Kirjoittaja Janne Saarela, 2016

Markion tunnetaan toisen vuosisadan tunnetuimpana harhaoppisena, joka kasasi oman Uuden testamentin kaanonin, ja joka potkaistiin ulos Rooman seurakunnasta. 

ELÄMÄ

Markionin tarkka elinaika ei ole tiedossa, mutta tutkimuksessa se an ajoitettu vuosien 85-160 jkr. väliselle ajalle. Onneksemme meillä on melko paljon lähteitä käytettävissämme saadaksemme hyvän kuvan Markionista, hänen elämänsä pääkohdista ja olennaisimmista teologisista näkemyksistä. Kaikki tieto tulee kuitenkin ”poleemisista teksteistä”, koska se on peräisin kristityiltä, jotka vastustivat rajusti Markionin vaarallisia näkemyksiä. Erityisen tärkeitä lähteitä ovat Tertullianuksen viisi teosta häntä vastaan, Irenaeuksen ”Harhaoppeja Vastaan” ja Epifanios Salamislaisen kirjoitukset. 

Markion syntyi Sinop-nimisessä kaupungissa Mustan Meren rannalla, nykyisessä Turkissa. Hänen isänsä oli paikallisen seurakunnan piispa ja tämä selittää miksi Markionilla oli kohtuullisen hyvät tiedot sekä Vanhasta testamentista että kristinuskosta ja sen Kirjoituksista. Myöhemmin Markion työskenteli todennäköisesti laivanrakentajana ja hänestä tuli hyvin varakas. Häntä kritisoineet kutsuivat häntä ”merenkulkija Markioniksi”. Markion potkaistiin pihalle paikallisesti seurakunnasta, koska hän ”oli vietellyt neitsyen”. Tämä kommentti on todennäköisesti symbolinen viittaus Markionin opetuksiin, joilla hän yritti saastuttaa ”neitsyen” eli seurakunnan.

Joskus vuosien 135-140 välillä Markion matkasi Vähä-Aasiasta valtakunnan pääkaupunkiin Roomaan. Hän teki paikalliseen kirkkoon melko ikimuistoisen sisääntulon lahjoittaessaan seurakunnalle huomattavan summan rahaa. Roomassa ollessaan Markion ajautui syyrialaisen Cerdo-nimisen miehen kaveripiiriin. Tämä mies oli Simon Magnusin, tunnetun gnostilaisen liikkeen opettajan opetuslapsi. Ei ole aivan selvää miten suuri vaikutus Cerdolla oli Markioniin, mutta kun hän myöhemmin esitteli teologisia näkemyksiään seurakunnan johtajille, hänet potkaistiin ulos sen jäsenyydestä. Tämä tapahtui heinäkuussa vuonna 144.

Tämä ei kuitenkaan hidastanut Markionia, vaan hän lähti saarnaamaan ja perusti nopealla aikavälillä useita seurakuntia hyvin laajalle alueelle. Jo vuonna 150 Justinos Marttyyri kiinnittää huomiota siihen miten Markion sai aikaan käännynnäisiä ”opettamalla heille, että Jumala ei ole taivaan ja maan Luoja, eikä Kristus ole profeettojen ennustama Jumalan Poika.” Vielä Markionin kuoleman jälkeenkin hänen ajatuksillaan oli laajoja vaikutuksia: ne kukoistivat vielä vuosisadan ja joillain paikallisilla alueilla vieläkin pidempään. Monella tavalla Markionin perustamat kirkot olivat samanlaisia kuin oikeaopppiset kirkot (niin, että ihmiset olivat vaarassa mennä väärään paikkaan), mutta joitain eroavaisuuksia kuitenkin oli, koska he mm. käyttivät ehtoollisella viinin sijaan vettä. Ainakin toisella vuosisadalla hänen nimissään olevissa seurakunnissa painotettiin hyvin askeettista elämäntyyliä. Tertullianuksen mukaan kasteelle menevien täytyi hylätä kaikki maalliset ilot, mukaanlukien perhe-elämä. Eihän ollut hyvä asia pelata esimerkiksi seksillä Vanhan testamentin ”Jumalan” pussiin?!

Jo toisella vuosisadalla Markion sai (hieman humoristisesti, mutta ei liioitellen kääntäen) tittelin ”kaikkien harhaoppisten isä”. (Eräs kirkkoisä kuvasi häntä titelillä ”Saatanan ensihedelmä”.) Hänen vaikutusvallastaan kertoo paljon se, että mainintoja hänestä löytyy lähes kaikilta tärkeiltä kristillisiltä vaikuttajilta, kuten Polykarpokselta, Justinos Marttyyrilta, Irenaeukselta, Tertullianukselta ja Origeneelta. On aika katsoa tarkemmin millaiset näkemykset aiheuttivat kaikki tähän saakka mainitut asiat. 

TEOLOGIA 

Markion oli vastuussa erityisesti kahdesta teoksesta, jotka molemmat syntyivät 140-luvulla. Toisen hän kirjoitti, toisen hän ”kasasi”. Käsittelen ensin teosta, jonka hän itse kirjoitti. Markionin teos ” Antitheses” (Vastakkaiset väitteet) ei ole säilynyt itsessään, mutta me tiedämme jotain sen sisällöstä kristillisten kirjoittajien lainausta kautta. Teos oli eräänlainen Raamatun kommentaari, jossa Markion esitti pääväitteensä, jonka mukaan Vanhan testamentin ”Jumala” ei ole sama Jumala, joka esiintyy Uudessa testamentissa, ja joka on Jeesuken Kristuksen Isä. Lyhyesti sanottuna Markion uskoi Ainoaan Todelliseen Jumalaan, joka on Uuden testamentin taustalla ja Vanhassa testamentissa toimiva ”Jumala” on eri olento. Tämä ”Jumala”, jota Markion nimittää Demiurgiksi, ei suoranaisesti paha, mutta hän on vajavainen. Suurin syy miksi Markion ajautui tähän näkemykseen oli monet ristiriitaiset kohdat Vanhan ja Uuden testamentin välillä, joihin Markionin mukaan ei ollut olemassa muita mahdollisia ratkaisuja. Tämä johti hänet myös erottamaan rajusti lain ja evankeliumin toisistaan. 

Tässä kohtaa tulemme yhteen radikaaleimmasta erosta Markionin ja oikeaoppisen kristinuskon väitteiden välillä. Demiurgi oli vastuussa maailman luomisesta, joten se ei koskaan ollut Todellisen Jumalan alkuperäinen tarkoitus. Demiurgin tietämättömyys tulee esiin mm. siinä, että hänellä on vaikeuksia löytää Aadam puutarhasta 1. Mooseksen kirjan luvussa 3. Tällainen Jumala ei voi tietenkään olla Kaikkitietävä! Olennaista on huomata, että Markionin mukaan Jeesus itsekin uskoi, että Vanhan testamentin ”Jumala” ei ole hänen Isänsä. Tunnetaanhan puu hedelmistään (Luuk. 6:43-44)? Koska Demiurgi ei yksinkertaisesti ole hyvä, hän ei ole todellinen Jumala. 

Mitä tulee lain ja evankeliumin väliseen radikaaliin eroavaisuuteen, Markion löysi sen erityisesti Paavalin Galatalaiskirjeestä. Laki antaa syyllisyyden, tuomion, rangaistuksen ja kuoleman. Evankeliumi sen sijaan antaa rakkauden, armon, anteeksiantamuksen lunastuksen ja elämän. Hänen mukaansa Paavali hylkäsi selvästi Vanhan testamentin lain (Room. 10:4). Mitä tulee juutalaisuuteen, Markionin silmissä se oli läpeensä turmeltunut uskonto, joka eli tietämättömyydessä palvoessaan Demiurgia, eikä todellista Jumalaa.

Mainittakoon, että Markion uskoi, että Vanhan testamentin kertomukset olivat itsessään totta, hän ei pitänyt niitä keksittyinä. Hän esimerkiksi uskoi, että juutalaisten kauan odottama messias tulisi vielä ilmestymään maan päälle. Hän ei vain pitänyt Israelin kansan kertomusta mitenkään olennaisena Uuden testamentin sanomalle.

Tässä vaiheessa lukija voi miettiä kysymystä, miten Markion suhtautui Uuden testamentin useisiin Vanhan testamentin viittauksiin. Uusi testamenttihan on täynnä lainauksia Vanhasta testamentista ja sen lisäksi monet jakeet viittaavat selvästi sen teemoihin. Markion oli perillä tästä asiasta ja hänellä oli siihen ratkaisu. Tämä huomio johtaa meidät hänen toisen teoksensa äärelle, nimittäin karsitun Uuden testamentin kaanonin luomiseen. On hyvin tunnettu fakta, että Markion kasasi omat Pyhät Kirjoitukset, johon kuului karsittu Luukkaan evankeliumi ja leikellyt 10 Paavalin kirjettä (pois lukien kirjeet Timoteukselle ja Tiitukselle). Kokoelma oli kirjaimellisesti karsittu, koska hän jätti evankeliumista pois mm. kaksi ensimmäistä lukua ja Jeesuksen ylösnousemusilmestykset. Luvusta 11 hän poisti maininnan Joonan merkistä ja Saban kuningattaresta, joka tuli kuulemaan Salomon viisautta, koska Jeesus lainaa tässä Vanhan testamentin teksti. Galatalaiskirjeestä hän leikkasi pois jakeet 3:16-4:6. Kuten Tertullianus totesi, Markion ”tulkitsi Kirjoituksia veitsellä”. Kaikki nämä leikatut jaejaksot olivat hänen mielestään interpolaatioita eli myöhempiä (turmeltuneita) lisäyksiä.

Markion uskoi vahvasti, että Jeesuksen valitsemat 12 opetuslasta olivat ymmärtäneet kaiken aivan väärin. Koska he eivät olleet ymmärtäneet Jeesuksen sanomaa, Jumalan täytyi kutsua Paavali — mies, joka ymmärsi! 

Markion oli myös doketisti eli hän uskoi, että Jeesus ei ollut todellinen lihallinen ihminen – hän vain näytti siltä. Jeesus yksinkertaisesti vain ilmestyi jostain Tiberiuksen hallitusaikana (14-37 jKr.). Näin ollen hän ei voinut uskoa inkarnaatioon, koska jos Jeesus olisi syntynyt ihmiseksi, hän olisi jäänyt Vanhan testamentin ”Jumalan” alaisuuteen. Hän ei siten myöskään voinut uskoa Jeesuksen todelliseen ristinkuolemaan, puhumattakaan ylösnousemuksesta. Koska aine oli hänelle pahaa, se ei voinut toimia Jumalan ”läsnäolon” paikkana. Markionin näkemykset myös johtivat hänet kieltämään viimeisen tuomion, koska tällainen teko kuuluu Vanhan testamentin ”Jumalalle”. 

Vaikutuksia kaanoniin

Markion on nykykeskustelussa erityisen tärkeä henkilö nimenomaan siksi, että hänen Uuden testamentin rajattu kokoelma liittyy olennaisella tavalla tutkijoiden näkemyksiin Uuden testamentin kaanonin kehityksestä. Tiivistetysti voimme sanoa, että tutkijoiden keskuudessa on kaksi erilaista näkemystä kaanonin muodostumisesta. 

Ensimmäisen näkemyksen mukaan Uuden testamentin kaanon kehittyi olennaisesti juuri siksi, että kirkon oli vastattava Markionin asettamaan haasteeseen. Koska Markion kasasi omat Pyhät Kirjoitukset, kirkon oli tehtävä samoin. Näkemys olettaa, että tähän mennessä kirkolla ei juurikaan ollut kunnollista näkemystä auktoriteettia kantavista teksteistä. Toisen näkemyksen mukaan Markion ei ollut ensimmäinen, joka ”loi kaanonin”, vaan hän vastasi jo olemassaolevaan kaanon-tietoisuuteen rajaten sitä usealla tärkeällä kirjalla.

Ensimmäinen ryhmä painottaa erityisesti Irenaeuksen roolia vuoden 180 tienoilla, väittäen, että hän oli ensimmäinen, joka todella lähti muovaamaan kanonista kokoelmaa. Itse pidän tällaista näkemystä kuitenkin vääränä (ks. mm. tekstini Klemens Alexandrialaisesta). Markionilla oli varmasti vaikutusta tähän asiaan, ainakin se laittoi pohtimaan asiaa tarkemmin, mutta on väärin sanoa, että ennen häntä kirkolla ei ollut mitään näkemystä asiasta. Kuten John Barton on todennut, Markion ei niinkään ollut luomassa omaa kaanonia kuin karsimassa olemassaolevaa kaanonia omien näkemystensä mukaan. Samalla tavoin Michael Bird päättelee, että Markionin roolia kaanonin kehityksessä on liioiteltu. Erityisesti neljän evankeliumin arvovaltainen asema oli selvillä jo ennen Markionia ja hän vain kyseenalaisti sen auktoriteetin (ks. Bird 2014, luku 6.) Meillä on hyviä syitä uskoa, että erityisesti neljän evankeliumin asema oli vakiintunut jo ennen tätä, kuten myös Paavalin kirjeiden kokoelma. (Katso aiheesta hieman tarkemmin täältä, täältä ja täältä.) Mainittujen linkkien lisäksi aiheesta voidaan kuitenkin todeta muutakin.

Stanley Porterin mukaan erityisesti Irenaeuksen ja Tertullianuksen tekstit viittaavat vahvasti siihen, että kun Markion päätti rajata evankeliuminsa ainoastaan Luukkaaseen, hänellä oli tiedossa kolme muutakin evankeliumia. Molemmat nimittäin puhuvat evankeliumeista monikossa ja erityisesti Tertuallianus puhuu kahdesta apostolin kirjoittamasta evankeliumista (Matteus + Johannes) ja kahdesta muusta evankeliumista (Markus + Luukas) ja antaa olettaa, että Markion nimenomaan valitsi omansa näistä neljästä. Tämä viittaa siihen, että neljä evankeliumia olivat jo ennen tätä kyllä arvovaltaisina hyväksytty.

Markion ja varhaiset uskontunnustukset

Kaiken tämän valossa ei ole yllättävää, että kirkko kehitti virallisia uskontunnustuksia, jotka tiivistivät ydin-uskomukset eli oikean opin. Varhaisin näistä oli ns. Apostolinen uskontunnustus. Gonzalesin mukaan sen ydinkohdat muodostettiin Roomassa noin vuoden 150 paikkeilla eli pian sen jälkeen, kun Markion oli potkittu kirkosta ulos. Uskontunnustukset auttoivat kristittyjä tunnistamaan oikeat ja väärät opettajat. Lienee turhaa sanoa, että uskontunnustuksia kehitettiin erityisesti vastustamaan gnostilaisia ja markionilaisia opetuksia.

Yksi varhainen uskontunnustus sisältää kolme kysymystä, jotka kysyttiin katekumeeneilta eli niiltä, jotka olivat menossa kasteelle ja liittymässä virallisesti kristinuskoon. 

• Uskotko Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen?
• Uskotko Jeesuksen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta, ja joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, joka kuoli, ja joka nousi ylös kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaaseen ja istui Jumalan oikealle puolelle, ja joka tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita?
• Uskotko Pyhään Henkeen, pyhään kirkkoon ja ruumiin ylösnousemukseen?

On selvää, että oppi kohdistuu erityisesti Markionin ajatuksia vastaan. Ensinnäkin ensimmäisessä lauseessa käytetään kreikankielen sanaa ”pantokrator” eli ”Kaikkivaltias”. Tällä halutaan painottaa sitä, että ei ole olemassa mitään, mikä ei olisi Jumalan hallinnan ulkopuolella. Tämä aineellinen maailma on Jumalan hallinnassa, emmekä me voi tehdä eroa ”aineelliselle” ja ”hengelliselle” kuten Markion. Siksi jotkut muut varhaiset uskontunnustuksen puhuvat tässä kohden ”näkyväisien ja näkymättömien” hallinnasta. Tämä alleviivaa sitä, että Jumala, Jeesuksen Kristuksen Isä on aineellisen maailman Luoja. 

Toiseksi Jeesus on Jumalan Poika. Jeesus on nimenomaan saman Jumalan Poika, joka on luonut maailman. Lisäksi Neitsyt Marian mainitsemisella ei haluta niinkään painottaa hänen neitsyyttään kuin sitä, että Jeesus todella syntyi ihmisestä ihmiseksi. Jeesus ei siis vain ilmestynyt maan päälle tyhjästä kuten Markion väitti. Samalla tavalla Pontius Pilatuksen mainitseminen ei ole syytteen heittämistä Rooman hallitsijoiden päälle, vaan painottaa sitä, että Jeesuksen kuolema oli historiallinen tapahtuma, joka voidaan ajoittaa tarkasti. Lopuksi, doketismia vastaan on kirjoitettu useita sanoja painottaen Jeesuksen kuolemaa ja ruumiin ylösnousemusta. Ja niin, Jeesus palaa takaisin nimenomaan tuomitsemaan sekä elävät että kuolleet – lause, jota Markion ei voinut hyväksyä.

Loppuajatus

Markion on henkilö, joka on historiantutkimuksessa pakko ottaa huomioon. Hän nosti esille selvästi oikeutettuja kysymyksiä siitä huolimatta, että monien (mukaanlukien itseni) mukaan hän antoi niihin vääriä vastauksia. Meidän on myös myönnettävä, että jotkut kristityt näyttävät lukevan Uuden testamentin evankeliumeita nähden Jeesuksen ikään kuin taivaalta pudonneena astronauttina, jonka elämä ei oikeastaan mitenkään liity Jumalan Israelin kertomukseen ja siten Vanhaan testamenttiin. He lukevat evankeliumeita etsien Jeesukselta ajattomia vastauksia heidän omiin kysymyksiinsä ilman edes ajattelematta, että Jeesus eli erityisesti ensimmäisen vuosisadan Israelissa käyttäen aikansa oman ajan juutalaisten kysymyksiin ja sen valottamiseen, että Israelin pitkä historia ja oli tullut hänessä huipennukseen. 

KIRJALLISUUTTA

Barton, John. 2002. ”Marcion Revisited.” Teoksessa The Canon Debate. Ed. Lee Martin McDonald & James A. Sanders. Peabody: Hendrickson Publishers. (S. 341-354.)

Bird, Michael. F. 2014. The Gospel of the Lord: How the Early Church Wrote the Story of Jesus. Grand Rapids: Eerdmans.

Ehrman, Barth. D. 2003. Lost Christianities. The Battles for Scripture and the Faiths We Never Knew. Oxford: University Press. 

Frend, W. H. C. 1984. The Rise of Christianity. London: Darton, Longman and Todd.

Grant, Robert M. 1992. ”Marcion, Gospel of.” Teoksessa Anchor Bible Dictionary, Volume 4.New York: Doubleday. (S. 516-20.)

Michael J. Kruger. 2013. The Question of Canon. Nottingham: Inter Varsity Press.

Moore, Edward. ”Gnosticism.” Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 7.12.2016.

Porter, Stanley. E. & Pitts, Andrew. W. 2015. Fundamentals of New Testament Textual Criticism. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. 

Porter, Stanley. 2013. How We Got the New Testament. Text, Transmission, Translation. Grand Rapids: Baker Academic.

Stander, Henrik. F. ”Marcion.” Encyclopedia of Early Christianity. Ed. Everett Ferguson. New York & London: Garland Publishing, Inc, 1990. (S. 568-69.)