Kirjoittaja Janne Saarela

Johdanto

Tässä tekstissä annetaan viisi pääasiallista syytä luottaa Uuden testamentin neljän evankeliumin kuvaukseen Jeesuksesta. Evankeliumit Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan ovat parhaimmat lähteet Jeesus Nasaretilaisesta. Jeesuksesta kertovia teoksia on olemassa muitakin, mutta nämä apogryfiset evankeliumit ilmaantuivat maailmaan paljon myöhemmin. 

Tämä ei tarkoita sitä, että Jeesuksesta ei olisi jäänyt luotettavaa tietoa muualle kuin neljään evankeliumiin. Olen osoittanut muualla melko tarkasti, että Jeesus jätti jälkensä sekä kreikkalai-roomalaisiin että juutalaisiin lähteisiin. Mutta nämä lähteet eivät anna meille Jeesuksesta mitään uutta tietoa: ne vain vahvistavat joitain asioita, jotka me jo tiesimme neljän evankeliumin pohjalta. 

Tämän lisäksi arkeologia on tuonut esiin uutta aineistoa, joka jatkuvasti vahvistaa evankeliumeiden kuvauksen. Esimerkiksi vuonna 1961 löydettiin kivenpala, jossa oli maininta Pontius Pilatuksesta ja hänen tittelistään. Tämä oli ensimmäinen arkeologinen vahvistus Pilatuksen olemassaolosta ensimmäisellä vuosisadalla. Vuonna 1990 Uudessa testamentissa mainitun ylipappi Kaifaan hauta löydettiin etelä-Jerusalemista. 

Todistustaakka

Kenellä tulee olla todistustaakka evankeliumeiden kuvauksista puhuttaessa? Ovatko evankeliumit ”syyllisiä ennen kuin ne osoitetaan syyttömiksi”, vai ”syyttömiä ennen kuin ne osoitetaan syyllisiksi”?  Skeptiset tutkijat lähtevät ensinmainitusta lähtökohdasta, mutta tässä tekstissä pyritään osoittamaan, että jälkimmäinen vaihtoehto on historiallisesti perustellumpi.

5 faktaa

1. Kertomukset Jeesuksesta kirjoitettiin ylös niin nopeasti, että tarvittavaa aikaa legendojen syntymiselle ei ollut tarjolla. 
2. Evankeliumit eivät ole verrannollisia kansansaduille tai urbaanilegendoille. 
3. Juutalainen tapa välittää eteenpäin suullisia traditioita oli melko kehittynyt käytäntö ensimmäisellä vuosisadalla. Juutalaiset lapset ja nuoret opetettiin muistamaan suullista opetusta ulkoa. 
4. Tietyt asiat pitivät Jeesus-traditiot (yksittäiset kertomukset Jeesuksen toiminnasta tai opetuksista) sellaisena kuin ne olivat tapahtuneet. Yksi tällainen oli 12 apostolin aktivinen läsnäolo ja opetustoiminta. Olivathan he silminnäkijöitä Jeesuksen elämälle. 
5. Evankeliumeiden kirjoittat ovat osoittautuneet luotettaviksi tapahtumien kuvaajiksi. 

Tekstin pituuden vuoksi aika riittää tarkastelemaan tarkemmin ainoastaan ensimmäistä ja viimeistä väitettä. 

1 Kertomusten nopea tallentaminen

Kun me luemme evankeliumeita, me huomaamme melko nopeasti, että tapahtumien kuvaajat vilpittömästi uskoivat, että heidän kuvaamansa asiat ovat todella tapahtuneet. Kuitenkin, on olemassa yksi tapa testata evankeliumeiden kuvausten luotettavuutta historiallisessa mielessä. (Tämä on titenkin asia, joka jää skeptikoilta aina mainitsematta.) Kriteerin peruspointti on yksinkertainen: me tiedämme miten pitkän ajan antiikin maailmassa väitetyt legendat vaativat aikaa kehittyäkseen ja evankeliumeden kohdalla tarvittavaa aikaa ei yksinkertaisesti ole olemassa. A. N. Sherwin-White kirjoitti vuonna 1963 kirjan ”Roman Society and Roman Law in the New Testament”. Hän ei ole teologi, vaan historioitsija. Hän toteaa, että kun me tutkimme kreikkalais-roomalaisia lähteitä, me huomaamme kertomusten olevan värittyneitä ja usein ne tulevat sukupolvien päästä, joskus jopa vuosisatoja itse tapahtumien jälkeen. Tästä huolimatta historioitsijat suhtautuvat näihin lähteisiin melko positiivisesti. He uskovat, että niiden perusteella voidaan muodostaa kuva siitä mitä todella tapahtui 2000 vuotta sitten. 

Esimerkiksi varhaisimmat Aleksanteri Suuren elämästä kertovat kuvaukset tulevat noin 400 vuotta itse tapahtumien jälkeen. Tästä huolimatta tutkijat luottavat näiden lähteiden historiallisuuteen. Tietyt legendat Aleksanterin elämästä kehittyivät vasta vuosisatoja näiden kirjoitusten jälkeen. Sherwin-Whiten mukaan historioitsija Herodotuksen kirjoitukset muodostavat hyvän kriteerin legendojen syntymisvauhdin punnitsemiselle. Tulos: jopa kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika legendojen kehittymiseen ja historiallisten yksityiskohtien katoamiseen. Kun Sherwin-White kommentoi Uuden testamentin evankeliumeita, hän kommentoi, että legendan syntymisen vauhti täytyisi olla uskomattoman nopea jos ne olisivat saastuttaneet Jeesus-traditiot. Itse asiassa, jos lasket reilun kaksi sukupolvea Jeesuksesta eteenpäin, saavut toiselle vuosisadalla, jolloin Jeesuksen elämästä alkoi syntyä mitä eriskummallisempia kertomuksia. Jos lukija haluaa nähdä legendoja, tutustuminen näihin teoksiin on hyvä lähtökohta. 

Asia käy skeptiselle lukijalle edelleen vaikeammaksi. Evankeliumeiden kirjoittajat nimittäin käyttivät apunaan lähteitä, jotka palautuvat historiassa vielä lähemmäs Jeesusta. Evankeliumin kirjoitusajankohta ei ole sama asia kuin käytettyjen lähteiden ikä. Esimerkiksi Markus nojaa evankeliumissaan olemassaolevaan lähteeseen koskien Jeesuksen kärsimysviikkoa. Saksalainen Markus-tutkija Rudolf Pesch on argumentoinut, että tämä lähde on saanut alkunsa viimeistään vuonna 37. Aikaväli Jeesuksen kuolemaan on maksimissaan seitsemän vuotta. 

Tämän lisäksi on muistettava, että varhaisimmat kuvaukset Jeesuksen elämästä tulevat Paavalilta. Hänen kirjeissään viitataan Jeesuksen elämän tärkeimpiin tapahtumiin: ehtoollisen asettamiseen, kavaltamiseen, ristiinnaulitsemiseen, hautaamiseen, ylösnousemukseen ja ylösnousemusilmestyksiin. Eräs jaejaksoa (1. Kor. 15:3-5) nojaa traditioon, joka on syntynyt viimeistään viisi vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, joidenkin tutkijoiden mukaan paljon aiemmin. Legendat eivät kehity näin nopeasti. 

5 Evankeliumeiden kirjoittajat ovat osoittautuneet luotettaviksi tapahtumien kuvaajiksi

Tässä kohden tarkastelemme ainoastaan yhtä evankelimin kirjoittajaa: Luukasta. Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alussa:

Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. (1:1-4)

Tämä johdanto on kirjoitettu klassisella kreikkalaisella terminologialla, joita kreikkalaiset historioitsijat käyttivät. Luukas väittää nojaavansa silminnäkijälausuntoihin. Apostolien teoissa me kohtaamme useita jaejaksoja, jossa Luukas puhuu asioista me-muodossa. Esimerkiksi luvussa 16 Luukas on itse Paavalin mukana Filippissä. Sama toistuu luvussa 21. Tämä osoittaa, että Luukas oli itse mukana monissa tapahtumissa, joista hän kirjoittaa ja lisäksi hänellä oli tiivis yhteys avainhenkilöihin. Hänellä oli mm. mahdollisuus tavata silminnäkijöitä Jerusalemissa. 

Luukkaan kerronta on monissa kohden päällekkäistä historian kanssa, josta on jäänyt muita dokumentteja. (Tämä on tietysti yksi merkki teoksen historiallisuudesta!) Mainitsemisen arvoinen teos tähän liittyen on historioitsija Colin Hemerin teos ”The Book of Acts in the Setting of Hellenistic History” (1989). Hän käy Apostolien tekojen kerrontaa läpi yksityiskohtaisesti ja osoittaa, että ainoastaan paikallaoleva henkilö kykenisi antamaan niin paikkansapitäviä kuvauksia ajan maailmasta. Hemerin mukaan ”Apostolien tekojen historiallinen paikkansapitävyys on ylivoimaisen suuri.” Samassa veneessä on arkeologi Sir William Ramsay todetessaan ”Luukas on ensiluokkainen historioitsija.” 

Tämä kaikki osoittaa siihen suuntaan, että todistustaakka on niillä, jotka väittävät evankeliumeiden sisältöä epäluotettavaksi. 

Jeesuksen elämän erityispiirteet

Teemme vielä lyhyen pikasukelluksen muutamiin Jeesuksen elämän tärkeimpiin kohtiin ja annamme muutaman sanan niiden historiallisesta luotettavuudesta. 

1 Jeesuksen radikaali itseymmärrys: Jumalan Poika

Skeptiset tutkijat ovat kyseenalaistaneet väitteen, että Jeesus olisi ajatellut olleensa jumalallisessa merkityksessä Jumalan Poika. Väitteen mukaan tämä oli vain myöhäisemmän seurakunnan keksintöä, ei Jeesuksen oma mielipide. 

Tämä kritiikki ei kuitenkaan ota huomioon sitä, että ensimmäisen vuosisadan juutalaisuus oli läpitkotaisin monoteististä. Miten juutalaiset, jotka pitäytyivät henkensä kaupalla opissa ”on olemassa vain yksi Jumala” olisivat korottaneet puusepän Jumalan rinnalle ainakaan ilman, että henkilöllä itsellään oli asian kanssa mitään tekemistä?! Parempi selitys on, että opetus oli peräisin itse Jeesukselta. 

Suurin osa Jeesus-tutkijoista itse asiassa uskoo, että tietyt lausumat, joissa Jeesus viittaa olevansa jotain enemmän, ovat aitoja Jeesuksen sanoja. Yksi tällainen jaejakso löytyy Markuksen evankeliumin jakeista 12:1-12: ”Vertaus viinitarhan vuokraajista”. Jopa skeptiset tutkijat pitävät vertausta Jeesuksen kertomana. Lyhyesti: vertauksen mukaan Jeesus ei ole pelkkä profeetta, joita Israelissa on ollut satojen vuosien ajan, vaan hän on erityinen ”Jumalan Poika”, joka on Jumalan lopullinen ja viimeinen viestintuoja Israelin kansalle.

Samantapainen ajatus tulee esiin Matteuksen evankeliumin jakeessa 11:27: ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Tämä lause on peräisin ns. Q-dokumentista, jota Matteus ja Luukas käyttivät yhtenä lähteenään. Seurakunta tuskin olisi myös keksinyt sanoja ”Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä”. Jeesuksen väite on ainutlaatuinen. 

Esimerkkinä otettakoon vielä yksi jae, Markuksen evankeliumista (13:32): ”Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.” Seurakunta ei olisi myöhemmin keksinyt tätä lausetta, koska siinä Jeesus esitetään ns. epäedullisessa valossa. Tämä lause on varmuudella Jeesuksen omasta suusta. Jeesus yksinkertaisesti väittää omaavansa täysin ainutlaatuisen suhteen Isään. 

2 Jeesuksen ihmeet

Evankeliumit ovat täynnä Jeesuksen ihmeitä. Ja kaikki tutkijat uskovat, että Jeesus todella teki tekoja, jotka tulkittiin ihmeiksi. Näin myös saksalainen Uuden testamentin tutkija Rudolf Bultmann kirjoittaessaan vuonna 1926: ”Suurin osa Jeesuksen ihmekertomuksista on legendoja, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että Jeesus teki tekoja, jotka hän itse ja hänen seuraajansa tulkitsivat ihmeiksi. Hän paransi sairaita ja ajoi ulos demojeja.” Bultmannin sanat täytyy asettaa oikeaan historialliseen asiayhteyteen. Tuolloin nimittäin uskottiin laajasti, että Uuden testamentin ihmekertomukset olivat saaneet vahvoja vaikutteita myyttisistä sankari-kertomuksista. Nykyään tämä näkemys on kuollut ja kuopattu. Jeesus oli tunnettu nimenomaan ihmeidentekijänä. Jätän kuitenkin listaamatta tusinan verran Jeesus-tutkijoita, jotka väittävät samaa. 

3 Jeesuksen oikeudenkäynti ja ristiinnaulitseminen

Evankeliumeiden mukaan juutalaisten Sanhedrin (joka koostui ylipapista + 70 muusta) tuomitsi Jeesuksen kuolemaan. Kaikki tapahtumaan liitetyt pääasialliset syyt saavat vahvistuksen Apostolien teoista, Paavalin kirjeistä ja Uuden testamentin ulkopuolisista teoksista, mm. kahdelta historioitsijalta, juutalaiselta Josefukselta ja roomalaiselta Tacitukselta. 

Tämä herättää kuitenkin kysymyksiä. Miksi Jeesus ristiinnaulittiin? Jos Jeesus oli vain opettaja, kyynikko tai jokin muu tavallinen kiertelevä saarnamies, on vaikea tajuta miksi hän ylipäätään ajautui ristille: ja vielä pääsiäisenä. Kuten yksi merkittävimmistä Jeesus-tutkijoista, John P. Meier on todennut, vain kauniita vertauksia kertova saarnamies ei olisi ajautunut ristille. 

4 Jeesuksen ylösnousemus

Lyhyesti sanottuna on olemassa neljä historiallista faktaa, jotka vahvistavat Jeesuksen ylösnousemuksen.

Fakta 1: Ristiinnaulitsemisen jälkeen Jeesuksen hautasi arimatialainen Joosef omaan hautaansa. Jeesuksen hautapaikka oli siis tiedossa sekä juutalaisille että kristityille. 

Fakta 2: Seuraavana sunnuntaiaamuna ryhmä naisia löytää Jeesuksen haudan tyhjänä. Ei ole mitään hyviä syitä epäillä kertomuksen historiallisuutta. 

Fakta 3: Monessa eri paikassa useat eri ihmiset, yksilöinä ja ryhmissä, väittivät nähneensä ylösnousseen Jeesuksen. Tämä on asia, joka on yleisesti hyvksytty Uuden testamentin tutkijoiden keskuudessa. 

Fakta 4: Jeesuksen opetuslapset uskoivat, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista, vaikka heillä oli monia syitä olla uskomatta. Tämä oli asia, jonka vuoksi apostolit olivat valmiita kuolemaan. He siis vilpittömästi uskoivat olevansa oikeassa! 

Kysymys kuuluu: miten selität parhaalla mahdollisella tavalla nämä faktat? 

Craig päättää artikkelinsa esimerkkiin. Craig oli jokin aika sitten debatoinut Jeesuksen ylösnousemuksen historiallisuudesta erään henkilön kanssa, joka oli tehnyt väitöskirjansa aiheesta. Vastaväittäjä oli siis hyvin perillä näistä neljästä faktasta ja itse asiassa hän myönsi niiden kaikkien pitävän historiallisesti paikkansa. Mutta hän ei kuitenkaan uskonut Jumalan herättäneen Jeesusta kuolleista. Hän oli löytänyt paremman selityksen. Jeesuksella oli tuntematon identtinen kaksonen, joka oli erotettu Jeesuksesta synnytyksen jälkeen, ja joka palasi Jerusalemiin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikoihin, varasti Jeesuksen ruumiin haudasta ja ”ilmestyi” Jeesuksen opetuslapsille, jotka tekivät virhetulkinnan luullen häntä Jeesukseksi. Niin. Mitäpä tähän lisäämään…

LÄHDE

Teksti on tiivistelmä William Lane Craigin tekstistä ”The Evidence for Jesus”. (Julkaistu alunperin artikkelina vuonna 1998.  Viitattu 20.9.2016.