Kirjoittaja Janne Saarela
2016
Hieronymus oli aikaansaava kirjoittaja, joka muistetaan ajatus-kamppailuistaan tanssivien tyttöjen kanssa, mutta erityisesti hänen suurprojektistaan latinankielisen Vulgatan kääntämisessä.
ELÄMÄ
Hieronymusta, joka tunnetaan englanninkielisessä kirjallisuudessa nimellä Jerome, on kuvattu neljällä termillä, jotka tiivistävät melko hyvin hänen merkityksensä kristillisenä ajattelijana: Raamatuntutkija, Raamatunkääntäjä, poleemikko ja askeetikko. Hieronymukselle oli tärkeää pitää kiinni omasta maineestaan ja monesti kaikki, jotka olivat hänen kanssaan eri mieltä, olivat ”kaksijalkaisia aaseja”. Hänen ajaltaan on vaikea löytää toista yhtä mielenkiintoista persoonaa.
Rooma + matkustamista
Hieronymus liikkui vuosien varrella melko ahkerasti paikasta toiseen, enkä aio esittää täydellistä matkareittiä kaikkien vuosien ajalta. Muutama päähuomio lienee kuitenkin paikallaan.
Hieronymus syntyi noin vuonna 347 Stridonissa pohjois-Italiassa. Vuodet 360-366 hän vietti Roomassa opiskellen retoriikkaa ja filosofiaa. Yksi hänen opettajistaan oli Aelius Donatus (n. 320-380), joka oli tunnettu grammaatikko. Roomasta hänen matkansa jatkui Trierin kaupunkiin (nykyisen länsi-Saksan alueella), jossa hän opiskeli teologiaa. Seuraava päätepysäkki oli Aquileiassa, Italiassa. 370-luvulla hän suuntasi kohti Syyriaa, jossa hän päätyi pitkäksi aikaa Antiokian kaupunkiin. Tällä alueella ollessaan hän ajautui hyvin askeettiseen elämään ja kreikankielen opiskeluun.
Näiden tapahtumien aikana hänellä oli hyvin voimakas kokemus siitä, että hänen kiinnostuksensa pakanallisiin teoksiin on syntistä. (Tässä hän on Klemens Alexandrialaisen vastakohta!) Hän oli nimittäin nähnyt unen, jossa hän seisoi Jumalan edessä viimeiselle tuomiolla ja häneltä kysyttiin ”kuka olet?”. ”Olen kristitty”, kuului Hieronymuksen vastaus, mutta tuomari totesi ”valehtelet! Olet Ciceronialainen [= roomalaisen poliitikon ja filosofin seuraaja]”. Tämä ajoi valtavalla voimalla Hieronymuksen Raamatun ja teologian opiskeluun.
Hieronymus & tanssivia tyttöjä
Hieronymuksella oli kuitenkin jatkuva ongelma: ajatuksissa pyöri jatkuvasti tanssivia roomalaisia tyttöjä. Hän koki tilanteen äärimmäisen hankalaksi, koska mikään ei tuntunut auttavan, ei edes kaste vuonna 366. Ratkaisu kuitenkin löytyi: hän päätti täyttää mielensä hepreankielen opiskelulla. Näin hän alkoi opiskella Vanha testamentin alkukieltä, josta hän ei itse asiassa lainkaan pitänyt. Hän kuitenkin päätteli, että koska Jumala oli antanut Raamatun juuri hepreaksi, sen täytyi olla pyhä kieli. Tämä oli syynä siihen, että hän ajautui idässä ollessaan hyvin askeettiseen elämäntyyliin, jossa hän vietti jonkin aikaa hermiittinä Syyrian erämaassa.
Maalaus, jossa Hieronymus yrittää taistella ajatuksiensa kanssa. Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Jerome
On mainitsemisen arvoista todeta, että Hieronymus oli mukana Konstantinopolin toisessa konsiilissa vuonna 381, jossa ratkaistiin tärkeitä kristologisia kysymyksiä. Siellä hän tutustui Gregory Nyssalaiseen (n. 335-394) ja Gregory Nazianzialaiseen (n. 330-389), hyvin kuuluisiin idän teologeihin. Lopulta Hieronymus palasi uudelleen Roomaan, jossa hän vietti vuodet 382-385. Hän palveli paavi Damasus 1:n sihteerinä (paavina 366-384) työskennellen monenlaisissa kirjoittamiseen liittyvissä tehtävissä.
Kaiken tämän keskellä Damasus 1 pyysi häntä valmistamaan kunnollisen raamatunkäännöksen latinankielelle. Hieronymus suostui ehdotukseen ja projekti alkoi Roomassa, vaikka ehdottomasti suurin osa siitä tapahtui myöhemmin Beetlehemissä, jonne hän asettui asumaan
Roomasta Israeliin
Kun Damasus 1 kuoli vuonna 384, Hieronymuksen oli poistuttava Roomasta, koska uusi paavi, Pyhä Siricius, ei nähnyt hänelle mitään käyttöä. Hieronymuksella oli muutenkin vaikeuksia tulla toimeen kirkon johtajien kanssa. Hänen omin sanoin: ”muutin Babyloniasta Jerusalemiin”. (Babyloniaan liittyy Raamatussa ymmärrettävistä syistä aina hyvin negatiivinen lataus.) Ennen tätä hän oli kuitenkin ystävystynyt hyvin läheisesti muutaman ylhäisen naisen kanssa. (Hänellä ei juuri koskaan ollut hyviä mies-ystäviä.) Osa näistä naisista, Paula ja hänen tyttärensä Eustochimus, matkustivat hänen perässään Jerusalemiin. Koska nämä naiset olivat erityisen hyväosaisia, he käyttivät rahojaan perustamaan nunnaluostarin. Hieronymus vietti useita vuosia tutkimustensa parissa.
Perille päästyään Hieronymus vietti jonkin aikaa Egyptin Alexandriassa, jossa hän tapasi useita tutkijoita sekä erämaamunkkeja. Vuonna 386 hän palasi Israelin maanperälle ja asettui Beetlehemiin, kaupunkiin jossa Jeesus oli syntynyt. Beetlehemissä ollessaan hän syvensi hepreankielen taitojaan, joita hän tarvitsi alkaneen käännös-projektin loppuunsaattamisessa. Käännös Vanhasta testamentista valmistui lopulta vuonna 405. Beetlehemissä ollessaan hän opetti kaiken ohella lapsille latinaa ja nais-ystäviensä kanssa hän vietti paljon aikaa kreikan- ja hepreankielen kanssa.
Koska Hieronymuksella oli pääsy Kesarean kirjastoon, hän pääsi käsiksi Origeneen teoksiin. Täältä hän sai käsiinsä tärkeä Heksaplan, johon palaamme hetken kuluttua. Hieronymuksella oli myös ystävyyssuhde Rufinuksen kanssa, mutta monesti keskustelut päätyivät tulisiin erimielisyyksiin. Kiista jatkui kauan, vaikka välillä (vuonna 397) heillä oli lyhytaikainen sopu.
Paulan kuolema vuonna 404 oli Hieronymukselle kova paikka, josta hän ei oikeastaan koskaan kunnolla toipunut. Kuusi vuotta myöhemmin huonot uutiset tavoittivat hänet, kun hän kuuli, että Roomaan oli hyökätty. Hän kirjoitti ystävälleen todeten ”kuka olisi uskonut, että koko maailman valloittanut Rooma jonain päivänä kaatuisi?” Hänen viimeiset 10 vuotta olivat täynnä kipua, yksinäisyyttä ja riitoja. Muutaman kuukauden kuluttua Eustochimuksen kuoleman jälkeen Hieronymus sulki silmänsä viimeisen kerran.
TEOKSIA
Hieronymus oli tuottelias kaveri. Ennen kuin siirryn kuvaamaan hänen ehkä merkittävintä aikaansaannosta, jo mainittua latinankielistä Vulgataa, sanon muutaman sanan hänen muista teoksistaan. Suurin osa hänen teoksistaan syntyi Beetlehemissä, jonne hän siis asettui vuonna 386.
Konstantinopolissa vuonna 380 Hieronymus käänsi latinaksi Eusebius Kesarealaisen Kronikan, joka kattoi aikaa Aabrahamista vuoteen 325. Hieronymus kuitenkin jatkoi kirjan lopetusta kattaen tapahtumia aina vuoteen 378 saakka. Hänen oma työnsä ”De Viris Illustribus” (Maineikkaista Miehistä) sisälsi kuvauksia 135:stä eri ajattelijasta, päätyen heistä viimeiseen, häneen itseensä. Sen lisäksi, että hän kirjoitti kommentaareja sekä Vanhan että Uuden testamentin kirjoista, hän käänsi mm. Didymos Sokean työn Pyhästä Hengestä. Hänen kommentaarinsa suurista profeetoista jäi kesken, kun hän kuoli vuonna 420. Kaiken tämän lisäksi hän saarnasi usein paikallisille uskoville.
Hieronymus oli kuitenkin myös poleemikko eli hän hyökkäsi niitä vastaan, jotka olivat hänen mukaansa väärässä. Helvidius (n. 340-390) sai kuulla kunniansa, koska hän oli väittänyt, että Neitsyt Maria oli muka saanut lapsia Jeesuksen syntymän jälkeen. Jovinian-niminen asketismia vastustanut mies sai oman osansa hänen kritiikistään, koska hän opetti, että uskovien palkka taivaassa on sama sekä neitsyille että avioliitossa oleville. Henkeen ja vereen askeetikkona elänyt Hieronymus ei sulattanut tällaista opetusta.
Erasmus Rotterdamilainen oli ensimmäinen, joka julkaisi kriittisiä editioita Hieronymuksen teoksista vuonna 1516.
VULGATA
Kaikki edellämainitut teokset ovat monella tapaa tärkeitä teoksia ja niistä on ollut paljon apua tutkijoille, kun he ovat selvittäneet 300-400-luvun elämää erityisesti Israelin maaperällä. Erityisen maininnan ansaitsee kuitenkin Hieronymuksen rankin projekti, koko Raamatun kääntäminen latinankielelle. Teos kantaa nimeä Vulgata, joka tarkoittaa yleistä versiota (tai yleisesti käytettyä).
Olen muualla kirjoittanut siitä, miten erityisesti Uuden testamentin teoksia oli käännetty latinaksi jo toisella vuosisadalla. Kuitenkin 300-luvulla näissä latinalaisissa versioissa oli paljon eroavaisuuksia. Augustinus (354-430) itse kirjoitti:
Jos meidän on luotettava latinalasiin tekstityyppeihin, annettakoon heidän kertoa mihin meidän on luotettava, sillä on olemassa melkein yhtä monia tekstityyppejä kuin käsikirjoituksia.
Vanhoissa latinankielisissä käsikirjoituksissa oli useita ongelmia. Esimerkiksi evankeliumeissa nimettömät ristin ryövärit alkavat saada useita nimiä. Lisäksi Vanha testamentti oli käännetty Septuagintasta, ei suoraan hepreankielisestä alkutekstistä. Joka tapauksessa kaikki siis lähti käyntiin piispa Damasus 1:n pyynnöstä vuonna 382. Vanha latinankielinen versio tarvitsi paikkausta ja uusimista. Uusi käännös Uuden testamentin evankeliumeista valmistui vuonna 384. Hieronymus sai korjattua olemassaolevia käännöksiä käyttäen hyväkseen hyviä kreikankielisiä käsikirjoituksia.
Hieronymuksella oli käsissään Origeneen massiivinen ”Heksapla” (kuusinkertainen), jossa Origenes oli sijoittanut Vanhan testamentin kriittisen tekstin kuudelle eri kolumnille. Kolumni 5:ssa oli kriittinen Septuagintan (LXX) teksti. Hieronymus luki teoksen kannesta kanteen kahdesti ja oli siten vakuuttunut tämän työn arvosta, mutta vain noin vuoteen 390 saakka. Tällöin hän nimittäin joutui todeta, että oli parasta jatkaa kääntämistä pelkästään hepreasta. Koska Hieronymus uskoi, että heprea oli parempi pohjateksti kuin kreikankielinen Septuaginta, hän tutustui juutalaiseen oppineeseen nimeltä Baranina, joka ohjasi hänet syvällisempään kielen tuntemiseen. Vanhan testamentin käännös valmistui vuosien 389-405 aikana. Välillä käännös eteni ehkä turhankin nopeasti, koska hän totesi kääntäneensä Salomoniin liitetyt kolme kirjaa (Sananlaskut, Saarnaajan Kirja ja Laulujen Laulu) kahdeksassa päivässä!
Hieronymus väittää kääntäneensä koko Uuden testamentin, mutta tutkijat eivät ole ostaneet tätä väitettä. Todennäköisesti hänen osuutensa oli ainoastaan evankeliumeissa. (Muissa kirjoissa ei ole nähtävissä hänen tyyliään.) Hän arvosti sanatarkkuutta, mutta ymmärsi, että se ei aina ollut mahdollista jos halusi saada aikaan mahdollisimman luettavaa tekstiä.
Koska kaikki tämä tapahtui pitkälti
ikään kuin huvin vuoksi häntä itseään varten, työtä ei heti hyväksytty
laajalti. Ihmiset halusivat pysyä vanhoissa latinalaisissa versioissa.
Lisäksi liikkeellä oli edelleen legenda Septuagintan käännöksen
täydellisyydestä ja täten, kun Hieronymuksen Vanhan testamentin käännös
erosi siitä, sitä pidettiin automaattisesti virheellisenä. Sen lisäksi
että Augustinus pelkäsi, että Septuagintan hylkääminen johtaisi suureen
välirikkoon latinankielisten ja kreikankielisten uskovien välillä, hän
kirjoitti Hieronymukselle kirjeitä (vuosina 394 ja 403), joissa hän
pyysi Hieronymusta tekemään lukijalla aina hyvin selväksi missä kohdin
hänen käännöksensä eroaa (oikeasta) Septuagintan tekstistä. Mellakkaa
oli syntynyt mm. siitä, että Hieronymus oli kääntänyt erään Joonan
kirjassa esiintyvän sanan eri tavalla kuin mihin kirkkokansa oli vuosien
saatossa tottunut. Augustinuksen ongelman ydin oli siinä, että hän ei
voinut ymmärtää miten jotkut asiat olisivat voineet mennä ohi
Septuagintan kääntäjiltä siten, että meidän pitäisi (taas) palata
hepreankieleen itseensä. (Augustinus oli hyvin tyytyväinen Hieronymuksen
työhön evankeliumeiden kohdalla: ongelma koski nyt vain Vanhan
testamentin tekstiä.) Hieronymus vastasi vuonna 404 kirjeellä, jossa hän
antoi pienen oppitunnin nuoremmalle kollegalleen asioiden tilasta ja
pyysi häntä ystävällisesti jättämään hänet rauhaan. Vuotta myöhemmin
Augustinus lähetti uuden kirjeen, jossa hän sanoi nyt ymmärtävänsä miksi
Vanha testamentti pitää kääntää hepreankielestä. Myöhemmin (vuosien
413-426 välillä) Jumalan kaupunki -teoksessaan hän kovasti kehuu
Hieronymuksen oppineisuutta.
400-luvulla suurimmat käännöksen vastustajat olivat Pelagiuksen opetuslapset Italiassa, joiden oppia Hieronymus oli vahvasti vastustanut. 500-600 -luvuilla suuret nimet, kuten Gregorius Suuri (n. 540-604) ja Isidorus Sevillalainen (n. 560-636) puolustivat ja lainasivat Hieronymuksen käännöstä. Käytännössä teos vakiinnutti pian asemansa virallisena Raamattuna. Näin ollen, kun latinaa puhuva kansa puhui vuosien 500-1500 aikana Raamatusta, he tarkoittivat nimenomaan Hieronymuksen Vulgataa. Kun Erasmus ja kumppanit 1500-luvulla alkoivat painattaa kreikankielisiä Uuden testamentin tekstejä, työ kohtasi aluksi ongelmia juuri siksi, että kansalla oli jo Raamattu, Vulgata! Koko keskiajan teologia perustui latinankielisessä kristikunnassa juurikin Vulgataan ja johti sen vuoksi joihinkin väärintulkintoihin. Lopuksi lyhyt katsaus Vulgatan myöhempään elämään.
Trenton kirkolliskokous
Reformaatio oli 1500-luvun Euroopassa meneillään niin vahvasti, että pitkän aikaa paavi kykeni ainoastaan katsomaan vierestä peruuttomattomia tapahtumia. Vuonna 1545 katolisen kirkon johtajat päättivät kokoontua Trenton kaupunkiin Italiaan. Tapaamisessa haluttiin keksittyä kirkon opin ja käytännön uudistamiseen. Kyse ei ollut yhdestä lyhyestä tapaamisesta, vaan kokoukset jatkuivat miltei 20 vuoden ajan. Kokous mm. tuomitsi kaikki ne, jotka hylkäsivät opin kiirastulesta, transsubstantiaatio-opista ja kirkon seitsemästä sakramentista.
Hieronymus oli päättänyt, että ei sisällytä Vanhaan testamenttiin apogryfisiä kirjoja, jotka olivat mukana Septuagintassa, mutta joita ei ole koskaan sisällytetty hepreankieliseen tekstiin. Hän siis vahvisti raamatullisten tekstien ja apogryfisten tekstien välisen eron. 1500-luvun reformaattorit seurasivat hänen jalanjälkiään ja totesivat, että vaikka apogryfiset kirjat ovat ehkä hyvää luettavaa, ne eivät ole osa Vanhan testamentin Kirjoituksia. Trenton konsiili otti kuitenkin vuonna 1546 erilaisen kannan. He sisällyttivät apogryfiset teokset osaksi Vanhaa testamenttia poistaen näin eron ”raamatullisten” ja ”apogryfisten” kirjojen väliltä tässä asiassa. Samalla he julistivat Vulgatan kirkon viralliseksi Raamatuksi. Tämä oli vastaveto mm. siihen, että kansan keskuuteen oli levinnyt uusia kreikankielisiä Uuden testamentin editioita, kuten myös käännöksiä, joista yksi oli Martti Lutherin kääntämä saksankielinen Uusi testamentti.
Kaiken kaikkiaan Hieronymuksen toiminta on malliesimerkki siitä, miten kristikunta ottaa monesti uudet käännökset vastaan hyvin nihkeästi. Varsinkin Amerikassa on paljon uskovia, joille ainoa Todellinen Raamattu on King James -käännös 1600-luvulta. Suomessa taas monet piirit vastustavat henkeen ja vereen 1992-käännöstä. Tässä kaikessa ei ole mitään uutta. Isot raamattukriisit ovat olleet läsnä erityisesti 400-lualla ja 1500-luvulla.
Lopuksi yksi nippelitieto on jaettava niille, jotka eivät ole asiasta kuulleet. Kun Johannes Gutenberg (198-1468) alkoi käyttää juuri keksimäänsä painokonetta, ensimmäinen kirja, joka tuli ”ulos uunista”, oli Hieronymuksen Vulgata. Näin ollen Euroopassa ensimmäinen koskaan painettu kirja oli Raamattu.
KIRJALLISUUTTA
Bruce, F. F. 1992. Raamatun juuret. Suom. Michael Cox & Mervi Pöntinen. Kauniainen: PerusSanoma. (Sivu 285.)
Gonzalez, Justo. L. 2010. The Story of Christianity. Volume 1. New York: Harper One. (Sivut 233-39.)
Hill, Jonathan. 2003. The History of Christian Thought. Downers Grove: IVP Academic. (Sivut 206-07.)
Terrence, G. Kardong. 1990. Vulgate. Teoksessa Encyclopedia of Early Christianity. (Ed.) Everett Ferguson. New York & London: Garland Publishing. (Sivut 932-34.)
Metzger, Bruce. 1990. Old Latin Versions. Teoksessa Encyclopedia of Early Christianity. (Ed.) Everett Ferguson. New York & London: Garland Publishing. (Sivut 660-61.)
Michael P. McHugh. 1990. Jerome. (Sivut 484-87.)
Provan, Iain. 2017. The Reformation and the Right Reading of Scripture. Waco, Texas: Baylor University Press. (Kirjan luvut 10-11 käsittelelevät jonkin verran tätä aihetta.)
St. Jerome. 2012. Catholic Encyclopedia. Viitattu 9.12.2016.