Naisia seurakunnan johtohenkilöinä - unohdetut agumentit

Kirjoittanut Janne Saarela

2016

 

Johdanto

Keskustelu naisen asemasta seurakunnan sisällä pyörii yleensä tiettyjen avainjakeiden ympärillä (kuten Gal. 3:28; 1. Kor. 11:2-16; 14:33-35; 1. Tim. 2-3 jne.). Tämän kirjoituksen tarkoitus on nostaa esille aihe, joka jää kokemukseni mukaan yleensä aina täysin käsittelemättä. Tarkoitukseni on käsitellä hyvin lyhyesti muutamia Uuden Testamentin tekstejä, jotka näyttävät viittaavan tiettyjen naisten huomattavaan asemaan seurakunnassa. Yksi tällainen seurakunta, jossa naiset toimivat erityisessä roolissa, oli Filippissä. Perusteet tälle väitteelle nousevat Apostolien tekojen luvusta 16 sekä Paavalin kirjeestä Filippiläisille. Ennen kuin sukellamme tarkemmin itse teksteihin, on syytä tehdä muutamia kulttuuriin liittyviä huomioita, jotka vaikuttavat merkittävästi tekstien taustalla.

 

Naiset & kotiseurakunnat

Suurissa seurakunnissa kasvaneiden uskovien voi olla hankala kuvitella mielessään pienessä kodissa kokoontuva seurakunta. Monien pikkupaikkakuntien miniseurakuntien kasvatit ovat taas kyllästymiseen saakka ryömineet lapsena tuolien alla samalla, kun 10-15 hengen joukko kokoontuu keittiön kautta 20m2 kokoiseen olohuoneeseen laulamaan Hengellisen laulukirjan ikivihreitä. 

Aivan ensimmäiset seurakunnat, joista voimme Uudessa Testamentissa lukea, olivat varsin pieniä, ja ne kokoontuivat kodeissa. Juuri tähän liittyy eräs tärkeä seikka, joka tulee nostaa esiin meneillään olevassa keskustelussa. Tutkimuksessa vallitsee nimittäin melko laaja yksimielisyys siitä, että myös naisia oli merkittävissä asemissa varhaisissa seurakunnissa. Nämä asemat kulkivat käsi kädessä sen kanssa, että naiset saattoivat joissain tilanteissa toimia perhekuntansa johtajina. Tällaisessa tilanteessa näiden naisten asema säilyi luontevasti samana myös silloin, kun he antoivat seurakunnalle mahdollisuuden kokoontua kodissaan. 

(Suosittelen vilkaisemaan aiheesta tarkemmin Kaisa-Maria Pihlavan gradusta.)

 

Filippi & Apostolien teot

Apostolien tekojen luvussa 16 kohtaamme tilanteen, jossa Paavali saapuu seurueineen Filippiin. Filippi oli tuohon aikaan Makedonian tärkein kaupunki (Ap.t. 16:12). On osoitettu, että naisilla oli tällä alueella huomattavasti suurempi vapaus toimia erinäisillä osa-alueilla verrattuna muuhun kreikkalaiseen kulttuuriin. (Spencer 2013, 6; Mowczko 2011.)

Apostolien tekojen kertomus Filippin seurakunnan perustamisesta tuo korostetusti esiin purppuramyyjä Lyydian aseman seurakunnan keskiössä. Teksti kertoo suoraan, että Lyydia oli Tyatiran kaupungista kotoisin oleva ”jumalaapelkäävä”, joka teki bisnestä purppurakankailla. Samalla tavalla kuin sadanpäällikkö Kornelius mainitaan perhekuntansa (οἶκος) johtajana (10:2), myös Lyydia oli hyväosainen ja hän toimi oman huonekuntansa (οἶκος) johtajana (16:14-15). Koska Lyydian miestä ei mainita, hän oli todennäköisesti leski. 

Kun Lyydia perhekuntineen kääntyi kristityiksi, hän antoi kotinsa seurakunnan käyttöön. Myöhemmin, kun Paavali ja Silas pääsivät vapaaksi vankilasta, he menivät Lyydian taloon, jossa uskovat olivat koolla (16:40). Alusta saakka seurakunnan kohtauspaikkana toimi siis Lyydian koti.

Kun luemme Apostolien tekojen kuvausta ajan kulttuuria vasten, on selvää, että Lyydia toimi seurakunnan kokoontumisissa johtavassa asemassa. Tämä oli täysin loogista, koska kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa talonomistaja oli vastuussa kaikesta talossaan tapahtuvasta toiminnasta ja heillä oli automaattisesti ylin sana kaikissa kokoontumisissa. Tai kuten Fee asettaa sanansa: ei ollut oikeastaan mahdollista, että seurakunta kokoontui kodissa ellei huonekunnan johtaja toiminut tilanteen luonnollisen johtajana. (Belleville 2005, 38; Pihlava 2007; Fee 1995, 67, 390; 2000, 73.)

 

Kirje Filippiin

Tarkastelkaamme vielä lyhyesti Paavalin lähettämää kirjettä Filippin seurakunnalle. Kirje alkaa hyvin poikkeuksellisesti, koska Paavali suuntaa sanansa seurakunnan kaitsijoille (ἐπίσκοπος) ja diakoneille (διάκονος). On syytä kysyä, miksi juuri tässä kirjeessä alkusanat suunnataan nimenomaan näille henkilöille, koska muissa Paavalin kirjeissä tällainen aloitus on tuntematon. Helluntailaisen Uuden testamentin eksegeetti Gordon Feen mukaan paras selitys on liittää tämä huomio jakeisiin 4:2-3. Paavali kirjoittaa: 

Kehotan Euodiaa ja Syntykeä elämään sovussa Herraa palvellen. Pyydän myös sinua, uskollinen työtoverini, auttamaan näitä naisia, jotka ovat minun kanssani taistelleet evankeliumin puolesta samoin kuin Clemens ja muutkin työtoverini, joiden kaikkien nimet ovat elämän kirjassa.

Paavali korostaa seurakunnan yhteyttä läpi kirjeen. Nyt hän antaa erityisen kehotuksen kahdelle kreikkalaiselle naiselle, Euodialle ja Syntykelle. Tästä kaikesta voidaan tehdä kolme merkittävää huomiota. 

(1) Paavali kutsuu näitä naisia henkilökohtaisesti nimellä. Paavalin kirjeissä on useita kohtia, joissa hän puuttuu erinäisiin ongelmiin nuhtelemalla asiaankuuluvia henkilöitä. Kuitenkaan juuri koskaan heitä ei mainita erityisesti nimeltä. Näin ollen se, että Paavali mainitsee Euodian ja Syntyken nimeltä, osoittaa siihen suuntaan, että naisilla oli seurakunnan keskuudessa huomattava asema. 

(2) Paavali vetoaa kehotuksessaan kolmanteen osapuoleen puuttuessaan näiden naisten väliseen kiistaan. Jos Euodia ja Syntyke kuuluvat ”kaitsijoihin ja/tai diakoneihin” on loogista, että ulkopuolisen henkilön täytyi puuttua heidän kiistaansa. Miksi Paavali ei pyydä kaitsijoita/diakoneja ratkaisemaan tilannetta? Huomio, jonka mukaan naiset kuuluivat itse seurakunnan johtajistoon on esitetty jo melko varhain. Esimerkiksi itse naisten johtajuutta vastustanut Johannes Krysostomos (347-407) piti kirjoituksissaan Euodiaa ja Syntykeä Filippin seurakunnan johtajina (Silva 2005, 192.)

(3) Paavali antaa näistä naisista erityisen maininnan, koska he ovat taistelleet Paavalin rinnalla evankeliumin hyväksi. Paavali kutsuu heitä työtovereiksi (συνεργός). On tärkeää huomata, että samalla termillä Paavali kuvaa muualla useita merkittäviä henkilöitä, kuten Apollosta (1. Kor. 3:9); Priskaa ja Aquilaa (Room. 16:3-4), Timoteusta (Room. 16:21; 1. Tess. 3:2), Tiitusta (2. Kor. 8:23), ja Epafroditosta (Fil. 2:25). Korinttilaisia Paavali kehottaa olemaan kuuliaisia ja antamaan tunnustusta seurakunnan johtajille ja heidän kanssaan työtä tekeville (συνεργέω) (1. Kor. 16:16, 18). Fee (2000, 73) toteaa, että jos tässä puhuttaisiin kahdesta miehestä, kenelläkään ei olisi ollut ongelmia tunnustaa, että kyse on ilman muuta seurakunnan johtohenkilöistä.

Euodia ja Syntyke ovat siis laittaneet itsensä likoon evankeliumin hyväksi. He ovat tehneet työtä tasaveroisesti miesten rinnalla. Lienee myös selvää, että julistamiseen/opettamiseen kuuluu sisäänrakennettu ajatus henkilön auktoriteetista. Usein esille nostettu ajatus siitä, että naiset voivat esimerkiksi evankelioida, mutta eivät opettaa (varsinkaan miehiä), kuulostaa varsin keinotekoiselta. (Fee; Spencer; Bilezikian; Belleville; Hull; Mowczko.)

 

Vanhimmat/kaitsijat ja huonekuntien päälliköt

Uuden testamentin tekstit osoittavat, että varhaisissa seurakunnissa asetettiin tiettyjä henkilöitä vanhimmiksi/kaitsijoiksi. Heidän tehtävänään oli pitää huolta kaupungissa olevasta seurakunnasta (Ap.t. 14:23; 1. Tess. 5:11-12; 1. Tim. 3:1; Tiit. 1:5, 7). Vaikka tietomme tästä kaikesta ovat melko vajavaiset, vaikuttaa siltä, että näihin virkoihin asetettiin juuri heitä, jotka olivat valmiiksi huonekuntiensa päälliköitä. Yhtenä tällaisena esimerkkinä voitaisiin mainita Stefanas, joka oli johtavassa asemassa Korintin seurakunnassa ja omassa perhekunnassaan (1. Kor. 1:16; 16:15-16). Tämäntapainen käytäntö näyttää olleen olemassa ainakin juutalaisten synagogissa. ”Synagogien päät” olivat nimittäin usein juuri huonekuntien johtajia. Jopa juutalaisten synagogissa jotkut näistä henkilöistä olivat naisia, erityisesti diasporassa. (Fee 2011, 78-79; Johnson 2001, 219, 223.)

 

Johtopäätöksiä

Olen tällä lyhyellä tekstillä pyrkinyt nostamaan esiin tärkeitä huomioita, jotka siis jäävät nais-johtajuudesta puhuttaessa yleensä aina käsittelemättä. Ensimmäisen vuosisadan kulttuuriympäristön tuntemattomuus aiheuttaa jatkuvasti raamatunlukijalle haasteita ja ohjaa monesti vääriin johtopäätöksiin.  

Kaikesta päätellen Euodia ja Syntyke olivat merkittävässä roolissa Filippin seurakunnassa. Vielä heidän rooliaankin tärkeämpänä pidän Lyydian asemaa oman huonekuntansa johtajana. Kun otamme huomioon kreikkalais-roomalaisen kulttuurin ja naisten mahdollisen aseman juutalaisten synagogissa, kaikki viittaa siihen, että Lyydialla oli huomattava rooli Filippin seurakunnan keskiössä, varsinkin tilanteissa, joissa uskovat olivat koolla hänen kodissaan. Tuskin on sattuma, että löydämme tällaista dataa juuri Makedonian alueelta, jossa naisilla oli muutenkin kulttuurillisesti paljon vapaammat kädet toimia huomattavissa tehtävissä kuin monilla muilla alueilla Rooman valtakunnassa.

Tunnettu Uuden testamentin tutkija Gordon Fee on yksi niistä, jotka ottavat ensimmäisen vuosisadan kulttuurikontekstin huomioon. On täysin luontevaa ajatella, että huonekuntien päät/johtajat olivat automaattisesti johtavassa asemassa seurakuntien kokoontumisissa (miten muuten asiat voineet ollakaan?). Näin ollen niissä tapauksissa, kun tämä henkilö oli nainen (Foibe, Nymfa), meillä on kaikki syyt ajatella, että naiset toimivat seurakunnan kokoontumisissa huomattavan suuressa roolissa. (Fee 2005, 184; 2000, 72-74.)

 

* Teksti on hieman muokattu versio kirjoituksestani, joka julkaistiin Naispastori-blogissa elokuulla 2016. 

 

KIRJALLISUUTTA

Belleville, Linda. 2005. Women in Ministry: An Egalitarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 21–103.

Bilezikian, Gilbert. 2006. Beyond Sex Roles. Grand Rapids MI: Baker Academic.

Fee, Gordon. D. 

  • 1995. Paul’s Letter to the Philippians. New International Commentary on the New Testament. William B. Eerdmans.
  • 1999. Philippians. 3rd edition. Downers Grove, IL: IVP Academic.
  • 2000. Listening to the Spirit in the Text. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company / Vancouver: Regent College Publishing.
  • 2005. Male and Female in the New Creation. Teoksessa Discovering Biblical Equality. Complementarity Without Hierarchy. General Editors Ronald W. Pierce & Rebecca  Merril Groothuis. Downers Grove: IVP Academic & Leicester: Apollos. 
  • 2011. 1 & 2 Timothy, Titus. Understanding the Bible Commentaries. Grand Rapids: Baker Books. 

Hull, Robert. F. 2016. Constructing Euodia and Syntyche: Philippians 4:2–3 and the Informed Imagination.

Johnson, Luke Timothy. 2001. The First and Second Letters to Timothy. A New Translation with Introduction and Commentary. New Haven and London: Yale University Press. 

Mowczko, Margaret. 2011. Women Leaders in the Philippian Church. Sivustolla CBE International.

Pihlava, Kaisa-Maria. 2007. Naiset kodeissaan kokoontuvissa seurakunnissa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. Pro Gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.  

Silva, Moises. 2005. Philippians. Baker Exegetical Commentary on the New Testament. 2nd edition. Grand Rapids: Baker Academic. 

Spencer, Aída Besançon. 2013. Leadership of Women in Crete and Macedonia as a Model for the Church. Priscilla Papers 27/4, 5-15.

 

Palaa Opetuksiin

Lisätietoja