Uskon ABC

Mitä uskoontulon jälkeen?

Kirjoittaja Sara Saarela

 

Nyt olemme siinä pisteessä tässä artikkelisarjassamme, että on aika puhua mitä tapahtuu uskoontulon jälkeen. Kaikki ei siis suinkaan pääty siihen, vaan pikemminkin vasta alkaa. Uskoontulossa meidät tehdään uudeksi, olemme Raamatun mukaan uusia luomuksia (2.Korinttolaiskirje 5:17). Se ei tietenkään tarkoita, ettemmekö me olisi vielä me. Meillä on edelleen kaksi kättä, sama naama, samat lempivärit, sama maku musiikin ja ruuan suhteen sekä samat mieltymykset harrastuksiin. No, mikäli harrastuksemme on ollut kanien kidutus, se saattaa muuttua, ja mikäli olemme mieltyneet syömään naapurilta varastettuja kananmunia, saattaa olla, että lähikaupan paikalliset, lailliset kananmunat maistuvat paremmin.

Toisaalta joku on sanonut, että uskoontulon jälkeen naama muuttuu: silmät kirkastuvat, hymykuopat syvenevät. Niin tai näin, muutokset, joita me koemme tapahtuvat enemmänkin sydämessämme. Meidän sydämeemme kylvetään uusia siemeniä ja niistä kasvaa uudenlaisia kasveja. Jos ennen kasvattelit sydämessäsi piikkikukkia, nyt siellä kasvaakin orvokkeja ja mansikoita. Hyödyllisiä, maukkaita ja kauniita. Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi Jeesuskin, ja juuri tätä se on. Se, mitä meillä kasvaa sydämessä, vaikuttaa meidän valintoihimme ja käytökseemme. Hedelmät tulevat näkyviin elämässämme joka päivä. Tämä pätee kaikkiin ihmisiin uskonnosta riippumatta. Me teemme sitä mitä me ajattelemme.

On olemassa muutamia asioita, jotka Jumala on keksinyt auttaakseen meitä parantumaan rikkinäisyydestämme, saadaksemme kokea olevamme rakastettuja ja kasvaaksemme ihmisinä, oppiaksemme tuntemaan häntä sekä palvellaksemme häntä, toisia ja samalla myös itseämme. Eli suomeksi: kasvaaksemme uskossamme ja ylipäänsä pysyäksemme uskossa. Seuraavaksi esitellään nämä asiat lyhyesti.

 

Rukous

 

Miltä kuulostaisi ystävyyssuhde, jossa ystävykset eivät koskaan keskustele keskenään? Ei miltään. Siksi Jumala keksi rukouksen. Rukouksessa me puhumme Jumalalle. Kerromme hänelle arkipäivän asioita, huolia ja iloja, viemme toiveitamme, puramme kiukkuamme, ylistämme häntä, kiitämme häntä, rukoilemme toisten ihmisten puolesta jne. Rukoileminen on siitä mielenkiintoinen asia, että siinä Jumalakin voi puhua meille monella tavalla, ja joskus puhuessamme hänelle oivallamme monia asioita omasta elämästä. Saamme ratkaisujakin. Rukous on siis elinehto, koska sillä me pidämme suhdettamme Jumalaan yllä.

Rukous voi tapahtua koska vain ja missä vain, lenkkipolulla, paistinpannun äärellä, pellolla traktoria ajaessa tai seurakunnassa. Rukoilla voi ääneen tai äänettömästi ajatuksissa tai vaikkapa kirjoittamalla. Ei ole olemassa kaavaa miten rukoilla, ja tärkeintä onkin vain se, että rukoilee. Monet kauan aikaa uskossaolleet viisaat ovat kertoneet, että heidän uskolleen on elintärkeää olla päivittäin joku hetki yksin ja keskittyä Jumalaan ja rukoilemiseen. Rukouksen kestolla ei ole niinkään väliä, vaan laadulla, eli sillä, että keskittyy siihen mitä sanoo.

 

Raamattu

 

Tämä osio liittyy edelliseen siinä mielessä, että kun rukous on hyvin usein yksinpuhelua (vaikka sen ei pitäisi olla pelkästään sitä, joskus olisi hyvä pysähtyä kuuntelemaan onko Jumalalla asiaa), Raamattu sen sijaan on Jumalan puhetta. Raamatun tärkeyttä uskonelämälle ei voi korostaa liikaa. Mikäli me haluamme oppia tuntemaan kuka Jumala on (tämän tulisi olla tärkein päämäärämme) ja mihin olemme koko elämämme perustan laittaneet, Raamattu on ainoa luotettava lähde näiden tietojen löytämiseen. Siihen tulisi peilata kaikkia saarnoja, puheita, profetioita ja ajatuksia. Me voimme ”saada Jumalalta sanan” tai ilmestyksen hänen tahdostaan, ja sen perusteella uskoa Jumalan puhuvan ja olevan jotakin, mutta se sana voi olla vääristynyttä, meidän omien mielikuvien värittämää. Mikäli siis yöllä päähäni pälkähtää ajatus, että Jumalan tahto on , että minun on tyhjennettävä perheeni säästötili, lähdettävä heti huomenna lähetystyöhön Afrikkaan ja jätettävä koko perheeni kotiin, minun kannattaa lukaista mitä Raamattu opettaa perhe-elämästä, kärsivällisyydestä, harkitsevuudesta yms. Ainoa luotettava lähde on siis Raamattu ja siihen tulisi tutustua ja perehtyä. (Lisää Raamatusta, sen tulkinnasta ja siitä millainen kirja se on ym. täältä).

 

Seurakunta

 

Uusi testamentti puhuu seurakunnasta paljon. Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Paavali perusti seurakuntia, kierteli kristillisissä seurakunnissa ja hoiti niitä. Seurakunnan olemassaolo on itsestäänselvyys Raamatussa ja pian huomaamme käytännöllisten syiden avulla miksi.

Seurakuntaa on kuvattu joskus osuvasti metsäksi. Kun myrsky tulee, pieni mänty tai koivu eivät vahingoitu, kun ne ovat tiheässä metsikössä keskellä. Mutta mikäli pieni koivunpoikanen kököttää yksin pellolla ja tuuli käy, se menee nurin.

Seurakunnassakin voi käydä haavereita, mehän olemme ihmisiä, eikä mikään ole tässä maailmassa täydellistä. Täydellisyyden aika tulee vasta taivaassa. Meillä on omassa elämässämme vaikeuksia, mutta seurakuntayhteisössä meillä tulisi olla perhe, joka auttaa meitä myrskyn tullen. Ideaali seurakunta on sellainen, jossa ihmiset yrittävät tosissaan rakastaa toisiaan, ovat vilpittömiä eivätkä puhu toisistaan pahaa. Jotka tukevat toisiaan, rukoilevat toistensa puolesta, hyväksyvät erilaisista mielipiteistä ja tulkinnoista huolimatta ja kutsuvat kotiin kahville. Kyseessä ei siis ole toimintamuoto, vaan yhteisö, jossa voidaan kokea yhteenkuuluvuutta yhteisen uskon puitteissa. Kysymys on ihmissuhteista. Seurakunta on siis paljon muutakin kuin sunnuntain jumalanpalvelus ja saarna.

Lisäksi seurakunnassa tulisi antaa opetusta Raamatusta ja muutenkin elämästä. Seurakunnan tehtävä on siis opettaa ja myös tietyssä mielessä kasvattaa. Koska seurakunta koostuu monista ihmisistä, harhaoppien vaara on pienempi. Jos pari ihmistä lyö hynttyyt yhteen, on vaara ampua ohi yleensä suurempi kuin sellaisessa seurakunnassa, jossa on pastoreita, vanhimmisto, eri ikäisiä uskovia, eli ylipäänsä laaja keskusteluyhteisö, jossa näkemyksiä voidaan punnita yhteistuumin.

Moni seurakuntalainen kertoo, että ei selviäisi uskossaan ilman seurakuntaa. Siellä virkistyy, koska tuntee kuuluvansa joukkoon, saa opetusta, saa jutella omasta uskosta ja muista elämän tärkeimmistä asioista ja saa jutella ystävien kanssa. Parhaimmillaan seurakunnassa siis vahvistuu uskossa ja kasvaa ihmisenä.

Kaikesta edellämainitusta päätellen voimme sanoa, että Jumalalla oli hyvä syy keksiä seurakunta. Ei liene vaikea päätellä, että kehotuksena onkin, että uskoontultuasi etsisit itsellesi seurakunnan, joka opettaa kristinuskon oppien mukaisesti ja jossa sinut otetaan mukaan joukkoon.

 

Maalaisjärki

 

Yksi tärkeä seikka, joka usein unohtuu mainita tässä kohdassa, on järjen käyttö. Jumala on antanut meille jokaiselle aivot ja järjen, joten se lienee jo selvä viesti siitä, että ne ovat taivaankin näkökulmasta arvostettua tavaraa. Vaikka uskoontulossa elämäämme tulee joidenkin kohdalla hyvinkin vahvasti aistittava hengellinen ulottuvuus, se ei tarkoita sitä, että elämämme on pelkkää yliluonnollisuutta. Edelleen eteemme tulee valintoja, joiden ratkaisemisessa maalaisjärki on avainasemassa.

 

Tsemppiä!

 

Lyhyesti sanottuna uskovan selviytymispaketti sisältää seuraavat asiat: rukous, Raamattu, seurakunta ja maalaisjärki. Kaikkein paras tilanne on se, jos sinulla on uskovainen ystävä tai ystäviä, jotka voivat auttaa sinua uskosi ensiaskelissa ja tutustuttaa sinut seurakuntaan. Tai jos olet itse sen verran rohkea, että voit mennä seurakuntaan tutustumaan ihmisiin. Voit ottaa myös meihin yhteyttä, jos sinulla on kysyttävää uskosta tai seurakunnastamme. Yhteystietomme löytyvät yhteystiedot-osiosta.

 

Palaa takaisin Uskon ABC-valikkoon

Lisätietoja