Kirjoittaja Janne Saarela

Johdanto

Kuten edellisessä kirjoituksessa tuli esiin, kristillisellä apologetiikalla on ainakin kaksi tärkeää tehtävää: 1) korjata ihmisten väärinkäsityksiä kristinuskosta ja tuoda se esiin oikeassa valossa ja 2) antaa perusteita sille, miksi kristinusko on totta. Tämä kirjoitus liittyy kohtaan 1. Kristinuskon mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta ei ole ”ei mitään väliä”- tai ”ketä kiinnostaa” -asia. Tarkoitukseni on nostaa esiin asioita, jotka koskettavat meitä kaikkia ja osoittaa, että näiden asioiden perusteet riippuvat nimenomaan siitä, onko Jumala olemassa vai ei.

Ennen kuin siis kerromme ihmisille Jumalan olemassaoloa puoltavia argumentteja, on lähdettävä kysymään onko asialla mitään merkitystä. Mitä väliä sillä on, onko Jumala olemassa?

Ihminen, jolla ei ole mitään tarvetta autolle, ei ole kiinnostunut autokauppiaiden kauniista myyntipuheista. Ihminen, joka ei sairasta syöpää, ei yleensä kiinnostu siitä, että joku tulee kaupittelemaan hänelle syöpälääkettä. Sama pätee Jumalaan. Ellei ihminen ole tietoinen siitä, mitä Jumalan olemassaolo tai olematta oleminen tarkoittaa, hän ei juuri kiinnostu jumala-argumenteista tai traktaateista.

Kysymys Jumalan olemassaolosta koskettaa meitä kaikkia hyvin syvällisellä tavalla. Filosofit Jean-Paule Sartre ja Albert Camus ovat todenneet, että jos Jumalaa ei ole olemassa, elämä on mieletöntä. Elämän mielettömyys ilman Jumalaa ei ehkä todista Jumalan olemassaoloa, mutta se osoittaa, että kysymys Hänen olemassaolostaan on ensisijaisen tärkeä. Sanalla ”Jumala” tarkoitan kaikkivaltiasta ja kaikkialla läsnäolevaa täydellisen hyvää maailman luojaa, joka voi antaa meille iankaikkisen elämän.

Ilman Jumalaa meillä ei olisi perimmäistä tarkoitusta, arvoa ja päämäärää. Tarkoitus liittyy merkityksellisyyteen, siihen miksi jokin asia on tärkeä. Arvo liittyy hyvään ja pahaan, oikeaan ja väärään. Päämäärä liittyy tavoitteeseen, syyhyn tehdä jotakin. Ilman Jumalaa elämä on perimmiltään ilman tarkoitusta, arvoa ja päämäärää. Niillä ei siis ole mitään vankkaa perustaa ilman Jumalaa. Tämä on ensimmäinen otsikkomme. Se, että jotkut pitävät näistä asioista kiinni ilman uskoa Jumalaan, on itsepetosta. Tämä on toinen otsikkomme. Lopuksi ilman Jumalaa me emme myöskään voi perustella ihmisen tietoisuutta, vapaata tahtoa ja järkeä. Tämä on kolmas otsikkomme.

Elämän mielettömyys ilman Jumalaa

Jos Jumalaa ei ole olemasa, elämämme on kuin kipinä, joka syttyy vahingossa ja katoaa ennen kuin se ehtii oikeastaan edes loistaa. Kuolema on kaikkien lopullinen kohtalo, johon elämä päättyy. Kuolema ei tule kohtaamaan ainoastaan ihmistä, vaan koko universumia. Tämä on uusimpien tieteellisten löytöjen lopputulema. Kohtalomme tulee olemaan kova. Kaikki tulee kerran tuhoutumaan, niin ihmiset kuin koko universumi.

1) Ei perimmäistä tarkoitusta

Jos elämämme päättyy kuolemaan, onko elämällämme lopulta mitään merkitystä? Viime kädessä millään vaikutuksillamme tai teoillamme ei ole väliä. Vaikka olisimmekin kuolemattomia (mitä me emme tietenkään ole) niin pelkkä kuolemattomuus ei itsessään riitä. Pelkkä olemassaolon jatkuminen ei anna sille itsessään merkitystä.

On olemassa tarina astronautista, joka ajautui kivenjärkäleellä kauas ulkoavaruuteen. Hänellä oli mukanaan kaksi lääkepulloa, joista toinen sisälsi myrkkyä ja toinen ainetta, joka antaisi iankaikkisen elämän. Ymmärrettyään tukalan tilanteensa täydellisessä yksinäisyydessä hän joi myrkkypullon tyhjäksi. Mutta sitten hän huomasi kauhistuksekseen juoneensa väärän aineen. Hänestä tulikin kuolematon! Hänet oli tuomittu elämään lopullisesti ilman tarkoitusta, päättymätöntä elämää. Me emme siis tarvitse vain kuolemattomuutta, me tarvitsemme Jumalaa ja kuolemattomuutta.

2) Ei perimmäistä arvoa

Jos elämä päättyy hautaan, ei ole lopulta eroa siinä, elätkö Äiti Teresan vai Anders Breivikin tavoin. Tämän näkökulman on nostanut esiin mm. neuvostovankilassa kidutettavana ollut pastori Richard Wurmbrand. Hän kertoo:

On vaikea uskoa, miten julmaa on ateismi, jossa ihminen ei usko hyvyydestä seuraavaan palkkioon tai pahuudesta seuraavaan rangaistukseen. Ei ole mitään syytä olla inhimillinen. Mikään ei pidättele ihmisessä olevaa pohjatonta pahuutta. Kommunistiset kiduttajat sanoivat usein: ’Ei ole Jumalaa, ei kuolemanjälkeistä elämää, ei rangaistusta pahoista teoista. Voimme tehdä mitä haluamme.’ Olen kuullut erään kiduttajan jopa sanovan: ’Kiitän Jumalaa, johon en usko, siitä että saan elää tämän hetken, jolloin saan ilmaista kaiken sydämessäni olevan pahuuden.’ Hän ilmaisi sitä uskomattomalla raakuudella ja vankien kiduttamisella.

Jos Jumalaa ei ole olemassa, mitään objektiivista (mielipiteistä riippumatonta) mittaria oikean ja väärän erottamiseen ei ole olemassa (ks. moraalinen argumentti). Tämä ei ole vain uskovien ihmisten mielipide, vaan saman asian on sanonut ehkä maailman kuuluisin ateisti Richard Dawkins:

Pohjimmiltaan ei ole suunnitelmaa, ei tarkoitusta, ei pahaa eikä hyvää, ei mitään muuta kuin tarkoitukseton yhdentekevyys – – Me olemme koneita, jotka monistavat DNA:ta – – Se on jokaisen elävän olennon ainoa syy olla olemassa.

Niin, ei ole lopulta väliä sillä, rakastatko vai tapatko, oletko uskollinen vai uskoton, elätkö pidättyväisesti vai annatko himoillesi vallan. Kukaan ei lopulta voi sanoa, että jokin olisi sinänsä oikein tai väärin. Mutta voimmeko elää näin?

3) Ei perimmäistä päämäärää

Ilman Jumalaa vaihtoehtoja ei ole. Maailmankaikkeudella ja siellä asuvilla ihmisillä ei ole minkäänlaista päämäärää. Kaikki tulee päättymään niin kuin H. G. Wells romaanissaan ”The Time Machine” (Aikakone) ennustaa. Romaanissa aikamatkaaja matkustaa aikakoneella kauas tulevaisuuteen ja löytää kuolleen maapallon, joka kasvaa vain jäkälää ja kiertää punaisen auringon ympärillä. Ainoat äänet ovat tuulen humina ja meren aaltojen lipsahdukset. Kaikkialla on äänetöntä. Ei eläimiä, ei ihmisiä, ei mitään elollista. Tämä on masentava kuva siitä mikä meitä odottaa, jos Jumalaa ei ole olemassa.

Saman johtopäätöksen teki tietenkin jo Saarnaajan kirjan kirjoittaja. Hän kuvasi nautinnon, vaurauden, koulutuksen, poliittisen maineen ja kunnian olevan täysin turhaa, jos elämä päättyy hautaan. ”Turhuuden turhuus, kaikki on turhuutta!” Jos Jumalaa ei ole, me olemme pelkkiä erehdyksiä.

Alammeko huomata kysymyksemme tärkeyden? Jos Jumala on olemassa, meillä on toivoa. Jos Häntä ei ole, me olemme menetettyjä.

Elämää itsepetoksessa

Surullinen ongelma nousee esiin siinä vaiheessa, kun ihmiset edelleen jatkavat elämäänsä ilman uskoa Jumalaan ja he luulevat, että elämällä on tarkoitus, arvo ja päämäärä. Ihminen ilman Jumalaa voi olla onnellinen vain olemalla epäjohdonmukainen. Asiaa voi havainnollistaa sillä, että tällainen ihminen asuu ”kaksikerroksisessa maailmankaikkeudessa”. Alakerran maailma on ilman Jumalaa, ja se on mieletöntä, kuten yllä osoitettiin. Yläkerrassa sijaitsee elämän tarkoitus, arvo ja päämäärä. Tähän tasoon ihminen hyppää uskon loikalla, koska hän ei kestä elämää alakerrassa.

Elämällä on tarkoitus, arvo ja päämäärä (Jumala)
____________________________________________
Elämällä ei ole tarkoitusta, arvoa ja päämäärää (Ei Jumalaa)

Naturalistinen maailmankuva, jonka mukaan aine ja energia ovat ainoa todellisuus, jakautuu siis kahteen toistensa kanssa ristiriidassa olevaan osaan, jota voidaan kutsua maailmankuvan ylä- ja alakerraksi. Alakerta on sitä, mitä naturalisti pitää todellisena. Kaikki on vain ainetta ja energiaa, eikä mitään yliluonnollisia olentoja ole olemassa. Tässä maailmassa elämällä ei ole tarkoitusta, arvoa, eikä päämäärää. Yläkerta taas kuvaa sitä, mihin hän haluaa uskoa tai mihin hänen ihmisyytensä saa hänet uskomaan. Näin siitä huolimatta, että se on ristiriidassa sen kanssa, mitä hän pitää todellisena, koska nämä asiat vaativat Jumalaa.

Ilman Jumalaa elämällä ei siis ole tarkoitusta. Ihmiset kuitenkin jatkavat elämäänsä ilman Jumalaa aivan kuin sillä olisi tarkoitus. Kun siirrymme elämän arvoon, ihmisten epäjohdonmukaisuus saavuttaa räikeät mittasuhteet. Ihmiset puhuvat rakkaudesta ja veljeydestä ja heillä on vahvat mielipiteet siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta jos objektiivisia arvoja ei ole olemassa, tämä on itsepetosta. Kukaan ei pysty elämään asenteella ”kaikki on luvallista”. Tämä on mahdotonta. Joku voi toki elää tällä tavalla hetken, mutta hänet lukitaan hyvin nopeasti kaltereiden taakse.

Mitä tulee päämäärään, monet keksivät elämälleen jonkin päämäärän. Itse asiassa olen lähi aikoina kuullut monelta suunnalta, että useiden naturalistien viesti ihmisille on tämä: voit keksiä itse elämällesi tarkoituksen! (Kunhan se ei ole haave tappaa viattomia, raiskata lapsia, pettää vaimoaan ym. Huomaatko moraaliset kannanotot?!) Olen viettänyt nuorten parissa riittävästi aikaa huomatakseni, että lause ”voit itse keksiä elämällesi tarkoituksen” ei ole ilouutinen yläasteikäiselle nuorelle, jonka elämä on enemmän tai vähemmän sekaisin perheestä alkaen. Meillä on suuri kiusaus sijoittaa omiin hankkeisiin ja suunnitelmiin objektiivista (mielipiteistä riippumatonta) merkitystä. Mutta. Jos Jumalaa ei ole olemassa, kaikki tekomme ovat lopulta vain kansituolien siirtelyä Titanicilla. [1]

Mitä vielä?

Tässä ei ole kuitenkaan vielä kaikki. Tapio Puolimatka on tuonut esiin (varsinkin kirjassaan Tiedekeskustelun avoimuuskoe, luvussa 6) monia asioita, joita naturalistisesta maailmankatsomuksesta käsin ei kyetä johdonmukaisesti selittämään. Jos Jumalaa ei ole olemassa, monet muutkin elämän tärkeät ja meille itsestäänselvät asiat jäävät vaille selitystä.

Jos Jumalaa ei ole olemassa, ihminen on vain biologiaa, biologia on vain kemiaa, kemia vain fysiikkaa ja fysiikka on vain hiukkasten liikettä ja vuorovaikutusta. Niinpä ongelmia nousee lisää. Naturalismille ongelmallisia tosiasioita ovat edellisten esimerkkien lisäksi tietoisuus, vapaa tahto ja järjellisyys, muutamia mainitakseni. Käyn lopuksi lyhyesti läpi nämä kolme asiaa.

Ihmisen tietoisuus

Naturalismin on vaikea selittää ihmisen tietoisuutta. Se on salaisuus, johon ei kyetä antamaan vastausta. Materialistifilosofi Colin McGinn on kirjoittanut:

Ajattele maailmankaikkeutta ennen kuin tietoisia olentoja ilmaantui; todennäköisyys ei näyttänyt suurelta, että sellaisia olentoja syntyisi. Maailma koostui pelkistä fysikaalisista esineistä ja fysikaalisista voimista, ilman elämää – – Meillä on hyvä käsitys siitä, miten alkuräjähdys johti tähtien ja aurinkokuntien syntyyn, pääasiassa painovoiman vaikutuksesta. Mutta emme tunne mitään vastaavaa voimaa, joka voisi selittää sen, että yhä laajenevat aineelliset kappaleet kehittyisivät tietoiseksi elämäksi.

Tietoisuus on siis laadultaan täysin erilainen ulottuvuus kuin fysikaalisten hiukkasten vuorovaikutus. Kukaan ei ole naturalistisesta lähtökohdasta käsin onnistunut selittämään miten tietoisuuden tilojen on mahdollista riippua aivojen tiloista. Toisin sanoen, miten on mahdollista, että vaikka edessä oleva pöytä koostuu samalla tavalla atomeista kuin minäkin, niin meistä kahdesta vain minä olen tietoinen olento? (en usko sinua jos väität pöydällä olevan tietoisuuden). 

Tahdonvapaus

Ongelmat lisääntyvät kun alamme puhua tahdon vapaudesta. Naturalistisen maailmankuvan yksi suurimpia ongelmia on sen deterministisyys. Stephen Hawking on kirjoittanut, että on hankala nähdä miten tahtomme voisi olla vapaa jos käyttäytymisesse on ennaltamäärätty fysiikan lakien mukaan. Meistä tulee koneita ja vapaasta tahdosta tulee illuusio. Richard Dawkins painottaa samaa asiaa, mutta hän painottaa sitä, että kaikki mitä me teemme tapahtuu vain siksi, että geenimme saavat meidät tekemään asioita. Me emme aseta koneita vastuuseen, jos joku niiden vuoksi vahingoittuu. Miksi? Koska koneet on ohjelmoitu tekemään tietyt asiat. Ne eivät päätä tehdä mitään. Koneilla ei ole vapaata tahtoa, valintaa tai vastuuta – nämä asiat kulkevat käsi kädessä. Jos tahtoni ei todella ole vapaa (ja naturalismin mukaan se ei voi olla) niin silloin kukaan ei voi tuomita minua tekemisistäni. Ei vaikka minä tekisin mitä! Me kuitenkin elämme sen ajatuksen varassa, että me todella teemme tahdonvapaita valintoja jatkuvasti, on kyseessä sitten lautapelit tai ihmissuhteet. Me myös vaadimme oikeutta kun ihmiset tekevät ”pahoja” asioita. Siksi meillä on vankilat. [2]

Ihmisen järki ja ymmärrys

Naturalistisesta maailmankatsomuksesta seuraa myös näkemys, joka vie pohjan järjeltämme. John Lennox kirjoittaa kirjassaan ”Tähtäimessä Jumala. Miksi uusateistit osuvat harhaan?” seuraavaa:

Evoluutioita eteenpäin ajava voima, joka lopulta tuotti ihmisen kognitiiviset kyvyt – myös järjen – ei ollut ensisijaisesti vähääkään kiinnostunut totuudesta vaan eloonjäämisestä. Ja kaikki tietävät mitä totuudelle yleensä on tapahtunut ja vieläkin tapahtuu, kun ”itsekkäiden geeniensä” (kuten Dawkins niitä kutsuu) ohjaamat yksilöt, liikeyritykset tai kansakunnat tuntevat olevansa uhattuina ja kamppailevat jäädäkseen eloon.

Naturalistisessa evoluutiossa on kysymys henkiinjäämisestä, ei totuudesta. Jos kaiken takana on sokea evoluutioprosessi, meillä ei ole minkäänlaisia perusteita uskoa havaintoihimme tai päätelmiimme. Tätä asiaa vääntää rautalangasta mm. kemisti J. B. S. Haldane. Hän on todennut, että jos mielemme ajatukset ovat vain atomien liikettä aivoissamme ja aivot taas ovat vain mekanismi, jonka ovat tuottaneet järjettömät, ohjaamattomat tapahtumasarjat, niin miksi minun pitäisi uskoa mitään mitä aivot kertovat minulle – edes sitä, että ne koostuvat atomeista. Mitä syitä meillä olisi uskoa, että naturalismi on totta?

Niinpä, jos naturalismi on totta, se vie pohjan kaikilta uskomuksiltamme. Toisin sanoen naturalisti ei voi johdonmukaisesti uskoa mihinkään. Tämän huomion on mielestäni vastaansanomattomasti osoittanut maailman arvostetuin kristitty filosofi Alvin Plantinga. Jumalaan uskovalla tätä ongelmaa ei ole, koska hänen mukaan järjellinen Jumala on luonut järjelliset kykymme.

On siis aivan ratkaisevan tärkeä ero sillä onko Jumala olemassa vai ei. Jos Jumalaa ei ole olemassa, niin lukija, joka on ehkä tähän mennessä ollut miltei kaikesta eri mieltä, ei johdonmukaisuuden nimessä voisi edes kritisoida tätä tekstiä. Miksi? Koska heti kun lukija on eri mieltä jostain lauseesta ja haluasi korjata sen oikeaksi, hän joutuu nojaamaan ainakin siihen uskomukseen, että hänen havaintonsa antavat hänelle luotettavaa tietoa. Mutta miten hän voi olla varma, että ne antavat? Tätä on hankala perustella naturalismilla.

Se evankeliumi, jota uusateistit niin kiihkomielisesti julistavat, on käsittämättömän epäjohdonmukainen. Uusateistit nimittäin väittävät, että on rationaalista (järkevää) uskoa teoriaan, jonka mukaan järkeilykykymme kehittymistä ei ole suunnattu kohti tarkoitusta löytää totuus. He myös väittävät, että on irrationaalista (ei-järkevää) uskoa, että järkeilykyky on Tekijämme suunnittelema ja luoma kyky, jonka tarkoitus on mahdollistaa totuuden ymmärtäminen ja uskominen. Kuulostaako tämä oudolta?

Jos Jumalaa ei ole olemassa, naturalistinen maailmankuva kumoaa itse itsensä. [3]

Loppusolmu

Tämän kirjoituksen tarkoitus on ollut osoittaa ne seuraukset, jotka Jumalan olemassaololla on. Jos Hän on olemassa, meillä on luja perustus elämän tarkoitukselle, arvolle ja päämäärälle. Jos Jumalaa ei ole olemassa, näiltä asioilta katoaa pohja. Lisäksi, jos Jumalaa ei ole olemassa, me emme voi johdonmukaisesti uskoa myöskään ihmisen tietoisuuteen, tahdonvapauteen ja järkemme luotettavuuteen. Siksi Jumalaan uskova on paremmassa asemassa naturalistiin nähden. Hän voi pitää näkemyksistään kiinni johdonmukaisesti, eikä hänen tarvitse herätä joka aamu valmistautumaan uskon loikkaan kahtiajaetussa maailmassa.

Viitteet:

1. Craig 2012, 37-60.
2. Puolimatka 2010, 451-457, 481; Robertson 2008, 98-99. Hawkingia siteeraa Lennox 2011, 79.
3. Lennox 2014, 71-72. 

LÄHTEET

Craig, William Lane. 2012. Valveilla. Uskon perusteltu puolustaminen. Suom. Sini Luoma. Helsinki: Uusi tie.

Lennox, John. C.

• 2011. God and Stephen Hawking. Oxford: Lion.
• 2014. Tähtäimessä Jumala. Miksi uusateistit osuvat harhaan? Suom. Jasu Markkanen. Helsinki: Uusi tie.

Plantinga, Alvin. 2005. ”Evoluutioteoreettinen argumentti naturalismia vastaan.”

Puolimatka, Tapio. 2010. Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Helsinki: Uusi tie.

Robertson, David. 2008. Kirjeitä tohtori Dawkinsille. Ateistiset myytit uhattuina. Suom. Risto Mikkonen. Hämeenlinna: Päivä Oy.