Kirjoittaja Janne Saarela

2018

 

Johdanto

1. Tessalonikalaiskirjeen luku 4 on mahtava ja syvällinen luku, täynnä toivoa. Se puhuu uskovien toivosta ruumiin ylösnousemukseen ja Kuninkaamme Jeesuksen saapumisesta eräänä päivänä takaisin. Mutta lukua on erityisesti Suomessa luettu monesti tavalla, joka ei tee lainkaan oikeutta Paavalin ajatuksenjuoksulle. Tämä lyhyt teksti puuttuu yhteen tärkeään yksityiskohtaan ja tarkoitus on tuoda teksti hieman lähemmäs sitä mitä Paavali oikeastaan ajatteli näitä jakeita kirjoittaessaan. Tarkemmin sanottuna haluan tässä lyhyesti tuoda hieman valoa yhteen tärkeään kreikankielen sanaan, jota Paavali tässä tekstissä käyttää, mutta jonka todellinen tarkoitus jää ikävä kyllä piiloon käyttämiemme käännösten taakse. Tässä ote jakeista 4:13-18:

13. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet (ja siskot), tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. 14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1938-käännös)

 

Aloitetaan muutamalla yksinkertaisella huomiolla. Tessalonikalaisten seurakunta oli hyvin nuori ja uusi seurakunta (lue taustoista Ap.t. 17), mutta he olivat jo joutuneet kokemaan joidenkin uskovien kuoleman. Paavali siis kirjoittaa heille toivosta, joka heillä on. Jos olisimme eläneet 50-luvulla Rooman valtakunnassa ja menneet vierailemaan tavallisten roomalaisten ihmisten haudoilla, olisimme löytäneet hyvin usein seuraavan latinankielisen tekstin [1]:

non fui, non sum, non curo 

Käännettynä: Minua ei ollut, minua ei ole, en välitä

 

Tavallisella pakanalla ei siis ollut juurikaan toivoa kuolemanjälkeisen elämän suhteen ja taatusti kukaan heistä ei odottanut — eikä kaivannut! — ruumiin ylösnousemusta. Mutta Paavalille kaikki toivo perustui ylösnousemukseen. Toisin sanoen, kun Paavali haluaa lohduttaa uskovia edesmenneiden veljien ja sisarien kohtalosta, hän ei puhu taivaasta. Hän puhuu ylösnousemuksesta. Tämä on tärkeä huomio, josta meidän tulee edelleen ottaa oppia. Me olemme ylösnousemuksen kansaa. 

 

Sanan ”apanteesis” kääntäminen jakeessa 17

Menemme nyt itse asiaan. Jakeessa 17 Paavali kirjoittaa: ”…sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan (kreik. apanteesis) yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” Mitä Paavali tarkoittaa sillä, että me menemmä Herraa vastaan? Vastaus: sana ”apanteesis” oli ensimmäisellä vuosisadalla tekninen termi kuninkaallisen saattueen kohtaamisesta. Kohtaamisen tarkoitus oli saattaa arvokas vierailija kaupunkiin. 

Katsomme nyt lyhyesti kahta muuta Uuden testamentin esimerkkiä, joissa tätä sanaa käytetään: Jeesuksen vertaus viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitsyestä Matteuksen evankeliumissa ja Paavalin saapuminen Roomaan Apostolien tekojen lopussa.

Aloitetaan Jeesuksen vertauksesta, jonka hän kertoo Matteuksen evankeliumin luvussa 25. Kaikki neitsyet eivät ole valmiita, mutta sitten,

Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan (kreik. apanteesis). (Matt. 25:6)

 

Neitsyiden tehtävä on siis mennä kylään saapuvaa sulhasta vastaan. Mutta miksi? Siksikö, että he voisivat jäädä porukalla kylän ulkopuolelle? Ei tietenkään! Tarkoitus tällä vastaanmenemisellä ei ole kylästä poistuminen jonnekin muualle, vaan tarkoitus on kylästä vastaanlähteminen sillä tarkoituksella, että sulhanen saatettaisiin kylään. Kyse on vastaanottokomiteasta. Hääjuhlat vietettiin kylässä, ei sen ulkopuolella. Tämä on sanan ”apanteesis” tarkoitus. Tietty ryhmä menee arvokasta vierailijaa vastaan saattaakseen hänet määränpäähänsä. 

Huomaa miten sama sana toimii juuri tällä tavalla Apostolien tekojen lukujen viimeisessä luvussa. Paavali on saapumassa laivalla Roomaan ja pieni uskovien saattue menee häntä vastaan Rooman satamaan:

Ja kun veljet (ja siskot) siellä saivat kuulla meistä, tulivat he meitä vastaan [kreik. apanteesis) Appii Forumiin ja Tres Tabernaen kohdalle saakka; ja heidät nähdessään Paavali kiitti Jumalaa ja sai rohkeutta. (Apt. 28:15)

 

Kuten jokainen ymmärtää, olisi hyvin kummallista, että saattue menisi Paavalia vastaan sillä tarkoituksella, että he jäisivät loppuelämäkseen satamaan! Ei tietenkään. Kyseessä on saattue, jonka tarkoitus ”tapaamisessa” on toivottaa tulija tervetulleeksi: heidän tehtävä on saattaa Paavali kaupunkiin ja perheen luo, jonne hän jää toistaiseksi asumaan. (Muisten edelleen hyvin miten menin noin kymmenen vuotta sitten hakemaan erästä raamatunopettajaa rautatieasemalta kotiseurakuntaani. Minun tarkoitus oli saattaa puhuja Jurvan Baptistiseurakunnan tiloihin, eikä jäädä hänen kansaan rautatieasemalle yöksi. Tämä oli nimenomaan pienimuotoinen ”apanteesis”, vastaanottokomitea.)

Otamme vielä yhden esimerkin, joka tulee Uuden testamentin ulkopuolelta. Esimerkin tarjoaa juutalainen historijoitsija Josefus. Hän kuvaa teoksessaan Juutalaissodan historia (7.100-02) tilannetta, jossa keisari Tiitus on saapumassa Antiokian kaupunkiin. Kun kaupunkilaiset kuulevat keisarin olevan tulossa, he menevät suurella joukolla häntä vastaan muutaman kilometrin päähän kaupungista: mukana on miehiä, naisia ja lapsia. Kaupunki halusi tarjota keisarille kunnollisen vastaanoton. Kun keisari lopulta saapui, he saattelivat hänet kaupunkiin. [2]

Nyt me tiedämme tasan tarkasti mitä sana ”apanteesis” tarkoittaa. Luemme nyt uudelleen Tessalonikalaiskirjeen tekstin:

16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan (kreik. apanteesis) yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

 

Johtopäätös

Paavali ei siten tarkoita, että Jeesuksen saapuessa meidät uskovat temmataan ylös ja me ”jäämme yläilmoihin”. Päinvastoin. Paavali kuvaa meidän uskovien ja Jeesuksen kohtaamista  kuninkaallisilla kielikuvilla: koska Kuningas on tulossa maan päälle, hänen edustajiensa on syytä mennä ottamaan hänet vastaan! Mikä valtava sanoma! Ei ole väliä sillä, oletko Jeesuksen seuraajana tässä hetkessä kuolleena ja mullan alla, vai oletko kotona haravoimassa: Jumalan voima muuttaa sinut, tapahtuu ruumiin ylösnousemus (tai ruumiin muuttuminen) ja me menemme ottamaan Kuningas Jeesuksen vastaan, joka on saapumassa maan päälle. [3]

Kuten Paavali kirjoittaa: Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

 

Viitteet

1 Michael J.Gorman. Apostle of the Crucified Lord. A Theological Introduction to Paul & His Letters. 2. editio. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company, 2017, 203.

2 Tekstin voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

3 Näin myös Jeffrey A. Weima, D. ”1 Thessalonians.” Teoksessa 1 & Thessalonians, 1 & 2 Timothy, Titus. Zondervan Illustrated Bible Background Commentary. Ed. Clinton E. Arnold. Grand Rapids: Zondervan, 2002, 20-21.

 

Palaa Opetuksiin

Lisätietoja