Jumalan kaikkitietävyys & ihmisen vapaa tahto: molinismi

By Janne Saarela, toukokuu 2024

JOHDANTO

Kysymys Jumalan kaikkitietävyyden ja ihmisen vapaan tahdon välisestä suhteesta on ollut kautta aikain yksi vaikempia ja jopa kuumimpia debatin aiheita. Jos Jumala tietää jo ennalta kaikki ihmisen  sanat ja teot, onko meillä silloin todellisuudessa vapaata tahtoa lainkaan? Miten kukaan voisi toimia Jumalan täydellistä tietoa vastaan?

Tässä tekstissä esitellään yksi vastaus tähän kysymykseen. Sen mukaan me voimme loogisesti pitää kiinni kummastakin väitteestä eli Jumalan kaikkitietävyydestä ja ihmisen vapaasta tahdosta. Näkemystä kutsutaan yleisesi molinismiksi. Se on saanut nimensä Luis de Molinasta, (1535-1600) joka oli keskiaikainen jesuiittateologi. Molinismia on viime aikoina puolustanut erityisesti William Lane Craig, joka lienee kaikkein tunnetuin kristitty apologeetta. Craig on avannut molinismia James Beilby ja Paul Eddyn editoimassa teoksessa Divine Foreknowledge: Four Views (2001), mutta hän on kirjoittanut siitä myös kokonaisen monografin The Only Wise God: The Comptatibility of Divine Foreknowledge and Human Freedom (2000 [1987]). Näkemyksen on omaksunut myös Paul Copan, joka esittelee sitä lyhyesti teoksessaan Totta sinulle — ei minulle (2016). Suomessa asiaa on pitänyt helluntaikontekstissa lyhyesti esillä Lari Launonen (2020).

Teologisella pelikentällä voidaankin nähdä kaksi erilaista joukkuetta, joissa molemmissa Jumalan kaikkitietävyys ja ihmisen vapaa tahto nähdään yhtäaikaisina tosiasioina ongelmallisena. Jos näitä kahta on vaikea laittaa yhteen, silloin on kaksi vaihtoehtoa.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa painotetaan Jumalan kaikkitietävyyttä ja ihmisen tahdon vapaus kiistetään tavalla tai toisella. Martti Luther oli yksi niistä, jotka valitsivat tämän reitin.  [1]

Toinen vaihtoehto on säilyttää vahvasti ajatus ihmisen tahdonvapaudesta ja lähteä kyseenalaistamaan Jumalan kaikkitietävyys. Tämän peliliikkeen tekevät mm. avoimen teismin kannattajat (ks. mm. Gregory Boyd 2001-teoksessa + Epäilijän kirjeet). [2]

Vastoin näitä kahta koulukuntaa, Craig tarttuu härkää sarvista ja väittää, että on toden totta mahdollista säilyttää molemmat yhdessä, sekä Jumalan kaikkitietävyys että ihmisen vapaa tahto. [3]

Aloitamme asian käsittelyn Raamatusta, jonka jälkeen siirrymme enemmän filosofisiin huomioihin.

RAAMATTU

Craigin mukaan Raamattu vahvistaa kolme asiaa liittyen Jumalan kaikkitietävyyteen: Jumala tietää niin menneisyyden (Ps. 90:2; Snl. 8:22-31; Ps. 56:8; Mal. 3:16), nykyisyyden (Ps. 147:4; Job 38:31-33; Jes. 40:26; Matt. 10:29-30) kuin tulevaisuudenkin (Jes. 46:9-10; 44:6-8, ks. 5. Moos. 18:22; 31:16-17). Tulevaisuuteen liittyen tulee huomata, että Aamos ja Hoosea profetoivat jo ennalta pohjoisen Israelin tuhon ja Jesaja, Jeremia ja Hesekiel profetoivat Juudan, Jerusalemin ja sen temppelin tuhon, Babylonian pakkosiirtolaisuuden ja sen päättymisen hetken. Jeesus itse ennusti Jerusalemin temppelin tuhoutumisen (Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21) ja varhaiskirkossa oli profeettoja, jotka profetoivat ennalta tulevia tapahtumia (Ap.t. 11:27-28; 21:10-11; 1. Kor. 12:28-29). Itse asiassa profeetta Jesajan mukaan juuri tieto tulevasta erottaa Israelin Jumalan muista jumalista (ks. erit. Jes. 41:21-24).

Molinistille yksi tärkeä aspekti Raamatun kertomuksissa on nimenomaan se, että Jumala tietää myös kontrafaktuaalisia asioita eli tapahtumia, jotka ovat ”jos-niin”-tyyppisiä. Toisin sanoen Raamatussa on useita kohtia, joissa viitataan mahdollisesti, hypoteettisessa tilanteessa tapahtuviin asioihin. Yksi klassinen esimerkki, joka oli myös Molinan oma suosikki, liittyy Daavidiin ja Sauliin. Kertomus löytyy 1. Samuelin kirjan luvusta 26:

Ja kun Ebjatar, Ahimelekin poika, pakeni Daavidin luo Kegilaan, seurasi kasukka hänen mukanaan. Saulille ilmoitettiin, että Daavid oli mennyt Kegilaan. Niin Saul sanoi: ”Jumala on jättänyt hänet minun käsiini, sillä hän on itse sulkenut itsensä sisälle, kun on mennyt kaupunkiin, jossa on ovet ja salvat”. Sitten Saul kuulutti kaiken kansan sotaan, menemään alas Kegilaan, piirittämään Daavidia ja hänen miehiänsä. Kun Daavid sai tietää, että Saul hankki hänelle tuhoa, sanoi hän pappi Ebjatarille: ”Tuo tänne kasukka”. Ja Daavid sanoi: ”Herra, Israelin Jumala! Sinun palvelijasi on kuullut, että Saul aikoo tulla Kegilaan hävittämään kaupungin minun tähteni. Luovuttavatko Kegilan miehet minut hänen käsiinsä? Tuleeko Saul, niinkuin palvelijasi on kuullut? Herra, Israelin Jumala, ilmoita se palvelijallesi.” Herra vastasi: ”Tulee”. Ja Daavid kysyi vielä: ”Luovuttavatko Kegilan miehet minut ja minun mieheni Saulin käsiin?” Herra vastasi: ”Luovuttavat”. Niin Daavid nousi miehinensä, joita oli noin kuusisataa miestä, ja he lähtivät Kegilasta ja kuljeskelivat paikasta toiseen. Mutta kun Saulille kerrottiin, että Daavid oli päässyt pakoon Kegilasta, luopui hän retkestänsä. (1. Sam. 23:6-13)

Huomaa, mitä teksti sanoo. Jumala tietää, että jos Daavid jäisi Keilaan, silloin kuningas Saul lähtisi hänen peräänsä ja jos niin tapahtuisi, silloin Keilan asukkaat luovuttaisivat Daavidin Saulille. Niinpä Daavid lähtee pakoon, koska ei halua tällaista lopputulosta. Jumalalla on siis tietoa erilaisista mahdollisista, teoreettisista maailmoista.

Myös Jeremian kirjassa on samankaltainen mahdollisen maailman -esimerkki. Profeetta Jeremian viesti kuningas Sidkialle on tämä: jos kuningas antautuu Babylonian kuninkaalle, silloin hänen koko perheensä säästyy eikä Jerusalemia poltettaisi (Jer. 38:17-18). Ikävä kyllä, koska Sidkia ei antaudu, pahin mahdollinen tapahtuu. Uudessa testamentissa Jeesus itse esittää tämänkaltaisen huomion:

Sitten hän [Jeesus] rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta: ”Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.” Matt. 11:20-24)

Jos…Niin. Esimerkkejä olisi lisää (ks. 1. Moos. 13:17-18; 19:21; 1. Sam. 16:2-3; 2. Kun. 21:8; Jer. 18:7-10). Raamattu siis tukee loistavasti ajatusta siitä, että Jumala tietää myös erilaiset skenaariot ja vaihtoehtoiset tilanteet ja niiden seuraukset. On aika siirtyä filosofisimpiin vesiin.

William Lane Craigin The Only Wise God -teos on syvällinen molinistisen näkemyksen puolustus. Kirjalla on pituutta vain noin 150 sivua.

FILOSOFIA

Ennen kuin jatkamme eteenpäin, on syytä avata yhtä tärkeää asiaa. Jotkut ovat nimittäin väittäneet, että tulevaisuudessa tapahtuvat asiat (jotka ovat siis vielä toteutumatta) eivät ole totta tai valetta, joten niitä ei voi loogisesti tietää etukäteen, ei edes Jumala. Koska tapahtumaa X ei ole vielä tapahtunut, ei ole olemassa mitään, mitä tietää! Craig kuitenkin näkee tällaisessa väitteessä kolme isoa ongelmaa.

(1) Kyse ei ole siitä onko jokin asia totta ”juuri nyt”, vaan siitä, että onko asia X, jota kuvataan, ylipäätään tapahtunut joskus. Mietipä seuraava vuonna 2023 esitettyä lausetta: ”Stubb valitaan Suomen tasavallan presidentiksi vuonna 2024”. Miksi minun tulisi uskoa, ettei tämä lause ole ” totta eikä valhetta”?  Lausehan on totta siinä tapauksessa jos Stubb valitaan Suomen tasavallan presidentiksi vuonna 2024 ja se ei ole totta, jos tätä ei tapahdu. Samantapaisesti, jos lause ”eilen Jurvassa satoi vettä” on totta 3. tammikuuta, silloin lause ”Jurvassa sataa huomenna vettä” on totta myös 1. tammikuuta.

(2) Väite joutuu ongelmiin myös seuraavasta syystä: jos tulevaisuutta koskevat toteamukset eivät ole totta, silloin myöskään menneisyyttä koskevat toteamukset eivät ole totta. Jos tulevaisuutta koskevat toteamukset eivät ole totta (koska asiaa ei vielä olemassa), silloin myöskään menneisyyden tapahtumat eivät ole totta (koska nekään eivät ole enää olemassa). Kuitenkin väite, jonka mukaan menneisyyden asiat eivät ole totta, on naurettava!

(3) On olemassa vielä kolmas huomio: jos väite olisi totta, se johtaisi paradoksaalisiin tilanteisiin. Jos tulevaisuutta koskevat toteamukset eivät voisi olla totta tai valetta, silloin lause ”Stubb joko voittaa presidentinvaalin toisen kierroksen vuonna 2024 tai hän ei voita” ei olisi totta! Mutta kun meillä ei ole muita vaihtoehtoja!

Jos nämä huomiot pitävät paikkansa ja me uskomme, että kaikkitietävän olennon on tiedettävä kaikki mahdolliset totuudet, Jumala tietää tulevaisuuden tapahtumat. [4]

Siirrymme nyt itse ongelmaan.

Heikki & nurmikon leikkaaminen

Craig käsittelee (2000, luku 3 –>) erityisesti filosofi Nelson Piken vuonna 1965 julkaisemaa artikkelia. Pike väittää, että jos kaikkitietävä Jumala on olemassa, silloin ihmisen toiminta ei voi olla vapaata. Pike esittelee artikkelissaan monitahoisen esimerkin Jones-nimisestä miehestä, joka leikkaa nurmikkoaan, mutta koska satun asumaan nyt Suomessa, käännän tilanteen Heikisi, joka leikkaa nurmikkoa. Pike esittää argumenttinsa deduktiivisessa muodossa eli jos väitteet pitävät paikkansa, johtopäätös seuraa välttämättä. Joten, pure hammasta ja yritä pysyä  kärryillä:

1) Jumalan ennaltatietäyvyys tarkoittaa välttämättä sitä, että jos Heikki leikkaa pihansa nurmikon lauantaina päivällä, silloin Jumala tiesi jo aiemmin, että Heikki leikkaa pihansa nurmikon lauantaina päivällä. 

2) Välttämättä, kaikki Jumalan uskomukset ovat tosia.

3) Kenelläkään ei ole valtaa tehdä loogisesta ristiriidasta totta. 

4) Kukaan ei kykene tyhjentämään kenenkään aiempia uskomuksia niin, että hän kykenisi vaihtamaan henkilön uskomukset toiseen niin, ettei hän olisikaan pitäytynyt tiettyihin uskomuksiin.

5) Kukaan ei kykene poistamaan kenenkään olemassaoloa menneisyydessä niin, että joku, joka oli olemassa menneisyydessä, ei olisikaan olemassa menneisyydessä.

6) Jos siis Jumala tiesi, että Heikki tulee leikkaamaan pihansa nurmikon lauantaina päivällä, Heikki voi päättää tehdä toisin vain jos joku seuraavista väitteistä on totta:

   A) Heikillä on valta tehdä Jumalan uskomuksista vääriä,

   B) Heikillä on valta nollata Jumalan uskomus menneisyydessä, tai

   C) Heikillä on valta poistaa Jumala olemasta menneisyydessä.

7) Mutta, vaihtoehto A on mahdoton (koska 2 ja 3)

8) Vaihtoehto B on mahdoton (koska 4)

9) Vaihtoehto C on mahdoton (koska 5)

10) Joten: jos Jumala uskoo, että Heikki tulee leikkaamaan pihansa nurmikon lauantaina päivällä, Heikillä ei ole mitään valtaa muuttaa tätä asiaa — Heikki ei siis ole vapaa valitsemaan.

Tuhannen taalan kysymys siis kuuluu: miten tämä dilemma voidaan ratkaista..? Jos sitä ei voida ratkaista, ihmisen tahdonvapaus näyttäisi olevan illuusio. Craigin mukaan Piken esittämä argumentti on kuitenkin virheellinen. Me voimme tietenkin olla Piken esittämistä huomioista samaa mieltä, mutta todellinen kysymys kuuluu, onko olemassa neljäs (D) vaihtoehto, jota Pike ei ole ottanut huomioon? Craigin mukaan on. Muokkaamme nyt väitettä 6 hieman laajemmaksi:

6) Jos siis Jumala tiesi jo ennalta, että Heikki tulee leikkaamaan pihansa nurmikon lauantaina päivällä, Heikki voi päättää tehdä toisin vain, jos joku seuraavista väitteistä on totta:

A) Heikillä on valta tehdä Jumalan uskomuksista vääriä,

B) Heikillä on valta nollata Jumalan uskomus menneisyydessä, tai

C) Heikillä on valta poistaa Jumala olemasta menneisyydessä.

   D) Heikillä on valta toimia toisella tavalla, ja jos päättäisi toimia eri tavalla, Jumalalla olisi ollut erilainen uskomus Heikin toiminnasta.

On siis helppo olla sitä mieltä, että Heikillä ei ole valtaa kohtien A-C mukaisiin akteihin (koska väitteet 2-5 ovat vastaansanomattomia), mutta hänellä on valta kohdan D mukaiseen valintaan. Jos Heikki päättää nurmikon leikkaamisen sijaan keittää kahvit ja mennä lukemaan hyvää artikkelia Eksegeettiseltä safarilta tai Jurvan Baptistiseurakunnan nettisivuilta, silloin Jumalalla olisi ollut tällainen uskomus Heikin käytöksestä. Craig vääntää asiaa vielä rautalangasta:

Siitä Jumalan ennaltatietämisestä, että Heikki leikkaa nurmikon, voimme täysin varmasti päätellä, että Heikki leikkaa nurmikon. Mutta Heikillä on silti valta tehdä toisin. Hän ei vain käytä tätä valtaa. Jos hän pidättäytyisi (toisin kuin tosiasia), silloin Jumala olisi tiennyt etukäteen, että hän pidättäytyisi. Siten Heikillä ei ole valtaa pyyhkiä pois Jumalan menneisyyttä; pikemminkin hänellä on valta toimia eri tavalla; ja jos hän toimisi niin, Jumalalla olisi ikuisuudesta lähtien ollut erilainen usko kuin hänellä todellisuudessa on. (2000, 71.)

Tämä johtaa meidät fatalismin loogiseen ongelmaan.

Fatalismin looginen ongelma

Craig osoittaa mielestäni vastaansanomattomasti, että  fatalismissa on itse asiassa eräs hyvin yleinen looginen ongelma. Toki myös joku, joka ei ole fatalisti, voi tehdä aivan saman loogisen virheen, vaikka hän ei kannattaisikaan näkemystä. Fatalisti argumentoi siis yleensä seuraavalla tavalla:

1) Välttämättä, jos Jumala ennaltatietää X, silloin X tapahtuu.

2) Jumala ennaltatietää X.

3) Tästä syystä X tapahtuu välttämättä.

Tällainen päättely on kuitenkin selvästi virheellistä päättelyä. Se on vähän kuin joku argumentoisi seuraavasti:

1) Välttämättä, jos Heikki on poikamies, hän on naimaton.

2) Heikki on poikamies.

3) Tästä syystä Heikki on välttämättä naimaton. 

Mutta Heikkihän ei missään nimessä ole välttämättä naimaton — hän vain sattuu olla naimaton! Hän on toisin sanoen täydellisen vapaa menemään naimisiin jos tahtoo. Näin ollen oikea muotoilu olisi tämä:

1) Välttämättä, jos Heikki on poikamies, hän on naimaton.

2) Heikki on poikamies.

3) Tästä syystä Heikki on naimaton.

Tämä muotoilu ottaa huomioon Heikin vapauden mennä naimisiin, ja jos hän tekee näin, silloin hän ei enää ole naimaton. Nyt näemme miksi aiempi fatalistin muotoilu oli virheellinen. Todellinen argumentti kuuluu siis näin: 

1) Välttämättä, jos Jumala ennaltatietää X, silloin X tapahtuu.

2) Jumala ennaltatietää X.

3) Tästä syystä X tapahtuu.

Olisi siis loogisesti ristiriitaista sanoa, että X tapahtuu välttämättä. Pikemminkin se vain tapahtuu. On myös mahdollista, että X ei tapahdu, mutta tässä tapauksessa Jumalan tieto olisi ollut toisenlainen. Näin ollen se, että Heikki ajaa nurmikkonsa lauantaina iltapäivällä on se nimenomainen syy sille, että Jumalalla on tämä uskomus. Pähkinänkuoressa Craig siis väittää seuraavaa:

Heikki ei aja nurmikkoa, koska Jumala tietää sen, vaan Jumala tietää sen, koska Heikki ajaa nurmikon. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Heikin toiminta aiheuttaisi Jumalan esitiedon. On syytä katsoa tarkemmin molinismin väitettä.

Jumalan ’välitieto’

Luis de Molina, josta molinismi on siis saanut nimenä, uskoi, että Jumalan tietoon sisältyy kolme ulottuvuutta tai ”loogista hetkeä”. Hän kutsuu niitä luonnolliseksi tiedoksi, välitiedoksi ja vapaaksi tiedoksi. (Koska Jumalan ”välitieto” sijouttuu loogisesti Hänen luonnollisen tietonsa ja vapaan tietonsa väliseen aikaan, molinistit kutsuvat sitä Jumalan ”välitiedoksi”.) Alla oleva kuva selittää auki Jumalan luonnollisen tiedon, välitiedon ja vapaan tiedon:

Copan 2016, 237.
Copan 2016, 237.

Jumalan luonnollinen tieto tarkoittaa sitä, että Hän tietää automaattisesti kaikki välttämättömät totuudet. Toisin sanoen, ennen kuin Jumala ylipäätään loi mitään, Hän tiesi jo kaikki matemaattiset (2+2=4) ja loogiset (”A” ei voi olla yhtäaikaa ”ei-A”) totuudet.  Tämä tieto Jumalalla on välttämättä eli Hän ei olisi voinut olla tietämättä näitä asioita.

Jumalalla on kuitenkin myös välitietoa. Toisin kuin luonnollinen tieto, jota Jumalalla on välttämättä, välitieto kohdistuu kontingentteihin eli ehdollisiin asioihin. Jumala tietää jo ennalta millaiset erilaiset maailmat olisivat ylipäätään toteutettavissa ja miten jokainen vapaalla tahdolla varustettu olento toimisi erilaisissa tilanteissa vapaasta tahdostaan jos Jumala päättäisi tehdä näistä toteutettavissa olevista maailmoista todellisia. Filosofit puhuvat tässä kohden kontrafaktuaalisuudesta, joka tarkoittaa ”jos-niin”-tyyppistä tietoa.

Jumalan vapaa tieto liittyy sitten siihen todelliseen maailmaan, jonka Hän päätti luoda. Hän tietää tämän olemassaolevan maailman menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.  (Craig itse selittää kaiken tämän viiteen minuuttiin tällä videolla.)

Craigin (2000, 143) havainnollistus.

Sovellus: Entä ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia?

Craig on soveltanut molinismia erääseen tyypilliseen kysymykseen, johon kristityt joutuvat aika ajoin vastaamaan: mitä tapahtuu niille, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia Tämä kysymys pitää sisällään ansan, koska siinä oletetaan, että Jumala on epäoikeudenmukainen, koska kaikilla ei ylipäätään ole mahdollisuutta vastata evankeliumiin myöntävästi. Jos molinistinen käsitys Jumalan kaikkitietävyydestä on totta, silloin Jumala tietää millä tavoin kukin ihminen reagoisi evankeliumiin sen kuullessaan. Jos lukija haluaa tietää, miten Craig soveltaa molinismia tähän kuvattuun ongelmaan, ohjaan hänet katsomaan Craigin puolituntisen käsittelyn haastattelun muodossa. Vaihtoehtoisesti lukija voi lukea tämän tekstin loppuosan, jossa asia on avattu tällä sivustolla.

VIITTEET

1) Siitä ei ole kovin pitkä aika, kun osallistuin Facebookissa pitkään keskusteluun siitä, miten Lutherin kirjoituksia (erityisesti hänen teoksessaan Sidottu ratkaisuvalta) pitäisi ihmisen vapaan tahdon osalta tulkita. Nojaan tässä nyt kuitenkin pelkästään Craigin mainintaan siitä, että Luther ei uskonut ihmisen vapaaseen tahtoon. Joka tapauksessa Luther oli selvä siinä, että pelastukseen liittyen ihmisen tahto ei ole vapaa. Kalvinisteilla on tietenkin sama painotus ja erityisesti Jonathan Edwards ja Paul Helm ovat puolustaneet lujasti teologista fatalismia.

2) Tiedostan toki, että Boyd nimenomaan kieltää tämän, koska hän väittää, että myös avoimen teismin mukaan Jumala on kaikkitietävä. Kysymys riippuu siitä, onko Boyd oikeassa väittäessään, ettei Jumala voi edes teoriassa tietää tulevaisuudessa tapahtuvia kontingentteja asioita (asioita jotka voivat tapahtua tai ne eivät tapahdu). Käsittelen asiaa tarkemmin alla viitteessä 4.

3) Vastauksessaan Gregory Boydille (2001, 59) Craig toteaa, miten Molina kehitti molinistisen näkemyksensä nimenomaan vastauksena Kalvinin ja Lutherin teologiseen determinismiin ja hänen näkemyksensä suurin oivallus on nimenomaan se, että hän kykeni tekemään tämän kyseenalaistamatta Jumalan suvereenisuutta.

4) Avoimen teismin kannattajat eivät usko siihen, että Jumala voi tietää tulevaisuuden kontingentteja tapahtumia. Craig (2001, 56) syyttääkin Boydia (luku 1, sama teos) siitä, että hän kieltää bivalenssi-periaatteen (=jokaisella väitteellä täytyy olla jokin totuusarvo, oli se sitten tosi tai epätosi) tulevaisuutta koskevien lauseiden osalta. Craig huomauttaa, että osoittaakseen Boydin päättelyn vääräksi, täytyy voida osoittaa ainoastaan yksi esimerkki siitä, että Jumala tietää tulevan kontingentin tapahtuman tai vapaalla tahdolla varustetun henkilön suorittaman kontrafaktuaalisen valinnan. Tällaisenä esimerkkinä toimii vaikkapa tilanne, jossa Jeesus tietää etukäteen Pietarin kieltävän hänet kolmesti ennen kuin kukko laulaa kahdesti (Mark. 14:30). Boyd ajautuukin tässä tapauksessa nimenomaan kieltämään ihmisten vapauden (2001, 57-58).

KIRJALLISUUTTA

Boyd, Gregory. 2005. Epäilijän kirjeet. Suom. Pekka Nieminen. Keuruu: Aikamedia.

Copan, Paul. 2016. Totta sinulle — ei minulle. Suom. Susanna Hirvikorpi. Hämeenlinna: Päivä. (Kirjan luku 33.)

Craig, William Lane.

  • 2000 [1987]. The Only Wise God: The Comptatibility of Divine Foreknowledge and Human Freedom. Wipf and Stock.
  • 2001. ”The Middle Knowledge View.” Teoksessa Divine Foreknowledge: Four Views. Ed. James Beilby & Paul Eddy. Downers Grove: IVP. (Sivut 119-143.)
  • 2022. ”A Philosophical Discussion on Molinism & Middle Knowledge.

Launonen, Lari. 2022. ”Jumalan olemus ja ominaisuudet: kosminen voima vai kanssakärsivä persoona?” Teoksessa Jumala — kaikkivaltias Isä. Suomen Helluntailiikkeen opetuksia 2. (Sivut 57-88, ks. erit. 80-84.)

Aku Visala & Lari Launonen. ”Areiopagin podcast 03: ”Vapaa tahto on illuusio”, osa 2.