Kirjoittanut Janne Saarela, maaliskuu 2024.

 

”Sinä tulet tietämään, että sinä olet Buddha.” 

— Sutramme, buddhalainen kirjoitus [1]

”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.”

— Paavali, Gal. 2:20

JOHDANTO

Olen tänä keväänä käynyt nuorten pyynnöstä nuortenilloissa läpi eri uskontojen väitteitä suhteessa kristinuskoon. Päädyin tarkastelemaan erikseen islamia ja buddhalaisuutta. Koska olen muualla (erityisesti tällä sivustolla) kirjoittanut useamman tekstin islamista (ks. erityisesti täällä ja täällä), tämä teksti keskittyy nimenomaan buddhalaisuuteen. Teksti tulee nähtävästi myös suureen tarpeeseen, koska suomeksi buddhalaisuutta ei ole juurikaan käsitelty kriittisesti kristinuskon näkökulmasta. Tällainen on tarpeellista siitäkin syystä, että itämaisille uskonopeille on Suomessa kysyntää. Joitain vuosia sitten tehdyn tukimuksen mukaan suomalaisista noin 10% uskoo itämaiseen jälleensyntymis-oppiin ja noin 1/4 kertoi uskovansa, että ihminen tulee lopulta sulautumaan maailmankaikkeuteen. [2] Näkemykset ovat saaneet jalansijaa myös elokuvamaailmassa. Rockyna tunnettu Sylvester Stallone on joskus todennut  olleensa edellisessä elämässä keski-Amerikassa elänyt apina. [3] Myös Star Wars -elokuvissa Yoda — tämä pieni mutta pippurinen vihreä jedi — tuuttaa suustaan ulos hyvinkin buddhalaista elämänkatsomusta. Episodissa 3 tämä polvenkorkuinen tuumailija neuvoo nuorta Skywalkeria: 

Menetyksen pelko vie pimeälle puolelle. Kuolema on luonnollinen osa elämää. Iloitse heistä, jotka muuttuvat voimaksi. Älä sure heitä, äläkä kaipaa heitä. Kiintymys (attachement) johtaa mustasukkaisuuteen; se on ahneuden varjo. Opettele päästämään irti kaikesta, mitä pelkäät menettäväsi.

Meille siis syötetään jatkuvasti hyvin vankkoja ideologioita, mutta tämä tapahtuu ikävä kyllä monesti huomaamatta, erityisesti silloin jos me emme tunnista erilaisten painotusten lähdettä. Tästäkin syystä on tärkeää oppia tuntemaan edes pääpiirteittäin erilaisten maailmankatsomusten sisältö. 

Tämä teksti jakautuu kahteen osaan. Pyrin ensin parhaani mukaan kuvaamaan Buddhan opetuksia ja avaamaan lyhyesti sitä, millaisia asioita voimme löytää buddhalaisuuden ytimestä. Tarkoitukseni on painottaa sekä itämaisen uskonnon peruspalikoita että Buddhan henkilökohtaista panosta niihin. Tekstin toisessa osassa vastaan buddhalaisiin väitteisiin eli annan monia syitä sille, miksi kenenkään ei tulisi ostaa buddhalaista maailmankatsomusta. Uskon, että kristinusko seisoo edelleen huomattavan lujemmalla ja perustellummalla kivijalalla kuin buddhalaisuus. Koska haluan dokumentoida väitteeni tarkasti, löydät lisäinfoa ja käytettyjä lähteitä []-viitteistä. [4]

1 — MITÄ BUDDHALAISUUS ON?

Buddhalaisuus on maailman 4. yleisin uskonto ja sillä on noin 500 miljoonaa kannattajaa. Buddhalaisuus jakautuu tunnetusti kolmeen erilaiseen kouluntaan. Koulukunnat vanhimmasta nuorimpaan: theravada, mahayana ja vajrayana. En aio kuitenkaan millään tavoin keskittyä eri suuntauksien omintakeisiin painotuksiin, vaan pidättäydyn suuressa kokonaiskuvassa ja Buddhan yleisväitteissä. 

Länsimaiset tutkijat ovat jo pitkään kiistelleet siitä, tulisiko buddhalaisuutta pitää ”uskontona” vai ”elämänfilosofiana”. Tämä johtuu siitä, että jumaluus ei saa siinä juuri minkäänlaista roolia, toisin kuin vaikkapa kristinuskossa, jossa persoonallisen Jumalan olemassaolo ja toiminta on kaikki kaikessa. Vaikka buddhalaisuus onkin käytännössä hyvin ateistinen maailmankatsomus, yleisesti ottaen sitä on kuitenkin kohdeltu yhtenä merkittävänä maailmanuskontona. [5]

Jos vertaamme buddhalaisuuden alkua kristinuskoon, niissä on kolme samankaltaisuutta: [6]

1. Molemmissa uskonnoissa perustajana toimi yksittäinen, tärkeä henkilö: buddhalaisuudessa Siddharta Gautama, myöhemmin ”Buddha” (”Valaistunut/Herännyt”) ja kristinuskossa Jeesus Nasaretilainen. 
2. Molemmat keräsivät ympärilleen opetuslapsijoukon, jota he opettivat: Buddhalla oli 5, Jeesuksella 12 erityistä opetuslasta. 
3. Molemmat suuntaukset painottivat alusta alkaen lähetystyötä: sanoma oli saatettava muillekin.

Jeesuksen ja Buddhan samankaltaisuutta on kuitenkin aivan liian usein liioiteltu ja tämä pitäisi käydä selväksi kaikille, jotka perehtyvät heidän väitteisiinsä tarkemmin. Raju erimielisyys paljastuu, jos me alamme tarkastella (1) keitä he väittivät olevansa (Buddhaa ei pidetä jumalallisena hahmona ja Jeesus tuli jatkamaan jo olemassaolevaa Israel-kertomusta), (2) mitä he opettivat seuraajilleen (Buddhan opetus on kaikkea muuta kuin Jeesuksen opetus) ja (3) mikä oli heidän lähetystyönsä sanoman aihe (kristinuskossa Jeesus ja hänen risti ja ylösnousemus on keskiössä, buddhalaisuudessa Buddha on vain ihminen ja olennaista on hänen opetuksensa, jonka kautta kaikilla on teoriassa pääsy samaan lopputulemaan). [7]

Buddhalaisuuden ymmärtämiseksi on elintärkeää saada hyvä käsitys kolmesta yleiskäsitteestä.

Kolme tärkeää yleiskäsitettä

Koska buddhalaisuus syntyi hindulaisuudesta, suuntaus jakaa monia klassisia itämaisia oppeja, joita kuvataan teknisillä termeillä, vaikka Buddha ottikin joissain kohdin askeleita eri suuntaan kuin klassinen hindulaisuus. Tässä muutama tärkeä yleiskäsite.

Ensimmäinen tärkeä termi on samsara. Samsara tarkoittaa elämän ja kuoleman (miltei loputonta) kiertokulkua. Buddhalaisuudessa kaikki elämän muodot on alistettu samsralle eli kaikki elollinen on sidottu elämän ja kuoleman kehään. Kuolema ei siis tarkoita itämaisessa systeemissä samaa kuin meille, vaan kuolema on eräänlainen siirtymä seuraavaan elämään. Pohjimmiltaan samsara on kuitenkin systeemi, josta täytyy päästä irti, vapaaksi — tämä on koko itämaisen ajattelun ydin. [8]

Toinen tärkeä termi-kaksikko on jälleensyntyminen ja karman laki. Jälleensyntymis-oppi seuraa samsara-opista eli sen mukaan me emme elä ensimmäistä (emmekä hyvin todennäköisesti viimeistä) kertaa. Kuolemassa elävä olento siirtyy seuraavaan elämään. [9] Mutta miten se tapahtuu ja millaiseen tilaan kukakin syntyy, on riippuvain karman laista. Itämaisissa uskonnoissa karman lakia kuvataan luonnonlain (yleensä painovoiman) kaltaisena lakina, joka on lahjomaton. [10] Riippuen siitä, millä tavalla kukin on elänyt — onko hän kerännyt itselleen hyvää vai huonoa karmaa — karman laki määrittää millaiseen tilanteeseen ja millaisessa muodossa elävä olento seuraavassa elämässä syntyy. Siksi jokaisen pitäisi pystyä hankkimaan eläessään hyvää karmaa, että hän voisi edetä portaikossa ylemmäs, kohti lopullista vapautta. Huomaa kuitenkin, että itämaisessa systeemissä karman lailla ei ole mitään tekemistä persoonallisen Jumalan kanssa: karman laki on täydellisen persoonaton ja itsenäinen systeemi. [11]

Kolmas tärkeä termi on nirvana. Ihmisen tärkein tehtävä ja päämäärä on päästä eroon samsaran kierteestä. Kun tämä tapahtuu, ihminen saavuttaa nirvanan. Termi tarkoittaa kirjaimellisesti ”kynttilän sammumista”. Nirvana on siten ihmisen lopullinen päämäärä, ja se on paikka, jossa ei enää ole muutosta, eikä minuutta. Kuten aiheesta merkittävän kirjan kirjoittanut Mark Albrecht on todennut, ”jälleensyntymisen varsinaisena tarkoituksena on päästä vähitellen irtaantumaan karmasta kunnen ’hiljaisuuden ääni’ eli maailmankaikkeuden alkutila jälleen palautuu.” [12]

Nämä kolme osa-aluetta ovat itämaisen opin kulmakiviä: (1) samsara eli elämän jatkuva kiertokulku, (2) jälleensyntyminen ja karman laki ja (3) nirvanan saavuttaminen, joka päättää samsaran. 

Neljä jaloa totuutta

Nyt kun meillä on tiedossa yleiskäsitteet, voimme katsoa tarkemmin sitö, mikä oli Buddhan panos tähän aiheeseen. Buddhan oivallus, jonka hän sai bodhi-puun alla valaistuessaan 34-vuotiaana, voidaan tiivistää neljänä jalona totuutena. [13] Lääketieteellistä termistöä käyttääkseni Buddha teki (1) diagnoosin, (2) selvitti sairauden syyn, (3) löysi parantavan lääkkeen ja (4) antoi neuvot siihen, miten lääke otetaan käyttöön. Toisin sanoen: (1) on olemassa kärsimystä (diagnoosi), (2) kärsimykselle on olemassa alkuperä tai syy (sairauden syy), (3) kärsimys on mahdollista saada loppumaan (on olemassa lääke) ja (4) tähän on olemassa polku (lääkkeen voi ottaa käyttöön). 

• Totuus 1 on ”Kärsimisen totuus”. Tässä yhteydessä käytetty termi dukkha on kuitenkin laaja ja sen painopiste ei ole suoranaisesti fyysisessä kärsimyksessä, vaan kaikenlaisessa elämän tyytymättömyydessä, turhaantumisessa ja vieraantumisessa. Ihmisen ongelma on siinä, että hän tarttuu jatkuvasti asioihin, jotka eivät ole pysyviä ja se aiheuttaa dukkhaa. Dukkha-termi olisikin parempi kääntää tyytymättömyytenä.  [14] Kuten tunnettu suomalainen helluntai-teologi Veli-Matti Kärkkäinen toteaa, kaikissa buddhalaisuuden muodoissa dukkha on kaikkein olennaisin ongelma elämässä ja siitä on yksinkertaisesti päästävä eroon. [15] Mistä dukkha eli ”kärsimys/tyytymättömyys” sitten johtuu? 
• Totuuden 2 mukaan sen aiheuttaa meissä oleva elämänjano, aistikokemusten kaipaaminen: me pyrimme jatkuvasti tarttumaan kaikkeen mikä on oikeasti ohimenevää ja se aiheuttaa meille dukkhaa. 
• Totuus 3 tarjoaa vastauksen ongelmaan: meidän tulee tuhota elämänjanon keskus ja vain siten me voimme saavuttaa nirvanan. 
• Totuus 4 antaa meille 8-osaisen tien, jota seuraamalla totuus 3 voidaan saavuttaa. Tämä 8-osainen polku keskittyy viisauteen, moraaliin ja meditaatioon.

Anatta-oppi

Vielä yksi asia tulee nostaa Buddhan opetuksista esiin ennen kriittistä arviota. Asiantuntijoiden mukaan Buddhan ehdottomasti tärkein ja omalaatuisin opetus on nk. anatta-oppi. [16] Lukion oppikirja määrittelee asian näin: 

Buddhalaisen anatta-opin mukaan myös ihmisen yksilöllisyys ja erillisyys ovat harhaa. Ihminen kuitenkin elää tietämättömyyden tilassa ja yrittää siksi tavoitella yksilöllisyyttä, erilaisia tunteita ja kokemuksia sekä aineellisia asioita. Koska mikään ei ole pysyvää, haluaminen ja kiinnittyminen aiheuttaa ihmiselle ahdistusta ja tyytymättömyyttä. [17]

”Ihmisen yksilöllisyys ja erillisyys ovat harhaa…” Todellista, pysyvää minuutta ei siis ole olemassa! Buddhalaisuuden mukaan ihminen koostuukin viidestä skandhasta ja kun nämä viisi erillistä asiaa (ruumis, tuntemukset, mielteet, tahto ja tajunta) tulevat yhteen, ne synnyttävät hetkellisen illuusion pysyvästä minuudesta. Näin ollen termi anatta, ”sieluton”. Buddhalaiset käyttävät mieluusti analogiana erilaisia kulkuneuvoja, kuten vaunuja, joka koostuu useasta erillisestä osasta muodostaen kuitenkin yhden kokonaisuuden, ”vaunut”. Osien purkaminen johtaa kuitenkin vaunujen tuhoutumiseen. [18] Tunnettu edesmennyt lähetystyöntekijä Stephen Neil toteaakin eri uskontoja esittelevässä kirjassaan, että minän eliminoiminen on koko buddhalaisen filosofian ydin ja keskus! Hän selittää asiaa seuraavalla tavalla: 

Buddhalainen on tehnyt eksistentiaalisen ratkaisunsa kärsimisestä. Kärsiminen, tuska, on kaikista asioista pahin. Siksi kärsimys on poistettava hinnalla millä hyvänsä, vaikka tuhoamalle tunteva olento, joka kärsii. Meidän on sahattava poikki oksa, jolla istumme, vaikka putoaisimmekin sitten omaan tuhoomme. [19]

Näin ollen buddhalaisuuden mukaan pelastus löytyy lopulta meistä itsestämme! Kuten eräässä klassisessa buddhalaisessa teoksessa (Mahāparinibbāna Sutta) todetaan, 

Älä etsii turvaa ulkopuolelta…Älä etsi turvaa kenestäkään muusta kuin itsestäsi. [20]

Ja juuri tämä on suurin ja merkittävin ero kristinuskoon: kristinuskossa pelastus tulee nimittäin ulkoapäin, lahjana Jumalalta, mutta buddhalaisuudessa se löytyy kääntymällä sisäänpäin, itseensä. Olemme nyt valmiita arvoimaan buddhalaista systeemiä kriittisesti.  

2 — KRITIIKKIÄ BUDDHALAISTA AJATUSKOKONAISUUTTA VASTAAN

En lähde tässä tekstissä avaamaan buddhalaisuuden ongelmaa liittyen kosmologiaan, vaikka tämä olisikin yksi suuri heikkous itämaisessa ajatussysteemissä. [21] Tyydyn sen sijaan nostamaan esiin viisi olennaista ongelmaa. Ne liittyvät (1) moraaliin, (2) minuuteen, (3) epäoikeudenmukaisuuteen, (4) karman lakiin ja (5) todentamiseen. 

1 Moraalin ongelma

Ensimmäinen valtava ongelma buddhalaisuudessa liittyy moraaliin. Huomaa, että Buddha otti objektiivisen moraalisen todellisuuden annettuna. Koko karman laki -ajatus perustuu siihen, että on olemassa kaikkia sitovasti oikeaa ja väärää. Herää kuitenkin vakava kysymys siitä, miten tämä on mahdollista ilman Jumalaa. Toisin sanoen: buddhalaisuus kohtaa moraaliargumentin haasteen. Moraaliargumentti on yksi klassisista Jumalan olemassaolon puolesta esitetyistä argumenteista ja sen ytimessä on väite, että ainoastaan persoonallinen ja hyvä Jumala voi taata moraaliselle todellisuudelle kivijalan. Jos Jumalaa ei ole olemassa, objektiiviselta moraaliselta todellisuudelta katoaa pohja. Koska buddhalaisuudessa ei uskota tällaiseen Jumalaan, sillä ei ole mitään perusteita opettamalleen moraalille. Buddha joutuu siis tässä tapauksessa elämään ns. ”lainarahalla”. [22]

2 Minuuden ongelma

Ehkä kaikkein haavoittuvin osa buddhalaisessa systeemissä on Buddhan anatta-oppi, jonka mukaan pysyvää minuutta ei siis ole olemassa. Tällaisessa ajatusrakennelmassa on useita ongelmia. Ensinnäkin meillä on intuitiivinen käsitys minuudesta joka hetki! Ajattelen läpi elämän, miten ”minun tulee nyt herätä”, ”minun tulee nyt käydä katsomassa isoäitiäni”, ”minun olisi hyvä syödä vähemmän suklaata” jne. Ja me oletamme, että tämä sama minuus on läsnä syntymästä kuolemaan. Juuri tästä syystä buddhalaisetkin joutuvat käyttämään kieltä tavalla, joka olettaa pysyvän minuuden olemassaolon. 

Tämän lisäksi anatta-opista seuraa myös jatkuvuuden ongelma: jos minää ei ole oikeasti olemassa, kuka on se, joka jatkaa olemassaoloa seuraavassa elämässä? [23] Jos ei ole olemassa ”pysyvää minuutta”, miten karman laki voisi työstää mitään? Korkeintaan seuraavaan elämään siirtyy jokin mystinen velka, mutta se tulee jonkun muun kuin minun kannettavakseni. Kuten Albrecht kommentoi:

Skandhat toimivat vain karman siirtäjinä elämästä toiseen ihmisen itsensä ja hänen persoonallisuuden tuhoutuessa hänen kuollessaan, niin ettei häntä sellaisena kuoleman jälkeen ole enää olemassakaan. [Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että] vain varsinainen karma jälleensyntyy eli reinkarnoituu ja ettei historian kulku ole muuta kuin menneisyydessä tehtyjen tekojen ja toimien perättäisinä tapahtuvia, persoonattomia seurauksia. [24]

Toisin sanoen anatta-oppi on rajussa ristiriidassa karman lain ja jälleensyntymis-opin sekä nirvana-käsityksen kanssa, koska niissä täytyy olettaa pysyvän minuuden olemassaolo systeemin toimivuuden kannalta. Ongelma on itse asiassa niin merkittävä, että monet modernit buddhalaiset ovat hylänneet karman lain ja jälleensyntymisopin kokonaan! [25] Klassisessa kristinuskossa tätä ongelmaa ei tietenkään synny, koska on todella olemassa pysyvä minuus. [26]

3 Epäoikeudenmukaisuuden ongelma

Minuuden ongelmasta seuraa johdonmukaisesti uusi ongelma. Jos anatta-oppi on totta, seuraavaan elämään ei buddhalaisuuden mukaan oikeasti jatka ”pysyvä Janne Saarela”. Jälleensyntymässä ei siis synny uudelleen kenenkään ”pysyvä minä”, vaan jonkinlainen ”karmallinen energia”, ”karman nimetön kokonaisuus”, maksamattomien velkojen kokonaisuus, kuten Neil tiivistää. [27]

Otetaan aiheesta havainnollistava esimerkki. Kuvitellaan, että huhtikuulla vuonna 1945 itsensä tappanut Adolf Hitler syntyi vuoden 1946 tammikuulla uudelleen maailmaan kantaen valtavaa karma-velkaansa, koska hän oli kylmäverisesti murhannut miljoonia ihmisiä keskitysleireillä. Kuvitellaan edelleen, että tämä henkilö syntyy pahasti vammautuneena ja hänen nimensä on Matti Meikäläinen. Miten karman lakia voidaan millään muotoa kutsua oikeidenmukaiseksi, koska Mattihan uskoo vilpittömästi läpi elämänsä olevansa Matti, ei Adolf? Nythän joku muu kärsii, ei Hitler! Tästä syystä buddhalainen järjestelmä ei kykene takaamaan kosmista oikeutta. [28]

Voimme miettiä asiaa myös toiselta näkökannalta ja pysytään vielä 2. Maailmansodassa. Kuusi miljoonaa juutalaista kuoli Hitlerin keskitysleireille. Miten tämä on selitettävissä? Itämaisesta katsontakannasta tulkittuna nämä henkilöt kuolivat, koska he saivat yksinkertaisesti ansionsa mukaan edellisten elämiensä pahasta karmasta. Miksi siis itkeä ja valittaa, koska oikeus on toteutunut! [29] Buddhalaisille vaikeampi esimerkki on 1970-luvulla tapahtunut Kambodžan kansanmurha, jossa kommunistit tappoivat ainakin 25 000 buddhalaista munkkia. Miksi näin pyhiä miehiä kohtasi näin paha karma? [30] Tähän ei voi oikein sanoa muuta kuin lainata profeetta Jesajan sanoja:

Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi! (Jes. 5:20)

Vertaa edelläsanottua siihen, mitä apostoli Paavali kirjoittaa korinttilaiselle:

Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään [kirj. ”ruumiissaan”] on tehnyt, hyvää tai pahaa. (2. Kor. 5:10)

Koska Paavali on kristitty, hän ottaa itsestäänselvyytenä sen tosiasian, että Jumala tulee vielä tuomaan oikeudenmukaisuuden, ja jokainen joutuu vastata omista teoistaan konkreettisesti ja kirjaimellisesti itse, omassa ruumiissaan. Tämä on huomattavan paljon loogisempi näkemys kuin buddhalainen näkemys. 

4 Karman lain ongelma

Karman lakiin liittyy kaksi valtavaa itsenäistä ongelmaa. 

Ensimmäinen ongelma koskee karman lain persoonattomuutta. Olisi ymmärrettävää jos buddhalaisuus väittäisi, että on olemassa persoonallinen Jumala, joka vetää ihmisen tilille, tai että tämä Jumala käyttää jotain välillistä systeemiä tuomioita antaessaan. Ongelma on kuitenkin siinä, että karman lakiin ei kuulu oppia persoonallisesta Jumalasta, vaan kyse on täysin persoonattomasta toiminnasta. Herääkin kysymys: miten ihmeessä persoonaton toimija kykenee antamaan moraalisia kannanottoja? Sehän on sama kuin sanoa, että banaani jakaisi moraalisia kannanottoja! Juuri karman lain vertaaminen luonnonlakiin osoittaa tämän ongelman: me tunnemme monia luonnonlakeja, kuten painovoimalain, mutta niillä ei ole mitään tekemistä moraalisen todellisuuden kanssa. Painovoimalaki selittää miksi Maija putoaa maahan, kun Matti tönäisee häntä selkään 30-kerroksisen kerrostalon katolla, mutta painovoimalaki ei ota, eikä se voikaan ottaa kantaa siihen, onko Matin teko moraalisesti oikein.

Toinen ongelma liittyy karman lain monimutkaisuuteen. Jos tällainen systeemi on todella olemassa, se on äärimmäisen monimutkainen ja hienoviritetty kokonaisuus ja varmasti paljon monitehoisempi ja monimutkaisempi kuin mikään ihmisen luoma tietokone. Tietokone voi voittaa parhaimmatkin shakin pelaajat, kuten Garri Gasparovin, ja on voittanutkin (vuonna 1996). Mutta ei ole vielä olemassa tietokonetta, joka voisi vetää kaikki maailman ihmiset moraalisesti tilille ja siirtää heidät eri tasoihin tulevassa elämässä. Miten tällainen systeemi sitten olisi syntynyt? Kai se sentään vaatisi edes selityksen? Karman laista tuleekin siis vain ”brute fact”, se on olemassa, mutta sillä ei ole olemassa mitään erityistä selitystä. [31]

5 Todentamisen ongelma

Viimeinen esiinnostamani ongelma liittyy todentamiseen. Kuvittele olevasi puun alla valaistuneen Buddhan ensimmäinen opetuslapsi: miten voisit koskaan olla varma, että mikään, mitä Buddha väittää kokeneensa, olisi oikeasti totta? Buddhalaisuudessa esimerkiksi väitetään, että Buddha näki valaistumisensa aikana taaksepäin omaa samsaraansa jopa 91 aioonin eli aikakauden verran (ja aioon-sana merkitsee tässä yhden aurinkokunnan ikää!). [32] Mutta miten todentaa tämä? Kuvittele sitten olevasi Jeesus Nasaretilaisen opetuslapsi. Tässä tapauksessa opit varsin pian, että nyt on kyseessä mies, joka on hyvin, hyvin erityinen. Riippumatta siitä, miten sairas henkilö on, Jeesus parantaa hänet. Hän keskeyttää jopa hautajaiset ja herättää kuolleen henkiin (Luuk. 7). Jeesuksen kohdalla tilanne on siis aivan toinen kuin Buddhan kohdalla. Hänen väitteensä itsestään ovat toki suuria, mutta hän teki voimansa osoittaakseen paljon ennennäkemättömiä ihmeitä ja mikä parasta, hän voitti kuoleman! Kun opetuslapset tapasivat Jeesuksen useaan otteeseen uudelleen elossa hänen kuoleman jälkeen, asia oli helposti todennettavissa: tämä mies oli päivänselvästi kuollut ja haudattu, mutta tässä hän nyt on! Asia oli hyvin yksinkertaista todentaa. Ja evankeliumeissa meillä on näiden todentajien kertomia kertomuksia. Lopulta Jeesuksen ylösnousemus toimiikin lopullisena sinettinä kristinuskon puolesta. Pelikortit kannattaa ladata sen henkilön varaan, joka on kävellyt ulos haudasta. Jeesus teki näin, mutta Buddha ei koskaan väittänytkään mitään tällaista. [33]

LOPPUAJATUS

Kristinuskon vastaus maailman ongelmiin on mielestäni lopulta parempi. Tarkoitan sitä, että  buddhalaisuudessa kärsimyksen ongelma ratkaistaan hankkiutumalla kokonaan eroon kärsijästä. Kristinuskossa Jumala sen sijaan voittaa kärsimyksen ja pahuuden tuhoamatta ihmiskuntaa. Jumalan vastaus ”jatkuvaan muuttumiseen” ja kärsimykseen on ruumiin ylösnousemus ja luomakunnan uudistaminen. [34] Raamatun kerronnan ihmeellinen salaisuus onkin juuri siinä, että Jumala kykenee poistamaan pahuuden tuhoamatta ihmistä. Lopullisessa olotilassa kaikki kolme olennaista suhdetta — suhteemme Jumalaan, suhteemme toinen toisiimme ja suhteemme tähän luomakuntaan — tullaan lopullisesti uudistamaan. Kynttilä, joka buddhalaisuudessa halutaan sammuttaa kokonaan, alkaa kristinuskossa lopulta palaa kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Eikä sen liekki enää koskaan sammu.

VIITTEET

1) Sit. Groothuis 1989, 134. 

2) Kyselystä Karhu 2017.

3) Albrecht 1990, 9. 

4) Olen luetuttanut ja siten tarkistuttanut tekstini asiasisällön kahdella lähetystyöntekijällä, jotka ovat toimineet kauan buddhalaisissa maissa. 

5) Ks. Kärkkäinen 2015, 86; 2017, 270-71. Länsimaalaiset tutkijat alkoivat toden teolla tulla kosketuksiin buddhalaisuuden kanssa vasta 1800-luvulla. 

6) Neil 1971, 121-25. 

7) Buddhasta itsestään olevat historialliset lähteet ovat ikävän vajaita ja syntyneet kauan hänen elinaikansa jälkeen: esimerkiksi Buddhan elämäkerta kirjoitettiin vasta ensimmäisellä vuosisadalla jKr. (aiheesta Keown 2013, luku 2, lyhyesti Kärkkäinen 2017, 271 ja Edwin Yamauchi Strobelissa (2005, 119).) Toisin kuin Jeesuksen kohdalla, jonka elämästä me tiedämme hyvin paljon ja hänen toimintansa voidaan ajoittaa todella tarkasti historiaan, Buddhan kohdalla me emme ikävä kyllä voi tietää kovinkaan tarkasti ja varmuudella edes hänen elinaikaansa. Aiemmassa tutkimuksessa hänen elinaikansa sijoitettiin  vuosiin 560-480 eKr., mutta nykyään hänen kuolemansa sijoitetaan aika yleisesti noin vuoteen 410/405 eKr. (Keown 2013, 17; Siderits 2023.) Neilin (1971, 123) mukaan vain harvoista kirjoitusten kohdasta voidaan sanoa varmasti, että ne ovat totta, mutta lähteiden taustalla piirtyy kuitenkin selvästi tietynlainen mies. Keownin (2013, 19-20) mukaan melko yleisesti ajatellaan, että karkeat päälinjat Buddhan elämästä ovat tiedossa. Hän meni naimisiin 16-vuotiaana ja sai pojan, hän sai valaistumisen 35-vuotiaana ja kuoli 80-vuotiaana, kun oli opettanut yli 40 vuoden ajan. 

8) Ks. Keown, 2013, 32. 

9) Olen kirjallisuudesta huomannut, että eri henkilöt painottavat eri mittaisia ajanjaksoja kysymyksessä siitä, kauanko kukakin odottaa ja missä ennen seuraavaa syntymäänsä. En ota tähän asiaan kantaa: olennaista on se, että tällainen siirtymä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. 

10) Näin mm. Keown 2013, 40. Buddhalaisuus.fi-sivuston mukaan ”Buddhalaisuus inspiroi meitä ottamaan vastuun omasta elämästämme, moralisoimatta, auttamalla meitä ymmärtämään, kuinka syy-seuraussuhde (karma) toimii painovoiman tavoin – kaikkialla ja kaikkina aikoina.” (Viitattu 22.2.2024.)

11) Siderits (2023) tarkentaa asiaa näin: ”The Sanskrit term karma literally means ‘action’. What is nowadays referred to somewhat loosely as the theory of karma is, speaking more strictly, the view that there is a causal relationship between action (karma) and ‘fruit’ (phala), the latter being an experience of pleasure, pain or indifference for the agent of the action. This is the view that the Buddha appears to have accepted in its most straightforward form.”

12) Albrecht 1990, 116. Nirvanasta lyhyesti Kärkkäinen 2017, 71-74. Hän toteaa, että nirvanassa ”there is neither dimension of the infinitude of space, nor dimension of the infinitude of consciousness, nor dimension of nothingness, nor dimension of neither perception nor non-perception; neither this world, nor the next world. . . . This, just this, is the end of stress.” (s. 73) Kärkkäisen mukaan nirvanaan liittyy myös yksi buddhalaisuuden suurimmista ongelmista: jos kaikki on jatkuvaa muutosta, miten nirvana voi yhtäkkiä olla tässä asiassa poikkeus? Hän toteaakin, ettei tunne ainoatakaan kunnollista vastausta kysymykseen. 

13) Neljästä jalosta totuudesta, ks. Keown, luku 4; Neil 1971, 141-42; Collins 1999, 203-04; Siderits 2023. Suomenkielinen buddhalaisuus-sivusto selittää: ”Vietettyään meditaatiossa kuusi päivää ja yötä läpäisten vähitellen mielen hienovaraisimmatkin esteet hän saavutti valaistumisen täydenkuun aamuna toukokuussa, viikkoa ennen kuin hän täytti 35 vuotta.”  (Viitattu 22.2024.)

14) Esimerkiksi Kärkkäinen (2015, 89) jättää termin kokonaan kääntämättä, koska hän tiedostaa, ettei ole olemassa mitään hyvää käännösvastinetta.  Niissäkin tilanteissa, kun ihminen ei suoranaisesti kärsi, elämä saattaa olla epätyydyttävää. Siksi Keownin (2013, 51) mukaan ”tyytymättömyys” on parempi käännösvastine dukkhalle kuin ”kärsimys”.

15) Kärkkäinen 2015, 89.

16) Sekä Kärkkäisen (2017, 71) että Collinsin (1999, 204) mukaan tämä on kaikkein erottuvin ja merkittävin buddhalaisuuden oppi, joka erottaa sen muista ajatusjärjestelmistä.

17) Mäkelä & Suokko 2021, 87.

18) Lukion oppikirjassa (s. 88) nämä viisi skandhaa määritellään seuraavilla termeillä: ruumis, tuntemukset, mielteet, tahto ja tajunta. Neil lainaa erästä aihetta valaisevaa kertomusta: ”Kuten vaunut-sanakin merkitsee, että osat yhdessä muodostavat kokonaisuuden; samoin kuin skandhat ilmestystyvät, sanomme: elävä olento.” (Ks. Neil 1971, 130-33.)

19) Neil 1971, 130, 148.

20) Ks. Neil 1971, 142-43. 

21) Itämaisten näkemysten perusongelma on siinä, että niiden mukaan maailmankaikkeus on ikuinen eli sillä ei ole alkua. Näkemys joutuu suuriin ongelmiin nykyisen tieteellisen näkemyksen kanssa. Ks. Aiheesta esimerkiksi kosmologinen kalam-argumentti (Craig 2012, luku 4; Järkevä usko -podcast, jakso 4). Havainnollistava video löytyy täältä. 

22) Ks. Järkevä usko -podcast, osa 6; ”Jumalan olemassaolo – moraaliargumentti.” Klassinen katsaus argumenttiin on Lewis, Tätä on kristinusko, osa 1. Ehkä kattavin ja syvällisin sukellus argumenttiin on Baggett & Walls 2011, suomeksi myös Gustavsson 1999, luku 6. 

23) Esimerkiksi Keown (2013, 46) toteaa, että minimivaatimus buddhalaisuudessa näyttäisi olevan ainakin se, että henkilö uskoo persoonallisen elämän jatkumiseen jossain muodossa kuoleman jälkeen. Ongelman huomio myös Veli-Matti Kärkkäinen teoksessaan I Believe. Help my Unbelief! Christian Beliefs for a Religiously Pluralistic and Secular World (Cascade Books, 2024), 132-33. Anatta-opista seuraa myös hankala kysymys ihmisen arvokkuudesta: ”it seems impossible to think of ways to affirm the dignity of human personhood if there is nothing ’permanent’.”

24) Albrecht 1990, 13. Hän (s. 12-13) huomauttaa lisäksi, että  jopa monet aasialaiset filosofit ovat hyökänneet tässä asiassa buddhalaista näkemystä vastaan, eikä siihen ole koskaan kunnolla kyetty vastaamaan. Ks. myös Collins 1999, 206.

25) Näin Siderits 2023.

26) Ks. aiheesta podcastini Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä jakso 2.

27) Neil 1971, 144. 

28 Näin mm. Albrecht 1990, 111-15, 128-29; Groothuis 1989, 142; 2011, 624. 

29) Asia monimutkaistuu entisestään jos minä synnyn seuraavassa elämässä esimerkiksi hiirenä. Miten tällaisessa tilanteessa karmaa voisi ylipäätään kartuttaa, koska kokemuksemme mukaan eläinkunta ei elä samanlaisen moraalisen todellisuuden alaisuudessa? 

30) Ks. esim. Los Angeles Timesin lehtiartikkeli.  Myös noin 2000 buddhalaista temppeliä tuhottiin. Tästä kansanmurhasta todella kattavasti teoksessa Kommunismin musta kirja (Courtois ym. 2003, 647-718). 

31) Collins 1999, 206.  Kristityt filosofit Kreeft & Tacelli (1994, 260-61) listaavat kokonaista 10 syytä hylätä jälleensyntymisoppi. Myös Groothuis (2011, 621-24) listaa monia ongelmia karman lain ja jälleensyntymisen -opin kykenevyydessä vastata ihmiskunnan ongelmiin.

32) Keown 2013, 32. Mitä tulee moderniin väitteisiin siitä, miten jotkut muistavat tarkastin menneitä elämiään ym. niin suosittelen tarkastelemaan kirjallisuutta erityisesti seuraavien teosten valossa: Habermas & Moreland 1998, luku 11 ja erityisesti Albrecht 1990, luvut 5-6. Olennaisia tutkijoita, jotka ovat käsitelleet dataa liittyen ihmisten väitteisiin edellisistä elämistään, ovat olleet Helen Wambach (1925-1985) ja Ian Stevenson (1918-2007). Lyhyesti sanottuna kristityt ovat vastanneet dataan painottamalla sitä, että (a) osa väitteistä voidaan helposti selittää muullakin tavalla ja (b) henkimaailman asiaoihin sekaantuminen selittää asioita aivan yhtä hyvin kuin väite jälleensyntymiestä (ja oppi henkimaailman olemassaolosta on aina kuulunut klassiseen kristinuskoon, tässä ei siis ole mitään ad hoc -meininkiä). Ks. erityisesti Albrecht (1990, 14), joka kertoo erään hindun vastauksesta Stevensonille todeten, ettei yksikään hänen esimerkeistään todista jälleensyntymistä, vaan ne ovat kaikki esimerkkejä henkien vaikutuksesta (”spirit possession”). 

33) Oletukseni tässä on siis se, että ylösnousemus-tapahtuman kautta Jumala ikään kuin alleviivasi Jeesuksen opetukset ja niiden paikkansapitävyyden. Aiheesta muuten tuoreesti Saarela 2024. Ja jos joku valittaa sitä, miten ”me emme voi luottaa Uuteen testamenttiin”, niin johdonmukaisuuden nimessä me emme sitten tiedä Buddhastakaan yhtään mitään, koska materiaali hänen kohdallaan on huomattavasti heikompi. 

34) William Lane Craig kysyykin debatissaan buddha-tohtori Renilta: miksi ikuinen elämä ei voisi toimia parempana ratkaisuna jatkuvaan muuttuvaan ja ei-pysyvään kuin nirvanassa katoaminen? (YouTubessa video ”Science and Religion: Christian and Buddhist Perspectives.”) 

KIRJALLISUUS

Albrecht, Mark C. 1990. Jälleensyntyminen vai ruumiin ylösnousemus? Suom. Kosti Huovinen. Perussanoma. (Alkuteos kantaa nimeä Reincarnation: A Christian Critique of a New Age Doctrine.)

Baggett, David & Walls, Jerry L. 2011. Good God. The Theistic Foundations of Morality. Oxford University Press. 

Collins, Robin. 1999. ”Eastern Religions.” Teoksessa Reason for the Hope Within. Ed. Michael J. Murray. Eerdmans. (Sivut 182-216.)

Courtois, Stéphane; Werth, Nicolas; Panné, Jean-Lois; Paczkowski, Andrzej; Nartosek, Karel; Margolin, Jean-Louis. 2003. Kommunismin musta kirja: rikokset, terrori, sorto. Suom. Kaarina Turtia, Matti Brotherus ja Heikki Eskelinen. Wsoy. 

Craig, William Lane. Valveilla: uskon perusteltu puolustaminen. Suom. Sini Luoma. Uusi tie.

Groothuis, Douglas R. 

• 1989. Uuden aikakauden monet kasvot: New Age -liikkeen tarkastelua. Suom. Heljä Meuronen. Kirjaneliö. (Erityisesti luku 7.)
• 2011. Christian Apologetics. A Comprehensive Case for Biblical Faith. IVP/Apollos.

Gustavsson, Stefan. 1999. Perusteltu usko. Suom. Teemu Haataja & Pekka Nieminen. Uusi tie. 

Habermas, Gary R. & Moreland, J. P. 1998. Beyond Death. Exploring the Evidence for Immortality. Wipt & Stock. (Luku 11.)

Karhu, Emilia. 2017.  ”Kysely: Nuorille suomalaismiehille kuolema on kaiken loppu.”

Keown, Damien. 2013. Buddhism: A Very Short Introduction. Oxford University Press.

Kreeft, Peter & Tacelli, Ronald K. 1994. The Handbook of Christian Apologetics. IVP.

Kärkkäinen, Veli-Matti.

• 2015. A Constructive Christian Theology for the Pluralistic World, Volume 3. Creation and Humanity. Grand Rapids.
• 2017. A Constructive Christian Theology for the Pluralistic World, Volume 5. Hope and Community. Grand Rapids.

Mäkelä, Saara & Suokko, Eija. 2021. Lumo. UE3 Maailman uskontoja ja uskonnollisia liikkeitä. (Koulun oppikirja.). Otava.

Neil, Stephen. Kristillinen usko ja muut uskonnot. Suom. Leena Brummer. Suomen lähetysseura. (Luku 5.)

Saarela, Janne. 

• 2020. ”Jumalan olemassaolo: moraaliargumentti.”
• 2024. Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä. Aikamedia. 
• Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä -podcast (5 jaksoa). 
• Järkevä usko -podcast (10 jaksoa). 

”Science and Religion: Christian and Buddhist Perspectives.” 2016. William Lane Craig (kristitty) vs. Ren (buddhalainen).

Siderits, Mark. 2023, ”Buddha.”  

Strobel, Lee. 2005. Tapaus Kristus. Suom. Eeva Kallinen. Aikamedia.