Danielin kirja 1/2

Kirjoittaja Janne Saarela

 

KIRJAN TAUSTAT

 

Danielin kirja on sekä erittäin hyvin että erittäin huonosti tunnettu kirja. Lapset ovat kuulleet Danielista leijonien luolassa ja hänen kolmesta ystävästään tulisessa pätsissä. Harva kuitenkin väittää ymmärtävänsä kirjan näkyjä ja symboleja, jotka eivät ole aina helpoimmasta päästä tulkita. Kirjassa on myös useita kohtia, joita ei voi selittää kuin yliluonnollisesti. Tämä on ongelma niille, jotka eivät usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Danielia käsketään sulkemaan sinetillä kirja, koska asiat koskettavat kaukaista aikaa (8:26; 12:4). Johannesta (Ilm.) kehotetaan päinvastoin säilyttämään kirjan asiat auki, koska ne ovat toteutumassa. Meille Danielin kirjan asiat ovat pääasiassa menneisyyttä eli historiaa. Siksi sen tutkiminen ei ole ylivoimaista.

Danielin kirja on meidän Raamatussamme sijoitettu heti Hesekielin kirjan jälkeen eli se tulisi lukea profeettakirjallisuudeksi. Heprealaisessa Raamatussa se on kuitenkin Esterin ja Esran kirjan välissä, eli se pitäisi lukea historiallisten kirjojen joukkoon. (Vanha testamentti sisältää kolme suurta kokoelmaa: 1) laki, 2) profeetat, 3) kirjoitukset. Kirjoituksiin kuuluu mm. Job, Psalmit ja Sananlaskut). Kirja ei sinänsä sovi profeettakirjallisuuteen, koska siinä ei käytetä kertaakaan profeetoille tuttua termiä ”Näin sanoo Herra”. Historiankirjaksikin sitä on hankala asettaa, koska suuri osa siitä koskee tulevaisuuden ennustamista. Suurin osa näistä ennustuksista on tosin jo toteutunut ja ne ovatkin meille historiaa. Kirjassa on kuitenkin kohtia, varsinkin luvussa 12, jotka ovat yhä toteutumatta, kuten kaikkien yleinen ylösnousemus.

 

Taustatapahtumat

Danielin kirja sijoittuu Babylonian (Baabel) pakkosiirtolaisuuteen (ks. 5:13). Muutama sana Juudan ympärillä tapahtuneista mullistuksista on sanottava.

(SRT 2009, 66.)

 

Assyria oli ollut hallitseva maailmanvalta. Se oli vienyt Israelin (pohjoisen 10 heimoa) pakkosiirtolaisuuteen 721 eKr. Se yritti tuhota myös Juudan (etelän kaksi heimoa), mutta se epäonnistui. Jesajan kirjassa on käytetty melkoisesti mustetta tätä tapausta ennakoitaessa. Lopulta kun Assyria hyökkäsi Juudaa vastaan, Jumala teki ihmeen. Herran enkeli tuhosi yhdessä yössä 185 000 assyrialaista sotilasta ja Assyrian kuninkaan oli palattava kotimaahansa (Jes. 35-37).

Babylonia oli ollut Assyrian vasallivaltiona eli sen alaisuudessa, mutta babylonialaisten kulttuuria he eivät nujertaneet. Baabelissa, Babylonian pääkaupungissa oli ollut jo jonkun aikaa havaittavissa kapinahenkeä assyrialaisia vastaan. Lopulta he nousivat kapinaan ja ottivat vallan kaupungissa kaldealaisen Nabopolassarin johdolla vuonna 625 eKr. Näin syntyi uusbabylonialainen valtakunta, joka liittoutui meedialaisten kanssa Assyrian kukistamiseksi. Kapinan seurauksena vuosina 614 eKr. kukistui Assurin kaupunki ja vuonna 612 eKr. Niinive. Assyrialaisvaltakunta oli menettämässä maailman herruuden, mutta sillä oli vielä yksi tärkeä tukikohta jäljellä: Karkemis.

Egyptin Farao Neko lähti Assyrian tueksi Karkemiseen, jossa assyrialaisten pieni jäännös yritti pitää puoliaan babylonialaisia ja meedialaisia vastaan. Hän kulki Juudan kautta ja tämän matkan yhteydessä Neko tappoi Juudan kuninkaan Joosian 609 eKr. Neko asetti valtaistuimelle uuden kuninkaan, Joojakimin (2. Kun. 23:29-34). Juuda oli tässä vaiheessa Egyptin vasallina eli sen alaisuudessa. Tätä kesti aina vuoteen 605 eKr. Babylonialaiset yhdessä meedialaisten kanssa saivat nimittäin murskavoiton Karkemissa ja Neko joutui palata kotimaahansa häntä koipien välissä. Assyrian suurvalta oli romahtanut (2. Kun. 24:1; 2. Aik. 36:6; Jer. 46:2). Samana vuonna Nabopolassar kuitenkin kuoli ja valtakunnan kuninkaaksi nousi hänen poikansa Nebukadnessar (hallitsi 605-562 eKr.).

Tässä rytäkässä Juuda joutui Egyptin vallanalaisuudesta Babylonian vallanalaisuuteen. Nebukadnessar asetti Juudaan nukkekuninkaita hoitamaan tehtäviä (2. Kun. 24-25). Ikävä kyllä nämä kuninkaat käyttäytyivät typerästi ja kapinoivat Nebukadnessaria vastaan. Profeetta Jeremia oli yrittänyt varoittaa kansaa ja suostutella sitä taipumaan Babylonian mahdin alle. Jeremiaa ei kuitenkaan kuunneltu, vaan häntä pidettiin maanpetturina puheidensa vuoksi!

Tämä on taustatilanne, johon Danielin kirjan ensimmäiset jakeet liittyvät. Näihin jakeisiin liittyy kuitenkin muutama historiallinen ongelma, joita käsittelen lyhyesti tässä.

Ensinnäkin Danielin kirja (1:1) puhuu vuodesta 605 eKr. Joojakimin 3. hallitusvuotena, kun Jeremia puhuu siitä Joojakimin 4. hallitusvuotena (25:1; 46:2). Tämä ongelma on kuitenkin yleisesti tunnustettu ratkaistuksi. Babylonialaisessa laskutavassa kuninkaan ensimmäiseksi vuodeksi laskettiin hänen valtaistuimelle nousuaan seurannut kalenterivuosi, kun taas Juudassa seurattiin Egyptiläistä tapaa laskea kuninkaan ensimmäiseksi hallitusvuodeksi hänen valtaistuimelle nousunsa vuosi. Tämä selittää Jeremian kirjan ja Danielin kirjan näennäisesti ristiriitaiset tiedot siitä, monesko Joojakimin hallitusvuosi oli menossa.

Toinen ongelma on hiukan moninaisempi ja se liittyy juutalaisten pakkosiirtoon Babyloniaan. Assyrian ja Babylonian hallitsijoilla oli tapana vaihtaa valloittamiensa maitten asukkaita sulattaakseen siten valtakuntansa eri osat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Jer. 52:28-30 listaa pakkosiirrot, joilla Nebukadnessar siirsi juutalalaisia Jerusalemista Babyloniaan.

  1. siirto Nebukadnessarin 7. hallitusvuotena (597 eKr.)
  2. siirto Nebukadnessarin 18. hallitusvuotena (586 eKr.)
  3. siirto Nebukadnessarin 23. hallitusvuotena (582 eKr.)

Danielin kirjan mukaan Nebukadnessar oli vienyt jo aiemmin mukanaan temppelin aarteita sekä juutalaisia poikia panttivankeinaan. Tästä meillä on tietoa jopa babylonialaisten omassa historiassa. Siellä mainitaan, että Nebukadnessar toi näihin aikoihin mukanaan jonkun verran panttivankeja Palestiinan alueelta. Kaikki juutalaispojat kuuluivat ylimysperheisiin eli kansan ”kermaan”. Tätä Jeremian kirja ei kuitenkaan ota huomioon. Syynä voi olla se, että kyseessä oli melko pieni porukka. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, ovatko Jeremian mainitsemat 1. ja 2. pakkosiirrot samoja kuin kaksi pakkosiirtoa, jotka on mainittu 2. Kun. 24-25:ssa. Asia ei ole tämän tekstin kannalta oleellinen.

Ne, jotka eivät usko Raamatun jumalalliseen alkuperään joutuvat näiden tapahtumien kanssa ongelmiin. Jerusalemin temppelin tuho oli ennustettu jo 400 vuotta ennemmin (1. Kun. 9:6-7). Oli myös ennustettu, että juuri Babylonia tulisi viemään kansan pakkosiirtolaisuuteen (1. Kun. 14:15; 2. Kun. 20:16-18; Jer. 34:2-5). Kirjan luvussa yhdeksän Daniel huomaa, että pakkosiirtolaisuuden pituuskin on ennustettu Jeremian kirjassa (25:11-12; 29:10). Nämä tarkat ennustukset toteutuivat!

 

Daniel itse

Danielin kirjan perusteella tiedämme Danielista enemmän kuin kenestäkään toisesta VT:n profeetasta. Danielin nimi tarkoittaa ”Jumala on minun tuomarini”. Hän oli ylimysperheestä (1:3). Hän oli korkeassa asemassa kolmen kuninkaan aikana: Nebukadnessarin, Belsassarin ja Daarejaveksen. Hän siis eli tarpeeksi kauan, että hän näki Babylonian tuhoutumisen ja Persian valtakunnan nousun (joka tapahtuu Danielin kirjan luvun viisi lopussa). Hän eli siis ainakin 90-vuotiaaksi. Jumala antoi hänelle yliluonnollisen viisauden ja kyvyn selittää unia ja näkyjä (1:17). Hesekielin kirjassa viitataan Danieliin kolmesti (14:14, 20; 28:3). Näissä kohdissa Daniel saa melkoista arvostusta.

Jukka Norvanto kuvaa Danielia kolmella sanalla: määrätietoisuus, rukous ja profetia.

Jo ensimmäisestä luvusta käy ilmi, että Daniel oli hyvin määrätietoinen kaveri. Jakeessa 1:8 todetaan, että Daniel päätti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän herkuilla, jotka Mooseksen laki juutalaisilta selkeästi kielsi. Sama jästipäisyys näkyy luvussa kuusi, jossa Daniel jatkaa avoimien ikkunoiden edessä rukoilemistaan kolmesti päivässä, vaikka se oli juuri kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty! Daniel tiesi mikä oli oikein ja hän ei väistynyt periaatteistaan tippaakaan. Daniel haastaa meidät pohtimaan omaa elämäämme: olemmeko yhtä tinkimättömiä Jumalan sanan edessä? On suuri houkutus olla eri ihmisten seurassa aina erilainen. Mutta tällainen käyttäytyminen ei vaadi tippakaan selkärankaa.

Toiseksi Daniel oli rukouksen mies. Rukoustensa vuoksi hänet heitettiin leijonien luolaan. Monia uskovien pitäisi hävetä kun he lukevat lukua kuusi. Itse luovumme rukouksesta joskus melko heppoisin perustein (kiire, väsy, paha mieli ym.).

Kolmanneksi Daniel oli profetioiden mies. Kirjan loppu luvusta seitsemän eteenpäin onkin pääasiassa apokalyptista profetiaa, joskin ne ovat suuressa roolissa myös luvuissa kaksi ja neljä. Luvussa yhdeksän on mielenkiintoinen profetia, koska Messiaan tulemisajankohta on laskettavissa siitä. Palaamme tähän myöhemmin. Mielenkiintoista on, että laskelmat osuvat juuri Jeesus Nasaretilaisen elämän kohdalle.

 

Rakenne

Kirja kattaa Danielin elämästä 75 vuotta, mutta historiaa viitisensataa vuotta. Kirjan voi jakaa kahtia: luvut 1-6 sisältävät ihmeitä. Danielista puhutaan yksikön kolmannessa persoonassa (hän). Näin toimi mm. Julius Caesar Gallialaissotien historiassaan. Luvut sisältävät kuusi kertomusta, jonka lopussa pakanakuningas tunnustaa aina Israelin Jumalan ylivertaisuuden. Luvut 7-12 sisältävät neljä unta, jotka Daniel näki Belsassarin aikana ja kolme näkyä, jotka hän näki Belsassarin (Babylonian viimeinen kuningas) ja Kyyroksen aikana (Persian ensimmäinen kuningas). Nyt Danielista käytetään enemmän yksikön ensimmäistä persoonaa (minä).

Kirjassa on myös mielenkiintoisesti käytetty kahta eri kieltä, hepreaa ja arameaa. Vanhan testamentin mukaan aramea oli tuohon aikaan kansainvälinen kieli, kuten englanninkieli nykyään ja se oli myös Persian valtakunnan virallinen kieli. 2. Kun. 18:26:n mukaan aramean kieli oli kuningas Hiskian aikaan korkeitten assyrialaisten ja juutalaisten virkamiesten käyttämä diplomaattikieli. Tavallinen jerusalemin kansalainen ei sitä tällöin vielä ymmärtänyt. Kun Persian valtakunta otti vallan (Dan. 6), kieli yleistyi juutalaistenkin keskuudessa Babyloniassa. Uudessa testamentissa aramea oli Jeesuksen äidinkieli ja yleisesti käytetty.

  • 1:1-2:4a Hepreaa
  • 2:4b-7:28 Arameaa
  • 8:1-12:13 Hepreaa

Konservatiiviset tutkijat uskovat, että kirja kirjoitettiin alunperin näillä kahdella kielellä eli se ei ole kääntämisen tulosta. Paras teoria kaksikielisyyteen on yksinkertaisesti se, että arameaa käytetään kirjan niissä osissa, jotka koskettavat enemmän pakanavaltakuntia. Hepreaa käytetään pääosin niissä kohdissa, jotka koskettavat enemmän juutalaisia. Tämän tarkempia syitä kaksikielisyyteen on mahdotonta sanoa varmasti.

 

Kirjallisuuslaji

Kirja on sekä narratiivia, eli kertomusta että apokalyptiikkaa. Kirja vaikutti suuresti myöhempään apokalyptisen kirjallisuuden kukoistamiseen 200 eKr. - 200 jKr. Danielin kirja ja Ilmestykirja ovat ainoat apokalyptiset kirjat, jotka on kirjoittanut oikea henkilö, eli ne eivät ole pseudonyymejä. Kirjaan pätee samat tulkintasäännöt kuin Ilmestyskirjaan.

 

Kirjoitusajankohta

Danielin kirja on saanut tutkijoiden epäilyt niskaansa kaikkia muita kirjoja enemmän. Koska siinä ennustetaan niin tarkasti tulevaisuutta, se sijoitetaan yleensä syntyneeksi 165 eKr. Tarkemmin sanottuna tähän vuosilukuun päädytään luvun yksitoista lopputapahtumien kuvauksien kautta. Koska luvun loppu kertoo Antiokus Epifanes 4:n ajasta (n. 165 eKr.), kirjaa ei ole voitu kirjoittaa ennen sitä (koska kukaan ei voi tietää tulevaisuutta). Kirjoittaja siis vain käyttäisi Danielin nimeä. Profetiat olisivat vain ”profetioita tapahtumien jälkeen”. 

Todellinen kysymys on: voiko Jumala tietää tulevat tapahtumat näin tarkasti? Varhaisen kirjoitusajankohdan puolesta puhuu moni seikka (varhaisen kirjoitusajankohdan puolesta lue netistä Matti Kankaanniemen kirjoitukseen pohjautuva teksti täältä).

  • Kun kirja käännettiin kreikaksi noin 250 eKr. tekstissä ilmeni paljon ongelmia. Monet hepreankielen sanat olivat jo vanhoja ja niitä oli vaikea kääntää. (Smith)
  • Qumranin yhteisöstä on löytynyt ainakin kahdeksan Danielin kirjan osia sisältävää käsikirjoitusta. Niissä käytetään sanontaa ”kirjoitettu profeetta Danielin kirjassa”. Qumranin yhteisö piti Danielin kirjaa kaanoniin kuuluvana samalla tavalla kuin Jesajan ja Hesekielin kirjoja. R. K. Harrsionin mukaan tämä tuskin olisi ollut mahdollista jos Danielin kirja olisi kirjoitettu jonkun tuntemattoman henkilön toimesta Qumranin yhteisön aikana 165 eKr. (Baldwin; Saarnivaara.)
  • Tutkija P. Ferguseon kirjoittaa Danielin kirjan neljännestä luvusta. ”Danielin kirjan 4. Luku ei ole jonkun pakkosiirtolaisuudessa eläneen turvattomuudessaan kirjoittamaa sepitystä siitä, millaista mahtaisi olla, jos suuri Babylonian kuningas kääntyisi hänen uskoonsa. Se heijastaa aidosti Nebukadnessarin uskonnollisia tuntemuksia ja minä-kuvaa... se muistuttaa läheisesti kuninkaan omaa kirjoitustyyliä...” (Sit. Kankaanniemi.)
  • Tutkijoiden K. A. Kitchenin ja E. Y. Kutscherin mukaan kirjan aramea viittaa kuudennelle, viidennelle tai neljännelle vuosisadalle eKr., ei kolmanennelle tai toiselle vuosisadalle eKr. (Sit. Baldwin).
  • Huomionarvoista on Danielin kirjan käyttö Matteuksen evankeliumissa (10:23; 16:27; 19:28; 24:30; 25:31; 26:64). Jeesus puhuu Danielista profeettana (24:15). Hän siis ei sano ”Danielin kirjassa on kirjoitettu” vaan ”Daniel on sanonut”. Jeesuksen lempitermit ”Ihmisen Poika” ja Jumalan valtakunta” nousevat juuri Danielin kirjasta, varsinkin luvusta seitsemän. Kristityt pitivät ensimmäisinä vuosisatoina poikkeuksetta Danielin kirjaa Danielin itsensä kirjoittamana. 
  • Kirjoittajan tiedot babylonialaisista ja persialaisita kuninkaista ovat niin tarkat, että käy vaikeaksi ymmärtää, miten joku juutalainen olisi voinut olla asiasta näin hyvin perillä 160 eKr. Palestiinassa. 

Luvun viisi kohdalla käsittelen vielä lyhyesti muutamia kreikankielisiä lainasanoja, jotka on aiemmin virheellisesti tulkittu puhuvan myöhemmän ajankohdan puolesta.

 

Tapahtumien aikajärjestys:

Kirjan tapahtumat ja näyt eivät etene kronologisesti (aikajärjestyksessä), kuten tekstissä joissain kohdissa suoraan sanotaan. Tässä taulukko tapahtumien ajoituksista James E Smithin mukaan:

A. Nebukadnessarin hallitusaika (605-562 eKr.)

Luku 1. Daniel nostetaan korkeaan asemaan (604 eKr.)
Luku 2. Nebukadnessarin uni (603 eKr.)
Luku 3. Tulinen pätsi (600 eKr.?)
Luku 4. Uni suuresta puusta (570 eKr. ?)

B. Belsassarin hallituskausi (556-539 eKr.)

Luku 7. Näky neljästä pedosta (556 eKr.)
Luku 8. Näky oinaasta ja kauriista (554 eKr.)
Luku 5. Näkymätön käsi kirjoittaa seinään (539 eKr.)

C. Kyyroksen hallituskausi (539-530 eKr.) *

Luku 9. Näky 70. vuosiviikosta (538 eKr.)
Luku 6. Leijonien luola (537 eKr.)
Luvut 10-12. Viimeinen näky (536 eKr.)

* Kohdan (C) vuosimäärät voivat heittää muutamalla vuodella riippuen siitä mihin teoriaan itse kukin päätyy Daarejaves meedialaisen kohdalla. Lue tarkemmin luvun kuusi johdannosta.

[1]

 

LUKU 1

Juutalaiset pojat babylonialaisessa aivopesuohjelmassa

 

Taustaa

2. Kun. 22-23 kertoo ajasta kun Jerusalemin temppelistä löydettiin lain kirja. Tämä oli todennäköisesti 5. Mooseksen kirja. Kuningas Joosia luki kirjan ja hän pelästyi suunnattomasti, koska kansa oli toiminut täysin vastoin sen sääntöjä. Niinpä kuningas suoritti massiivisen uskonpuhdistuksen kansansa keskellä. Kansan keskellä syntyi herätys.
Muutama jae tiivistää hänen työtään (2. Kun. 23:24-28):

”Myöskin vainaja- ja tietäjähenkien manaajat, kotijumalat ja kivijumalat ja kaikki iljetykset, joita oli nähty Juudan maassa ja Jerusalemissa, Joosia hävitti, täyttääkseen lain sanat, jotka olivat kirjoitettuina siinä kirjassa, minkä pappi Hilkia oli löytänyt Herran temppelistä. Ei ollut ennen häntä ollut hänen vertaistansa kuningasta, joka niin kaikesta sydämestänsä, kaikesta sielustansa ja kaikesta voimastansa olisi kääntynyt Herran puoleen, kaiken Mooseksen lain mukaan; eikä hänen jälkeensä tullut hänen vertaistansa. Kuitenkaan ei Herra kääntynyt suuren vihansa hehkusta, kun kerran hänen vihansa oli syttynyt Juudaa vastaan kaikesta siitä, millä Manasse oli vihoittanut hänet. Ja Herra sanoi: 'Minä toimitan myöskin Juudan pois kasvojeni edestä, niinkuin minä olen toimittanut pois Israelin; ja minä hylkään Jerusalemin, tämän kaupungin, jonka minä olin valinnut, ja temppelin, josta minä olin sanonut: 'Minun nimeni on oleva siinä". Mitä muuta on kerrottavaa Joosiasta ja kaikesta, mitä hän teki, se on kirjoitettuna Juudan kuningasten aikakirjassa.”

Vaikka herätyksen tulet eivät saavuttaneetkaan Joosian omia poikia, sillä oli kauaskantoisia seurauksia varsinkin pakkosiirtolaisuudessa. Joosian suorittama uskonpuhdistus nimittäin selittää sen, miksi Daniel ja hänen ystävänsä olivat niin hyvin perillä Mooseksen lain käskyistä ja miksi he pitivät Jumalan sanaa niin korkeassa arvossa. Jumalan sanan kylväminen kannattaa aina!

 

Jakeet 1:1-2

Kirjan alussa eletään siis vuotta 605 eKr. Nebukadnessarin tulosta Jerusalemiin kerrotaan tarkemmin kohdissa 2. Aik. 36:5-8 ja 2. Kun. 24. Nebukadnessarin nimi tarkoittaa ”puolustakoon Nebo-jumala rajaa”. Babylon oli ottanut kovan vallan, niin ettei Egyptin kuningas enää uskaltanut lähteä sotaan sitä vastaan (2. Kun. 24:7). Egypti oli jo hävinnyt ratkaisevan taistelun. Juuda oli ollut Egyptin vasallina ja nyt Babylonia halusi sen omaksi vasallikseen. Siksi Babylonia asetti uuden kuninkaan Juudaan. Joojakim väistyi ja Joojakin asetettiin tilalle.

Jerusalemin temppelin aarteet vietiin Sinearin maahan, babylonialaisten jumalan huoneeseen. Mukaan otettiin panttivankeina ainakin muutamia juutalaisia pokia. Paikkana ”Sinear” on tuttu jo Raamatun alkulehdiltä (1. Moos. 11:4). Siellä kansa yritti rakentaa tornin, joka ulottuisi taivaaseen saakka. Sinearin maa oli Babyloniassa ja paikka tunnetaan Raamatun alkulehdiltä saakka Jumalan vastaisuuden vertauskuvana.

Koska tässä kirjassa viitataan useasti joko suorasti tai epäsuorasti babylonialaisten jumaliin, kuten jo näissä jakeissa, on syytä avata muutamalla sanalla babylonialaisten jumaluskoa.

Itse maailman luomista kuvataan Enuma Elis -nimisessä teoksessa, jonka arvellaan syntyneen niinkin aikaisin kun 1800 eKr. Tämän teoksen mukaan eräs jumalsukupolvi on suututtanut vanhat alkuolennot, erityisesti Apsun. Niinpä Apsu aikoo tuhota nämä jumalat, mutta Ea saa vaivutettua hänet uneen. Lopulta Ea tappaa Apsun. Teon seurauksena Apsun puoliso Tiamat aikoo kostaa Ealle miehensä murhan, mutta epäonnistuu, koska Marduk-jumala tulee ja tappaa hänet. Tiamatin ruumiista syntyy taivas ja maa, vuoret sekä Eufrat- että Tigris-virrat, jotka valuvat jumalan silmistä. Tämän teon seurauksena Marduk sai muilta jumalilta lahjaksi Babylonian kaupungin, joka rakennettiin jumalallisen mallin mukaan. Vanhoissa kartoissa Babylonia esitellään litteän ja pyöreän maan keskukseksi. Marduk valitaan lopulta jumalien kuninkaaksi ja Babyloniasta tulee jumalien lepopaikka. Tässä vaiheessa luodaan erään surmatun jumalan verestä sekä miehet että naiset, joiden tehtävä on toimia orjina ja palvella näitä jumalia. Tässäkin luomiskertomuksessa ihmisten alkuperä on jumalallinen, vaikkakin heidän tehtävä oli palvella jumalien tarpeita. (Norrback  2010, 33,44.)

 

Jumalan huone tarkoittaa siis Mardukin temppeliä, koska hän oli päässyt babylonialaisten pääjumalaksi. Rikkauksien vieminen Mardukin temppeliin symboloi Mardukin voittoa Isarelin Jumalasta. Päällepäin saattoi toki näyttää siltä, että Marduk oli Jahvea suurempi. Mutta kun luemme Danielin kirjaa eteenpäin niin tulemme huomaamaan, että tämä ei pidäkään paikkansa (kuten 1. Kun. 9:8b-9 ennakoi).

 


Jakeet 1:3-5

Nebukadnessar aikoi hyödyntää Juudan nuorukaisia omien asioidensa ajamiseen. Mukaan otettavat pojat olivat kaikki ylimysperheistä. Tällä haluttiin varmistaa, että pojat olivat jo saaneet kohtuu hyvän koulutuksen kotimaassaan.

Jakeessa 1:4 sanotaan, että ”heille tuli opettaa kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä”. Kirjassa esiintyy useasti nimike ”kaldealaiset”. Kaldealaiset olivat sotaisia seemiläisiä. He sotivat alueella valtaa pitäneitä assyrialaisia vastaan ja saavuttivat itsenäisyyden yhdistettyään voimansa meedialaisten kanssa. Johdannossa mainittiin lyhyesti kaldealainen Nabopolassar, joka johti kapinaa Baabelissa 625 eKr. yhdessä meedialaisen Kyaksareksen kanssa. Kapinan tuloksena syntyi uusbabylonialainen valtakunta. He valloittivat Assyrian pääkaupungin Niiniven vuonna 612 eKr. Näin kaldealaisista tuli syntyneen suurvallan johtava heimo. Babylonian kuningas Nebukadnessar kuului kaldealaisiin. Niinpä kun Raamatussa puhutaan kaldealaisista, sillä tarkoitetaan yleensä koko Babyloniaa.

Danielin kirjassa tehdään kuitenkin erotus kaldealaisten ja muiden babylonialaisten välillä. Danielin kirjassa kaldealaisilla tarkoitetaan Baabelin tähtitieteilijöitä, jotka olivat myös tähdistä ennustajia (astrologeja). Kaldealaiset olivat tunnettuja ennustamis- ja magiataidoistaan. Heille oli vuosisatojen aikana syntynyt runsas kirjallisuus tältä alalta. Kirjoihin kuului myös matemaattisia kaavoja, ohjeita lasin valmistuksesta ym. Tätä kirjallisuutta Danielin ja hänen kolmen kaverinsa tuli koulutusohjelmassa opiskella. On otettava huomioon, että monet asiat, joita kirjoissa opetettiin, olivat juutalaisilta kiellettyjä asioita, kuten taikuus ym.

Kirjassa on siis aluksi neljä juutalaista päähenkilöä, jotka pääsevät kuninkaan koulutusohjelmaan: Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja.

Ketä tahansa uuteen aivopesuohjelmaan ei siis otettu. Pääsyvaatimuksissa 3-vuotta kestävään aivopesuohjelmaan oli, että täytyi olla: 1) nuori mies, 2) kuninkaallisesta tai ylhäisestä sukujuuresta, 3) fyysisesti ja 4) älyllisesti vahva.

Pojat laitettiin opiskelemaan kaldealaisia kirjoituksia ja heidän tuli palvella kuningasta. Koulutukseen liittyi varmasti astronomiaa (miten tähdet vaikuttavat ihmisten elämään), matematiikkaa, luonnon tutkimusta, mytologiaa, maanviljelystä jne. Koulutuksen tarkoitus oli muuttaa heidän identiteettinsä pois juutalaisuudesta. Jopa ruokavalio oli määrätty uudenlaiseksi (1:5). Juutalaiset eivät kuitenkaan voineet syödä tällaista ruokaa, koska sitä ei ollut valmistettu, eikä valikoitu Mooseksen lain edellyttämällä tavalla.

Jollain tavalla näiden poikien tilanne oli sama kuin meidän uskovien nuorten tilanne koulumaailmassa. Oppikirjojen näkökulmaa hallitsee naturalismi, jonka mukaan kaikelle on luonnollinen selitys. Tieteen tuloksia tarkastellaan naturalismin valossa, eikä Jumalaa oteta lähtökohtaisesti edes huomioon. Daniel kavereineen eivät kuitenkaan antaneet periksi omista vakaumuksistaan ja arvoistaan. Tässä on mallia uskoville opiskelijoille.

 

Jakeet 1:6-7

Babylonialaisten aivopesu oli kovaa. Juutalaisten poikien nimetkin vaihdettiin vastaamaan babylonialaisia jumalia. Ihmisen identiteetti on yhteydessä nimeen. Jos ihmisen nimi vaihdetaan, hän joutuu pohtia kysymystä, kuka hän oikein on. Nimiä on hiukan muutettu, ettei juutalaisten lukijoiden tarvinnut lukea näiden epäjumalien nimiä suoraan:

 

  • Daniel = Jumala on tuomarini    //  Beltsassar = Belet* suojelkoon kuningasta
  • Hananja = Herra on armollinen  //  Sadrak = Minä pelkään jumalaa (eli Mardukia)
  • Miisael = Kuka kuuluu Jumalalle // Meesak = Olen vähäarvoinen
  • Asarja = Herra on auttanut      //  Abednego = Loistavan palvelija (eli Nebon**)

* Belet oli babylonialaisessa jumaltarustossa pääjumala Mardukin puoliso.

** Nebo oli Babylonialaisessa jumaluusajattelussa Mardukin poika.

 

Pakanahallitsijat kykenivät kyllä muutamaan näiden juutalaispoikien nimet, mutta he eivät kyenneet muuttamaan heidän luonnettaan.

 

Jae 1:8

Daniel kumppaneineen päättivät olla syömättä liharuokaa, johon heitä ensin velvoitettiin. Ruoka ei ollut valmistettu Mooseksen lain sääntöjen mukaan. Jo tässä vaiheessa kirjaa Daniel asettuu poikaryhmän johtajaksi. Hän päätti olla syömättä kuninkaan pöydästä ja joutui näin ollen pahaan välikäteen. Hän voisi saattaa toiminnallaan vaaraan jopa heidän kouluttajansa Aspenaan. Daniel löysi kuitenkin kolmannen polun, testiajan. On huomattava, että Daniel oli päässyt sellaiseen asemaan, että hänen kouluttajansa otti hänen ehdotuksensa vakavasti. Jokin Danielissa oli herättänyt luottamusta. Danielin ja Aspenaan välille oli syntynyt kunnioittava ja ystävällinen suhde.

Daniel aloitti periaatteidensa takana seisomisen melko pienistä asioista, mutta kirjan edetessä huomaamme, että siksi hänen oli helpompi pitää kiinni suuremmista periaatteista kun panokset kovenivat. Jos Daniel oli tehnyt kompromissin, olisi vaikea sanoa, mihin kompromissit tulisivat lopulta päättymään. Hän valitsi kasvisruuan ehkä siksi, että Mooseksen lain määräämää liharuokaa oli hankala valmistaa niin, että sitä olisi voinut syödä. Lisäksi liha oli aina uhrattu epäjumalille ennen kuin se tuotiin kuninkaan syötäväksi. Vettä ja kasviksia ei uhrattu epäjumalille, joten ne olivat helpompi vaihtoehto. Jumala näytti armonsa ja pojat pärjäsivät tällä ruualla paremmin kuin muut liharuualla. 

Jotkut ovat väittäneet, että tämä kohta kieltää uskovia syömästä lihaa. On kuitenkin huomattava, että myöhemmin Daniel söi lihaa ja joi viiniä (10:3-4). Tässä kohden hän oli kuitenkin jo uudessa asemassa ja ruoka voitiin valmistaa siten, että siihen ei liittynyt epäjumalanpalvontaa.

 

Jakeet 1:9-14

10 päivän testiaika oli viisas ratkaisu. Näin Daniel ei asettaisi kouluttajaansa vaaraan, eikä hän rikkoisi myöskään Mooseksen lakia vastaan. Testi onnistui ja Daniel ystävineen sai jatkaa vihanneslinjalla. On vaikea sanoa tapahtuiko tänä aikana ihme, koska pojat olivat ruumiiltaan paremman näköisiä kuin ne, jotka söivät kuninkaan pöydästä liharuokia.

 

Jakeet 1:15-20

Daniel ja hänen kolme ystäväänsä saivat Jumalalta taidon selittää kirjoituksia ja ymmärtää vaikeita asioita. Daniel sai extrana unien ja näkyjen selittämisen lahjan. On huomattava, että lahjat tulivat suoraan Jumalalta (1:17; 2:30). Danielin saamat lahjat valmistavat jo tietä asioihin, joihin törmäämme tulevissa luvuissa.

Lopulta kolutus päättyi ja opiskelijat joutuivat kuninkaan eteen tentattaviksi (1:19-20). Daniel kumppaneineen havaitiin monta kertaa pätevämmiksi kuin muut opiskelijat. Tähän vaikutti suuresti kaksi asiaa. Ensinnäkin kuningas Joosian suorittama uskonnonpuhdistus, joka oli tapahtunut Juudassa hiukan ennen Babylonian hyökkäystä. Daniel ystävineen olivat rakastuneet Jumalan sanaan ja olivat tehneet itsensä sen kanssa tunnetuksi. Tämä auttoi heitä selviämään Babyloniassa. Toiseksi Jumala antoi erityisiä kykyjä näille nuorukaisille vaikeassa tilanteessa. Heidän tehtävänään oli olla uskollisia Jumalalla ja Jumala hoiti loput!

 

Jae 1:21

Tässä jakeessa mainitaan jo ennalta uuden valtakunnan uusi johtaja Kyyros, joka nousi valtaan. Hänen nimensä tarkoittaa aurinkoa tai loistoa. Kyyroksen ensimmäinen hallitusvuosi toi mukanaan muutoksen juutalaiselle kansalle Babyloniassa. Kun Persia otti vallan (5:31), politiikka muuttui. Kyyroksen määräyksestä juutalaiset saivat luvan palata omaan maahansa. Esran ja Nehemian kirjat kertovat tästä tarkemmin.

Daniel vietti siis koko 70 vuotta kestäneen ajan kuninkaan hovissa korkea-arvoisena virkamiehenä. Daniel oli tullut Babyloniaan 605 eKr. ja Kyyros tuli valtaan 539 eKr. Daniel saa luvussa 10 viimeisen näkynsä juuri Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena vuonna 536 eKr.

Toisessa luvussa pääsemme kurkistamaan Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin henkilökohtaiseen elämään. Kaikki ei ole siltä, miltä päälle päin näyttää. [2]

 

LUKU 2

Jahve on todellinen Jumala

 

 

Lukujen 2-7 rakenne:

 

Raamatussa on melkoinen läjä kiastisia rakenteita, joita juutalaiset värväsivät. Luvuissa 2-7 se näkyy muodossa A B C C B A:

 

Luku 2 Unia maailmanhistoriasta (neljä valtakuntaa)
     Luku 3 Usko Jumalaan merkitsee hengenvaaraan joutumista
          Luku 4 Maallinen valta kukistuu (Nebukadnessar)
          Luku 5 Maallinen valta kukistuu (Belsassar)
     Luku 6 Usko Jumalaan merkitsee hengenvaaraan joutumista
Luku 7 Unia maailmanhistoriasta (neljä valtakuntaa)

 

Niinpä luku kaksi muodostaa vastaparin luvulle seitsemän, luku kolme luvulle kuusi ja luku neljä luvulle viisi (Lucas; Smith-Christopher; Eskelinen; Fee & Stuart 2002, 205). 

 

Jae 2:1

Lukujen yksi ja kaksi välille syntyy jännite. Jakeen 1:5 mukaan Danielin ja kumppaneiden aivopesuohjelma kestäisi kolme vuotta ja se alkoi samana vuonna kuin Nebukadnessar nousi valtaistuimelle (605 eKr.) Jakeen 2:1 mukaan kuningas näki unensa toisena hallitusvuotenaan ja jakeet 2:48-49 näyttäisivät edellyttävän, että Danielin ja kumppaneiden koulutusohjelma olisi jo ohi. Miten selitämme tämän ”ristiriidan”? Yritettiinkö Nebukadnessarin unta selittää lähes kahden vuoden ajan, ennen kuin kuningas oli valmis antamaan tietäjille kuolemantuomion (jakeissa 2:8-9 tietäjät ainakin yrittävät voittaa aikaa)? Vai kestikö Danielin ja kumppaneiden aivopesu sittenkään kirjaimellisesti kolmea vuotta? Sijoittuiko koulutus kolmelle eri vuodelle ja se kestikin oikeasti vajaa kaksi vuotta? Kirja ei ikävä kyllä anna vastausta tähän kysymykseen, mutta nämä vastaukset ovat mahdollisia.

Tässä luvussa Nebukadnessar näkee unia, jotka jäävät vaivaamaan häntä. Nebukadnessarin on täytynyt elää melkoisten paineiden alla, koska hän oli uuden valtakunnan upouusi kuningas. Hänen oli vielä monin eri tavoin annettava näyttö kyvyistään hallita valtakuntaa. Tuona aikana oli tavallista, että vallankaappausta yritettiin juuri kuninkaan vaihdon yhteydessä. Tämä näkyy myös Israelin kuninkaiden historiassa mm. Simrin, Sakarjan ja Sallumin kohdalla.

 

Jakeet 2:2-9

Kuningas pyytää eteensä neljä eri ryhmää: tietäjät (enteidenselittäjät), loitsupapit, velhot (noidat) ja kaldealaiset. Hän ei edes yritä itse ratkaista unen merkitystä vaan vaatii tietäjiä heidän yllätyksekseen kertomaan sekä unen että sen selityksen.

Jae 2:3 näyttäisi sanovan, että kuningas todella unohti unensa (mieleni on levoton kunnes saan tietää sen unen). Jae 2:9 taas näyttää sanovan, että kuningas ei halunnut paljastaa untaan, koska hän pelkäsi, että häntä vedetään nenästä (te olette sopineet keskenänne, että puhutte minun edessäni valheellista ja turmiollista puhetta). Kuningas oli alkanut epäröidä, että viisaat ehkä ovatkin sopineet keskenään aiemmista selityksistä ja nyt he taas sopisivat unen selityksestä. Tähän kuninkaalla taas ei olisi mitään sanottavaa, koska hän ei ollut se, jolla oli näihin asioihin koulutus. Lisäksi vallankaappausyritykset olivat usein lähtöisin juuri kuninkaan sisäpiiristä. Upouusi kuningas saattoi pelätä, että palatsissa nousee kapina.

Niin tai näin niin kuningas tiesi, että jos joku saisi selville sekä unen että sen selityksen, hänen taitonsa olisivat taatusti aitoja (2:9)! Nebukadnessar kuitenkin näyttää palvelijoilleen ns. kaapin paikan: ”Minä olen kuningas ja minä sanon miten asiat hoidetaan!” Elleivät tietäjät kykenisi hoitamaan asiaa, rangaistus olisi hirvittävä: heidät hakattaisiin kappaleiksi ja heidän talonsa hakattaisiin soraläjiksi! Tämänkaltainen rangaistus oli tuttu jo yli tuhat vuotta vanhasta hammurabin laista, joka oli melko brutaali.

Kaldealaisten sanoista jakeessa 2:4 ”Eläköön kuningas iankaikkisesti” alkaa arameankielinen jakso, joka kestää aina seitsemännen luvun loppuun saakka. Mitään varmaa syytä kielenvaihtoon ei voida sanoa. Arameankieliset osuudet näyttävät kuitenkin käsittelevän enemmän pakanavaltakuntia kun taas hepreankieliset osuudet keskittyvät enemmän juutalaisiin.

 

Jakeet 2:10-13

Käy ilmi, että kaldealaiset viisaat tietävät hyvin rajansa. Heidän mukaan ainoastaan jumalat kykenisivät antamaan vastauksen tähän. Mutta tässä tullaan siihen valtavaan eroon, joka babylonialaisten ja juutalaisten Jumalalla on. Babylonialaiset eivät tunne jumaliaan. Heidän asuinsijansa ei ollut ihmisten keskellä, vaan he olivat etäisiä. Juutalaisten Jumala on kuitenkin poikkeus. Hänhän oli asunut kansansa keskellä telttamajassa ja myöhemmin temppelissä. Monet VT: merkkihenkilöt olivat Häneen henkilökohtaisessa yhteydessä. Tämä tärkeä seikka tulee nyt ilmi kun Daniel kavereineen kuulee kuninkaan sanomasta.

Kuninkaan on pakko seistä sanojensa takana. Hän määrää kaikki Baabelin viisaat tapettaviksi. Nebukadnessar näyttää menettäneen luottamuksensa koko tietäjien kehittämään järjestelmään. Teloitusmääräys kosketti myös niitä, joita ei alun perin kutsuttu kuninkaan eteen. Niinpä Daniel kavereineen joutuivat kuoleman vaaraan, koska heidät oli koulutettu tietäjiksi. Myös jae 2:13 osoittaa, että poikien aivopesuohjelma oli hetki sitten jo loppunut. Daniel ei ollut vielä kuullut koko asiasta, eikä hän ollut mikään kuuluisuus – vielä.

 

Jakeet 2:14-18

Daniel kykenee käsittelemään tasapainoisesti uutisen tulevasta kuolemanrangaistuksesta. Sen sijaan, että hän sekoaisi, hän pyytää aikaa ja alkaa ystäviensä kanssa rukoilla Jumalalta vastausta vaikeaan tilanteeseen. Danielin viisaus tulee jälleen esiin. Kuningas antaa lisäaikaa, koska Daniel lupasi antaa sekä unen että selityksen. Jos Daniel onnistuisi, kuningas voisi perua tappokäskynsä.

Jumalaa kuvataan ”taivaan Jumalaksi” lähinnä pakkosiirtolaisuutta ja sen jälkeistä aikaa koskevissa kirjoissa (Esra 1:2; 6:10; 7:12, 21; Neh. 1:5; 2:4). Tämä muistutti siitä, että vaikka pojat eivät voineet palvoa Jumalaa enää temppelissä (sen tuhokin oli jo ovella), Hän oli kaikkialla läsnä. Daniel ystävineen rukoilivat armoa.

 

Jakeet 2:19-23

Jumala vastaa poikien rukouksiin ja Danielille paljastetaan sekä kuninkaan uni että sen selitys. On huomattava, että tämän jälkeen Daniel ei heti ryntää kuninkaan luo (kuten ehkä me olisimme tehneet) vaan hänellä on aikaa osoittaa Jumalalle kiitospsalmi. Rukouksessa on muutamia tärkeitä asioita

 

  • Viisaus ja voima kuuluvat yksin Jumalalle. Hänellä, ei Baabelin viisailla, on valta vaikuttaa maailmaan.
  • Jumala kontrolloi koko maailmaa koskevia aikoja ja hetkiä. Tämä on totaalinen vastakohta Baabelin viisaiden uskomuksille siitä, miten tähdet vaikuttavat ihmisten elämään maan päällä.
  • Jumala sekä syöksee kuninkaat vallasta että asettaa heidät valtaan. Jumala on kuninkaiden Kuningas. Tämän tosiasian eteen Nebukadnessarinkin on nöyrryttävä luvussa 4.
  • Jumala antaa viisauden ja tiedon niille, jotka ovat valmiit vastaanottamaan sen. 
  • Vain Jumala kykenee paljastamaan tulevia ja salattuja asioita. 
  • Jumala tietää mitä pimeydessä on. Hän tuntee ihmisten pahuuden. 
  • Valkeus asuu Jumalan luona. Babylonialaiset ihannoivat tähtiä, jotka antavat valoaan yöhön. Jumala on kuitenkin todellinen valkeus.

Daniel myös kutsuu Jumalaa ”Minun isieni Jumalaksi”. Daniel tiesi, että sama Jumala oli luonut maailman, antanut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille lupaukset ja tehnyt Mooseksen johdolla Israelin kansan kanssa liiton. Sama Jumala oli Danielin mukana pakkosiirtolaisuudessa, vaikka muuten hän oli menettänyt kaiken.

 

Jakeet 2:24-45

Arjok oli kuninkaan henkivartioväen päällikkö (2:14) ja hänen tehtävänään oli tappaa Baabelin viisaat. Daniel pyytää häneltä lupaa päästä kuninkaan luo ilmoittamaan uni ja sen selitys. Arjok käyttää tilaisuutensa hyödyksi ja väittää, että hän on löytänyt miehen, joka osaa selittää kuninkaan unen. Todellisuudessa Daniel löysi Arjokin.

Danielille avautuu loistava tilaisuus kertoa pakanakuninkaalle todellisesta Jumalasta. UT:ssa vastaavaan tilanteeseen pääsee Paavali kun hän on kuningas Agrippan edessä (Ap. t. 25-26). Daniel tekee kuninkaalle selväksi, että on olemassa Jumala taivaassa, jota babylonialaiset eivät vielä tunne. Hän myöskin teki selväksi, että hän itse ei ole sen etevämpi kuin kukaan toinekaan: Jumala oli paljastanut asian hänelle.

Nebukadnessarin uni kosketti tulevaisuutta. Vaikka kuningas oli uuden valtakunnan hallitsija ja päälle päin kaikki näytti hyvältä, todellisuudessa kaiken takana oli pieni pelkäävä ihminen, joka oli alkanut ymmärtää, että hänenkin elämä tulisi kerran päättymään. Siksi uni oli saanut hänet levottomaksi. On aika siirtyä patsaaseen ja sen tulkintaan.

 

Patsas

Unessa oli suuri kuvapatsas, joka on rakennettu viidestä eri materiaalista. Pää oli kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja lanteet pronssia, sääret rautaa ja jalat osaksi rautaa osaksi savea. Babyloniassa varmasti tunnettiin laajalle levinnyt taru, joka edelleen tunnetaan ainakin Intiassa. Sen mukaan maailmanhistoria alkoi kaukana muinaisuudessa kultaisella aikakaudella, jota seurasi hopeinen ja edelleen pronssinen ja rautainen aikakausi. Saven ja raudan sekoitus edustaa harmaata, ikävää ja tylsää nykyaikaa, jonka jälkeen on ehkä odotettavissa vain maailmanloppu. Tämän tietäjät olisivat varmasti osanneet sanoa jos vain olisivat saaneet kuulla itse unen. Daniel tietää kuitenkin asiat paljon tarkemmin. 

Suuri kivilohkare irtosi – ei ihmiskäden voimasta – ja iski patsasta jalkoihin tuhoten sen. Kivestä tuli suuri vuori ja se täytti koko maan. Kuva koskisi aikojen loppua. Termi ”aikojen loppu” esiintyy VT:ssa neljätoista kertaa. UT:ssa lopunajat alkoivat Jeesuksesta joten termillä ei tarkoiteta mitään viimeisen sukupolven aikana olevaa ajanjaksoa, toisin kuin Suomessa yleensä opetetaan (Ap. t. 2:16->; Hepr. 1:1; 1. Tim. 4:1; 1. Joh. 2:18). Luvussa uni kuvataan jakeissa 2:31-36 ja se selitetään jakeissa 2:37-45.

 

Patsaan selitys

  • Kultainen pää = Nebukadnessar, Babylonian kuningas (2:38). Hän edustaa tässä koko Babyloniaa. 
  • Hopeaiset rinta ja käsivarret = Toinen valtakunta, Meedia-Persia (2:39).
  • Pronssiset vatsa ja lanteet = Kolmas valtakunta, Kreikka (2:39). Aleksanteri Suuri oli sen suurin hallitsija.
  • Rautaiset ja saviset jalat = Neljäs valtakunta, Rooma (2:40).
  • Kivilohkare, joka hajotti patsaan = Jumalan valtakunta, joka pystytetään 4. valtakunnan (Rooman) aikana. Jeesuksen toisessa paluussa asia toteutuu lopullisesti.

 

 

Babylonia: Nebukadnessar oli ensimmäinen koko silloista maailmaa vallassaan pitänyt hallitsija. Nebukadnessarin valta oli tullut Jumalalta ja tämä oli ennustettu mm. Jer. 27:4-7:ssä.

"Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Suurella voimallani ja väkevällä kädelläni minä olen luonut sekä maan että ihmiset ja eläimet, jotka maan päällä ovat. Minulla on valta antaa ne kenelle hyväksi näen. Nyt minä annan teidän maanne palvelijalleni Nebukadnessarille, Babylonian kuninkaalle. Vieläpä villieläimet minä panen häntä palvelemaan. Kaikki kansat palvelevat häntä, hänen poikaansa ja pojanpoikaansa, kunnes hänenkin maalleen tulee aika joutua muiden kansojen ja mahtavien kuninkaiden palvelijaksi.”

Ennustus on tarkka, koska luvussa viisi esiintyvä Belsassar oli Nebukadnessarin pojanpoika (ei poika). Hän kuitenkin menetti valtakunna persialaisille (5:31). Teksti sanoo täysin selvästi (2:38) ilman tulkintoja, että pää on Nebukadnessar (Babylonia). Hänen kuolemansa jälkeen (v. 562 eKr.) valtakunta heikkeni nopeasti. Vain kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin v. 539 eKr. koko valtakunta lakkasi olemasta kun persialaiset tulivat. 

Meedia-Persia: Teksti sanoo, että seuraava valtakunta tulee heti Babylonian jälkeen (2:39). On luonnollista nähdä tämä valtakunta sinä valtakuntana, joka voitti Babylonian 539 eKr. eli Meedia-Persiana. Sen ensimmäisenä kuninkaan oli Kyyros. Tulkinta sopii hyvin myös siksi, että kaksi kättä symboloi tarkasti tämän valtakunnan kahta eri kansaa: meedialaisia ja persialaisia. Meedia-Persia valtakunnan kohdalla kannattaa muistaa, että Daniel eli paitsi Babyloniassa, myös meedialaisten ja persialaisten alueella. Tämä näkyy jakeessa 6:8. Babylonia toimi hallitsijana tuohon aikaan useille eri kuningaskunnille, mutta niissä säilyi oma lainsäädäntö.

Kyyros oli alunperin Meedian kuninkaan Astyages 2:n alainen Persian vasallihallitsijana, mutta jonkinlaista vallananastusta muistuttavan tapahtumasarjan jälkeen Kyyroksesta tuli koko valtakunnan ylin hallitsija, ja samalla Meediasta tuli Persia. Danielin aikana tuo valtakunta hahmotettiin jonkinlaisena kaksoisvaltakuntana. Siksi sitä kutsutaan Meedia-Persiaksi (tai Meedo-Persiaksi).

Rinnassa sijaitsee tietysti myös sydän ja Kyyros oli luonteeltaan sydämellinen kaveri. Hänen sallimuksestaan juutalaiset saivat palata takaisin kotimaahansa (lue Esra ja Nehemia). Kysymys, miksi Meedia-Persian valtakunta oli huonompi tai halvempi kuin Babylonian valtakunta, on vaikea. Meedia-Persian valtakunnalta puuttui ainakin se yhtenäisyys, joka Babylonialla oli. 

Kreikka: Tulkinta, jonka mukaan kolmas valtakunta on Kreikka, sopii siihen tosiasiaan, että Kreikka otti vallan Meedia-Persian jälkeen. Makedonian kuningas Filippos oli yhdistänyt kreikkalaiset kaupunkivaltiot 300-luvulla eKr. yhtenäiseksi valtakunnaksi. Hänen poikansa Aleksanteri Suuri (356-323 eKr.) lähti laajentamaan valtakuntaa pääasiassa itään. Hän kohtasi Persian pääarmeijan vuonna 333 eKr. ja voitti sen perin pohjin. Vuonna 331 eKr. hän voitti Persian viimeisen kuninkaan Dareios 3:n armeijan ja Persian valtakunta tuhoutui lopullisesti. Hän valloitti myös Egyptin ja perusti Alexandrian kaupungin tulevaksi pääkaupungikseen. Tästä alkanutta aikaa kutsutaan yleisesti hellenistiseksi aikakaudeksi.

Näyssä patsaan lanteet ovat pronssia. Pronssia käytettiin pääasiassa aseisiin ja Aleksanteri muistetaan juuri hänen valtavan tehokkaasta armeijastaan. Symboli on siis osuva. 

Rooma: Neljäs valtakunta on Rooma (2:40). 200-luvulta eKr. lähtien se kukisti hellenistiset valtakunnat yksi toisensa jälkeen. Viimeisenä kukistui Egypti vuonna 31 eKr. Kun Pompeius valloitti Jerusalemin vuonna 63 eKr., alkoi roomalaisaika juutalaisten kohdalla. Juutalaisten kannalta roomalaisaika päättyi katastrofiin vuonna 70 jKr. kun Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin. Vuonna 135 jKr. valhemessiaan Simon bar Kokhban kapinan seurauksena koko Juudea lakkautettiin ja sen nimeksi tuli Palestiina. Juutalaiset ajettiin maanpakoon.

Rooma siis toden totta murskasi hellenistiset valtakunnat, kuten jae 2:40 ennusti (Syyrian ja Egyptin). Valtakunnassa olisi raudan lujuutta, mutta myös heikkoa savea. Roomassa asui sekalaista kansaa, mutta keisareiden diktatuuri toi siihen raudan lujuutta. Rooma hajosi lopulta kahtia Länsi- ja Itä-Roomaksi. Antiikin Rooman historian voidaan sanoa perustellusti päättyneen 500-luvulla. (ks. lisää Roomasta alaviitteessä)

Se, että jaloilla on 10 varvasta tarkoittaa todennäköisesti vain ”täydellistä”, eikä sitä tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Ehkä ne kuvaavat eri valtakuntia, jotka tulevat Rooman jälkeen. Pekka Eskelisen mukaan ne kuvaavat kansallisvaltioiksi hajonnutta länsimaista kulttuuria, joka on rakennettu roomalaiselle kulttuuriperinnölle.

Näitä tulkintoja vahvistaa myös se historiallinen tosiasia, että maailmanhistoriassa tunnetaan vain neljä valtakuntaa, jotka ovat hallinneet koko sen ajan tunnettua maailmaa: Babylonia, Meedia-Persia, Kreikka ja Rooma. Lisäksi se tosiasia, että Jeesus toi mukanaan Jumalan valtakunnan juuri Rooman aikana, tukee tätä tulkintaa (”niiden kuningasten päivinä Jumala pystyttää oman valtakunnan” 2:44).

 

Messiasennustus 

Tässä luvussa on merkittävä Messiasennustus. Kivi, joka murskasi patsaan, liikkui ilman ihmiskäden kosketusta. Se kuvaa ehdotonta riippumattomuutta inhimillisestä vallankäytöstä. Maailma ei kehity Jumalan valtakunnaksi, vaan se on törmäyskurssilla kaiken sellaisen kanssa, jossa ihminen on nostettu Jumalan tilalle. Kivi kuvaa varmasti myös Kristuksen paluuta, mutta sen voi nähdä toteutuneen jo Hänen toiminnassaan. Jumalan valtakunta tuli Jeesuksen myötä. Mark. 1:14-15:ssa Jeesus julistaa ”Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Uusi testamentti paljastaa, että Jumalan valtakunta tuli ajatuksella Jo nyt – Ei vielä. Se on jo täällä ja siihen voi astua uskon kautta sisään. Toisaalta se tulee täydellisenä esiin vasta Kristuksen paluussa. Kivi on jo osunut patsasta jalkoihin – Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa – ja patsas häviää lopullisesti kuin akanat tuulessa Jeesuksen toisen tulemuksen myötä.

Jeesus sanoi, että joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa (Matt. 21:44).

 

Jakeet 2:46-49

Nebukadnessar palkitsee Danielin ja hänet asetetaan kaikkien Babylonian päämiehien yläpuolelle. Daniel näkee parhaaksi jäädä kuninkaan läheisyyteen.

Nebukadnessar tunnustaa, että Danielin Jumala on (1) jumalien Jumala, (2) kuningasten Herra ja (3) salaisuuksien paljastaja (2:47).Hän ei vielä pääse eroon polyteismistaan eli näkemyksestä, jonka mukaan on olemassa monia jumalia).

Daniel muistaa uudessa asemassaan ystäviään, jotka olivat rukoilleet hänen puolestaan taustalla. He pääsevät mukaan maakunnan hallintoelimeen. Nämä kaverit joutuvat ongelmiin seuraavassa luvussa. Se on kirjan ainoa kertomus, jossa Daniel ei henkilökohtaisesti esiinny lainkaan. [3]

 

LUKU 3

Kumarra tai kuole

 

Johdanto

Daniel itse ei esiinny tässä luvussa lainkaan, mutta hänen kolme ystäväänsä joutuvat vaikeuksiin. Syy tähän saattaa olla se, että Daniel ei ehkä ollut tässä vaiheessa vielä hallintovirkamies, vaan tietäjien ylin valvoja (4:6). Tietäjät eivät ainakaan tekstin perusteella kuuluneet patsaan vihkiäisten vieraslistalle.

Danielin kolme kaveria eivät suostu kumartamaan Nebukadnessarin pystyttämää patsasta, vaikka he joutuvatkin sen vuoksi tuliseen pätsiin. Tutkijat jakautuvat tulkitessaan tätä patsasta. Se saattoi edustaa 1) yhtä babylonialaisista jumalista, 2) Nebukadnessaria itseään tai 3) luvun kaksi unessa esiintynyttä patsasta.

Luku on kirjoitettu samantapaisella tyylillä kuin ne kirjoitukset, joita tuon ajan Mesopotamiasta on löydetty. Pitkät listat arvovaltaisista edustajista ja soittimien moninkertainen listaaminen on osa tätä tyyliä. Tämä puhuu osaltaan varhaisen ajoituksen puolesta.

Lukujen kolme ja neljä pääosassa ei ole Daniel, vaan Jumala, joka paljastaa itsensä pelastuksen antajana. Luvussa kolme pelastuvat uskolliset, luvussa neljä pelastuu katuva ihminen.

 

Tekstin selitys

Jae 3:1

Alkuperäisessä tekstissä ei mainita ajankohtaa sille, koska Nebukadnessar alkoi toteuttaa suurta projektiaan. LXX (septuaginta) eli Vanhan testamentin kreikannos kuitenkin ajoittaa patsashankkeen kuninkaan 18. hallitusvuoteen eli noin vuoteen 586 eKr. Jos ajankohta pitää paikkansa niin Nebukadnessar oli vajaan kahdenkymmenen vuoden jälkeen jo unohtanut läksynsä. Lisäksi tämä ajankohta osuisi juuri siihen aikaan kun babylonialaiset hävittivät Jerualemin temppeleineen päivineen. Näin patsashanke olisi konkreettinen osoitus siitä miten Nebukadnessar halusi unohtaa juutalaisten Jumalan ja väheksyä Häntä.

James E. Smith kuitenkin huomauttaa, että koska LXX:n lisäys ei ole osa alkuperäistä tekstiä, sen historiallisuuden kanssa täytyy olla varovainen. On mahdollista, että kääntäjät yrittivät sitoa luvut kolme ja neljä yhteen Jerusalemin temppelin tuhon kanssa. On todennäköisempää, että luvun kolme tapahtumat sijoittuvat hiukan luvun kaksi tapahtumien jälkeen eli noin vuoteen 600 eKr.

Nebukadnessar pystyttää patsaan Duuran lakeudelle. Patsas oli 30 metriä korkea ja 3 metriä leveä. Patsas tuskin oli täysin kultaa, vaan pelkästään päällystetty kullalla. Kaikkien tuli kuitenkin kumartaa ja rukoilla tätä patsasta. Kaiken tarkoitus oli ilmeisesti lujittaa kuninkaan valtaa luomalla valtakuntaan yksi yhteinen uskonto. Vaikka Duuranin maantieteellinen sijanti ei ole tiedossa, arkeologit ovat löytäneet noin 10 km päästä Bablyloniasta etelään paikan, jossa on suuri ja vanha tiiliraunio. Se on voinut hyvinkin toimia tämän kuvapatsaan jalustana.

 

Jakeet 3:2-3

Vieraslista on ollut vaikuttava. Miltei kaikki korkea-arvoiset henkilöt kutsuttiin patsaan vihkiäisiin. Satraappi on persialainen lainasana, jolla tarkoitetaan jonkinlaisia korkea-arvoisia virkamiehiä. Nebukadnessarin tarkoitus näyttää olevan kansan yhtenäistäminen. Jos kaikki palvoisivat samaa patsasta, syntyisi uusi yhtenäinen uskonto, joka yhdistäisi koko sen ajan tunnetun maailman. Sanaa ”vapaaehtoisuus” ei tunnettu, kuten pian huomaamme. Kertomus on hyvin samantapainen Baabelin torni-kertomuksen kanssa (1. Moos. 11). Synti on laajimmillaan kun ihminen yrittää ottaa Jumalan paikan.

 

Jakeet 3:4-5

Jakeessa viisi mainitaan kuusi soitinta, joista kolmesta käytetään alkutekstissä kreikankielistä nimeä: psalteroin, kitharis ja symphonia. Nämä kreikankieliset lainasanat nähtiin aiemmin todisteena kirjan myöhemmän ajankohdan kirjoittamisen puolesta (160 eKr.). Tämä perustui siihen oletukseen, että kreikan kielen vaikutus alkoi vasta 300 eKr. Nykytutkimus on kuitenkin osoittanut sanojen käytön jo varhaisemmalta ajalta. Kreikkalaisen runoilijan Alcaeuksen (n. 600 eKr.) mukaan kreikkalaisten ja babylonialaisten välillä tapahtui vaihtoa jo seitsemännellä vuosisadalla eKr. Kreikkalaisten soittimet olivat tuona aikana ylivertaisia. Muusikoiden ja soittimien vilkas vaihtuvuus eri hovien ja maiden välillä oli tuohon aikaan yleistä.

Sana kitharis osoittaa varhaisemman kirjoitusajankohdan suuntaan (n. 500 eKr.), koska Aleksanteri Suuren jälkeen tämä soitin tunnettiin muodossa kithara. Kreikkalainen nimi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että soitin on peräisin kreikasta.

Psalteroin oli ilmeisesti kolmion muotoinen kielisoitin. Tämäkin soitin kantaa kreikkalaista nimeä, koska se oli peräisin sieltä.

Symfonian kohdalla kääntäjät joutuvat hiukan raapimaan päätään. 33- ja 92-käännös kääntävät sanan säkkipillinä, mutta tämä on todennäköisesti harhaanjohtava käännös. Sanassa on ilmeisesti tapahtunut muutaman kirjaimen muutos murteiden vuoksi. Niinpä sana tulisi ehkä lukea ”tympanonia”, joka tarkoittaa rumpua. Jos tämä on oikea käännös niin silloin soitinten järjestys tässä luvussa olisi looginen. Näin ollen Daniel luetteli ensin kaksi puhallinsoitinta, sitten kolme kielisoitinta ja lopuksi lyömäsoittimen. Tämä on luonnollisempaa kuin se, että Daniel luettelisi ensin kaksi puhallinta, sitten kolme kielisoitinta ja lopuksi yhden puhaltimen (säkkipilli). Lyömäsoittimen puuttuminen olisi luonnotonta. Assyrialaisissa soittokulkueissa, jotka menivät voiton jälkeen kotiinpalaavia sotilaita vastaan, oli kahdeksan kielisoitinta, kaksi puhallinta ja yksi rumpu. Tämäkin puhuu rumpu-tulkinnan puolesta. Mielestäni on riittävän hyvät perusteet korjata sana ”säkkipilli” ”rummuksi”. (Psalmi 137 kertoo juutalaisten musiikin harrastamisesta Babyloniassa.)

On siis täysin perusteetonta käyttää kirjassa esiintyviä kolmea kreikankielen sanaa tukemaan myöhäistä kirjoitusajankohtaa. Itse asiassa Joyce Baldwin ihmettelee, että jos kirja olisi kirjoitettu noin vuonna 160 eKr. niin on ihmeellistä, ettei kirjassa ole tämän enempää kreikankielisiä lainasanoja. 

 

Jakeet 3:6-7

Musiikki on valtava lahja, jonka Jumala on antanut, jotta sitä käytettäisiin hänen kunniakseen. Historiassa on paljon esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat vuodattaneet ilonsa ja surunsa musiikin kautta kaikkien kuultavaksi. Musiikki oli tärkeässä osassa sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa Jumalan kansan kokoontumisessa. Mutta kuten J. Budziszewski on sanonut: ”kaikki vääristyy ilman Jumalaa”. Huomaamme jälleen, että paholainen ei keksi itse mitään uutta. Hän ottaa Jumalan luomia asioita ja vääristää niiden alkuperäisen tarkoituksen.

 

Jakeet 3:8-15

Kaikki polvistuivat mahtavan kuvapatsaan edessä – paitsi kolme jääräpäistä juutalaista, jotka myös olivat saaneet kutsun, koska he olivat maakunnan hallinnossa (2:49). Muutama seisova kaveri kumartuneiden ihmismassojen seassa on helppo tunnistaa. Onneksi tällä kolmikolla oli jo kokemusta siitä, miten kompromisseja vastustetaan. He eivät halunneet rikkoa Jumalan antamaa ensimmäistä käskyä:

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” (2. Moos. 20:2-5).

Kateelliset antavat pojat ilmi ja heidät tuodaan kuninkaan eteen. Kun he seisovat kuninkaan edessä, kuningas haluaa jälleen, kuten luvussa kaksi, näyttää kaapin paikan. Hän (ja vain hän) sanoo miten toimitaan. Hän antaa pojille kaksi mahdollisuutta: kumartakaa tai kuolkaa. Kukapa olisi arvannut, että heillä oli kolmaskin mahdollisuus: ”älkää kumartako niin minä [Jumala] näytän voimani”. Kuningas tiesi, että juutalaisten Jumala voi paljastaa salaisuuksia, mutta hän ei tiennyt, että Hän voisi pelastaa kuolemalta.

Voitaisiin sanoa, että tässä luvussa tiivistyy Ilmestyskirjan sanoma. Ongelma jonka eteen kolme juutalaista nyt joutuvat, tuli ensimmäisen vuosisadan (jKr.) lopussa kaikkien Jeesukseen uskovien osaksi Vähä-Aasiassa kun keisarit vaativat itselleen jumalallista palvontaa.

 

Jakeet 3:16-23

Olemme nyt tärkeän oppitunnin edessä. On huomattava, että nämä kaverit eivät olleet varmoja siitä, pelastaako Jumala heidät vai ei. He toki tiesivät, että Jumala saattaa pelastaa heidät (3:17-18), mutta he eivät olleet varmoja. Pojat eivät seuranneet Jumalan tahtoa siksi, että hän tulisi pelastamaan heidät, vaan he seurasivat Jumalan tahtoa siksi, että he tiesivät, että Jumala on Jumala.

Pojat eivät käyttäneet kuningasta puhutellessaan muodollista kohteliaisuutta ”kuningas eläköön ikuisesti” (2:4; 6:22), vaan he puhuttelevat häntä erisnimellä ”Nebukadnessar”. Tämä oli muistutus siitä, että kuningaskin on kuolevainen ihminen. Nebukadnessar vihastui niin, että hänen hahmonsa muuttui (3:19). Tämä on tuttu termi 1. Moos. 4:5:stä, jossa Kainin ”hamo synkistyi” ja hän tappoi veljensä Aabelin.

Tulinen pätsi oli joko suuri maahan kaivettu kuoppa tai se oli ”vallitettu” pengerrystä vasten, johon lisättiin puita ylhäältäpäin. Kuoppia, joissa on tuli, voi Lähi-idässä nähdä edelleen eläinten kypsentämiseen. Ehkä tämäkin pätsi oli alunperin valmistettu juuri eläinten kypsentämiseksi – ei ihmisten. Koska pojat sanoivat, että Jumala voi pelastaa heidät jopa tulisesta pätsistä, kuningas käski kuumentaa sen seitsemän kertaa kuumemmaksi. Tämä on nimitys, joka tarkoittaa yksinkertaisesti ”maksimi kuumuus”.

Samaan aikaan kun Juuda on tuhon partaalla ja babylonialaiset ajattelivat Jahven hävinneen heidän jumalilleen, Jumala on Babyloniassa ja seisoo kolmen uskollisen miehen vierellä tulisessa pätsissä.


Jakeet 3:24-27

Pätsissä siis näkyy kolmen sijasta neljä miestä ja yksi on näöltään kuin Jumalan poika. He eivät makaa sidottuna pohjalla, vaan he kävelevät vapaana! Köydet, joilla heidät sidottiin paloivat pois, mutta tuli ei vahingoittanut itse miehiä. Jesajan kirjassa (43:2) oleva lupaus ”Kun astut tulen lävitse, sinä et pala, eikä liekki sinua polta” toteutuu kirjaimellisesti.

Teksti ei sano, että kolmikko olisi itsekin nähnyt neljännen miehen, vaan se sanoo pelkästään, että ulkopuoliset näkivät hänet. Neljäs mies tulkittiin kuninkaan ja juutalaisten toimesta enkeliksi (3:28). Kristittyjen toimesta hänet tunnistetaan yleensä Jeesukseksi, joka ilmestyi jo VT:n puolella (ks. mm. 1. Kor. 10). Kun kuumuus jonkun ajan kuluttua laski, kuningas saattoi lähestyä pätsiä ja miehet nostettiin ylös. Kuninkaan käsky oli täytetty – miehet oli heitetty pätsiin. Niinpä rangaistus oli jo suoritettu, eikä miehiä tarvinnut enää rangaista (tämä tuskin kuitenkaan tuli enää kenenkään mieleen). Yleensä edelleen toimitaan siten, että jos kuolemaantuomittu jostain syystä selviää hengissä rangaistuksestaan, hänet katsotaan eloonjääneenäkin rangaistuksensa kärsineeksi.

 

Jakeet 3:28-30

Nebukadnessar antaa käskyn kaikelle kansalle, että näiden kolmen kaverin Jumalaa tulee kaikkien kunnioittaa. Jos joku pilkkaisi tätä Jumalaa hänen talonsa hakattaisiin maan tasalla. Tämä näytti olevan aina kuninkaan ratkaisu rangaistukseksi (2:5). Koska seuraava luku alkaa itse asiassa jakeesta 3:31, jätämme jakeet ensi kertaan.

Nebukadnessar saa pikkuhiljaa oikean käsityksen todellisesta Jumalasta ja myöhemmin mielisairauden jälkeen on jopa mahdollista, että hän pelastuu. [4]

 

LUKU 4

Nebukadnessarin nöyrtyminen

 

Luvun rakenne

3:31-4:6 Nebukadnessar näkee unen
4:7-16 Nebukadnessar kertoo Danielille unen
4:17-24 Daniel selittää unen
4:25-34 Uni käy toteen

 

Johdanto

Luvun kolme pätsistä on kulunut kolmisenkymmentä vuotta. Luvussa neljä esiintyy tämän kirjan toinen uni ja sen kertoo meille henkilökohtaisesti itse Nebukadnessar. Enimmäkseen kertomus on suoraa lainausta Nebukadnessarin tekstistä, mutta paikka paikoin mukana on vähän selitystä.

Nebukadnessarilla oli luurankoja kaapissa lisääkin – hänestä tuli mielisairas. Tämän(kin) hän haluaa kertoa vanhoilla päivillään avoimella kirjeellä koko kansalle. Ikävä kyllä, kirje pääsi julkisuuteen ainoastaan Danielin kirjan sivuilla. Koska kuningas oli varjellut valtakuntaansa kaikin tavoin, hänen liian avoin kirjeensä mielisairaudesta ja nöyrtymisestä nähtiin varmasti tuovan hallaa hallinnolle – ja siksi sitä ei julkaistu virallisesti.

Luvussa esiintyy sekaisin yksikön ensimmäinen (minä) ja kolmas (hän) muoto. Tutkija P. Ferguseon onkin huomauttanut (kuten jo mainittu), että luvun minä-osuudet muistuttavat läheisesti kuninkaan omaa kirjoitustyyliä. Tämä tukee sen aitoutta. Luvun tapahtumat sijoittuvat noin vuoteen 570 eKr. eli aikaan, kun kuningas alkoi olla elämänsä iltapuolella. LXX:n maininta siitä, että tapahtumat sijoittuvat vuoteen 586 eKr. on ainakin tämän luvun kannalta virheellinen. Jakeen 4:1 mukaan valtakunta oli rauhoittunut ja kuningaskin sai jo viettää leppoisia koti-iltoja. Kuninkaan ei enää tarvinnut osoittaa taitojaan. Valtakunta oli asettunut paikoilleen.

 

Jakeet 3:31-4:6

Luvun tapahtumat alkavat itse asiassa jo jakeesta 3:31, jossa kuningas lähettää kirjeen kaikille kansoille. Näin oli toiminut myös Assyrian kuningas. Tyypilliseen tapaan kirje alkaa kirjoittajan esittelyllä ja jatkuu hyvillä toivotuksilla ennen itse asiaan siirtymistä. Kansalle toivotetaan rauhaa ja menestystä. Hän kutsuu Jumalaa korkeimmaksi Jumalaksi erotuksena muista jumalista. Kirjeen piti lähteä kaikille kansoille, koska Nebukadnessar hallitsi koko sen ajan tunnettua maailmaa. Nebukadnessar tunnustaa, että juutalaisten Jumala on korkein Jumala ja Hänen valtakuntansa on ikuinen. Luvun kuvaukset ovat siis olleet tämän kirjeen sisältö, joka olisi tullut kaikkien tietoon, ellei hovi olisi estänyt kirjeen levittämistä.

Jälleen kerran tietäjät eivät kyenneet selittämään kuninkaan unta. Nyt Nebukadnessar ei enää pyytänyt muuta kuin unen selitystä. Itse unen hän päätti kertoa itse. Voidaan miettiä miksei Danielia pyydetty heti kuninkaan eteen. Miksi hän oli viimeinen vaihtoehto? Kolme mahdollista selitystä voitanee antaa. 1) Yleensä asiantuntijoiden puoleen käännytään vasta hätätapauksessa. Kuningas tunnustaa itsekin, että Daniel oli heistä paras, olihan hän tietäjien päämies (4:6). 2) Daniel ehkä pitäytyi aina hiukan syrjässä tapahtumista, koska hän ei koskaan samaistunut babylonialaiseen valtakulttuuriin. Oli ehkä luontevaa aluksi turvautua oman kulttuurin täydellisesti sisäistäneisiin edustajiin. 3) Voi olla, että kuningas aavisti unen tuovan mukanaan jotain nöyryyttävää Danielin Jumalan taholta. Ehkä hän ei halunnut tämän vuoksi nähdä Danielia. Asiaan tuli muutos, kun uneen piti polttavasti saada tarkka selitys.
Lause ”tiedän sinussa olevan pyhien jumalien henki” voidaan Pekka Eskelisen ja James Smithin mukaan kääntää myös ”tiedän sinussa olevan Pyhän Jumalan Hengen”. Kumpi tahansa käännös onkaan oikein, kuningas oli oikeassa siinä, että Danielin kyvyt olivat peräisin jostain ulkopuolelta.

 

Jakeet 4:7-15

Kuten luvussa kaksi, myös tässä luvussa esiintyvä uni oli laajalti tunnettu sisältönsä puolesta. Jopa meidän Kalevalassa on tämäntainen kertomus, missä Sampsa Pellervoinen kaataa jätiläispuun.

Uni itse on melko yksinkertainen. Siinä oli valtava puu, joka näkyi kaikkialle ja sekä ihmiset että eläimet hakeutuvat sen suojaan. Raamatussa puuta käytetään vertauskuvana useasta eri asiasta. 1) Psalmissa yksi ihmistä, joka tutkii Jumalan sanaa, kuvataan puuna, joka on istutettu vetten äärelle ja siksi se kantaa hedelmää lakastumatta. 2) Hesekielin kirjan luvussa kolmekymmentäyksi on hyvin samantapainen kuvaus Assyriasta ja sen kuninkaasta. Se oli myös suuri puu joka lopulta kaadettiin ja se tuhoutui. (Muita kohtia tällaisesta ks. Jes. 2:13, 10:18 →; Jer. 22:7, 23; Hes. 17:1 →; Room. 11.) Samalla tavalla Nebukadnessar edustaa tässä unessa puuna koko Babyloniaa (4:19).

Jumalan enkeli astui alas taivaasta ja antoi käskyn, että puu piti katkaista, mutta kanto piti säilyttää. Puun kaataminen Raamatussa kuvaa tuomiota (Matt. 3:10; Luuk. 13:7). Enkeleihin palaamme tarkemmin kirjan lopussa. Outoa oli se, että kanto kahlehdittiin maahan rauta- ja pronssikahleissa. Apokalyptiikalle tuttuun tapaan puulla oli yhtäkkiä myös sydän, joka muuttui ihmisen sydämestä eläimen sydämeksi. Tämä erikoinen aika kestäisi seitsemän aikaa. Luku voi kuvata seitsemää vuotta (kuten LXX kääntää) tai sitten luku edustaa jälleen ”täydellistä” eli jonkin pituista ajanjaksoa. Apokalyptisessa kirjallisuudessa ”seitsemän aikaa” on peittävä ilmaus, joka kertoo jotain, mutta samalla peittää jotain. Tässä tekstissä pitäydytään siihen, että luku tulee tulkita symbolisena aikana, joka oli riittävä Nebukadnessarin opiksi. Palaan asiaan lyhyesti luvun loppupuolella.

Maailmassa ei ollut ihmistä, joka olisi kyennyt vastustamaan Nebukadnessaria. Hänellä ei ollut yhtäkään varteenotettavaa vastustajaa. Mutta oli eräs, joka oli hänenkin yläpuolellaan: Jumala. Kolme asiaa nousee erityisesti esiin: 1) Korkein hallitsee ihmisten valtakuntia. Jumala ei ole missään vaiheessa menettänyt otettaan maailmankaikkeuden tapahtumista (vaikka siltä joskus näyttääkin). 2) Jumala antaa kuninkuuden kenelle tahtoo. Me ikävä kyllä unohdamme sen, että jokainen sydämenlöyntimmekin on Jumalan armoa. 3) Jumala voi nostaa valtaan alhaisimmankin ihmisen. Tämän Nebukadnessar joutuu kokea henkilökohtaisesti.

Danielin oli aika selittää uni. Näyttää siltä, että tietäjät ehkä tiesivät unen merkityksen, mutta eivät uskaltaneet lausua sitä ääneen. Ymmärrrettävistä syistä.

 

Jakeet 4:16-24

Lääkärit joutuvat joskus tukalaan tilanteeseen, kun potilaalle täytyy kertoa ikäviä uutisia. Juuri näin käy Danielille, kun hän pelästyy unta ja sen selitystä. Todellinen profeetta kuitenkin tuo Jumalan sanoman niin kuin se on annettu. Kuningas joutuisi pois ihmisten ilmoilta eläinten keskelle. Hän sekoaisi. Kuningas, joka asui mahtavassa palatsissa joutuisi nyt taivasalle. Näyttää siltä, että Nebukadnessar sairastui skitsofreniaan. Tässä sairaudessa henkilön identiteetti muuttuu. Meillä on edelleen keskuudessamme ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa Napoleon tai joku muu tunnettu edesmennyt henkilö. Ystäväni kävi aikoinaan eräässä suljetussa paikassa ja siellä oli yhtä aikaa kolme ruotsin kuningasta. Nebukadnessar ei luullut olevansa kuitenkaan kukaan edellisistä. Hän samaistui kasveja syövään härkään.

Daniel tiesi mitä oli tulossa ja hän yritti auttaa kuningasta välttämään kohtalonsa. Kuninkaan tulisi tehdä parannus ja kääntyä. Näin tuomio ehkä menisi hänen ohitseen. Raamatun profetiat ovat pääasiassa juuri tällaisia, että niiden fokus on eettisissä ja hengellisissä ratkaisuissa. Tästä kertoo tarkemmin kohdat 3. Moos. 26; 5. Moos. 28 ja Jer. 18. Kuningas ei ikävä kyllä ottanut neuvosta vaaria. Danielin sanat kaikuivat kuuroille korville.

 

Jakeet 4:25-30

Vuosi sen jälkeen kun Daniel oli selittänyt kuninkaalle unen, uni kävi toteen. Nebukadnessar katseli kaupunkiaan ylpeänä. Tämä ei ollut mikään ihme, kuten historiasta voimme lukea. Historioitsija Herodotos kertoo, että Babylonian kaupungin ympärille oli rakennettu niin suuret muurit, että niiden päällä saattoi kaksi nelivaljakkoista hevosta ohittaa toisensa. Näiden muurien vuoksi kaupunkia pidettiin valloittamattomana. Hiukan ironista on se, että kaupunki vallattiin ilman miekan iskua, kuten seuraavassa luvussa huomaamme.

Kaupungissa oli myäs Esangila-niminen pyhäkkö, joka oli koko valtakunnan pääpyhäkkö. Siinä oli sadan meterin korkuinen Etemenankitorni. Pyhäkköön johti kaunis katu jota koristi sinisin kivin koristeltu Istar-portti, jota voi nykyään käydä katsomassa Berliinin museossa. Siihen oli kuvattu eläinhahmoja, jotka edustivat jumalia, mm. siivekkäitä leijonia (ks. 7:4). Eufrat-joki virtasi muurin alitse kaupungin halki, joten vettä oli aina riittävästi jopa kaupungin piiritystilanteessa.

Tähän kohtaan liittyy yksi kaikkein tunnetuimmista antiikin ajan ihmeistä: riippuvat puutarhat. Nebukadnessar oli todennäköisesti avioitunut meedialaisen ylimysnaisen kanssa merkiksi babylonialaisten ja meedialaisten liitosta. Lähteet viittaavat siihen suuntaan, että kuningas rakennutti riippuvat puutarhat vaimonsa mieliksi. Vaimo ei ehkä viihtynyt tasaisessa Babyloniassa, koska hän oli kotoisin vuoristoisesta Meediasta. Kuningas hoiti asian kuntoon.

Juutalainen historioitsija Josefus (30-100 jKr.) lainaa Berossoksen (joka oli ollut Babyloniassa Marduk-jumalan pappina n. 300 eKr.) tekstiä:

”(...) ja tähän palatsiin hän rakensi hyvin korkeita kivipilareilla tuettuja kattotasanteita ja istuttamalla niin kutsutun parvekepuutarhan, ja täyttämällä sen kaikenlaisilla puilla hän loi tarkalleen vuoristoista maata jäljittelevän vaikutelman. Tämän hän teki miellyttääkseen kuningatartaan, koska tämä oli kasvanut Meediassa ja kiintynyt vuoristoiseen maisemaan.”


Kai Brodersenin mukaan on löydetty myös kuningas Nebukadnessarin kirjoitus, jossa hän sanoo rakennuttaneensa poltetuista tiilistä vuorta muistuttavan rakennelman omaksi oleskelupaikakseen, Babylonin muurien väliin. (Lue historiallisuudesta lisää viitteestä).

Ei siis ihme, että kuningas ihaili kaupunkiaan. Hän teki vain yhden virheen. Otti siitä kunnian itselleen. Jumala oli antanut Nebukadnessarille aikaa, koska Hän on armollinen. Mutta tämä aikaa loppuu aikanaan.

Mielisairaus otti vallan. Kuningas joutui taivasalle. Hän luuli olevansa härkä ja hän alkoi syömään ruohoa. (En pidä Davi Pawsonin tulkintaa oikeana, jonka mukaan kuningas lukittiin puutarhaansa. Tämä olisi ollut ehkä liian julkista).

 

Jakeet 4:31-34

Nyt kertomus ottaa minä-muodon. Moni varmasti ihmettelee, että miten ihmeessä Nebukadnessar saattoi pitää paikkansa kuninkaana kaiken tällaisen jälkeen? Tämä on suuri ja tärkeä kysymys ja se ansaitsee hiukan pidemmän käsittelyn kuin ”usko vain”. Uskottavia selityksiä löytyy mielestäni muutamia.

1) Nebukadnessar oli jo hallinnut pitkään ja nujertanut kaikenlaisen opposition (vastustuksen, arvostelun) ja riitti, että hän pysyi elävien kirjoissa taatakseen ykköspallin valtakunnassaan. Meillä on omalta ajaltamme samantapaisia esimerkkejä. Yksi tällainen oli Mao Kiinassa, joka viimeisinä vuosinaan oli täysin kykenemätön hoitamaan tehtäviään. Mutta se, että hän pysyi elävien kirjoissa riiri takaamaan hänelle ehdottoman valtiaan paikan. Neuvostoliitossa tämä ilmiö näkyi L. I. Breznevin ja hänen seuraajiensa kohdalla. Pienemmässä mittakaavassa näin kävi myös Kekkosen ajan Suomessa. Niinpä ei olisi ollut ainutkertaista, jos Nebukadnessar palasi kuninkaaksi heti kun terveys antoi luvan. Olihan hänen hallittavanaan hiukan suurempi valtakunta kuin edellä mainittujen esimerkkien kohdalla.

2) Tämä kohta liittyy olennaisesti edelliseen. Ehto järjestelmän säilymiselle on se, että hallitsijan terveydentilan heikentyminen salataan julkisuudelta. Olisi valtakunnan olemassaolon kannalta ollut vaarallista jos liikkeelle olisi lähtenyt huhu siitä, että kuningas oli seonnut lopullisesti. Kansa ilman kuningasta! Tämä olisi varmasti vetänyt monenlaista kuninkuuden tavoittelijaa puoleensa ja siksi kuninkaan lähipiiri päätti vaieta. Tämä selittää täydellisesti sen, että meille ei ole säilynyt asiasta mitään muuta historiallista tietoa.

3) Lopuksi kuninkaan lähipiiri tiesi Danielin unenselityksen pohjalta, että kuninkaan tila oli väliaikainen. Se ei kestäisi loputtomiin. Itse asiassa jos ”seitsemän aikaa” on symbolinen luku, kuten se on parasta tulkita, tämä vaihe on saattanut kestää vain muutaman vuoden.

Luvun pointti on kuitenkin siinä, että kuningas oppi läksynsä:

”Minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: 'Mitäs teet?'” (4:31-32).

Babylonialainen historioitsija Abynedos kertoo, että kuningas oli joutunut hallitusaikansa loppupuolella jonkun ihmeellisen hengen valtaan. Kun hallitsija nöyrtyy Jumalan edessä, se näkyy myös hänen toiminnassaan lisääntyvänä inhimillisyytenä ja oikeudenmukaisuutena. Muutos Nebukadnessarissa oli ilmeinen.

Viimeiset sanat, jotka Nebukadnessar tässä kirjassa lausuu kuuluuvat: ”Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.”

Järjestelmä piti tehokkaasti kuninkaan julkisivun kiiltävänä. Se oli niin tehokasta, että kuninkaan kaikille kansoille osoittama kirje ei ilmeisesti kokaan päässyt julkisuuteen, paitsi osana Danielin kirjaa. Siten Danielin kirjan kautta olemme päässeet kurkkaamaan yhden mahtavimman kuninkaan henkilökohtaiseen elämään tavalla, jota ei voi muista kirjoista lukea. Nebukadnessar kuoli vuonna 562 eKr. hallittuaan neljäkymmentäkolme vuotta. Luvun kaksi lopussa kuningas tunnusti juutalaisten Jumalan salaisuuksien paljastajaksi. Luvun kolme lopussa hän tunnusti Jumalan valtavan voima pelastaa kuolemalta. Luvun neljä lopussa Nebukadnessar saavuttaa uuden tason, ja pelastuu. Siksi luulen, että voimme tavata hänet jonain päivänä taivaassa.

Valtakunta jatkoi olemassaoloaan, mutta ei kovin pitkään. [5]

 

LUKU 5

Babylonian viimeiset bileet

 

Johdanto

Luku viisi muodostaa selvän vastaparin luvulle neljä. Vaikka niiden välillä on pitkä aikaväli, niiden teema on sama. Nebukadnessarin mielisairaus toistetaan tässä luvussa miltei sanasta sanaan. Lisäksi, kun luku neljä kertoi suurkuninkaan luhistumisesta, luku viisi kertoo Babylonian valtakunnan luhistumisesta.

Nebukadnessar kuoli vuonna 562 eKr. hallittuaan valtakuntaa neljäkymmentäkolme vuotta. Luvussa viisi elämme vuotta 539 eKr. Mitä oli tapahtunut näiden vuosien väliin jäävänä yli kahtenakymmenenä vuotena? Paljon, ja siksi uhraamme nyt jonkun verran aikaamme tämän aukon täyttämisessä.


Nebukadnessarin kuoleman jälkeinen kaaos

Nebukadnessarin kuoleman jälkeen valtakunta ajautui kaaokseen. Suuren ja ylivertaisen johtajan ongelma on aina siinä, että kun hän kerran kuolee, jäljelle jäävät suuret saappaat, jotka täytyisi täyttää. Tämä oli Babylonian(kin) ongelma. Valtakunnan kaikilla tahoilla oli totuttu noudattamaan sokeasti ylhäältä tulevia määräyksiä. Alkoi hillitön valtataistelu, jonka tuoksinasta ei löytynyt ketään, jolla olisi ollut riittävän suuret jalat saappaiden täyttämiseen.

Ensimmäisenä valtaistuimelle nousi Nebukadnessarin poika Evil-Merodak (562-560 eKr.). Hän hallitsi kuitenkin vain pari vuotta, eikä hän saanut aikaan mitään mittavaa. 2. Kun. 25:27-30 ja Jer. 52:31-34 kertovat, että hän teki sen hyvän työn, että vapautti vankeudesta Juudan kuninkaan Joojakinin ja antoi hänelle täyden ylöspidon:

”Mutta kolmantenakymmenentenä seitsemäntenä vuotena siitä, kun Joojakim, Juudan kuningas, oli viety pakkosiirtolaisuuteen, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, korotti Evil-Merodak, Baabelin kuningas, samana vuonna, jona hän tuli kuninkaaksi, Juudan kuninkaan Joojakinin pään ja päästi hänet pois vankilasta. Ja hän puhutteli häntä ystävällisesti ja asetti hänen istuimensa ylemmäksi muitten kuningasten istuimia, jotka olivat hänen tykönänsä Baabelissa. Hän sai panna pois vanginpuvun ja aina aterioida hänen luonaan, niin kauan kuin eli. Ja hän sai Baabelin kuninkaalta elatuksensa, vakinaisen elatuksen, mitä kunakin päivänä tarvitsi, kuolinpäiväänsä asti, niin kauan kuin eli.”

Evil-Merodak murhattiin ja valtaistuimelle nousi salaliiton johtaja, Nebukadnessarin vävy, Nergal-Sareser (560-556 eKr.). Hänet mainitaan Jeremian kirjan jakeessa 39:3 ja 39:13 Jerusalemin hävityksen eräänä johtajana:

”Niin kaikki Baabelin kuninkaan päämiehet tulivat ja asettuivat Keskiporttiin. Nergal-Sareser, Samgar-Nebo, Sarsekim, ylimmäinen hoviherra, Nergal-Sareser, ylimmäinen tietäjä, ja kaikki muut Baabelin kuninkaan päämiehet.”

Hänkään ei pysynyt valtaistuimella pitkään. Hänen kuollessaan valtaistuimella istui yhdeksän kuukauden ajan hänen poikansa Labosoardak. Vasta vuonna 555 eKr. olot alkoivat vakiintua, kun valtaan nousi Nabunaid (tai Nabonidus). Hän sai valtakunnan hallitsemisesta sen verran hyvän otteen, että se kesti vielä kuusitoista vuotta. Ikävä kyllä, hän ajautui pappien kanssa ristiriitoihin uskonnollisissa kysymyksissä. Riidalla oli tuhoisat seuraukset.

Nabunaid oli kotoisin Harranista (kuten Aabraham) ja hänen äitinsä Adda-Guppi oli aktiivinen harranilaisen kuunjumalan papitar, joka kuoli vasta 104-vuotiaana! Täten Nabunaid itsekin oli innokas kuunjumalan palvoja ja hän oli kiinnostunut myös muista itämaisista uskonnoista. Niinpä kuninkaan ja Marduk-jumalan pappien välit olivat alusta saakka kireät. Tilannetta ei auttanut se, että kuningas alkoi rakentaa uudelleen Harranin kuunjumalantemppeliä. Kun kuningas lopulta kieltäytyi toimittamasta kuninkaalle tuiki tärkeän osuuden Mardukin pääpyhäkön uudenvuoden rituaaleissa, hän teki papiston silmissä anteeksiantamattoman teon. Hän vietti loppu hallituskautensa Pohjois-Arabiassa Teeman keitaalla, jossa hän mm. kirjoitteli muistelmiaan.

Arkeologit ovat löytäneet eräästä moskeijan seinästä kiviä, jotka sisältävät Nabunaidin kirjoituksia. Niissä hän kertoi rukoilevansa esikoispoikansa puolesta, joka oli alkanut hallita Babyloniaa. Poika oli nimeltään Bel-Sar-Usur (Bel kuningasta varjelkoon). Raamatussa hänen nimensä on muutetta Belsassariksi. Hän oli Babylonian viimeinen kuningas ja Danielin kirjan luku viisi kertoo syyn (hänet mainitaan vielä luvuissa seitsemän ja kahdeksan). Tämän vuoksi Nabunaidia pidetään Raamatun ulkopuolisissa teksteissä Babylonian viimeisenä kuninkaana, jota hän virallisesti olikin. Käytännössä kuninkuutta hoiti kuitenkin hänen poikansa Belsassar. Tämän vuoksi seinään kirjoitetun tekstin ratkaisijalle luvattiin valtakunnan kolmas paikka – kaksi ensimmäistä oli jo käytössä.

Belsassar ei ollut Nebukadnessarin poika (kuten käännöksissämme), vaan tyttärenpoika. Itämainen isä-poika – kielenkäyttö ei tietysti aina edellytä biologista suhdetta, mutta tässä tapauksessa se pitää todennäköisesti paikkansa (sanaa ”isä” on käytetty tuohon aikaan ainakin kahdeksassa eri merkityksessä). On esitetty, että Belsassarin äiti, Nabunaidin puoliso Niktoris olisi ollut Nebukadnessarin tytär. Näin ollen Belsassar olisi ollut Nebukadnessarin lapsenlapsi. Jos asia on näin, Jeremian kirjan ennustus (27:4-7) oli todella tarkka, koska se sanoi Babylonian tuhoutuvan kolmannen sukupolven aikana!


Jae 5:1

Edellä on juuri kerrottu syyt, miksi Belsassaria kutsutaan kuninkaaksi, vaikka hän ei sitä virallisesti ollutkaan (yksikään babylonialainen kuningas-lista ei nimeä häntä). Historiallisten tietojen valossa tiedämme, että hän toimi tyhmästi. Hän järjesti pidot 1000 ystävälleen samaan aikaan kun kaupunkia piiritettiin persialaisten toimesta. Luvussa neljä mainittiin ne mahtavat muurit, joiden suojassa Babylonia oli. Luotto muureihin oli vahva – mutta väärä.


Jakeet 5:2-4

Belsassar ei siis ollut Nebukadnessarin poika, vaan lapsenlapsi. Luku on hyvä osoitus siitä, miten vanhempien uskonnolliset taipumukset – sekä hyvässä että huonossa – välittyvät usein lapsille. Adda-Guppi isoäitinä ja Nabunaid isänä takasi sen, että Belsassarista tuli karkea epäjumalien palvoja.

Belsassar ottaa esiin ne astiat, jotka oli aikoinaan varastettu Jerusalemin temppelistä, ja häpäisee ne. Hän haluaa näyttää kavereilleen, kuka oli kuningas. Sen lisäksi, että hän halusi uhmata porttien ulkopuolella olevia persialaisia, hän uhmasi taivaan Jumalaa. Jumalan palvelemiseen alun perin tarkoitettuja esineitä palvottiin nyt epäjumalina. Kertomuksen ironia on siinä, että luvussa yksi babylonialaiset juhlivat heidän jumaliensa voittoa juutalaisten Jumalasta. Olivathan Jerusalemin temppelin aarteet joutuneet Mardukin temppeliin. Nyt nämä esineet ovat viimeisen kerran esillä Babylonian hallitusajalla, koska heidän tuhonsa on jo oven takana. Kansan kuningas on punnittu ja köykäiseksi havaittu. Kansa häviää historian näyttämöltä – lopullisesti.


Jakeet 5:5-7

Arkeologit ovat huomanneet, että Babylonian kuninkaanlinnan valtaistuinsalin kolme seinää oli koristeltu sinertävillä, lasitetuilla tiilillä, mutta yksi niistä oli kalkittu. Tätä seinää tyhjästä ilmestynyt käsi ilmeisesti käytti kirjoitusalustanaan. Bileet olivat ohi. Kuningas pelästyi suunnattomasti kirjoituksen nähdessään. Ottaen huomioon millainen noituuden kehto Babylonia oli, epänormaalit ilmiöt tuskin olivat harvinaisia. Spiritismiin kuuluu edelleen tämänkaltaisia ilmiöitä. Siksi käden ilmestyminen tyhjästä ei ehkä vielä riittänyt pelästyttämään paikalla olevia. Miksi kuningas siis pelästyi? Oliko niin, että hän tiesi loppunsa koittaneen? Toteutuiko hänen kohdallaan kirjaimellisesti sananlasku ”syökäämme ja juokaamme, huomenna me kuolemme”? Monet hakeutuvat edelleen kuningas alkoholin alaisuuteen kun he yrittävät paeta elämän paineita. Tyhjästä ilmestynyt käsi pysäytti lopullisesti tämän heikon yrityksen Belsassarin kohdalla.


Jakeet 5:8-16

Luvun tapahtumat seuraavat samaa kaavaa kuin edellisessä luvussa. Jälleen kerran tietäjät jäävät toimettomaksi ratkaisuissaan. 92-käännös sanoo harhaanjohtavasti Belsassarin äitiä (Niktorista) leskeksi. Hän ei ollut leski, koska mies (Nabunaid) oli edelleen elossa. Hän muisti kokemuksestaan, että tällainen tilanne oli tullut eteen aiemminkin. Oli eräs, joka oli aiemminkin ratkaissut vastaavia ongelmia.

Tekstistä päätellen Daniel ei ollut enää kovin merkittävässä asemassa valtakunnassa. Jatkuvat vallankaappaukset olivat siirtäneet hänet syrjään valtakunnan keskeisiltä paikoilta. Hän toimitti kyllä palveluksia Belsassarin läheisyydessä (8:27). Kaikesta päätellen Belsassar ei ollut kiinnittänyt paljoakaan huomiota vanhaan harmaahiuksiseen mieheen – olihan Daniel nyt jo ainakin 80-vuotias! Luvun yksi tapahtumista oli kulunut kuusikymmentäviisi vuotta. Äiti kertoi pojalleen nopeasti Danielin elämänvaiheet.


Jakeet 5:17-24

Purppura ja kultakäädyt viittaavat todennäköisesti jonkunlaiseen papin virkaan. Daniel ei kuitenkaan kiinnostu kuninkaan palkinnoista. Hän tuli kertomaan totuuden. On tärkeä huomata, että Daniel avaa kuninkaalle suuremman kokonaiskuvan. Belsassar näytteli vain yhtä osaa suuremmassa kertomuksessa. Kirjoitus tulisi ymmärrettäväksi vasta suuremman kokonaisuuden valossa. Daniel muistuttaa kuningasta Nebukadnessarin valtavasta vallasta. Hänen mielisairautensa oli varmasti tuttu kaikille hovin sisäpiiriläisille, vaikka sitä ei julkisuuteen levitettykään. Nebukadnessar oli oppinut sen, että kuka todellisuudessa hallitsee koko maailmaa. Ikävä kyllä, sukupolvien välinen katkos ei siirtänyt läksyä eteenpäin. Belsassar teki tietoisesti vääriä valintoja. Jumala oli kiinnostunut – ja on edelleen kiinnostunut – siitä, miten ihmiset elävät.


Jakeet 5:25-28

Seinällä oli kirjoitus arameaksi: ”Mene, mene, tekel ufarsin (peres)”. Kirjoitus oli hankala tulkita pääosin siksi, että sanat ovat kaksimerkityksellisiä. On muistettava, että aramealaiset ja heprealaiset kirjaimet ovat kaikki konsonantteja. Vokaaleista, päätteistä ja etuliitteistä voi päätellä sanaluokan ja -muodon. Viimeisessä sanassa on etuliite ”u”, joka tarkoittaa ja-sanaa. Sisällöltään nämä sanat ovat matemaattisia termejä.

Sana ”mene” tulee minaa tarkoittavasta painoyksiköstä (mina = 982g). Sana tekel viittaa puolestaan sekeliin (sekeli =16g). Sana ”farsin” on jakeessa 25 monikkomuotoinen ja se voidaan tulkita tarkoittavan painomitan osia. Niinpä teksti näyttää muodostavan matemaattisen laskun:

  • Mina,
  • mina, 
  • sekeli ja 
  • sekelin osia. 

Yhteenlaskettuna puntari näyttää vajaata kahta kiloa (982g+ 982g + 16 g +?). Niinpä Belsassarin juhlien jälkeen koitti laskun aika. Historiasta tiedämme, että laskun maksamiseen meni koko valtakunta, valloittamattomana pidetty pääkaupunki ja kuninkaan oma henki. Teksti voidaan lukea tai tulkita avattuna seuraavasti:

  • Laskettu,
  • laskettu, 
  • punnittu ja 
  • jaettu. 

Babylonian viisaat osasivat myös lukea tekstin tällä tavoin. Onhelma on siinä, että teksti ei vielä kerro hirveän tarkasti yhtään mitään. Todellinen kysymys kuuluu: kuka on punnittu ja mitä tulos tarkoittaa?

Jakeessa 5:28 sana on yksikkönä, ei monikkona, joten siinä ei sanota ”u-farsin” (kuten 92- virheellisesti kääntää), vaan ”peres”. Niinpä sana pitää sisällään Persiaa tarkoittavat juurikonsonantit. Näin ollen tekstissä on matemaattisen merkityksen lisäksi poliittinen painotus ja se paljastaa valloittajakansan nimen, Persia.

On muistettava, että tässä vaiheessa Daniel oli jo nähnyt lukujen seitsemän ja kahdeksan näyt. Hän siis tiesi ainakin jollain tavalla mitä oli tulossa. Jumalallisen suunnitelman ymmärrettyään Daniel selitti tekstin seuraavasti:

  • Mene merkitsee: Jumala on laskenut sinun valtakuntasi luvun ja on tehnyt siitä lopun. (Toisto merkitsee päätöksen muuttumattomuutta).
  • Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.
  • Peres: sinun valtakuntasi on pirstottu ja annettu meedialaisille ja persialaisille 

 

Jakeet 5:29-30

Ylimpänä arvossa oli siis Belsassarin isä, ja hän itse tuli vasta toisena. Siksi hänellä oli valta jakaa valtakunnassaan ”vain” kolmas sija. Nimitys ei kuitenkaan ollut voimassa pitkään, koska Babylonian hetket olivat luetut. Danielin selittäessä tekstiä kuninkaalle, persialaiset olivat todennäköisesti jo tunkeutuneet kaupunkiin. Samana yönä Belsassar tapettiin. Mitä oli tapahtunut, että persialaiset muodostivat yhtäkkiä näin suuren uhkan Babylonialle?

Kyyros oli alun perin Meedian kuninkaan Astyages 2:n alakuningas. Vuonna 550 eKr. hän kuitenkin nousi kapinaan ja voitti Astyages 2:n. Neljä vuotta myöhemmin hän voitti rikkaan Lyydian kuninkaan Kroisoksen, jonka valtakunta käsitti lähes koko Vähä-Aasian (Kroisoksen rikkaudesta on kehittynyt tuttu sananparsi). Kyyros oli juonikkaasti laittanut tässä taistelussa sotajoukkonsa kärkeen kameleita. Vastapuolen hevoset olivat kauhistuneet niitä ja lähteneet pakoon. Herodotos sanoo, että ”hevonen pelkää kamelia, eikä voi sietää sen näkemistä eikä sen hajua”. Niinpä yhtäkkiä Kyyros oli valloittanut kaiken, paitsi Babylonian. Vuonna 539 eKr. lokakuun 29. päivänä, Belsassarin juhliessa hänestä tuli koko Babylonian valtakunnan herra (vaikka hän saapui kaupunkiin henkilökohtaisesti seitsemäntoista päivää myöhemmin). Peli oli menetetty itse asiassa jo paljon aikaisemmin, kun kansa oli pettynyt Nabunaidiin. Jopa vieras valloittaja alkoi uskonkiihkoisista alamaisista näyttää paremmalta kuin harhaoppinen kuningas, sillä Kyyroksen kerrottiin kunnioittavan valtaamiensa maitten jumalia.

Meillä ei ole käytettävissämme varmaa tietoa siitä, miten persialaiset pääsivät kaupunkiin. Danielin kirja vaikenee tästä asiasta. Herodotoksen mukaan persialaiset olivat laittaneet Eufrat-virran kulkemaan aluetta halkoviin kanaviin ja veden pinnan laskiessa he kahlasivat sen uomaa pitkin kaupunkiin. Heidän kerrotaan saapuneen jonkun uskonnollisen juhlan aikana. Danielin kirjan mukaan kyseessä oli Belsassarin pidot, Marduk-kultille vierailla menoilla höystettynä. Mardukin papisto ja muut oppositiossa olleet tekivät ehkä tilanteesta selkeät johtopäätökset, menivät persialaisten puolelle ja avasivat kaupungin portit. Niin tai näin, valloitus sujui verettömästi. Belsassarin isä Nabunaid, joka oli yrittänyt tulla viime hetkillä hätiin, vangittiin. Hän kuitenkin vietti vangittunakin melko mukavaa elämää usean vuoden ajan.

Danielin kirja paljastaa, että Belsassar tapettiin. Me emme vain tiedä kenen toimesta. Merkillistä on, että yksikään Raamatun ulkopuolinen teksti ei kerro Belsassarin kohtalosta. Niin köykäinen hänen uransa loppu oli.


Jae 5:31

Samalla tavalla kuin lukujen neljä ja viisi väliin jää paljon historiaa, josta kirja ei kerro mitään, jae 5:31 pitää sisällään todella suuren määrän tapahtumia. Valtakunta vaihtuu Babyloniasta Meedia-Persiaksi. Luku viisi loppuu kaiken lisäksi kuuluisaan mysteeriin: kuka on Daarejaves, meedialainen (92- kääntää Dareios), joka sai valtakunnan haltuunsa 62-vuotiaana? Koska tarkoitukseni on käsitellä ongelmaa hiukan kattavammin, jätän ongelman mahdollisen ratkaisun luvun kuusi yhteyteen.

Jesaja (44:24-45:8) oli jälleen oikeassa ennustaessaan, että kuningas Kyyros antaisi kansalle luvan palata takaisin kotimaahansa. Vuosisatojen ajan Baabelin kaupunki pysyi itämaiden huomattavimpana kaupunkina, joka oli kuuluisa uhkeudestaan ja turmeltuneista tavoistaan. Vähitellen sivistyksen johtoasema siirtyi muille kaupungeille. Kun kansa muutaman kerran yritti päästä itsenäiseksi, Persian kuningas Kserkses (485-465 eKr.) antoi hajottaa Babylonian muurit ja temppelitornin. Hän sulatti myös Mardukin kultaisen kuvapatsaan aarrekammioonsa harkoiksi ja näin hän teki täydellisesti lopun Babylonian itsenäisyyshaaveista. Baabel oli hylätty ja rappeutunut – aivan kuten profeetta Jesaja oli kirjassaan useasti ennustanut. [6]

 

LUKU 6

Daniel leijonien luolassa

 

 

Luvun kuusi sijoittuminen historiaan

Tässä vaiheessa on hyvä asettaa luvun tapahtumat suurempaan asiayhteyteen. Vanhan testamentin lukeminen helpottuu kummasti, jos lukija kykenee asettamaan kirjat siihen historialliseen tilanteeseen, jossa ne on kirjoitettu.
Jumala rankaisi Juudan kansaa pakkosiirtolaisuudella. Jeremia oli kuitenkin ennustanut, että tämä vaihe kestäisi vain 70 vuotta (25:11; 29:10). Jesaja (45:28 →) oli puolestaan ennustanut, että Kyyros tulisi antamaan kansalle luvan palata kotimaahansa. Danielin kirjan luvussa kuusi olemme juuri tässä tilanteessa.

Kansa oltiin viety Babyloniaan kolmessa erässä ja osa siitä palasi Jerusalemiin kolmessa erässä (lue tarkemmin viitteestä). Esran ja Nehemian kirjat kertovat näistä paluista. Esterin kertomus sijoittuu Esran kirjan lukujen kuusi ja seitsemän väliin. Hän oli jäänyt pakkosiirtolaisuuteen ja päässyt yhdeksi persian kuninkaan vaimoista. Hän oli avainhenkilö kansansa pelastamisessa traagisten tapahtumien keskellä. Profeetat Haggai ja Sakarja kannustivat kansaa temppelin rakennusvaiheessa. Vanhan testamentin viimeinen profeetta Malakia toimi Nehemian aikana ja hän saarnasi kansalle parannusta. Hänen toiminta-aikansa oli noin 460-420 eKr. Hänen jälkeensä kansa ei saanut enää profeettoja keskuuteensa, kunnes erämaahan ilmestyi Johannes-niminen mies, joka käski kansaa tekemään parannuksen. Messias oli tulossa.

 

Johdanto

Kuudes luku muodostaa vastaparin luvulle kolme. Jumala esiintyy näissä luvuissa pelastajana. Luvussa kolme Danielin ystävät pelastuivat tulisesta pätsistä, tässä luvussa Daniel pelastuu leijonien luolasta. Daniel on nyt ainakin 80-vuotias. Luku kuusi on kirjan viimeinen luku, jossa käsitellään historiaa. Loppukirja uiskennellaan vaikeasti tulkittavien näkyjen ja unien keskellä.

Maailmanvalta on nyt monimutkaisten tapahtumien seurauksena vaihtunut Babyloniasta Meedia-Persiaksi. Mutta kuka on jakeessa 5:31 mainittu Daarejaves (Daarejaves on nimen aramealainen ja heprealainen muoto) joka vastaanotti valtakunnan 62-vuotiaana? Mikään historian kirjoitus ei mainitse tämän nimistä kuningasta. Asia on vielä ongelmallisempi sen vuoksi, että Danielin kirjassa Persian kuninkaasta käytetään jostain syystä kahta eri nimeä. Tässä jakeet 33-käännöksen mukaan:

 

  • Daarejaves, meedialainen, sai haltuunsa valtakunnan ollessaan noin kuudenkymmenen kahden vuoden ikäinen. (5:31)
  • Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa. (6:1)
  • Ja tämä Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa. (6:28)
  • Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi. (9:1)
  • Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena. (10:1)
  • Ja minä seisoin meedialaisen Daarejaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena häntä [Mikaelia] vahvistamassa ja suojelemassa. (11:1)

 

Daarejaveksen henkilöllisyys on yksi hankalimpia kysymyksiä kirjan historiallisten ongelmien seassa. Monet ovat tämän kiistan vuoksi huomauttaneet, että kirjoittaja ei ollut lainkaan perillä Persian kuninkaista ja tämä taas selittyisi sillä, että kirja on kirjoitettu n. 160 eKr. Palestiinassa. Joyce Baldwin kuitenkin huomauttaa, että kirjoittaja olisi tehnyt todella lapsellisen virheen, jos hän ei olisi tiennyt Persian kuninkaan olleen Kyyros. Tämähän oli mainittu useasti VT:ssa (2. Aik. 36:22-23; Esra 1:1-8, 3:7, 4:5, 5:13-6:14; Jes. 45:1)! Monia ratkaisuyrityksiä on esitetty, mutta tyydyn esittelemään niistä vain kolme.


1) Hän on sama henkilö kuin kuningas Kyyros. Daarejaves oli hänen vähemmän tunnettu nimi tai arvonimi, jota käytettiin Persiassa.

2) Hän oli Kyyroksen sotapäällikkö, joka asettui hallitsemaan kuninkaan suomin valtuuksin Babyloniaa, kuninkaan ollessa itse poissa. Kuninkaaksi nimittäminen ei ole outoa, koska Belsassariakin kutsutaan kuninkaaksi, vaikka hän vain toimi isänsä Nabunaidin tuuraajana.

3) Hän oli meedialainen Kyaksares 2, Ahasveroksen eli Astyageen poika.


Esittelen lyhyesti perusteluja, joita vaihtoehtojen tueksi on esitetty.


1) Ensinnäkin ikä, 62-vuotta täsmäisi Kyyrokseen. Toiseksi jakeessa 6:28 sanotaan: ”Ja Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kyyroksen valtakunnassa.” (alkuteksti ei sisällä 92-käännöksen sanoja ”sen jälkeen myös”.) Jakeessa on eräs kieliopillinen seikka, joka on täsmälleen sama kuin jakeessa 1. Aik. 5:26: ”Ja niin Herra herätti Puulin, Assurin kuninkaan, hengen ja Tillegat-Pilneserin, Assurin kuninkaan hengen…”. Puul ja Tillegat-Pilneser ovat olleet yksi ja sama henkilö. Assyrian kuningas Tillegat-Pilneser oli valloittanut ja alistanut Babylonian noin vuonna 740 eKr. ja hänet tunnettiin nimellä Puul. Niinpä tässä Aikakirjan kohdassa ja-sana voidaan kääntää eli-sanalla, kuten 92-käännös tekee. On siis mahdollista, että samalla tavalla voidaan tehdä myös Danielin kirjan jakeessa 6:28. Näin ollen jae kuuluisi: ” Ja Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa eli persialaisen Kyyroksen valtakunnassa”.

Vaikka teoria näyttää mahdolliselta, se ei kuitenkaan anna selitystä sille, miksi kirjoittaja käyttäisi Kyyroksesta kahta erilaista nimeä.


2) Vaihtoehto 2:sta ovat kannattaneet mm. R. K. Harrison ja John Whitcomb. He arvelevat Daarejaveksen olleen Kyyroksen sotapäällikkö Gubaru, jonka hallintaan Kyyros antoi vasta valloittamansa Babylonian. Gubaru olisi siis toiminut Babyloniassa kuninkaan valtuuksin (kuten edesmennyt Belsassar). Niinpä jakeen teksti ”hän sai haltuunsa valtakunnan” tarkoittaisi sitä, että Daarejaves (Gubaru) vastaanotti valtakunnan Kyyrokselta.


3) Kolmannen vaihtoehdon esitteleminen vaatii hiukan tarkempaa läpikäymistä. Ksenofon toimi kreikkalaisena kenraalina palkkasoturien päällikkönä Kyyros nuoremman armeijassa. Hän johti Kunaksen taistelua 401 eKr. Hänen teoksiaan ovat mm. Anabisis, jossa hän kertoo edellä mainitusta retkestä ja Kyroupaideia (Kyyroksen kasvatus), jossa kerrotaan Kyyros vanhemman elämästä. Ksenofonin esitys perustuu persialaisiin lähteisiin ja on muihin lähteisiin verrattuna perusteellisin. Seuraava kuvaus perustuu hänen tietoihinsa.

Meedian kuningas Kyaksares 1:n (625-585 eKr.) toimi Nabopolassarin liittolaisena Assyrian kukistamiseksi. Hänen poikansa Astyages (585-550) seurasi häntä Meedian kuninkaana. Astyages antoi tyttärensä Mandanen vaimoksi Kambyseelle, eelamilaisen Ansanin kuninkaalle, joka oli silloisen Persian vasallina. Tästä avioliitosta syntyi Kyyros. Astyageen seuraaja Meedian kuninkaana oli hänen poikansa Kyaksares 2, Mandanen veli, eli Kyyroksen eno. Kyyroksen johdolla Persia tuli alistetuksi Ansanin valtaan ja hänen isänsä Kambyses tuli Persian-Ansanin kuninkaaksi. Samoin kävi Meedialle, vaikka Kyyros antoikin Kyaksares 2:n jatkaa kuninkaana.

Tästä ajasta kerrotaan yleensä niin, että kun vuonna 550 eKr. Meedia joutui Kyyroksen valtaan niin tämän jälkeen olisi väärin puhua Meedian kuninkaasta erikseen. Meille on kuitenkin säilynyt Baabelin kuningas Nabunaidin kertomus hallituksensa ajan tapahtumista vuonna 546 eKr. jossa hän puhuu nimen omaan Meedian kuninkaasta. Tämä osoittaa, että Kyaksares oli edelleen Meedian kuningas, vaikkakin toimikin Kooreksen ylivallan alaisena (vasallikuninkaiden nimittäminen kuninkaiksi oli normaalia). Kun Kyyros valloitti Babylonian vuonna 539 eKr., hän ei vielä ottanut kuninkaan arvoa eikä valtaistuinta. Sen sijaan hän antoi sen Baabelissa Meedian kuninkaalle Kyaksares 2:lle. Vastapalvelukseksi hän sai antoi Kyaksareen tyttären vaimokseen. He tekivät sopimuksen, että Kyaksares saisi olla näiden maiden kuninkaana kuolemaansa saakka, jonka jälkeen ne siirtyisivät Kyyrokselle.

Tämän perusteella jakeessa mainittu Daarejaves on Kyaksares 2, Astyageen poika. Hän siis ”sai haltuunsa valtakunnan” Kyyrokselta. Ikävä kyllä hän eli ja hallitsi vain pari vuotta, jonka jälkeen Kyyros nousi kuninkaaksi (537 eKr.). Tämä selittäisi muita vaihtoehtoja paremmin sen, miksi kirjoittaja puhuu sekä Daarejaveksesta että Kyyroksesta. Näyttää siltä, että Ksenofonin käyttämä sana ”Kyaksares” oli titteli, joka tarkoitti yksinvaltiasta ja Danielin käyttämä sana ”Daarejaves” tarkoitti hallitsijaa. Kyseessä oli tässä tapauksessa sama henkilö. Näin 33-käännös jakeesta 6:28 olisi todella täsmällinen.


Jakeet 6:1-3

Satraapit olivat melko pienten alueitten paikallisjohtajia. Heidän tehtävänsä oli toteuttaa persialaisisännyys paikallisella tasolla. Daniel nautti myös persialaisten luottamusta, koska hän oli yksi niistä kolmesta, jotka olivat näitä satraappia ylempänä. Olihan hänellä vuosikymmenien kokemus Babylonian asioista. Nämä kolme valtaherran vakanssia saattoivat olla juuri Nabunaidin, Belsassarin ja Danielin vakanssit, joista vain Daniel sai jäädä asemaansa. Kaksi tyhjää paikkaa täytettiin muilla henkilöillä. Daniel oli siis asemassa, jossa hän joutui antamaan kansalaisille pehmeän laskun uuden maailmanherruuden alaisuudessa.   


Jakeet 6:4-5

Luvun ongelmat näyttävät alkavan siitä, että kuningas aikoo asettaa Danielin koko valtakunnan päämieheksi. Daniel joutuu kokemaan sen, mitä näissä tilanteissa ihmiset yleensäkin joutuvat kokemaan. Kateelliset (ja vähemmän pätevät) alkavat etsiä hänestä vikoja. Kaikki odottivat, että jokin luuranko kaatuu kaapista lattialle. Daniel oli kuitenkin hoitanut tehtävänsä poikkeuksellisen uskollisesti, eikä hän ollut esiintynyt paikallisen Iltalehden otsikoissa. Kaapissa ei ollut mitään salattavaa. Yksi osa-alue Danielin elämästä oli kuitenkin löydettävissä, jossa hän hiihti omia latujaan: uskonto.


Jakeet 6:6-9

Kateelliset tulevat kuninkaan eteen ja valehtelevat hänelle päin naamaa: ”kaikki valtaherratkin ovat yksimielisiä päätöksestämme”. Tämä ei taatusti pitänyt paikkansa! Eihän Daniel tiennyt asiasta yhtään mitään – ja hän oli sentään yksi näistä kolmesta valtaherrasta.

Myös Esterin kirjassa (1:19; 8:8) törmäämme siihen, että meedialaisten ja persialaisten lait olivat muuttumattomia. Jos kuningas teki jonkin päätöksen, hän ei kyennyt perumaan sitä. Tässä asetuksessa oli se hyvä puoli, että kansan ei tarvinnut pelätä kuninkaan ajatusoikkuja, kuten Babylonian aikana. Lait takasivat kansalaisille oikeusturvan. Nyt nämä lait kävivät kuitenkin Danielin kohtaloksi.


Jae 6:10

Daniel joutuu jälleen eettisten ongelmien eteen. Olisiko hän voinut suorittaa rukouksena, vaikka olisikin ollut polvistuneena kuninkaan eteen? Ei, koska se olisi ollut ensimmäisen käskyn rikkomista. Olisiko hän voinut muuttaa tapojaan ja rukoilla Jumalaansa salassa? Tämä olisi osoittanut pelkuruutta ja epäuskoa. Daniel ei kömmi sängyn alle, eikä piiloudu komeroon. Hän kumartaa avoimien ikkunoiden edessä kolmesti päivässä – tapansa mukaan. Danielin rukouksissa kaksi kolmesta noudattivat todennäköisesti temppelin aamu- ja iltauhrin aikoja, eli hän ilmeisesti rukoili aamun sarastaessa ja auringon laskiessa (2. Moos. 29:38-46). Ainakin jakeen 9:21 perusteella Daniel oli rukouksessa juuri iltauhrin aikana. Kolmannen rukoushetken Daniel todennäköisesti ajoitti keskipäivän siestaan. Jerusalemin temppeli oli toki jo hävitetty, mutta rukouksiin sisältyi tärkeä hengellinen ja symbolinen merkitys. Olihan kuningas Salomo rukoillut, että Jumala huomioisi kansansa jopa vieraassa maassa, jos he rukoilevat kääntyneenä Jerusalemin temppeliä kohden:


”Jos he tekevät syntiä sinua vastaan - sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee - ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen, mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on vangeiksi viety, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vangitsijainsa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat', ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jotka veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet antanut heidän isillensä, tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut, niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan, ja kaikki heidän syntinsä, jotka he ovat tehneet sinua vastaan; ja suo, että heidän vangitsijansa olisivat laupiaat heitä kohtaan ja armahtaisivat heitä. Sillä ovathan he sinun kansasi ja sinun perintöosasi, jonka olet vienyt pois Egyptistä, rautapätsistä. Olkoot siis sinun silmäsi avoinna palvelijasi ja sinun kansasi Israelin anomisen puoleen, niin että kuulet heitä kaikessa, mitä he sinulta rukoilevat. Sillä sinä olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niinkuin sinä puhuit palvelijasi Mooseksen kautta, viedessäsi isämme pois Egyptistä, Herra, Herra." (1. Kun. 8:46-53)

 

Babyloniassa temppelin puuttumisesta syntyvää aukkoa täyttämään rakennettiin synagogatoiminta, vaikka Danielin kirjassa siitä ei olekaan mainintoja. Synagoga ei ollut temppeliä vastaava paikka, vaan se oli maallikkovoimin ylläpidetty rukoukseen ja sanan tutkimiseen tarkoitettu Jumalan kansan kohtaamispaikka. Uudessa testamentissa synagogat mainitaan itsestään selvyytenä niillä paikkakunnilla, jossa asui juutalaisia.

Danielin elämässä näkyy tärkeä asenne: Kylvä ajatus, niitä teko, kylvä teko, niitä tapa, kylvä tapa, niitä luonne, kylvä luonne, niitä kohtalo.

 

Jakeet 6:11-18

Kuningas oli ajettu ansaan. Hän joutui samankaltaiseen tilanteeseen kuin Nebukadnessar luvussa kolme. Nebukadnessarin oli toteutettava uhkauksena, jotta hänen arvovaltansa säilyisi. Daarejaveksen oli toteutettava uhkauksensa, koska meedialaisten ja persialaisten muuttumaton laki vaati sitä. Heissä oli kuitenkin silmiinpistävä ero. Nebukadnessar vihastui ja kovensi tuomiota. Daarejaves heltyi ja etsi pakotietä menettämällä niin epätoivoisesti, että menetti jopa yöunensa.

Daniel heitetään leijonien luolaan ja sen suu sinetöidään kivellä. Näin varmistettiin, ettei kukaan ulkopuolinen puuttuisi asiaan. Kohtaus on samantapainen kuin mitä tapahtui Jerusalemissa yli 500 vuotta myöhemmin. Jeesus laitettiin hautaan ja hauta sinetöitiin sen turvallisuuden vuoksi (Matt. 27:60, 66). Kun kivi seuraavana päivänä vieritettiin sivuun, Daniel havaittiin eläväksi. Samalla tavalla, kun enkeli vieritti kiven pois Jeesusken hautakammion suulta, Jeesus havaittiin eläväksi. Jeesus tietysti voitti kuoleman paljon suuremmassa mittakaavassa.


Jakeet 6:18-24

Kuningas vietti unettoman yön. Tanssivia tyttöjä ei tänä iltana päästetty kuninkaan makuuhuoneeseen. Ainakin hänen omatuntonsa toimi. Kuka olisi uskonut, että aamun sarastaessa Daniel oli heistä kahdesta se, joka oli nukkunut levollisesti koko yön. Daniel oli toiminut koko elämänsä uskollisena palvelijana Jumalaa ja kuningasta kohtaan. Toki silloin kun maallinen valta ja Jumalan käskyt nousivat toisiaan vastaan, Daniel valitsi Jumalan. Muuten hän toimi kuninkaan hovissa moitteettomasti ja kaikki näkivät hänen ylivoimaisen pätevyytensä.

Kuningas lähti heti aamutuimaan tarkastamaan Danielin tilan. Hän toivoi vilpittömästi, että Daniel olisi säästynyt kuolemalta. Ja ihme oli tapahtunut! Enkeli oli tullut Danielille apuun. Kuninkaan kasvoilta paistoi varmasti vuosisadan hymy, kun hän kuuli Danielin vastaavan leijonien keskeltä.

Vaikka kuningas oli lempeä kaveri, hän osasi olla myös luja. Hän käski heittää kaikki ne miehet perheineen leijonien luolaan, jotka olivat yrittäneet päästä Danielista eroon. On huomattava, että tämäntapaisia kohtia on Raamatussa useasti. Teksti ei suoranaisesti ota kantaa siihen, oliko kuninkaan käsky moraalisesti oikein vai väärin. Jakeita ei siis missään tapauksessa saa lukea niin, että tämä oli oikea tapa toimia. Jonkin asian kuvaileminen on eri asia kuin siihen kannustaminen. Kuitenkin henkilö, joka tuntee Raamattua, tietää, että 5. Moos. 24:16 antaa käskyn, että lapsia ei saa rangaista isiensä synneistä, eikä toisin päin. Tässä mielessä kuninkaan käsky ampui yli ja se oli väärin.


Jakeet 6:25-28

Luku loppuu jo tutuksi tulleella tavalla: pakanakuningas tunnustaa Jumalan suuruuden. Juuri tässä on kirjan alkulukujen viesti: babylonialaiset ja persialaiset kuninkaat joutuvat tunnustamaan Jumalan suuruuden. Kuningas teki kuitenkin sen virheen, että luuli pakottamisen olevan oikea tapa toimia suhteessa Jumalaan. Daarejaves tunnusti neljä asiaa. 1) Jumala on elävä Jumala, joka toimii ihmisten elämässä. 2) Jumala pysyy iankaikkisesti, eikä Hänen vallallaan ole loppua. 3) Jumala pelastaa ja vapahtaa ihmisiä ja 4) tekee tunnustekoja ja ihmeitä sekä taivaassa että maan päällä. Ehkä Daniel oli kertonut kuninkaalle siitä, miten Jumala oli toiminut hänen kansansa historiassa.

Jakeen 6:28 kääntämiseen liityviä vaihtoehtoja on esitelty edellä.  

Danielin viimeinen näky tässä kirjassa on kirjattu Kyyroksen kolmanteen hallitusvuoteen (10:1), eli hän eli ainakin vuoteen 535 eKr. saakka. On aika siirtyä kirjan vaikeampaan osaan, näkyjen ja unien maailmaan. [7]

 

Viitteet:

1 Smith 2007, 513-530; IRT 1972, 410, 587-588, 657, 4140; Norvanto 2007, 9-15, 90; Pawson 2008, 502; Eskelinen 2001, 122; Saarnivaara 1985, 534, 539-540;  Baldwin 2009, 15, 33, 38-40, 51, 71; www.apologetiikkawiki.fi → Danielin kirja; Paalumäki 1999.

2 Smith 2007, 531-536; Norvanto 2007, 15-27; IRT 1972, 2181-2182, 3481; SRT 2009, 206.

3 Smith 2007, 536-545; Norvanto 2007, 27-48; Eskelinen 2013, 152-154; 2001, 37-65; Harris 2001, 61; Lucas 2012, 110; Smith-Christopher 1996, 100.

Rooma jakautui kahtia vuonna 395, kun Theodosius 1 Suuri jakoi valtakunnan pojilleen itäiseen ja läntiseen valtakuntaan juuri ennen kuolemaansa. Länsi-Rooma koki loppunsa vuonna 476. Itä-Rooma jatkoi kulkuaan vielä tuhannen vuotta, kunnes se koki turkkilaisvaltauksen vuonna 1453. (Maailmanhistoria 6 2013, 62-63; Castren & Castren 2000, 493.)

4 Smith 2007, 547-553; Eskelinen 2001, 13, 68-77; Norvanto 2007, 49-62; Baldwin 2009, 37; www.apologetiikkawiki.fi → Danielin kirja.

5 Norvanto 2007, 62-77; Eskelinen 2001, 80-89; Smith 2007, 553-559; Paalumäki.  

Vanhin säilynyt kuvaus riippuvista puutarhoista löytyy Diodoros Siculuksen historiateoksesta Bibliotheca Historica. Diodoros kertoo kuvauksensa riippuvista puutarhoista perustuvan Kleitarkhoksen ja Ktesiaan tietoihin. Kleitarkhos oli Aleksanteri Suuren historioitsija, joka eli vuoden 275 eKr. tietämissä. Hänen ei tiedetä juurikaan matkustelleen vaan hänen tietonsa on arveltu perustuneen Aleksanteri Suuren sodista Babyloniasta palanneiden sotilaiden kertomuksiin. Ktesias puolestaan oli Vähä-Aasiasta kotoisin ollut lääkäri, joka joutui sotavangiksi ja palveli Persian hovissa 400-luvulla eKr. Kokemuksistaan Ktesias kirjoitti 24-osaisen historiallisen tarinakokoelman nimeltä Persika. Tuo teos on kauan sitten hävinnyt mutta siitä on säilynyt fragmentteja mm. Diodoroksen kirjoituksissa. (Paalumäki).

6 Norvanto 2007, 77-90; Grimberg 1957, osa-2, 120-121; Eskelinen 2001, 92-105; Smith 2007, 561-567; Saarnivaara 1985, 533-534, 536; Baldwin 2009, 24; Holthoer ym. 1982, 301, 304, 307.

7 Norvanto 2007, 90-103; Eskelinen 2001, 108-119; Smith 2007, 567-574; Baldwin 2009, 31. Daarejaveksen henkilöllisyys vaihtoehto 3. lainattu Saarnivaara 1985, 534-537.

Ensimmäinen paluu pakkosiirtolaisuudesta tapahtui 539/538 eKr. Joukkoon kuului 50 000 ihmistä, Serubbaabelin ollessa juutalaisten johtaja. Nämä alkoivat rakentaa temppeliä Jerusalemiin. Toinen paluu tapahtui 90 vuotta myöhemmin 458 eKr. Palaajia oli vain 1800 ja he tulivat Esran johdolla. Noin neljätoista vuotta myöhemmin v. 444 eKr. tapahtui kolmas paluu Nehemian johdolla. Tässä joukossa oli käsityöläisiä. Nehemian suurin murhe oli rakentaa uudelleen Jerusalemin muurit, jotka babylonialaiset olivat tuhonneet, ja joita ilman kaupunki olisi helppo kohde vihollisille.

 

LÄHTEET (molemmat osat)

 

Baldwin, Joyce. G. 2009. Daniel. An Introduction and Commentary. Tyndale Old testament Commentaries. Volyme 23. Downers Grove IL: IVP Academic / Inter-Varsity Press. 

Bauckham, Richard. 2006. Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony. Grand Rapids MI.

Castren, Paavo & Pietilä-Castren, Leena. 2000. Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava.

Dowley, Tim (toim.). 2009. Suuri Raamattutieto. 2. painos. Suom. Kai Takkula & PerusSanoma. Kauniainen: PerusSanoma.

Eskelinen, Pekka.

  • 2001. Maailmanvaltojen nousu ja tuho. Ahaa-elämyksiä Danielin kirjan äärellä. Helsinki: Uusi tie.
  • 2013. Messias Danielin kirjassa. Teoksessa Kristus Vanhassa testamentissa. Toim. Matti Väisänen & Vesa Ollilainen. Helsinki: Sley-media Oy. (152-164.)

Fee, Gordon. & Stuart, Douglas. 2002. How to Read the Bible by Book by Book. Grand Rapids MI: Zondervan.

Goldingay, John. E. 1989. Daniel. Word Biblical Commentary. Volyme 30. General Editors: Hubbard, David & Barker, Glenn. Dallas, Texas: Word Books.

Grimberg, Carl. 1957. Kansojen historia:

  • Osa 2. Etu-Aasian kansat. Suom. Weikko Pakarinen. 2. painos. Porvoo/Helsinki: Werner Söderström.
  • Osa 4. Kreikkalaiset. Suom. Weikko Pakarinen. 2. painos. Porvoo/Helsinki: Werner Söderström.
  • Osa 5. Roomalaiset. Suom. Weikko Pakarinen. 2. painos. Porvoo/Helsinki: Werner Söderström.

Haavisto, Osmo. 1995. Mitä Johannes näki? Ilmestyskirjan tulkintaa ennen ja nyt. Vantaa: Aika Oy.

Harris, Nathaniel. 2001. Antiikin Rooma. Suom. Veikko Ahola. Jyväskylä/Helsinki: Gummerus.

Holthoer, Rostislav; Parpola, Asko; Parpola, Simo. 1982. Otavan suuri maailmanhistoria. Jokilaaksojen valtakunnat. Helsinki: Otava.

Iso Raamatun tietosanakirja.

  • Osa 1. 1972. Toinen tarkistettu painos. Tikkurila: Raamatun tietokirja.
  • Osa 2. 1973. Toinen tarkistettu painos. Tikkurila: Raamatun tietokirja.
  • Osa 3. 1975. Toinen tarkistettu painos. Tikkurila: Raamatun tietokirja.

Kankaanniemi, Matti. Danielin kirja. Teksti pohjautuu Matti Kaankaanniemen kirjoitukseen. (Linkki ei ole enää saatavilla.)

Kankaanniemi, Matti & Niemi, Päivi. 2007. Voimat vastakkain. Keuruu: Aikamedia.

Kokkonen, Olavi. 2003. Ilmestyskirja avautuu. Keuruu: Aika Oy.

Laato, Antti. 2010. Lopunajat. Kauniainen: Perussanoma.

Lucas, E. C. 2012. Daniel. Teoksessa Dictionary of The Old Testament Prophecy. Toim. Boda Mark & McConville J. Downers Grove IL: IVP Academic. (110-123).

Maailmanhistoria 6. 2013. Rooman valtakunnan loisto ja jakaantuminen. Suom. Sonja Torkkeli. Helsinki: Perhekirjat.

Norrback, Anna. 2010. Luominen. Kauniainen: PerusSanoma.

Norvanto, Jukka. 2007. Ketä kumarrat? Kauniainen: Perussanoma.

Paalumäki, Heli. 1999. Kuviteltu ihme? - Babylonin riipuvat puutarhat. http://users.utu.fi/helpaa/babylon.html#N_29_

Pawson, David. 2008. Raamattu avautuu 1. Suom. Marketta Ruishalme. Helsinki: TV7.

Saarnivaara, Uurnas. 1985. Voiko Raamattuun luottaa? 3. uudistettu painos. Ev.lut herätysseura.

Smith, James, E. 2007. The Major Prophets. Joplin, Missouri: College Press Publishing Company.

Smith-Christopher, Daniel. L. 1996. The Book of Daniel. Teoksessa The New Interpreters Bible. Nashville: Abingdon Press. (sivumäärät ei tiedossa)

Wright, N. T. 2007. [1992.] The New Testament and the People of God. Christian Origins and the Question of God, Volyme 1. Lontoo: SPCK. 

Palaa takaisin Opetuksiin

 

Lisätietoja