Jeesuksen taivaaseenastuminen

Kirjoittaja Janne Saarela,

2016

 

Apostolien tekojen alussa Luukas tiivistää evankeliumin lopussa esittelemiään asioita. Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ilmestyi useasti opetuslapsilleen 40 päivän ajan. Tällaisen ajankohdan ilmoittaminen ei ole sattumaa. Jeesuksen toiminta nimittäin symboloi Mooseksen toimintaa, joka vietti vuorella Jumalan luona aikaa 40 päivää. Tänä aikana Mooses kirjoitti kivitauluihin Jumalan 10 käskyä (2. Moos. 24:18; 34:28). Voimme siis sanoa, että siinä kun Mooses antoi ohjeita vanhan Israelin elämään, Jeesus antaa ohjeita uudistetun Israelin elämään ja toimintaan. Linkki Vanhaan testamenttiin on selkeä.

Tässä jaejaksossa törmäämme Jeesuksen taivaaseenastumiseen, jota juhlitaan helatorstaina. Aihe on harvoin esillä saarnoissa, mutta se pitää sisällään olennaisen tärkeitä asioita. Tarkastelemme Apostolien tekojen jakeita 1:1-11  hieman tarkemmin:

Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.” Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.” (Ap.t. 1:1-11; 92-käännös)

 

Johdanto

Luukkaan evankeliumissa Luukas on kertonut 24 luvun verran Jeesuksen syntymästä, elämästä, opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Evankeliumin lopussa Jeesus nousi ylös taivaaseen. Apostolien teoissa Luukas lyhyesti kertaa taivaaseenastumisen ja kertoo muutamia tarkentavia sanoja. 

Apostolien tekojen ydinpointti on kertoa siitä miten Jeesus aikoo jatkaa työtään maailman hyväksi. Tässä mielessä kirjan titteli ”apostolien teot” on harhaanjohtava, eikä pelkästään siksi, että se ei kerro kovinkaan monen apostolien elämästä, vaan se keskittyy Pietariin ja Paavaliin. Myöhemmin Uutta testamenttia lukiessamme huomaamme, että Paavalin suhde Jeesuksen taivaaseenastumiseen muodostui monelle ongelmaksi, koska Paavali väitti nähneensä Jeesuksen sen jälkeen, kun ilmestykset olivat yleisesti loppuneet.

Luukkaan teos haastaa lukijaansa, koska se pyytää meitä osallistumaan kertomuksen jatkamiseen omalta osaltamme! Jumalan valtakunnan tarkoitus on saavuttaa koko maailma ja me saamme toimia viestinviejinä. Ennen kuin menemme itse taivaaseenastumiseen, otamme esiin kolme suurta teemaa tässä luvussa. Ilman niitä taivaaseenastumisen merkitys jää hämäräksi. 

 

(1) Jumalan valtakunta

Mitä Jeesus puhui opetuslasten kanssa 40 päivän aikana ilmestyessään? Luukkaan mukaan Jeesus puhui Jumalan valtakunnasta. Kaikki Uuden testamentin tutkijat, jopa kaikkein liberaaleimmat, ovat yksimielisiä siitä, että Jeesuksen julistuksen ytimessä oli opetus Jumalan valtakunnasta. Itse asiassa parempi käännös sanalle βασιλεία olisi ”kuningaskunta”. 

Vanhassa testamentissa Jumala nähtiin kuninkaana jo ennen kuin kansa oli itsessään teokratinen (2. Moos. 15:18). Herran tuli hallita Israelin kanssaa (Tuom. 8:23). Hän on koko maailman Luoja ja kuningas (Jes. 43:15; Jer. 10:10; Ps. 103:19; 149:2). Siksi moni Psalmi alkaa laululla, jossa Jumalaa ylistetään kuninkaana (93:1; 97:1; 99:1). Kun Jumala teki liiton Israelin kanssa ja kansa vaati itselleen kuninkaan, kuningas oli ainoastaan maallinen heijastuma taivaallisesta Kuninkaasta. Ylin valta ei koskaan ollut Israelin maallisilla kuninkailla, ikään kuin he olisivat itsenäisesti voineet tehdä suuria päätöksiä. Tämä asema oli ainoastaan Jumalalla.

Ydinpointti evankeliumeissa on se, että Jeesuksen elämän mukana Jumalan kuningaskunta murtautui maailmaan. Jo Luukkaan evankeliumin alussa sanotaan selvästi, että Jeesus tulisi perimään kuningas Daavidin valtaistuimen ja hän tulisi olemaan ikuinen kuiningas, joka hallitsee Israelia:

Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” (1:32-33).

"Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma." (Mark. 1:15). Osoituksena valtakunnan saapumisesta syntejä annettiin anteeksi, sairaita parannettiin ja riivaajia ajettiin ulos. Jumalan valtakunta tarkoitti selkeästi sitä, että Jumala oli hallinnassa. "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne" (Luuk. 17:21). Koska kuningas on saapunut, valtakunnan on oltava läsnä!

Jumalan valtakunta on siis saapunut, mutta toisaalta se ei ole vielä saavuttanut täyttymystään (Luuk. 11:2; 21:31; 22:16, 18). Jeesus teki hyvin selväksi, että ensin hänen täytyy kuolla ristillä ja nousta ylös, mutta tulee aika, kun hän palaa takaisin lopullisesti. Valtakunta siis saapuu progressiivisesti, vaiheittain. Jeesuksen on tultava takaisin vielä kerran (Ap.t. 1:11).

 

(2) Jeesuksen ylösnousemus

On huomattava, että Luukas rakentaa, kuten kaikki muutkin evankeliumit, Jeesuksen ylösnousemuksen varaan. Jeesus ei kokenut pelkkää kuolleistanousemista, vaan ylösnousemuksen. Juutalaisille ylösnousemus oli aina lopunajan tapahtuma ja siinä Jumala lahjoittaa ihmisille kuolemattoman ruumiin.  

Jeesuksen ruumis oli kuitenkin jollain tavalla erilainen. Hän ei ole aave, koska häntä voi koskea ja hän syö ja juo, mutta hän kykenee kulkemaan seinien läpi; lukot eivät pidättele häntä. Tämä saattaa näyttää siltä, että Jeesuksen uusi ruumis on ”vähemmän ruumis” kuin normaali ruumis, mutta itse asiassa se on ”enemmän ruumis” kuin meidän ruumiimme. Tämä johtuu siitä, että Jeesus oli ensimmäinen, jonka ruumis oli taivaallisen todellisuuden läpitunkema.

Voidaan sanoa, että Jeesuksen ylösnousmusruumis oli Jumalan ensimmäinen luomisteko uudistamassaan luomakunnassa. Paavali opettaa Roomalaiskirjeen 8 luvussa, että koko luomakunta odottaa ikään kuin synnytyskivuissa sitä, että Jumala vapauttaa sen orjuudesta uuteen luomiseen. Jeesus on tässä luomisesta ensihedelmä. 

Vaikka tässä paljastuu yksi olennaisimpia Uuden testamentin opetuksia, seurakunnassa ei ole koskaan oiken päästy siihen kiinni. Jumalan nimittäin tulee yhdistämään taivaan ja maan ennennäkemättömällä tavalla. Maailmaa ei hylätä, se luodaan uudelleen. Juuri näin on jo käynyt Jeesuksen kohdalla; hänen ruumiissaan on taivaallinen ulottuvuus ja siksi se on erilainen. Tämä uusi ruumis on täydellisesti omassa ympäristössään sekä maassa että taivaassa. Siksi Jeesuksella ei ollut ongelmaa kokea ”taivaaseenastumista”. On myös muistettava, että ilman ylösnousemusta meillä ei olisi Apostolien tekoja. Meillä olisi ainoastaan synkkä muisto epäonnistuneesta messiasehdokkaasta. 

Luukas tekee selväksi, että Jeesus ilmestyi useasti opetuslapsille ja antoi kiistämättömät todisteet siitä, että hän oli todella ylösnoussut (Ap.t. 1:3). Opetuslapset siis alkoivat saarnata sitä mitä he olivat nähneet ja kuulleet. He olivat äärimmäisen tärkeitä silminnäkijöitä, joiden varaan seurakunnan perustus laskettiin (Ap.t. 2:32; 3:15; 5:32; 10:39; 13:30-31).

 

(3) Pyhän Hengen läsnäolo

Kolmas iso huomio ylösnousemuksen lisäksi on Pyhän Hengen aktiivinen läsnäolo. Erityisesti Luukkaan evankeliumissa Pyhän Hengen rooli Jeesuksen omassa elämässä korostuu huomattavan paljon. Evankeliumin alussa Pyhä Henki tulee Marian ylle ja poikaa, jonka hän synnyttää, kutsutaan Jumalan pojaksi (1:35). Johannes Kastajan mukaan Jeesus tulisi kastamaan Pyhällä Hengellä (3:16) ja kasteessa Henki laskeutuu Jeesuksen ylle ruumiillisessa muodossa (3:22). Tämän jälkeen Jeesus on täynnä Henkeä mennessään erämaahan koettelemuksiin toisena ja todellisena Israelina (4:1) ja sieltä hän palaa Hengen voimassa Galileaan (4:14). Nasaretissa Jeesus avaa saarnansa lainaamalla Jesajaa, jonka mukaan Herran Henki on hänen päällään (4:18). Myöhemmin Jeesus riemuitsee Pyhässä Hengessä (10:21). Jeesus myös lupaa, että Isä antaisi Hengen niille, jotka sitä pyytävät (11:13). Hengen rooli Luukkaalla on siis varsin merkittävä ja se pysyy merkittävimpänä asiana läpi Apostolien tekojen.

Tässä Jeesus palauttaa opetuslasten mieleen Johannes Kastajan julistuksen. Johannes kastoi vedellä, mutta nyt uskovat tultaisiin kastamaan Hengellä. Mainittakoon, että Jeesus ei puhu tulella kastamisesta mitään (vrt. Luuk. 3:16), koska se tarkoitti Johanneksen julistuksessa tuomiota, joka koituisi niiden osaksi, jotka eivät ota vastaan Jumalan lähettämää messiasta. Opetuslapset eivät lähde heti juoksemaan sinne ja tänne: Jeesus käskee heidän odottaa kärsivällisesti. 

 

Jakeet 1:6-8

Katsokaamme seuraavaksi lyhyesti jakeita 6-8. Ensinnäkin ei tarvitse olla teologi, että ymmärtää miksi Jeesus valitsi juuri 12 opetuslasta. Tietysti heitä oli nyt vain 11, koska Juudas oli tehnyt omat valintansa, mutta tämä määrä täytettäisiin hetken kuluttua Mattiaksen valinnalla (1:26). 12 opetuslasta oli symbolinen kuva Jeesuksen toiminnan tarkoituksessa. Jeesuksen tehtävä oli uudistaa Jumalan Israel. 12 Israelin heimoa on symbolisesti edustettuna opetuslapsissa. Tämä joukko tulisi laajenemaan Apostolien tekojen edetessä hyvin nopeasti, mutta myös tavalla, jota kukaan ei odota. Luvussa 10 nimittäin pääsemme mukaan kotikokoukseen, jossa Pyhä Henki tulee pakanaperheen päälle Korneliuksen talossa ja he pelastuvat. Juutalaiset ymmärsivät heti, että nyt pakanat ovat pääseet osalliseksi Jumalan Israeliin - ja vielä ilman ympärileikkausta. Ei ole täten ihme, että Pietari joutuu luvussa 11 selitellä pitkästi juutalaisille omaa käytöstään, miksi hän ylipäätään oli saarnaamassa pakanoille ja ollut heidän kanssaan ateriayhteydessä. Luvussa 15 kuvataan tärkeää kirkolliskokousta, jossa pohditaan sitä, voidaanko pakanat ottaa mukaan Jumalan Israeliin ilman ympärileikkausta. Päätös: kyllä voidaan!

Joka tapauksessa tästä lähtökohdasta käsin opetuslasten luontainen kysymys kuuluu: ”Nytkö se tapahtuu? Nytkö Jeesus ennallistaa Israelin valtakunnan ja pakanat ajetaan maasta ulos?” Oli nimittäin kummallista, että edellisten 40 päivän aikana ei ollutkaan tapahtunut juuri mitään ihmeellistä. Jeesus oli ilmestynyt usealle ihmiselle (yhdeksän eri kertaa on lueteltu UT:ssa), mutta miksi Jeesus ei tee mitään asian eteen? Opetuslapset olivat odottaneet, että Jeesus nousee valtaistuimelle Daavidin tavoin. Opetuslapset tarkoittavat valtakunnalla kansallista kokonaisuutta, jonka hallituksen keskuspaikkana toimisi Jerusalem. He odottivat, että maa palautettaisiin Israelin omistukseen. He odottivat Israelin vapauttamista pakanoiden hallinnan alta. Olivathan kaksi heistä kysyneet ”Kun kirkkautesi tulee, saammeko istua valtaistuimesi oikealla ja vasemmalla puolella?” (Mark. 10:35-45). Mutta aivan kuten Jeesus vastasi, he eivät tienneet mitä he kysyvät. Opetuslasten kysymys on olennainen, mutta ei vain siksi, että Jeesus oli herättänyt heissä toivon ennalleenasettamisesta. Israelin ennallistaminen pakkosiirtolaisuuden jälkeen oli suuri teema myös Vanhan testamentin profeettojen kirjoituksissa (Jes. 1:26; 9:6; Jer. 16:14-15; 23:5-8; 33:14-18; 50:19; Hoos. 3:4-5; 11:11; Aamos 9:11-12; Sak. 9:9-10). Muutaman kohdan lainaus tekee asian selväksi:

Minä teen tuomarisi sellaisiksi kuin he alkuaan olivat ja neuvosmiehesi sellaisiksi kuin he olivat muinoin. Ja niin sinua taas kutsutaan vanhurskauden linnaksi, uskollisuuden kaupungiksi. (Jes. 1:26)

Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden. Hänen aikanaan Juuda saa avun, ja Israel elää turvassa. Häntä kutsutaan tällä nimellä: "Herra on meidän vanhurskautemme". Herra sanoo: "Tulee aika, jolloin ei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi israelilaiset Egyptin maasta.' Sen sijaan sanotaan: 'Niin totta kuin Herra elää, hän, joka toi Israelin heimon jälkeläiset takaisin pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin oli heidät karkottanut.' Silloin he saavat jälleen asua omassa maassaan." (Jer. 23:5-8)

Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti. (Sak. 9:9-10)

 

Samalla tavalla kuin Jeesus oli sanonut, että opetuslasten täytyy luopua elämästään saadakseen ikuisen elämän, nyt heidän täytyy luopua unelmistaan maallisesta valtakunnasta, jotta he voivat ymmärtää todellisen valtakunnan merkityksen.  

Jeesuksen vastaus voidaan lukea kahdella tavalla väärin. (1) Yksi ehdottoman väärä tulkinta olisi lukea kohta niin, että Jeesus sanoo: ”ei, ei, ei. Ei ole olemassa mitään maallista valtakuntaa, ainoastaan taivaallinen. Unohtakaa maallinen valtakunta ja odottakaa taivaallista valtakuntaa.” Me tiedämme evankeliumin perusteella, että Jumalan valtakunta on jo murtautunut Jeesuksen kautta maailmaan. Se ei kuitenkaan tuhoa maailmaa, eikä kutsu meitä siitä ulos, vaan uudistaa sen sisältä käsin. (2) Toinen väärä tulkinta, joka on yleinen seurakunnissamme, on lukea kohta siten, että vasta kun opetuslapset ovat tehneet paljon työtä ja evankeliumi on viety kaikkialle, sitten Jeesus uudistaa Israelin valtakunnan konkreettisesti maan päällä. Molemmat vastaukset ajavat ytimen ohi.

 

Luukkaan vastaus

Se mitä tässä kohdassa tapahtuu heti seuraavissa jakeissa, on se, että Jeesus todella kruunataan Israelin kuninkaaksi ja Pyhä Henki vuodatetaan voimaksi opetuslapsille! Opetuslapset siis saavat vastauksen kysymykseen. Israelin valtakunnan ennallistaminen ei jää tapahtumatta kokonaan, tai se ei tapahdu tuhansien vuosien jälkeen; se tapahtuu nyt! Ja nyt me tulemme taivaaseenastumisen ytimeen. Jeesus asetetaan itse asiassa koko maailman kuninkaaksi. Ja tämä on sellainen uutinen, joka täytyy viestittää kaikille! 

Jae 1:8 on olennainen Jeesuksen vastauksessa opetuslapsille. Valtakunta todella ennallistetaan Jerusalemissa, mutta se laajenee äkisi kauas muuallekin, ensin Samariaan ja Juudeaan ja lopulta maailman ääriin saakka. Jumalan valtakunnan universaalinen laajuus on esillä jo Vanhassa testamentissa (Ps. 2:8; 67; 72:8; Jes. 48:20; Sak. 9:10). Pyhän Hengen voimassa valtakunta leviäisi kaikkialle. Tämä oli asia, joka oli opetuslapsille vaikea uskoa, kuten apostolien tekojen edetessä saamme havaita. Niillä pakanoilla, jotka ottavat vastaan Jumalan lähettämän messiaan, tulisi olemaan täysivaltainen jäsenyys Jumalan Israelissa. Asiaa tuskin on tehnyt kukaan selvemmäksi kuin Paavali:

Muistakaa [pakanat], että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia -- niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. (Ef. 2:11-13)

Luukas painottaa Apostolien teoissa sitä, että valtakunta saapui ja se menee eteenpäin Pyhän Hengen voimassa. Jerusalem toimii kyllä valtakunnan alun keskipisteenä, mutta tarkoitus on levittää valtakunta kattamaan koko maailma. Jeesuksen taivaaseenastuminen on täten olennaisessa roolissa Jumalan suunnitelmien toteutumisessa.  

 

Taivaaseenastumisen syvä merkitys

Kun Roomaan valittiin uusi keisari, joka oli melko yleistä (kerran jopa kolmesti samana vuonna), viestinviejät veivät viestin aina pohjoiseen Britanniaan ja etelään Egyptiin saakka. Lisäksi ensimmäisellä vuosisadalla oli tyypillistä palvoa keisaria Jumalana, koska he asettivat itsensä tähän asemaan. Itse asiassa liikkeellä oli tunnettuja kertomuksia siitä, kuinka edesmenneen keisarin sielu oli noussut taivaaseen ja hän on muuttunut jumalaksi. Konkreettinen osoitus tästä on Rooman keskustassa sijaitseva Tituksen riemukaari. Se on rakennettu vuonna 82 Jerusalemin hävityksen kunniaksi. Vespasianusta, joka toimi sodassa merkittävässä roolissa, ja josta tuli myöhemmin keisari, palvottiin jumalana. Siksi hänen poikansa tunnettiin "Jumalan poikana". Kaaressa lukee: "Rooman Senaatti ja kansa, jumalalliselle Titukselle jumalallisen Vespasianuksen pojalle"

Tituksen riemukaari Roomassa (A.D.82)

Jeesuksen taivaaseenastuminen on täten suora haaste Rooman valtakunnan johtajalle. Näin ollen se mitä opetuslapset kysyvät, on jo tapahtunut Jeesuksen elämässä. Israel on jo saanut kuninkaansa ja pian tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus on koko maailman kuningas. Siksi opetuslapset ”tulevat  toimimaan minun todistajina”. Koska uusi kuningas on astunut valtaan, asia täytyy viestittää kaikkialle. Tästä näkökulmasta katsottuna monet muut UT:n jakeet, jotka nojaavat vahvasti Psalmin 110 jakeeseen 1, muuttuvat hyvin ymmärrettäväksi:

  • Pietari julisti vähän myöhemmin: ”Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla... Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi” (Ap.t. 2:33, 36)
  • ”Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ’Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!’” (Ap.t. 7:55-56)
  • Paavali kirjoittaa: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra.’” (Fil. 2:9-11.) 
  • Heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoittaa kirjeen alussa: ”Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle.” (Hepr. 1:3.)
  • Ilmestyskirjan luku 5 kuvaa taivaallista todellisuutta, jossa karitsa istuu Jumalan valtaistuimella ja ottaa vastaan palvontaa ja kunniaa. 

 

Taivaaseenastuminen oli siis Jeesuksen asettamista koko maailman Herraksi, jonka edessä kaikki tulevat kerran polvistumaan. Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Voidaan siis sanoa, että Uudessa testamentissa tapahtuu siirtymä Jumalan kuninkuudesta Kristuksen kuninkuuteen. Näin ollen väite Jeesuksen jumaluudesta ei ole muutaman tulkinnanvaraisen jakeen varassa. Se löytyy suuresta kertomuksesta, jossa Jumala korottaa Jeesuksen omalle valtaistuimelleen!

 

Pilvi

Kun luemme Danielin kirjan lukua 7, huomaamme, että näky Ihmisen Pojasta, joka saapuu Jumalan valtaistuimen luo saaden kaiken vallan, totetuu Jeesuksen taivaaseenastumisessa. Ja tämä on varmasti Luukkaan mielessä. Jeesus nousee taivaaseen pilven saattelemana. 

Raamatussa on selkeästi useassa kohden esillä, miten pilvi on symboli Jumalan kunniasta, shekinasta. 2. Mooseksen kirja huipentuu kuvaukseen, jossa Herran kirkkaus peittää pilven muodossa ilmestysmajan, jota on rakennettu pitkään (40:34-38). Juuri samanlainen tilanne tapahtui myöhemmin, kun Salomo oli rakentanut temppelin: pilvi peitti temppelinn, kun Jumalan kirkkaus astui alas (1. Kun. 8:10-11). Pilvipatsas oli mukana myös erämaassa Israelin vaelluksessa. Se oli symboli Jumalan läsnäolosta.

 

Taivas & maa

N. T. Wright, yksi tämän hetken johtavia Uuden testamentin tutkijoita, on useissa kirjoissaan yrittänyt korjata seurakunnan hieman virheellista käsitystä taivaan ja maan eroista ja meidän lopullisesta päämäärästämme. On nimittäin yleistä väittää, että meidän päämäärämme on taivas. Opetuksemme seurakunnissa on jo pitkään painottanut ikuista elämää kuoleman jälkeen taivaassa. Kuitenkin, kun nuori juutalainen oppinut kysyi Jeesukselta, miten hän voisi saada ikuisen elämän, tämä ei ollut se kuva, jonka hänellä oli mielessään (Luuk. 18:18). Hän tarkoittaa ikuisella elämällä uutta aikaa, jonka Jumala toisi maailmaan. Tässä uudessa ajassa vallitsisi täydellinen vanhurskaus, rauha ja oikeudenmukaisuus. Paavali puhuu asiasta selvästi Roomalaiskirjeen luvussa 8.

Raamatussa taivas ja maa eivät ole vastakohdat, vaan ne ovat kaksi eri tapaa katsoa yhtä ja samaa todellisuutta, ne ovat ikään kuin kaksi eri asiaa, jotka ovat peräisin samasta lähteestä. Raamatussa taivas on Jumalan paikka, maa on meidän paikkamme. Koska me olemme puhuneet paljon siitä, miten meidän lopullinen päämäärämme tulee olemaan taivas, se antaa kuvan, että tämä maallinen tultaisiin jättämään kokonaan taakse. Mutta pelkästään Jeesuksen ylösnousemusruumiin olemus saa  meidät miettimään asiaa tarkemmin. Tällaisessa ajattelussa otetaan 50% pois Ilmestyskirjan jakeesta ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan” (21:1). Taivas tulee olemaan väliaikainen kotimme, mutta lopullinen päämäärämme tulee olemaan Jumalan uudistama maailma. Ilmestyskirjassa enkeli huutaa: ”katso, Jumalan maja ihmisten keskellä!” (21:3). Juuri tätä ne rukoilemme Isä meidän -rukouksessa, kun me pyydämme, että Jumalan valtakunta tulisi maan päälle ja se voisi vaikuttaa samalla tavalla, esteettömästi täällä kuten taivaassa. 

Ihmiset eivät alunperinkään langenneet Jumalan yhteydestä pois taivaassa, vaan paratiisissa. Siksi Raamattu puhuu kokonaan uudistetusta luomakunnasta. Jumala tulee luomaan uudet taivaat ja uuden maan (Jes. 66:22; 2. Piet. 3:13). Tämä uudistettu luomakunta tulee olemaan ilman sairautta, syntiä ja kuolemaa. Entinen kurjuus ei enää astu kenenkään ajatukseen (Je. 65:17). Se on paikka, jossa taivas ja maa liittyvät yhteen (Ilm. 21:2). Jumala tulee palauttamaan kaiken ennalleen. Me tulemme saamaan ylösnousemusruumiin, joka ei koskaan sairastu, vanhene, eikä kuole. 

 

Lopuksi

Juutalaiset tiesivät, että Jerusalemin temppeli oli paikka, jossa taivas ja maa kohtaavat. (Lue Psalmi 20 ja huomaa miten Jumalan apu tulee sekä temppelsitä että taivaasta.) Kaikkeinpyhimmässä ylipappi uhrasi kansan syntien vuoksi kerran vuodessa. Liitonarkku, jonka päällä oli kaksi kerubia, edusti Jumalan valtaistuinta, paikkaa jossa taivas koskettaa maata (2. Moos. 25:17-22). Siksi Samuelin kirjassa sanotaan, että kerubit kannattelevat Jumalan valtaistuinta (1. Sam. 4:4 ja siksi Hiskia rukoili Jumalaa, "jonka valtaistuinta kerubit kannattelevat" (2. Kun. 19:15).

Uudessa testamentissa kaikki muuttuu. Jeesuksen taivaaseenastuminen oli Jeesuksen asettamista kuninkaaksi. Tämä ei ole mikä tahansa huomio, kun asiaa tarkastelee juutalaista teologiaa ja käytäntöä vasten, jossa jumalanpalveluksen huippukohta keskittyi uhriin Jumalan valtaistuimen edessä. Nyt Kristus istuu tällä istuimella! Jeesuksen taivaaseenastuminen on täten samalla osoitus siitä, että Jeesuksen jumaluus on syvällä Uuden testamentin peruskertomuksissa. Jumalan sijaan Jeesus on asetettu uskon kohteeksi. Kristittyjen vanhin uskontunnustus "Jeesus on Herra" kohdistuu Isän Jumalan sijasta Jeesukseen.

 

KIRJALLISUUTTA

Bruce, F. F. 1988. The Book of Acts. Grand Rapids: William Eerdmans Publishing Company. 

Eskola, Timo. 2013. Jumalan kuninkuudesta Kristuksen kuninkuuteen. Teoksessa Kristus Vanhassa testamentissa. Matti Väisänen ja Vesa Ollilainen (toim.). SLEY-media. (54-63)

Grudem, Wayne.

  • 1994. Systematic Theology. Grand Rapids: Zondervan.
  • 2015. Kristillinen uskon oppi. Suom. Hannu Rossi. Helsinki. Kuva & Sana. 

Petts, David. Perustukset. Suom. Eeva Saarimaa. Keuruu: Aikamedia. Luku 6.

Robertson, Palmer. O. 2000. The Israel of God. New Jersey: P & R. Publishing. 

Wright, N. T. 

  • 2003. The Resurrection of the Son of God. Minneapolis: Fortress Press.
  • 2004. Acts for Everyone. Louisville: WJK.
  • 2012. How God Became King? New York. Harper One. 

 

Lisätietoja