiksi. Hän ei kuitenkaan halunnut tietää mihin Luther vietiin. Luther vietti linnassa vuoden 1521 toukokuusta vuoden 1522 helmikuuhun ja hän kirjoitti ahkerasti. Tällä aikaa lähti kiertämään huhuja, joiden mukaan hän oli kuollut. 

Hän oli tietenkin elossa ja hän oli äärimmäisen tärkeän projektin äärellä. Hänen tunnetuin kirjallinen saavutuksensa oli kääntää Raamattu saksankielelle. Hänen apunaan oli Erasmus Rotterdamilaisen painattama kreikankielinen Uusi testamentti, jonka ensimmäinen editio oli ilmestynyt vuonna 1516. Kuten hänen edeltäjänsä John Wycliffe (1320-1384), Luter uskoi, että Raamattu oli saatava jokaiselle henkilölle ja heillä oli oikeus tutkia sen sanomaa itse. Käännösprojektin edetessä Luther myös näki Paholaisen, mutta hän tyytyi vain heittämään sitä mustepullollaan. Tämä tarina perustuu Lutherin kirjoitukseen, jossa hän kertoi ”ajaneena paholaisen ulos musteella” viitateen tekemäänsä raamatunkäännökseen. (Tahrat ovat nähtävissä edelleenkin huoneen seinässä, mutta kokonaan toinen kysymys on se, heittikö Luther mustepullonsa paholaista kohti vai ei.) Käännös alkoi linnassa, mutta se valmistui vasta pari vuotta myöhemmin. Vanhan testamentin kääntäminen vei 10 vuotta. Uusi raamatunkäännös loi pohjaa saksankielelle uudella tavalla ja sillä oli mittaamattoman suuri vaikutus. Myöhemmin Luther kirjoitti katekismuksen tarkoituksenaan auttaa kristittyjä ymmärtämään paremmin Raamatun sanaa. 

 

Ei paluuta

Tänä aikana asiat jatkuivat Saksassa nopeasti eteenpäin. Monet Lutherin seuraajat alkoivat ottaa todellista irtiottoa katolisesta kirkosta ja perustaa omia kirkkoja. Munkit ja nunnat hylkäsivät joukoittain luostarit. Jumalanpalveluksia alettiin pitää saksankielellä. Wormsin valtiopäivien päätös yksinkertaisesti hylättiin kansan taholta. Eräs Lutherin jalanjälkien seuraajista, Phillip Melanchton (1497-1560), meni erityisen pitkälle jakaessaan ehtoollista tavallisissa vaatteissa, hylätessään lapsikasteen, kirkkomusiikin ja menemällä jopa naimisiin. Kun kolme profeetaksi ilmoittautunuttu henkilöä väittivät Melanchtonille, että he eivät tarvitse edes Raamattua, hän pyysi Lutherin mielipidettä ja hänen oli pakko ryömiä ulos kolostaan. Oli aika puuttua asioihin, jotka olivat muuttuneet melko radikaaleiksi. Hän kuitenkin ymmärsi, että hän ei voinut saada aikaan sopua katolisen kirkon kanssa. Hän oli lopullisesti sen ulkopuolella. Nyt oli myös perustettu Lutherin kirkko. Luther ei koskaan halunnut tällaista tapahtuvan, mutta koska sellainen asioiden edetessä yksinkertaisesti tapahtui, hänestä tuli liikkeen edelläkävijä. Jälleen kerran taustalla oli meneillään monimutakainen poliittinen kuvio, ja pian Luther sai melko vapaasti kävellä paikasta toiseen. 

Vuonna 1524 liike koki kolauksia, kun edellämainittu Erasmus otti yhteen Lutherin kanssa hänen näkemyksistään. Erityisesti Erasmus oli eri mieltä Lutherin näkemyksestä koskien vapaata tahtoa.  Lutherin näkemys oli se, että Jumala on predestinoinut eli ennaltamäärännyt tietyt ihmiset pelastukseen ja tosia ei. Erasmus oli eri mieltä. Luther ei pitänyt tästä ja hän muisti rukouksissaan kirota Erasmusta aina silloin tällöin (Pöytäpuheita 668). Luther vastaus synnytti ehkä hänen kuuluisimman teoksen ”Sidottu ratkaisuvalta”, jonka hän kirjoitti vuonna 1525. Tämä välienselvittely johti siihen, että Lutherin seuraajat ja humanistit lähtivät eri suuntiin.

 

Onnellinen avioliitto

Luther meni myös naimisiin Katharina von Boran (1499-1552), entisen nunnan kanssa vuonna 1525. (Tämä tarina oli osa suurempaa kokonaisuutta, kun Luther auttoi nunnia karkaamaan luostareista ja yritti järjestää heille uutta elämää.) Heille syntyi kuusi lasta, mutta taloudessa kasvoi myös 11 muuta lasta, kuten sisarusten lapsia ja useita orpo-lapsia. Lutheri kuvasi perhettä ”pieneksi kirkoksi”. Perhe Lutherin kodin ovi oli aina avoin kaikille apua tarvitseville, mutta joskus Katariinan oli käännytettävä avunhakijat pois, koska he elivät hyvin pienillä rahoilla. Martti ei halunnut ottaa lainkaan palkkaa julkaisemistaan teoksista, koska hän oli kirjoittanut ne Kristuksen kunniaksi. Ainoa raha tuli hänen professuuristaan yliopistossa. 

Tänä aikana Luther myös ajautui eripuraan toisen kuuluisan uskonpuhdistajan, Ulrich Zwinglin (1484-1531) kanssa, joka oli Sveitsin uskonpuhdistuksen alullepanija. Zwingli ja Luther molemmat hylkäsivät transsubstantiaatio-opin, joka on katolisen kirkon virallinen kanta ehtoollisaineista. Opin mukaan viini ja leipä muuttuvat todella Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi menettäen leivän ja viinin ominaisuudet siitä huolimatta, että ne edelleen näyttävät ja maistuvat leivältä ja viiniltä. Zwinglille ehtoollinen oli kuitenkin ainoastaan muistoateria, eli ehtoollisaineet eivät muuttuneet mitenkään mystisesti, vaan ateria nautittiin Jeesuksen sovitustyön muistoksi. Luther kuitenkin ajautui näkemykseen, että vaikka ehtoollisaineet todella ovat Jeesuksen ruumis ja veri, ne silti pysyvät leipänä ja viininä. Jeesus on niissä salatulla tavalla läsnä. Hän ei siis ollut valmis menemään toiseen äärilaitaan Zwinglin kanssa, koska hän otti Jeesuksen sanat ”tämä on minun ruumiini” hyvin kirjaimellisesti. Näkemystä kutsutaan konsubstantiaatioksi (engl. consubstantiation) siitä huolimatta, että Luther itse ei tällaista termiä käyttänyt. Tässä Marburgissa tapahtuneessa vuoden 1529 tapaamisessaan he sopivat, että pysyvät erimielisyydessä. Luther ei suostunut tapaamisen päätteeksi kättelemään Zwingliä. Tämä sai miehen itkemään. Tämä kaikki sitä huolimatta, että esillä olleista 15:sta kysymyksestä he pääsivät yksimielisyyteen kaikista muista.

Loppuvuodet Luther kiersi paljon saarnaamassa, mutta hän kärsi paljon sappikivi-vaivastaan. Hän myös menetti näön toisesta silmästään. Hän kuoli 18.2.1546 sydänkohtaukseen 62-vuotiaana käydessään Eislebenissä, omassa kotikaupungissaan. Hänet haudattiin Wittenbergin kirkon alueelle, jossa kaikki oli alkanut 30 vuotta aiemmin.

 

KIRJALLISUUTTA

Gonzales, Justo. L. 2010. The Story of Christianity. The Reformation to the Present Day. Volyme 2. New York: Harper One. 7-56. 

Hill, Jonathan. 2003. The History of Christian Thought. Downers Grove: IVP Academic. Sivut 181-94. 

McGrath, Alister. E. 2007. Christianity's Dangerous Idea. New York: harper One. (Luku 2)

Whitford, David. M. (Vuosilukua ei mainittu.) Martin Luther (1483—1546). Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 6.12.2016.

 

Palaa Opetuksiin

Lisätietoja