Vanha testamentti tiivistettynä

 

Kirjoittaja Janne Saarela

 

Johdanto

Vanha testamentti voidaan jakaa pienempiin kokonaisuuksiin usealla eri tavalla, mutta suosituin jaotus on jakaa se viiteen suureen kokonaisuuteen:

  1. Laki eli viisi Mooseksen kirjaa
  2. 12 historiankirjaa
  3. Viisi runokirjaa
  4. Viisi suurta profeettaa ja
  5. 12 pientä profeettaa.

Ensimmäisellä vuosisadalla juutalaisten Raamattu (VT) sisälsi 22 tai 24 kirjaa. Tämä johtuu siitä, että Samuelin kirjoja, Kuningasten kirjoja ja Aikakirjoja ei pidetty kaksiosaisina, vaan ne olivat kukin yksi kirja. Ruutin kirja katsottiin kuuluvaksi Tuomarien kirjaan ja Valitusvirret Jeremian kirjaan. Myös Esraa ja Nehemiaa luettiin yhtenä kirjana. 12 pikkuprofeetta pidettiin myös yhtenä ainoana kirjana. Toisella vuosisadalla eKr.

Kirjat esiintyivät heprealaisessa Raamatussa seuraavassa järjestyksessä (Goldingay):

  • 1. Mooseksen kirjasta Kuningasten kirjoihin. Näissä kirjoissa esitetään suuri kertomus luomisesta Babylonian pakkosiirtolaisuuteen saakka.
  • Aikakirjoista Esterin kirjaan. Nämä kirjat kertovat saman kertomuksen eri näkökulmasta.
  • Job, Psalmit, Sananlaskut, Saarnaajan kirja ja Laulujen Laulu. Nämä ovat eräänlaisia runollisia kirjoja.
  • Jesajan kirjasta Malakian kirjaan. Profeettojen sanomaa aikalaisilleen. 

VT tunnettiin yleisesti kolmijakoisena: (1) Toora (laki), (2) Profeetat ja (3) Kirjoitukset. Tämä jako näkyy Jeesuksen sanoissa Emmauksen tiellä (Luuk. 24:27): ”Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu.” Lisäksi kun Jeesus halusi koota yhteen kaikki VT:n aikana verensä vuodattaneet marttyyrit, hän käytti ilmausta ”Aabelin verestä aina Sakarjan vereen asti” (Matt. 23:35; Luuk. 11:51). Aabel on selvästi Raamatun ensimmäinen marttyyri, mutta miksi Sakarja olisi viimeinen (2. Aik. 24:21)? Siksi, koska Aikakirjat olivat heprealaisen Raamatun Kirjoitukset-osion viimeinen kirja.

Yksi suurimpia ongelmia VT:n lukemisessa nousee esiin siinä, että lukija ei aina osaa asettaa lukemaansa kirjaa suurempaan kokonaisuuteen. Mihin historialliseen tilanteeseen kirjan sanoma kuuluu? Missä järjestyksessä asiat etenevät? Kirjoituksen loppuosa antaa tiivistetyn kartan tästä suuresta ja pitkästä historiasta. Tämän kartan avulla yksittäiset kirjat asettuvat helpommin suurempaan asiayhteyteen. 

 

Aikahistoria

Tärkempien VT:n tapahtumien sijoittaminen oikeaan aikaan auttaa suuresti hahmottamaan kirjojen suuria kokonaisuuksia (Goldingay):

  • 1200 eKr. Mooses, Egyptistä lähtö, Joosua.
  • 1100 eKr. Tuomarit.
  • 1000 eKr. Kuningas Saul ja Daavid.
  • 900 eKr. Kuningas Salomo. Valtakunta jakautuu kahtia pohjoisen Efraimiin ja etelän Juudaan.
  • 800 eKr. Elia ja Elisa.
  • 700 eKr. Aamos, Hoosea, Jesaja ja Miika. Assyria suurvaltana, pohjoisen Israelin eli Efraimin tuho. 
  • 600 eKr. Jeremia ja kuningas Joosia. Babylonia suurvaltana.
  • 500 eKr. Hesekiel, eteläisen Israelin eli Juudan tuho. Persia suurvaltana. Osa juutalaisista palaa Juudeaan.
  • 400 eKr. Esra ja Nehemia.
  • 300 eKr. Kreikka suurvaltana.
  • 200 eKr. Syyria ja Egypti taistelevat keskenään Israelin maan jäädessä niiden väliin.
  • 100 eKr. Juudean kapina Syyriaa vastaan ja itsenäisyyden saavuttaminen.
  • 000 eKr. Rooma suurvaltana.

 

Kirjojen esittely

1. Mooseksen kirja alkaa luomisella. Se myös kertoo ihmiskunnan kapinasta ja sen seurauksista. Keskeisellä sijalla on Jumalan Aabrahamin kanssa tekemä liitto. Jumala halusi tehdä Aabrahamin jälkeläisistä kansan, joka levittäisi sanoman ainoasta todellisesta Jumalasta kaikille maailman kansoille ja heimoille. Jumala vahvistaa liittonsa Iisakin ja Jaakobin kanssa. Jaakobin 12 poikaa muodostavat Israelin 12 sukukuntaa. Kirja päättyy Egyptiin, jonne Jaakob jää jälkeläisineen asumaan Joosefin pelastettua heidät nälänhädältä. Jobin kirja on kirjoitettu näihin aikoihin.

2. Mooseksen kirja alkaa maininnalla Faaraosta, joka ei tiennyt Joosefista mitään. Hänen valtakaudellaan Aabrahamin jälkeläiset, israelilaiset, joutuivat Egyptissä pakkotyöhön. Heitä kohdeltiin orjina 400 vuotta (Ap.t. 7:6). Niinpä ensimmäisen ja toisen kirjan välillä on 400 vuoden mittainen tauko. Jumala nosti heidän keskuuteensa Mooseksen. Mooseksen elämä jakautui kolmeen vaiheeseen; Ensimmäiset 40 vuotta hänet kasvatettiin kaikella Egyptiläisellä viisaudella, toiset 40 vuotta hän oli erämaassa paimentamassa lampaita ja viimeiset 40 hän johdatti Israelin kansaa erämaan läpi kohti luvattua maata. Siellä Jumala uudisti Aabrahamin kanssa solmitun liiton Israelin kanssa Siinailla. Kansa teki liiton Jumalan kanssa ja he lupautuivat noudattamaan liiton ehtoja. Jumala käytti Israelia valmistamaan maailmaa vastaanottamaan sen kautta tulevan Messiaan.

3. Mooseksen kirja kattaa vain yhden kuukauden ajan Siinailla. Kirjaan on talletettu uhritoimitukset ja Jumalan säädökset, joiden kautta Israelilaiset säilyttivät yhteyden Jumalaansa.

4. Mooseksen kirja kattaa 40 vuotta. Siinä on kerrottuna israelilaisten kapina. Luvattua maata kohti mentäessä kansa kuuli siellä asuvista ”jättiläisistä” ja pelästyivät. He eivät luottaneet Jumalaansa vaikka olivat nähneet hänen voimansa jo Egyptistä lähdön yhteydessä. Tämän takia Jumala ei sallinut kansan päästä perille sen osoittaman epäuskon tähden. Vasta seuraava sukupolvi koki Jumalan olevan voimallinen auttamaan heitä pääsemään perille. Jumala oli kansalle uskollinen ja täytti kaikki heidän tarpeensa erämaassa yliluonnollisesti, vaikka kansa jatkoikin epäjumalanpalvontaa.

5. Mooseksen kirja kertaa ja tiivistää Jumalan antamien säädösten ja valintojen merkityksen. 5. Mooseksenkirja on kirjoitettu 40 vuotta myöhemmin kuin 2. Mooseksen kirja. Noiden 40 vuoden aikana kokonainen sukupolvi kuoli. Niinpä laki luettiin ja selitettiin toiseen kertaan uudelle sukupolvelle, joka ei ollut sitä vielä saanut. Lain luetuttaminen kansalle sisältyi liiton ehtoihin. Tämä kirja päättyy Mooseksen hautaukseen ja Joosuan nousuun kansan uudeksi johtajaksi.

Joosuan kirja kertoo luvatun maan valloituksesta. Jumala jakoi Jordan virran vedet ja israelilaiset kävelivät siitäkin yli kuivin jaloin. He sotivat voitosta voittoon Joosuan johdolla. Maa jaettiin Jaakobin 12 pojan jälkeläisten kesken osiin. Israel ei kuitenkaan toiminut Jumalan tahdon mukaan, vaan jätti osan Jumalan tuomitsemista vihollisista eloon ja asumaan alueilleen. Seurauksena olivat jatkuvat levottomuudet, taistelut, sekä epäjumalien palvontaan johtavat seka-avioliitot pakanoiden kanssa. (Olen käsitellyt Kanaanin maan valloituksen moraalista ongelmaa erillisessä kirjoituksessa.) 

Tuomarien kirja korostaa valloitusten aikaisten virheiden seurauksia. Israel ajautui toistuvasti jatkuvaan kierteeseen: syntiä seurasi orjuutus, orjuutusta katumus, katumusta vapautus ja vapautusta synti. Aina kun Jumala antoi heille anteeksi, he tulivat uudelleen välinpitämättömiksi. Tämä on Israelin historian synkimpiä aikoja. Kirja myös päättyy synkkiin sanoihin “Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki” (Tuom. 21:25). Kirja kattaa noin 200 vuotta.

Ruutin kirja tuo valoa Tuomarien ajan pimeyteen (kirja kirjoitettiin samaan aikaan). Se kertoo Jumalan rakastavan myös pakanoita, sillä Jumala hyväksyy kansaansa myös Ruutin, joka on mooabilainen. Tästä pakananaisesta tuli myös Messiaan sukupuun osa. Kirja kattaa vain yhden sukupolven.

1. ja 2. Samuelin kirja kertovat, miten kansa siirtyy tuomarien ajasta kuningaskunnaksi. Samuel eli aikakausien välisessä murroksessa toimien sekä tuomarina, profeettana että pappina. Hän johti Jumalan kansaa 40 vuoden ajan voidellen kansan ensimmäiset kuninkaat Saulin ja sen jälkeen Daavidin. Daavid sai Jumalalta lupauksen, jonka mukaan hänen jälkeläisensä tulisi hallitsemaan valtaistuinta ikuisesti. Ensimmäinen kirja käsittelee ajan Samuelista Sauliin. Toinen kirja on kokonaan Daavidin elämää. Koska Daavid kirjoitti suurimman osan Psalmeista, ne sisältyvät tähän aikaan.

1. ja 2. Kuningasten kirja alkaa Daavidin kuolemalla. Salomo voidellaan kuninkaaksi hänen jälkensä. Israel eli kukoistuksensa huipulla Daavidin ja Salomon aikana (1000 eKr.). Tämä aika ei ikävä kyllä kestänyt kovin kauaa. Salomo oli viisain koskaan elänyt ihminen ja hän kirjoitti Sananlaskut sekä Korkean veisun. Saarnaajan kirja on hänen käsialaansa elämänsä loppumetreiltä, kun hän katsoo taaksepäin synnillistä elämäänsä.

Salomon kuoleman jälkeen kansakunta jakautui etelän kahteen sukukuntaan Juudaan ja pohjoisen 10 sukukuntaan Israeliin (joskus myös nimitys Efraim hallitsevan heimon mukaan, tai Samaria, myöhemmän pääkaupungin mukaan) vuonna 931 eKr. Tästä lähtien nimi Israel ei enää tarkoittanut koko kansaa vaan ainoastaan pohjoisen 10 heimoa. Tämä jako kulkee läpi Vanhan testamentin loppuun saakka. Kuningasten kirjat käsittelevät rinnakkain molempien kuningaskuntien elämää ja kuninkaita. Kansa eli jatkuvassa synnissä vaikka Jumala lähetti profeettoja varoittamaan tulevasta tuomiosta. Kuningasten kirjat loppuvat surullisesti kertoen, miten Assyria hyökkäsi Israeliin ja vei sen pakkosiirtolaisuuteen 721 eKr. 140 vuotta myöhemmin Babylonia hyökkäsi Jerusalemiin ja Juuda vietiin Babyloniaan pakkosiirtolaisuuteen lopullisesti 586 eKr. Tähän saakka Raamattu antaa kronologisen historian aina Aadamista Babylonian pakkosiirtolaisuuden puoleen väliin saakka.

1. ja 2. Aikakirja alkaa väsyttävillä sukuluetteloilla. Jos Raamatun haluaa lukea läpi, ensimmäinen pysähdys tulee 3. Mooseksen kirjassa koska siitä puuttuu juoni ja se käsittelee päällisin puolin ainoastaan uskonnollisia rituaaleja. Toinen pysähdys tulee viimeistään aikakirjoissa missä ensimmäiset yhdeksän lukua käsittelevät pelkkiä sukuluetteloita ja nimiä, joita on melkein mahdoton lausua. Aikakirjat sisältävät samat asiat kuin Samuelin ja Kuningasten kirjat. Erona on vain se, että Aikakirjat alkavat ennemmin ja päättyvät myöhemmin. Ne siis kattavat pidemmän ajan. Lisäksi Aikakirjat käsittelevät ainoastaan Etelän, eli Juudan kuninkaita. Samuelin ja Kuningasten kirjat päättyvät pakkosiirtolaisuuteen, mutta Aikakirjoissa kuvataan heidän paluunsa 70 vuotta myöhemmin. Tässä muutamia eroavaisuuksia kirjoissa (Pawson):

 Samuelin ja Kuningasten kirjat  Aikakirjat
 500 vuotta  Alkaa aikaisemmin ja päättyy myöhemmin
 Kirjoitettu pian tapahtumien jälkeen  Kirjoitettu kauan tapahtumien jälkeen
 Poliittista historiaa  Uskonnollista historiaa
 Profeetallinen näkökulma  Papillinen näkökulma
 Israelin ja Juudan kuninkaat  Juudan kuninkaat
 Inhimillinen epäonnistuminen  Jumalallinen uskollisuus
 Kuninkaalliset pahuudet  Kuninkaalliset hyveet
 Negatiivinen  Positiivinen
 Moraalinen - vanhurskaus  Hengellinen - rituaalinen
 kirj. Profeetta  kirj. pappi

 

Jos haluamme pysyä Vanhan testamentin kronologisessa, eli oikeassa aikajärjestyksessä, niin joudumme ottamaan esiin kaikki kirjaprofeetat Jesajasta Sefanjaan. Kirjaprofeettoja on yhteensä 16. Näistä 13 toimi ennen pakkosiirtolaisuutta kuninkaiden aikana tai pakkosiirtolaisuudessa. Loput 3 julistivat kansan keskellä pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen.

 

ISRAEL (pohjoinen) JUUDA (etelä)
Joona Obadja
Aamos Jooel
Hoosea Jesaja
  Miika
  Naahum
  Sefanja
  Habakuk
  Jeremia + Valistusvirret
  Hesekiel
  Daniel

 

Hesekiel ja Daniel toimivat vasta Juudan pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Seuraavassa katsaus profeettoihin jakautuneen kansakunnan näkökulmasta.

 

Israel (pohjoinen)

Israelin profeettoina toimivat ensin Elia ja hänen jälkeensä Elisa. Heillä ei ole omaa kirjaansa Raamatussa. 1. Samuelin kirja antaa paljon tilaa Elian toiminnalle ja 2. Samuelin kirja Elisan toiminnalle. Heidän jälkeensä toimi profeettana Joona, jonka tehtävä on meille jo pyhäkoulusta saakka hyvin selvillä. Kaikki tuntevat kertomuksen Joonasta ja kalasta. Assyria oli siihen aikaan suurin maailmanvalta ja kuuluisa julmuudestaan sotatoimissa. He keihästivät vihollisensa puisilla piikeillä, kunnes he kuolivat. Assyria hallitsi muita kauhulla. Jumala lähetti Joonan Niiniven kaupunkiin julistamaan tuomiota ja parannusta. Ja kansa teki parannuksen!

Aamos ja Hoosea olivat viimeiset profeetat Israelilla, kunnes kansan loppu tuli. Aamos julisti noin 5-10 vuotta ennen Hooseaa ja Hoosea olikin viimeinen varoitus Jumalalta Israelin 10 sukukunnalle. Kansa ei kuitenkaan tehnyt parannusta. Assyria tuli ja vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen 721 eKr. josta he eivät koskaan palanneet. 

 

Juuda (etelä)

Obadja oli ensimmäinen jakautuneen valtakunnan aikainen profeetta. Hän puhui vuonna 845 eKr. ja avasi 300 vuoden ajanjakson, jonka aikana profeetta toisensa jälkeen varoitti Jumalan kansaa jatkamasta synnin teitä. 10 vuotta hänen saarnansa jälkeen tuli profeetta Jooel. Vajaa 100 vuotta myöhemmin ilmaantui Jesaja ja hänen rinnallaan toimi myös Miika. Jesajan loppu oli kauhea, Kuningas Manasse laittoi hänet onton puun sisään ja hänet sahattiin katki. Jesajan ja Miikan toiminnan ajankohta oli noin 730-700 eKr.

Juudan sadan viimeisen vuoden aikana Jumalan profeettoja toimi useampi samoihin aikoihin. Jesajan kuolemasta oli kulunut 70 vuotta eikä Jumala ollut puhunut sinä aikana mitään. Naahum ja Sefanja toimivat lähes yhtä aikaa. Habakuk ilmaantui 20 vuotta Naahumin jälkeen vuonna 620 eKr. Juudan kaksi heimoa alkoivat olla tiensä loppumetreillä, mutta vielä Jumala lähetti Jeremian. Hän oli viimeinen profeetta Juudassa ja hän näki miten Babylonia tuhosi Jerusalemin temppelin, poltti koko kaupungin ja vei loput kansasta pakkosiirtolaisuuteen 586 eKr. Tämä oli tausta valitusvirsiin, jotka Jeremia kirjoitti. Hän kulki pitkin Jerusalemin tuhottuja katuja ja itki kansan kohtaloa.  

 

Juudan pakkosiirtolaisuus

Babylonia karkotti Juudan maastaan kolmessa erässä. Jeremian kirjan (52:28-30) mukaan siirrot tapahtuivat seuraavasti:

  1. siirto vuonna 597 eKr. (Ennen tätä pieni porukka, mm. Daniel kumppaneineen oli jo viety vankeina Babyloniaan). 
  2. siirto vuonna 586 eKr.
  3. siirto 582 eKr.

Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin kuoltua, Babylonia alkoi heiketä nopeasti. Niinpä voimistunut Persia tuli ja valtasi Babylonin 539 eKr. (Dan.5). Tämä oli Juudan pakkosiirtolaisille hyvä asia, koska Kyyros salli ensitöikseen juutalaisten palata takaisin kotiinsa (Esra.1).

 

Pakkosiirtolaisuus päättyy

Pakkosiirtolaisuus päättyi juuri silloin kun Jumala oli sen luvannut, vaikka paluu tapahtuikin kolmessa erässä:

  1. paluu tapahtui 537 eKr. Joukkoon kuului 50 000 ihmistä, Serubbaabelin ollessa juutalaisten johtaja. Nämä alkoivat rakentaa temppeliä Jerusalemiin. Rakennusprojekti keskeytyi 16 vuodeksi vastustuksen takia. Silloin profeetat Haggai ja Sakarja kannustivat ja innoittivat heitä temppelin rakentamisessa ja työ saatiin päätökseen
  2. paluu tapahtui 90 vuotta myöhemmin 458 eKr. Palaajia oli vain 1800 ja he tulivat Esran johdolla. Esra oli pappi, joka toi leeviläiset takaisin palauttamaan jumalanpalveluskäytännön kansalle. 
  3. paluu tapahtui noin 14 vuotta myöhemmin v. 444 eKr. Nehemian johdolla. Tässä joukossa oli käsityöläisiä. Nehemian suurin murhe oli rakentaa uudelleen Jerusalemin muurit, jotka babylonialaiset olivat tuhonneet ja joita ilman kaupunki olisi helppo kohde vihollisille. Raamatun viimeinen profeetta Malakia toimi Nehemian aikana.

 

Esterin kirjan tapahtumat sijoittuvat Esran kirjan lukujen 6 ja 7 väliin. Hän oli kuningattarena kuningas Ahasveroksen vaimona. Yksi joukko oli jo palannut Jerusalemiin ja Esterin kirja kertoo niistä, jotka olivat vielä jääneet pakkosiirtolaisuuteen Persiaan. Persia oli siis uusi maailmanvalta, koska se valtasi Babylonin 539 eKr.

Esra ja Nehemia siis johdattivat kansaa takaisin Jerusalemiin. Esra meni toisen ryhmän johdossa ja Nehemia kolmannen. Näissä kirjoissa on talletettuna tarkasti, miten temppelin ja muurien rakentaminen uudelleen sujui.

Haggai ja Sakarja toimivat rakennusprojektin aikana. Haggai oli selvästi Sakarjaa vanhempi ja Sakarja oli melko nuori kannustaessaan kansaa rakentamaan temppelin. Temppeli valmistuikin 520 eKr. Sakarjan kirjan luvut 1-8 ovat yhtä Haggain kanssa. Luvut 9-14 on taas hänen vanhuusvuosien puheitaan.

Malakia on Vanhan testamentin viimeinen profeetta. Hän toimi Nehemian aikana saarnaten kansalle parannusta. Vuonna 432 eKr. Nehemia palasi Persiaan, mutta palasi myöhemmin takasin Jerusalemiin huomaten, että kansa oli ajautunut taas syntiin. Kansa ei enää maksanut kymmenyksiä, he rikkoivat sapattia, seka-avioliitot olivat yleistyneet ja papit olivat turmeltuneita. Kansa kävi jumalanpalveluksissa, mutta se tapahtui lähinnä perinteen vuoksi. Näistä samoista asioista Malakia varoitti kansaa. Malakian kirja sijoittuu vuosien 460-420 eKr. välille.

 

LÄHTEET

 

Adams, John Wesley; Cotton, Roger D. & McGhee, Quentin. 2005. Survey of the Old Testament. Student Manual. 3rd edition. Springfield: RDM.

Bruce, F. F. 1992. Raamatun juuret. Suom. Michael Cox & Mervi Pöntinen. Kauniainen: PerusSanoma.

Goldingay, John. 2015. Isaiah for Everyone. Lontoo: SPCK.

Kuosmanen Juhani. 2004. Pienten profeettojen suuri sanoma. Keuruu: Aikamedia.

Pawson, David. 2008. Raamattu avautuu 1. Suom. Marketta Ruishalme. Helsinki: TV7.

Smith, James. E. 2001. The Major Prophets. Joplin, Missouri: College Press Publishing Company.

 

Palaa Opetuksiin

Lisätietoja