Kirjoittaja Janne Saarela

Johdanto

Tässä kirjoituksessa esitellään todella lyhyesti jälleensyntymisoppia ja siihen olennaisesti liittyvää karman lakia. Kirjoituksessa vilahtelee myös buddhalaisuus ja hindulaisuus, koska molemmat uskonnot pitävät näitä asioita tärkeinä oppirakennelminaan. En kuitenkaan esittele uskontoja ja niiden eroavaisuuksia tarkemmin, koska (a) se olisi älyttömän raskasta ottaen huomioon uskontojen moninaiset muut oppirakennelmat ja niiden muunnelmat ja (b) haluan pysyä näissä kahdessa mainitussa aiheessa. [1] Tarkoitukseni on osoittaa jälleensyntymisen ja karman lain looginen epäjohdonmukaisuus, joka myös murentaa huomattavasti buddhalaisuuden ja hindulaisuuden selitysvoimaa. Asia on ajankohtainen myös siksi, että jälleensyntymisoppiin uskoo suomalaisista noin 15 %.

Taustaa

Uskonnot antavat perimmäiselle todellisuudelle perustasolla kahdenlaisia vastauksia: se on joko persoonallinen tai persoonaton. Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin mukaan perimmäinen todellisuus on persoonallinen. Naturalismin, hindulaisuuden ja buddhalaisuuden mukaan perimmäinen todellisuus on persoonaton. [2]

Hindulaisuus ja osa buddhalaisuuden muodoista ovat tarkemmin sanottuna panteistisia uskontoja. Sana panteismi rakentuu kahdesta kreikankielen sanasta: pan = kaikki, theos = jumala. Panteismin kuningasajatus on ykseys. Niinpä jumala on yhtä kuin kaikkeus. Kaikki on jumala ja jumala on kaikki. Niinpä kaikki on yhtä ja samaa olemusta. Hidulaisuudessa kaiken takana olevaa korkeinta todellisuutta kutsutaan Brahmaksi. Brahma on persoonaton, kaikkialla oleva, ääretön voima ja olemus. Gustavsson kirjoittaa: ”Brahman ei siis ole yksi tuhansista hindujumalista vaan absoluutti olevainen, kaikkien jumalien takana oleva korkein todellisuus.” Näkyvää aistimaailmaa kutsutaan mayaksi, ja se on ainoastaan harhakuva, eli illuusio. Panteismin seurauksia tarkastelen otsikon ”ongelmat” alla.

Jälleensyntyminen

Jälleensyntyminen on vahva oppirakennelma varsinkin buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa. Jälleensyntymisopin mukaan heti, kun jokin eläin, hyönteinen tai ihminen kuolee, tuo olento syntyy välittömästi uudelleen jossakin toisessa muodossa. Se, siirtyykö jokin elämän asteikossa ylöspäin vai alaspäin, riippuu siitä, minkälaista elämää hän on moraalisesti viettänyt. Hyvin eläneet siirtyvät ylöspäin ja saavat lohtua, huonosti eläneet siirtyvät alaspäin ja joutuvat kärsimään. Jos jokin on elänyt tekemällä pahaa, eikä hän yhden elämän aikana ehdi maksaa koko velkaa, hän joutuu syntymään maan päälle uudelleen ja uudelleen. Tämä toistuu loputtomiin, kunnes viimeinekin penni on maksettu. Tätä kiertokulkua kutsutaan saṃsāraksi. Keräämällä ansioita tässä elämässä, henkilö ajattelee pääsevänsä korkeammalle tasolle seuraavassa elämässä ja lopulta hän onnistuu irtoamaan loputtomasta olemassaolon ja muuttumisen kehästä.

Hindut  pyrkivät yleensä vapautumaan tästä kehästä. Vapautuminen on mahdollista eri tavoilla, mutta ehdottomasti suosituin reitti on kulkea ”tiedon tietä”. Tässä tapauksessa vapautus, jota he kutsuvat nimellä mokša, saavutetaan tiedostamalla, että kaikki on yhtä. Ihmisen sielu, jota kutsutaan atmaniksi, yhdistyy Brahmaniin. Kuvaannollisesti tämä on sama asia kuin vesipiskon putoaminen mereen. Se sulautuu osaksi yhtä suurta todellisuuden merta. 

Kuuluisin tämän tien opettaja oli pappi ja filosofi Adi Shankara (788-820 jKr.), joka eli etelä-Intiassa. Hän vakiinnutti Advaita Vedanta -opin. Opin ytimessä on ajatus siitä, miten todellisuudessa on olemassa ainoastaan ykseys. Kuten mainittu, tätä ykseyttä kutsutaan Brahmaniksi. Silmät, jotka ovat auenneet oikealle hengelliselle taajuudelle, näkevät tämän tosiasian ja kykenevät erottamaan sen siitä illuusiosta eli mayasta, jossa suurin osa meistä kaikista elää. Todellisuudessa siis ”atman on brahman” minuus on todellisuudessa sama asia kuin tämä jakamaton todellisuus. Yksi osa prosessia kohti vapautumista on paastoaminen ja meditoiminen eli jooga.

Karman laki

Jälleensyntymiseen liittyy myös toinen olennainen asia, karman laki. Karman laki pitää 100% tarkasti huolen siitä, että jokainen saa seuraavassa elämässä ansionsa mukaan. Ihmisen kohtalo on jo syntymässä kirjoitettu hänen otsaansa. Näin on tarkoitettu tapahtuvan ja näin tapahtuu. Kohtalon määrää yksinkertaisesti kaikki edellisten elämien yhteenlasketut velat ja ansiot. Hindu G. R. Malkan on sanonut: ”Karma automaattisesti tuottaa tarkoituksenmukaisen lopputuloksen aivan kuin mikä tahansa luonnonlaki. Kukaan ei voi huijata sitä. Se on yhtä armoton kuin luonnonlaki.”

Seuraavan otsikon alla pyritään nostamaan esille jälleensyntymisen ja karman lain loogisia ongelmia.

Ongelmat 

(1) Persoonattomuuden ongelma

Panteismin ensimmäinen johdonmukainen seuraus on se, että ihmisen persoona häviää. Jos kaikki on yhtä, yksilöllisyys ja erityispiirteet katoavat. Buddhalaisuudessa on monia koulukuntia, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että yksilöä ei ole olemassa. Buddha päätyi tähän johtopäätökseen miettiessään kärsimyksen ongelmaa: kun poistamme kärsijän, jäljelle ei jää mitään, mikä voisi kärsiä. Myös lännessä vaikuttava Advaita Vedanta-hindulaisuus kieltää persoonallisen sielun, joka kestää aikojen yli. Se on vain illuusio niiden mielessä, jotka eivät ole valaistuneet. Tässä kohtaamme ongelman: jos ei ole minuutta, kukaan ei voi jälleensyntyä. Miten jokin voi syntyä uudelleen, jos sitä ei alunperinkään ole todellisuudessa ollut? Ellei ole persoonallista olentoa, joka jatkaa olemassaoloaan elämästä elämään, ei ole mahdollista kokea hyvää tai huonoa karmaa. Karman lailla ei yksinkertaisesti ole mitään, mitä työstää. Täytyisi olla yksilöllisiä persoonallisia olentoja, jotka jatkavat olemassaoloaan elämästä elämään.

(2) Moraalin häviäminen

Toinen panteismin johdonmukainen seuraus on se, että moraali kategoriana häviää. Jos kaikki on jumalallista ja niin ollen yhtä, kaikki vastakohdat yhdistyvät, erot katoavat, ja kategoriat häviävät. Jos kaikki on yhtä, mikä silloin on väärin? Näin ollen on täysin epäjohdonmukaista sanoa, että toinen elää ”hyvän” elämän ja toinen ”pahan” elämän. Karman lailla ei ole mitään perusteita pitää toista elämäntapaa toista parempana.

(3) Karman lain persoonattomuus

Sen lisäksi, että panteistisessa systeemissä ei ole olemassa hyvää, eikä pahaa, buddhalaisuus ja hindulaisuus kohtaavat lisää ongelmia: ne eivät pysty selittämään karman lain ”tuomaruutta”. Vaikka osa buddhalaisista ja hinduista uskoo persoonalliseen jumaluuteen, he eivät väitä, että tämä jumaluus hallitsisi karmaa. Karman laki on systeeminä läpikotaisin persoonaton. Kysymys kuuluu: miten persoonaton (ei tiedostava) voi arvioida ihmispersoonien tekojen arvoa? Yhtä hyvin voisi väittää, että kivi tai banaani jakaisivat meistä moraalisia kannanottoja.

(4) Luonnonlait eivät ota kantaa moraaliin

Malkani vertasi karman lakia luonnonlakeihin. Tässä on kuitenkin ongelma. Esimerkiksi painovoimalaki selittää fyysisten objektien säännöllistä käyttäytymistä. Painovoimalailla ei kuitenkaan ole mitään sanottavaa moraaliin. Toisin sanoen, painovoima selittää, miksi Seppo putoaa kerrostalon katolta maahan, kun Jukka tönäisee häntä. Painovoimalaki ei kuitenkaan voi ottaa millään tavalla kantaa siihen, oliko Jukan teko oikein vai väärin. Moraalinen taso on erillään materiaalisesta tasosta. Moraaliset tuomiot vaativat arvioijan. Karman lain idea ei kuitenkaan millään tavalla sisällä moraalista arvioijaa, koska se on persoonaton, eikä sen yläpuolella ole mitään persoonallista olentoa, joka valvoisi tätä lakia. Näin ollen karman lain käsite ajautuu loogiseen umpikujaan.

Lopuksi

Edellisten huomioiden perusteella pidän jälleensyntymisoppia ja karman lakia epäjohdonmukaisina oppirakennelmina. Ikävä kyllä, näiden oppien johdonmukainen seuras on ollut näkyvillä mm. Intian kaduilla jo pitkään. Kaduilla makaa tuhansia köyhiä, sairaita, kodittomia ja nälkää näkeviä ihmisiä. Kukaan ei kuitenkaan tunnu auttavan heitä. Miksei? Koska näiden huono-osaisten nähdään maksavan sitä velkaa, jonka he ovat ansainneet edellisten elämiensä vääristä valinnoista. Jos karman laki on rangaissut jotain henkilöä, mikä ihminen on siihen puuttumaan. Ei täten ole ihme, että kastijako ei ole muuttunut Intiassa viimeiseen pariin tuhanteen vuoteen juuri lainkaan. [3]

Lopuksi on myös mainittava, että nämä opit eivät anna minkäänlaisia takeita siitä, että kukaan todella voisi saavuttaa vapautumisen eli mokšan. Vaikka joku syntyisi tuhansia kertoja uudelleen ja uudelleen, on aina mahdollista, ja jopa todennäköistä, että hän epäonnistuu elämään riittävän hyvän elämän. Mikään ei takaa, että kiertokulku tulisi koskaan katkeamaan.

Viitteet:

1 Lisää buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta voi lukea osoitteesta http://gamma.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/vieraatus.htm luvut 3.1 & 3.2. Gerald McDermott (2011, 9-10) myös huomauttaa, että sellaista uskontoa kuin ”hindulaisuus” ei ole olemassa laisinkaan. Termi on ikään kuin sateenvarjo, joka pitää sisällään monenlaisia eri ajatuksia ja näkemyksiä, jotka ovat joskus jopa keskenään ristiriitaisia. Jotkut haarat ovat esimerkiksi teistisiä, eivät panteistisia. Tästä huolimatta puhun kuitenkin yksinkertaisesti ”hindulaisuudesta”, mutta tarkoitan sillä panteistisia näkemyksiä. 

2 Naturalismissa tätä persoonatonta alkuperää kuvataan kuitenkin materiaalisilla termeillä, kun hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa sitä kuvataan hengellisin termein.

3 Hindulaisuutta ja buddhalaisuutta ja niistä seuraavia käytännöllisiä ratkaisuja kuvaa kattavasti Iain Provan kirjassaan ”Seriously Dangerous Religion” (2014). Hän kiinnittää huomiota mm. juuri kuvaamaani ongelmaan. 

LÄHTEET

Groothuis, Douglas. 2011. Christian Apologetics. A Comperehensive Case for Biblical Faith. Downers Grove, IL: IVP Academic / Nottingham England: Apollos.

Geisler, Norman. L & Brooks, R. M. 2008. When Skeptics Ask. Grand Rapids MI: Baker Books.

Gustavsson, Stefan. 1999. Perusteltu usko. Suom. Teemu Haataja & Pekka Nieminen. Helsinki: Uusi tie.

Kankaanniemi, Matti. Jälleensyntyminen ja kristinusko. http://gamma.nic.fi/~shn/tekstit/uudsynty.htm

Little, Paul. Tiedä miksi uskot. 1989. Suom. Hannele Linja-Aho. Helsinki: Kuva ja Sana.

McDermot, Gerald. R. 2011. World Religions. An Indispensable Introduction. Nashville ym.: Thomas Nelson. 

Neill, Stephen. 1971. Kristillinen usko ja muut uskonnot. Suom. Leena Brummer. Suomen lähetysseura.

Turunen, Pasi. 2011. Uskon puolesta. Helsinki: Kuva & Sana.