Kirjaesittely: Stephen C. Meyer: Return of the God Hypothesis

Janne Saarela 11.3.2022

Me elämme maailmassa, jossa erilaiset maailmankatsomukset kamppailevat keskenään. Millainen näkemys maailmasta on kaikkein järkevin? Mikä näkemys selittää todellisuutta parhaiten? Eri maailmankatsomuksia voidaan kutsua myös hypoteeseiksi, joita voidaan verrata keskenään niiden selitysvoiman perusteella. Myös tieteellä on tässä kaikessa tärkeä tehtävä, koska se paljastaa meille maailman syvärakenteessa olevia tosiasioita uudenlaisella tavalla. Tieteen eri osa-alueet ovat kyenneet paljastamaan mullistavia asioita maailmasta erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana. Kolme tieteen paljastamaa tosiasiaa ovat erityisesti seuraavat:

  1. Maailmankaikkeudella on alku. 1900-luvulle saakka uskottiin yleisesti, että maailmankaikkeus on ikuinen, mutta uudet tieteelliset löydöt osoittivat, että tällainen näkemys oli kuin olikin virheellinen. Nykyisen näkemyksen mukaan maailmankaikkeudella on alku ja tämä alku tulisi kyetä selittämään. (=Kosmologia.)
  2. Maailmankaikkeus  on äärimmäisen tarkasti hienosäädetty niin, että elämä on mahdollista. Erityisesti fysiikan alalla ollaan ymmärretty 1950-luvulta lähtien miten häikäisevällä tavalla monet luonnonlait on hienoviritetty juuri oikeaan kohtaan, ja ellei näin olisi, mikään älyllinen olento ei voisi koskaan syntyä ihmettelemään suurta maailmankaikkeuttamme. (=Fysiikka.) 
  3. Elämä lepää informaation kivijalalla. DNA-koodin rakenteen löytyminen vuonna 1953 ja tämän maailman monimutkaisimman koodin lukeminen 50 vuotta myöhemmin ovat osoittaneet, että elämä ei ole yksinkertaista, vaan sitä ohjaa todellinen informaatio. Miten ensimmäinen elämä sitten ylipäätään syntyi ja mistä tämä yli kolme miljardia kirjainta pitkä koodi on peräisin? (=Biologia.)

Stephen C. Meyerin uutuusteos Return of God Hypothesis — Three Scientific Discoveries that Reveal the Mind Behind the Universe käy käsiksi nimenomaan näihin kolmeen tieteelliseen löytöön. Kirjan ytimessä on argumentti siitä, että eri maailmankatsomuksista nimenomaan teismi on kaikkein vakavastiotettavin selitys näille kolmelle viimeiaikaiselle tieteelliselle löydölle. Kirjan argumentti on toki pakattu useaan kerrokseen. Kirjan viidessä eri osassa käsitellään (1) teistisen tieteentekemisen historiaa (luvut 1-3), (2) käydään läpi perus data liittyen juuri mainitsemiini tieteellisiin löytöihin (luvut 4-10), (3) verrataan keskenään eri maailmankatsomuksia ja niiden selitysvoimaa maailmankaikkeuden alun, maailmankaikkeuden hienosäädön ja DNA-koodin selittämiseksi (luvut 11-14), (4) vastataan kattavasti esitettyihin vasta-argumentteihin, kuten multiversumin käsitteeseen (luvut 15-19) ja (5) vastataan aukkojen-jumala-vastaväitteeseen ja käydään läpi suurten kysymysten merkitystä (luvut 20-21). 

HarperOne 2021.

Toisin kuin Meyerin ensimmäisen kirjan kohdalla, en aio tiivistää kirjan antia kokonaisuudessaan, vaan nostan esiin yhden mielestäni olennaisen huomion, joka liittyy nimenomaan maailmankatsomuksiin ja siihen yleiseen vastaväitteeseen, jota Älykkään Suunnitelman ideaa vastaan yleensä heitetään. 

Meyer rakentaa argumenttinsa abduktiivisen päättelyn varaan (päättely parhaaseen selitykseen) eli tarkoitus on etsiä hypoteesi, joka on selitysvoimaisempi verrattuna muihin hypoteeseihin. Meyerin analyysissä pyörii neljä keskenään kilpailevaa maailmankatsomusta, joiden täytyy vastata suuriin kysymyksiin.

  • A) Teismin mukaan on olemassa persoonallinen, älykäs ja transsendentti (eli tuonpuoleinen) Jumala, joka toimii aktiivisesti maailmassa (eli maailma on ikään kuin avoin laatikko). 
  • B) Deismin mukaan on olemassa persoonallinen, transsendentti ja älykäs Jumala, joka ei kuitenkaan toimi aktiivisesti maailmassa luomishetken jälkeen. 
  • C) Materialismin/naturalismin mukaan aine, energia ja luonnonlait ovat kaikki mitä on olemassa (eli maailma on ikään kuin suljettu laatikko). 
  • D) Panteismin mukaan persoonaton Jumala on yhtä kuin luonto. 

Kun me laitamme nämä neljä maailmankatsomusta vastaamaan kolmeen olennaiseen kysymykseen, tulos on seuraavanlainen:

  • Kysymys 1: Onko Jumala olemassa? Jos vastaus on ”Ei”, päädymme naturalismiin. Jos vastaus on ”Kyllä”, vaihtoehtoina on kolme muuta maailmankatsomusta. 
  • Kysymys 2: Onko Jumala persoonallinen vai persoonaton? Jos vastaus on ”Persoonaton”, päädymme panteismiin. Jos vastaus on ”Persoonallinen”, meillä on kaksi muuta vaihtoehtoa. 
  • Kysymys 3: Toimiiko Jumala ainoastaan maailman luomisen hetkellä, vai toimiiko Hän myös läpi maailman historian? Jos vastaus on ”Toimii vain luomisessa”, päädymme deismiin. Jos vastaus on  ”Toimii myös maailman historiassa”, päädymme teismiin.

Näin ollen, kun pohdimme parasta mahdollista selitystä maailmankaikkeuden alulle, maailmankaikkeuden hienosäädölle ja DNA-koodin ja elämän syntymiselle, meillä on käsissämme neljä erilaista maailmankatsomusta, joiden selitysvoimaa meidän tulee arvioida verraten niitä keskenään:

Tiivistettynä lukujen 12-14 johtoäätös on seuraava. 1) Maailmankaikkeuden alun kohdalla ainoastaan deismi ja teismi ovat uskottavia vaihtoehtoja, koska selityksen on oltava transsendentti eli maailmankaikkeudesta erillään oleva Olento. 2) Hienosäädön kohdalla kaikki naturalismin alaisuudessa kehitellyt selitykset ovat epäuskottavia, eikä panteismi toimi loogisena selityksenä, joten vaihtoehdoiksi jää joko deismi tai teismi. 3) Vasta kun pääsemme DNA-koodiin ja älykkään elämän syntymiseen, deismi putoaa pois vaihtoehdoista, koska oman määritelmänsä mukaan Jumala ei toimi enää historian prosessissa luoden uutta. (Suurimman kritiikin luvussa 14 ottaa niskaansa Denis Lamoureux, joka on eräänlaisen teistisen evoluutio-näkemyksen kannattaja.) Lopputulema näyttää siten tältä:

Meyerin kirjan yksi tärkeä puoli on siinä, että hän pystyy nyt vastaamaan kattavasti tunnettuun kritiikkiin, joka on kuulunut tavanomaisesti näin: ”Te puhutte jatkuvasti Älykkäästä Suunnittelijasta, mutta ette koskaan suoraan sano, että kyse on oikeasti Jumalasta! Miksi ette ole rehellisiä ja myönnä suoraan, että yritätte kaupata kristinuskon Jumalaa!”

Meyerin vastaus on yksinkertainen ja se voidaan poimia vaikkapa kirjan sivulta 260: ”En usko, että todisteet biologiasta yksin voivat osoittaa, että elämän synnystä vastuussa olevalla älykkyydellä on kaikki teistisen Jumalan attribuutit. …todisteet pelkästään elämästä huokuvasta suunnittelusta eivät johda välttämättä transsendenttiseen ja älykkääseen Jumalaan.” Juuri näin. Koska Älykkään Suunnitelman ideassa on kyse nimenomaan tieteeseen pohjautuvissa argumenteissa, johtopäätös ei voi ylittää olemassaolevia todisteita.

Esimerkkiä käyttääkseni rikostutkija voi olemassa olevien todisteiden pohjalta päätellä varmuudella, että henkilön X murhasi henkilö Y, mutta hän ei voi päätellä, että henkilö Y on 195cm pitkä, painaa 76kg, käyttää puvuntakkia jne. Mutta nyt, kun Meyer on analysoinut sivukaupalla myös maailmankaikkeuden alkua ja sen hienosäätöä, dataa on enemmän ja tästä Suunnittelijasta voidaan päätellä enemmän asioita. Suunnittelijan täytyy olla transsendentti Olento, koska immanentti eli maailman sisäinen älykkyys ei voi edes periaatteessa toimia maailmankaikkeuden alun tai sen hienosäädön selittäjänä, koska sen oma olemassaolo on seurausta molemmista tosiasioista. 

Mutta voimmeko me todella käyttää tieteellisiä havaintoja Jumala-uskon tueksi? Tässä kohden tunnettu uusateisti Richard Dawkins astuu kuvaan mukaan. Kirjassa nimittäin lainataan hyvin usein Dawkinsin väitettä, joka kuuluu näin:

Maailmankaikkeudella on juuri ne ominaisuudet, joita me olettaisimmekin sillä olevan jos pohjimmiltaan ei ole suunnitelmaa, ei tarkoitusta, ei pahuutta, ei hyvyyttä, ei mitään muuta kuin sokea, säälimätön yhdentekevyys. (Mm. s. 13-14.)

Jos ateisti Dawkins kykenee tarkastelemaan maailmaa ja vetämään siitä johtopäätöksiä naturalismin tueksi, niin totta kai silloin teisti Meyer voi tarkastella maailmaa ja vetää siitä johtopäätöksiä teismin tueksi! Näin ollen Meyerin mukaan maailmankaikkeudella on juuri ne ominaisuudet joita me voisimme olettaa sillä olevan jos transsendentti ja tarkoitushakuinen älykkyys on toiminut maailmanhistorian luomisessa. 

Päätän kirjaesittelyn kahteen lainaukseen. Tieteenhistorioitsija Frederic Burnhamin on sanonut, että Jumala-hypoteesi on nykyään paljon uskottavampi vaihtoehto kuin koskaan aiemmin viimeisen sadan vuoden aikana. Astronomi Allan Sandage on puolestaan todennut, että jos Jumalaa ei olisi olemassa, tieteen tulisi keksiä Jumalan konsepti selittääkseen löytämänsä asiat! Meyerin 500-sivuinen analyysi — jolle tämä lyhyt esittely ei tietenkään ole tehnyt oikeutta — osoittaa miksi Burnhamin ja Sandagen kommentit tulee ottaa oikeasti vakavasti. 

Kirjan voi ostaa vaikkapa täältä.