Kirjoittaja Janne Saarela
Alustus
Jeesuksen ylösnousemuksen kiistäjät ovat kehitelleet historian aikana monenlaisia selityksiä tapahtuneelle. Niihin on myös helppo törmätä erilaisilla nettisivuilla ja kahvipöytäkeskusteluissa. 200 vuoden aikana ei ole keksitty kuitenkaan yhtäkään naturalistista teoriaa, joka kykenisi selittämään edes tyydyttävästi tyhjää hautaa, ylösnousemusilmestyksiä ja kristinuskon syntyä. Esittelen vaihtoehtoisista teorioista viisi ja osoitan niiden ongelmat. (Stein tiivistää hyvin artikkelissaan [1977, 24] eri teoriat ja niiden alkuperäiset kehittäjät.)
1 Ylösnousemus on legenda
Legendateorian mukaan Jeesus oli normaali mies, joka piti hyviä puheita. Vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen häneen alettiin liittämään yliluonnollisia asioita ja lopulta väitettiin, että hän nousi jopa kuolleista. Väite on peräisin parinsadan vuoden takaa. Vuonna 1835 David Strauss, joka kirjoitti kirjan Das Leben Jesu (Jeesuksen elämä), esitti väitteen, että ylösnousemuskertomukset ovat legendoja. Siitä asti legenda-ajatus on ollut esillä.
Professori Sherwin-White, kreikkalais-roomalaisen klassisen historian tutkija Oxfordin yliopistosta, on huomattava historioitsija, joka on perehtynyt Ut:n aikaiseen Rooman ja Kreikan historiaan. Hän huomauttaa teoksessaan Roman Law and Roman Society in the New Testament, että Rooman historiasta kertovat lähdeteokset ovat tavallisesti puolueellisia ja ne on kirjoitettu vähintään sukupolvea tai kahta, jopa vuosisatoja, tapahtumien jälkeen. Kuitenkin hänen mukaansa niiden perusteella päätellään suurella luottamuksella, mitä todella tapahtui. Herodotuksen (antiikin kreikkalainen historijoitsija noin 400 eKr.) kirjoitukset ovat koetapaus legendan kehittymisnopeudelle ja koe osoittaa, että jopa kaksi sukupolvea on liian lyhyt aika, jotta legendaariset ainekset pystyisivät pyyhkimään historiallisten faktojen ytimen.
Sherwin-Whiten mukaan legendan kehittymisvauhdin tulisi olla ”uskomaton”, jos evankeliumit olisivat legendoja. Tarvittaisiin täten lisää sukupolvia Jeesuksen elämän tapahtumien ja niiden ylöskirjoittamisen väliin. Kaikki Ut:n kriitikot ovat yhtä mieltä siitä, että evankeliumit on kirjoitettu ja levitetty ensimmäisen sukupolven aikana silminnäkijöiden vielä eläessä. Itse asiassa huomattava osa tutkijoista väittää, että ainakin synoptiset evankeliumit olisi kirjoitettu vuosina 50-60 jKr. Näin ollen ne olisivat yhtä vanhoja kuin Paavalin kirjoittamat kirjeet. Kun otetaan huomioon niiden riippuvuus aiemmista traditioista, niille tulisi osoittaa samaa historiallista luottamusta kuin Paavalille. Mielestäni paras näkemys todisteiden pohjalta onkin, että Markuksen evankeliumi on kirjoitettu joskus 50-luvulla, Matteus ja Luukas noin 60 jKr. Johanneksen evankeliumi taas on vaikempi ajoitettava. Tämä on kuitenkin sivuseikka, koska kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että evankeliumit kirjoitettiin ensimmäisellä vuosisadalla.
Eräs tärkeä huomio on se, että ensimmäisen vuosisadan aikana ei kirjoitettu yhtään apokryfievankeliumia (apostolien nimiin kirjoitettuja väärennettyjä teoksia, jotka jätettiin kaanonin ulkopuolelle). Nämä ilmestyivät vasta silminnäkijöiden kuoltua. Nämä ovat parempia ehdokkaita ”legendaariseksi fiktioksi” kuin kanonisoidut evankeliumit. Esimerkkinä toimi edellisessä kirjoituksessa toiselta vuosisadalta peräisin oleva Pietarin evankeliumi, jossa legendaariset ainekset on selkeästi nähtävillä. Evankeliumien kokoamiseen mennessä ei yksinkertaisesti ollut kulunut tarpeeksi aikaa, jotta legendaarista ainesta olisi merkittäväsi syntynyt. [1]
Gregory Boyd listaa neljä argumenttia, joiden mukaan evankeliumeissa ei voi olla legendan omaista ainesta:
1) Kuten edellä jo todettiin, evankeliumit kirjoitettiin vain muutama vuosikymmen tapahtumien jälkeen. Tänä aikana ei legendoja yksinkertaisesti ehdi kehittyä. Edellisessä kirjoituksessa totesin, että kirjoittajilla oli käytettävissään vielä vanhempia traditioita, jotka ulottuvat parhaimmillaan vain muutaman vuoden päähän ylösnousemuksesta. Tärkeimmät näistä olivat Paavalin lainaama traditio 1.Kor.15:3-8:ssa ja Markuksen kärsimysviikkokertomus. Mielestäni tämä riittää yksistään kumoamaan legendateorian.
2) Evankeliumit kirjoitettiin tilanteessa, jossa vihamielinen suhtautuminen kristinuskoon oli omiaan estämään legenda-aineksen kehittymistä.
3) Jeesuksen elämän yliluonnollisista piirteistä kertovat kirjoitukset eivät syntyneet vähitellen, vaan ne olivat mukana alusta alkaen. Toisin sanoen evankeliumeiden varhaisten ja myöhäisten kerrostumien välillä ei ole eroja. Jos legenda-ainesta olisi päässyt mukaan, sitä näkyisi enemmän myöhemmistä kerroksista, mutta näin ei ole. Esimerkiksi Paavalin kirjeissä Jeesuksen jumaluutta pidetään itsestään selvänä ja osa näistä kirjeistä on kirjoitettu ennen evankeliumeja.
4) Myöhemmin syntyneissä legendakertomuksissa ei jätetä mitään selittämättä (esimerkkinä Pietarin evankeliumi). Evankeliumikertomuksissa sitä vastoin on paljon asioita, jotka kirjoittaja vain raportoi ilman selitystä. Esimerkiksi Jeesus kieltää Magdalan Mariaa koskemasta itseään, koska Hän ei vielä ole noussut Isän luo (Joh.20). Miksi Maria ei saanut koskea Jeesukseen? Johannes ei kerro ja teologit miettivät edelleen vaihtoehtoisia selityksiä.
”Kun saksalainen teologi Julius Műller vuonna 1844 heitti haasteen, että hänelle osoitettaisiin edes yksi tapaus historiassa, jossa legenda olisi kehittynyt niin nopeasti, hänen kollegansa vastasivat haasteeseen hiljaisuudella. Samoin ovat tehneet tutkijat tänään”. [2]
2 Jeesus ei kuollut ristillä ja hän virkosi haudassa
Tämän teorian mukaan Jeesus otettiin ristiltä alas elävänä ja laskettiin hautaan, jossa hän virkosi ja pakeni vakuuttamaan opetuslapset ylösnousemuksestaan. Tätä valekuolema-teoriaa vaalivat 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun saksalaiset rationalistit ja jopa modernin teologian isä F. D. E. Schleiermacher oli omaksunut kyseisen teorian. Se löytyy jopa 700-luvulla kirjoitetusta Koraanista. Nykyään teoria on tutkijoiden keskuudessa lähes täysin hylätty, vaikka teoria nostaa usein päätään vähemmän akateemisissa piireissä. Tässä joitain teorian ongelmia:
1) Jeesus ei olisi voinut lääketieteellisesti ajatellen selvitä ruoskinnan ja ristiinnaulitsemisen fyysisistä seurauksista tai paleltumisesta haudassa. Sotilaat käyttivät ruoskissaan metallipalloja sekä erinäisiä luunsirpaleita. Mel Gibsonin ohjaaman ”The Passion of The Christ” – elokuvan katsominen antaa realistisen kuvauksen Jeesuksen tilasta ennen ristiinnaulitsemista. Kolmannelle vuosisadalla elänyt Eusebius kuvasi ruoskintatilannetta siten, että kärsivän verisuonet paljastuivat ja lihakset, jänteet ja sisäelimet olivat kaikkien nähtävillä. Ei siis ollut ihme, että kaikki teloitettavat eivät selvinneet edes ristille saakka. Mitä tulee ristiinnaulitsemiseen, Josefus kertoo eräässä teoksessaan kolmesta tuttavastaan, jotka oli ristiinnaulittu ja irrotettu risteistään. Kaksi heistä kuoli parhaasta lääkäriavusta huolimatta.
2) Roomalaiset sotilaat oli koulutettu tappamaan ja he olisivat vastanneet hengellään jos joku olisi selvinnyt käsittelystä hengissä. Joh.19:33-35 mukaan Jeesuksen kuolema varmistettiin keihäällä:
”Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta”.
Kun verihera oli eronnut veriplasmasta eli kyljestä vuoti verta ja vettä, sotilaat tiesivät Jeesuksen kuolleen. Sotilaat varmistivat uhrin kuoleman myös murskaamalla hänen säärensä. Toimenpide esti uhria saamasta henkeä ja se johti tukehtumiskuolemaan. Evankeliumeiden mukaan Jeesuksen sääriluita ei murskattu, joka viestii siitä, että sotilaat olivat varmoja hänen kuolemastaan.
3) Miten Jeesus olisi siirtänyt tonnin painoisen kiven poistuessaan haudasta? Arkeologia on paljastanut, että kivi oli helpompi vyöryttää paikoilleen, kuin pois paikoiltaan. Tämän puolesta puhuu myös kreikan kielen sana ”aποκυλiω ” Mark. 16:4:ssa. Sana viittaa siihen, että kivi jouduttiin hautaa avatessa työntämään ylämäkeen ja se vaati useita miehiä. Haudan avaaminen sisältäkäsin olisi ollut kylmä mahdottomuus. Toinen ongelma on se, että miten Jeesus olisi selvinnyt vartijoista, jotka todennäköisesti olivat roomalaisia sotilaita? Kaiken lisäksi Jeesuksen olisi täytynyt kävellä useita kilometrejä eri paikkoihin, aina Galileaan saakka, jossa aikoi ”ilmestyä” opetuslapsilleen. Pyörätuolia tuskin oli saatavilla.
4) Teoria on uskonnollisesti ajatellenkin järjetön. Miten puolikuollut ja kipeästi hoidon tarpeessa oleva Jeesus olisi saanut opetuslapset palvomaan häntä kirkastettuna ja ylösnousseena Herrana ja kuoleman voittajana? Yksi tärkeimmistä toivon antajista kristityille on edelleen se, että meistä tulee Hänen kaltaisiaan. 1. Joh. 3:2:
”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.”
Tapaus olisi saanut opetuslapset uskomaan, että Jeesus ei olekaan kuollut. Tästä on melko pitkä matka uskomukseen, että Jeesus oli kirkkaudessaan noussut kuolleista. Ylösnousemus ei olisi käynyt mielessäkään tämänkaltaisessa tilanteessa.
Jo pelkästään nämä syyt tekevät valekuolemateoriasta kestämättömän. Tarkemmin kyseisen teorian kumoaa Alexander Metherell teoksessa Tapaus Kristus (267-286). Hän käy Jeesuksen kidutusprosessin yksityiskohtaisesti läpi ja osoittaa, että hengissä selviäminen oli mahdottomuus. Teoria tekisi Jeesuksesta huijarin, mutta tälle väitteelle ei löydy tukea dokumenteista. [3]
3 Naiset erehtyivät haudasta ja luulivat Jeesuksen nousseen ylös
Kirsopp Lake ehdotti vuonna 1907, että naiset eksyivät mennessään haudalle ja tapasivat jonkun muun tyhjän haudan huoltajan, joka sanoi: ”Te etsitte Jeesus Nasaretilaista. Ei Hän ole täällä.” Silloin naiset juoksivat pois ja soppa oli valmis. Yllättävää kyllä, Lake ei saanut teorialleen juurikaan kannattajia, eikä kukaan nykyajan tutkijoista kannata sitä.
Hiukan eri muotoisen teorian esitti Joseph Klausner vuonna 1922. Hänen mukaansa Joosef Arimatialainen siirsi Jeesuksen omaan hautaansa vain väliaikaisesti. Siirrettyään Jeesuksen rikollisille tarkoitettuun hautausmaahan, alkuperäinen hauta jäi tyhjäksi – ja soppa oli valmis. Vaikka yksikään tutkija ei kannata tätä teoriaa, sitä ovat elvyttäneet jotkut viihdekirjailijat.
Laken teorian heikkoudet
1) Jeesuksen hautapaikka oli juutalaisten johtajien tiedossa. Haudattiinhan Jeesus Joosef Arimatialaisen hautaan. Vaikka naiset olisivat siis erehtyneet, juutalaiset johtajat olisivat osoittaneet oikeaa hautaa ja näin tukahduttaneet opetuslapsien julistuksen. Kuten muistamme, ylösnousemususkoa alettiin julistaa Jerusalemissa.
2) Tämä ei anna vastausta ylösnousemusilmestyksiin, joita koki yli 500 henkilöä.
3) Opetuslapset olisivat korjanneet naisten väärinkäsityksen. Teorian mukaan juuri naiset erehtyivät, eivät opetuslapset. [4]
Klausnerin teorian heikkoudet
1) Vaikka teoria selittää jollain tavalla tyhjän haudan, sillä ei ole mitään sanottavaa ilmestymiskokemuksiin eikä ylösnousemususkon syntyyn.
2) Miksi Joosef Arimatialainen kumppaneineen ei puuttunut opetuslasten ylösnousemusjulistukseen Jerusalemissa? On toki mahdollista että he muuttivat heti siirron jälkeen Roomaan eivätkä tienneet millaisen sopan saivat vahingossa aikaan.
3) Juutalaisten varhainen polemiikki kristinuskoa kohtaan ei koskenut haudan paikkaa, vaan sitä, miksi hauta oli tyhjä. Jos Joosef olisi siirtänyt ruumiin, kiista olisi kehittynyt alkuaan toiseen suuntaan.
4) Juutalaisten lähteiden mukaan rikollisten hautausmaa oli vain 50-500 metrin päässä ristiinnaulitsemispaikasta. Miksi Joosef ei haudannut Jeesusta suoraan sinne, varsinkin kun paikka oli miltei vieressä? Miksi hän ensin saastutti oman sukuhautansa?
Teoriaa ei auta sekään, että sille ei löydy kirjallista tukea. [5]
4 Opetuslapset varastivat Jeesuksen ruumiin ja valehtelivat ylösnousemusilmestyksistä
Tämä selitys väritti varhaista juutalaista kristittyjen vastaista propagandaa ja heräsi henkiin 1700-luvun deismin ”salaliittoteorian” muodossa (deismin mukaan Jumala on luonut maailman, mutta on poistunut paikalta. Hän ei toimi millään tavalla maailmassa). Kriittiset tutkijat ovat maailmanlaajuisesti hylänneet tämän teorian ja se on selvinnyt enää lähinnä populaarilehdistössä. Tässä muutama teorian ongelma:
1) On moraalisesti hämmentävää väittää Jeesuksen opetuslasten syyllistyneen sellaiseen rikokseen. Miten epätäydellisiä he sitten olivatkin, he olivat varmasti hyviä ja rehellisiä miehiä, eivät huijareita.
2) On psykologisesti mahdotonta olettaa opetuslasten halunneen tehdä sellaista huijausta. Ristiinnaulitsemisen aikaan opetuslapset olivat hämmentyneitä, järjestäytymättömiä, pelokkaita, epäileviä ja surun murtamia – eivät siis henkisesti motivoituneita ja valmistautuneita luomaan tällaista huijausta. Tyhjän haudan ja ylösnousemusilmestysten selittäminen salaliittoteorialla ei siis tule kysymykseenkään.
3) Ainakin jotkut opetuslapset kuolivat marttyyrina (Jaakob Ap.t 12:2, Pietari, Paavali), todennäköisesti suuriosa heistä (katso viite). Jaakob, Jerusalemin seurakunnan johtaja tapettiin vuonna 62. Mutta kuka haluaa kuolla valheen puolesta? Mikä olisi ollut opetuslasten motiivi? Mikä muutti heidät pelkureista näin rohkeiksi? He eivät odottaneet hyötyvänsä siitä mitään, päinvastoin heillä oli syytä pelätä menettävänsä kaikki. Tämä ei myöskään selittäisi kaikkia ylösnousemusilmestyksiä. Esimerkiksi Paavalin ja Jaakobin kääntymistä on todella vaikea selittää muulla tavalla kuin siten, että Jeesus todella ilmestyi heille. Totesin myös edellisessä kirjoituksessa, että opetuslapset eivät olisi mitenkään keksineet oppia ylösnousemuksesta. Tämä on yksi teorian heikoimmista lenkeistä.
4) Haudalla olleet vartijat olisivat estäneet kyseisen yrityksen. Väite, että sotilaat nukahtivat oli juutalaisilta huono hätävale. Liian monen asian olisi täytynyt osua kohdalleen. Vuorossa olleiden sotilaiden olisi täytynyt olla säännöistä piitaamattomia, koska he nukahtivat, sekä miltei kuuroja. Jos toistakymmentä miestä ähertää auton painoista kiveä ylämäkeen, sotilaiden unenlahjat täytyvät olla ilmiömäiset.
5) Tiettyjen kertomusten olemassaolo tai niiden puute. Miksi keksittiin kertomus haudalla käyneistä naisista? Kuten edellisessä kirjoituksessa totesin, naisia ei oltaisi laitettu todistajiksi, ellei siihen olisi ollut pakottava tarve. Lisäksi tyhjä hauta – kertomuksista puuttuu apologeettinen (puolustava) ote. Miksi niissä ei lainata Vt:n kirjoituksia ja osoiteta niiden täyttymys? [6]
Tämä teoria ei siis vakuuta. Lisäksi historiassa on esimerkkejä salaliitoista, jotka ajan mittaan pakkaavat purkautumaan. Tunnetuin esimerkki lienee 1970-luvun Watergate – skandaali.
5 Opetuslapset näkivät Jeesuksen kuoleman jälkeen hallusinaatioita hänestä ja virheellisesti päättelivät tämän nousseen kuolleista
Hallusinaatioteoria tuli suosituksi 1800-luvulla ja pysyi sellaisena aina tämän vuosisadan puoliväliin asti. Tämänkin teorian hylkäämiseen on monta pätevää syytä:
1) On psykologisesti epätodennäköistä olettaa tällaista hallusinaatioketjua. Hallusinaatiot liittyvät tavallisesti mielisairauteen tai huumeisiin, mutta opetuslasten kohdalla heidän tilansa ei ollut hallusinaatioille altis. Opetuslapset eivät odottaneet näkevänsä Jeesusta enää elävänä. He saattoivat vain odottaa näkevänsä hänet Jumalan valtakunnassa. Ei ollut tarpeeksi hyviä syitä, jotka olisivat saaneet heidät hallusinoimaan hänen nousseen kuolleista. Olosuhteiden erityispiirteet, ilmestysten laajuus ja erilaisuus puhuvat hallusinaatioteoriaa vastaan: Jeesusta ei nähty vain kerran, vaan useasti, hänet näkivät useat ihmiset, ei vain yksi, ryhmät, eikä vain yksilöt, häntä ei nähty vain yhdessä paikassa, vaan useassa, häntä ei nähneet vain häneen uskovat, vaan myös epäilijät ja ei-uskovat. Ongelmia tuottaa sekin, että aina ilmestyksen näkijät eivät heti tunnista Jeesusta (Luuk.24:13-31; Joh. 20:15, 21:4). Tämä ei sovi siihen mitä tiedämme hallusinaatioista. Hallusinaatio teoria ei pysty tyydyttävästi selittämään ilmestysten monimuotoisuutta. Esimerkkinä voidaan mainita Paavali, joka näki Jeesuksen ylösnousseena. Paavali vainosi uskovia ennen kääntymistään ja oli jopa mukana seuraamassa Stefanoksen kivittämistä. Täten hän ei varmasti ollut helpoiten ”käännytettävissä”. Se mitä tapahtui Damaskoon johtavalla tiellä (Ap.t. 9) oli jotain radikaalia. Nuoren juutalaisen rabbin teologiakin meni aika lailla uusiksi hänen kokemuksensa johdosta. Tämä vaatii ison selityksen.
2) Hallusinaatioteoria ei olisi missään tapauksessa johtanut uskomaan Jeesuksen ylösnousemukseen. Hallusinaatiot ovat ihmisen oman mielen projektioita, eivätkä näin sisällä mitään uutta. Mutta kuten olemme nähneet, Jeesuksen ylösnousemus eroaa juutalaisesta käsityksestä kahdella ratkaisevalla tavalla. Kun otetaan huomioon opetuslasten juutalainen viitekehys, he olisivat hallusinoineet Jeesuksen Aabrahamin helmassa, jossa Israelin vanhurskaat kuolleet olivat aina eskatologiseen ylösnousemukseen asti. Hallusinaatiot eivät olisi voineet synnyttää uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, ajatukseen joka soti juutalaista ajatusmallia vastaan.
3) Hallusinaatiot eivät selitä myöskään kaikkia todisteita. Niillä selitetään ylösnousemusilmestyksiä, mutta ei tyhjää hautaa ja siksi ne eivät tarjoa täydellistä ja tyydyttävää vastausta. Hallusinaatioteoria ei siis anna sen parempaa vaihtoehtoselitystä Kristuksen ylösnousemukseen liittyville tosiasioille kuin sen aiemmat ”kollegat”.
4) Psykologian professori Gary Collinsilta kysyttiin, onko mahdollista, että opetuslapset näkivät harhoja ja hän vastasi:
”Hallusinaatiot ovat yksilöllisiä tapahtumia. Yhdellä kertaa vain yksi ihminen voi nähdä tietyn hallusinaation. Ne eivät millään muotoa ole sellaisia ilmiöitä, joita ryhmä ihmisiä näkee yhtä aikaa, eikä myöskään ole mahdollista, että yksi ihminen pystyisi tuottamaan toiselle hallusinaation. Koska hallusinaatioita esiintyy vain subjektiivisessa ja henkilökohtaisessa mielessä, on selvää, etteivät muut voi todistaa toisen hallusinaatiota”. [7]
Samanlaisen analyysin tekee kliininen psykologi Gary Sibcy:
”Olen haravoinut ammattikirjallisuutta – – jonka psykologit, psykiatrit ja muut asiaankuuluvat terveydenhuollon ammattilaiset ovat kahden viime vuosikymmenen aikana kirjoittaneet, enkä ole vielä löytänyt ainoatakaan dokumentoitua tapausta joukkohallusinaatiosta, siis tapahtumasta, jossa useampi kuin yksi henkilö muka koki yhteisen näkö- tai muun aistihavainnon, vaikka ulkoista viittauskohdetta ei selvästi ollut.” [8]
Loppusolmu
Monet vaihtoehtoteoriat ovat syntyneet siitä ennakko-oletuksesta, että kuolleet eivät yksinkertaisesti herää eloon. Ei siis ole lainkaan kummallista että tästä näkökulmasta on pakko selittää Ut:n todistusaineisto toisella tavalla. Kukaan ei kuitenkaan väitä, että Jeesuksen kuollut ruumis heräsi itsestään eloon, vaan Jumala herätti hänet. Tämä tapahtuma, joka on tällä hetkellä historian marginaalissa, tulee olemaan yleismaailmallinen ilmiö, toisin sanoen se tulee koskettamaan Raamatun mukaan kaikkia. Pääsiäisen suurin sanoma on se, että elämä ei pääty kuolemaan! Jeesuksen ylösnousemus on vakuutena siitä, että jonain päivänä allekirjoittanut tulee saamaan uuden ylösnousemusruumiin! Tuskin kukaan on pukenut tätä asiaa hienommin ja tiiviimmin kuin Paavali (1. Kor. 15:54-55)
”Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: `Kuolema on nielty ja voitto saatu. Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun pistimesi?`”
Viitteet
1 Craig 2010, 311 teoksessa Tapaus Kristus; Craig (linkki ei ole enää käytössä); Strobel 2010, 374.
Herodotos kirjoitti laajan historiateoksen. Kirjan nimestä ”Historiai”, joka tarkoitti selvityksiä tai tutkimuksia, juontuu myös sana ”historia”. Herodotos yritti ensimmäisenä kerätä järjestelmällisesti historiallista tietoa. Hän perehtyi kreikkalaisten ja persialaisten väliseen sotaan, jota käytiin hänen vanhempiensa elinaikana, ja hän väitti matkustaneensa haastattelemassa silminnäkijöitä Babyloniasta Sisiliaan. Hän kuitenkin sisällytti teksteihinsä myös tarinoita, jotka olivat ennemminkin värikkäitä kuin uskottavia, joten ei voida varmuudella sanoa, kävikö hän todella kaikissa kuvailemissaan paikoissa. Vaikka hänen tekstejään ei voida pitää 100 % luotettavina, ne ovat täynnä tärkeitä vihjeitä tarkalle nykyhistorioitsijalle. Tarunomaiset ainekset eivät pyyhkineet pois keskeisiä tosiseikkoja kreikkalaisten ja persialaisten välisestä sodasta. Craig 2012, 198.
Apogryfisiin evankeliumeihin kuuluu mm. Pietarin evankeliumi, Tuomaan evankeliumi, Heprealaisevankeliumi, Tuomaan lapsuusevankeliumi, Juudaksen evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi. Craig 2012, 195.
2 Boyd 2005, 183-188; Strobel 2010, 375.
3 Craig (linkki ei ole enää käytössä); Craig 2012, 259; Metherell 2010, 274, 279; Junkkaala 2006, 168; Geisler & Brooks 2008, 120-123; Zukeran 1977. Tarkemmin tämän teorian historiasta ks. Strobel 2010, 268-270.
4 Craig 2010, 312; Zukeran 1997.
5 Craig 2012, 260-261.
6 Craig (linkki ei ole enää käytössä); Craig 2010, 253; Zukeran 1997. Perimätietojen mukaan ainoastaan Johannes sai kuolla vanhana ”normaalisti”. Eusebiuksen kirkkohistoriassa kerrotaan Pietarin ja Paavalin surmaamisesta Roomassa 60-luvulla. Nämä tiedot ovat yleisesti tunnustettu luotettaviksi. Andreaksen, Pietarin veljen, on väitetty kuolleen vuonna 60 Kreikan Patraksessa. Hänet naulittiin X muotoiseen ristiin. Tuomaan väitetään kuolleen marttyyrina Intiassa. Matteus kuoli marttyyrikuoleman, vaikkakin tapahtumapaikasta on esitetty erilaisia vaihtoehtoja. Simon kiivailijan ja Juudaksen, ei sen Iskariotin, on väitetty kuolleen Persiassa. Jaakob Alfeuksen poika sahattiin keskeltä kahtia. Jos kuvauksiin on luottamista, Jeesus oli sanojensa mittainen mies. Hän ei luvannut opetuslapsille ruusuista elämää. Junkkaala 2006, 125-126. Eräänlaisen jutun opetuslasten kohtalosta voi lukea historian lehden artikkelista täältä: http://historianet.fi/henkilot/uskonnolliset-merkkihenkilot/opetuslapset-tekivat-jeesuksen-tunnetuksi
7 Craig; Craig 2012, 261-265; Habermas 2010, 337-338; Kankaanniemi 2009, 202-230; Yamauchi 1974; Zukeran 1997.
8 Lennox 2014, 248.
LÄHTEET
Boyd, G. 2005. Epäilijän kirjeet. 2. painos. Keuruu: Aika media Oy.
Christensen, Elise. Opetuslapset tekivät Jeesuksen tunnetuksi. http://historianet.fi/henkilot/uskonnolliset-merkkihenkilot/opetuslapset-tekivat-jeesuksen-tunnetuksi
Craig, W. L. 2010. Kadonneen ruumiin todistus. Teoksessa Strobel, L. Tapaus Kristus. Suom. Eeva Kallinen. Keuruu: Aika media Oy. 287-315.
Craig, W. L. 2012. Valveilla. Suom. Sini Luoma. Helsinki: Uusi tie.
Geisler, N & Brooks, R. 2008. When Septics Ask. Grand Rapids: MI.
Habermas, G. Todisteet ilmestymisistä. Teoksessa Strobel, L. Tapaus Kristus. Suom. Eeva Kallinen. Keuruu: Aika media Oy. 316-343.
Junkkaala, T. 2006. Mitä tiedämme Jeesuksesta. Kauniainen: Perus sanoma Oy.
Lennox, John. C. 2014. Tähtäimessä Jumala. Miksi uusateistit osuvat harhaan? Suom. Jasu Markkanen. Helsinki: Uusi tie.
Kankaanniemi, M. 2009. Aaveita, enkeleitä ja ylösnousseita: sosiaalitieteellisiä näkökulmia ylösnousemusilmestyksiin. Teoksessa Holmen, T & Kankaanniemi, M. A. D. 30. Helsinki: Art House. 202-230.
Metherell, A. 2010. Lääketieteellinen todistusaineisto. Teoksessa Strobel, L. Tapaus kristus. Suom. Eeva Kallinen. Keuruu: Aika media Oy. 267-287.
Stein, Robert. H. 1977. ”Was the Tomb Really Empty?” Journal of the Evangelical Theological Society 20. (Sivut 23-29.)
Strobel, L. 2010. Päätelmät: historian lausuma tuomio. Teoksessa Strobel, L. Tapaus kristus. Suom. Eeva Kallinen. Keuruu: Aika media Oy. 365-387.
Zukeran, P. 1997. ”The Resurrection: fact or Fiction? -A Real Historical Event.”
Yamauchi, E. 1974. ”Easter: Myth, Hallucination, or History?” (Linkki ei ole enää käytössä.)