Kirjoittaja Janne Saarela

2016

Me huomaamme evankeliumeiden kertomuksista, että ihmeet eivät törrötä niistä läpi jotenkin erillisinä ja irrallisina kokonaisuuksina, kuten voisimme odottaa jos ne olisi lisätty kertomuksiin jälkeenpäin niiden kynäilemänä, jotka halusivat tehdä Jeesuksesta hellenistiselle maailmalle tutun ihmemiehen. Päinvastoin, ne sopivat täydellisesti kokonaisvaltaiseen kuvaan Jeesuksesta. –N. T. Wright (1996, 189.)

Johdanto 

Jeesuksen elämä on poikkeuksellinen, kun sitä verrataan aikansa muihin tunnettuihin henkilöihin ja teoksiin. Uuden testamentin evankeliumit raportoivat Jeesuksen ihmeistä paljon enemmän ja mittavammin kuin mikään muu antiikin aikainen teos kenestäkään muusta. (Keener 2011, 36). Voimme myös sanoa, että Jeesuksen toiminta ei seuraa mitään ajalleen tunnettua kaavaa. Koska Jeesuksen toiminta on muihin aikalaiskertomuksiin nähden uniikkia,  tämä suuri kertomus näyttäytyy vahvasti historiallisena.

Jeesus-tutkimus on teologian ja historian yksi osa-alue, jossa Uuden testamentin lähteitä, lähinnä evankeliumeita, tutkitaan kuin mitä tahansa antiikin aikaista teosta historiallisena lähteenä. Ttkijat arvioivat kertomuksia historialliskriittisillä menetelmillä. Tarkoitus on seuloa materiaalia läpi ja katsoa sisältävätkö ne historiallista metriaalia vai kenties jotain muuta, kuten esimerkiksi myöhemmin seurakuntien lisäämiä fiktiivisiä kertomuksia. Näitä kriteerejä kutsutaan aitouskriteereiksi. Tarkoitukseni on nyt esitellä lyhyesti mitä me voimme tietää Jeesuksen ihmeistä näiden kriteerien valossa. 

Lukija voi tutustua tarkemmin näihin kriteereihin ja niiden määritelmiin useista lähteistä. -_> Meier 1991, 167-95; 1994, 617-45 Evans 2015, 168-69; Blomberg 2007, 310-12; Stein 2009, 88-103; Twelftree 1999, 248-49, 256; Holmen 2007, 22; Blackburn 1992, 556-57. Helpoiten niihin pääsee käsiksi netissä –> ks. Tom Holmenin esittely aiheesta.)

JEESUKSEN IHMEET & AITOUSKRITEERIT

Jeesustutkijat ovat kehittäneet useita aitouskriteereitä, joiden avulla evankeliumeiden aineiston historiallisuutta punnitaan. Esittelen seuraavaksi viisi kriteeriä ja selitän lyhyesti miten ne toimivat. Tämän jälkeen osoitan miten ne ovat sovellettavissa Jeesuksen ihmetekoihin ja eksorkismiin.

1 Moninkertaisen todistuksen kriteeri

–> Kertomus on sitä todennäköisemmin aito, mitä useammassa itsenäisessä lähteessä se esiintyy. Arkipäivän tilanteissa mm. poliisit yrittävät kuulustella silminnäkijöitä, jotka antavat itsenäisen [ei muiden kertomuksista riippuvaisen] vahvistuksen tapahtuneelle. 

Nykyisin tutkijat ajattelevat melko yleisesti, että Markus kirjoitti evankeliuminsa ensin ja Matteus ja Luukas käyttivät hänen evankeliumiaan lähteenä. Matteuksella ja Luukkaalla oli myös käytössä lähde, jota he molemmat lainaavat, mutta jota ei esiinny Markuksella. Tätä kutsutaan Q-lähteeksi. Lisäksi Matteuksella ja Luukkaalla on käytössä erityisiä lähteitä, jotka ovat mukana ainoastaan heidän evankeliumeissaan. Matteuksen kohdalla tätä lähdettä kutsutaan M-lähteeksi, Luukkaan kohdalla L-lähteeksi. Johanneksen evankeliumi nähdään yleensä omana lähteenään ja Paavalin kirjeet muodostavat oman itsenäisen lähteen, koska hän ei tuntenut evankeliumeja siinä muodossa kuin ne nyt ovat. Tiivistettynä erilaiset itsenäiset lähteet ovat siis:

• Markus
• Q
• M
• L
• Johannes
• Paavali

Tässä kohden on syytä ottaa esiin muutama konkreettinen esimerkki asioista, jotka esiintyvät useassa itsenäisessä lähteessä ja ovat siten perustellusti historiallisesti aitoja. Jeesuksen opetus aviorikoksesta ja uudelleenavioitumisesta esiintyy useassa itsenäisessä lähteessä ja sillä on siten vankka historiallinen pohja:

• Markus (10:11-12)
• Q (Luuk. 16:18)
• Paavali (1. Kor. 7:10-11)

Samoin Jeesuksen opetus, jonka mukaan Jumalan valtakunta on murtautunut esiin hänen julistustoiminnassaan, on esillä useissa itsenäisissä lähteissä. Tämä on aiheen kannalta merkittävää, koska Jumalan valtakunta julistus & ihmeet kulkevat Jeesuksen julistuksessa käsi kädessä:

• Markus (2:21-22)
• Q (Luuk. 11:20)
• M (Matt. 5:17)
• L  (Luuk. 17:20-21)
• Johannes (4:23)
• Paavali (1. Kor. 10:11; Kol. 1:13; 1. Tess. 2:12) 

Kaksi ylläolevaa esimerkkiä ovat tavallisia esimerkkejä siitä miten syvällä Jeesuksen tietyt opetukset ovat Uuden testamentin lähteissä. Historiantutkimuksessa jo kaksi itsenäistä lähdettä jostain asiasta on todella paljon, varsinkin kun puhumme antiikin ajan historiasta.

Nyt kun olen esitellyt lyhyesti kriteerin taustaa, voimme siirtyä Jeesuksen ihmeiin. Tiviistettynä: Jeesus ihmeidentekijänä lepää vankan historiallisen aineiston varassa. John P. Meierin mukaan (1994, 619) moninkertaisen todistuksen kriteeri on kaikkein tärkein metodi, kun puhumme Jeesuksen ihmeiden historiallisuudesta. Jeesuksen ihmeet ovat mukana useassa itsenäisessä lähteessä:

• Markus
• Q [Matt. 8:5-13/Luuk. 7:1-10] Jopa osa Q-lausumista edellyttää, että hän teki ihmeitä, vaikka tässä lähteessä keskitytään Jeesuksen opetuksiin (Matt. 11:2-6/Luuk. 7:18-23; Matt. 10:8/Luuk. 10:9; Matt. 11:21-23/Luuk. 10:13-15; Matt. 13:16-17/Luuk. 10:23-24; Matt. 12:43-45/Luuk. 11:24-26). Se, että ihmeet ovat tallettuneet Q-lähteeseen, on merkittävää, koska ihmeillä ei tässä lähteessä sinänsä ole merkittävää osaa.
• M
• L
• Johannes (mm. 11:1-44)
• Paavali. Uskon, että meillä on kaikki syyt olettaa, että Paavali todella tiesi Jeesuksen ihmeistä. Paavali teki itse ihmeitä ja hän näki olevansa Jeesuksen edustaja, asiamies (Room. 15:18-19; 1. Kor. 2:4; 2. Kor. 12:12; Gal. 3:5; 1. Tess. 1:5). Paavali tulkitsi siis oman työnsä olevan tavalla tai toisella Jeesuksen työn jatkumossa ja siksi ihmeillä oli siinä merkittävä osa. (Twelftree 1999, 255-56.)
• Apostolien teot (mm. 10:38)
• Heprealaiskirje (2:4)
• Rabbiiniset traditiot (b. Sanh. 43a; 67b)
• Kelsos (Kelsosta vastaan 1:38; 1:160)
• Josefus (Juutalaisten muinaishistoria 18.63-64)
• Magiikkapapyrus [esitelty aiemmin]

Historiallisessa mielessä on merkittävää, että ihmeet ovat evankeliumeissa esillä useissa erilaisissa muodoissa. Kolme päämuotoa ovat eksorkismi, ihmeet ja luontoihmeet. Ihmeet ovat mukana sanoissa (Matt. 11:4-5), vertauksissa (Matt. 12:25-29), riitatilanteissa (Matt. 12:27) ja ohjeissa (Mark. 9:38-41).

Tämän enempää itsenäisiä lähteitä ei voida juurikaan vaatia! Kuten John P. Meier toteaa (1994, 622), mikään muu asia Jeesuksen elämässä ei saa näin laajaa moninkertaisen todistuksen tukea kuin ihmeet. Tämä tarkoittaa sitä, että me jos tiedämme Jeesuksen elämästä jotain, niin hän todellakin teki ihmeitä. 

2 Häpeä/hankaluus kriteeri

–> Tämän kriteerin mukaan sellaisia lausumia tai tekoja, joita ei ole helppo selittää varhaisen seurakunnan sepityksinä siitä syystä, että ne tuntuvat hämmentäviltä ja häpeällisiltä, on syytä pitää aitona. –> Varhainen seurakunta tuskin keksi kertomuksia, jotka aiheuttivat heille itselleen ongelmia. 

Legendaarinen esimerkki tästä on Jeesuksen kaste Jordanilla. Koska Johanneksen kaste oli syntien anteeksisaamiseksi (Mark. 1:4), synnittömän Jeesuksen kaste vaikuttaa kummalliselta ja herättää kysymyksiä. Johannes, joka kirjoitti evankeliuminsa viimeisenä, ei puhu kasteesta lainkaan.  

Tämä kriteeri sopii joihinkin Jeesuksen ihmekertomuksiin. Kun sairas nainen hiipi Jeesuksen taakse koskettaakseen häntä, Jeesus kysyy: ”kuka koski minuun?” Tällaisessa kohdassa Jeesus näyttäytyy tietämättömänä ja on hankala uskoa, että kertomus on keksitty (Mark. 5:30). Markus myös tuskin olisi keksinyt kertomusta jossa Jeesus ei kyennyt parantamaan ihmisiä ”heidän epäuskonsa vuoksi” (6:5). Myös kohtaus, jossa Jeesuksen perhe yrittää hakea Jeesuksen kotiin ”lepäämään”, koska hän on ajanut ulos riivaajia, on kertomus, joka täyttää häpeäkriteerin. Kuka olisi keksinyt kertomuksen, jossa Jeesuksen perhe pitää häntä seonneena? Liäskis eräässä kertomuksessa näyttää siltä, että Jeesus joutuu yrittää kaksi kertaa ennen kuin hän saa parannettua sokean miehen (Mark. 8:22-26). Kertomus ei vaikuta keksityltä.

3 Dissimilariteetti / erilaisuuden kriteeri

–> Tämän kriteerin mukaan kertomus on todennäköisemmin aito jos sitä ei ole voitu ottaa aikansa juutalaisesta käyttäytymistavasta tai alkuseurakunnan tavoista. (Kriteeriä ei voi käyttää negatiivisesti eli osoittamaan epäaidoksi kaikki selainen, joissa on juutalaisuuden tai alkuseurakunnan toiminnan mukainen leima!) 

Yksi esimerkki tällaisesta käytöksestä on Jeesuksen kieltäytyminen paastosta opetuslastensa kanssa (Mark. 2:18-20). Tapa oli ristiriidassa sekä ajan juutalaisuuden kanssa (Matt. 9:14; Luuk. 18:11-12) että varhaisen seurakunnan kanssa (Matt. 6:16-18; Ap.t. 14:23). Lisäksi se soveltuu hyvin Jeesuksen väitteeseen Ihmisen Pojasta. Tämä titteli on otettu Dan. 7:13:sta. Titteli löytyy 69x synoptisista evankeliumeista ja 13x Johanneksen evankeliumista, mutta vain 4x muualta UT:sta (Ap.t. 7:56; Hep. 2:6; Ilm. 1:13; 14:14). 

Jotkut Jeesuksen voimatekojen piirteet eroavat teoista, jotka liitetään tuon ajan henkimanaajiin ja parantajiin, sekä niihin, jotka elivät Jeesuksen aikana juutalaisen kansan keskuudessa, että niihin, jotka toimivat kristittyjen ja ei-juutalaisten piirissä sukupolvea tai kahta myöhemmin. Jos UT:n evankeliumit sisältävät keksittyjä tarinoita, niiden voisi odottaa kuvastavan tuon ajan ihmisten tavallisia kokemuksia. Näin ei kuitenkaan ole. Erilaisuuskriteeri täyttyy, koska Jeesuksen toiminta on erilaista kuin aikansa juutalainen ajattelumalli tai alkuseurakunnan toimintamalli. Juutalaiset eivät itse asiassa odottaneet messiasta, joka tekisi paljon ihmeitä ja ajaisi ulos riivaajia (Bock 2012, 87.) (Esim. 4 Esra 13:50 [noin 70 vuotta Jeesuksen jälkeen] 

Jeesuksen elämän kokonaisuus, jonka mukaan hän oli suuri opettaja, joka puhui paljon vertauksin + hänen auktoriteettinsa tulkita uudelleen juutalaista lakia ja opettaa uudella tavalla moraalisissa kysymyksissä +  hänen julistuksensa, jonka mukaan Jumalan valtakunta murtautuu esiin juuri hänen toiminnassaan + hänen ihmetekonsa, jotka olivat tästä osoituksena, toimii täysin ainutlaatuisena kertomuksena aikansa kirjallisuudessa, sekä pakanoiden että juutalaisten teoksissa. (Meier 1994, 624.) 

4 Palestiinalaisen ympäristön / arameankielisen taustan kriteeri

–> Tämän kriteerin mukaan kaikki kertomukset, joissa näkyy vahvasti ensimmäisen vuosisadan Palestiinan tavat ja kieli, on todennäköisemmin alkuperäinen. –> Jos jokin kohta esimerkiksi on selvästi peräisin arameankielisestä lähteestä, se on todennäköisemmin aito, koska se ei ole syntynyt hellenistisessä ympräistössä, jossa puhuttiin kreikkaa. 

Esimerkkejä tästä ovat seuraavat: Jeesus kutsuu kahta opetuslasta tittelillä Boanerges (Mark. 3:17), sanan ”amen” käyttö (Mark. 8:12; 9:1) ja hänen sanansa ristillä ”Elohi, Elohi, lema sabaktani” (Mark. 15:34).

Kriteeri soveltuu joihinkin ihmekertomuksiin. Jeesus herättää kuolleen tytön sanomalla arameaksi ”talita kuum” (Mark. 5:41) ja hän aukaisee sokean silmät huokaamalla ”effata” (Mark. 7:34; 9:1). Myös kertomus Mark. 10:46-52:ssa, jossa Jeesus parantaa sokean miehen sisältää yksityiskohtia arameankielisestä taustasta. Myös se, että Jeesusta kuvataan aramealaisella sanalla ”rabbi” on yksi osoitus lähteiden varhaisuudesta. 

5 Historiallisen ymmärrettävyyden kriteeri

–> Kertomus on todennäkösemmin aito jos se auttaa ymmärtämään Jeesuksen elämänkaarta kokonaisuudessaan.

Tässä tapauksessa ihmeet kokonaisuutena täyttävät tämän kriteetin, koska Jeesuksella oli tunnetusti paljon seuraajia ja tuhannet ihmiset kulkeutuivat hänen lähelleen. Jeesus, joka teki ihmeitä ja sai paljon seuraajia, auttaa ymmärtämään paremmin hänen saamaansa kuolemantuomiota Jerusalemissa. 

Tämän lisäksi useissa ihmekertomuksissa on mukana piirteitä, jotka tukevat niiden historiallisuutta. Näitä ovat mm. seuraavat: monesti kertomuksissa on esitetty maantieteelliset paikat, joissa ihme tapahtuu. Kertomuksissa on esillä monien ihmisten nimet (muidenkin kuin opetuslasten) ja joskus kertomuksissa kuvataan tiettyjä yksityiskohtia, joiden kuvaamisella ei ole kertomuksen kannalta juuri mitään merkitystä. (Blackburn, luku 6.)

JEESUSTUTKIJOIDEN ÄÄNIÄ IHMEISTÄ

Historiallisen Jeesuksen tutkijat käyvät Uuden testamentin materiaalia läpi arvioiden kertomuksia historialliskriittisillä menetelmillä. Tutkimuksen ulkopuolella oleva henkilö saattaa ajatella, että Jeesuksen ihmeet ja eksorkismi voidaan ohittaa vaikkapa toteamalla ”alkuseurakunta keksi ne, Jeesus ei todellisuudessa tehnyt ihmeitä tai ajanut ulos demoneja” jne. Yllätys voi olla kuitenkin melkoinen, koska Jeesuksen toiminta ihmeidentekijänä ja eksorkistina on paremmin osoitettu historiallisesti varmaksi kuin juuri mikään muu asia hänen elämässään. Tässä lyhyt lista tämänhetken huomattavien Jeesustutkijoiden äänistä:

• Jeesus-seminaarin jäsenet, jotka tunnetaan Amerikassa äärimmäisen liberaalien väitteiden esittäjinä, ovat sitä mieltä, että Jeesus oli eksorkisti ja hän teki ihmeitä. Tämä on merkittävää, koska tämän tiimin mukaan suurinosa Jeesuksen opetuksista ja vertauksista eivät palaudu Jeesukseen. Tämä kertoo jotain siitä, miten syvällä historiassa ihmekertomusten traditiot ovat. (Twelftree 1999, 18.) Esimerkiksi Marcus Borg (seminaarin jäsen) on sanonut, että vaikka ihmeet voivatkin tuntua oudoilta monille tämän ajan ihmisille, historiallisessa mielessä ei tule kysymykseenkää, etteikö Jeesus ollut parantaja ja eksorkisti. Tähän on hänen mielestään kolme syytä: (1) varhaiset lähteet ovat pullollaan näitä kertomuksia, (2) parantaminen ja eksorkismi oli tavallista tuon ajan maailmassa ja (3) edes Jeesuksen suurimmat vastustajat eivät kyseenalaistaneet hänen kykyään tehdä näitä asioita. (Borg 1987, 61)
• Huomattava Jeesustutkija John P. Meier on todennut, että Jeesuksen tekemät ihmeet ovat paremmin osoitettavissa aidoksi kuin monet muut (tutut) asiat hänen elämässään. Jos ne hylätään epähistoriallisina, johdonmukaisuuden nimessä me joudumme hyltätä kaiken muunkin Jeesukseen liitetyn. Ihmekertomukset ovat levinneet niin laajalle varhaisissa lähteissä useissa muodoissa, että olisi mahdotonta väittää alkuseurakunnan keksineen kaikki. (1994, 630.)
• Samaa on todennut Craig Keener (2011, 23). Hän myös jatkaa toteamalla, että Jeesuksen tekemien ihmeiden ja kertomusten synnyn välinen aika on niin lyhyt, että se on miltei ennenkuulumaton antiikin ajan kirjallisuudessa (2011, 71). Pelkästään Markuksen evankeliumin jakeista 31% sisältää ihmeitä tavalla tai toisella. 
• N. T. Wright on yksi tämän hetken merkittävimpiä Uuden testamentint tutkijoita ja hän on kirjoittanut valtavat määrät erityisesti Jeesuksen ja Paavalin elämästä. Kirjassaan ”Jesus and the Victory of God” hän sanoo: ”Viimeaikainen tutkimushistoria on osoittanut, että me voimme selittää evankeliumeissa esiintyvät ihmeet ainoastaan myöntämällä, että Jeesus todella teki ihmeitä… Jeesuksen aikalaiset, sekä ne, jotka olivat hänen seuraajiaan että ne, joista ei koskaan tullut hänen seuraajiaan, tunnustivat, että Jeesus todella teki ihmeitä.”  (1996, 186-87.)
• James D. G. Dunn kirjoittaa kirjassaan Jesus Remembered, että yksi vangitsivimmista piirteistä antiikin ajan lähteissä on kuvaus Jeesuksesta erityisesti parantajana ja eksorkistina. Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että tämä on yksi parhaiten osoitettuja ja laajimmin kannatettuja asioita, joita me Jeesuksesta tiedämme. Dunn perustelee väitettään samoilla huomioilla, joita olen tektsteissäni esitellyt. Hän myös toteaa, että kukaan ei koskaan epäillyt, etteikö Jeesus olisi ollut ihmeidentekijä. (2003, 670-71).
• Jeesustutkijat Gerd Theissen ja Annette Mertz ovat todenneet, että siinä kun julistus Jumalan valtakunnasta toimi Jeesuksen julistuksen ytimessä, ihmeet ja eksorsismi toimivat keskiössä hänen toiminnassaan. (sit. Keener 2011, 24). 
• E. P. Sanders pitää kieltämättömänä faktana sitä, että Jeesus oli galilealainen saarnaaja, joka teki ihmeitä. Hänen mukaansa suuret ihmisjoukot seurasivat Jeesusta juuri siksi, että hänellä oli suuren parantajan maine. (sit. Twelftree 1990, 19; Evans 2015, 167). 
• Jopa Morton Smith, joka on todella skeptinen Uuden testamentin dokumentteja kohtaan, on todennut, että Jeesuksen ihmeteot ovat kaikkein luotettavimmat osat traditioissa (sit. Keener 2011, 26).  
• Richard France (2012, 79), joka oli yksi aikansa merkittävimpiä evankelimeiden tutkijoita, toteaa Jeesuksen ihmeistä seuraavaa: ”Oli aika, jolloin tutkijat ohittivat Jeesuksen ihmeet yksinkertaisesti leikkaamalla ne dokumenteista pois. Nykytutkimus kuitenkin ymmärtää, että tällainen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Jeesuksen ihmeet eivät ole yliluonnollinen pintakiilto lisäys joidenkin innokkaiden seuraajien lisäämänä mitäänsanomattomaan saarnatoimintaan. Ihmeet ovat syvällä kaikissa traditioissa, jotka ovat evankelimeiden kirjallisen muodon taustalla. Lisäksi monet Jeesuksen opetukset olettavat, että hän teki ihmeitä ja ne olisivat käsittämättömiä ilman ihmeitä. Jeesuksen saarnatoimintaa ja ihmeidentekemistä ei voi erottaa toisistaan. Ne muodostavat yhdessä yhtenäisen/johdonmukaisen kuvan Jeesuksesta. Kaikki tutkijat nykyään hyväksyvät sen tosiasian, että Jeesus tuli tunnetuksi juuri ihmeidentekijänä.”
• Jo edesmennyt George E. Ladd (1986, 51) kirjoittaa: ”Käytännöllisesti katsoen kaikki nykyaikainen raamatuntutkimus, sekä raamatullinen että liberaalinen, myöntää, että Jeesus näyttää suorittaneen parantamisihmeitä.”
• Suomen ehkä tunnetuin Jeesustutkija Tom Holmen (2007, 120) toteaa: ”Kaikkien lähteiden yhteisen ja selvän todistuksen perusteella on tutkimuksenkin lähtökohdaksi hyväksytty se, että historian Jeesus teki tekoja, joita sekä hän että hänen aikalaisensa pitivät ihmeinä.” 
• Jeesus-tutkija Ville Auvinen (2011, 49, 51) toteaa, että ihmekertomusten määrä on niin runsas ja kertomuksia on niin monessa lähteessä, että kaiken selittäminen pelkäksi mytologiaksi on hankalaa. Uusimmassa Jeesus-tutkimuksessa tiedostetaan, että Jeesus tunnettiin omana aikanaan nimenomaan ihmeidentekijänä. 
• Graham Twelftree (2010, 2519, 2524; 1990, 258) ja Barry Blackburn (2011, luku 6; 1992, 556; 2012, 64) toteavat että nykytutkimus on yksimielinen siitä, että Jeesus todella teki ihmeitä. Jopa Rudolf Bultmann totesi, että Jeesus teki asioita, jotka hänen ja seuraajiensa mukaan olivat todella ihmeitä [näin siitä huolimatta, että hän virheellisesti luuli ihmekertomusten olevan peräisin pakanallisista vastineista]. Jos tämä asia jätetään huomiotta tutkimuksessa, käsitys Jeesuksesta vääristyy dramaattisesti. Ihmeet olivat keskeisessä roolissa Jeesuksen julistustoiminnassa ja ne olivat merkkejä Jumalan valtakunnan esiinmurtautumisesta. Itse asiassa ilman ihmeitä ei olisi ollut Jumalan valtakuntaa, jota julistaa. Jos jokin asia Jeesuksen elämässä on varma, se on se, että aikalaiset ajattelivat hänen tehneen paljon ihmeitä.
  

Juuri tämän asian tuo esille Roy Clements kirjassaan ”Introducing Jesus”. Vaikka kirja ei ole akateeminen teos, vaan tavallisille kaduntallaajille osoitettu saarnasarja, Clements on asian ytimessä kirjoittaessaan seuraavaa:

Edellisellä vuosisadalla monet liberaaliteologit tekivät useita yrityksiä, kun he pyrkivät leikkaamaan evankeliumeista pois kaikki ihmeet Jeesuksen elämästä. He olivat varmoja siitä, että näiden lisäyksien alta paljastuisi Jeesus, joka ei ollut ihmemies, vaan tavallinen juutalainen rabbi, jolla oli kerrottavanaan puhtaasti eettinen sanoma. Mutta nyt on laajasti tunnustettu, että tämä yritys epäonnistui surkeasti. Historia ei todista mistään muusta kuin yliluonnollisesta Jeesuksesta. (Clements 1996, 57-58.)

JOHTOPÄÄTÖS

Olen nyt käsitellyt Jeesuksen tekemiä ihmeitä ja eksorkismia sekä ajan pakanallisia että juutalaisia kertomuksia vasten. Yksi asia vaikuttaa hyvin selvältä: Jeesuksen elämä on kaikin puolin täysin ainutlaatuinen. Kukaan ei tee ihmeitä samassa mittakaavassa kuin hän. Kukaan ei aja demoneita ulos samantasoisella auktoriteetilla kuin hän. Kukaan ei tee yhtä moninaisia ihmeitä kuin hän. Kukaan muu ei liitä ihmeellisiä asioita yhtä vahvasti omaan sanomaansa kuin hän. Jeesus on ainutlaatuinen. Historiallisessa mielessä joudumme todeta, että jos me yritämme riisua Jeesuksen elämän tyhjäksi ihmeistä, silloin meille ei jää käteen mitään. Jeesus oli ennen kaikkea ihmeidentekijä.

Ihmeiden merkitys Jeesuksen elämässä liittyy paljon laajempaan kokonaisuuteen ja erityisesti Jeesuksen viestiin, jonka hän halusi ihmisille välittää. Koska nämä kirjoitukset tarttuvat vain pieneen osa-alueeseen Jeesuksen elämässä, tila ei anna lupaa esittää laajempia huomioita ihmeiden merkityksestä Jeesuksen elämässä. Sille, joka haluaa tutustua tarkemmin Jeesuksen sanomaan ja siihen, miten hän oman kutsumuksensa näki, suosittelen N. T. Wrightin edellämainittua 700-sivun analyysiä aiheesta. 

Viimeisenä huomiona haluan nostaa esiin Jeesuksen kuoleman. Mikään ei ole historiallisesti ottaen niin varmaa kuin se, että Jeesus kuoli noin vuonna 30 pääsiäisenä Jerusalemissa ristiinnaulittuna. Kysymys kuitenkin kuuluu: mitä ihmettä Jeesus teki taatakseen itselleen tämän kohtalon? Kysymys on yksi suurimpia, joita Jeesuksen kohdalla voidaan kysyä, enkä usko, että siihen on olemassa ainoastaan yhtä vastausta. Yksi olennainen vastaus näyttää kuitenkin olevan varma.

5. Mooseksen kirja varoittaa kansaa profeetoista, jotka mahdollisesti johtaisivat kansaa harhaan:

1 ”Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään. 2 ”Teidän keskuuteenne saattaa ilmestyä profeetta tai unennäkijä, joka lupaa tehdä ihmeen tai tunnusteon 3 — 4 ja joka näin koettaa taivuttaa teidät palvelemaan vieraita ja teille outoja jumalia. Älkää kuunnelko sellaisen profeetan tai unennäkijän sanoja, vaikka hänen lupaamansa ihme tapahtuisikin. Herra, teidän Jumalanne, koettelee teitä näin saadakseen tietää, rakastatteko häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne. 5 Teidän tulee seurata vain Herraa, Jumalaanne, pelätä häntä, noudattaa hänen käskyjään, totella häntä ja pysyä hänen uskollisina palvelijoinaan. 6 Mutta teitä yllyttänyt profeetta tai unennäkijä on surmattava, koska hän houkutteli teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne, joka on tuonut teidät pois Egyptistä ja lunastanut teidät vapaiksi tuosta orjuuden maasta; se mies viekoitteli teitä kääntymään pois siltä tieltä, jota Herra on käskenyt teidän kulkea. Hävittäkää paha keskuudestanne. 7 ”Vaikka veljesi, oman äitisi poika, sinun oma poikasi tai tyttäresi, vaimosi, jota rakastat, tai paras ystäväsi salaa houkuttelisi sinua palvelemaan vieraita jumalia, joita sinä ja sinun esi-isäsi ette ole entuudestaan tunteneet, 8 niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne maan äärestä toiseen, lähellä tai kaukana, 9 älä suostu hänen ehdotukseensa äläkä kuuntele häntä. Älä sääli häntä, älä osoita hänelle armoa äläkä salaa hänen rikostaan, 10 vaan surmaa hänet. Heitä itse ensimmäinen kivi, ja sinun perässäsi tulkoot kaikki muut. 11 Kivittäkää hänet kuoliaaksi, sillä hän yritti viekoitella teitä luopumaan Herrasta, Jumalastanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. 12 Kaikkien israelilaisten on saatava kuulla tästä tuomiosta, jotta he pelkäisivät eivätkä enää tekisi sellaista pahaa. (13:1-8, 1992-käännös)

Kun me luemme evankeliumeita, me huomaamme, että Jeesus nähtiin juuri kansan villiitsijänä, josta täytyi hankkiutua eroon:

Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: ’Hän on noussut kuolleista.’ Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi. (Matt. 27:64)

He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat: ”Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Messias, kuningas. (Luuk. 23:1-2) 

Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: ”Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme. (Joh. 11:47-48)

On selvää, että ajan juutalaiset hallitusmiehet ja johtajat näkivät Jeesuksen toiminnan poikkeuksellisen ongelmallisena. Yksi asia nousi erityisesti esiin: profeetta, joka tekee ihmeitä viedäkseen kansaa harhaan, on teloitettava. Seuratakseni Colin Brownin (1996, 77-78) ajatuksia, tämä oli yksi pääasiallinen syy sille, että Jeesus lopulta ristiinnaulittiin Jerusalemissa. Uskonnollinen eliitti näki Jeesuksen toiminnan ongelmallisena, koska hänen näkemyksensä erosivat rajusti ”oikeaoppisesta” näkemyksestä. Tämän näkemyksen puolesta puhuu erityisellä voimalla se, että Jeesusta syytettiin toimivan Belsebubin voimalla (Mark. 3:29; Matt. 10:25; Luuk. 11:15). Kuten N. T. Wright (1996, 190) toteaa, Jeesuksen ihmeet olivat niin keskeisessä osassa hänen toimintaansa, että se jätti jäljelle ainoastaan kaksi äärimmäistä vaihtoehtoa: joko Jeesus oli Jumalan lähettiläs, joka saattoi loppuun kansan pakkosiirtolaisuuden ja toi mukanaan kauan odotetun Jumalan valtakunnan tai sitten hän toimi Pääeksyttäjän [Belsebubin] käskyläisenä, joka oli johtamassa Israelin kansaa turmioon.

Jeesuksen sanoma oli siten kaikkea muuta kuin miksi monet nykyajan ihmiset ovat sen supistaneet. Jeesus uskoi vahvasti olevansa Jumalan asialla ja tähän sanomaan liittyi paljon sellaista, johon tässä tekstissä ei ole tilaa mennä. Lopulta Jeesuksen elämään ja kuolemaan lisättiin yksi ihmeeksi luokiteltava asia. Hänen seuraajiensa mukaan hän ei nimittäin ollut väärä profeetta, vaan kauan odotettu Israelin messias, jonka Jumala herätti kuolleista.

LÄHTEET 

Ville Auvinen. 2011. Jeesus. Tätä on kristinusko -sarja. Kauniainen: PerusSanoma.

Bauckham, Richard. 2017. The Christian World Around the New Testament. Grand Rapids: Baker Academic.

Bird, Michael. F.

• 2014. ”Of Gods, Angels, and Men.” Teoksessa How God Became Jesus: The Real Origins of Belief in Jesus’ Divine Nature. Ed. Michael F. Bird. Grand Rapids: Zondervan. (Sivut 22-40.)
• 2017. Jesus the Eternal Son. Answering Adoptionist Christology. Grand Rapids: Eerdmans. 

Blackburn, Barry. L. 

• 1992. ”Miracles and Miracle Stories.” Teoksessa Dictionary of Jesus and Gospels. Joel B. Green, Scot McGnight, I. Howard Marshall (toim.). Downers Grove: Inter Varsity Press. (549-560.) 
• 2011. ”The Miracles of Jesus.” Teoksessa The Cambridge Companion to Miracles. (Luku 6.) Graham H. Twelftree (toim.). Cambridge: University Press. Luku 6. E-kirja. 
• 2012. ”The Miracles of Jesus Viewed From Above.” Stone-Cambell Journal 15, (Spring 2012) 63-74. Artikkeli luettu EBSCOn kautta 14.10.2016.  

Blomberg, Craig. 2007. The Historical Reliability of the Gospels. Second Edition. Downers Grove: Apollos / IVP Academic.

Bock, Darrel. 2012. Who is Jesus? Howard Books.

Borc, Marcus. 1987. Jesus: A New Vision. San Francisco: HarperSanFrancisco.

Boyd, Gregory. A & Eddy, Paul. R. 2007. Lord or Legend? Wrestling with Jesus Dilemma. Eugene, Oregon: WIPF & STOCK.

Brown, Colin. 1996. Christology and the Quest of the Historical Jesus. Teoksessa Doing Theology for the People of God. Studies in Honor of J. I. Packer. Donald Lewis & Alister McGrath (ed.). 67-83. 

Brown, Raymond. E.  1999 [1993]. The Birth of the Messiah. A Commentary on the Infancy Narratives in the Gospel of Matthew and Luke. New York: Doubleday.

Craig, William. Lane. Rediscovering the Historical Jesus: The Evidence for Jesus. 

Davies, W. D. & Allison, D. C. 1988. A Critical and Exegetical Commentary on the Gospel According to Saint Matthew. Volume 1. Lontoo: T&T Clark.

Dunn, James. D. G. 2003. Jesus Remembered. Christianity in the Making, Volume 1. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. 

Evans, Craig. 

• 2010. ”Prophet, Sage, Healer, Messiah, and Martyr: Types and Identities of Jesus.” Teoksessa Handbook for Study of the Historical Jesus (4 vols., Leiden: Brill, 2010) 2:1217-43. Tom Holmen & Stanley Porter (toim.). Artikkeli luettu netistä.
• 2015. Jeesus-huijaus paljastuu. Suom. Anne Leu. Päivä.

France, Richard. 2012. [1989.] Jesus the Radical. A Portrait of the Man They Crucified. Vancouver: Regent College Publishing.  

Garland, Robert. 2011. ”Miracles in the Greek and Roman World.” Teoksessa The Cambridge Companion to Miracles. Graham H. Twelftree (toim.). Cambridge: University Press. (Luku 4.) E-kirja.

Habermas, Gary. R. 1995. ”Did Jesus Perform Miracles?” Teoksessa Jesus Under Fire. Ed. Michael J Wilkins & J. P. Moreland. Grand Rapids: Zondervan Publishing House. (Sivut 117-40.)

Holmen, Tom. 2007.

• Autenttisuus(/aitous)kriteerit ja Jeesus-tutkimus. Sivulla historianjeesus.fi. Viitattu 21.5.2016.
• Jeesus. Helsinki: Werner Söderström.

Hurtado, Larry. W. 2005 [2003]. Lord Jesus Christ: Devotion to Jesus in Earliest Christianity. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.

Instone-Brewer, David. 2012. The Jesus Scandals. Oxford, Uk & Grand Rapids: Monarch Books. 

Kankaanniemi, Matti. & Niemi, Päivi. 2007. Voimat vastakkain. Keuruu: Aikamedia. 

Keener, Craig. 2011. Miracles: The Credibility of the New Testament Accounts. Volyme 1. Grand Rapids: Baker Academic. 

Klements, Roy. 1996 [1986]. Introducing Jesus. Eastbourne: Kingsway Publications. 

Komoszewski, J. Ed, Sawyer, M. James, Wallace, Daniel B. 2006. Reinventing Jesus: How Contemporary Skeptics Miss the Real Jesus and Mislead Popular Culture. Grand Rapids: Kregel Publications. 

Koskenniemi, Erkki.

• Jeesuksen ihmeet. Viitattu 7.10.2016.
• 2000. Jeesuksen juutalainen tausta korostuu. Viitattu 7.10.2016.

Ladd, George, Eldon. 1986. Tulevaisuus on Jumalan: Raamatun opetus viimeisistä tapahtumista. Suom. Meri Pöntinen. Kauniainen: Suomen Raamattuopiston kustannus.

McDermot, Gerald. R. 2011. World Religions. An Indispensable Introduction. Nashville ym.: Thomas Nelson. 

Meier, John. P. 1991. A Marginal Jew. Rethinking the Historical Jesus. Volyme 1. New York:  Doubleday.

Ollilainen, Vesa. 2013. ”Messias ihmeidentekijänä.” Teoksessa Kristus Vanhassa testamentissa. Matti Väisänen & Vesa Ollilainen (toim.). SLEY-media. (450-66.)

Pihkala, Juha. 2010. Kommentti-osio käännetyssä teoksessa ”Tertullianus: Apologeticum – Kristinuskon puolustus.” Helsinki: Kirjapaja.

Stein, Robert. 2009. ”Criteria for the Gospel’s Authenticity.” Teoksessa Contending With Christianity’s Critics. Answering New Atheist & Other Objectors. Paul Copan & WIlliam Lane Craig (toim.). Nashville: B & H Academic. 88-103.

Twelftree, Graham. H. 

• 1999. Jesus The Miracle Worker. Downers Grove: Inter Varsity Press. 
• 2011. ”The Message of Jesus I: Miracles, Continuing Controversies.” Teoksessa  Handbook for the Study of the Historical Jesus. Tom Holmen & Stanley Porter (toim.). Brill. Volyme 3. (2517-2548.)

Witherngton, Ben III. 1995. The Jesus Quest – The Third Search for the Jew of Nazareth. Downers Grove: InterVarsityPress.

Wright. N. T. 1996. Jesus and the Victory of God. Christian Origins and the Question of God. Volyme 2. Fortress Press.