Kirjoittanut Janne Saarela, helmikuu 2024
Nabeel Qureshi (1983-2017) oli entinen muslimi, joka kääntyi kristityksi vuonna 2005 vuosia kestäneen älyllisen kamppailun seurauksena. Merkittävä rooli kääntymyksessä oli Nabeelin kristityllä ystävällä Davidilla, jonka kanssa hän kävi railakasta keskustelua kristinuskon ja islamin välisistä eroavuuksista vuosien ajan. Tässä viimeiseksi jääneessä kirjassaan hän tiivistää 15 vuotta kestäneen tutkimustyönsä tulokset (s. 9). Kirjan ytimessä on kolme suurta kysymystä:
- Millä tavoin islam ja kristinusko eroavat toisistaan?
- Voimmeko tietää varmasti, onko kristinusko tai islam totta?
- Kannattaako totuuden puolesta kuolla?
Kirja jakautuu 10 osaan ja siinä on 40 lyhyttä lukua. Kirja on tiivis infiormaatiopaketti, mutta lyhyet luvut ja väliin upotetut tosielämän kertomukset tekevät lukemisesta leppoisaa. Kirja on kokonaisuudessaan loistava opas jokaiselle, joka haluaa perehtyä tarkemmin siihen, mitä kristinusko ja islam oikeastaan väittävät ja millä tavoin niiden totuusväitteitä voidaan tarkastella kriittisesti. Teos toimii siten kristillisenä apologeettisena puolustuspuheenvuorona islamia vastaan.
Osa 1: Sharia vai evankeliumi?
Islam ja kristinusko jakavat hyvin monia samoja totuusväittämiä. Molemmat uskonnot ovat monoteistisiä eli niissä uskotaan ainoastaan yhteen ainoaan Luoja-Jumalaan. Jumala on myös antanut inspiroituja pyhiä tekstejä. Myös Jeesuksen asema on molemmissa uskonnoissa merkittävä, koska myös islamin mukaan Jeesus syntyi neitseestä, hän puhdisti spitaalisia, paransi sairaita, herätti kuolleita, hän oli Messias ja hän on jopa tulossa takaisin toisen kerran! Monista samankaltaisuuksista huolimatta kyse on kahdesta täysin erilaisesta maailmankatsomuksesta. (Tilanne on Nabeelin vertausta käyttääksemme hieman samankaltainen kuin ihmisen ja simpanssin välinen eroavuus: vaikka he jakavat 95% saman DNA:n, heidän eronsa ovat silti valtavat!) Islamissa tulee seurata sharia-lakia, lakikokoelmaa, jota seuraamalla voi miellyttää Allahia ja saavuttaa Hänen suosionsa. Siinä kun islamissa tie elämään kulkee lain kautta, kristinuskossa se kulkee henkilön kautta. (Luku 1)
Islam merkitsee ”alistumista” ja siten muslimi on henkilö, joka alistuu Allahin alaisuuteen. Islamin mukaan ihmisen suurin ongelma on tietämättömyys. Siksi maailmaan on lähetetty monia profeettoja (kuten Adam, Nooa, Aabraham, Ismael, Iisak, Jaakob, Job, Mooses, Joona, Aaron, Salomo, Daavid ja tietenkin Jeesus ja lopulta Muhammad). Kaikki nämä miehet (islamin mukaan) tottelivat Jumalan tahtoa ja alistuivat eli noudattivat islamia. Jumala antoi heille inspiroituja tekstejä ja tämä mainitaan myös Koraanissa:
Heidän jälkeensä me lähetimme Jeesuksen, Marian pojan, todistamaan oikeaksi Tooran [=5. Mooseksen kirjaa], joka oli ennen häntä. Hänelle me annoimme Evankeliumin [=injil], jossa on johdatus ja valo ja joka todistaa oikeaksi Tooran, joka oli ennen sitä. Me annoimme sen johdatukseksi ja varoitukseksi hurskaille. (5:46)
Mutta koska ihmiset eivät seuranneet Allahia, Hän täydensi sanomansa lopullisella ilmoituksella, Koraanilla. Siksi jokainen, joka ei seuraa islamia, joutuu viimeisellä tuomiolla tuomituksi: ”Joka valitsee muun kuin alistumisen [=islamin] uskonnokseen, hänen valintaansa ei oteta vastaan, vaan hän joutuu tuonpuoleisessa perikatoon” (3:85).
Islamissa usko rakentuu yksijumalisen opin varaan: Allah ei ole Isä, eikä Allah ole Poika, vaan Hän on absoluuttisesti yksi (suura 112). Tämän tunnustaminen, shahada, on nk. viiden pilarin ensimmäinen ja tärkein osa: ”Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen profeettansa.” Muut pilarit ovat viisi päivittäistä rukousta, paasto ramadankuukauden aikana, almujen antaminen ja pyhiinvaellusmatka Mekkaan. Todellinen muslimi seuraa Muhammadin esimerkkiä ja tähän on pääsy hadith-kirjallisuuden kautta, jota imaamit selittävät ja tulkitsevat. (Luku 2)
Luvussa 3 Qureshi käsittelee ehkä yleisintä muslimien kristityille esittämää kysymystä: miten joku voi kuolla toisten syntien puolesta? Qureshin mukaan Jumalan rakkauden nerokkuus ja äärettömyys on siinä, ettei Jumala rajoita armoa ja oikeutta, vaan Hän tarjoaa armoa jokaiselle, joka on tehnyt syntiä ja vaatii oikeutta jokaisesta koskaan tehdystä synnistä. Tämän hän tekee tarjoutumalla itse kantamaan meidän syntiemme seuraukset ristillä.
Lopulta kyse on kahdesta hyvin erilaisesta diagnoosista ja siihen tarjotusta vastauksesta: islamin mukaan maailma kärsii tietämättömyydestä ja siihen lääkkeeksi tarjotaan shariaa. Kristinuskon mukaan maailma kärsii rikkinäisyydestä ja lääkkeeksi tarjotaan Jumalaa itseään, joka haluaa palauttaa läheisen suhteen luotujensa kanssa. (Luku 4)
Osa 2: Tauhid vai kolminaisuus?
Yksi merkittävin eroavuus islamin ja kristinuskon välillä liittyy niiden Jumala-käsitykseen. Islamin opin ytimeen liittyy olennaisesti tauhid-oppi: tauhidin mukaan Allah on absoluuttisen yksi. Siksi monien muslimiteologien mukaan toisten ikuisten olentojen olemassaolo Allahin rinnalla on loukkaus Jumalan suvereenisuutta vastaan. Tämä oppi synnytti kuitenkin jo varhain hankalan filosofisen väittelyn Koraanin ja Allahin välisestä suhteesta. Koska Koraani on Allahin ikuista puhetta, hänen puheensa attribuutti, onko Allahin rinnalla siis nyt jokin toinen ikuinen asia, Koraani?! Onko olemassa kaksi ikuista oliota, Allah ja Koraani? Jos Allah ei nimittäin ole millään tavoin jakautunut, vaan hän on absoluuttinen ykseys, kuinka Koraani voi silloin olla hänestä erillään ja silti Allahin ikuinen ilmentymä? Monet filosofit ja ryhmittymät, kuten jahmiitit ja mu’taziliitit, pitivät ajatusta Koraanin ikuisuudesta harhaoppisena, koska he korostivat valtavasti tauhid-oppia, joka siis kielsi tällaisen ajatuksen. Suuntauksien oppineet vetosivat mm. Koraanin jakeeseen 43:3, jonka mukaan arabiankielinen Koraani on nimenomaan ”tehty”, joten se ei voi olla ikuinen. Tämä tilanne johti sitten monien toisinajattelijoiden vainoamiseen useamman kalifin aikana. 800-luvulla toteutettu inkvisitio tunnetaankin mihnana. Esimerkiksi Ahmad bin Nasr al-Khuzai menetti päänsä, koska ei uskonut Koraanin olevan luotu, kuten tauhid-opin kannattajat väittivät. Lopulta al-Mutawakkil päätti verisen ajanjakson ja kielsi kiistelemästä Koraanin olemuksesta.
Nykyään kuitenkin enemmistö muslimeista uskoo Koraanin olevan ikuinen, vaikka tämä on teknisesti vastoin tauhid-oppia. Vastaus siihen kysymykseen, miten tämä on mahdollista on usein ”bila kayf”, ”kysymättä kuinka”. Edelleen monet joutuvat ongelmiin jos he kyseenalaistavat tauhid-opin. Näin kävi esimerkiksi vuonna 1995 egyptiläiselle oppineelle Nasr Abu Zayadille, joka julistettiin luopioksi, koska uskoi Koraanin olevan osittain luotu. (Luku 5)
Tauhid-oppi toimii myös pohjana sille, miksi muslimit vastustavat niin kiihkeästi oppia kolmiyhteisestä Jumalasta eli klassista kristillistä Jumala-näkemystä. Koraani kieltää tällaisen näkemyksen suoraan jakeessa 4.171 (”Uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: ’Heitä on kolme!’”). Qureshin mukaan tämä vieroksuminen perustuu kuitenkin kolminaisuusopin väärinkäsitykseen. Ensinnäkin kritsinuskossa ei painoteta Jumalan absoluuttista ykseyttä, vaan Hänessä, yhdessä olemuksessa, on kolme persoonaa. Olemus liittyy siihen mitä me olemme, kun taas persoona liittyy siihen ketä me olemme. Lisäksi Koraani ei tarkemmin analysoituna näytä suoranaisesti vastustavan kolminaisuutta, vaan monijumalisuutta, jossa Jeesus nähdään toisena Jumalan Jumalan rinnalla. Tämä on kuitenkin täydellisen väärä käsitys kristillisestä opista, joka on pohjimmiltaan aina ollut monoteistista. Näin ollen ”kolminaisuus, jonka Koraani kiistää, on siis oikeastaan kolmijumalisuutta, jossa kolme jumalaa ovat Allah, Jeesus ja Maria [5:116]” (s. 59). Tämä sopii siihen, että kun Koraanissa muistutetaan, että on olemassa vain yksi Jumala, kritiikki on suunnattu nimenomaan polyteististä näkemystä vastaan (16:51; 47:19; 112:1). Koraani ei siis Qureshin mukaan suoranaisesti missään kohden kiistä, etteikö Jumala voisi olla kolmiyhteinen! Joka tapauksessa tämä radikaalisti erilainen Jumala-näkemys selittää sen, miksi Koraanissa Allahia ei kuvata Jumalana, joka haluaisi läheiseen suhteeseen luotujensa kanssa, toisin kuin Raamatussa. Kristinuskossa rakkaus on Jumalan keskeinen periaate (1. Joh. 4:8). (Luku 6)
Islamilaisen Jumala-näkemyksen ongelmat syvenevät, kun ymmärrämme muutaman asian. Koska Allah on absoluuttisen yksi, Hän ei voi olla vuorovaikutuksessa minkään kanssa, ennen kuin hän luo maailman. Islamin mukaan Allah toki on laupias ja armollinen, mutta hän ei ole voinut olla tätä ennen luomaansa maailmaa, koska ei ollut ketään, johon olla suhteessa. Toisin on kristinuskossa, koska kolmiyhteinen Jumala on ollut vuorovaikutussuhteessa ikuisesti, ikuisten persoonien kesken. Näin ollen tahmud-oppi alkaa muuttua akilleen kantapääksi islamissa: se ei kykene selittämään Koraanin ikuisuutta, eikä se kykene selittämään Allahin riippumattomuutta maailmasta. (Luku 7)
Tästä syystä juuri Poika (Jeesus) erottaa kristinuskon radikaalisti islamista. Näiden kahden uskonnon Jumala-kuva on radikaalisti erilainen, joten vastaus kysymykseen ”palvovatko muslimit ja kristityt samaa Jumalaa?” ei ole aivan yksinkertainen. (Luku 8)
Osa 3: Muhammad vai Jeesus?
Kristillisen teologian ytimessä on ajatus Jeesuksen jumaluudesta ja islamilaisen teologian ytimessä on ajatus Muhammadin asemassa profeettana, jonka vuoksi se toistetaan päivittäin shahadassa. (Luku 9) Moni muslimi kuitenkin kysyy, että koska he kunnioittavat Jeesusta, miksi kristityt eivät kunnioita Muhammadia. Tähän liittyy kuitenkin se hankaluus, että muslimien Jeesus ei ole Uuden testamentin ja siten kristittyjen Jeesus. Luvut 9-12 ovatkin pitkälti kristityn selitystä muslimille siitä, mitä he oikeastaan ajattelevat Jeesuksesta ja miten hän voi olla sekä ihminen että Jumala.
Osa 4: Koraani vai Raamattu?
Qureshi kertoo kaksi tosielämän kertomusta siitä, miten Koraaneja ja Raamattuja on tuhottu. Koraanin kohdalla tapaus johti verilöylyyn ja monien kuolemaan, mutta Raamatun kohdalla ei ollut juurikaan seuraamuksia. Tämä asenne näkyy edelleen: juuri kenenkään ei tarvitse pelätä henkensä puolesta polttaessaan Raamatun, mutta Koraanin kohdalla on syytä olla peloissaan! Seuraamukset johtuvat ainakin osittain siitä, että muslimien näkemys Koraanista on aivan erilainen kuin kristittyjen näkemys Raamatusta. (Luku 13)
Käytännössä kristinuskossa Koraanin asemaa ei vastaa Raamattu, vaan Jeesus. Koraanihan on muslimille Allahin itsensä ikuinen sana. Kristityille ikuinen Jumalan Sana on kuitenkin persoona, Jeesus. Kristityt eivät yksinkertaisesti pidä Raamattua kolmiyhteisen Jumalan ikuisena ilmentymänä, vaikka sen teksti nähdäänkin tavalla tai toisella inspiroituna. Koraani ei sen sijaan ole inspiroitu, vaan se on pikemminkin paljastettu, koska se on taivaalliseen tauluun kirjoitettua Allahin omaa puhetta. Koraani ei ole siis muslimien mukaan syntynyt historiallisten tilanteiden keskellä, vaan se on Jumalan sanaa, joka vain paljastettiin Muhammadille 23 vuoden aikana. (Koraani tulee syyrian kielen sanasta quran, joka tarkoittaa resitaatiota.) Nykyisessä muodossa se koostuu 114 suurasta (eli luvusta) ja alkupuolen suurat ovat huomattavasti pidempiä kuin loppupuolen suurat. Lisäksi muslimioppineet ovat pyrkineet erottamaan toisistaan Muhammadilla Mekassa annetut suurat myöhemmistä Medinassa annetuista suurista. Erilaisia tekstilajeja Koraanissa ei kuitenkaan juurikaan ole, vaan käytännössä koko ajan Allah puhuu Muhammadille (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Tässä mielessä Koraani on hyvin erilainen kirja kuin Raamattu, joka koostuu hyvin monenlaisesta materiaalista. Toora ja evankeliumit ovat myös inspiroitua tekstiä, mutta Koraani on lopullinen Jumalan ilmoitus: ”Sano: ’Te, joilla on Kirja, teidän uskonne ei perustu mihinkään ennen kuin noudatatte Tooraa, Evankeliumia ja sitä, minkä olette saaneet Herraltanne [=Koraani].’” (5:68).
Koraanin sisältöön liittyy kuitenkin yksi olennaisen tärkeä termi: abrogaatio, Koraanin tekstin muuttuminen jälkikäteen. Ajatuksena on, että elämänsä loppuvaiheilla Muhammad saattoi antaa resitaatioita, jotka yksinkertaisesti peruuttivat aiemmat resitaatiot. Mutta miten Jumalan sana voidaan peruuttaa? Suuran 2:106 mukaan Allah voi tehdä näin, koska hän on kaikkivaltias: ”Jos me pyyhime pois jonkin jakeen tai annamme sen unohtua, annamme tilalle samanlaisen tai paremman. Etkö tiedä, että Jumala on Kaikkivaltias?” Koraanin lisäksi muslimit kääntyvät kuitenkin myös hadith-kirjallisuuden puoleen ja käytännössä ”yksin Koraani” -muslimit nähdään outona, poikkeuksellisena ja harhaoppisena porukkana. Lisäksi, koska todellinen Koraani on alkuperäinen arabiankielinen Koraani, käytännössä monikaan muslimi ei todellisuudessa ymmärrä sen sanomaa, vaan he vain resitoivat sitä siunauksen toivossa. (Luku 14)
Monet muslimiapologeetat painottavat sitä, ettei Koraanissa ole lainkaan ristiriitaisuuksia. Monet ovat kuitenkin löytäneet sen sivuilta monia sisäisiä ristiriitaisuuksia. Vaikka ristiriidat ovat Koraanille tuhoisampia kuin Raamatulle, Qureshi ei henkilökohtaisesti koskaan lämmennyt aiheen käyttämiselle keskusteluissa. Muslimien mukaan Raamattu on kuitenkin merkittävissä määrin turmeltunut. Näin täytyykin olla, koska (a) Koraani allekirjoittaa Tooran ja evankeliumien inspiraation, mutta (b) niiden sanoma ei käy kaikilta osin yhteen Koraanin kanssa. (Lisäksi Koraanin mukaan Raamattu on ennustanut Muhammadin tulon, mutta tällaista profetiaa on hyvin vaikea mistään löytää!) Muslimit ratkaisevat ongelman tahrif-opilla: Raamattu on tavalla tai toisella turmeltunut. Ongelmaksi tulee kuitenkin Koraanin kohdalla se, että sen teksti olettaa (10:94), että vielä Muhammadin aikana juutalaiset ja kristityt olisivat voineet varmistaa oikean opetuksen Raamatuistaan. Jokainen erityisesti Uuden testamentin tekstikritiikkiin perehtynyt toki tietää, ettei tällaista tiedetä tapahtuneen tekstien osalta. (Luku 15)
* Olen kirjoittanut aiheesta tarkemman analyysin ja se on luettavissa blogissani Tekstikritiikkitiistai.
Koraanin kohdalla tilanne on kuitenkin hankala. Kristinuskossa ei ensimmäiseen 300 vuoteen ollut edes teoriassa ketään, joka olisi voinut muuttaa tai tuhota Raamatun tekstejä systemaattisesti. Koraanin kohdalla tällainen valta kuitenkin lankesi muutamille henkilöille. Historia kertoo, että Muhammadin kolmas seuraaja, kalifi Uthman (644-655 jKr.) oli koko maailman muslimien ylin auktoriteetti ja jo tällöin Koraanista oli liikkeellä erilaisia versioita. Uthman päätti toimia: hän määräsi kerättäväksi kaikki Koraanin käsikirjoitukset ja käski polttaa ne tulessa. Tästedes muslimeilla olisi käytössä vain yksi ainoa standardoitu teksti. (Luku 16)
Osa 5: Jihad vai ristiretket?
Kirjan luvut 17-20 keskittyvät kunkin uskonnon historiassa esiintyviin väkivaltaisuuksiin. Mitä tulisi ajatella kristittyjen suorittamista ristiretkistä ja mitä monien muslimien tekemistä terroriteoista? Qureshi toteaa muuttaneensa radikaalisti näkemystään ristiretkistä tutustuttuaan tarkasti tuon ajan historiaan. Kävi ilmi, ettei muslimille yleisesti kerrottu propagandistinen tarina pitänytkään paikkansa. Tosiasiassa ensimmäisessä ristiretkessä oli kyse puolustuksesta, koska muslimit olivat hyökkäilleet pitkän aikaa kristittyjen kimppuun valloittaen heidän maitaan. Muslimihallitsijat mm. kaappasivat kristittyjä poikia ja tekivät heistä orjasotureita toisia kristittyjä vastaan. ”Bysantin keisarin pyytäessä paavin apua muslimit olivat valloittaneet kaksi kolmasosaa kristitystä maailmasta” (s. 139). Tästä syystä muslimit eivät itse asiassa koskaan kantaneet ristiretkistä kaunaa ennen kuin vasta aivan viime vuosisatoina, kun historia muuttui pikku hiljaa myytiksi. (Luku 17)
Vuonna 2009 Nabeel istui kahvilassa muutamien vanhojen lapsuudenystäviensä kanssa, jotka olivat entisiä ahmadiyya-muslimeja, jotka olivat liittyneet sunneihin. Keskustelun aikana Nabeel kysyi ystävältään, mitä hän ajatteli islamin kuolemanrangaistuksesta luopioita kohtaan. (Ahmadiyya-muslimit ovat kaikkein rauhanomaisimpia, kun taas sunneilla on asiasta tiukka käsitys.) Vastaus: ”Asia on päivänselvä. Profeetta kertoi yksiselitteisesti, että islamista luopuneet on surmattava.” Nabeel tarkensi, että jos he olisivat olleet muslimimaassa (jossa ei päde länsimaiset lait), tappaisiko hän Nabeelin. Vastaus: ”Kyllä, tappaisin sinut heti paikalla. Niin profeetta määrää.”
Tämä käsitys oli täysin sopusoinnussa hadith-kirjallisuuden kanssa, jossa on monia kertomuksia siitä, miten Muhammad surmaa luopioita säälittä. Qureshin mukaan ”todistusaineisto on niin selvä, että kaikki sunnilaisuuden ja shiialaisuuden tärkeimmät koulukunnat opettavat lakia uskosta luopumisesta” (s. 145). Vaikka länsimaalaiset yrittävätkin ahkerasti luoda asiasta erilaisen kuvan, islam on aina opettanut näin. Ajatus luopioiden rangaistuksetta jättämisestä ja rauhanomaisesta islamista on moderni keksintö. (Aiheeseen liittyy myös aiemmin mainittu abrogaatio: yleisen käsityksen mukaan suura 9.29 kumoaa aiemman suuran 2.256 eli muslimien tulee taistella niitä juutalaisia ja kristittyjä vastaan, jotka eivät noudata islamia.) Qureshin analyysin mukaan ”seuratakseen rauhanomaista näkemystä islamista uskovan on kuitenkin jätettävä huomiotta tai hylättävä valtavat määrät Muhammadin elämään liittyvää traditiota sekä käytännössä koko islamilaisen laintulkinnan laaja historia” (s. 146).
Jihadissa onkin perimmiltään kyse siitä, että henkilö seuraa Muhammadin esimerkkiä. Tämä on myös Isis-liikkeen argumentti. Näin ollen vaihtoehtoja ei hänen mukaansa ole kovinkaan montaa: ”Rauhanomaisemman islamin kannattajan on joko kiistettävä kokonaan Muhammadin eläessään antama esimerkki, julistettava Muhammadin opetukset perättömäksi…tai kiistettävä jotkin historiallisten dokumenttien kertomukset Muhammadin elämästä. Keskivertomuslimi toimii viime[ksi] mainitulla tavalla.” (s. 149) Siinä kun Jeesus Nasaretilaisen elämän ja opetuksen kirjaimellinen seuraaminen johtaa pasifismiin ja uhrautuvaan rakkauteen, Muhammadin eläessään antaman esimerkin ja hänen opetustensa kirjaimellinen seuraaminen johtaa väkivaltaiseen jihadiin. (Luku 18)
Osan 5 jälkeen Qureshi esittelee tiiviisti tulokulman kysymykseen 2: Voimmeko tietää, onko kristinusko tai islam totta? Monet ihmiset ovat rakentaneet tietynlaisen maailmankatsomuksen lähinnä subjektiivisista syistä, mutta sekä kristinusko että islam esittävät menneisyyteen liittyviä väitteitä, joiden paikkansapitävyyttä voidaan arvioida historiallisten dokumenttien avulla. Kristinuskon ydin on Qureshin mukaan tiivistetty Roomalaiskirjeen jakeessa 10:9:
Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
Tässä luetellaan kolme ydinasiaa, jotka kristityn on allekirjoitettava: (1) Jeesus kuoli, (2) Jeesus nousi kuolleista ja (3) Jeesus on Jumala (Herra, kreik. ’Kyrios’). On kiinnostavaa huomata, että islam kiistää raivokkaasti kaikki kolme väitettä! Näin ollen jos voimme osoittaa kristinuskon väitteet oikeaksi, islam on väärässä ja toisin päin. Islamin ytimessä on puolestaan shahada-uskontunnustus ja Koraanin merkittävä asema. Näin ollen viittä eri asiaa on syytä tutkia tarkasti:
- Jeesuksen ristinkuolema. (Osa 6)
- Jeesuksen ylösnousemus. (Osa 7)
- Jeesuksen väite hänen jumaluudestaan. (Osa 8)
- Muhammadin profeetanasema. (Osa 9)
- Koraanin jumalallinen inspiraatio. (Osa 10)
Osa 6: Kuoliko Jeesus ristillä?
Vuonna 2002 Nabeel sopi ystävänsä Davidin kanssa, että he kokoontuisivat keskustelemaan Jeesuksen ristinkuolemasta ja ottaisivat muutamia ystäviä mukaansa tueksi. Nabeel toi paikalle isänsä, jonka tietoihin hän asetti luottamuksensa. Ikävä kyllä (Nabeelin kannalta) David toi paikalle ystävänsä Michael Liconan, joka puolestaan toi paikalle ystävänsä Gary Habermasin! Keskustelu ei sujunut hyvin Nabeelin näkökulmasta. Kirjan luku 21 tiivistääkin hienosti Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen liittyvät historialliset huomiot. Muslimit ovat tässä kohden äärettömän heikoilla, koska käytännössä kaikki muut — jopa kaikkein skeptisimmät Uuden testamentin tutkijat, kuten Gerd Lüdemann ja John Dominic Crossan — myöntävät, että Jeesus todella kuoli ristillä. Historiallinen aineisto on yksinkertaisesti murskaava. Kirjan luku 21 onkin oivallista luettavaa ristiinnaulitsemiseen liittyvien historiallisten yksityiskohtien kannalta.
Koraani kuitenkin kieltää Jeesuksen ristinkuoleman yksiselitteisesti. Olennainen teksti on suura 4:157-59:
Ja [juutalaiset] sanoivat: ”Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään”. Mutta eivät he surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he tosiaan häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen.”
Muslimit selittävät tätä hieman hankalasti tulkittavaa kohtaa kahdella eri tavalla. (A) Ensimmäinen mahdollisuus on keskittyä sanoihin ”eivät he surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä”. Monet muslimiväittelijät keskittyvät tähän ja väittävät, ettei Jeesus kuollut ristillä. Teoriaa voidaan kutsua teistiseksi pöyrtymisteoriaksi, koska Jumala itse halusi pitää Jeesuksen ihmeellisesti elossa. Jeesus siis oli ristillä, muttei kuollut. (B) Toinen mahdollisuus, joka on yleisempi muslimien keskuudessa, on keskittyä sanoihin ”heistä vain näytti siltä”. Tätä kutsutaan sijaisteoriaksi, jonka mukaan joku muu, yleisimmin Simon Kyreneläinen tai Juudas Iskariot, ristiinnaulittiin Jeesuksen sijasta. Allah siis teki tavalla tai toisella ihmeen. (Luku 22)
Teorioissa on kuitenkin leegion verran ongelmia. Islam joutuu käytännössä kiistää sen ainoan asian, josta kaikki tutkijat ovat yksimielisiä liittyen historiassa eläneeseen Jeesukseen: hän kuoli ristillä Pontius Pilatuksen aikana. Kirjaimellisesti ottaen Koraani toki sanoo ”eivätkä ristiinnaulinneet häntä”, jonka antaisi olettaa, ettei Jeesusta koskaan naulittu ristille ylipäätään. Joka tapauksessa vetoaminen ihmeeseen ei saisi olla ensimmäinen vaihtoehto asioita selittäessä. Ristille on olemassa luonnollinenkin ja täysin järkeenkäypä selitys: Jeesus kuoli ristillä! Tämä on kaikkein ilmeisin selitys tapahtumalle. Mielenkiintoista kyllä, sijaisteoria löytyy jo aiemmista lähteistä, mm. gnostilaisen Basilideen opetuksista, teoksesta, joka ei anna historiallisesti arvokasta tietoa Jeesuksesta. Koraanissa on siten muutamia kohtia, joissa toistetaan joissain aiemmissa gnostilaisissa tai apokryfisissä teoksissa esiintyviä väitteitä. (Luku 23) Olisikin todella outoa laittaa suurempi painoarvo kirjalle, joka syntyi yli 600 vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen ja yli tuhannen kilometrin päässä tapahtumapaikalta! (Luku 24)
* Olen käsitellyt teemaa tarkemmin nettitekstissä ”Koraani testissä: Jeesus & ristinkuolema.”
Meillä on myös hyvät historialliset syyt uskoa Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen. Luku 25 onkin tiivistyksenomainen esittely Gary Habermasin käyttämästä minimal facts eli vähimmäisvaatimuksen metodista.
* Jeesuksen ylösnousemuksesta ks. uunituore kirjani Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä.
Luku 26 selittää miksi muslimit suhtautuvat hyvin nuivasti Paavaliin. Heidän mukaansa juuri Paavali oli vastuussa kristillisen sanoman turmeltumisesta. Taustalla on jälleen Koraanissa oleva opetus Jeesuksen opetuslapsista, joita kuvataan hyvin optimistisessa valossa. Suuran 3.52 mukaan opetuslapset vastasivat myöntävästi Jeesuksen kutsuun seurata Allahia ja 3:55 mukaan Allah korottaisi heidät muiden ihmisten yläpuolelle ylösnousemuksen päivään saakka. Kuitenkin kristillinen oppi on islamin mukaan turmeltunut ja syyllinen täytyy löytyä: ja se löytyy Paavalista. Muslimioppineet suhtautuvat häneen laajasti hyvin nihkeästi. (Luku 26) Tällainen väite ei kuitenkaan kestä tarkempaa kriittistä analyysiä, kuten luku 27 hyvin osoittaa.
Osa 8: Väittikö Jeesus olevansa Jumala?
Kristinusko ja islam ajautuvat pahimpaan ristiriitaan nimenomaan kysymyksessä liittyen Jeesuksen persoonaan. Kuka hän ajatteli olevansa? Koraanin mukaan kaikki, jotka pitävät Jeesusta Jumalana syyllistyvät anteeksiantamattomaan syntiin, shirkiin, ja tulevat saamaan siitä rangaistuksen helvetissä (5:72-73, ks. myös 4:48). Koraanin mukaan Jeesus ei kuitenkaan koskaan väittänyt mitään tällaista — Jeesus itse kieltää sen hyvin suoraan suurassa 5:116-117, — vaan tämä väite nousi esiin myöhemmin. Koraani kuitenkin allekirjoittaa evankeliumien inspiroidun aseman, joten Johanneksen evankeliumia lukiessa Nabeel koki syvän järkytyksen: Jeesuksen jumaluus väännetään rautalangasta heti ensimmäisestä jakeesta alkaen! Myöhemmin Nabeelille kävi selväksi, että väite löytyy jopa kaikkein varhaisimmasta evankeliumista eli Markuksesta. Asia tulee ilmi heti evankeliumin alun Jesaja-lainauksesta (40:3) ja se painottuu läpi evankeliumin Jeesuksen teoissa ja huipentuu hänen sanoihinsa sanhedrinin kuulustelussa (Mark. 14:64). Näin ollen:
Luettuani Markuksen evankeliumin juutalaisten kirjoitusten näkökulmasta käsin en voinut enää välttää väistämätöntä lopputulosta. Alkusanoista huipentumaansa saakka Markuksen evankeliumi keskittyy julistamaan Jeesuksen jumaluutta. Ensimmäinen koskaan kirjoitettu Jeesuksen elämäkerta on suunniteltu kertomaan, että Jeesus on Jumala. (s. 239) (Luku 29)
Muslimit tarttuvat kuitenkin moniin raamatunkohtiin, jotka ovat heidän mukaansa ongelmallisia Jeesuksen jumaluusväitteiden kannalta. Monet muslimiapologeetat tarttuvat sellaisiin jakeisiin kuin Joh. 17.3; 14:28; Mark. 1:35; 10:18; Matt. 4:10; Joh. 5:19; Mark. 13:32. Yleinen väite on, ettei Jeesus koskaan itse väittänyt olevansa Jumala. (Luku 30)
Qureshin mukaan dilemma ratkeaa pitkälti siten, että (a) otamme huomioon jakeiden kontekstin ja (b) tarkastellaan tarkemmin oppia Jeesuksen jumaluudesta. Esimerkiksi Johannes tekee sekä evankeliuminsa alussa (1:1-18) että lopussa (20:28) hyvin selväksi Jeesuksen jumaluuden, joten tämä täytyy olla se tulkinnallinen linssi, jonka läpi muut jakeet tulee lukea. Ainoa tapa selittää Johanneksen kerrontaa onkin päätyä malliin, jossa Jumaluudessa on useita eri persoonia: juuri kuten kolminaisuusoppi opettaa! Lisäksi Paavali toteaa Filippiläiskirjeen jakeissa 2:5-11 miten Jumala rajoitti itseään tullessaan ihmiseksi. Jumala ei myöskään missään ”rukoile itseään”, koska Isä ja Poika ovat eri persoonia. Mielenkiintoiseksi asia muuttuu Jeesuksen messiaanisuuden kohdalla, jonka muslimitkin allekirjoittavat. Mutta kuten hyvin tiedostetaan, jakeita, joissa Jeesus väittää suoraan olevansa Messias ei ole kovinkaan montaa! Itse asiassa yksi niistä harvoista tilanteista, jossa Jeesus myöntää olevansa Messias on sama kohtaus, jossa Jeesus allekirjoittaa myös väitteen omasta jumaluudestaan (Mark. 14:61-62)! (Ja jos jakeet Joh. 4:25-26 riittää osoittamaan, että Jeesus on Messias, pitäisi jakeiden Joh. 20:28-29 riittää osoittamaan, että hän on Jumala.) (Luku 31)
Islamin mukaan Jeesus oli siis lopulta opettajana niin huono ja epäpätevä, ettei hän kyennyt iskostamaan seuraajiensa mieleen sitä yksinkertaista seikkaa, että hän on pelkkä ihminen. Lisäksi Koraanin mukaan opetuslapset olivat hurskaita miehiä, mutta historiallisten lähteiden mukaan he julistivat alusta saakka Jeesuksen ylösnousemusta, asiaa, jonka Koraani tiukasti kieltää. Miten sovittaa tämä ristiriita? Itse asiassa Qureshin mukaan Allah alkaa näyttää itse syylliseltä tähän maailmanlaajuiseen petokseen, koska hän on se, joka antoi vain näyttää siltä, että Jeesus olisi ylipäätään kuollut ristillä. Hän toteaakin, että kolmen vuoden intensiivinen tutkimus oli osoittanut, että kristinusko oli äärimmäisen hyvin perusteltu historiallisessa mielessä. Oli siis vaihtoehto sivuuttaa kaikki todisteet, kääntyä kristityksi tai uskottava, että islamin todisteet olivat tätäkin pätevämpiä. Siksi Qureshi alkoi tutkia tarkemmin profeetta Muhammadia (osa 9) ja Koraania (osa 10) pyrkiessään löytämään vakuuttavampia todisteita islamin puolesta. Yritys epäonnistui.
Osa 9: Onko Muhammad Jumalan profeetta?
Jokainen päivä islamilaisessa maassa alkaa minareetista kuuluvalla julistuksella, jossa tunnustetaan usko Muhammadiin Jumalan erityisenä profeettana. Puolustaessaan aiemmin Muhammadin asemaa Qureshi kiinnitti huomiota (1) Muhammadin elämään ja luonteeseen, (2) profetiaan, joka hänestä oli Raamatussa annettu (Suura 7:157) ja (3) hänen kykyynsä ymmärtää monia tieteellisesti myöhemmin osoitettuja tosiasioita maailmasta etukäteen. Mitä tulee kohtaan 1, Qureshi esitteli ystävilleen Muhammadin suureksi naisten ja orpojen puolustajaksi, joka oli suuri johtaja ja armahtava valloittaja. Lisäksi sekä Toora (5. Moos. 18:18-19) että evankeliumit (Joh. 16:12-14) ennustivat hänen saapumisensa. Koraanin jumalallisesta alkuperästä taas oli todisteena monet suurat, joista paljastuu ihmeellisiä tieteellisiä yksityiskohtia, jotka on myöhemmin osoitettu päteviksi (mm. 23:12-14 liittyen ihmisalkion kehitykseen, 78:6-7 liittyen vuorten geologiaan jne. (Luku 33)
Asiat eivät kuitenkaan osoittautuneet näin yksinkertaisiksi. Uppouduttuaan parhaimpiin olemassaoleviin lähteisiin Muhammadista, eli Koraaniin sekä Sahih Bukharin ja Sahih Muslimin hadith-kokoelmiin, Muhammadista alkoi paljastua aivan toisenlainen kuva. Jo ilmestysten alkuvaiheessa Muhammad oli käyttäytynyt hyvin itsetuhoisesti ja enkelin tuli taivutella häntä, ettei hän tappaisi itseään. Sotiin hän suhtautui hyvin kiihkeästi todeten, että se oli parasta mitä maailmassa saattoi olla. Lisäksi paljastui, että Muhammad oli hyvin julma valloittaja, joka ei juurikaan tuntenut sääliä. 52-vuotiaana hän meni jopa naimisiin 9-vuotiaan tytön, Aishan, kanssa, joka kuulostaa hyvin oudolta. Lisäksi Muhammadin mukaan helvetin asukkaista suurin osa on miehilleen epäkiitollisia naisia.
Mitä tulee hänestä lausuttuihin profetioihin, niin ei tarvitse olla kummoinenkaan lukija huomatessaan, ettei teksteissä puhuta mitään Muhammadista (5. Mooseksen kirjan kohdassa puhutaan ”veljeskansan joukosta” nousevasta miehestä, joka ei voi olla ismaililainen ja Johanneksen kohta puhuu päivänselvästi Pyhän Hengen, ei Muhammadin, saapumisesta). Lisäksi tunnetut muslimien väitteet Koraanissa olevista yliluonnollisista tieteellisistä yksityiskohdista ovat suurta liioittelua ja tekstien tai tieteellisen aineiston väärinymmärrystä. Esimerkiksi Koraanin väite, jonka mukaan sikiön luut kehittyvät ensin, kunnes ne puetaan lihalla on selvästi virheellinen, koska nykytieteen mukaan luut ja lihakset kasvavat yhtäaikaisesti. Lisäksi Koraanissa on virheellistä tietoa liittyen mm. auringon laskupaikkaan: se ei laske sameaan lähteeseen (18:86). (Luku 34)
* Tästä aiheesta nyt suomeksi myös Rope Kojosen teksti ”Koraanin tieteellisten ihmeiden nousu ja tuho”, joka löytyy Areiopagilta.
Yksi muslimien ongelma on se, että he eivät juurikaan itse lue ensisijaisia lähteitä Muhammadista, vaan heidän tietonsa perustuvat muiden kertomiin yhteenvetoihin, joista ongelmalliset kertomukset on suodatettu pois. Luettuaan itse tätä kirjallisuutta Nabeel keräsi parissa kuukaudessa yli satakohtaisen onglmallisen listan asioita, joista hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut. Mitä tulee Muhammadiin ja historiaan, on muistettava, että Imam Bukhari ja hänen oppilaansa Imam Muslim, jotka siis keräsivät kasaan hadith-materiaalia, työskentelivät yli 200 vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen!
Samanlainen historiallinen ongelma liittyy Muhammadista kirjoitettuihin elämäkertoihin. Ensimmäinen sellainen ilmestyi vasta 140 vuotta hänen kuolemansa jälkeen: siitä oli vastuussa Ibn Ishaq. Ikävä kyllä tämä teos on kadonnut, mutta Ishaqin oppilas al-Bakkhai kirjoitti siitä oman versionsa. Al-Bakkhai toimi Ibn Hishamin opettajana, joka sitten editoi al-Bakkhain versiota ja vasta tämä teos on säilynyt meidän aikaamme saaka. (Jaakko Hämeen-Anttila on kääntänyt teoksen suomeksi.) Ikävä kyllä, Ibn Hissam myöntää teoksessaan suoraan, että hän on jättänyt pois paljon epämukavaa materiaalia Muhammadista + sellaista materiaalia, joka oli hänen mukaansa paikkansapitämätöntä: liikkeellä oli siis paljon myös sepitettyä materiaalia. Näin ollen ”meille säilynyt versio on suodatettu monia kertoja sekä epäaitojen ainesten että hankalien totuuksien suhteen” (s. 285). (Lukijan kannattaa huomata, että tämä on valtavan pitkä ajanjakso verrattuna siihen, miten nopeasti Jeesuksesta kirjoitettiin neljä elämäkertaa!)
Tosiasia on, että historioitsijat ovat hyvin skeptisiä sille, miten paljon me voimme ylipäätään tietää juuri mitään islamin alkuvaiheista tai Muhammadin elämästä. Jotkut tutkijat ovat itse asiassa menettänet toivonsa kokonaan. Koraanissa Muhammad esiintyy vain neljästi ja vasta 800-luvulla hänen nimensä alkaa löytyä kolikoista. Ongelmallista on myös se, että valloitetuilta kansoilta on jäänyt melko paljon tekstimateriaalia, mutta kukaan ei koskaan mainitse Muhammadia tai edes ”muslimeja”. Lopputulema on Nabeelin mukaan tämä: emme voi tietää varmuudella juuri mitään historiallisesta Muhamamdista! (Luku 35) Hän joutui lopulta myöntää, että jos hän kohtelisi islamiin liittyviä lähteitä samalla tavalla kuin hän oli kohdellut Johanneksen evankeliumia, hänellä ei olisi mitään syitä pitää Muhammadia profeettana. (Luku 36)
* Ks. aiheesta brittiläisen historioitsija Tom Hollandin teos In the Shadow of the Sword. Jo ensimmäisen luvun lukeminen osoittaa, miten pessimistinen tilanne meillä on käsissämme. Aiheesta on myös YouTubessa on katsottavissa reilu tunnin mittainen Hollandin tekemä dokumentti Islam: The Untold Story.
Osa 10: Onko Koraani Jumalan sanaa?
Koraanin asema islamissa vastaa Jeesuksen asemaa kristinuskossa. Mulsimit ajattelevat yleisesti, että Koraani on ylettömän kaunista kieltä, eikä yksikään ihminen olisi voinut saada aikaan tällaista taideteosta. (Myönnän Koraania jonkun verran lukeneena, että tämä argumentti kuulostaa kyllä todella, todella oudolta…) Koraanissa onkin kohtia, jossa epäilijöitä kehotetaan itse valmistaan yhtä loistavia suuria (ks. 10:37-38; 17:88). Sen lisäksi, että Koraanissa on väitetysti monenlaista ihmeellistä tietoa (mm. liittyen tieteeseen), olennaisin painotus annetaan sille, ettei Koraani ole muuttunut tippaakaan matkan varrella. Väitteen mukaan jokainen kirjain on säilynyt täydellisesti aina siitä saakka, kun Allah paljasti sen Gabrielin kautta Muhammadille! (Luku 37)
Myöhemmin Nabeel tutustui mm. Gerd Puinin kirjoituksiin, joka on Koraanin arabbiankieliseen ortografiaan [oikeinkirjoitus] erikoistunut tutkija. Hänen mukaansa noin joka viides lause Koraanissa on käsittämätön! Mitä tulee väitteeseen Koraanin laadusta ”tämä on paras teksti, mitä kukaan on koskaan saanut aikaan”, niin argumentti on toki hyvin subjektiivinen: miten mitata tällaista? Moni suhtautuisi varauksella jos 1700-luvulla elänyt Stradivarius väittäisi viulujensa alkuperän olevan taivaallinen, koska kukaan ei vieläkään pysty tekemään yhtä laadukkaita soittimia!
Mitä tulee Koraanin säilymiseen, niin (kuten jo luvussa 16 todettiin), kiitos Uthmanin, joka poltti kaikki muut Koraanin versiot, tekstikriitikoilta on ryöstetty kaikki olennainen materiaali, jonka avulla Koraanin tekstihistoriaa voitaisiin koskaan kunnollisesti jäljittää! (Uuden testamentin kohdalla tilanne on juuri päinvastainen.) On kuitenkin mahdollista osoittaa, että Koraani on toden totta muuttunut: tämä ei ole edes vaikeaa. Tulee muistaa, ettei Koraani ollut alunperin kirjallinen, vaan suullinen tuotos, joten se säilyi pitkään muistin varaisesti. Koska monet Koraanin resitoijat olivat kuolleet, Umar pelkäsi, että he saattoivat menettää suurimman osan Koraanin sisällöstä. Sahih Bukharin hadith-kokoelmassa myönnetäänkin, että Koraani koottiin ”palmunlehviltä, ohuilta valkeilta kivilaatoilta sekä miehiltä, jotka olivat painaneet sen muistiinsa”. Sama hadith myöntää, että jotkut suurat olivat enää yhden ainoan miehen muistissa! Qureshi tiivistää:
Jos kaikkein luotettavimpien traditioiden mukaan Koraanissa oli osia, jotka tunsi vain yksi ihminen, toisi osia, jotka olivat kadoksissa ja jakeita, jotka muslimit olivat unohtaneet, voisivatko jotkut osat Koraanista olla kokonaan kadonneet? Voimmeko todella sanoa, että teksti, johon liittyy näin paljon epävarmuuksia, olisi säilynyt täydellisesti muuttumattomana? (s. 307) (Luku 38)
Nabeel on huomannut, että muslimit yleensä järkyttyvät, kun heille kerrotaan näistä asioista, koska he eivät yksinkertaisesti tiedä niitä, koska kukaan ei ole kertonut tai he eivät ole itse lukeneet näitä teoksia. Totuus kuitenkin on, että ”tämän päivän Koraania ei ole koostanut yksikään Muhammadin nimeämistä opettajista, vaan se on yksi useista eri kaanonversioista. Tämä versio sai kalifaatin hyväksynnän ja siitä tuli virallinen versio. Muut versiot poltettiin.” (s. 311) Vielä 300 vuotta Muhammadin kuoleman jälkeen jotkut muslimit joutuivat jopa hakattaviksi, koska he resitoivat Koraania tavalla, joka ei käynyt yhteen virallisen version kanssa. Tosiasiassa jopa nykypäivän eri Koraaniversiossa seurataan hieman erilaisia lukutapoja eri sanojen kohdalla. (Luvut 39-40)
Entä viimeinen kolmesta kysymyksestä: kannattaako totuuden puolesta kuolla? Kirjassa on inclusio, eli se alkaa ja päättyy Sara Fatimaan, joka kääntyi muslimista kristityksi, ja jonka oma veli lopulta murhasi, polttaen hänet luopiona sen jälkeen, kun oli repinyt hänen kielensä irti. (Teko raportoitiin saudiarabialaisessa sanomalehdessä 12.8.2008 otsikolla ”Al-Hasban jäsen surmaa sisarensa tämän käännyttyä kristityksi”.) Päätän kirjaesittelyn Sara Fatiman kirjoittamaan runoon, jonka hän ehti julkaista verkkoon juuri ennen marttyyrikuolemaansa:
Kyyneleet valuvat poskillani ja voi kuinka sydämeni suree.
Miten voit olla niin julma niitä kohtaan, jotka ryhtyvät kristityiksi!
Messias sanoo: ”Autuaita ovat ne, joita vainotaan.”
Messiaan vuoksi me kestämme kaiken.
Mitä se sinua koskee, että luovumme uskostamme?
Et sinä joudu meidän hautaamme, ei sinua haudata kanssamme.
Jo riittää, miekkasi eivät kosketa minua mitenkään!
Uhkauksesi eivät satuta minua, emmekä me pelkää.
Jumalan nimessä, olen kristitty kuolemaani asti!
Voi silmiäni, itke surullista elämääni, sillä vuosikausia elin kaukana Herrastani Jeesuksesta.
Historia, todista puolestani! Todistajat, lausukaa todistuksenne!
Olemme kristittyjä ja kuljemme Messiaan tietä.
Kuulkaa, mitä sanon, ja painakaa se sydämeenne!
Jeesus on Herrani ja hän on suojelijoista suurin.
Sääli itseäsi ja elämääsi, katso kuinka kammottava viha sumentaa katseesi.
Ihminen on ihmisen veli, voi oppineet!
Missä on inhimillisyys ja rakkaus? Missä sinä olet?
Viimeiset sanani ovat rukous maailmojen Herralle, Jeesukselle Messiaalle, Valolle, joka opastaa meitä:
Uudista heidän sydämensä ja avaa heidän silmänsä näkemään.
Voi muslimit, levittäköön hän rakkautensa teidän keskellenne.
* Nabeel Qureshi menehtyi 34-vuotiaana vuonna 2017 pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Myös kaksi muuta Nabeelin teosta on suomennettu: Etsin Allahia löysin Jeesuksen (Perussanoma, 2016) ja Totuus Jihadista (Perussanoma, 2015). Hänen islamia käsittele luentosarjansa, jonka hän piti Biola Universityssä, löytyy YouTubesta.