Luominen, syntiinlankeemus ja nainen

Kirjoittaja Sara Saarela

 

Johdanto

Keskustelu siitä, voiko nainen opettaa seurakunnassa, on yleensä tarkemmin sanottuna keskustelua siitä, voiko nainen opettaa miehiä. On aikalailla selvää, että nainen voi opettaa toisia naisia sekä lapsia, mutta voiko nainen opettaa miestä, on se perimmäinen kysymys, joka liittyy keskusteluun naisen roolista. Se liittyy olennaisesti siihen, voiko nainen olla pastori tai vanhin. 

Hyvin usein sitä, että nainen ei saa opettaa miestä, ei olla pastori eikä vanhin, selitetään sillä, että mies on perheen johtaja ja hän on syntynyt johtajaksi. Keskustelussa vilahtelee Paavalin tekstien lisäksi myös luomiskertomus, ja joillekin ihmisille luomiskertomus on pohja sille, mitä naisten roolista tulee opettaa. Sen vuoksi on tärkeää, että tiedämme, mitä luominen itse asiassa sanoo naisen ja miehen rooleista. Käyn läpi tätä aihetta seitsemän väittämän kautta, joita naisten pastoriutta tai johtajuutta kohtaan esitetään.

 

1. Mies luotiin ennen naista

Jotkut sanovat, että koska mies luotiin ennen naista, hän on johtaja sekä perheessä että seurakunnassa, ja naisen tulee olla tälle alamainen. Siksi nainen ei saa olla asemassa, jossa hän johtaa miestä, esimerkiksi pastorin tai vanhimman virassa, koska se ”rikkoo luomisjärjestystä”.

1. Moos. 1:26-27 sanoo, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja myös hallitsemaan luomakuntaa. Jotkut ajatelevat, että ”hän”, ”ihminen”, viittaa tässä nimenomaan Aadamiin, mutta mielekkäämpi vaihtoehto olisi nähdä, että tässä viitataan ihmiseen tai ihmiskuntaan yleisesti. Sanoohan jae 27: ”Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. Myös 1. Moos. 5:2:ssa sanotaan, että ”Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi”. Eli tässäkin sanalla ”hän” viitataan monikkoon, molempiin sukupuoliin. Molemmat, mies ja nainen, asetettiin hallitsemaan yhdessä luomakuntaa, eikä tässä vaiheessa mikään viittaa siihen, että tehtävä hallita ja johtaa annettiin vain Aadamille, miehelle.[1]

Tämän jälkeen jakeessa 28 puhutaan hedelmällisyydestä ja maan täyttämisestä. Lisäksi Jumala käskee kumpaakin tekemään maan heille alamaiseksi. Kohdan tarkoitus on alleviivata miehen ja naisen intiimiä ja erityislaatuista suhdetta toisiinsa ja mikään ei edelleenkään viittaa siihen, että miehen rooli olisi ollut johtaja ja naisen rooli olisi ollut alistua miehelleen.[2]

1.Moos. 2. kuvaa, kuinka nainen luodaan miehen kylkiluusta. Luku korostaa miehen kaipausta ja tarvetta saada kumppani, joka on samanlainen kuin hän. Mikään eläin ei kelpaa, eikä mies ole onnellinen tai koe elävänsä täyttä elämää ilman kumppania. Siksi Jumala päättää luoda naisen. 

Jumala on kolmiyhteinen ja hän on itsessään kuin pieni yhteisö: hänellä on seuraa ja hän voi rakastaa. Ihmisessä on tämä sama olemuksellinen piirre siinä mielessä, että hänkin kaipaa seuraa ja yhteyttä toisten persoonien kanssa. Kuten Raamattu sanoo, hänen ei ole hyvä olla yksin (1. Moos. 2:18), mutta toisin kuin Jumala on ikään kuin ”kolmiulotteinen”, ihminen on ”yksiulotteinen”. Hän ei voi olla itsessään sitä, mitä hän on, kun hänellä on kumppani tai muita ihmisiä elämässään. Vasta siinä ihmisyys voi kukoistaa ja loistaa sitä loistoa, jollaiseksi Jumala on sen tarkoittanutkin, koska rakkaus tulee todelliseksi vasta, kun sillä on kohde.  

2. luvun tarkoitus ei mitä välttämättä ole painottaa sitä, että mies luotiin ennen naista ja nainen luotiin miehestä, jonka vuoksi nainen olisi alamainen, vaan että mies oli onneton ilman naista. Tarvittiin ensinnäkin kumppani, ja toiseksi tarvittiin nimenomaan kumppani, joka olisi olemuksellisesti samanlainen. 

Usein väitetään, että Raamatun tekstien esikoisilla oli perheissä selvä johtajan ja perijän rooli, ja että tämä oli Jumalan laki; esikoinen on aina johtaja. On väitetty, että tämä näkyy myös miehen ja naisen luomisessa ja on perustelu sille, että nainen on alamainen (mieshän luotiin ensin). On kuitenkin muistettava, että ensimmäiseksi syntynyt ei Raamatussa ollut aina johtaja. Jumala valitsi esim. Jaakobin, Mooseksen ja Daavidin, vaikka nämä eivät olleet esikoisia.

 

2. Nainen on ”apu”

Jotkut sanovat, että koska nainen luotiin miehelle avuksi, naisen tulee olla miehelle alamainen. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä pohtia mitä sana ”apu” tarkoittaa. Onko apuna oleminen automaattisesti toisen vallan alla olemista tai toiselle alamaisena olemista?

Hepreankielen sana ezer, jota tässä käytetään ”avusta”, ei tarkoita orjaa tai palvelijaa, vaan apua, pelastajaa ja suojelijaa. Tätä samaa sanaa käytetään Vanhassa testamentissa Jumalasta, ”Jumala on meidän apumme”. Raamatussa tätä sanaa ei käytetä kuvaamaan alistuvaa henkilöä, vaan pikemminkin tasa-arvoista tai jopa korkeampiarvoista henkilöä. Nainen pelastaa miehen siitä tilasta, jossa tämä on ennen naisen luomista, hän on siis apu tai pelastaja, kuten hepreankielinen sana kuuluu. Lisäksi hän on ainoa, jonka kanssa ”olkaa hedelmälliset” -käsky on mahdollinen.[3]

 

3. Miehellä on aktiivisempi ja johtavampi rooli, hän mm. nimeää eläimet ja naisen

Luvussa 2 kerrotaan, kun ihminen nimeää eläimet. Tarkemmin sanottuna mies, koska tämä tapahtuu ennen kuin nainen on luotu. On kuitenkin tärkeää pohtia, mikä jakeiden 18-20 sanoma pääasiallisesti on. Pointti näyttää olevan ennenkaikkea se, että miehelle ei löydy sopivaa kumppania. Juuri ennen jaetta 19, jossa mies nimeää eläimet, Jumala on sanonut, että miehen ei ole hyvä olla yksinään. Tämä on ikään kuin johdanto seuraaville jakeille. Miehen eteen tuodaan eläimiä, jotka hän nimeää, mutta joista kukaan ei ole hänelle sopiva. Tarvitaan jotakin muuta.

Kun nainen luodaan, mies on passiivinen eikä tee mitään. Jumala nukuttaa hänet ja sillä aikaa Hän muovailee naisen. Mies ei siis ole mukana luomassa naista. Kun nainen tuodaan miehen eteen, samalla tavalla kuin kaikki eläimetkin on tuotu hänen eteensä kun on etsitty sopivaa kumppania, mies riemastuu: ”Luu minun luustani, liha minun lihastani”. Mies siis ymmärtää, että tämä kumppani on todellinen kumppani, koska mies on naisen kanssa samaa olemusta. He ovat samanlaiset ja sopivat täydellisesti yhteen. Lause ei viittaa siis alamaisuuteen, vaan sukulaisuuteen/samanlaisuuteen.[4]

Se, että mies nimittää naista naiseksi, ei vielä kerro siitä, että hän olisi määritellyt naisen. Mies ei itseasiassa sano naista edes kutsumanimellä (Eeva), vaan hän käyttää sanaa, joka on hepreankielessä sama sana kuin mies, mutta vain feminiinipäätteellä. Vasta syntiinlankeemuksen jälkeen Aadam nimeää naisen Eevaksi virallisesti, heprealaisen nimenantokaavan mukaan. Mutta vasta silloin, ei vielä luomisessa. (Tästä lisää myöhemmin.)

Mies on aktiivisempi myös siinä suhteessa, että hän on se, kenen tulee jättää äitinsä ja isänsä ja liittyä vaimoonsa. On mielenkiintoista, että heprealaisessa patriarkaalisessa kulttuurissa kuitenkin käytännössä nainen oli se, joka jätti perheensä ja hän näin ”liittyi mieheensä” ihan konkreettisesti. Olisikin itse asiassa oletettavampaa, että Raamattu sanoisi, että ”nainen jättäköön isänsä ja äitinsä” ja tämä ilmentäisi sitä, että mies on johtaja ja nainen alamainen. Nyt tässä tekstissä kuitenkin mies on se, joka liittyy naiseen ja on yhtä vaimonsa kanssa.[5]

 

4. Nainen söi kielletyn hedelmän

Mielikuvamme siitä, mitä paratiisissa tapahtui on hieman värittynyt. Kuvittelemme, että mies nukahti tai puuhasteli jotakin itsekseen sillä aikaa, kun nainen lähti harhailemaan ja tapasi käärmeen. Sitten käärme sai naisen syömään kielletyn hedelmän ja nainen suostutteli puolisonsakin syömään. Vielä nykyäänkin jotkut ajattelevat, että koska nainen söi kielletyn hedelmän ja sai miehenkin lankeamaan syntiin suostuttelulla ja kavaluudellaan, nainen on taipuvaisempi syntiin, ja tästä syystä hänen ei tule olla pastorin tai johtajan tehtävissä. Lisäksi tyypillistä ajattelua on se, että ”tässä sen näkee, että kun nainen ottaa ohjat käsiinsä mieheltä, niin tällaista siitä seuraa”. On kuitenkin muutama seikka, joita on syytä tutkia tarkemmin.

Ensinnäkin Raamattu kertoo selvästi, että Eeva ja Aadam olivat molemmat puun juurella, kun käärme puhui ja alkoi vietellä heitä syntiin. Mies oli siis koko ajan naisen kanssa (jae 6: ”antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa”). Nainen ei petkuttanut miestään, vaan hän tarjosi miehelleen hedelmää, jonka mies tiesi olevan kiellettyä, ja mies söi.

Toiseksi Eevan synti ei ollut se, että hän olisi ottanut johtajan roolin, vaan että hän oli Jumalalle tottelematon. Teksti ei missään kohden sano, että nainen rikkoi luomisjärjestystä tai pyrki ottamaan johtajan aseman mieheltä ja tämä olisi ollut synti. Teksti ei edes sano, että olisi ollut olemassa johtajuusjärjestystä, jota vastaan olisi voitu rikkoa.

 

5. Jumala kutsuu ensin Aadamia

On olemassa näkemys, jonka mukaan ajatellaan, että koska Jumala kutsuu lankeemuksen jälkeen miestä ensin, tämä tarkoittaa selkeästi, että mies on perheen hengellinen johtaja, vaikka nainen teki ensimmäisenä synnin. Mies on tämän näkemyksen mukaan siis vastuullinen Jumalan edessä koko perheestä ja perheenjäsenten synneistä. Lisäksi miehen tehtävä on pitää perhe kurissa ja johtaa koko perhettä ja viime kädessä myös miehen ja naisen suhdetta (toki tässä kohden korostetaan yleensä, että suhdetta täytyy hoitaa ehdottomasti rakkaudellisesti).

On kuitenkin huomautettava, että Jumala otti miehen ja naisen puhutteluun erikseen ja molempien täytyi tehdä selvitys omista synneistään. Aadam ei tehnyt selvitystä Eevan synneistä, vaan jakeessa 9 ja 11 Jumala kysyy Aadamilta tämän omista synneistä. Eevan hän ottaa puhutteluun erikseen.

Hepreankielen ja juutalaisen kirjallisuuden asiantuntijat ovat selvittäneet, että tässä raamatunkohdassa on selkeä, tarkka rakenne, jonka vuoksi tapahtumien kulku on tämä. Puhutaan ns. kiastisesta rakenteesta, joka Raamatun teksteissä esiintyy silloin tällöin. Kiastinen rakenne on kaava, jossa teksti etenee kuin peilikuva. Kiastisessa rakenteessa jokainen samaan aiheeseen liittyvä lause merkitään kirjaimella (esim. A, B, C) ja kirjaimet vastaavat toisiaan (niissä on sama sisältö). Esimerkiksi alla olevassa syntiinlankeemuskertomuksen kiastisessa rakenteessa kirjain A vastaa käärmeeseen ja tämän toimintaan liittyviä tapahtumia, B naisen syömiseen liittyviä jne. Tapahtumat ja niiden purkamistapa ovat siis peilikuvia, ja kyseessä hienosti rakennettu kirjallinen rakenne.

 

A Käärme houkuttelee naista (3:1-5)

   B Nainen syö (3:6a)

      C Nainen antaa hedelmän miehelle ja mies syö (3:6b)

          D He tajuavat olevansa alasti (3:7)

              E He kuulevat Jumalan astelevan paratiisissa ja piiloutuvat (3:8)

                  F Jumala kutsuu ihmistä/miestä (3:9a)

              E’ Kys./vast. ”Kuulin äänesi ja piilouduin” (3:9b-10) 

          D’ Kys. ”Kuka kertoi, että olette alasti?” (3:11a) 

      C’ Kys./vast. ”Hän antoi minulle ja minä söin” (3:11b-12) 

   B’ Kys./vast. ”Käärme petti minut ja minä söin” (3:13)

A’ Jumala selventää käärmeen synnin ja sen, miksi tämä kohtaa tuomion (3:14a)

A’’ Jumala kiroaa käärmeen (3:14b)

   B’’ Jumala selventää naisen teon seuraukset (3:16)

      C’’ Jumala selventää miehen teon seuraukset (3:17-20)

          D’’ Jumala tarjoaa ratkaisun heidän alastomuuteen (3:21)

              E’’ Jumala karkottaa heidät paratiisista (3:22-24)

 

Jos Jumala olisi huutanut Eevaa ensin, tämä kirjallinen (kiastinen) rakenne olisi rikkoontunut. Tällaisena se noudattaa rakennetta kuitenkin hyvin tarkasti.[6]

Se, että Jumala ottaa naisen puhutteluun, kertoo siitä, että hän ei tarvinnut puhemiehekseen ketään — ei omaa miestäänkään. Hän oli itse vastuullinen teoistaan. Mikään tässä jaejaksossa ei viittaa siihen, että mies olisi ollut hengellinen tai muunlainen johtaja suhteessa naiseen. 

 

6. ”Hän on hallitseva sinua” (3:16)

Kun ihminen karkotettiin paratiisista, asiat muuttuivat radikaalisti. Kaikki syntiinlankeemuksen seuraukset/kiroukset olivat uusia asioita, joita ei ollut ennen tätä. On oletettava, että mies ei hallinnut naista ennen syntiinlankeemusta, koska Jumala kertoi uuden asian, kun hän sanoi, että ”mies on hallitseva sinua”. On myös muistettava, että mikään syntiinlankeemuksen seurauksista ei ollut Jumalan ensisijainen toive tai laki, vaan kiroukset olivat seurauksia. 3:16 ei kerro siis sitä, miten asioiden tulisi olla tai miten ne olivat olleet ennen tätä. 

Jokainen syntiinlankeemuksen seuraus/kirous oli ihmiselle kauhistus. Ne ovat sellaisia asioita, joita ihminen pyrkii helpottamaan ja karttamaan. Niin synnytyskivut (puudutus) kuin raskas työntekokin (koneet). Miksi me siis sanomme, että naisen suhde mieheen (mies hallitsee naista) olisi poikkeus?

Sinänsä se, että naista koskevat seuraukset liittyvät synnytykseen, ei suoraviivaisesti tarkoita, että hänen roolinsa on vain synnyttää. Vaikka miehelle sanottiin, että työnteko tulee olemaan raskasta ja elanto on vaikea saada maasta, rikkaruohot kasvavat myös naisten maatiloilla. Miehen työntekoon liittyvät seuraukset eivät viittaa siihen, että vain hänen tulee tehdä töitä ja hankkia leipää pöytään.[7]

”Halusi on oleva mieheen” on hankalaa suomen kieltä ja virke tulee ymmärretyksi paremmin hepreankielen avulla. Tämän lauseen rakenne on sama kuin 1. Moos. 4:7:ssä, jossa kerrotaan Kainista ja Abelista (”synnin halu on oleva sinuun, mutta hallitse sinä sitä”). ”Synnin halu sinuun” viittaa manipuloimiseen tai määräämiseen. Näin se on myös 3:16:n kohdalla, ”sinä haluat manipuloida/hallita miestäsi, mutta hän on hallitseva/määräävä sinua” (tai hän tulee määräämään sinua tulevaisuudessa). Määrätä/hallita-sana on sinänsä tavallinen ja neutraali, eikä se siis tarkoita välttämättä huonoa määräämistä tai pomottamista. Joka tapauksessa tästä voidaan tehdä se johtopäätös, että syntiinlankeemus tuhosi miehen ja naisen tasa-arvoisen suhteen valtataisteluksi.[8]

 

7. ”Koska kuuntelit vaimoasi” (3:17)

Jotkut ovat esittäneet, että 3:17 tarkoittaa, että ”koska hylkäsit johtajuutesi (Aadam) ja annoit naisen johtaa, synti tuli maailmaan”. On kuitenkin muistettava, että Aadam perusteli syntiään Jumalalle seuraavasti: vaimo, jonka sinä annoit minulle, vietteli minut syntiin. Mies siis syyttää omasta virheestään vaimoa ja myös Jumalaa, koska Jumala oli tämän naisen hänelle antanut. Tämän vuoksi Jumala sanoo, että ”koska kuuntelit vaimoasi”. Jumala voisi sanoa näin: ”Sinä siis omien sanojesi mukaan söit, koska vaimosi käski. No, koska sinä näin kuuntelit häntä, niin…” Jumala tietenkin tiesi, että mies oli täysin selvillä siitä, mitä hän teki, eikä syy ollut vaimon.

 

Synti ja pelastus naisen kautta

Synti tuli maailmaan teknisesti naisen kautta, mutta niin tuli pelastuskin. Tämä oli Jumalan lupaus samalla, kun hän langetti synnin kiroukset (1. Moos. 3:15). Samaan aikaan Jumala osoitti siis hyvyytensä ja armonsa, koska hän lupasi, että rikkimenneet asiat tultaisiin korjaamaan. 

 

Loppupäätelmät

Luomiskertomus ei näytä opettavan ”luomisjärjestystä”, jonka mukaan Jumala olisi säätänyt, että mies on johtaja ja nainen alamainen. Ennemminkin mies ja nainen olivat rinnakkain ja hoitivat yhdessä luomakunnan johtamiseen liittyvät asiat. Syntiinlankeemus kuitenkin vääristi heidän suhteensa sekä 1) Jumalaan että 2) toisiinsa. Tämän välirikon Jeesus tuli korjaamaan. Hän tuli korjaamaan sekä suhteemme Jumalaan että suhteemme toisiimme. 

Kummankin sukupuolen tehtävä on kunnioittaa toista ja olla tarvittaessa valmis laittamaan omat toiveet ja mielipiteet syrjään, kuten Paavali opettaa mm. Efesolaiskirjeessä. Paavali sanoo, että ”olkaa toinen toisillenne alamaiset”, kun hän kirjoittaa Efeson seurakunnalle ja ohjeistaa myös pariskuntia (Ef. 5:21).

 

Viitteet:

[1] Payne 2009, 41-42.

[2] Payne 2009, 42-43.

[3] Gill & Cavaness 2014, 42; Payne 2007, 44-45.

[4] Payne 2009, 45-46.

[5] Payne 2007, 46-47.

[6] Payne 2009, 48-49.

[7] Gill & Cavaness 2014, 46-47.

[8] Payne 2009, 50-51.

 

LÄHTEET

Gill, Deborah M. & Cavaness, Barbara. 2015. Jumalan naiset. Keuruu: Aikamedia.

Payne, Philip B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.

 

Palaa takaisin Opetuksiin

Lisätietoja