Danielin kirja 2/2

Kirjoittaja Janne Saarela

 

LUKU 7

Pedot vs. Ihmisen Poika

 

Johdanto

Kirjan historiallinen osuus (luvut 1-6) on takana. Näissä luvuissa pakanakuninkaat joutuivat oppimaan, että Jumala hallitsee koko maailmaa. Babylonialaiset tietäjät ja tähtienselittäjät joutuivat myöntämään oman rajallisuutensa. Loppukirja (luvut 7-12) keskittyy näkyihin, joita Daniel näki Belsassarin, Daarejaveksen ja Kyyroksen aikana. Niinpä hän on saanut näkynsä sekä ennen Babylonian kukistumista että sen jälkeen. On siis pidettävä mielessä, että kronologisesti (ajallisesti) palaamme näkykokonaisuuksissa ajassa taaksepäin.

Tämän luvun näyn hetkellä Babylonia oli saatu tasaantumaan, mutta Persia alkoi muodostaa mittavaa uhkaa koko valtakunnalle. Danielin ystäviä ei enää mainita, ja kuninkaat esiintyvät vain silloin kun näky täytyy sitoa historiaan. Myös kirjan kerronnallinen ote muuttuu. Tästä luvusta eteenpäin kirjassa nimittäin käytetään ”hänen” sijasta enemmän yksiön ensimmäistä (minä) muotoa. Käsissämme on siis Danielin henkilökohtaisia muistiinpanoja kokemuksistaan. Olemme myös kirjan viimeisessä arameankielisessä luvussa.

Luku seitsemän on luvun kaksi selkeä vastapari ja sitä kannattaa lukea sitä vasten. Luvussa kaksi kuningas Nebukadnessar näkee unen ja luvussa seitsemän Daniel näkee unen. Molemmat unet koskevat suuria valtakuntia. Tekstin selityksessä huomaamme, että kyseessä ovat samat valtakunnat, jotka mainittiin luvussa kaksi. Tämä näkemys on tutkijoidenkin konsensus (enemmistö). Voidaan sanoa niinkin, että luku seitsemän avaa tarkemmin luvun kaksi asioita.

Näkyjen tulkitsemisessa on muistettava, että VT:n profeetat eivät nähneet Jeesuksen kahta tulemista niin kuin UT sen paljastaa. Heille Messiaan ja Jumalan valtakunnan tuleminen oli yksi asia, jossa kaikki asetetaan kohdalleen. Tämä vajavainen näkökulma näkyy myös tässä luvussa. Me kuitenkin tiedämme, että vaikka Jeesus toi mukanaan Jumalan valtakunnan, se tuli ”jo nyt – ei vielä” periaatteella. Niinpä Jumalan valtakunta on jo täällä ja siihen voi astua sisään uskon kautta Jeesukseen. Valtakunta kuitenkin murtautuu esiin täydessä voimassaan vasta silloin kun Jeesus palaa takaisin. Tämäntapaisesti selitimme luvun kaksi, jossa kivi (Jumalan valtakunta) murskasi kaikki muut valtakunnat.

 

Jae 7:1

Tämä on kirjan ainoa näky, jonka Daniel sai ollessaan unessa. Näky on ajoitettu Babylonian hallitusajalle Belsassarin ensimmäiselle hallitusvuodelle. Belsassaria kutsutaan kuninkaaksi, koska hänen isänsä, todellinen kuningas Nabunaid oli lähtenyt vuosiksi Pohjois-Arabiaan. Ehkä tästä syystä Daniel käyttää ajoitukseen Belsassaria, koska hän johti pääkaupunkia käytännössä. Jakeen päivämäärä muistuttaa lukijaa siitä, että kirja ei etene kronologisesti. On mahdollista, että Belsassar on alkanut hallita isänsä rinnalla jo vuonna 555 eKr. Vaikka tarkkaa aikaa ei voida antaa, olemme joka tapauksessa noin vuodessa 550 eKr.

 

Jakeet 7:2-3

Meri kuvaa usein ihmisjoukkoja eli kansoja, näin ainakin Jesajan kirjan jakeessa 17:12 ja Ilmestyskirjan jakeessa 17:15. Pedot siis nousevat ihmiskunnan kaaoksen keskeltä. Samalla tavalla kuin luvun kaksi patsas edusti neljää valtakuntaa, nyt merestä nousee neljä petoa (luku neljä on Raamatussa maailman vertauskuva). Jakeen 7:17 mukaan pedot tarkoittavat kuninkaita. Kuninkaat taas ovat jakeen 7:23 mukaan synonyymi valtakunnille. Niinpä tekstin mukaan pedot edustavat neljää eri valtakuntaa ja niiden kuninkaita. Tämän selvittämiseksi ei vielä tarvita apuneuvoja. Kannattaa laittaa merkille, että luku on hyvin samanlainen kuin Ilmestyskirjan luku kolmetoista. Danielin näkemä neljäs peto (Rooma) nousee Johanneksen näyssä merestä. Ilmestyskirja antaa tarkemman kuvauksen neljännen pedon toiminnasta ensimmäisellä vuosisadalla. (Suosittelen Juha Partasen kirjaa "Petoja ja merkkejä" Ilmestyskirjan luvun kolmetoista tutkimiseen.)

 

Jakeet 7:4-7

Apokalyptiikassa on hyvin tavallista kuvata jotain opetettavaa asiaa eläimillä. Niitä kuitenkin yhdistellään epätodellisesti. Esimerkkinä tässä toimii leijona, jolla on kotkan siivet. Leijona ja kotkan siivet ovat hyvin normaali asia, mutta ne yhdistetään hyvin epänormaalilla tavalla. Tällaisia symbolia oli kaiverrettu Babyloniassa Ishtar-porttiin ja tällaiset patsaat vartioivat Babylonian palatseja.

Ensimmäinen peto on leijona, jolla on kotkan siivet. Kyseessä on Babylonia, jota luvussa kaksi vastasi kultainen pää. Siivet kuvastavat armeijan kykyä liikkua nopeasti paikasta toiseen. Se, että 1) siivet leikattiin irti ja 2) peto nostettiin pystyyn kahdelle jalalla kuten ihminen ja 3) hän sai ihmisen sydämen, viittaa Nebukadnessarin nöyrtymiseen luvussa neljä. Nebukadnessarilta vietiin hänen alkuperäinen identiteetti ja hän sai oppia tuntemaan sen, että Jumala hallitsee maailmaa ja asettaa kuninkaita valtaistuimelle niin kuin tahtoo.

Toinen peto on karhu, joka nostetaan kyljelleen ja sen suussa on kolme kylkiluuta. Se saa käskyn syödä paljon lihaa. Kyseessä on Meedia-Persia, jota luvussa kaksi vastasi hopeiset rinta ja käsivarret. Kyljelleen asettaminen viittaa todennäköisesti sisäiseen vallanvaihtoon, kun Kyyros voitti kapinan seurauksena Astyages 2:n ja Meediasta tuli Persia. Kolme kylkiluuta kuvaa tarkasti niitä kolmea valtakuntaa, jotka Meedia-Persia alisti valtaansa: Lyydia, Babylonia ja Egypti. Lyydia oli tässä vaiheessa jo Kyyroksen tähtäimessä. Babylonian se voitti 539 eKr. ja Egyptin kymmenisen vuotta myöhemmin. Se valloitti myös paljon muita paikkoja, eli se todellakin ”söi paljon lihaa”. Persian armeija ei luottanut nopeisiin siirtymiin, vaan massiiviseen vyöryyn. Kokonaiset perheet saattoivat kulkea armeijan mukana valloituksissa. Siksi karhussa ei ole nopeutta kuvaavia symboleja, kuten siipiä.

Kolmas eläin on pantteri (tai leopardi), jonka selässä on neljä linnunsiipeä. Sillä on myös neljä päätä ja se saa vallan. Kyseessä on Kreikka eli hellenismin aikakausi, jota luvussa kaksi vastasi pronssiset lanteet. (Sana hellenismi tarkoittaa yksinkertaisesti kreikkalaistumista. Asiaan palataan tarkemmin luvun kahdeksan yhteydessä.) Pantteri on nopea eläin ja neljä linnunsiipeä painottavat tämän valtakunnan nopeutta. Pantterin notkeus kuvaa myös hyvin hellenististä kulttuuria. Vuonna 331 eKr. Kreikka voitti lopullisesti Persian. Pantterin neljä päätä vastaavat tarkasti Aleksanteri Suuren kenraaleita, jotka jakoivat valtavan valtakunnan keskenään Aleksanterin kuoltua vuonna 323 eKr.

 

  • Kassandros sai Makedonian.
  • Lysimakos sai Traakian, Vähä-Aasian pohjoisosat ja osittain nykyisen Turkin alueen.
  • Ptolemaios sai Egyptin ja Palestiinan.
  • Seleukos sai Syyrian ja Antiokian ja valtakunnan itä-osat aina Indus-joelle saakka.


Israelin maa jäi siis Ptolemaioksen ja Seleukoksen väliseen loukkuun, mikä johti myöhemmin vaikeuksiin. Palaamme asiaan seuraavan luvun yhteydessä kun näiden alueiden perilliset ottavat sotilaallisesti yhteen. Nämä tapahtumat mullistivat varsinkin juutalaisten historiaa, mutta Raamattu ei niistä juurikaan kerro, koska tapahtumat sijoittuvat testamenttien väliseen aikaan.

Neljäs peto on hyvin erilainen kuin muut pedot. Sitä ei kuvailla eläimeksi, vaan kauheaksi, hirmuiseksi ja ylen väkeväksi. Se eroaa paljon edellisistä valtakunnista. Sillä oli rautaiset hampaat ja sillä oli 10 sarvea. Kyseessä on Rooma, jota luvussa kaksi edusti rautaiset ja saviset jalat.

Siinä kun Babylonia oli Nebukadnessarin luomus, Persia rakentui Kyyroksen varaan ja Kreikka Aleksanteri Suuren varaan, Roomaa ei rakennettu päivässä. Se ei seisonut yhden miehen varassa. Rooma jatkoi kulkuaan pitkään, vaikka keisarit vaihtuivat tiuhaan. Rooma voittikin hellenistiset valtakunnat yksi kerrallaan. Viimeisenä kukistui Egypti vuonna 31 eKr.

10 sarvea muodostaa suuren tulkinnallisen haasteen. Niitä onkin tulkittu usealla eri tavalla. Lyhyesti sanottuna sarvien tulkitsemiseen on muotoutunut karkeasti ottaen kolme eri koulukuntaa:

  1. Sarvet edustavat Rooman keisareita, jotka hallitsivat ensimmäisinä vuosisatoina.
  2. Sarvet edustavat Rooman jälkeisten mahtien kuninkaita, jotka hallitsivat vuoden 476 jKr. (Rooman romahduksen) jälkeen. 
  3. Sarvet edustavat uudistettua Roomaa, joka hallitsee viimeisinä aikoina. Tämä uusi Rooma liitetään usein Eu:hun, kun puhutaan kymmenvaltioliitosta.

 

 

Voimme tiivistää luvun kaksi ja seitsemän näyt seuraavasti:

 

LUKU 2        SELITYS        LUKU 7       
Kultainen pää BABYLONIA Leijona, jolla on kotkan siivet
Hopeinen rinta ja käsivarret MEEDIA-PERSIA Karhu, jolla on suussa kolme kylkiluuta
Pronssiset vatsa ja lanteet KREIKKA

Pantteri, jolla on selässä neljä linnun-

siipeä, ja jolla on neljä päätä

Rautaiset ja saviset jalat ja sääret ROOMA

Neljäs peto, jolla on rautaiset hampaat 

ja 10 sarvea

Kivi, joka murskaa patsaan

JUMALAN VALTAKUNTA /

JEESUS

Ihmisen Poika

 

Jae 7:8

Yhtäkkiä kolme sarvea putoaa pois ja yksi uusi sarvi kasvaa niiden tilalle. Sarvi sotii pyhiä vastaan ja voittaa heidät (7:21). Se on suurempi kuin ne kolme sarvea, mutta se ei ole riittävän suuri pudottamaan pois kaikkia sarvia. Tällä tapahtumalle ei luvussa kaksi ole vastinetta. Sarveen liitetään inhimillisiä ominaisuuksia, koska sillä on silmät ja suu, joka puhuu herjaavia sanoja. Kaikki viittaa siihen, että kysymys on henkilöstä.

Tämä jae on ehkä kaikkein vaikein tulkittava tässä luvussa ja tutkijoiden näkemykset hajoavat käsiin. Jakeiden 7:24-25 mukaan 10 sarvea takoittaa 10 kuningasta, jotka nousevat neljännestä valtakunnasta ja uusi sarvi on joku, joka nousee heidän jälkeensä. Sarven tulkinta riippuu siitä, mitä edellisen jakeen 10 sarvea edustavat. (Jos neljäs peto on seleudikivaltakunta, pieni sarvi tarkoittaa Antiokus Epifanes 4:sta.) En tässä kohtaa edes yritä selittää sarvea ja sen toimintaa.

Karkeasti ottaen kolme eri näkemystä on ollut esillä.

  1. Sarvi liittyy jollain tavalla jo edesmenneen Rooman keisareihin, jotka kävivät sotaa Jumalaa vastaan.
  2. Sarvi edustaa jollain tavalla katolilaisuutta ja Paavia. Tämä näkökulma on tyypillinen protestanttisuudessa. 
  3. Näky toteutuu lopunaikoina, kun Antikristus ottaa vallan ja sotii Jumalaa vastaan juuri ennen Jeesuksen paluuta. Tämä näkökulma hallitsee Suomessa ainakin vapaiden suuntien parissa.

Kolmatta vaihtoehtoa tuetaan yleensä sillä huomiolla, että Ihmisen Poika saa hallinnan pienen sarven tuhoamisen jälkeen (7:11-13). James E Smith kuitenkin huomauttaa (mielestäni oikein), että luku seitsemän ei ole tarkoitettu luettavaksi kronologisesti (missä järjestyksessä asiat tulevat tapahtumaan), vaan aiheittain. Esimerkiksi jakeessa 7:12 esiintyvät kolme muuta valtakuntaa ovat jo luonnollisesti tuhoutuneet ennen jaetta 7:11, jossa puhutaan neljännestä pedosta. Luvun opetus on yksinkertaisesti seuraava: Daniel kuvaa maailmanvaltoja aina niiden tuhoon saakka. Sen jälkeen hän nostaa katseensa taivaallisiin katsomaan mitä seuraisi näiden petojen hallinnan jälkeen. Vastaus on: Jumalan täydellinen valtakunta. Danielin kirjan (ja Uuden testamentin) mukaan Jumalan valtakunta murtautuu esiin jo neljännen valtakunnan, eli Rooman aikana. Valtakunta saavuttaa täydellisyden Jeesuksen toisen paluun yhteydessä.

 


Jumalan valtaistuin ja Ihmisen Poika

Meidän kannaltamme neljää petoa tärkeämpää on kiinnittää katseemme mystiseen Ihmisen Poikaan. Kesken näyn Daniel pääsee nimittäin näkemään taivaalliseen todellisuuteen. Näin kävi myös Johannekselle myöhemmin (Ilm. 4-5). Meidän on syytä muistuttaa itseämme siitä, että olemme tekemisissä apokalyptisen näyn kanssa. Näyn tarkoitus ei ole opettaa, että Jumala on vanhainkodista karannut valkopukuinen vanhus.

”Ikiaikainen” tai ”Vanhaikäinen” kuvaavat Jumalan muuttumattomuutta. Tämä on täydellinen vastakohta levottomalle merelle, josta valtakunnat nousevat, ja jossa ne kaatuvat. Valkeat vaatteet kuvaavat Jumalan puhtautta. Valkeat hiukset ja parta kertovat Hänen ikuisesta viisaudestaan. Jumalan valtaistuin, joka liikkuu pyörien varassa kuvaa sitä, että Jumala on kaikkialla. Näky muistuttaa Hesekielin (1) näkemää näkyä. Tässä painotetaan sitä, että Jumala ei ole jämähtänyt paikoilleen Jerusalemin liepeille, vaan Hän on liikkeellä siellä missä on Hänen omiaan. Valtaistuimelta virtaava tulivirta symboloi Hänen tuomiotaan. Valtaistuimen edessä seisoo valtavat määrät enkeleitä. Oikeusistunto on alkamassa.
Jakeen yhdeksän lause ”valtaistuimet asetettiin” on hankala käännettävä ja sitä on tulkittu useilla eri tavoilla. Tutkijat ovat esittäneet eri vaihtoehtoja sille, ketä näillä valtaistuimilla istuu. Kieliopillisesti kohta voidaan kääntää myös siten, että valtaistuimet ”nostetaan hyllylle”, eli Jumala syrjäyttää kaikki muuta tuomarit. Tämä ei ole kuitenkaan ymmärtämisen kannalta tärkeää. Kirjat viittaavat siihen, että kaikki on kirjoitettu ylös. Jumala tulee tuomitsemaan maailman täydellisen oikeudenmukaisesti. Jumalallisiin kirjoihin viitataan VT:ssa useasti (2. Moos. 32:32; Ps. 69:28; 139:16; Mal. 3:16).

Jokaiselle pedolle oli annettu tietty aika ja sitä ei voinut ylittää. Babylonian aika kesti vuoteen 539 eKr. saakka. Persia sai kuoliniskunsa 331 eKr. ja Aleksanteri Suuren valloitusten viimeinen linnake, Egypti valloitettiin Roomalle 31 eKr. Rooma sitkutteli melko pitkälle, mutta sellaisenaan sitä ei ole ollut olemassa enää puoleentoistatuhanteen vuoteen.

Yhtäkkiä Daniel näkee ihmisen Pojan kaltaisen hahmon. Se ei nouse merestä kuten pedot, vaan hänen alkuperänsä on taivaassa. Juutalaiset olivat pohdinnoisaan tulleet siihen johtopäätökseen, että kyseinen henkilö on itse Messias. Tässä he olivat oikeassa. Juutalaisilla oli vaikeuksia yhdistää Dan. 7:13 ja Sak. 9:9 keskenään. Yksi tulkinta oli, että jos Israel pysyisi Jumalalle uskollisena, Messias saapuisi pilvissä, mutta jos Israel epäonnistuisi, Messisas saapuisi ikään kuin köyhän valepuvussa aasilla ratsastaen. Me taas tiedämme, että molemmat ennustukset ovat jo täyttyneet.

Evankeliumeita lukiessa huomaa, että Jeesus puhui lukemattomia kertoja ihmisen Pojasta. Jeesus väitti olevansa Ihmisen Poika. Ihmisen Pojalla oli valta antaa synnit anteeksi. Ihmisen Pojan piti kärsiä ja kuolla. Ihmisen Poika tulisi eräänä päivä takaisin jne. Sanat ”Ihmisen Poika” ei ole sattumalta valittu. Historia on osoittanut, että Jumalasta luopuneen ihmiskunnan vallankäyttö on ollut petomaista. Se on tuottanut sotaa, alistamista, sortoa ym. Ihmisen Pojan palveleva rakkaus on kuitenkin jotain muuta. Jumalan valtakunta toi maan päälle todellisen inhimillisyyden.

Ihmisen Poika saapuu Jumalan luo taivaallisen pilven saattelemana. Uudesta testamentista löytyy yksi kohta, joka vastaa täydellisesti tätä kuvausta. Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa opetuslapset saavat nähdä miten Jeesus nousee pilven mukana taivaaseen. Jeesus astuu Jumalan eteen syntien sovittajana. Jeesuksen taivaaseen astuminen oli lopullinen sinetti Hänen täytetylle työlleen. Synnit oli sovitettu ja kuolema oli voitettu. Jeesus oli saanut kaiken vallan (Matt. 28:18). Seurakuntakin oli perustettu ja se jäi jatkamaan evankeliumin eteenpäin viemistä.

 

Jakeet 7:15-28

Danielilla on huomattavia vaikeuksia käsittää näkemiään näkyjä. Tämä ei ole mikään ihme, koska vuosisatojen historia ikään kuin pikakelataan hänen silmiensä edessä ja näkeepä hän tulevan Messiaankin. Hän kääntyy asiantuntijan puoleen, joka avaa näyn sisältöä tarkemmin. Olemme kuitenkin penkoneet niiden sisältöä riittävästi.

Aika ajoin uskova voi löytää itsensä Raamatun sivuilta. Näin myös Danielin kirjan kohdalla. Jakeessa 7:18 sanotaan: ”Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti – iankaikkisesta iankaikkiseen.” Joskus pyhät viittaavat enkeleihin, kuten kohdassa 1. Tess. 3:13 (vrt. 2. Tess. 1:7). Tässä kohden kysymys on kuitenkin Jeesukseen uskovista ihmisistä. Koska olemme Jumalan lapsia, me tulemme saamaan perinnöksi valtakunnan!

Danielin näyt eivät ole vielä ohi. Kahden vuoden kuluttua hän tulisi saamaan uuden näyn ja hänelle näytettäisiin ajanjakso, joka koituisi tuhansien juutalaisten kuolemaksi ja Jumalan temppelin turmioksi. [1]

 

LUKU 8

Jumalan kansan vaino

 

Johdanto

Arameankielinen osuus on takana. Loppukirja on kirjoitettu hepreaksi. Syynä on se, että näyt koskettavat nyt olennaisia asioita nimenomaan juutalaisten kannalta.

Luku kahdeksan keskittyy kahden eläimen kamppailuun: pässin ja vuohipukin (oinas ja kauris 33-käännös). Ensimmäisen kerran sitten jakeen 2:38 kirjoittaja selittää käyttämänsä symbolit: pässi tarkoittaa Meedian ja Persian kuninkaita ja vuohipukki Jaavanin, eli Kreikan kuningasta (Jaavan tarkoittaa hepreankielessä Kreikkaa). Kreikan kuninkaan kaaduttua valtakunta jakautuu neljäksi (8:20-22). Luku kahdeksan eroaa luvusta seitsemän merkittävästi. Siinä kun luvussa seitsemän käsitellään todella pitkää ajanjaksoa, luvussa kahdeksan käsitellään vain lyhyttä ajanjaksoa, joka oli merkittävä myös Israelin kansalle.

 

Jakeet 8:1-2

Daniel ilmoittaa saaneensa näyn Belsassarin kolmantena hallitusvuotena eli noin kaksi vuotta luvun seitsemän näyn jälkeen. Näinä aikoina Babylonia alkoi osoittaa horjumisen merkkejä, koska Kyyros oli nousemassa varteenotettavaksi uhkaksi. Ehkä juuri tästä syystä Babyloniaa ei mainita näyssä lainkaan. Vaikka kieli vaihtuu arameasta hepreaksi, luku jatkuu saumattomasti edellisen luvun varaan.

Susan linnassa asui myöhemmin myös nuori juutalaisnainen Ester (Ester 1:2) ja profeetta Nehemia, jonka aikana rakennettiin Jerusalemin muureja (Neh. 1:1). Susanin kaupunki oli muinaisen Eelaminmaan pääkaupunki. Se sijaitsi 240 km pohjoiseen Persianlahdelta. Kyyroksen noustua Persian hallitsijaksi se toimi jonkin aikaa koko valtakunnan pääkaupunkina. Susanin vieressä virtaa Tigriksen itäinen sivujoki, Uulai. Tämän rannalle Daniel tässä näyssä vietiin. Jakeen kaksi perusteella ei ole lainkaan selvää oliko Daniel näyn ajan Susanin linnan vahvojen muurien sisäpuolella vai jossain muualla. Paikka nimittäin oli Babylonian rajojen ulkopuolella. Jos Daniel oli fyysisesti Susassa, hän oli toimittamassa jonkinlaista diplomaattista tehtävää. Tämä itse asiassa selittäisi hyvin sen ongelman mihin me törmäsimme luvun viisi yhteydessä. Miksi Belsassar ei tuntenut Danielia, vaikka hän oli toimittanut palveluksiaan kuninkaalle (5:13)? Olivatko nämä palvelukset juuri ulkomailla tehtyjä diplomaattikeikkoja, kuten tämän luvun Susassa vieraileminen? Mahdollisesti.

Nykyään turistit voivat ihailla Susassa Danielin hautamuistomerkkiä. Koska hän ei koskaan palannut kotimaahansa, on todennäköistä, että hänet haudattiin juuri tänne.

 

Jakeet 8:3-4

Daniel näkee näyssään pässin, jolla on kaksi sarvea, toinen pidempi kuin toinen. Myöhemmin teksti paljastaa, että pässi tarkoittaa Meedian ja Persian kuninkaita (8:20). Kuten kirjassa on tullut useasti esille, sarvi kuvastaa valtaa ja menestystä. Lyhyempi sarvi kuvaa Meediaa ja myöhemmin korkeammaksi nouseva sarvi Persiaa. Juuri näihin aikoihin Meedian valta alkoi siirtyä Persialle kun Kyyros nousi kapinaan Astyages 2:sta vastaan ja voitti hänet (lue lisää luvun viisi kommenteista).

Pässi puskee pohjoiseen, länteen ja etelään. Juuri näin Kyyros laajensi valtakuntaansa, koska hän tuli idästä. Hän ei ollut kovin kiinnostunut laajentamaan valtakuntaansa itään päin, missä sijaitsi Kiina ja Intia. Tässä saattaa olla viittaus jakeeseen 7:5, jossa Persiaa edustavalla karhulla oli suussaan kolme kylkiluuta. Ne kuvastavat Persian valloittamia valtakuntia Lyydiaa, Babyloniaa ja Egyptiä.

Todettakoon lyhyesti tähän väliin, että Persialaisten valta juutalaisten yli näkyy juuri siinä kirjallisuudessa, joka on kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Esran ja Nehemian kijoissa Persian hovilla on aikamoinen osuus. Esterin kirjan tapahtumat tapahtuvat pitkälti Persian kuninkaan hovissa. Haggai ja Sakarja päivittävät profetiansa Persian kuninkaan Dareios 1:n (522-486 eKr.) mukaan. 

 

Jakeet 8:5-8

Lännestä lähestyy vuohipukki, jolla oli keskellä otsaa uhkea sarvi. Sen nopeus on niin raju, etteivät sen jalat juuri kosketa maata. Myöhemmin teksti paljastaa, että kyseessä on Kreikan kuningas. Kyseessä on Aleksanteri Suuri. Hänen valtakuntansa levisi äärettömän nopeasti, joten vertauskuva on jälleen osuva. Aleksanteri Suuri hyökkäsi Meedia-Persiaa vastaan ja voitti sen. Tärkein Aleksanterin vastustaja oli Dareios 3, mutta hän joutui taipumaan vuonna 333 eKr. Issoksen taistelussa. Pari vuotta myöhemmin Aleksanteri voitti sodan lopullisesti Gaugemalan taistelussa.

Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historiankirjoittaja Flavius Josefus kirjoittaa tähän liittyen mielenkiintoisesti eräässä teoksessaan. Kun Aleksanteri oli tuhonnut Tyyroksen, hän lähti kulkemaan Juudan läpi kohti Egyptiä. Juutalaisten ylipappi Jaddua lähti häntä vastaan seurueineen ja luki tälle häntä koskevia ennustuksia Danielin kirjasta. Ne tekivät Josefuksen mukaan syvän vaikutuksen Aleksanteriin. On kertomus totta tai ei, tosiasia on, että Aleksanteri säästi Jerusalemin, vaikka tuhosi monia muita ympäröiviä kaupunkeja.

Aleksanterin voittoputki katkesi yhtäkkiä kun hän vuonna 323 eKr. kuoli yllättävään sairauteen Babyloniassa 32-vuotiaana. Valtakunta joutui jaettavaksi hänen neljän sotakenraalinsa kesken. Nämä neljä sarvea vastaavat pantterin neljää päätä luvussa seitsemän. Kuten edellisessä luvussa mainittiin, Kassandros otti haltuunsa Makedonian, Lysimakos Traakian ja Vähä-Aasian pohjoisosat, Ptolemaios Egyptin ja Seleukos valtakunnan itäiset osat (ks. kuva edellisestä paperista). Niinpä heistä tuli alueidensa kuninkaat. Näky neljästä sarvesta toteutui todella tarkasti.

1. Makkabilaiskirja (1:5-10) kertoo asiasta näin:

”Sitten Aleksanteri sairastui ja tunsi pian kuolevansa. Hän kutsui luokseen ylimmät päällikkönsä, jotka nuoresta pitäen olivat olleet hänen kasvinkumppaneitaan, ja jakoi ennen kuolemaansa valtakuntansa heille. Kuollessaan Aleksanteri oli ollut hallitsija kaksitoista vuotta. Aleksanterin lähimmät miehet nousivat nyt valtaan, kukin omalla alueellaan. Jokainen heistä kruunautti itsensä kuninkaaksi, ja samoin tekivät heidän jälkeläisensä monien sukupolvien ajan. He saivat maailmassa paljon pahaa aikaan. Tästä suvusta nousi juuriverso, joka oli pahuutta täynnä: Antiokus Epifanes, kuningas Antiokhoksen poika."

 

 

Jakeet 8:9-12

Ihanalla maalla tarkoitetaan Israelin aluetta (näin myös Jer. 3:19; Hes. 20:6, 15). Alue oli Ptolemaioksen hallussa vuosina 321-198 eKr., kunnes Seleukoksen seuraajat valloittivat sen lopulta useiden pyrkimysten jälkeen itselleen. Tarkemmin sanottuna valloittajana toimi Antiokhos 3 Suuri (223-187 eKr.), joka oli Seleukoksen jälkeläinen.

Pienellä sarvella tarkoitetaan kokonaisuudessaan seleukideja. Nimitys tulee yksinkertaisesti Seleukoksesta, koska seleukidit olivat hänen jälkeläisiään. Tämä sarvi siis nousi konkreettisesti yhdestä neljästä sarvesta, Seleukoksesta. Koska jakeessa yksitoista sarvesta puhutaan muodossa ”hän”, sillä tarkoitetaan tarkasti ottaen seleukidien tärkeintä johtohahmoa Antiokhos Epifanes 4:sta. Hän oli siis neljäs tämän niminen kaveri, mutta hän otti lisänimen ”Epifanes”, joka tarkoittaa ”ilmestynyt” tai ”jumala”. Ilmeisesti hän luuli olevansa inkarnoitunut Zeus. Hän hallitsi aikana 175-164 eKr. (Tämä nimi kannattaa muistaa, koska se on olennainen koko kirjan loppuosan kannalta!)

Jae 10 sanoo, että Antiokhos Epifanes 4:n pudotti maahan jopa taivaan tähtiä. Tähdillä ja taivaan joukoilla tarkoitetaan Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa Jumalaan uskovia (8:24; 12:3, Ilm. 12:4). Myös 2. Makkabilaiskirjan jakeessa 7:34 juutalaisia kutsutaan taivaan lapsiksi. Tämä kuvaus on peräisin aina Aabrahamin ajoista saakka, koska hän sai Jumalalta lupauksen jälkeläisistä, joita verrattiin taivaan tähtiin (1. Moos. 15:5; 22:17). Jeesus sanoi uskovista, että he tulevat kerran loistamaan kuin aurinko (Matt. 13:43). Näin selitettynä asia käy ymmärrettäväksi, koska hellenismin (kreikkalaistumisen) vaikutuksesta monet juutalaiset menettivät uskonsa ainoaan todelliseen Jumalaan ja alkoivat palvoa kreikkalaisia jumalia. Tällöin ”tähtiä alkoi pudota taivaalta”, eli monet uskovat luopuivat Jumalasta. Sotajoukon ruhtinas jakeessa yksitoista voidaan tulkita kahdella eri tavalla. 1) Hän on juutalaisten ylipappi Onias 3:n, joka kuoli lopulta marttyyrikuoleman seuraavassa kappaleessa kuvattujen tapahtumien seurauksena vuonna 171 eKr. 2) Sotajoukkojen ruhtinas viittaa itse Jumalaan. Antiokuksen toimet muodostivat kokonaisuudessaan rajun hyökkäyksen itse Jumalaa vastaan.

Seleukidit ajoivat voimakkaasti hellenisoitumista. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta siihen, että uusilla alueilla vaadittiin kaikkia palvelemaan kreikkalaisia jumalia. Jakeet 11-12 tulee tulkita tässä valossa. Kun Antiokhos Epifanes 4 nousi seleukidivaltakunnan johtajaksi, valtakunta oli jo rakoilemassa ja Rooman valtakunta alkoi nostaa päätään. Hän yritti epätoivoisesti yhdistää kansaa pakottamalla kaikki mukautumaan kreikkalaiseen kulttuuriin. Juutalaisilta kiellettiin mm. ympärileikkaus, sapatin viettäminen ja Mooseksen lain noudattaminen. 1. Makkabilaiskirja, joka kuuluu Vanhan testamentin apokryfikirjoihin, käsittelee tätä ajanjaksoa. Muutama lainaus selventää edellä mainittuja selityksiä:  

”Noihin aikoihin Israelissa alkoi esiintyä miehiä, jotka eivät piitanneet Jumalan laista, ja he saivat houkutelluksi monia puolelleen. He sanoivat ihmisille: ”Meidän pitää tehdä liitto ympärillämme asuvien kansojen kanssa. Sen jälkeen, kun eristäydyimme niistä, olemme kokeneet monia onnettomuuksia.” Tällainen puhe oli ihmisten mieleen. Jotkut heistä innostuivat asiasta niin, että että lähtivät kuninkaan puheille, ja kuningas antoi heille luvan ottaa käyttöön muiden kansojen lait ja tavat. Jerusalemiin rakennettiinkin urheilukoulu, jossa nuoria miehiä kasvatettiin muiden kansojen tapaan. Jotkut korjauttivat ympärileikkauksensa jäljet ja luopuivat näin pyhästä liitosta. He siirtyivät pakanoiden puolelle ja myivät itsensä tekemään pahaa...” ”...Kuningas [Antiokhos Epifanes 4] antoi määräyksen, että valtakunnan kaikkien kansojen tuli olla yhtä ainoaa kansaa ja jokaisen niistä tuli luopua omista laeistaan ja tavoistaan. Kaikki muut kansat noudattivat kuninkaan käskyä, ja monet israelilaisetkin mukautuivat kuninkaan määräämiin palvontamenoihin, uhrasivat epäjumalille ja häpäisivät sapatin... Temppelissä ei enää saanut toimittaa polttouhreja, ruokauhreja eikä juomauhreja, sapatti ja muut juhlat kiellettiin ja temppeli ja sen pyhät esineet käskettiin saastuttaa. Kansan tuli rakentaa epäjumalille alttareita, temppeleitä ja muita pyhiä paikkoja, uhrata sikoja ja muita epäpuhtaita eläimiä, jättää poikalapset ympärileikkaamatta ja tahrata itsensä kaikenlaisella epäpuhtaudella ja saastaisuudella, niin että Jumalan laki unohtuisi ja kaikki sen käskyt menettäisivät merkityksensä. Jokainen, joka ei noudattaisi kuninkaan määräyksiä, surmattaisiin.” (1. Makk. 1:11-15, 41-50.)

Vaikka monet juutalaiset mukautuivat pakanallisiin menoihin, jotkut pysyivät uskollisina kuolemaan saakka. Seurauksena oli pikku hiljaa kasvava vastarinta. Etenkin Juudassa juutalaiset vastustivat Antiokhoksen hellenisoitumispyrkimyksiä. Tästä seurauksena oli, että Antiokhoksen armeija vyöryi Juudeaan ja hajotti maan tasalle Jerusalemin muurit. Temppelin uhrirituaalit keskeytyivät. Temppeliin pystytettiin kreikkalaisten pääjumalala Zeuksen patsas ja uhreja alettiin osoittaa hänelle. Vuosi 167 eKr. jäi historiaan, koska temppelin alttarilla uhrattiin sika. Tämä oli pahin mahdollinen temppelin saastutus, koska sika oli juutalaisille erityisen saastainen eläin. Koko temppeli saastui. 33-käännös kääntää jakeen yksitoista hiukan huonosti. Temppeliä ei kukistettu, vaan kirj. ”heitettiin pois”, eli pantiin pois Jumalan lain mukaisesta käytöstä.  Kohta viittaa yksinkertaisesti temppelin saastuttamiseen, eli pakanalliseen uhrimenoon. Lause ”Sarvi heittää totuuden maahan” viittaa Tooran väheksymiseen. Vainojen aikana kaikki Jumalan lain kirjat revittiin ja poltettiin (1. Makk. 1:56).

Näiden tapahtumien seurauksena tiettyjen juutalaisten mitta tuli täyteen ja he nousivat kapinaan. Näitä taisteluita kutsutaan makkabilaissodiksi juutalaisia johtaneen johtajan mukaan. Varsinaisesti kapinan aloitti Juudas Makkabilaisen isä, pappi Mattatias. Hän kieltäytyi kuninkaan käskyä uhmaten uhraamasta sikaa epäjumalan alttarilla. Kun eräs toinen juutalainen aikoi uhrata sen, Mattatias poikineen tappoivat hänet (1. Makk. 2:15-28). Tästä hetkestä alkoi kapina, jonka seurauksena seleukidivalta Juudeassa murtui ja juutalaiset saivat itsenäisyyden siihen asti, kunnes Rooma alisti sen valtaansa 63 eKr. Makkabilaisaikana Israelia hallitsivat hasmonealaiset ylipapit, mistä syystä aikaa kutsutaan hasmonealaisajaksi. (Tästä ajanjaksosta kannattaa lukea edellä mainitut Makkabilaiskirjat.)

 

Jakeet 8:13-14

Jerusalemin temppeli siis saastutettiin perusteellisesti. Kysymys kuuluu: kauanko tämänkaltainen tilanne tulisi kestämään? Asia selviää, kun Daniel kuulee kahden enkelin keskustelun. Ajanjakso ilmoitetaan: 2300 iltaa ja aamua. Tämä ajanjakso voidaan tulkita kahdella eri tavalla.

  1. 2300 iltaa ja aamua ei tarkoita 2300 päivää, vaan sitä, että uhraamatta jääneitä aamu- ja iltauhreja oli 2300 (lue uhrimääräyksistä 2. Moos. 29:38-46). Kun luku jaetaan kahdella, saadaan tulokseksi 1150 päivää, eli kolme vuotta, kaksi kuukautta ja 10 ja päivää. 1. Makkabilaiskirjan mukaan (1:54; 4:52) turmion iljetys asetettiin temppeliin 6.12.167 eKr. ja se puhdistettiin joulukuussa 164 eKr. Temppeli oli siis saastutettuna noin kolme vuotta. (Näin mm. Pekka Eskelinen, Jukka Norvanto, Joyce Baldwin).
  2. 2300 iltaa ja aamua, eli kuusi vuotta ja neljä kuukautta oli kokonaisaika sille, miten kauan Antiokhos Epifanes 4:n vaino juutalaisia kohtaan kestäisi (vuodesta 168 eKr. vuoteen 162 eKr. Asiasta kerrotaan 1. Makk. 7.). Tämän jälkeen ”pyhäkkö asetettaisiin jälleen oikeuteensa” (8:14b). On mahdollista, että sana ”pyhäkkö” ei takoita temppelin pyhäkköä, vaan sillä viitattaisiin koko kansaan. Näin sanaa käytetään esim. Psalmissa 114:2. Tätä tulkintaa näyttäisi tukevan se, että kun Antiokhoksen kuolema ilmoitetaan jakeessa 8:25, heti seuraava jae muistuttaa, että näky illoista ja aamuista on tosi. Tämä näyttäisi sitovan aikamäärän juuri Antiokhoksen kuolemaan. (Näillä linjoilla ovat mm. James E Smith ja Uuras Saarnivaara).

Valitaan kumpi vaihtoehto tahansa, pointti on molemmissa sama: aikamäärä koskee Antiokhos Epifanes 4:n aiheuttamaa vainoa ja temppelin häpäisyä.

 

Jakeet 8:15-27

Gabrielin nimi tarkoittaa ”Jumalan mies”. Myöhemmin kirjassa mainitaan nimeltä toinen enkeli, Mikael. He ovat ainoat nimeltä mainitut enkelit Raamatussa (ellei lasketa jaetta Tuom. 13:18). Gabriel esiintyy myös UT:ssa, jossa hän vie viestejä Johannes Kastajan isälle Sakarjalle ja Marialle. Mikael puolestaan mainitaan sekä Juudaksen kirjeessä että Ilmestyskirjassa.

Gabriel rauhoittaa Danielia sanomalla, että näyn asiat toteutuisivat paljon myöhemmin. Näky koskettaisi ”lopun aikaa” (8:17) ja ”viimeisen vihan aikaa” (8:19). Israelin yllä oli näinä aikoina raskas viha (1. Makk. 1:64). Jotkut tulkitsevat tämän Jumalan vihaksi kansaansa kohtaan, mutta 1. Makkabilaiskirjassa tällaista näkökulmaa ei ole. Siellä viha liitetään vain Antiokhoksen pahuuteen.

Sanonta ”lopun aika” (lause voidaan kääntää myös ”kaukaisena aikana”.) ei tarkoita sitä, että asiat tulisivat vielä toteutumaan tulevaisuudessa. Luvun kahdeksan asiayhteydessä ”lopunaika” liitetään juuri Antiokukseen ja häntä edeltäneisiin kuninkaisiin (8:23). Tätä tulkintaa tukee myös se miten muut profeetat käyttävät sanaa ”loppu”. Hesekiel (7:2-3) lainaa profeetta Aamoksen sanoja (8:2), käyttää sanoja ”loppu on tullut”. Näiden jakeiden asiayhteydessä loppu tuli Israelin kansalle 721 eKr. assyrialaisten toimesta ja Juudan kansalle 586 eKr. babylonialaisten toimesta. Tässä sana ”loppu” siis viittaa Jumalaa vastaan olleen kapinan loppumiseen. Samalla tavalla ”lopun aika” tulee tulkita tämän luvun yhteydessä; Antiokhoksen kapina Jumalaa vastaan kohtasi loppunsa. Gabriel lohduttaa Danielia toteamalla, että asiat koskettaisivat kaukaista aikaa. Daniel ei tulisi olemaan niissä osallisena.

Gabriel selittää Danielille näkyä. Kuningas, joka on kasvoiltaan röyhkeä ja juoniltaan taitava, tarkoittaa Antiokhos Epifanes 4:sta. Ennustuksen mukaan hän tulisi nousemaan vasta seleukidivallan loppupuolella. Seleukidivaltakunta olikin yli 150 vuotta vanha ennen kuin Antiokhos nousi sen valtiaaksi. Pian he kuitenkin kokisivat tappion roomalaisille kuten jae kaksikymmentäkolme ennustaa. Tämä aika olisi juutalaisten keskuudessa luopumuksen aikaa. Kansan luopumus Jumalasta tulee todella kirkkaaksi jos lukee 1. Makkabilaiskirjan. Ennustuksen mukaan Antiokhos tulisi kuolemaan ilman ihmiskäden osallisuutta. Hän kuolikin tuskalliseen sairauteen samana vuonna, jona temppeli vihittiin uudelleen käyttöön (164 eKr.). Jae 8:26 toteaa heti perään, että näky illoista ja aamuista on tosi. Tässä ehkä halutaan painottaa sitä, että Antiokhoksen vaino tulisi kestämään reilu kuusi vuotta (aikamäärän selitys nro. 2).

Daniel saa käskyn lukita näky. Tämä oli ymmärrettävää, koska tässä vaiheessa Jerusalem oli vielä autiona, eikä kansa ollut päässyt rakentamaan sitä uudelleen. Näin surulliset uutiset olisivat lamauttaneet kansan tulevan rakennusinnon. Vaikka Daniel oli harjaantunut uskova ja hän oli tottunut vaikeisiin näkyihin, näiden näkyjen seurauksena hän sairastui. Niin tuskallinen oli se viesti, jonka Daniel joutui ennalta näkemään. Asiaan oli kuitenkin tulossa muutos. Messias oli tulossa. Palaamme asiaan seuraavan luvun yhteydessä. [2]

(Haluan tässä vaiheessa tehdä vielä tärkeän yleisen huomion koskien toisella vuosisadalla tapahtuneita edelläkuvattuja asioita. Juudas Makkabilainen aloitti ns. hasmonilaisen dynastian, jonka valta siis jatkui aina vuoteen 63 eKr., jolloin Rooma alisti Palestiinan valtaansa. Mutta hasmonialaiset ottivat itselleen sekä kuninkaan että papin roolin ja liike oli monella tavalla itsekin hellenismin kourissa. Tämä ajoi erilaisiin ratkaisuihin juutalaisuuden sisällä. Osa kannatti hasmonilaista dynastiaa, osa näkin sen täydellisen korruptoituneena ja halusi päästä siitä eroon. Juuri tämä aika synnytti erilaisia puolueita joihin törmäämme Uuden testamentin sivuilla. Ks. Wright 2007, 158-59.) 

 

 

LUKU 9

70 Vuosiviikkoa

 

Daniel ymmärtää, että juutalainen kansa on paalamassa takaisin kotimaahansa. Mutta ovatko he valmiita uusiin koettelemuksiin? Daniel käy vahvaan esirukoukseen kansansa puolesta ja suuria asioita alkaa tapahtua. Luku käsittelee enkelin tuomaa rukousvastausta Danielille. Luvun sisältö siis eroaa paljon edellisistä luvuista, koska nyt ei ole suoranaisesti kysymys näyistä tai unista. Luvun lopussa on yksi VT:n tarkimpia ennustuksia Messiaan saapumisesta.


Jae 9:1

Se, että Dareiosta kutsutaan Kserkseen (Ahasveros 33-käännös) pojaksi voi tarkoittaa verisukulaisuutta tai sitä, että hän on edellisen kuninkaan seuraaja. (Dareioksen ja Kserkseen henkilöllisyydestä katso luvun kuusi johdannon selitykset.) Olemme historiallisessa mielessä luvun kuusi tapahtumien alussa, eli vuodessa 539 eKr. Babylonian valtakunta oli historiaa. Belsassar oli tapettu. Nabunaid oli vangittu. Persialaiset olivat ottaneet maan ja kansan hallintaansa. Paljon siis oli tapahtunut.
Luvun kuusi yhteydessä huomasimme, että Daniel vietti aikaa rukouksessa kolmesti päivässä. Tämän luvun perusteella tiedämme, että nämä hetket sisältivät myös Raamatun lukemista, varsinkin Jeremian tekstien tutkimista.

 

Jae 9:2

Profeettakirjat nähtiin jo tänä aikana kuuluvaksi VT:n kaanoniin. Jeremian kirjan luvusta 29 voi lukea, että hän lähetti tarkoituksella kirjeensä pakkosiirtolaisuuteen joutuneille. Tällä tavoin tekstit saavuttivat Danielin. Lukiessaan Jeremiaa Daniel huomasi siellä olevan ennustuksen pakkosiirtolaisuuden kestosta:

  • "Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta."(Jer. 25:11.)
  • "Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan." (Jer. 29:10.)

Pienimuotoinen ongelma piilee siinä, että ei ole lainkaan selvää mistä mihin Jeremian 70 vuotta tulisi laskea. Meillä on muutama vaihtoehto:

  1. Vuodesta 605 vuoteen 539 eKr. Näin laskeminen tapahtuisi Danielin ja hänen ystäviensä viemisestä Babyloniaan aina siihen asti, kunnes Kyyros antoi kansalle luvan palata kotimaahan.
  2. Vuodesta 586 vuoteen 515 eKr. Näin laskeminen tapahtuisi Jerusalemin temppelin tuhoutumisesta kaupungin ja temppelin jälleenrakentamiseen.

Danielin rukouksen aikana Jerusalemin temppeli oli ollut raunioina noin 50 vuotta. Koska sen uudelleen rakentaminen veisi aikansa, Daniel ymmärtää, että Jeremian lupaama 70 vuotta täytyy olla pian täyttymässä (vaihtoehto 2)! Teologisesti ajatellen tärkein pointti on kuitenkin siinä, että Jumala antoi kansalleen anteeksi ja se sai uuden alun (Jes. 40:1-2).
Kyyros ei oleillut Babyloniassa pitkään, mutta sinä lyhyenä aikana hän kuitenkin antoi käskyn, että juutalaiset saivat palata takaisin kotimaahansa (Esra 1:1-4). Israeliin palanneiden nimet on lueteltu Esran kirjan luvussa kaksi. 29,744 miestä palasi kotimaahansa (luettelo ei sisällä naisia eikä lapsia).

 

Jakeet 9:3-20

Rukous on loistava esimerkki Danielin nöyryydestä ja Jumalan liiton tärkeydestä. Daniel ei syytä rukouksessa menneitä sukupolvia ja ”muita pahoja henkilöitä”, vaan hän lukee itsensä syntisten joukkoon. Säkkiin ja tuhkaan ”pukeutuminen” viittaa äärimmäiseen katumukseen. Daniel myös paastoaa ja pitää sitä itsestään selvänä asiana uskovan elämässä. Tämä kertoo rukousten intensiivisyydestä. Myöhemmin Jeesus oletti, että häneen uskovat paastoavat (kun te paastoatte… Matt. 6).

Daniel mainitsee sen tosiasian, että kansa ei ollut kuunnellut Jumalan profeettoja, joista Jeremia oli Juudan kohdalla viimeinen. Sen sijaan Jeremia tuomittiin kansan petturiksi, koska hän kehotti kansaa nöyrtymään Babylonian alaisuuteen. Profeettojen ydintehtävä oli muistuttaa kansaa liitosta, jonka he olivat Jumalan kanssa tehneet. Ikävä kyllä he kohtasivat hyvin usein vastustusta kansan taholta.

Danielin huolenaiheena oli se, että kansa ei ehkä ollut hengellisesti valmis palaamaan kotimaahansa. Tämän vuoksi Daniel käy sitkeään rukoukseen. Alister McGrath on todennut tämäntapaista: mitä suurempi usko meillä on, sitä kipeämmin ymmärrämme vajavaisuutemme ja syntisyytemme ja mitä lähemmäs pääsemme Jumalaa, sitä kauempana me ymmärrämme olevamme, ja mitä enemmän tulemme tietoisiksi Jumalan ylitsepursuavasta rakkaudesta, sitä paremmin me ymmärrämme miten vähän osoitamme Jumalalle vastarakkautta. Daniel oli erittäin tietoinen syntisyydestään juuri siksi, että hän eli lähellä Jumalaa. Mitä lähempänä ihminen on valon lähdettä, sitä paremmin lika erottuu.

Me olemme taipuvaisia syyttämään Jumalaa meidän ongelmistamme tai epämukavuudesta. Daniel oli ollut koko elämänsä pakkosiirtolaisuudessa, eikä hän valita asiaa tippaakaan! Hän toteaa Jumalan antaneen täysin oikeudenmukaisen rangaistuksen (9:12-14). Kansa oli saanut juuri sen minkä oli ansainnut. Jumalan liiton noudattamisesta seurasi tietyt siunaukset. Ikävä kyllä liiton rikkomisesta seurasi sitä vastoin tietyt kiroukset (3. Moos. 26; 5. Moos. 28). Rangaistuksista kovin oli kansan heittäminen pois maasta. Ja näin oli käynyt.

Jakeesta 15 eteenpäin rukous alkaa muuttua pyynnöksi.


Jae 9:21-23

Danielin ollessa rukouksessa enkeli Gabriel tulee hänen luokseen iltauhrin (klo 15) aikana. Edellisestä vierailusta oli kulunut noin 10 vuotta Daniel siis rukoili kolmesti päivässä; aamu-uhrin aikana, keskipäivällä ja iltauhrin aikana (6:10). Yli 500 vuotta myöhemmin Jumalan karitsa kuoli maailman syntien edestä juuri samaan kellonaikaan (yhdeksännellä hetkellä = klo 15).

Daniel ymmärsi varsin hyvin, että uskonelämä ei rakennu vain tunteiden varaan. Enkeli neuvoo häntä uuteen ymmärrykseen. Daniel joutui tosissaan venyttämään aivokapasiteettiaan ymmärtääkseen uuden sanoman. Vaikka monet väheksyvät järjen käyttöä ja pohtimista, Jeesus käski rakastamaan Jumalaa myös kaikesta mielestämme.
Sana, joka lähti liikkeelle tarkoittaa jakeiden 24-27 ennustusta.


Jakeet 9:24-27

Suomalaisten käännöksien lukijat huomaavat, että eri käännöksien kääntäjät ovat kääntäneet nämä jakeet monella eri tavalla. Tällainen tilanne muistuttaa aina siitä, että alkutekstin jakeet pitävät todennäköisesti sisällään monia ongelmia. Näin on asianlaita varsinkin näissä jakeissa. Tämän kohdan jakeiden heprealainen alkuteksti on nimittäin äärimmäisen pelkistettyä. Kääntäjien on lisättävä tekstiin apusanoja, ja tässä kohden tulkinnan osuus nousee normaalia korkeammaksi. Nämä jakeet ovat tunnustetusti koko kirjan vaikeimmat. Näen parhaaksi tavaksi seurata Pekka Eskelisen esittämää käännöstä.

 

Käännös

  • Jae 24:   70 vuosiviikkoa on säädetty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi ajanjaksoksi, jolloin jumalattomuus (synnin Jumalasta erottava vaikutus) päättyy, synti sinetöidään, vääryys sovitetaan, tuodaan ikuinen vanhurskaus, profeetta näkyineen sinetöidään ja kaikkenpyhin voidellaan.
  • Jae 25:   Tiedä ja ymmärrä. Siitä hetkestä, kun lähti sana paluusta ja Jerusalemin jälleenrakentamisesta, Messiaaseen, Hallitsijaan, on kuluva 7 + 62 vuosiviikkoa. Paluu tapahtuu ja kaupunki rakennetaan katuineen ja vallihautoineen keskellä ahtaita aikoja.
  • Jae 26:   62:n vuosiviikon mentyä Messias tuomitaan kuolemaan, vaikkei hänellä ole mitään tunnollaan.* Mitä taas kaupunkiin ja pyhäkköön tulee, ne tuhoaa hallitsijan kansa; se saa loppunsa tulvassa, ja sota muodostuu lopulta erittäin tuhoisaksi. 
  • Jae 27:   Messias vahvistaa liiton monille yhden, sen jäljelle jääneen vuosiviikon aikana, ja vuosiviikon puolivälissä hän lakkauttaa teuras- ja ruokauhrin. Pyhäkön siiven päällä on turmion iljetys, mutta lopulta se koituu turmion tuojan omaksi tuhoksi. 

 

[* Jakeen alussa kerrotaan siitä, miten Messias raivataan pois tieltä. Heprean gaarat-verbi tarkoittaa leikkaamista. Sitä käytetään yleensä merkityksessä ”poistaa kansasta”. Niinpä käännös ”tuomitaan kuolemaan” on hyvä. 

Tämän jälkeinen toteamus on vaikea kääntää, koska se pitää sisällään vain kaksi sanaa ”We'een loo”. Käännökset lähtevät moneen suuntaan: 92-kääntää ”eikä kansalla ole enää toista” ja 33-kääntää ”eikä häneltä jää ketään”. Alkutekstin kaksi sanaa tarkoittaa kirjaimellisesti ”ei mitään hänelle (maskuliini)”. Eskelinen siis kääntää kohdan: ”Messias tuomitaan kuolemaan, vaikkei hänellä ole mitään (tunnollaan)”.]

 

Gabrielin välittämä viesti on siis rukousvastaus Danielin rukoukseen ja se on pakko tulkita sitä vasten. Daniel rukoili sekä (1) syntien anteeksiantamusta että (2) Jerusalemin ja (3) temppelin puolesta. Jae 24 toimii tämän kokonaisuuden yhteenvetona ja jakeet 25-27 tarkentavat sanoman sisältöä. 

On tärkeä huomata, että jokaisen jakeen alkupuoli käsittelee Messiasta, joka on vastaus syntien anteeksiantamiseen, eli jonka työn perusteella synnit voidaan antaa anteeksi. Jakeiden loppupuoli taas käsittelee Jerusalemia ja temppelin tulevia vaiheita.

 

Selitys

 

Jae 9:24

Jakeessa kerrotaan, miten Jumala antaa 70. vuosiviikon eli 490 vuoden mittaisen aikataulun.3 Puhe vuosiviikoista on tuttu VT:sta jo ennen tätä jaetta. Vuosiviikoista puhutaan jakeessa 3. Moos. 25:8:

  • ”Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta.”

Tässä jakeessa vuosiviikko tarkoittaa siis seitsemää vuotta. Näin ollen Danielin saama viesti 70 vuosiviikosta tarkoittaa 490 vuotta (70x7). Tämä ajanjakso jakautuisi kolmeen osaan: 7. vuosiviikkoa, 62. vuosiviikkoa ja 1. vuosiviikko. (Jo Mooses siis ennusti, että jos kansa laiminlyö viljelysmaan sapattivuodet, maa tulisi saamaan leponsa näistä käyttämättömistä sapateista (3. Moos. 26:34-35). Tämä oli nimenomaan yksi syy Juudan kansan pakkosiirtolaisuuteen. Maa sai sen levon, joka sille kuului (2. Aik. 36:21.)

 

Tämän ajan sisällä seuraavat kuusi asiaa ratkaistaisiin:

  1. Jumalattomuus päättyy. Syntiinlankeemushetkestä saakka olemme ihmiskuntana olleet erossa Jumalasta. Nyt tämä asia tultaisiin korjaamaan, eli ihmiset tulisivat pääsemään Jumalan kanssa sopuun. 
  2. Synnit sinetöidään. Sinetöiminen viittaa siihen, että koko syntikysymys tultaisiin ratkaisemaan lopullisesti. Paavali kirjoittaa, että Jeesus tehtiin meidän puolestamme synniksi (2. Kor. 5:2). Jeesuksen hauta myös sinetöitiin kivellä (Matt. 27:66). Näin tämä lupaus toteutui itse asissa melko kirjaimellisesti. 
  3. Vääryys sovitetaan. Sovitus-sana nousee suuresta sovituspäivästä (3. Moos. 16). Suuri sovituspäivä oli vanhan liiton pitkäperjantai, jolloin jokaisen israelilaisen oli kaduttava syntejään. Ylipappi meni uhriveren kanssa kaikkein pyhimpään sovittamaan kansansa syntejä. Lupauksen mukaan olisi tulossa uuden liiton pitkäperjantai. Tämä oli melkoinen viesti kansalle, joka ei kyennyt sovittamaan syntejään vieraalla maalla ilman temppeliä. Uudessa liitossa Jeesus kuoli ristillä pitkäperjantaina. Hän on meidän ylimmäinen pappimme (Hepr.) Vääryys sovitettiin lopullisesti. 
  4. Tuodaan ikuinen vanhurskaus. Siinä kun vanhassa liitossa syntien puolesta uhrattiin eläimiä loputtomasti, uuden liiton sovitus tapahtui vain kerran. Jeesuksen ristinkuolema tuo ikuisen vanhurskauden jokaiselle, joka uskoo (Room. 3). 
  5. Profeetta näkyineen sinetöidään. Tämä kohta voidaan tulkita muutamalla eri tavalla. A) Profeetalla ja tämän näyllä tarkoitetaan Jeremiaa, jonka kirjoituksia Daniel on juuri tutkinut. Hän oli ennustanut uuden liiton tulemisen (31:31-34). Messiaan saapumisessa hänen näkynsä täyttyisivät. B) VT:n Messiasprofetiat saisivat täyttymyksen Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. On mahdollista, että Jeesus viittaa tähän kohtaan Luuk. 18:31:ssa: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta.
  6. Kaikkeinpyhin (tai korkeasti pyhä) voidellaan. Sana voi viitata temppelin kaikkein pyhimpään tai sitten korkeasti pyhään henkilöön (eli joku korkeasti pyhä henkilö vihittäisiin tehtäväänsä). Lupaus täyttyi Jordanvirrassa, jossa Johannes kastaja kastoi Jeesuksen. Jeesus voideltiin työhönsä. Jeesus teki selvästi temppelin tarpeettomaksi väittäessään, että: ”Tässä on enemmän kuin temppeli!” (Matt. 12:6).


Jae 9:25

Siitä hetkestä kun annetaisiin käsky Jerusalemin jällenrakentamisesta, Messiaan tulemiseen kuluisi aikaa 7+62 vuosiviikkoa eli 483 vuotta. Ongelma tässä kohden on se, että tutkijat eivät ole varmoja mistä määräyksestä on kyse.

  1. Persian kuningas Kyyros antoi vuonna 539 eKr. käskyn siitä, että juutalaiset saisivat palata takaisin kotimaahansa. Hän aloitti juutalaisten paluumuuton Israelin maaperälle ( Esra 1:1-4). Tässä määräyksessä ei kuitenkaan puhuta mitään Jerusalemin jälleenrakentamisesta, vaan pelkästään temppelin rakentamisesta (se, että Kyyros antaisi luvan rakentaa koko Jerusalemin on tosin ennustettu Jesajan kirjassa 44:28 ja 45:13). Jerusalemin ympärillä olevien kansojen vastustuksen vuoksi temppeli valmistui vasta 515 eKr. Niinpä tästä käskystä laskeminen veisi meidät noin vuoteen 55 eKr. 
  2. Persian kuningas Artakserkses 1 antoi vuonna 458 eKr. käskyn siitä, että Jerusalemin jälleenrakentamista oli tuettava valtion avulla. Tässä vaiheessa temppeli oli jo pystyssä, mutta maa oli alennustilassa (Esra. 7:6-7). Tämä määräys muutti vasta itse Jerusalemin kohtaloa. Esra ja Nehemia lähtivät mukaan tähän projektiin. Tästä käskystä laskeminen veisi meidät noin vuoteen 28 jKr. eli Jeesuksen julkisen toiminnan alkuun.
  3. Artaksekserkses 1:n antoi toisen käskyn vuonna 445 eKr., jolloin Nehemia lähti Israelin maahan (Neh. 2:7, 8).

Vaihtoehto 2. näyttäisi sopivan kuvaan kaikkein parhaiten. Seitsemän vuosiviikkoa eli 49 vuotta kuvaa tätä aikaa, jolloin Jerusalemia jälleenrakennetaan. Se tapahtui keskellä ahtaita aikoja, kuten Esran ja Nehemian kirjoista voidaan lukea. Jälleenrakentamisen valmistuttua Messias saapuisi 62. vuosiviikon eli 434 vuoden kuluttua.

 

Jae 9:26

Ensimmäiset 7. vuosiviikkoa oli siis Jerusalemin jälleenrakentamisen aikaa ja 62. vuosiviikkoa tästä eteenpäin oli Messiaan odottamisen aikaa. Nyt on jäljellä enää yksi vuosiviikko. Tämän vuosiviikon aikana Messias tuomittaisiin kuolemaan – syyttömänä. Lienee turha muistuttaa, miten tarkka kuvaus tämä on Jeesuksen oikeudenkäynnistä.

Jakeen loppu on ikävä ja se koskettaa Messiaan kuoleman jälkeistä aikaa. Kaupunki tultaisiin jälleen tuhoamaan. Vuonna 66 jKr. juutalaiset aloittivat kapinan Roomaa vastaan. Kapina oli tuomittu epäonnistumaan. Alun menestyksen jälkeen sotaonni kääntyi kun Rooman legioonat marssivat Israelin maahan. Pitkän piirityksen aikana nälänhätä tuhosi paljon kansaa kaupungissa. Kaupunkiin saapuva ruhtinas osoittautui roomalaiseksi Titukseksi, joka joukkoineen tuhosi Jerusalemin vuonna 70 jKr. Jerusalem ja suuri osa Juudeaa sortui kiviläjäksi juutalaiskapinallisten raivoisan vastarinnan vuoksi. Jerusalemin tuhon jälkeen Masadan vuorilinnoitus kesti vielä kolme vuotta ja siellä olleet viimeiset juutalaissotilaat tekivät joukkoitsemurhan.

On vaikea sanoa mikä tulisi tuhoutumaan tulvassa. Toiset näkevät tässä Jerusalemin, toiset taas Rooman, joka itse tuhoutui kansanvaelluksen (tulvan) seurauksena. Jälkimmäinen vaihtoehto sopii paremmin asiayhteyteen.

 

Jae 9:27

Tämä jae käsittelee pelkästään viimeistä vuosiviikkoa (seitsemää vuotta). Ikävä kyllä suomalaiset käännökset ovat vieneet lukijoita pahasti harhaan useiden vuosikymmenien ajan. Käännökselle ”Hän tekee liiton raskaaksi monille” ei ole minkäänlaista perustetta. Jakeessa puhutaan siitä, miten Messias vahvistaa liiton.

Viimeinen vuosiviikko jakautuu kahteen osaan. Teuras- ja ruokauhrien lakkauttaminen viimeisen vuosiviikon puolivälissä viittaa Jeesuksen ristinkuolemaan, jossa VT:n uhrirituaalit tehtiin tarpeettomiksi. Väliverhon repeytyminen temppelissä oli tästä osuva symboli (Matt. 27:51). On mielenkiintoista, että jopa juutalaisten myöhemmät traditiot kertovat, että jotain kummallista tapahtui 40 vuotta ennen Jerusalemin hävitystä (vuonna 30). Kaikkeinpyhin oli avautunut itsestään ja uhrit olivat menettäneet mystisesti voimansa. 

Mitä sitten tapahtui tämän vuosiviikon lopussa eli noin vuonna 33? Ei juuri mitään – ja tämä pitäisi jollain tavalla selittää. Miksi Jerusalem ei tuhoutunut tällöin, vaikka profetian perusteella näin olisi olettanut käyvän? Yksi mahdollinen selitys on se, että Jumala armossaan pidensi Jerusalemille antamansa etsikkoajan kymmenkertaiseksi. Näin ollen ”profetian epätarkkuus” osoittaisikin Jumalan armoa.

”Pyhäkön siipi” viittaa yksinkertaisesti temppeliin (kuten 92-käännös on selventänyt). Kun Jeesusta kiusattiin erämaassa, paholainen vei hänet temppelin harjalle (Matt. 4:5). Temppelin harja on kreikaksi Πτερύγιον (pterugion) ja sana tarkoittaa kirjaimellisesti siipeä. Turmion iljetykseen / hävityksen kauhistukseen viittaa myös Jeesus lopunaikojen puheessaan (Matt. 24:15; Mark. 13:14). Tämä toteutui jollain tavalla vuosien 66-70 taisteluissa. On epäselvää mihin hävityksen kauhistus viittaa. Se voi viitata siihen kun juutalaiset pitivät kaikkeinpyhintä komentopaikkanaan saastuttaen sen itse, tai siihen, kun roomalaiset pystyttivät temppelin kohdalle epäjumalanpatsaan, jolle he uhrasivat uhrejaan. Niin tai näin, Jeesus sanoi, että silloin kun te näette tämän iljetyksen temppelissä, juoskaa karkuun niin nopeasti kuin ehditte. Historiasta tiedämme, että kristityt olivat ehtineet pois Pellan kaupunkiin Jordanin itäpuolelle, kun taas juutalasia tapettiin tänä aikana hirvittäviä määriä.

Ikävä kyllä käännösvirheiden vuoksi monet ovat ottaneet jakeen 27 irti asiayhteydestään ja siirtäneet sen koskettamaan lopunaikaa, eli viimeistä seitsemää vuotta ennen Jeesuksen saapumista (ks. lisää viitteestä). Heidän mukaansa 69. ja 70. vuosiviikon välissä olisi siis pitkä tauko. Tällaisiin tulkintoihin teksti ei mielestäni anna lupaa. Oikein tulkittuna 70.vuosiviikkoa toteutui täydellisesti pitäen sisällään Jerusalemin jälleenrakentamisen, Jeesuksen kasteen, kuoleman ja ylösnousemuksen ja lopulta koko Jerusalemin tuhon. [3]

 

 

LUVUT 10-12

Viimeinen näky

 

Johdanto

Luvut 10-12 ovat yhtä ja samaa näkykokonaisuutta. Näky on Danielin kirjan pisin ja yksityiskohtaisin. Tämä kokonaisuus on luvun kahdeksan vastapari, luvun yhdeksän jäädessä niiden väliin. Näin ollen luvut käsittelevät vain kahta valtakuntaa; Persiaa ja Kreikkaa.

 

Luku 8 Persian ja hellenismin aikakausi
                 Luku 9 Messias & sovitus
Luvut 10-12 Persian ja hellenismin aikakausi

 

Luku yksitoista alkaa kuvauksella Persian aikakaudesta ja se jatkuu Kreikan aikakaudella päättyen todella tarkkoihin kuvauksiin Antiokhos Epifanes 4:n aikaan. Missään muualla Raamatussa ei ole kuvausta toiselta vuosisadalta eKr. Tämä aukon täyttämiseen meidän on luettava 1. ja 2. Makkabilaiskirja. Jos luku kahdeksan sisälsi tarkkaa kuvausta kolmannen pedon (Kreikan) aikaisesta elämästä, luku yksitoista kuvaa kolmannen pedon valtakuntaa supertarkasti. Luvun yksitoista kuvaus etelän ja pohjoisen kuninkaiden sodista vastaa tarkasti Egyptin Ptolemaiosten ja Syyrian Seleukidien välisiä yhteenottoja ja Antiokhos Epifanes 4:n toimeenpanemaa temppelin häväistystä ja uskollisten juutalaisten vainoa (1. Makk. 1; 2. Makk. 4-6). Ptolemaioksen Egypti = etelän kuningas ja selukidien Syyria = pohjoisen kuningas (Israelin maasta katsottuna). He kilpailivat 200 eKr. Palestiinan herruudesta.

 

Jae 10:1

Noin kaksi vuotta on kulunut luvun yhdeksän tapahtumista. Eletään vuotta 537/6 eKr. Osa juutalaisista oli palannut kotimaahansa, mutta monet jäivät paikoilleen, mukaan lukien Daniel. Nyt Daniel saa jälleen sanoman Jumalalta. Ei ole selvää mikä merkitsee suurta vaivaa; näyn sisältö vai sen ymmärtäminen. Se, että Danielin babylonialainen nimi ”Beltsassar” mainitaan tässä kohden, voi olla ironinen viittaus siihen, että he eivät olleet voineet muuttaa Danielin luonnetta. Hänet tuotiin Babyloniaan Jumalaan luottavana poikana ja hän kuoli siellä uskollisena Jumalan palvelijana.

 

Jakeet 10:2-4

Mooseksen laki oli asettanut vain yhden pakollisen paastopäivän ja se kosketti suurta sovituspäivää. Silloin koko kansan oli paastottava. Nyt ei ollut pakollisen paaston aika, joten Daniel teki sen vapaaehtoisesti. Syynä on ehkä se, että hän murehti kansansa tilaa. Jälleen kohta muistuttaa meitä siitä, että uskovan elämä ei aina hymyile, eikä sen tarvitsekaan. Tulee päiviä, kun meidän on aika tuntea syvää murhetta erinäisistä asioista.

Nyt Daniel on Tigris-joen rannalla. Syytä tähän ei kerrota (oliko hän työmatkalla, kehottamassa juutalaisia palaamaan kotimaahansa ym). On mahdollista, että jätettyään hovin Kyyroksen 1. hallitusvuotena (1:21; 2:29) hän oli asettunut asumaan tämän joen läheisyyteen.

 

Jakeet 10:5-12

Daniel näki näynsä ensimmäisen (Nisan-) kuun 24. päivä. Tässä kuussa juutalaiset viettivät kahta tärkeää juhlaa. Pääsiäistä vietettiin 14.1. (2. Moos. 12:1, 18) ja happamattoman leivän juhlaa 15.-21.1. (2. Moos. 23:15). Pääsiäistä vietettiin Egyptistä vapautumisen muistoksi ja se on saanut varmasti uudenlaisen symbolin pakosiirtolaisuudesta palanneiden kohdalla. Kyseessä oleva aika on meidän kalenterissamme huhtikuu. Tämä on tarkin ajankohta, jonka Daniel näyilleen ilmoittaa.

Kun tarkastelee kuvausta, jonka Daniel antaa näkemästään miehestä, herää kysymys, onko kyseessä itse Jeesus. Kuvaus nimittäin muistuttaa Ilmestyskirjan jakeita 1:13-16. Luvun 10 kuvaus taivaallisen miehen toiminnasta viittaa kuitenkin enemmän jonkinasteiseen enkeliin. Pellavavaatteet ja kultavyö viittavat papilliseen asuun. Alkutekstin sana ”Ufas” on tuntematon. 33-käännös on kääntänyt sen paikannimenä (Uufaan kullalla), 92-käännös taas laatusanana (parasta kultaa). Taivaallinen olento säihkyi monella tavalla.

Danielin seurassa olevat miehet tajuavat jotain olevan meneillään, mutta he eivät näe tätä taivaallista vierasta. Kohtaus on samantapainen kuin myöhemmin Saulin kohdalla Damaskoksen tiellä, koska hänen seuralaisensa eivät nähneet ja kuulleet samoja asioita kuin hän itse. Daniel ei kestä taivaallisen vieraan läsnäoloa ja hän menettää tyystin voimansa ja vaipuu jonkinasteiseen uneen.

Jakeen kaksitoista opetus on syytä panna mieleen. Danielin lujalla päätöksellä ensimmäisen luvun tapahtumissa oli valtavat seuraukset. Luja päätös olla syömättä kuninkaan pöydästä epäjumalille uhrattua lihaa määräsi loppuelämän suunnan.

Usein lukiessamme Vanhaa testamenttia meillä on kiusaus ajatella, että tuon ajan ihmiset elivät jotenkin hengellisempää elämää kuin me. He näkivät enkeleitä, näkyjä ja saivat Jumalalat rukousvastauksia. On kuitenkin otettava huomioon, että tekstit käsittelevät usein vain niitä aikoja, kun ihmisten elämässä tapahtui jotain mullistavaa. Aabraham oli 75-vuotias, kun hän sai lupauksen suuresta määrästä jälkeläisiä. Lupauksen poika Iisak syntyi kuitenkin vasta 25-vuotta myöhemmin (eikä Aabraham ollut jaksanut odottaa tätäkään aikaa!). Luemme Iisakista, joka rukoili vaimonsa Rebekan hedelmättömyyden puolesta ja Herra kuuli hänen rukouksensa. Todellisuudessa Iisakin rukousvastaus viipyi 20 vuotta. Moni haluaisi olla Mooseksen roolissa, kun hän teki ihmeitä Faraon edessä ja sai Jumalan avulla vedetkin väistymään. Harva kuitenkin on kateellinen hänen 40 vuotta kestäneestä koulutuksestaan lampaiden hoitajana, kun mitään erikoista ei näyttänyt tapahtuvan. Ihmiset elivät suurimmaksi osaksi normaalia arkielämää ja Jumalan toiminta näkyi sen keskellä konkreettisesti yleensä muutamia kertoja.

Samantapaista oli myös Danielilla. Huolimatta uskollisesta elämästään Jumalaa kohtaan hän ei nähnyt jatkuvasti enkeleitä. Se, että Daniel sai elämänsä loppupuolella muutaman enkelikokemuksen, ei tarkoita sitä, että hän olisi nähnyt niitä jatkuvasti. Ehdottomasti suurin osa Danielin elämästä kului oman työn arkirutiineiden ympärillä, joita hänellä oli kuninkaiden hovissa vastuullaan. Nämä esimerkit muistuttavat meitä siitä, että usein uskovan elämä on normaalin arkielämän pyörittämistä ja siellä Jumalan mielen mukaisten valintojen tekemistä. ”Kirkastusvuorikokemuksia” tulee joskus, mutta ne on tarkoitettu extraksi.

 

Jakeet 10:13-19

Tässä vaiheessa teksti alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Danielille paljastetaan asioita, joita taivaallisessa todellisuudessa jatkuvasti tapahtuu. Raamattu ei juurikaan valota enkelimaailman asioita. On kuitenkin ilmeistä, että ennen maailman luomista enkelimaailmassa oli tapahtunut kapina. Jotkut enkelit päättivät lähteä sotaan Jumalaa vastaan ja he menettivät asemansa. Enkeliolentoja on siis sekä Jumalan että paholaisen puolella, joka itsekin on langennut enkeli. Samaan aikaan kun Danielilla on fyysisesti vaikeaa kolmen viikon ajan, taivaassa käydään enkeleiden välistä kamppailua (koska näistä olennoista käytetään samaa sanaa ”sar” kuin Mikaelista, ne on syytä tulkita enkeliolennoiksi). Henkivaltojen taistelulla on vastineensa maan päällä. Tämän joutui kokemaan jo Job aikoinaan, jonka kokemukset olivat seurausta ”taivaallisesta vedonlyönnistä” .

Ei ole tiedossa miten tämä kolmenviikon mittainen kamppailu näkyi Danielin elämässä. Jollain tavalla hän oli kokenut olonsa todella murheelliseksi ja maahan painetuksi. Näin käy monesti edelleen kun joillekin uskoville nousee mieleen joku läheinen henkilö, jonka puolesta hänen tulee rukoilla. Näihin aikoihin juutalaiset kokivat monenlaista ongelmaa rakentaessaan uudelleen temppeliä Israelin maassa.

Samanlaisista tilanteista Paavali opettaa Efesolaiskirjeessä (6:11-12). Hän muistuttaa, että taistelumme ei ole ihmisiä, vaan pahuuden voimia vastaan. Enkelimaailmassa on olemassa jonkinlainen hierarkia, mutta tätä on täysin turhaa lähteä tutkimaan tarkemmin. Enkeliruhtinas Mikael oli tullut tämän enkelin avuksi aiemmissa taisteluissa. Raamatussa kuvataan muitakin tilanteita, joissa Mikael on taistelussa pahoja enkeleitä vastaan. Juudas kertoo Mikaelin taistelleen aikoinaan paholaisen kanssa Mooseksen ruumiista (1:9). Ilmestyskirjassa kerrotaan siitä, miten Mikael johti taivaassa taistelua itse paholaista vastaan (12:7-9). Vaikka näiden jakeiden pohjalta on nostettu esiin monenlaisia kaavioita siitä, miten hengellistä sodankäyntiä tulisi käydä, varmuudella me tiedämme vain sen, että rukouksella ja paastolla on merkitystä hengellisessä maailmassa käytävässä taistelussa.

Raamatussa on muutamia jakeita, jotka viittavat mahdollisesti jollain tavalla alueellisiin henkivaltoihin. 5. Moos. 32:8 kuuluu 92-käännöksessä seuraavasti: ”Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan.” (92-käännös nojaa Qumranin ja LXX:n teksteihin, 33-käännös sen sijaan heprealaiseen tekstiin). Jae voi siis viitata siihen, että tietyillä alueilla vaikuttavat tietyt enkeliruhtinaat. Uudessa testamentissa tämäntapainen kohta löytyy Mark. 5:1-20:sta. Riivaajat pyytävät Jeesukselta, että hän ei ajaisi heitä pois niiltä seuduilta. Jostain syystä pahat henget pitivät kyseistä paikkaa parempana kuin jotain muuta. Koska asiaa ei Raamatussa tarkemmin käsitellä (Markuskaan ei nähnyt tarpeelliseksi avata asiaa tarkemmin), niin on syytä jättää opetukset asiasta melko kuvailevalle tasolle.

On kuitenkin todettava, että kokemukset osoittavat siihen suuntaan, että tietyillä alueilla hengellisiä ilmiöitä ja vastustusta esiintyy toisia paikkoja enemmän (lähetystyöntekijät Afrikassa voisivat kertoa erinäisiä tarinoita). Esimerkiksi Lester Sumrall, joka on tehnyt lähetystyötä yli 100:ssa eri maassa väittää, että Tiibet, Haiti ja Intia ovat erityisen demonisia alueita.

George Otis jr.n mukaan henkiä sitovat tiettyyn kulttuuriin tai alueeseen ainakin seuraavat asiat: 1) Uskonnolliset juhlat ja pyhiinvaellukset, 2) kulttuuriin kuuluvat traditiot (mm. esi-isien palvonta), 3) synkretismi eli uskontojen sekoittuminen, joka ilmenee usein henkien palvontana ja 4) selvittämättömät ja ratkaisemattomat sosiaaliset vääryydet. Pienemmässä mittakaavassa tietyt talot saattavat olla demonisia johtuen siitä, että niissä on harrastettu okkultismia tai on tapahtunut veritekoja. Otisin mallissa on kuitenkin huomattava, että henkivaltojen toiminnassa on kysymys kulttuurillisista tekijöistä. Näin ollen henkiä ei jaotella kuntaliitosten perusteella, vaan kulttuurien toiminnan perusteella. (Näitä aiheita käsittelevät tasapainoisesti Matti Kankaanniemi & Päivi Niemi teoksessaan ”Voimat vastakkain".)

Jakeen neljätoista mukaan näky koskettaisi lopun aikaa. Termi on ymmärrettävä samalla tavalla kuin luvussa kahdeksan. Luku yksitoista tulisi kertomaan tarkasti, mitä maan päällä on odotettavissa tapahtuvaksi taivaallisen viestintuojan ja Mikaelin taistellessa Persian ja Kreikan enkeliruhtinaita vastaan.

 

Jakeet 10:20-11:1

Danielin luona vieraileva enkeliolento jatkaisi taistelujaan taivaallisessa todellisuudessa ensin Persian, sitten Kreikan enkeliruhtinasta vastaan. Tässä järjestyksessä nämä suurvallat aiheuttivat Israelille hankaluuksia. Tämä taistelu on hyvinkin voinut olla sanallista taistelua (näin Job. 1-2; Sak. 3). Mikael, joka oli annettu Jumalan kansan suojaksi, auttaisi häntä taistelussa. Muutama vuosi aiemmin asia oli ollut päinvastoin, kun tämä enkeli oli auttanut Mikaelia Dareioksen aikana. 33-käännös on kääntänyt kohdan siten, että ajatuksenkulkua on vaikea seurata. 92-käänös kääntää: ”Ainoa, joka tukee minua heitä vastaan, on teidän enkeliruhtinaanne Mikael, jota minä autoin ja suojasin meedialaisen Dareioksen ensimmäisenä hallitusvuotena.”

 

Jae 11:2

Pienellä maininnalla ohitetaan miltei 200 vuotta Persian historiaa, koska se ei ollut juutalaisten kohdalla tärkeää. Jae tulee ehkä tulkita siten, että Kyyroksen jälkeen nousee kolme kuningasta (Kambyses, Smerdis, Dareios 1) ja heidän jälkeensä nousee vielä yksi (Kserkses 1). 

Tässä vaiheessa esitän listan, joka kattaa kaikki kirjan tärkeimmät tapahtumat, kuninkaat ja vuosiluvut (Baldwin 2009, 81).

 

Kirjan vuosilukuja (eKr.), tapahtumia ja hallitsijoita

 

 

 

Vuosiluvut

612 

 

 

Niinive tuhotaan. Assyrian valtakunnan loppu. 

Babylonia 605 Karkemiin taistelu, jossa Nebukadnessar voittaa Egyptin faraon. Hän ottaa panttivangiksi juutalaisia poikia, mm. Danielin ystävineen. Nebukadnessar nousee Babylonian hallitsijaksi.
  597  Nebukadnessar vie Jerusalemista juutalaisia pakkosiirrolla Babyloniaan. Kaupunkia ei vielä tuhota.
  586 Jerusalem tuhotaan.
  562-560 Evil-Merodak
  560-556 Nergal-Sareser
  556 Labosoardak
  556-539 Nabunaid Babylonian kuninkaana. Hänen poika Belsassar hoitaa käytännössä kuninkaan tehtävää Baabelissa (Dan. 5).
Persia 539-530 Kyyros (antoi juutalaisten palata kotimaahansa (Esra 1:1-4).
  530-522 Kambyses
  522 Vale-Smerdis
  522-486 Dareios 1 (Tämä on kuningas, jonka hallitusaika määrittää profeetta Haggain ja Sakarjan toimintaa)
  486-464 Kserkses 1 (kuningas, joka on suuressa roolissa Esterin kirjassa)
  464-423 Artakserkses 1 (kuningas, joka antaa käskyn Esran kirjan luvussa 7 ja Nehemien kirjan luvussa 2)
  423-404 Dareios 2
  404-359 Artakserkses 2
  359-338 Artakserkses 3
  338-336 Arses (Artakserkses 4)
  336-331 Dareios 3
Kreikka 334-331 Aleksanteri Suuri
  323   Aleksanteri Suuren kuolema. Valtakunta jaetaan Aleksanterin neljän kenraalin kesken (Kassandros, Lysimakos, Ptolemaios, Seleukos).

 

Egypti

(Etelän kuningas)

Ptolemaios                                  

Syyria

(Pohjoisen kuningas)

Seleukidit
323-285 Ptolemaios 1 312-281 Seleukos 1
285-245 Ptolemaios 2 281-260 Antiokhos 1
247-221 Ptolemaios 3 260-246 Antiokhos 2
221-203 Ptolemaios 4 245-223 Seleukos 2 ja 3
203-181 Ptolemaios 5 222-187 Antiokhos 3  Suuri
198 Syyria voittaa  187-175 Seleukos 4
  Palestiinan Egyptiltä 175-164 Antiokhos Epifanes 4
       
Rooma Nouseva valtakunta    
    167 Jerusalemin temppeli saastutetaan Zeuksen patsaalla
       

 

Kyyros kaatui taistelussa skyyttalaisia vastaan noin vuonna 530 eKr. Hänen jälkeensä valtaistuimelle nousi hänen poikansa Kambyses. Hänen aikanaan Persia voitti Egyptin. Tämän sotaretken aikana Kambyseen pikkuveli Smerdis oli kaapannut vallan pääkaupungissa. Tiedosta järkyttyneenä Kambyses kuoli Tyyrossa; hän oli nimittäin antanut jo paljon aiemmin käskyn Smerdiksen surmaamisesta, koska hän oli pelännyt juuri tällaista tilannetta. Nyt kun Kambyses sai uutisen siitä, että Smerdistä ei ollutkaan tapettu, hän ei kestänyt sitä. Ironista kyllä, totuus ei ollut näin yksinkertainen. Vaikka uusi kuningas oli esiintynyt Smerdiksenä, kukaan ei ollut todellisuudessa nähnyt häntä. Määräykset olivat nimittäin aina tulleet palatsin uumenista. Niinpä osa korkea-arvoisista henkilöistä oli alkanut haistaa palaneen käryä. Merkittävin heistä oli Kyyroksen vävy ja Kambyseen ja Smerdiksen lanko (siskon mies) Dareios 1. Hän lopulta paljasti huijauksen osoittamalla, että Smerdiksenä esiintynyt mies olikin pappi Gaumata, joka erotettiin valtaistuimelta ja karkotettiin (ehkä tapettiin). Näin Dareios 1 nousi kuninkaaksi.

Dareios 1:n pitkällä hallituskaudella Persia nousi kukoistuksensa huippuun. Neljäs kuningas, joka nousi valtaistuimelle oli Dareioksen poika, kaikkia edeltäjiään rikkaampi Kserkses 1. Jakeen 11:2 ennustuksen mukaan hän hyökkäisi kaikella voimallaan Kreikkaa vastaan. Ja näin kävi. Hän jatkoi niitä taisteluita, jotka Dareios 1:n oli aloittanut. Kserkses ei kuitenkaan onnistunut voittamaan kreikkalaisia, joista tärkein taistelu käytiin Thermopylain solassa vuonna 480 eKr. Silloin 300 Kreikan armeijan spartalaista osoitti suurta rohkeutta kuningas Leonidaksen johdolla. Näillä sotaretkillä Persia kärsi tappion meritaistelussa Salamiissa.

Sotien vaikutus meidän historiaan oli valtava. Jos Persia olisi onnistunut voittamaan Kreikan, hellenisoituminen oli pysähtynyt seinään ja Euroopan historia olisi muuttunut toisenlaiseksi.Kreikka kuitenkin voitti ja sen valta alkoi kasvaa. Luvun seitsemän kohdalla on kerrottu siitä, miten kreikka murskasi Persian lopullisesti vuonna 331 eKr. Tässä on iso kasa syitä siihen, miksi ennustus kiinnittää huomiota vain neljään Persian kuninkaaseen.

 

Jakeet 11:3-4

Jälleen hypätään historiaa noin 150 vuotta eteenpäin. Sankarikuningas on osoittautunut historian valossa Kreikan kuninkaaksi, Aleksanteri Suureksi (334-323 eKr.). Hän todella teki mitä tahtoi. Jakeissa on jo tutuksi tullut ennustus siitä, miten valtakunta jakautui neljään osaan Aleksanterin kuoltua 323 eKr. Ruotsalainen historioitsija Carl Grimberg toteaa, että Aleksanterin suurvalta oli tuomittu pirstoutumaan. Näin siksi, että se oli neron luomus, ja vain rautaisen tahdonvoiman omaava, aivan erityisen suuri nero kykeni pitämään sitä koossa. Suuressa valtakunnassa oli nimittäin paljon eri kansoja eri tapoineen ja eri sivistysasteineen. Foinikialaiset piti saada luopumaan kauheista lapsiuhreistaan, joita he uhrasivat Molokille ja Sogdian kansan täytyi saada tajuamaan, että iäkkäitä ihmisiä täytyi hoitaa, eikä lyödä heitä kuoliaaksi.

Jakeessa neljä ennustetaan peräti kaksi kertaa, että valta ei menisi Aleksanterin jälkeläisille. Ennustus kävi toteen melko ikävällä tavalla. Aleksanteri oli naimisissa Roxanen kanssa, joka oli Baktirian maan prinsessa. Aleksanterin kuoleman jälkeen Roxane synnytti pojan, joka sai nimen Aleksanteri. Lapsi ja äiti saivat kuitenkin surmansa raa’asti Aleksanterin kuoleman jälkeisessä valtataistelussa. Aleksanterin toinen poika Herakles, jonka äiti oli eräs fryygialainen nainen, surmattiin 17-vuoden ikäisenä eräissä suurissa juhlissa. Nyt ainoa hengissä oleva sukulainen oli Aleksanterin sisko, Kleopatra. Hänet kuitenkin myrkytettiin ja näin Aleksanterin hallitsijasuku oli kokonaan hävitetty.

 

Jae 11:5

(Katso kuninkaiden hallitusajat erillisestä taulukosta). Etelän kuninkaalla siis tarkoitetaan kokonaisuudessaan Ptolemaiosta ja hänen jälkeläisiään, jotka hallitsivat Egyptiä. Pohjoisen kuninkaalla tarkoitetaan Seleukosta ja hänen jälkeläisiään, jotka hallitsivat Syyriaa. Ilmansuunnat saavat merkityksen Israelin maaperältä katsottuna.

Jakeet 5-20 kuvaavat noin 150 vuoden mittaista ajanjaksoa Aleksanteri Suuren kuolemasta eteenpäin. Tänä aikana nämä kaksi valtakuntaa ovat keskenään jatkuvissa sodissa. Ptolemaioksen armeija on aluksi voitollisempi, mutta lopulta Syyria vie voiton. Egyptin ja Syyrian taistelut koskettivat läheisesti juutalaisia, koska Israelin maa jäi keskelle sotaa. Maa oli nimittäin poliittisesti ajatellen keskeisellä paikalla, koska se toimi puskurin tavoin molempiin suuntiin. Sen omistaja saisi sodan tullen uuden ässän hihaansa, joten ei ihme, että maasta taisteltiin. Etelän kuningas tässä tarkoittaa Ptolemaiosta ja ”yksi hänen ruhtinaistaan” tarkoittaa Seleukosta. Seleukos oli nimittäin alunperin Ptolemaioksen vasallina, mutta hän kasvoi lopulta irti tästä alamaisuudesta ja hänestä tuli Syyrian (pohjoisen) kuningas.

 

Jakeet 11:6-9

Jakeen kuusi maininta ”vuosien kuluttua” kattaa noin sata vuotta. Jakeessa mainittu tytär oli Berenike, jonka Ptolemaios 2:n antoi vaimoksi Syyrian kuninkaalle Antiokhos 2:lle. Tämä tapahtui vuonna 248 eKr. Liiton oli tarkoitus poistaa vihollisuus näiden kahden kansan väliltä. Tämä ei kuitenkaan onnistunut. Antiokhos 2:lla oli nimittäin ennestään vaimo Laodike (jonka kunniaksi hän nimesi Ilmestyskirjastakin tutun kaupungin), ja tämä ei halunnut itselleen kilpailijaa. Mustasukkaisuudesta katkerana Laodike myrkytti seuraavana vuonna sekä miehensä että hänen uuden vaimonsa (on mahdollista, että samassa rytäkässä kuoli myös appiukko, Ptolemaios 2:n). Näiden tapahtumien seurauksena sana ”rauha” oli näiden kansojen välillä oli historiaa.

Jakeessa seitsemän juurivesalla tarkoitetaan Bereniken veljeä Ptolemaios 3:sta. Samaan aikaan Syyriassa nousi valtaan Laodiken toimesta hänen poikansa Seleukos 2. Ei liene vaikeaa arvata mitä tapahtui seuraavaksi. Ptolemaios 3:n täytyi kostaa siskonsa ja isänsä kuolema. Ptolemaios 3:n vei armeijansa Israelin alueen poikki Syyriaa vastaan ja voitti sen joukot perin pohjin. Hän valloitti myös Syyrian eteläosassa sijainneen Seleukian linnoituksen, joka ilmeisesti oli toiminut kuninkaan turvapaikkana.

Voiton jälkeen Ptolemaios 3:n vei mukanaan paljon rikkauksia ja aarteita, kuten jae kahdeksan ennustaa. Näin saatiin hetkeksi aikaa rauha, kuten jakeen kahdeksan loppu enteilee. Syyria jäi kuitenkin hautomaan kostoa. Seleukos 2:n yritti epätoivoista iskua Egyptiä vastaan, kuten jae yhdeksän ennustaa, mutta hän koki tappion ja palasi takaisin häntä koipien välissä. Koston kierre oli käynnistynyt.

 

Jakeet 11:10-12

Mainitut pojat olivat Seleukos 2:n pojat Seleukos 3 ja Antiokhos 3 Suuri. He ymmärsivät, että Egyptin voittamiseen tarvittaisiin hyvää aineellista ja henkistä valmistautumista. Niinpä Seleukos 3 aloitti valmistautumisen ja Antiokhos jatkoi sitä.

Vuonna 219 eKr. Antiokhos 3 hyökkäsi massiivisella armeijalla Egyptin kimppuun. Kuninkaana Egyptissä toimi tällöin Ptolemaios 4. Hyökkäys oli todella kuin tulva ja Egyptin armeijan oli vetäydyttävä. Ratkaiseva taistelu käytiin Rafian luona, jonne Egyptin kuningas oli linnoittautunut. Antiokhos 3 sai linnoituksen haltuunsa, mutta Egyptin raivoisa vastahyökkäys pakotti hänet perääntymään. Tapahtuma on jäänyt historiaan yhtenä verisimmistä antiikin taisteluista. Kymmeniä tuhansia sotilaita kaatui molemmin puolin, vaikkakin Syyrian menetykset olivat suuremmat. Kaiken kukkuraksi voittaja jäi epäselväksi. Näiden jakeiden ennustus siis täyttyi vuosina 219-217 eKr.

 

Jakeet 11:13-19

Antiokhos 3 ei halunnut jättää leikkiä kesken. Hän alkoi suunnitella uutta massiivista hyökkäystä. Sellainen käytiinkin reilu 10 vuotta myöhemmin vuosina 205-197 eKr. Näinä vuosina toteutuivat jakeiden 13-16 ennustukset. Antiokhoksen propaganda oli tehokasta ja hän sai monia liittolaisia puolelleen. Mukaan tuli Makedonian kuningas Filip 5 ja joitain juutalaisia miehiä, kuten jae neljätoista ennustaa. He olivat kyllästyneet Ptolemaiosten kovaan komentoon. Ikävä kyllä nämä juutalaiset ajoivat kansansa ojasta allikkoon. Historia kertoo (kuten luvusta kahdeksan muistamme), että seleukidien alaisuudessa juutalaiset joutuivat kokemaan ennennäkemätöntä kauhua ja tuskaa.

Vuonna 205 eKr. Antiokos 3 lähti uuteen yritykseen Makedonian kuninkaan Filip 5:n ja joidenkin juutalaisten tukemana. Egyptiläiset voitettiin Panionissa 198 eKr. Egypti oli pakotettu tekemään rauha. Tämän sodan seurauksena juutalaiset joutuivat egyptiläisten vallan alta syyrialaisten vallan alaisiksi. Pian kävi ilmi, että he toivat tuhon tullessaan, kuten jae kuusitoista ennusti.

Antikhos 3:n tyytyi Egyptin tarjoamaan rauhaan ja tämän merkiksi hän antoi tyttärensä Kleopatran vaimoksi Egyptin kuninkaalle Ptolemaios 5:lle (Ptolemaios oli seitsemän vuoden ikäinen, jonka vuoksi häitä viivyteltiin viisi vuotta). Antiokhos arveli pystyvänsä hallitsemaan Egyptiä tyttärensä välittämien tietojen turvin. Hän siis koetti tuottaa Egyptille turmiota, kuten jae seitsemäntoista ennustaa. Ikävä kyllä Kleopatra kääntyi isäänsä vastaan ja suunnitelma kariutui. Kleopatra vuoti tietoja, mutta toisin päin kuin hänen isänsä oli suunnitellut.

Jakeet 18-19 kertovat siitä, että Antiokhos 3 halusi valloittaa uusia alueita myös lännessä. ”Rannikon maat” tarkoittavat lähinnä Kreikan alueita. Rooma oli tässä vaiheessa kuitenkin ehtinyt nousta mittavaksi voimaksi. Roomalainen sotapäällikkö Lucius Cornelius Scipio kohtasi legioonineen Antiokhoks 3:n Magnesian luona ja voitti hänet perin pohjin. Antiokhos 3 joutui palaamaan takaisin. Näiden tilanteiden seassa Antiokhoksen poika Antiokhos Epifanes 4 joutui roomalaisten panttivangiksi kahdeksitoista vuodeksi (1. Makk. 1:10). Antiokhos 3:n täytyi luovuttaa isoja maapalstoja Roomalle ja maksaa hillittömän suuria veroja. Seleukidien suurvaltahaaveet olivat ohi.

Mittavat sodankäynnit vaativat veronsa. Valtion kassassa alkoi näkyä pohja. Jae yhdeksäntoista viittaa ilmeisesti juuri tähän ongelmaan. Antiokhos 3 alkoi tyhjentää alueensa temppeleiden rahoja armeijansa kulujen kattamiseen. Kaupunkien asukkaat eivät kuitenkaan tästä pitäneet. Kun Antiokhos yritti tätä samaa Persiassa Elymais-nimisessä kaupungissa Baalin temppelissä, joku tuota temppeliä puolustava fanaatikko surmasi hänet. Tämä tapahtui vuonna 187 eKr. Näin kuningas ”kompastui ja kaatui, eikä häntä enää ollut” (33-käännös).

 

Jakeet 11:20-21

Antiokhos 3:sta seurasi valtaistuimelle hänen poikansa Seleukos 4. Verovaatija, jonka Seleukos lähetti Juudeaan (Ihanaan valtakuntaan) on viittaus Heliodorukseen. Hän oli eräänlainen Syyrian pääministeri. Edellä kuvatut sodat olivat tyhjentäneet Syyrian kukkaroa siinä määrin, että jostain oli saatava lisää rahaa. Heliodorus aikoi ryöstää Jerusalemin temppelin aarteet kuninkaan käyttöön. Ihmeellisellä tavalla Jumala kuitenkin varjeli temppeliä, eikä suunnitelma onnistunut (lue tapahtumasta 2. Makkabilaiskirjan luku 3). Vuonna 175 eKr. Seleukos 4 kuoli mystisesti. Erään kertomuksen mukaan Heliodorus tukehdutti hänet tyynyllä tämän nukkuessa ja näin Heliodorus nousi valtaistuimelle - mutta vain muutamaksi päiväksi.

Jakeen kaksikymmentäyksi kohdalla profetia muuttuu entistä tarkemmaksi. Jakeet 11:1-20 ovat valmistelleet taustan luvun loppujaejaksolle, joka käsittelee kelvotonta kuningasta, Seleukoksen veljeä Antiokhos Epifanes 4:sta. Hänestä olemme puhuneet jo luvun kahdeksan yhteydessä.

Mitä tarkoittaa ennustuksen toteamus ”jolle kuninkuus ei kuulu” (92-käännös)? Epifanes kuului kyllä kuninkaallisen sukuun, mutta vallanperimysjärjestyksessä oli monia ennen häntä. Jostain kumman syystä nämä muut joko katosivat tai kuolivat. Jotkut ovat varovasti ehdotelleet, että Heliodorus olisi toiminut Epifaneen pelinappulana. Mene ja tiedä. Propaganda teki kuitenkin tehtävänsä ja Epifaneesta annettiin hellenististä kulttuuria ihannoivan rauhaisan miehen kuva. Hellenismiä hän toki ihannoikin, mutta rauhan mies hän ei ollut alkuunkaan.

 

Jakeet 11:22-24

On mahdollista, että Epifaneen rauhaisa maine teki tehtävänsä ja viholliset eivät osanneet varautua hänen sotilastoimiinsa. Liiton ruhtinas viittaa todennäköisesti juutalaisten ylipappi Onias 3:een. Hänet syrjäytettiin ylipapin virasta ja murhattiin Epifaneen aikana vuonna 171 eKr. Hän oli viimeinen ylimmäinen pappi, joka todella kuului ylimmäispapilliseen sukuun.

Antiokhos solmi liittoja ympärillä olevien kansojen kanssa, mutta hänellä ei ollut aikomustakaan pitää sovituista ehdoista kiinni. Sodista merkittävimmät olivat kaksi sotaa Egyptiä vastaan, joissa Egyptin pelasti vain roomalaisten väliintulo. Näistä tapahtumista kerrotaan jakeissa 25-30.


Jakeet 11:25-32

Jakeet kuvaavat Epifaneen ensimmäistä sotaretkeä Egyptiin (1. Makk. 1:16-19). Egyptin kuninkaana toimi Ptolemaios 5. Teksti kertoo siitä, miten kuningasta vastaan juonitellaan ja petturit ovat hänen lähipiiriään. Tämä viittaa Ptolemaioksen veljeen Fyskoniin. Epifanes yritti saada hänet murhaamaan veljensä ja ottamaan kruunun haltuunsa. Epifaneen tarkoitus oli ilmeisesti käyttää hyväksi Fyskonin kateutta veljeään kohtaan. Hallitsijamurha olisi halvaannuttanut Egyptin johdon siinä määrin, että Epifanes olisi voinut sotatoimillaan yllättää sen. Fyskon todella yritti tappaa veljensä, mutta epäonnistui surkeasti. Epifaneen suunnitelma ei toiminut.

Palatessaan Israelin maahan, Antiokhos 4 hyökkää juutalaisia vastaan. Hänen toimensa tulkitaan ”pyhää liittoa” vastaan toimimisena. Tämä viittaa Jumalan ja Israelin kansan väliseen liittoon. Hän suoritti jonkinasteisia ryöstöretkiä juutalaisia vastaan.

Jakeissa 29-32 kuvataan Epifaneen toista hyökkäystä Egyptiä vastaan. Näistä tiedämme melko tarkasti Liviuksen (59 eKr. – 17 jKr.) teksteistä, jotka hän perusti Polybioksen (n. 203-118 eKr.) tietoihin. Näistä taisteluista olisi tullut menestys, elleivät roomalaiset (kittiläiset) olisi puuttuneet asiaan laivastollaan. Antiokhos 4:n armeija oli nimittäin lähestynyt Egyptin pääkaupunkia Alexandriaa laivastolla, mutta roomalaiset puutuivat asiaan omalla laivastollaan. Popilius Laenas oli roomalaisen laivaston johtaja, ja hän vaati Rooman valtuuksilla Antiokhosta poistumaan. Niinpä Antiokhos palasi raivoissaan Israelin maahan. Tänä aikana tapahtuivat ne hirmuteot, joita olemme käsitelleet luvun kahdeksan yhteydessä (1. Makk. 1:54-64). Juutalaiset joutuivat todellisen vainon kohteeksi. Temppelin saastutus Zeuksen patsaalla ja sian uhraamisella oli pahin mahdollinen loukkaus juutalaisia vastaan. Jakeen kolmekymmentäkaksi loppu osoittaa, että kaikki juutalaiset eivät hyväksyneet näitä asioita.

 

Jakeet 11:33-35

Tiettyjen juutalaisten mitta tuli täyteen. Nämä jakeet tiivistävät Makkabilaisajan (Makkab on suom. vasara) taisteluita, joista voi siis lukea Makkabilaiskirjoista. Taidollisilla viitataan lähinnä pappi Mattatiaan ja hänen poikiinsa. He edustivat todellista valoa pimeän ajan keskellä. Oman kansan miehet syyttivät heitä varmasti uuden ja uljaan kehityksen vastustajina, koska Mattatia perheineen halusi pitäytyä Jumalan sanaan. He joutuivat kokemaan miekkaa, tulta, vankeutta ja ryöstöä. Monet kuitenkin alkoivat nähdä Antiokhoksen suunnitelman läpi ja he liittyivät taisteluun makkabilaisten joukkoihin. Menestystä he saavuttivatkin, pääasiassa Mattatian pojan Juudaksen johdolla. Hänen raivoisien yritysten jälkeen Jerusalem saatiin lopulta vallattua takaisin ja temppeli puhdistettiin. (Tämä selittää sen miksi Juudas oli neljänneksi suosituin nimi Israelin maassa asuvien juutalaismiesten kohdalla vuosina 330 eKr.-200 jKr.)

Jotkut taidollisista tulisivat kompastumaan. Tällä viitataan todennäköisesti myöhempään aikaan, jolloin hasmonikuninkaat hallitsivat itsenäistä Israelia noin sadan vuoden ajan vuoteen 63 eKr. saakka. Parhaimmillaan heidän alue oli yhtä laaja kuin Daavidin aikana. Termi johtuu siitä, että Mattatiaan suvun kantaisä oli nimeltään Hasmon. Heillä oli hallussaan sekä kuninkuus että ylipappeus.

Hasmonit putosivat ajan myötä tuttuun kuoppaan: valta alkoi mennä päähän. He alkoivat yhä enemmän suosia kreikkalaista kulttuuria ja toimivat juuri vastoin sitä, mihin Mattatia oli kansaa johtanut. Tämän suuntauksen vastapainoksi maassa syntyi hengellisiä uudistusliikkeitä. Tunnetuin valtaapitävien toimia ankarasti arvostelluista liikkeistä oli ns. hasidien eli hurskaiden puolue (1. Makk. 2:42). Sen kannattajia alettiin kutsua fariseuksiksi (sana on johdettu heprean sanasta ”paaras” = erottaa, hajottaa). Pahimmillaan opposition vastustus johti siihen, että hasmonikuningas Aleksanteri Jannaios ristiinnaulitsi joitain fariseusten johtajia. On mielenkiintoista havaita, että Jeesuksen suurimmat vastustajat olivat juuri fariseuksia, joiden ryhmä oli syntynyt nimenomaan herätysliikkeeksi kansan keskuuteen.

 

Jakeet 11:36-12:13

 

Näistä jakeista alkavat pikku hiljaa ongelmat. Ainakin kolme eri tulkintakoulukuntaa on noussut selittämään jakeiden 36-45 kuningasta ja kirjan loppua:

  1. Pohjoisen kuningas on edelleen Antiokhos Epifanes 4 ja sodat kuvaavat hänen aikaansa. Mystinen ajanjakso jakeissa 12:11-12 viittaa makkabilaisajan ongelmiin.
  2. Kuningas on Herodes Suuri ja jakeet kuvaavat tapahtumia hänen aikanaan. Mystinen ajanjakso jakeissa 12:11-12 viittaa Jerusalemin temppelin piiritykseen ja tuhoutumiseen vuosina 66-70 jKr.
  3. Kuningas on lopunaikoina esiin nouseva Antikristus. Näin ollen kirjan loppujakeet olisivat vielä toteutumatta. Mystinen ajanjakso jakeissa 12:11-12 viittaa jollain tavalla lopunaikojen vaivanaikaan.

Ongelmat kasvavat liian suuriksi tekstin läpikäymiseen kaikkien tulkintamallien näkökulmasta. Vaikeuksia tuottaa vastata varmasti ainakin seuraaviin kysymyksiin:

  • Kuka on jakeesta 11:36 eteenpäin esiintyvä pohjoisen kuningas?
  • Mitä aikaa luvun yksitoista loppu kuvastaa?
  • Mihin aikaan viittaa jakeen 12:1 ”siihen aikaan”?
  • Mistä ahdistuksesta on kysymys jakeessa 12:1?
  • Onko jae 12:2 viittaus ruumiin ylösnousemukseen vai kansan hengelliseen heräämiseen? (tämän tapaista kieltä käytetään nimittäin hengellisestä heräämisestä ainakin kohdissa Jes. 29:10, 60:1; Hes. 37; Matt. 4:15-16; Joh. 5:25; Ef. 5:14).
  • Mihin aikaan viittaa mystinen 1290 ja 1350 päivää? (Luku sopii sekä makkabilaisajan temppelin saastumiseen ja puhdistamiseen että Jerusalemin temppelin piiritykseen ja tuhoon vuosina 66-70.)

Esittelen lyhyesti muutamia selventäviä ajatuksia luvun kaksitoista jakeisiin, ottamatta kuitenkaan kovin selvästi kantaa yllä oleviin ongelmiin.

 

Jae 12:3

Makkabilaisajalla nämä taidolliset olivat Mattatian perhe ja monia muita, kuten hasideja. Jos tulkitsemme jakeen neljä hengellisenä heräämisenä, silloin nämä opettajat viittaavat Jeesuksen opetuslapsiin eli apostoleihin ja muihin evankeliumin työntekijöihin. Raamatun kokonaissanoman mukaan on kuitenkin selvää, että me voimme opastaa ihmisiä vanhurskauteen (oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa) kertomalla heille Jeesuksesta.

 

Jae 12:4

Tähän jakeeseen päättyy taivaallisen viestintuojan pitkä viesti, joka alkoi jo jakeesta 10:20. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy. Mitä tämä tarkoittaa? Sana, joka on käännetty harhailemisena (92-käännös) tai tutkimisena (33-käännös) tarkoittaa kirjaimellisesti ”edestakaisin kulkemista”. Sanaa käytettiin mm. sukkulan kulkemisesta kangasta kudottaessa. Niinpä 33-käännöksen tutkiminen tarkoittaa Danielin kirjan tutkijan silmien edestakaista liikettä kirjan näkyjen opiskelemisessa.

Smith tulkitsee jakeen ensimmäisen vuosisadan kontekstissa. Kun apostolit täyttivät Jeesuksen lähetyskäskyä, he kiersivät kaikkialla vieden hyvää sanomaa eteenpäin (Ap.t. 16:20). Näin ollen ”tieto lisääntyi”. Tällä viitattaisiin siihen, että evankeliumi Jeesuksesta toi uuden valon VT:n teksteihin, myös Danielin kirjaan. On Smithin tulkinta jakeesta oikea tai ei, Raamatun kokonaissanoma vahvistaa sen, että Jeesus avaa meille Vanhan testamentin merkityksen. Vanhaa tesatmenttia on luettava Uuden testamentin näkökulmasta. Eräs henkilö totesi aikoinaan, että Uusi testamentti on kätkettynä Vanhassa testamentissa ja Vanha testamentti on avattuna Uudessa testamentissa.

 

Jakeet 12:5-7

Luvussa 10 kerrottiin, että Daniel oli Tigris-joen rannalla saadessaan taivaallisen seuralaisen. Nyt vieraat lisääntyvät; yksi rannan kummallekin puolelle. Toinen heistä kysyy Danielin alkuperäiseltä vieraalta, joka leijuu virran yllä: kauanko näihin tapahtumiin kuluu aikaa? Ennen kuin enkeli vastaa, hän kohottaa molemmat kätensä taivasta kohti ja näin osoittaa, että sana on valalla vannottu. Tällainen tapa viittaa 5. Moos. 32:40:een: ”Minä nostan käteni taivasta kohti ja sanon: Niin totta kuin minä elän iankaikkisesti...”. Aikaa kuluisi aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Tämä on juuri sama ajanjakso, joka esiintyi jakeessa 7:25.

Jakeen 12:7 loppu kuuluu kirjaimellisesti ”kun pyhän kansan käden murtaminen loppuu”. Jotkut tulkitsevat kohdan juutalaisten hajaannuksen päättymisenä. Kohta voi tarkoittaa myös sortamisen päättymistä. Kättä käytetään usein voiman vertauskuvana (2. Moos. 6:6).

 

Jakeet 12:11-12

Jakeen lause jää epätäydelliseksi: ”Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää....” Mihin?! Vastausta ei anneta. Yksi vaihtoehto on se, että jaetta ei ehkä tule lukea siten, että miten pitkä aika loppuun olisi, vaan siten, että miten pitkä tämä loppu olisi (Smith). Antiokhos Epifaneen aikana tällainen ajanjakso oli (tätä kävimme läpi luvussa kahdeksan). Saman tapainen hävityksen kauhistus toteutui jollain tavalla myös vuosien 66-70 kapinan aikana Jerusalemissa.1

 

Jae 12:13

Danielin pitkä päivätyö oli tehty ja hänen oli aika siirtyä lepoon. Kirja ei Danielin kuolemaa mainitse ja on mahdollista, että hän toimi henkilökohtaisesti tämän kirjan toimittajana/järjestäjänä. Hän ei omana aikanaan saanut nähdä näkyjensä toteutuvan, sen sijaan hän kulki haudan lepoon odottamaan ruumiin ylösnousemusta.


Lopuksi

Raamatun kokonaisilmoitus on kuitenkin se, että maailma ei tule päättymään pimeyteen ja täydelliseen katoamiseen, vaan ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Vanhassa testamentissa ei ole montaa kohtaa, jossa suoraan puhuttaisiin ylösnousemuksesta. Siihen kuitenkin viitataan Job. 19:26:ssa ja Ps. 16:9-11:ssa. Jes. 26:19 on vielä tarkempi, koska se ennustaa ruumiin ylösnousemuksen: ”Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.”

Jeesus tosin tulkitsi Vanhaa testamenttia siten, että ylösnousemus on läsnä ikään kuin joka paikassa. Jeesus sanoi kerran saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ruumiin ylönsnousemukseen, enkeleihin ym. (Ap.t 23:8), että Jumala on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala (Matt. 22:31-32.) VT ei sano, että Jumala oli heidän Jumalansa. UT paljastaa kirkkaasti sen tosiasian, että eräänä päivänä tulee tapahtumaan kaikkien yleinen ylösnousemus. Toiset tulevat saamaan iankaikkisen elämän, mutta toiset joutuvat Jumalasta iankaikkiseen eroon.

Joku voi sanoa, että meillä ei ole kokemusta ylösnousemuksesta, joten siihen ei kannata uskoa. Mutta ei meillä ole (kovin monella) henkilökohtaista kokemusta kuolemastakaan! Me tiedostamme kuoleman todellisuuden siksi, että muut ihmiset ovat kuolleet. Samalla tavalla me voimme yrittää ymmärtää ylösnousemusta pohtimalla Jeesuksen ylösnousemusta. Hän on takuu siitä, että kuolema on voitettu!

 

Loppupohdintoja Danielin kirjasta

 

Noin kaksisataa tuntia Danielin kirjan äärellä vietetyn ajan jälkeen on aika sinetöidä selitykset. Kirjan lukijat ovat samaa mieltä siitä, että se haastaa lukijaa monella eri tavalla!

Ensiksi kirja laittaa meidät ajattelemaan. Kukaan, joka on lukenut ajatuksella tämän kirjan ei voi sanoa, että teksti ei herättänyt mitään ajatuksia. Se laittaa ajattelemaan omaa tilaamme; olemmeko petojen vai Ihmisen Pojan puolella?

Toiseksi kirja laittaa meidät oivaltamaan. Vaikka kirjassa on kohtia, joiden kohdalla on syytä ”nostaa hattua” ja jatkaa eteenpäin, se on suurimmaksi osaksi hyvin ymmärrettävää. Jumala ei avaa tätä kirjaa ilmestysten kautta harvoille ja valituille, vaan niille, jotka jaksavat istua alas ja uhrata aikaansa tekstin pohtimiseen. Kuten totesin kurssin ensimmäisinä hetkinä, kirja on suurimmaksi osaksi historiaa ja meillä kaikilla on yhtäläinen pääsy tämän historian tutkimiseen (ainakin niiden kesken, jotka omistavat kirjastokortin).

Kolmanneksi kirja laittaa meidät pienelle paikalle. On ällistyttävää seurata Danielia, joka kasvaa yläasteikäisestä pojasta yhdeksi Vanhan testamentin uskollisimmaksi Jumalan palvelijaksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että suurin ongelmamme Raamatun tekstien kohdalla eivät ole ne kohdat, joita emme ymmärrä, vaan ne kohdat, jotka me ymmärrämme. Miksi? Koska sen jälkeen, kun me tiedämme miten meidän tulisi elää, me joudumme vastuuseen.

Danielin elämän tulisi laittaa meidät parannuksen paikalle. Tärkeintä elämässä ei ole oman nautinnon takaaminen; Daniel ei halunnut ottaa osaa kuninkaan pöytään, joka notkui lihaa ja herkkuja, koska se olisi ollut Jumalan käskyjä vastaan toimimista. Tärkeintä elämässä ei ole elää sovussa kaikkien kanssa ja olla aina samaa mieltä kuin kaikki muut; Hananja, Miisael ja Asarja eivät halunneet palvella epäjumalia ja he maksoivat päätöksestään hengellään (vaikkakin Jumala pelasti heidät). Tärkeintä elämässä ei ole omien rauhallisten eläkepäivien takaaminen; Daniel laittoi henkensä alttiiksi, koska ei halunnut tehdä kompromisseja Jumalan kanssa vietetyn ajan suhteen. Tärkeintä on laittaa Jumala elämässämme etusijalle, oppia tuntemaan Kristus ja elää Hänen käskyjensä mukaan. Mikä on se hinta, jonka me joudumme maksamaan?

Sen jälkeen kun taulukot on piirrelty ja ajoista ja määrähetkistä on riittävästi väitelty, meidän kannattaa pysähtyä Danielin kirjan todellisen sanoman äärelle: elämmekö Jumalan Hengen johdatuksessa, vai olemmeko mukautuneet tämän maailman menoon ja menettäneet suolamme? [4]

 

Viitteet

1 Norvanto 2007, 104-134; Eskelinen 2001, 122-154; Smith 2007, 575-587. 

2 Norvanto 2007, 135-149; Eskelinen 2001, 157-180; Kokkonen 2003, 183-191; Smith 2007, 589-600; Baldwin 2009, 172-180; Laato 2010, 47; Saarnivaara 1985, 522-523; Goldingay 1989, 208-222; Lucas 2012, 115; Baldwin 2009, 176.

Ensimmäinen ja Toinen makkabilaiskirja ovat kaksi eri alkuperää olevaa mutta rinnakkaista historiateosta, jotka antavat arvokkaita tietoja tapahtumista Palestiinassa 160-130 -luvuilla eKr. Ensimmäisessä Makkabilaiskirjassa esiintyy monia vuosilukuja. Ne noudattavat ns. seleukidista ajanlaskua, joka alkaa vuodesta 312 eKr. Nämä vuosiluvut ovat historiantutkimuksen kannalta merkittävä seikka. Kirjojen pääsisältö on juutalaisten vapaussodissa, joita käytiin pappi Mattatiaan ja tämän poikien johdolla.

Mattatiaan kuoltua taistelua johti hänen poikansa Juudas, lisänimeltään Makkabi (tästä syystä UT:ssa vilahtelee paljon Juudas-nimisiä miehiä). Taistelujen syynä oli alkuaan se, että silloiset vallanpitäjät (lähinnä Antiokhos Epifanes 4) halusivat hellenistää juutalaiset ja pakottaa nämä omaksumaan kreikkalaisen kulttuurin jumalineen ja temppeleineen. Viimeinen pisara juutalaisten sietokykyyn oli Jerusalemin temppelin muuttaminen 'Olympon Zeuksen' tai itämaisittain sanottuna 'Taivaan Baalin', Baalsamemin temppeliksi ja alttarin rakentaminen tälle. Tätä alttaria juutalaiset nimittivät 'hävittäväksi iljetykseksi' eli 'hävityksen kauhistukseksi'. Nimen heprealainen muoto oli herjaava väännös kyseisen epäjumalan nimestä. Makkabilaiset onnistuivatkin valtaamaan ja puhdistamaan Jerusalemin temppelin. Mutta alkuun päästyään Makkabilaiset eivät enää tyytyneetkään tähän, vaan alkoivat pyrkiä myös valtiolliseen itsenäisyyteen. Taisteluita ja sissisotia käytiin sitten vaihtelevalla menestyksellä. (http://www.netikka.net/mpeltonen/apokryfit.htm)

3 Norvanto 2007, 150-180; Eskelinen 2001, 183-231; 2013, 157-164; Smith 2007, 601-613; Baldwin 2009, 29, 181-197; Pawson 2008, 513; Laato 2010, 62; Haavisto 1995, 32-74, 182-185; Kokkonen 2003, 173-178. 

Mainittakoon, että Suomessa paljon vaikutusta saanut David Pawson on myös niellyt ”aukkoteorian”. Helluntailainen raamatunopettaja Olavi Kokkonen kirjassaan ”Ilmestyskirja avautuu” esittelee tätä aukkoteoriaa itsestäänselvänä totuutena. Kokkosen mukaan viimeinen vuosiviikko antaa Ilmestyskirjan tapahtumille raamit ts. kirjan tapahtumat tapahtuvat viimeisenä seitsemänä vuotena ennen Jeesuksen paluuta. Jakeen Dan. 9:27 Kokkonen tulkitsee siten, että antikristus tekee liiton juutalaisten kanssa, mutta sen puolessa välissä hän rikkoo sen. Uudelleen rakennetun temppelin uhraamiset joudutaan 3,5 vuoden kohdalla lopettamaan. Opetus on olennainen osa dispensationalismia. 

4 Norvanto 2007, 181-213; Eskelinen 2001, 218-250; Smith 2007, 615-627; Baldwin 2009, 46, 198-224; Goldingay 1989, 290-292, 304-310; Nissinen 2003, 131; Laato 2010, 47-51; Saarnivaara 1989, 526; Kankaanniemi & Niemi 2007, 123, 126-128; Grimberg 1957, osa-4, 267; osa-5, 218-220; Bauckham 2006, 85.

 

LÄHTEET (molemmat osat)

 

Baldwin, Joyce. G. 2009. Daniel. An Introduction and Commentary. Tyndale Old testament Commentaries. Volyme 23. Downers Grove IL: IVP Academic / Inter-Varsity Press.

Bauckham, Richard. 2006. Jesus and the Eyewitnesses. The Gospels as Eyewitness Testimony. Grand Rapids MI.

Castren, Paavo & Pietilä-Castren, Leena. 2000. Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava.

Dowley, Tim (toim.). 2009. Suuri Raamattutieto. 2. painos. Suom. Kai Takkula & PerusSanoma. Kauniainen: PerusSanoma.

Eskelinen, Pekka.

- 2001. Maailmanvaltojen nousu ja tuho. Ahaa-elämyksiä Danielin kirjan äärellä. Helsinki: Uusi tie.

- 2013. Messias Danielin kirjassa. Teoksessa Kristus Vanhassa testamentissa. Toim. Matti Väisänen & Vesa Ollilainen. Helsinki: Sley-media Oy. 152-164.

Fee, Gordon. & Stuart, Douglas. 2002. How to Read the Bible by Book by Book. Grand Rapids MI: Zondervan.

Goldingay, John. E. 1989. Daniel. Word Biblical Commentary. Volyme 30. General Editors: Hubbard, David & Barker, Glenn. Dallas, Texas: Word Books.

Grimberg, Carl. 1957. Kansojen historia:

  • Osa 2. Etu-Aasian kansat. Suom. Weikko Pakarinen. 2. painos. Porvoo/Helsinki: Werner Söderström.
  • Osa 4. Kreikkalaiset. Suom. Weikko Pakarinen. 2. painos. Porvoo/Helsinki: Werner Söderström.
  • Osa 5. Roomalaiset. Suom. Weikko Pakarinen. 2. painos. Porvoo/Helsinki: Werner Söderström.

Haavisto, Osmo. 1995. Mitä Johannes näki? Ilmestyskirjan tulkintaa ennen ja nyt. Vantaa: Aika Oy.

Harris, Nathaniel. 2001. Antiikin Rooma. Suom. Veikko Ahola. Jyväskylä/Helsinki: Gummerus.

Holthoer, Rostislav; Parpola, Asko; Parpola, Simo. 1982. Otavan suuri maailmanhistoria. Jokilaaksojen valtakunnat. Helsinki: Otava.

Iso Raamatun tietosanakirja.

  • Osa 1. 1972. Toinen tarkistettu painos. Tikkurila: Raamatun tietokirja.
  • Osa 2. 1973. Toinen tarkistettu painos. Tikkurila: Raamatun tietokirja.
  • Osa 3. 1975. Toinen tarkistettu painos. Tikkurila: Raamatun tietokirja.

Kankaanniemi, Matti. Danielin kirja. http://apologetiikkawiki.fi/wiki/Danielin_kirja Teksti pohjautuu Matti Kaankaanniemen kirjoitukseen.

Kokkonen, Olavi. 2003. Ilmestyskirja avautuu. Keuruu: Aika Oy.

Kankaanniemi, Matti & Niemi, Päivi. 2007. Voimat vastakkain. Keuruu: Aikamedia.

Laato, Antti. 2010. Lopunajat. Kauniainen: Perussanoma.

Lucas, E. C. 2012. Daniel. Teoksessa Dictionary of The Old Testament Prophecy. Toim. Boda Mark & McConville J. Downers Grove IL: IVP Academic. (110-123).

Maailmanhistoria 6. 2013. Rooman valtakunnan loisto ja jakaantuminen. Suom. Sonja Torkkeli. Helsinki: Perhekirjat.

Nissinen, Martti ym. 2003. Johdatus Raamattuun. Helsinki: Kirjapaja.  

Norrback, Anna. 2010. Luominen. Kauniainen: PerusSanoma.

Norvanto, Jukka. 2007. Ketä kumarrat? Kauniainen: Perussanoma.

Paalumäki, Heli. 1999. Kuviteltu ihme? - Babylonin riipuvat puutarhat. http://users.utu.fi/helpaa/babylon.html#N_29_

Pawson, David. 2008. Raamattu avautuu 1. Suom. Marketta Ruishalme. Helsinki: TV7.

Saarnivaara, Uurnas. 1985. Voiko Raamattuun luottaa? 3. uudistettu painos. Ev.lut herätysseura.

Smith, James, E. 2007. The Major Prophets. Joplin, Missouri: College Press Publishing Company.

Smith-Christopher, Daniel. L. 1996. The Book of Daniel. Teoksessa The New Interpreters Bible. Nashville: Abingdon Press. (sivumäärät ei tiedossa)

Wright, N. T. 2007. [1992.] The New Testament and the People of God. Christian Origins and the Question of God, Volyme 1. Lontoo: SPCK.

 

Palaa takaisin Opetuksiin

Lisätietoja