Timoteuskirjeen taustat

Kirjoittaja Sara Saarela

 

Vastaanottaja

Kirje on kirjoitettu Timoteukselle, jonka me tiedämme Paavalin muista kirjeistä sekä Apostolien teoista olleen Paavalin läheinen työtoveri. Paavali sanoo Timoteusta muun muassa omaksi, luotettavaksi pojakseen Herrassa (1.Kor. 4:17; Fil. 2:22; 1.Tim. 1:2), ja Timoteus oli toiminut Korintissa, (1.Kor. 4:17; 16:10-11), Tessalonikassa (1.Tess. 3:1-10) ja luultavasti Filippissä (Fil. 2:19-24). Lisäksi hän oli avustanut Paavalia tämän kirjeissä. Nyt Timoteus on haastavassa tilanteessa Efesossa, jonne Paavali kirjettään kirjoittaa.

 

Ajoitus

1.Timoteuskirjeen ajoittaminen on haasteellista, koska Apostilien teot eivät kerro kaikista niistä tapahtumista, joihin Paavali kirjeessään viittaa. On ehdotettu, että Paavali vapautettiin Rooman vankeudesta ja hän kirjoitti 1.Timoteuskirjeen tuolloin vapaana ollessaan. Hänet kuitenkin vangittiin uudelleen Neron vainoissa ja tällöin hän kuoli (v. 64-68 jKr.).[1] On myös ehdotettu, että pastoraalien tapahtumat mahtuisivat Apostolien tekoihin, mutta Luukas ei ole kirjoittanut näistä.[2] Sinänsä Apostolien teot on teksti, johon on kirjoitettu tiivistetysti ja valikoivasti historiaa, ja Luukaksella, joka kyseisen teoksen kirjoitti, oli tietty tarkoitus tekstilleen. Tämän vuoksi olisi periaatteessa mahdollista, että hän on valinnut jättää pastoriaalikirjeiden aikaiset asiat pois.

 

Tulkinnan avain

Yksi tärkeimmistä avaimista ymmärtää 1. Timoteuskirjettä on ymmärtää Efeson seurakunnan taustatilanne. Paavali kirjoittaa Timoteukselle ja Timoteuksen kautta myös Efeson seurakunnalle. Näyttää siltä, että seurakunta on kriisissä harhaoppien vuoksi ja kirje sisältää Paavalin ohjeita tuohon kyseiseen tilanteeseen.

 

Harhaoppi

Kirjeessä ei ole vihjeitä siitä, että harhaopettajat olisivat olleet seurakunnan ulkopuolisia henkilöitä, ja on mahdollista, että nämä kyseiset eksyttäjät olivat seurakunnan omia jäseniä, ehkäpä jopa johtajia.[3] Tämä sopisi myös Paavalin antamaan profetiaan Efeson vanhimmille Apt.20:29-30:ssa. Olisi siis mahdollista, että Efeson seurakunnan omasta väestä on noussut harhaopettajia. Näitä ovat todennäköisesti Paavalin mainitsemat Hymenaios ja Aleksandros (1.Tim. 1:20) sekä vielä 2. Timoteuskirjeen aikana vaikuttanut Filetos (ks. 2.Tim. 2:17, myös Hymenaios vaikutti vielä tuolloin).[4] 1.Timoteuskirje keskittyy opettamiseen, johtamiseen, terveeseen ja epäterveeseen oppiin sekä oikeanlaiseen käyttäytymiseen, ja näyttää siltä, että nämä olivat asioita, joissa seurakunnalla oli ongelmia.

Efeson harhaoppia on yritetty selvittää, mutta selvittämisessä on omat ongelmansa, koska harhaoppia ei nimetä tekstissä suoraan. Kun harhaoppia tutkitaan, voidaan huomata, että jotkut harhaopin kuvauksissa mainitut piirteet viittaavaat Vanhaan testamenttiin (1:6-7: ”Muutamat ovat eksyneet niistä pois ja poikenneet joutavaan jaaritteluun. He tahtovat olla lainopettajia, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja minkä varmaksi vakuuttavat”). Keskustelua on herättänyt myös jakeen 4 ”taruihin ja loputtomiin sukuluetteloihin” -viittaus. Ko. jae saattaa viitata Vanhaan testamenttiin, mutta vaihtoehtoja löytyy myös pakanakulteista. Jotkut tutkijat ovat ehdottaneet gnostilaisuutta[5] tai juutalais-gnostilaisuutta[6]. Lisäksi joidenkin kirjeessä mainittujen asioiden taustalla voidaan nähdä hellenismi, kreikkalainen dualismi tai Artemis-kultti. 

Paavali kamppailee kirjeissään usein kahden rintaman kanssa: juutalaisuuden ja hellenismin. Kun kristillinen käännytystyö eteni ja ihmisiä tuli seurakuntiin, evankeliumiin saatettiin tuoda lisiä omista taustoista. Juutalaiset tahtoivat tuoda kristillisyyteen elementtejä laistaan, samoin hellenistiset juutalaiset ja pakanat toivat mukanaan oman filosofiansa ja uskontonsa piirteitä. Kun ihmisiä siis tuli uskoon, he toivat oman "mausteensa" seurakuntakulttuuriin.[7] Kun Artemis-kulttia on ehdotettu Efeson seurakunnan harhaopin taustalle, perusteena on juuri se, että kyseinen kultti oli Efeson oma kultti ja kaupunki oli kuuluisa siitä.[8] Näin seurakunnan harhaoppi olisi syntynyt siten, että uskoontulleet efesolaiset olisivat tuoneet piirteitä tästä kultista, joka kyseisessä kaupungissa vaikutti. 

 

Yhteenveto

Tärkeintä kirjeen tulkinnan kannalta on ymmärtää se, että kirje on kirjoitettu tietyille ihmisille tiettyyn aikaan. Tämä tausta auttaa meitä ymmärtään paremmin kirjeessä mainittuja asioita. Suurin ongelma ei ole se, voidaanko harhaoppia nimetä tarkasti joksikin tunnetuksi harhaopiksi, jonka tiedetään olleen olemassa. Avain tulkintaan löytyy siitä, että kirjettä ei ole kirjoitettu ensisijaisesti nykyajan kristityille, vaan se on osoitettu Efesoon. Kirje toki opettaa periaatteita myös kristityille, mutta tulkittaessa 1. Timoteuskirjeen vaikeita kohtia, on hyvä muistaa kirjeen erityinen taustatilanne. 

 

Viitteet:

[1] Brown 1997, 664; Carson ym. 1992, 372; Payne 2009, 293

[2] Esim. Porter 1995, 108; Walker 2012, 5-6.

[3] Fee 1988, 7.

[4] Payne 2009, 334

[5] Kroeger & Kroeger 2003, 66. 

[6] Dibelius-Conzelmann 1972, 3; Kümmel 1984, 378.

[7] Ks. Fee 1988, 9.

[8] Artemis-kultin taustoista mm. Belleville 2005, 89-90; Brinks 2009; Baugh 1999; Johnson 1979, 83.

 

LÄHTEET

Belleville, Linda. 2005. Women in Ministry: An Egalitarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan, 21–103.

Brinks, C. L. 2009. "Great Is Artemis of the Ephesians": Acts 19:23–41 in Light of Goddess Worship in Ephesus. Teoksessa Catholic Biblical Quarterly Vol 71 Issue 4, 776–794.

Brinks, C. L. 2009. "Great Is Artemis of the Ephesians": Acts 19:23-41 in Light of Goddess Worship in Ephesus. Teoksessa Catholic Biblical Quarterly Vol 71 Issue 4, 776-794.

Brown, Raymond E. 1997. An Introduction to the New Testament. New York: Doubleday.

Carson, Donald Arthur, Moo, Douglas & Morris, Leon. 1992. An Introduction to the New Testament. Grand Rapids, Michigan: Zondervan.

Dibelius, Martin & Conzelmann, Hans. 1972. The Pastoral Epistles. Kääntänyt Philip Buttolph & Adela Yarbro. Philadelphia: Fortress Press.

Fee, Gordon. 1988. New International Biblical Commentary. 1 and 2 Timothy, Titus. Peabody, Massachusetts: Hendrickson Publishers/Carlisle: PaternosterPress.

Johnson, Sherman E. 1979. The Apostle Paul and the Riot in Ephesus. Teoksessa Lexington Theological Quarterly no 4, 79–88.

Kroeger, Richard C. & Kroeger, Catherine C. 2003. I Suffer Not a Woman. Rethinking 1 Timothy 2:11–15 in Light of Ancient Evidence. Grand Rapids, Michigan: Baker Books.

Kümmel, Wener G. 1984. Introduction to the New Testament. 17. painos. Kääntänyt Howard C. Kee. Nashville: Abingdon Press.

Payne, Philip B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul's Letters. Grand Rapids, Michigan: Zondervan.

Porter, Stanley E. 1995. Pauline Authorship and the Pastoral Epistles: Impilcations for Canon. Teoksessa Bulletin for Biblical Research 5, 105–123. Tulostettu13.3.2012.

Walker, Peter. 2012. Revisiting the Pastoral Epistles – Part 1. Teoksessa EJT 21:1, 4–16. Tulostettu 29.8.2012.

 

Palaa takaisin Opetuksia valikkoon.

Lisätietoja