Kirjoittaja Janne Saarela
Johdanto
Yksi mielenkiintoinen asia apologetiikassa on huomata, että Jumalan olemassaolon puolesta on esitetty todella monia argumentteja, mutta Jumalan olemassaoloa kyseenalaistavia argumentteja ei kuitenkaan ole esitetty muutamaa argumenttia enempää (Craig 2012, 157). Kaksi käytetyintä tällaista vasta-argumenttia ovat pahuuden ongelma ja Jumalan kätkeytyneisyys. Nämä ovat ns. mahdottomuusargumentteja eli niiden avulla pyritään osoittamaan, että Jumalaa ei voi olla olemassa. Uskon, että kumpikaan argumentti ei kestä lähempää tarkastelua. Tässä tekstissä huomiota kiinnitetään kuitenkin väitteeseen, jonka mukaan maailmassa selvästi läsnäoleva pahuus olisi jotenkin loogisessa ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa. Tarkoitukseni on lyhyesti esittää syyt sille miksi tämä versio pahuuden ongelmasta on ollut filosofien keskuudessa jo jonkin aikaa kuolleena ja kuopattuna.
Pahuuden ongelman kaksi eri versiota
Pahuuden ongelma on ehkä kaikkein käytetyin argumentti Jumalan olemassaoloa vastaan. Siksi olen käsitellyt aihetta useamman kirjoituksen avulla (ks. seuraavat kaksi kirjoitusta). Yksi asia ei ole kuitenkaan tullut kahdessa muussa kirjoituksessani esille: argumentti voi esiintyä joko loogisena tai evidentiaalisena versiona. Loogisessa versiossa väitetään, että pahuus ja Jumala ovat loogisessa ristiriidassa keskenään. Väite on hyvin yksinkertainen:
Jos pahuutta on olemassa, Jumala ei voi edes periaatteessa olla olemassa. Nämä kaksi asiaa ovat siis loogisessa ristiriidassa.
Looginen versio siis eroaa evidentiaalisesta versiosta, jonka mukaan pahuus ja Jumala voivat olla olemassa samanaikaisesti, mutta se on epätodennäköistä. (Craig 2012, 162; Moreland & Craig 2003, 537.) Kuten todettu, kaksi muuta kirjoitustani käsittelevät juuri pahuuden ongelman evidentiaalista versiota. Tässä tekstissä keskityn loogisen version alasampumiseen. Todettakoon, että keskusteluissa tämä asia täytyy selvittää heti aluksi. Jos esimerkiksi ateisti puhuu loogisesta versiosta ja teisti hyökkää evidentiaalista versiota vastaan, keskustelu on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu.
Looginen versio ja sen ratkaisu
On tärkeää huomata, että nyt olemme tekemisissä ateistin argumentin kanssa. Todistustaakka ei siis ole teistillä, vaan ateistilla. Juuri ateistin tehtävä on osoittaa, että Jumalaa ei voi olla olemassa. Yksi mahdollinen mahdottomuusargumentti on juuri pahuuden ongelman looginen versio. Sen mukaan pahuus ja Jumala ovat kaksi toisensa pois sulkevaa ilmiötä. Jos toinen on olemassa, toinen ei ole. Ja koska on päivänselvää, että pahuutta ja kärsimystä on olemassa, Jumalaa ei voi olla olemassa. Näin ollen jompi kumpi väite on väärä:
(1) Täydellisen rakastava ja Kaikkivaltias Jumala on olemassa
(2) Pahuutta ja kärsimystä on olemassa
Ennen kuin kommentoin näitä väitteitä, muistutan lukijaa siitä mistä on kysymys. Koska looginen versio pyrkii osoittamaan, että pahuus ja kärsimys eivät ole loogisesti yhteensovitettavissa Jumalan olemassaolon kanssa, riittää, että teisti kykenee osoittamaan sellaisia vasta-argumentteja, jotka ovat edes teoriassa mahdollisia. Näin ollen vastauksien ei tarvitse olla välttämättä tosia, riittää, että ne ovat loogisesti mahdollisia.
Näissä väitteissä on kuitenkin ilmeinen ongelma. Miksi ihmeessä meidän tulisi ajatella, että nämä kaksi asiaa sulkevat toisensa pois? Ainakaan suoranaisesti väitteet eivät näytä olevan ristiriidassa keskenään. Kysymys ei siis ainakaan ole näkyvästä ristiriidasta. Ateistilla täytyy siis olla lausumattomia taustaoletuksia. Kaksi mahdollista taustaoletusta voidaan esittää:
(3) Jos Jumala on Kaikkivaltias, Hän voi luoda millaisen maailman haluaa
(4) Jos Jumala on täydellisen rakastava, Hän pitäisi parempana maailmaa, jossa ei ole kärsimystä
Näiden väitteiden mukaan Jumala sekä haluaa että voi luoda maailman jossa ei ole pahuutta ja kärsimystä. Tässä maailmassa ihmiset valitsevat vapaasti aina oikein, eikä synti koskaan pääsisi saastuttamaan sitä. Jotta looginen versio argumentista toimisi, myös premissien (3) ja (4) on oltava välttämättä tosia.
Premissin (3) lähempi tarkastelu osoittaa, että väite ei ole välttämättä tosi. Jos ihmisillä on (edes teoreettisella tasolla!) aidosti vapaa tahto, Jumala ei voi luoda minkälaista maailmaa tahansa. On loogisesti mahdotonta pakottaa joku tekemään jotain vapaaehtoisesti. Jumala ei voi tehdä loogisesti mahdottomia asioita, kuten pyöreää neliötä tai naimissa olevia poikamiehiä. [1] Näin ollen vapaa tahto estää Jumalaa luomasta millaista maailmaa tahansa.
Ateisti voi tässä kohden tietysti väittää, että Jumala voi tehdä loogisesti mahdottomia asioita. Ongelma ei tässä tapauksessa ole ainoastaan se, että hän asettaa itsensä huomattavan vähemmistön kannattajaksi, vaan lisäksi hänen oma argumenttinsa kumoutuu. Jos Jumala nimittäin voisi tehdä loogisesti mahdottomia asioita, niin silloin Hän myös voisi olla olemassa pahuuden ja kärsimyksen kanssa samanaikaisesti (vaikka se olisikin ristiriitaista)! Joka tapauksessa, premissi (3) ei ole välttämättä tosi. (Craig 2012, 164-65; Moreland & Craig 2003, 538; Plantinga 1977, 13.) [2]
Myös premissi (4) näyttää olevan virheellinen. Jumalalla voi yksinkertaisesti olla monia syitä sallia pahuutta ja kärsimystä. Vanhemmat tietävät, että monissa tilanteissa on pakko sallia kärsimystä, jotta jokin suurempi ja parempi päämäärä voitaisiin saavuttaa. Tällainen tilanne syntyy esimerkiksi silloin, kun lapsi joudutaan viemään hammaslääkäriin. On myös tilanteita, jossa lapsi (oman subjektiivisen kokemuksensa pohjalta) kärsii. Tällainen tilanne voi tapahtua vaikka kaupan karkkihyllyllä. Lapsi itkee, koska hän ei saa karkkia. Isä kuitenkin tietää, että karkin syömättä jättäminen palvelee suurempaa ja tärkeämpää tarkoitusperää. Samalla tavalla on hyvinkin mahdollista, että maailma jossa on kärsimystä, on lopulta parempi maailma kuin se, jossa kärsimystä ei ole. Näin ollen premissi (4) ei myöskään ole välttämättä tosi. (Craig 2012, 165; Moreland & Craig 2003, 540. Plantinga käsittelee syvällisesti mahdollisia maailmoja kirjansa sivuilla 34-44.)
Lopuksi, voidaan esittää väite, jonka mukaan pahuus ja kärsimys ovat loogisesti yhteensopivia Jumalan olemassaolon kanssa. Tarvitsee vain esittää väite, joka on yhteensopiva Jumalan olemassaolon kanssa ja josta seuraa, että kärsimystä on olemassa. Tässä tällainen väite:
(5) Jumala ei olisi voinut luoda toista maailmaa, jossa olisi yhtä paljon hyvää mutta vähemmän kärsimystä kuin tässä maailmassa, ja Jumalalla on hyvät syyt sallia olemassaoleva kärsimys.
Koska ihmisillä on vapaa tahto, Jumalan mahdollisuudet ovat rajoitetut. On myös loogisesti mahdollista, että maailma, jossa olisi yhtä paljon hyvää, mutta vähemmän kärsimystä kuin tässä maailmassa, ei ollut mahdollinen. Ehkä olemassaoleva maailma on paras mahdollinen maailma, jonka Jumala sai aikaan, ottaen huomioon siihen liittyvät tekijät (kuten ihmisen vapaa tahto). Muistutan edelleen, että teistin ei tarvitse antaa ”vakuuttavia” tai ”näin asiat todennäköisesti ovat” -argumentteja, koska kyseessä on looginen versio pahuuden ongelmasta. Teistin tarvitsee ainoastaan osoittaa, että on olemassa loogisia vaihtoehtoja Jumalan ja pahuuden yhdessäelolle.
Näiden syiden vuoksi looginen versio pahuuden ongelmasta on ollut filosofien keskuudessa kuollut ja kuopattu jo pidemmän aikaa. [3] Tähän lopputulokseen ovat tulleet yhtä lailla sekä ateisti- että agnostikkofilosofit. Mm. J. L. Mackie, joka puolusti loogista versiota pahuuden ongelmasta 1900-luvun puolivälissä, myönsi Plantingan teoksen jälkeen, että ongelma on nyt teistien taholta ratkaistu. Argumentti on yksinkertaisesti liian raskas kannettavaksi. Pahuus aiheuttaa teistille totta kai ongelmallisia kysymyksiä, mutta se ei ole ristiriidasa Jumalan olemassaolon kanssa. (Craig 2012, 166; Moreland & Craig 2003, 541; McGrath 2015, 154-59.)
Viitteet
1. Ehdottomasti suurin osa kristityistä teologeista ja filosofeista ovat sitä mieltä, että Jumalan Kaikkivaltius ei tarkoita sitä, että Hän kykenisi tekemään loogisesti mahdottomia asioita (Plantinga 1977, 17).
2. Joku voisi tähän väliin huomauttaa, että luonnonkatastrofit eivät sovi tähän kuvaan. Niinpä esimerkiksi maanjäristyksien aiheuttamia tuhoja ei voida laittaa ihmisen vapaan tahdon piikkiin. Alvin Plantinga on kuitenkin vastannut tähän kritiikkiin (1977, 57-59). On nimittäin loogisesti mahdollista, että tällaisten tuhojen takana ovat pahat henkiolennot. Koska myös niillä on vapaa tahto, ja ne voivat saada aikaan mitä kummallisempia asioita, tämä rajoittaa osaltaan Jumalaa luomasta millaista maailmaa tahansa. Näin ollen myös luonnollinen kärsimys voi ainakin teoriassa johtua vapaan tahdon omaavista olioista. (Tämä argumentti on siis suunnattu loogista versiota vastaan. Ei ole siis mitään merkitystä sillä, että väite on kummallinen. Riittää, että se on loogisesti mahdollinen!)
3. Tämä on tapahtunut pitkälti Alvin Plantingan työn kautta (Moreland & Craig 2003, 538).
LÄHTEET
Craig, William. Lane. 2012. Valveilla. Uskon perusteltu puolustaminen. Suom. Sini Luoma. Helsinki: Kustannus Oy uusi tie.
McGrath, Alister. 2015. Tieteen ja uskonnon dialogi. Suom. Anne Leu. Helsinki: Kirjapaja.
Moreland, J. P. & Craig, William. Lane. 2003. The Philosophical Foundation for Christian Worldwiev. Downers Grove IL: IVP Academy.
Plantinga, Alvin. 1977. God, Freedom and Evil. William Eerdmans Publishing Company.
Mainittakoon, että Ilari Malkin tuotokset käsittelevät aihetta kattavasti.