Janne Saarela, 2017

Mooses antoi Israelin kansalle 613 käskyä, Daavid vähensi ne kymmeneen, Jesaja kahteen, mutta Habakuk ainoastaan yhteen: ”vanhurskas on elävä uskostansa”. (Makkot 23b)

Habakukin kirja käsittelee Jumalan roolia tilanteessa, jossa Babylonia uhkaa Juudaa ja Jerusalemia. Profeetta kehottaa kansaa epätoivoon vajoamisen sijaan tarrautumaan uskoon/uskollisuuteen myrskyn keskellä.

Habakuk profeettana

Habakukista emme tiedä juuri mitään. Hänen nimensä esiintyy kirjassa kahdesti (1:1; 3:1) ja häntä kutsutaan suoraan profeetaksi, jota ei itse asiassa koskaan tapahdu ennen Haggain ja Sakarjan kirjoja. Nimi Habakuk ei edes juonnu hepreankielestä, vaan se on akkadialainen sana, joka tarkoittaa jonkinlaista kasvia. On ehdotettu, että Habakuk oli kulttiprofeetta eli hän vahvasti kytköksissä temppeliin, ja että hän oli mahdollisesti mukana temppelikuorossa. Erityisesti valituspsalmien tapainen teksti jakeissa 1:2-4 ja 12-17 sekä musiikilliset termit kuten kielisoittimien maininta luvussa 3 ovat johtaneet monet tähän päätelmään. Leeviläiset joutuivat joskus soittaessaan hurmoksiin (1. Aik. 25:1-6). Monet ovat nähneetkin jakeen 2:1 maininnan siten, että se voisi tarkoittaa hetkeä, jossa profeetta alkaa ylistää temppelissä: juuri temppeli oli hänen vartiopaikkansa. Kaikki eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita tämänkaltaisesti tulkinnasta ja mm. Robinsonin mukaan väitteelle ei ole olemassa minkäänlaisia perusteita. On myös tiedostettava, että profeettojen suhde temppeliin on edelleen yksi iso kiistelynkohde Vanhan testamentin tutkimuksessa. 

Koska Habakukista ei tiedetä juuri mitään, hänestä kehitettiin useita legendoja. Apogryfinen teos Bel ja lohikäärme (1:33-39) kertoo viihdykkään kertomuksen, jossa Daniel väittää Babylonian kuninkaalle, että heidän jumalansa Bel ei todellisuudessa syö hänen eteensä vietävää ruokaa, vaan papit varastavat sen salaa. (Toisinsanoen ”yliluonnolliselle” on olemassa täysin ”luonnollinen” selitys.) Kuningas lyö vetoa Danielin kanssa asiasta ja he sopivat tarkistavansa tilanteen siten, että he vievät paljon ruokaa temppeliin illalla ja päättävät palata aamulla tarkistamaan paikan sillä aikaa, kun ovet ovat edelleen lukittuna. Daniel on kuitenkin viisas ja ripottelee lattialle tuhkaa, joka paljastaa aamuntullen pappien jalanjäljet! Kertomus päättyy tilanteeseen, jossa papit perheineen tapetaan. Samassa teoksessa Daniel muuten tappaa myös lohikäärmeen leivotuilla kakuilla! Kansan johtohenkilöt kuitenkin suuttuvat kuninkaalle ja he painostavat häntä luovuttamaan Danielin heille. Daniel päätyy leijonanluolaan kuudeksi päiväksi seitsemän leijonan kanssa. Tässä vaiheessa Habakuk on Juudeassa ja Herran enkeli käskee hänen viedä ruokaa Danielille Babyloniaan. Habakuk vastaa, että ei ole koskaan käynytkään Babyloniassa, eikä hän tiedä mitään sen leijonienluolasta. Tässä vaiheessa enkeli vetää Habakukin hiuksista suurella nopeudella perille, Habakuk antaa ruuan Danielille ja palaa yhtä yliluonnollisesti takaisin Juudeaan. Kertomus loppuu samalla tavalla kuin itse Danielin kirjan luvun 6 kertomus leijonienluolasta. Melkoinen kertomus!

Myös monet rabbit pohtivat Habakukin taustoja. Joidenkin mukaan Habakuk oli Elisan lupaama lapsi sunemilaisella naiselle (2. Kun. 4:16). Toisten mukaan Habakuk on taas Jesajan kirjassa mainittu tähystäjä (21:6) —> tämä legenda on varmasti saanut alkunsa jakeesta 2:1.

Ehkä osuvin ja käytetyin kuvaus Habakukista löytyy Talmudista, jossa eräs rabbi sanoo näin:

Mooses antoi Israelin kansalle 613 käskyä, Daavid vähensi ne kymmeneen, Jesaja kahteen, mutta Habakuk ainoastaan yhteen: ”vanhurskas on elävä uskostansa.” (Makkot 23b)

Kirjan yhtenävyys

Kirjan yhtenäisyyden kannalta ongelmakohdaksi on nostettu luku 3. Esimerkiksi Goldingay tiivistää tutkimusta sanoen, että monesti luku 3 ajoitetaan myöhemmälle ajalle (500-luvun puoliväli), kun Babylonian valtakunta oli jo kaatumassa. On mahdollista, että kirja on kehittynyt ajan kanssa eli se olisi saanut lisää teksiä vuosien saatossa. Ongelma on kuitenkin siinä, että meillä on hallussamme kirja vain tässä muodossa ja muuta on vaikea sanoa. Erilaisia teorioita on mahollista muodostaa, mutta datan puuttuessa kaikki ovat hyvin spekulatiivisia.  

Käsikirjoituksissa on kuitenkin yksi merkittävä poikkeama koskien kirjan tekstiä. Jeesuksen aikana erämaassa asusteleva Qumranin yhteisö kirjoitti Habakukin kirjasta kommentaarin. Tätä käsikirjoitusta kuvataan tutkimuksessa termillä 1QpHab (käsikirjoitus on siis löytynyt luolasta 1 ja se sisältää Habakukin kirjan sanomaa.)  Qumranin yhteisö tulkitsi kirjaa erityisesti omaa aikaansa vasten ja luvuissa 1-2 se näkee Rooman valtakunnan aiheuttaman sorron (1:6) kuten myös yhteisön johtajan Vanhurskauden opettajan taistelun Jerusalemin kelvottomia pappeja vastaan (kirjassa mainityt ”jumalattomat”). Ongelma on kuitenkin siinä, että Qumranin kommentaari ei sisällä Habakukin kirjan kolmatta lukua lainkaan. Onko se siis todiste siitä, että kirjasta oli liikkeellä useita eri versioita? Tähän on huomautettu, että luku 3 löytyy kuitenkin LXX:stä, joka on suurinpiirtein samalta ajalta. Myös Wadi Murabba’atista löydetty toiselta vuosisadan jKr. peräisin oleva käärö sisältää luvun 3 kuten myös useat toisen ja kolmanen vuosisadan käsikirjoitukset eKr. Suurin osa tutkijoista ajattelee, että luku on ollut aina osa hepreankielistä tekstiä. Qumranin kohdalla voimme ajatella, että he ovat tarkoituksella jättäneet luvun 3 pois, kuten Qumranissa oli joskus tapana tehdä. Luvun 3 materiaali muutenkin antaa olettaa, että se on ollut alunperin osa kirjaa. Paras selitys Qumranin käsikirjotuksella on siis se, että yhteisö ei tarvinnut lukua 3 omiin tarpeisiinsa. 

(Qumranin käsikirjoituksen ja masoreettitekstin välillä on noin 50 varianttia ja 1/3 niistä koskevat artikkeleja ja konjuktioita. Vanhat käännökset, kuten LXX tukee enemmän masoreettitekstiä kuin Qumranin tekstiä. Tutkijat ovatkin aika lailla yksimielisiä siitä, että heprealaista masoreettitekstiä tulisi seurata aina, kun teksti poikkeaa Qumranin tekstistä.)

Hess toteaa, että kirjassa ei ole mitään, mikä pakottaisi meidät sijoittamaan sen sisällön yhtään 600-luvun alkua myöhemmäksi. Kirjan sisältöä tyylillisestä näkökulmasta tutkineet ovat painottaneet samaa: kirja on yhtenäinen kokonaisuus. (Alkukielellä luettuna se on mm. täynnä samantapaisilla sanoilla leikkimistä.)

Kirjan rakenne

Kirjan on melko helppo jakaa osiin, koska luvut 1-2 tallettavat profeetan ja Jumalan vuoropuhelun, jossa profeetta kysyy Jumalalta kaksi kysymystä ja joihin hän myös saa vastauksen. Luku 3 taas on profeetan kirjoittama Psalmi, koska hän iloitsee Jumalan uskollisuudesta (= vanhurskaudesta). 

Habakukin ensimmäinen kysymys liittyy siihen miksi Jumala sallii niin paljon vääryyttä kansan keskellä (1:2-4). Kun hän saa vastaukseksi, että Babylonia olisi tuomassa kansalle tuhon (1:5-11), hän joutuu ihmetellä ”miten lääke voi olla raskaampi kuin itse sairaus”. Babylonia oli nimittäin tunnettu väkivaltaisuudestaan. Juuri tämä johdattaa Habakukin toiseen kysymykseen: miten ihmeessä vielä pahempi kansa voi toimia tuomion tuojana (1:12-17)?! Jae 2:1 kertoo miten Habakuk odottaa vastausta ja jakeet 2:2-20 sisältävät Jumalan antaman vastauksen: Babylonia tulisi itsekin saamaan ansionsa mukaan ja tuhoutumaan. Tähän Jumalan toimintaan profeetta virittää kiitospsalmin (luku 3). Rakenne on siis seuraava:

Johdanto (1:1)

1 Vuoropuhelu (1:2-11)

A Profeetan valitus (1:2-4)

B Jumalan vastaus (1:5-11)

2 Vuoropuhelu (1:12-2:5)

A Profeetan valitus (1:12-2:1)

B Jumalan vastaus ja viisi Voi-huutoa (2:2-20) 

Profeetan Ylistys-Psalmi (3:1-19)

A Rukous (3:1-2)

B Jumalan aiempien voittojen ylistäminen (3:3-15)

C Kärsivällinen odotus (3:16-19)

Kirjan sanoman ajoitus

Suosittelen lukijaa lukemaan Sefanjan kirjan taustaan liittyvistä laajemmista huomioita erillisestä kirjoituksesta. Muutamia kommentteja Babylonian valtakunnan alkuajoista ks. kommenttini Nahumin kirjan kohdalla, mutta eritoten Danielin kirjan kohdalla. Jälkimmäisessä tekstissä selitän laajemmin mm. Karkemiksen taisteluun liittyviä yksityiskohtia ja Joojakimin kuninkuuden alkua.

Habakukin julistuiminta seurasi Nahumin ja Sefanjan julistustoimintaa, mutta tarkan ajan antaminen riippuu kirjan sisällön tulkitsemisesta. Paras ratkaisu on ajoittaa Habakukin aktiivinen toiminta vuoden 605 eKr. molemmin puolin kuningas Joojakimin hallitusajalle. Muutama sana ajoitukseen liittyvästä keskustlusta on kuitenkin sanottava.

Sana ”kasdim” jakeessa 1:6 on ensimmäinen vihje. Sana esiintyy noin 70x Vanhassa testamentissa ja se viittaa aina kaldealaisiin (babylonialaisiin). Tarkemmin sanottuna termi viittaa neo-Babyloniaan eli aikaan ennen kunnollisen Babylonian valtakunnan muodostumista vuonna 605. Lisäksi jakeen maininta siitä, että Jumala nostaa tämän kansan esiin viittaisi siihen, että Babylonia ei vielä ole voimiensa huipulla. Habakukin julistus on näin ollen täytynyt tapahtua hyvän aikaa ennen 600-luvun päättymistä. Jonkin verran riippuu myös siitä ketä jakeen 1:4 jumalattomat ovat. Vaikka jotkut ovat ehdottaneet kyseessä olevan babylonialaiset, Robertsonin mukaan termi tarkoittaa erityisesti Juudan oman kansan turmeltuneita juutalaisia. Nämä henkilöt hylkäävät Tooran ja näin ollen oikeuden. Me tiedämme, kuningas Joojakim mm. repi profeetta Jeremian sanoman ja poltti sen (Jer. 36:23, 32). Kansan keskuudessa ei siis mennyt kovin hyvin. Seuraavat jakeet kuvaavat ongelmaa Jojakimin aikana, kun profeetta Jeremia puhuu suunsa puhtaaksi:

Voi häntä, joka ei vanhurskaudella taloansa rakenna eikä yläsalejansa oikeudella; joka ilmaiseksi teettää työtä lähimmäisellään eikä anna hänelle hänen palkkaansa; joka sanoo: ’Minä rakennan itselleni tilavan talon ja avarat yläsalit’, joka hakkauttaa siihen ikkunat, laudoittaa sen setripuulla ja maalauttaa punavärillä. Siksikö sinä olet kuningas, että sinulla on into setripuuhun? Eikö sinun isäsikin syönyt ja juonut ja kuitenkin ollut oikeuden ja vanhurskauden tekijä? Ja silloin hänen kävi hyvin. Hän hankki oikeuden kurjalle ja köyhälle; silloin kaikki kävi hyvin. Eikö tämä juuri ole minun tuntemistani, sanoo Herra? Mutta sinun silmäsi ja sydämesi eivät pyydä muuta kuin omaa voittoasi, muuta kuin vuodattaa viatonta verta ja harjoittaa väkivaltaa ja sortoa. Sentähden, näin sanoo Herra Joojakimista, Joosian pojasta, Juudan kuninkaasta: Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: ’Voi veljeni! Voi sisareni!’ Ei hänelle pidetä valittajaisia eikä huudeta: ’Voi herraamme! Voi hänen loistoansa!’ Hänet haudataan niinkuin aasi haudataan: raahataan pois ja viskataan Jerusalemin porttien tuolle puolen. (Jer. 22:13-19)

Jojakim ei sietänyt profeettoja, jotka julistivat tulevaa tuomiota, kuten Jeremia paljastaa:

Mutta oli toinenkin mies, joka ennusti Herran nimessä: Uuria, Semajan poika, Kirjat-Jearimista; hän ennusti tätä kaupunkia ja tätä maata vastaan aivan niinkuin Jeremia. Kun kuningas Joojakim ja kaikki hänen urhonsa ja kaikki päämiehet kuulivat hänen sanansa, niin kuningas etsi häntä tappaaksensa. Sen kuultuansa Uuria peljästyi, pakeni ja meni Egyptiin. Mutta kuningas Joojakim lähetti miehiä Egyptiin: Elnatanin, Akborin pojan, ja muita hänen kanssansa Egyptiin. Ja he toivat Uurian Egyptistä ja veivät hänet kuningas Joojakimin eteen. Tämä surmautti hänet miekalla ja heitätti hänen ruumiinsa rahvaan hautaan. (Jer. 26:20-23)

Tämä tausta on pidettävä visusti mielessä kirjan sanomaa luettaessa.

Erityisesti jakeet 1:4 ja 1:13 ovat aiheuttaneet tulkinnallisia ongelmia ja nämä ovat luonnollisesti johtaneet ajoitusongelmiin. Jakeet 1:12-17 on tässä olennainen. Jae 14 kuvaa joitain ryhmäksi, joka kohtelee ihmisiä kuin meren kaloja niitä pyydystäen. Moni tulkitsee tämän viittaavan Assyriaan ja siksi he näkevät jakeen 1:4 puhuvan assyrialaisista. Mutta Robertsonin, Bakerin, Longmanin ja Dillardin mukaan konteksti ei suosi tällaista lukutapaa. Habakuk on juuri sanonut, että jotkut vääristävät Tooran sanomaa (1:4). Tähän Jumala vastaa, että Hän lähettää Babylonian hoitamaan tämän ongelman ja jakeet 5-11 kuvaavat tätä todella tarkasti. Jakeet 5-11 ovat vastaus jakeen 4 ongelmaan. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että Babylonia saa niellä myös kansan hurskaat, ne jotka elävät oikein ja uskollisesti (1:13)? Tämä on uusi ongelma. Jumala toteaa, että Babylonia itsekin tulisi saamaan rangaistuksen synneistään (2:6-20). 

Jos pitäydymme siihen, että jakeissa kuvataan Juudaa itseään, päättelemme, että ajoitus profeetan toiminnalle tapahtuu Niiniven tuhon jälkeen (612 eKr.) Babylonia on jo alkanut saada itselleen mainetta. On luontevinta nähdä kirjan sanoman tulleen Joosian ajan jälkeen (609 jKr.), koska Joojakimin hallitusaika vei kansaa takaisin turmion tielle kuten 2. Kun. 22-23 ja 2. Aik. 34:1-36:4 voimme lukea. Jakeen 1:5 uskomaton sanoma, ”teko jota ei uskottaisi” sopisi aikaan ennen vuotta 605, jolloin Babylonia voitti Karkemiin taistelun. Näin ollen on perustelluinta ajatella, että Habakuk julisti Joojakimin aikana, joka siis hallitsi Juudeaaa Egyptin vasallikuninkaana vuosina 609-605 eKr. ja Babylonian vasallikuninkaana vuosina 605-601 eKr. Jojakim kuitenkin nousi pian kapinaan ja Nebukadnessar piiritti Jerusalemia kunnes se lopulta antautui 587 eKr. 

Luvun 1 sisältö on luontevaa lukea ennen vuoden 605 Karkemiin taistelua (näin mm. Robertson, Baker; Bruckner). Mainittakoon, että samoihin aikoihin kansan keskuudessa vaikutti profeetta Jeremia. Jae 1:2 osoittaa, että profeetta on jo jonkin aikaa valittanut meneillään olevaa kriisiä kansan keskuudessa. 

Koska Juudan kansa oli uskoton ja väkivaltainen, Jumala päätti rangaista sitä samankaltaisen kansan kautta. Babylonian omat synnit kuitenkin johtivat myöhemmin sen omaan tuhoon. Nyt profeetta ei rukoile kansan puolesta, vaan pyytää oikeudenmukaisuutta sen rikoksille (1:2-4). Habakukin tyyli on samantapainen kuin Jobin: koska hänen teologiansa järkkyy, hänen on haastettava Jumalan päätökset. Mutta toisin kuin Job, Habakuk saa suoran vastauksen (1:5-11). Väärintekijät tulevat saamaan ansionsa mukaan, mutta vanhurskas olisi elävä pelkästä uskollisuudesta Jumalaan (2:4). 

KOMMENTAARI

1:1 Ennustus, jonka profeetta Habakuk näki. 

Profeetasta itsesään on sanottu riittävän paljon jo aiemmin. Emme tiedä hänestä henkilönä juuri mitään, mutta hän toimii noin vuosien 608-605 eKr. Joojakimin ollessa Juudean kuningas. On harvinaista, että profeettaa itse asiassa kutsutaan kirjan alussa tällä tittelillä. Tämän lisäksi tällainen aloitus löytyy vain Haggailta ja Sakarjalta. Baker ehdottaa, että Habakuk oli ns. ammatti-profeetta, joka työskenteli temppelissä, toisin kuin Aamos, joka oli (vain) ”paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä” (7:14). Olemme kuitenkin todenneet, että kaikki tällainen on spekulaatiota. 

1 Vuoropuhelu (1:2-11)

Profeetta haastaa Jumalan uskollisuuden ja valittaa kansansa keskuudessa olevaa vääryyttä (1:2-4) Psalmistien tapaan (Ps. 3; 13; 22…). Miksi Jumala ei tee mitään? Jumala vastaa Habakukille sanomalla, että Babylonia tulisi tuomaan Juudalle tuomion (1:5-11).

A Profeetan valitus (1:2-4)

2. Kuinka kauan, Herra, minun täytyy apua huutaa, ja sinä et kuule, parkua sinulle: ”Väkivaltaa!” ja sinä et auta? 3. Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora. 4. Sentähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään. 

Näissä jakeissa kohtaamme legendaarisen teodikean ongelma: miksi oikeudenmukainen Jumala ei tee mitään pahuudelle? Habakukin valitus muistuttaa Psalmia 13, jossa kirjoittaja kysyy neljästi ”kuinka kauan?” Kysymys ei kuitenkaan oleta saavansa vastausta kuten esimerkiksi ”vielä viisitoista vuotta”, vaan se on pikemminkin protesti: miksi Jumala ei näytä tekevän mitään? Profeetta valittaa, että Jumala ei kuule, eikä Hän auta. Ongelman syyksi nimetään väkivalta. Juuri väkivalta oli iso ongelma ennen kuin Jumala tuhosi maan tulvalla (1. Moos. 6:11, 13) ja se esiintyy teemana Psalmeissa (55:9; 74:20) ja Sananlaskuissa (16:29). Erityisesti se nousee kuitenkin esiin profeetoilla tänä aikajaksona (Jer. 20:8; Hes. 7:23; Sef. 1:9). Habakuk tekee asiasta kuitenkin suuremman numeron kuin kukaan muu (1:2, 3, 9; 2:8). 

Jakeen 3 ”miksi” on jälleen tuttu kysymys Psalmeissa (10:1; 22:1; 42:9) ja se löytyy myös Jeremialta (15:18; 20:18). Jälleen kysymys on retorinen/provosoiva ja se haastaa Jumalan oikeudenmukaisuuden. Riidan ja toran esiintuleminen viittaa siihen, että Mooseksen laki on ollut mukana tässä riidassa. On mahdollista, että erityisesti kansan korkea-arvoiset ovat mukana tässä toiminnassa. Jae 4 jatkaa samaa rataa ja kaikki tämä yhdessä osoittaa, että Joosian uskonpuhdistus aiempina vuosina ei kantanut kovin paljon pysyvää hedelmää. Olemme Sefanjan kirjassa nähneet, että löydetty lain kirja Joosian aikana oli todennäköisesti 5. Mooseksen kirja, koska Sefanjan kirjan  LINKKI yhtenävyys sen kanssa on ilmeinen. Lain vaatimukset eivät ole tulleet tämän kansan tahon kohdalla voimaan. Laki on voimaton, koska ihmiset ovat pahoja. ”Jumalaton saartaa vanhurskaan”. Vanhurskas tarkoittaa ennen kaikkea liitolle uskollisena pysyvää henkilöä ja jumalaton tämän vastakohtaa.

B Jumalan vastaus (1:5-11)

5. Katsokaa kansojen joukkoon, katselkaa ja kauhistukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin. 6. Sillä katso, minä nostan kaldealaiset, tuiman ja rajun kansan, joka kulkee maata lavealti ja ottaa omaksensa asuinsijat, jotka eivät ole sen. 7. Se on hirmuinen ja peljättävä, siitä itsestään tulee sen oikeus ja sen korkeus. 8. Sen hevoset ovat nopeammat kuin pantterit, ne juoksevat kiivaammin kuin sudet illoin. Sen ratsumiehet kiidättävät – kaukaa tulevat sen ratsumiehet, ne lentävät, niinkuin kotka syöksyy syönnökselleen. 9. Se tulee kaikkinensa väkivallan tekoon, heidän kasvojensa suunta on suoraan eteenpäin; se kokoaa vankeja kuin hietaa. 10. Pilkkanaan pitää se kuninkaat ja naurunansa ruhtinaat. Se nauraa kaikille varustuksille, kasaa kokoon hiekkaa ja valloittaa ne. 11. Sitten se tuulena kiitää ja hyökkää, mutta joutuu syynalaiseksi, tuo, jolla oma voimansa on jumalana. 

Jakeesta 5 alkaa Jumalan vastaus, vaikka se ei välttämättä tule suoranaisesti ilmi. Kuten usein ennenkin, Jumala vastaa kansan vääryyteen nostattamalla jonkin toisen kansan rankaisemaan sitä. Paljon aiemmin Jumala oli käyttänyt Israelia rangaistessaan Kaananin maan asukkaita. Kansan tulisi ennenkaikkea katsoa eli pitää silmänsä auki. Monikkomuoto tukee ajatusta siitä, että profeetan valitus jakeissa 2-4 oli yhteisöllinen: myös moni muu kansan keskuudessa valittaa samaa. Kansan ei kuitenkaan tule katsoa Juudaa, vaan aivan toista kansaa. Ikään kuin he olisivat kaupungin muurilla katsomassa taivaanrantaan, josta saapuu valtavan kokoinen vieraan maan armeija. Jumala tulisi tekemään jotain mikä tuntuu ennennäkemättömältä. Ja Jumala tulisi tekemään sen saman sukupolven aikana. 

Jae 6 paljastaa mistä on kysymys: Jumala tulisi nostaan kaldealaiset eli babylonialaiset. Teknisesti ottaen termi viittaa tiettyyn kansaan etelä-Babyloniassa, mutta koska juuri he olivat erityisesti nousseet valtaan, sen käyttö babylonialaisista on teknisesti ottaen oikein. Lause ”minä nostan” esiintyy muuallakin Vanhassa testamentissa ja usein sellaisessa yhteydessä, jossa Jumala tulee nostamaan tulevaisuudessa merkittävän hahmon, joka tulisi auttamaan kansaa (5. Moos. 18:15; Tuom. 2:18; 1. Sam. 2:35; 2. Sam. 7:12). Se voi kuitenkin viitata myös vihollisen nostattamiseen (Aam. 6:14) kuten tässä jakeessa. Jeremia sanoi saman asian viitaten Babyloniaan/Nebukadnessariin, joka tulisi (tietenkin) pohjoisesta (1:15; 4:6; 25:9). Jakeet 7-10 ovat melko selvää kuvausta, koska tässä korostetaan Babylonian suurta mahtia ja voimaa. Jakeen 7b sanat viittaavat jakeeseen 4. Siinä kun Juudan kansan kohdalla (Mooseksen lain) ei tule milloinkaan voimaan, myös babylonialaisten kohdalla mainitaan oikeus, mutta se on sen omaa oikeutta, joka on myös vääristynyttä. Tämä siis jo ennakoi babylonialaisten vääryyttä ja profeetan toista kysymystä. Jae 11 kiinnittää enemmän huomiota babylonialaisten omaan ongelmaan: heidän voimastaan on tullut heille kuin jumala ja he ovat tuomion alaisia. Sen synti on sama kuin Assyrian kuininkaan aikoinaan (Jes. 10:5-19). Babylonia ei tajunnut kuka hänelle antoi kaiken voiman. 

Lukijan kannattanee huomata, että apostoli Paavali vetoaa Habakukin kirjan jakeeseen 1:5, kun hän päättää puhettaan juutalaisten synagogassa Pisidian Antiokiassa (Apt. 13:40-41). Jumala oli tehnyt joitain vuosia aiemmin toisenlaisen teon, jota monet eivät uskoneet, vaikka siitä heille kerrottiin: Hän oli herättänyt Jeesuksen Kristuksen kuolleista! [1] Jumala oli uudistanut liittonsa Israelin kanssa ja Paavali kehotti siksi juutalaisia nousemaan junaan välittömästi. Oli nimittäin vaarana, että elleivät kuulijat nyt tarttuisi hänen sanomaansa, he jäisivät Jumalan kansan ulkopuolelle lopullisesti. Tämä kehotus pätee edelleen kaikkiin niihin, jotka kuulevat evankeliumin. Se tulee ottaa vastaan, eikä vitkastella.  

2 Vuoropuhelu (1:12-20)

Jumalan vastauksessa Habakukille ei ole käytännössä juuri mitään yllättävää. Jo Jesaja oli ennustanut Assyrian tulevan kansalle tuomioksi ja Jeremia julisti samoin Babyloniasta. Mutta uutta oli tieto Babylonian kansan hirveydestä ja tuhoisuudesta ja kaiken lisäksi he palvovat omaa voimaansa. Miten Jumala voi käyttää heitä?! Noh, he tulisivat itsekin kohtaamaan tuomionsa…

A Profeetan valitus (1:12-2:1)

12. Etkö sinä ole ikiajoista asti Herra, minun pyhä Jumalani? Me emme kuole! Sinä, Herra, olet pannut sen tuomioksi; sinä, kallio, olet asettanut sen kuritukseksi. 13. Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi katsoa pahaa etkä saata katsella turmiota. Minkätähden sinä katselet uskottomia, olet vaiti, kun jumalaton nielee hurskaampansa, 14. teet ihmiset samankaltaisiksi kuin meren kalat, kuin matelevaiset, joilla ei ole hallitsijaa? 15. Se nostaa heidät kaikki ylös koukulla, vetää heidät pyydyksessään ja kokoaa heidät verkkoonsa. Sentähden se iloitsee ja riemuitsee. 16. Sentähden se uhraa pyydykselleen ja polttaa uhreja verkollensa, sillä niitten turvin sen osa on rasvainen, sen ruoka lihava. 17. Saako se sentähden tyhjentää pyydyksensä, aina surmata kansoja säälimättä? 2:1. Minä seison vartiopaikallani, asetun varustukseen ja tähystän, nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu, mitä hän valitukseeni vastaa. 

Jälleen puhuja vaihtuu, tällä kertaa Jumalasta profeettaan. Habakuk kuitenkin kuvaa Jumalaa muutamille termeillä ennen kysymystään. Habakuk käyttäytyy kuten Mooses Siinain vuorella (2. Moos. 32; 4. Moos. 14) muistuttaen Jumalaa Hänen ominaisuuksistaan. Ero on vain siinä, että Mooses halusi Jumalan säästävän vihaansa eikä tuhota kansaa, mutta nyt Habakuk vaatii oikeudenmukaisuutta. 

Jakeen 12 alku ”etkö sinä ole ikiajoista asti…” on hieman ylikäännetty, koska sana qedem tarkoittaa ”aiemmin”. Habakuk siis vetoaa Jumalan aiempaan toimintaan yleisesti. Jumala on pyhä ja siksi Hänen tulee olla oikeudenmukainen, mutta samaan hengenvetoon Hän on ”minun” Jumalani, koska Hän on liitossa Juudan kansan kanssa. Ja juuri siksi ”me emme kuole”, koska Jumala ei voi pyyhkiä kansaa kokonaisuudessaan pois pelistä: Hän on tehnyt liiton Aabrahamin (1. Moos. 12; 15, 17) ja Daavidin (2. Sam. 7) kanssa ja Hänen on pelastettava Israel. Osaksi tämä viittaa myös siihen, että pakkosiirtolaisuuteen joutuneet olivat enimmäkseen kansan kermaa, hyväosaisia. Kansan sosiaalisesti heikommalla tasolla eläviä jäi asuttamaan Juudaa.

Jakeet 12b-13a tiivistävät jakeiden 5-11 sanoman. Habakuk alistuu siihen, että Jumala on nostattamassa Babylonian eli ”sen” tuomaan Juudalle tuomion. Habakuk on myös ainoa, joka viittaa Jumalan luonnetta kuvatessaan ”puhtaisiin silmiin”. Tämä on hyvä esimerkki antropomorfismista missä Jumalan toimintaa kuvataan inhimillisten ominaisuuksien kautta, jotta sanoma voisi olla ymmärrettävämpi.

Jae 13b kiinnittää taas huomiota itse babylonialaisten pahuuteen. Jos Jumala ei voi katsoa pahuutta ja Hän on siitä nyt rankaisemassa, miten Hän voi jättää babylonialaiset samassa rytäkässä huomiotta? Miten Jumala voi vain katsoa sivusta, kun jumalaton (Babylon) nielee hurskaan (osan Juudasta)? Miksi Jumala on vaiti? (Tämäkin on tuttu aihe Psalmeissa, Ps. 83:2; 109:1.) 

Jakeissa 14-17 profeetta kuvaa ihmiskuntaa meren kaloina, joita saalistetaan. Niillä ei ole hallitsijaa, joka voisi puolustaa niitä kalastajia vastaan: ne ovat avuttomia. Babylonia on kuin kalastaja, joka kerää järvestä saalista ja palaa iloiten kotiinsa. Habakuk on rohkea ja kysyy Jumalalta: miksi teit ihmisistä meren kalojen kaltaisia? ”Sentähden se uhraa pyydykselleen ja polttaa uhreja verkollensa” on hyvin erikoinen lause, koska olettaisi, että uhreja uhrataan omalle jumalalle, ei verkoille joilla kalastetaan! Vertauskuva on ironinen ja kiinnittää huomiota babylonialaisten väärään ylpeyteen, koska he voittavat ja sotivat vain sodan ja voittamisen itsensä vuoksi. Onko Babylonialla todella lupa jatkaa näin päivästä päivään (jae 17)?

Habakuk siirtyy nyt odottamaan Jumalan vastausta (2:1). Hän on todellakin uskaltanut kysyä rohkeita kysymyksiä! Kuten nykyäänkin, jo tuolloin ihmiset saivat joskus Jumalta vastauksia heti (1. Moos. 25:22-23), mutta joskus he taas joutuivat odottamaan (Jer. 28; 42). 

Vartiopaikka kuului luonnollisena osana jokaiseen kaupunkiin ja vartiomiehen tehtävä oli jatkuvasti seurata mahdollisen vaaran lähestymistä, josta hän voisi sitten ilmoittaa kaupungin asukkaille (ks. Jes. 21). Jos vaara lähestyi, kapungin portit tietenkin lukittiin ja alettiin pohtia mahdollisia vastatoimia. Hengellisessä mielessä juuri tämä oli profeetan tehtävä ja Habakuk ymmärtää sen varsin hyvin. Juuri tästä syystä profeetta Hesekiel kuuli seuraavat sanat Jumalalta:

”Ihmislapsi, minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani.Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.Mutta jos sinä varoitat jumalatonta ja hän ei käänny jumalattomuudestansa eikä jumalattomalta tieltänsä, niin hän kuolee synnissänsä, mutta sinä olet sielusi pelastanut. Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee – kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta – mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut.” (3:17-21)

Joka tapauksessa Habakukin ”vartiopaikka” on todennäköisesti temppelissä. (Hän ei siis mennyt istumaan kapungin todelliselle vartiopaikalle ja odottamaan Babylonian tuloa Joonan tavoin, toisin kuin Pawson antaa olettaa.) Habakuk on varmasti usein syvässä rukouksessa Herran läsnäolossa. Habakuk on toiminut kansan puhemiehenä ja nyt hän odottaa millaisen vastauksen Jumala hänelle antaa.

B Jumalan vastaus (2:2-20)

Habakuk saa Jumalalta periaatteessa kaksiosaisen vastauksen. Hänen tulisi jatkaa luottaen Jumalaan (2:2-4), mutta hänen tulisi olla myöskin varma siitä, että Babylonia itse tulisi saamaan tuomionsa (2:4-20). Erityisesti kannattaa huomata, miten sanomassa on viisi Voi-huutoa Babyloniaa vastaan (6, 9, 12, 15, 19).

2. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea”. 3. Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. 

Jumalan vastaukset ovat monesti yllättäviä, eikä jae 2:2 tee tässä poikkeusta. Habakuk on esittänyt kovia syytteitä Jumalaa vastaan ja nyt Jumala vastaa: ota ’piirtotaulu’ ja kirjoita siihen mitä käsken… Tämä tulee Habakukille näyssä (jae 2). Ensinnäkin se, että sanoma täytyy kirjoittaa ylös viittaa siihen, että sen toteutuminen kestää vielä hetken. Samalla se tulisi kuitenkin toimimaan vakuutena siitä, että Herra on puhunut ja Habakuk todella on Hänen profeettansa. (Lievä yhtymäkohta on Jeremian kirjan luku 36.) Tapahtumien toteutuminen piti myöhemmin huolen siitä, että Habakukin sanomat talletettiin kirjana Raamattuun ja me voimme lukea niitä!

Habakuk saa käskyn kirjoittaa sanoman kivi/piirtotauluihin (ks. 2. Moos. 24:12; 5. Moos. 4:13; 1. Kun. 8:9). Tällaisessa taulussa sanoma tulisi ainakin säilymään. Mutat meidän on nyt kommentoiva jaetta 2, joka on monille hyvin tuttu, joskin hieman väärinymmärretty. Jae 2 ymmärretään nimittäin yleensä aina niin, että viesti on kirjoitettava niin suurilla kirjaimille, että jopa lenkkeilijä voi lukea sen hölkätessään (kiitos käännöksiemme)! Mutta jos käännämme jakeen 2 sanatarkasti, se kuuluu ”jotta lukija voi juosta sen kanssa” // ”jotta sen lukija voi juosta”. Goldingayn ja Bakerin mukaan tässä ei siten tarkoiteta sitä miten jae yleensä ymmärretään. Sen sijaan, että kyse olisi VALTAVAN KOKOISISTA KIRJAIMISTA, sanoma tuli kirjoittaa sellaiselle taululle, jotta sen lukijaksi valittu henkilö kykeni ottamaan sen mukaansa, kun hän juoksi sanoman kanssa paikasta A paikkaan B jne. Tätä tulkintaa tukee se, että sana ”lukeminen” (hepr. qara’) viittaa tässä erityisesti ääneen lukemiseen. Ajatus olisi siis sama kuin NIV-käännöksessä: ”Write down the revelation and make it plain on tablets so that a herald may run with it.” 

Jae 3 painottaa sitä, että Herran sana ei petä toisin kuin ihmisten sanat (1:4). Babylonian loppu kyllä tulisi, mutta se odottaa vielä hetkeään. Juudan kansan täytyy olla kärsivällinen. Kansa myös joutuisi 70 vuoden mittaiseen pakkosiirtolaisuuteen, jonka aikana sen uskoa koeteltaisiin. 

4. Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa. 5. Ja vielä: viini on petollista, urho on röyhkeä; mutta hän ei ole pysyväinen, hän, joka levittää kitansa kuin tuonela ja on täyttymätön kuin kuolema, kokoaa itselleen kaikki kansakunnat ja kerää itselleen kaikki kansat. 

6. Mutta ne kaikki virittävät hänestä pilkkalaulun, ivarunon, arvoituslaulun; he sanovat: ”Voi sitä, joka hankkii paljon omaisuutta, mikä ei ole hänen – ja kuinkahan pitkäksi aikaa? – ja kasaa päällensä pantteja! 7. Eivätkö nouse äkisti sinun vaivaajasi, eivätkö heräjä sinun ravistajasi? Ja sinä joudut niiden ryöstettäväksi. 8. Sillä niinkuin sinä olet riistänyt monia kansakuntia, niin riistävät sinua kaikki jäljellejääneet kansat ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille. 

9. Voi sitä, joka kiskoo väärää voittoa huoneensa hyväksi laittaakseen pesänsä korkealle, pelastuakseen kovan onnen kourista! 10. Sinä olet neuvoillasi tuottanut häpeätä huoneellesi, tuhoamalla paljon kansoja, ja olet oman henkesi rikkonut. 11. Sillä kivi seinästä on huutava ja orsi katosta on vastaava. 

12. Voi sitä, joka rakentaa kaupungin verivelkojen varaan ja perustaa linnan vääryyden varaan! 13. Katso, eikö tule se Herralta Sebaotilta, että kansat näkevät vaivaa tulen hyväksi ja kansakunnat väsyttävät itseänsä tyhjän hyväksi? 14. Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. 

15. Voi sitä, joka juottaa lähimmäistänsä, joka sekoittaa juoman sinun vihallasi ja juovuttaa hänet nähdäkseen hänen alastomuutensa! 16. Sinä ravitset itsesi häpeällä, et kunnialla: niinpä juo sinäkin ja paljasta ympärileikkaamattomuutesi. Sinun kohdallesi on kiertyvä Herran oikean käden malja ja häväistys kunnian sijaan. 17. Sillä sinut on peittävä Libanonille tekemäsi väkivalta ja eläimiä kohdannut hävitys, joka on ne säikyttänyt, ihmisveren tähden ja väkivallan tähden, joka on tehty maalle, kaupungille ja kaikille sen asukkaille.  

18. Mitä hyötyä on veistetystä kuvasta, että sen valmistaja veistää sen, ja valetusta kuvasta ja valheen opettajasta, että sen valmistaja siihen luottaa ja tekee mykkiä epäjumalia? 19. Voi sitä, joka sanoo puulle: ’Heräjä!’ ja mykälle kivelle: ’Nouse!’ Sekö voisi opettaa? Katso, se on silattu kullalla ja hopealla, ja henkeä siinä ei ole, ei ensinkään. 20. Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa.”

Oletettavasti itse näyn sisältö alkaa jakeesta 4 ja se kestää aina jakeeseen 20 saakka. Eritoten jakeet 4-5 kuvaavat vielä tarkemmin Babyloniaa kansana. Vertauskuva on samantapainen kuin Habakukin kysymyksessä aiemmassa luvussa. Tässä kohden kohtaamme myös yhden Vanhan testamentin tunnetuimmista lauseista: ”mutta vanhurskas elää uskosta” tai paremmin käännettynä ”mutta vahurskas elää jos pysyy uskollisena”. Sana ’enuma viittaa siis erototen uskollisuuteen ja luottamukseen (ks. Hess; Bruckner). Jae tulee entistä mielenkiintoisemmaksi kun huomaamme, että LXX:n kääntäjät käänsivät sen toisenlaisella ajatuksella kirjoittaen, että vanhurskas elää Jumalan uskollisuudesta (heitä kohtaan). Habakuk on valittanut, että jumalaton nielee vanhurskaan (1:13). Jumala vastaa: älä anna silmiesi viedä sinua harhaan! Jumala lupaa, että ne, jotka jatkavat Häneen uskomista tulevat pelastumaan babylonialaisten kynsistä. Kaiken avain on jatkaa luottaen Jumalaan ja Hänen uskollisuuteensa. Vaikka Babylonia tuhoaa Jerusalemin, kansa kykenee jatkamaan Jumalan liitossa jos he pysyvät uskollisena Jumalalleen ja Hänen lupauksilleen. 

Kuten suurin osa lukijoista varmasti tietää, Habakukin kirjan jae 2:4 näyttelee Uudessa testamentissa isoa roolia erityisesti Paavalin teologiassa. Jae löytyy lainattuna Uudesta testamentista kolmesti. Paavali lainaa sitä sekä Roomalaiskirjeessä (1:16-17) että Galatalaiskirjeessä (3:11) ja se löytyy myös Heprealaiskirjeestä (10:38). On elintärkeää ymmärtää, että usko ja uskollisuus ovat raamatullisessa ajattelussa yksi ja sama asia. Meitä ei pelasta se, että me olemme kerran uskoneet, vaan meidät pelastaa jatkuva uskollisuus ja luottamus Jeesukseen ja hänen työhönsä. Jeesuksessa Jumala näytti vanhurskautensa eli liittouskollisuutensa (Room. 1:17) ja uskomalla Jeesuksen lunastavaan työhön, me saamme osaksemme liiton jäsenyyden ja pelastumme. 

Sanoma jatkuu ja nyt esillä on taas kansat, jotka mainittiin jakeessa 5. Ne kaikki virittäisivät Babyloniasta pilkkalaulun. Ne tekisivät Babyloniasta runon, sananlaskun ja arvoituksen (nämä ovat lähimmät käännökset sanoille mashal, melitsah ja khidot). Sanoma rakentuu viiden Voi-huudon varaan ja tämä muistuttaa Jesajan sanomaa (5:8-25). Huomaa, että myös Nahum aloittaa luvun 3 samalla Voi-huudolla Assyriaa vastaan. Alunperin voi-huuto liittyi suruun ja siten valitukseen (1. Kun. 13:30), mutta erityisesti profeetat käyttivät huutoa tehokeinona ja tuomion painottamisena. Habakuk laittaa nämä huudot sorrettujen kansojen huulille. Babylonia on syyllinen moneen asiaan, koska se on sortanut ihmiskuntia, maata, kaupunkeja, niiden asukkaita, ja jopa metsiä ja eläimiä ja he ovat vastustaneet jopa itse Jumalaa.

Ensimmäinen Voi (2:6b-8): Babylonia oli tosissaan tekemässä itsesään valtavaa valtakuntaa. Mutta tämä tiesi automaattisesti muiden kansojen riistoa ja valtavia veroja. Mutta ahdistajasta tulisi pian ahdistettu. Maat, jotka Babylonia on saattanut verolle, tulevat vielä heräämään ja nousemaan vastarintaan. On muistettava, että babylonialaiset tyhjensivät Jerusalemin temppelin sen aarteista ja veivät ne omaan maahansa. Ironista on se, että Babylonian viimeinen valtaistuimella istuva kuningas kuoleekin pitäessään kädessään temppelistä anastettua maljaa (Dan. 5).

Toinen Voi (2:9-11): Näissä jakeissa kohteena näyttäisi olevan itse Babylonian kuningas. Pesän tekeminen korkealle viittaa juuri kuninkaan valtavaan palatsiin, joka yleensä hallitsi kaupungin näkymää. Jeremian sana Joojakimille on hyvin lähellä Habakukin saamaa sanomaa (Jer. 22:13-19). Jae 10 kiinnittää huomiota siihen, että Babylonin laajennuspolitiikka ei piitannut ihmishengistä, jotka se joutui uhraamaan. Jopa itse rakennetut rakennukset yhtyisivät huutoon! Babylon on halunnut asettaa itsensä mahdollisimman korkealle ja juuri tämä koituisikin sen kohtaloksi. Kuten ymmärrämme varsin hyvin, tällä tavalla monet aikamme suurvallat ovat taanneet itselleen makoisat oltavat, eikä meidän tule yllättyä jos Jumala ei katso asiaa hyvällä ja alkaa toimimaan…

Kolmas Voi (2:12-14): Jakeissa on selvä yhtymäkohta Jeremian sanoman kanssa: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Baabelin [=Babylonian] leveä muuri hajotetaan maahan, ja sen korkeat portit poltetaan tulella. Niin tekevät kansat työtä tyhjän tähden, kansakunnat tulen hyväksi, ja vaivaavat itsensä väsyksiin.” (51:58) Babylonian kova uurastus nousisi savuna ilmaan. Vielä koittaisi päivä, kun Jumalan kunnia täyttäisi koko maan kuten ”vedet peittävät meren”. Tällä kertaa linkki Jesajan kirjaan on selkeä: ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.” (11:9) Jumalan suunnitelma siunata koko luomakuntaa Israelin kautta tulisi vielä toteutumaan (ks. 2. Moos. 9:16; 4. Moos. 14:21). Jumalan läsnäolo Vanhan testamentin ajan ilmestysmajassa ja temppelissä oli vain varjo siitä mitä tulisi eräänä päivänä tapahtumaan. Uuden testamentin tekstit uudesta luomakunnasta antavat lukijalle vinkkejä siitä miten tämä toteutuu (Room. 8; Ilm. 21-22).

Neljäs Voi (2:15-17): Yksi tapa voittaa vihollinen on myrkyttää hänen juomansa. Babylon on myrkyttänyt kansojen maljat, mutta se tulisi kohtaaman Jumalan vihan maljan. Kuin Nooa se tulisi juopumaan ja joutumaan suureen häpeään. Kunnia vaihtuisi häpeään. Jae 17 painottaa jälleen välkivaltaa (ks. 1:2, 3, 9; 2:8), mutta nyt on kyse Babylonian yltiöpäisestä väkivallasta Libanonia kohtaan. Samantapaisen tuomion Jesaja oli antanut Assyrialle: ”Palvelijaisi kautta sinä herjasit Herraa ja sanoit: ’Monilla vaunuillani minä nousin vuorten harjalle, Libanonin ääriin saakka; minä hakkasin maahan sen korkeat setrit, sen parhaat kypressit ja tunkeuduin sen etäisimmälle harjalle, sen rehevimpään metsään.” Tämä liittyy nähtävästi Babylonian rakennusprojekteihin, joihin edelliset jakeet puuttuivat. 

Viides Voi (2:18-20): Viimeinen Voi-huuto kohdistuu Babylonian epäjumaliin ja niiden järjettömään logiikkaan. Ensin ihmiset tekevät epäjumalan kovalla työllä — esimerkiksi puusta — ja sitten he kysyvät niiltä neuvoa! Miten tyhmä ihminen voikaan olla! Juudan kansan on kuultava tämä sanoma, että he eivät putoaisi kuoppaan uskomalla, että Babylonian jumalat (erityisesti sen pääjumala Marduk) ovat jotenkin suurempia tai mahtavampia. Ne eivät ole mitään! Erityisesti tämä sanoma oli elintärkeä sen jälkeen, kun Juuda joutui pakkosiirtolaisuuteen. Oli helppo tulkita tilanne siten, että Babylonian pääjumala Marduk oli voittanut Jahven. Virhe. Babylonian jumalat eivät voi edes puhua. Ja nyt Habakuk on kuuntelemassa todellisen Jumalan antamaa sanomaa. 

Viimeinen lause toteaa, että Jumala on pyhässä palatsissaan. Tämä ei viittaa Jerusalmin temppeliin, vaan Jumalan taivaalliseen asuinsijaan, jossa Jumala istuu koko maailman Kuninkaana. Luomiskertomus itsessään painottaa tilannetta, jossa Jumala luo maailman – taivaan ja maan – omaksi kosmiseksi temppelikseen. Kuten kaikissa temppeleissä oli tapana, myös Jumala asetti temppeliinsä ”Jumalan kuvan”, ihmisen. Jumala asetti ihmiskunnan peilaamaan Hänen hyviä tarkoitusperiään maailmaan eli heidän tehtävänään oli hallita maailmaa viisaasti. Me kuitenkin tiedämme, että moni asia meni pahasti pieleen ja Habakukin kirja itsessään on esimerkki siitä miten ihmiskunta ei ole onnistunut tehtävässään. Jumala kuitenkin istuu edelleen valtaistuimellaan taivaassa. (Ks. tarkemmin Walton.)

On viisasta olla hiljaa Jumalan edessä (Sef. 1:7). Ehkä Habakuk itsekin on saanut nyt riittävästi informaatiota kysymykseensä ja oli tullut aika olla hetken hiljaa.  

Joskus Jumalan edessä olemisessa paras valinta on hetken hiljaisuus.

Profeetan Ylistys-Psalmi (3:1-19)

Kirjan viimeinen luku alkaa samantapaisesti kuin itse kirja. Habakuk kuvaa lukua rukouksena, joka tulisi kuitenki rukoilla laulaen (jae 1).  Jae 2 sisältää lyhyen pyynnön ja itse runkona toimii jakeet 3-15. Lukijan kannattaa lukea 2. Moos. 15; Tuom. 5 ja Ps. 68 ymmärtääkseen millaisesta Psalmista tässä luvussa on kysymys ja millä tavalla Habakuk luo yhtymäkohtia aiempaan Israelin historiaan.

Luvussa 3 Habakuk odottaa erityisesti uutta Exodusta, uudenlaista orjuudesta vapauttamista. Itse asiassa tämä luku on laulu, jota Habakuk halusi laulettavan yhteisönsä keskellä kielisoittimen soittaessa! Luku jakautuu kolmeen osaan:

• A 3:1-2: Rukous
• B 3:3-15 Jumalan aiempien voittojen ylistäminen
• C 3:16-19 Kärsivällinen odotus 

Erityisesti Habakuk kiinnittää huomiota siihen, miten Jumala toimi kaoottisten vesien yllä luomisessa, miten Hän pysäytti auringon Joosuan päivinä ja miten Hän ilmestyi voimassaan Siinailla. Tätä seuraa runollinen kuvaus ensimmäisestä exoduksesta (2. Moos. 15:6-8; Ps. 114) ja jota seuraa kuvaus sitä miten Jumala voitti Faraon vapauttaessaan kansansa. Vielä kerran Jumala tulisi kansansa avuksi. 

A 3:1-2: Rukous

1. Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan. 2. Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta. 

Keskustelu ei ole siis vielä ohi. Habakuk haluaa puhua vielä kerran ja ottaa viimeisen sanan. Huomaa, että Jumala ei itse puhu tässä luvussa lainkaan. Nyt Habakuk ei kuitenkaan kysele lisäkysymyksiä, vaan sanoo ”Amen” Jumalan vastaukselle. Jakeessa 2 on luvun ainoa pyyntö, loppu onkin ylistystä. Luvussa näkyy useita linkkejä lukuihin 1-2, eikä meillä ole painavia syitä ajatella, että luku olisi saanut alkunsa täysin irrallaan kirjan muusta sanomasta. Jo jae 2 itsessään viittaa lukujen 1-2 sanomaan, jotka Habakuk kuuli. Jakeen 2 loppu kuitenkin paljastaa, että Habakuk todella odottaa Jumalan toimivan aiemmin kuin ehkä on oletettu. Hän haluaa nähdä Jumalan suuria tekoja ”nyt ja heti”, omana aikanaan ja oman kansansa keskellä! Hän tietää, että kansa elää vihan alaisuudessa ja siksi hän pyytää Jumalaa muistamaan laupeuttaan.

B 3:3-15: Jumalan aiempien voittojen ylistäminen

3. Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä. 4. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho. 5. Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä. 6. Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset. 7. Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat. 8. Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako sinun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla? 9. Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan. 10. Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle. 11. Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa. 12. Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa. 13. Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela. 14. Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa, jotka hyökkäävät hajottamaan minua – se on heidän ilonsa – aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa. 15. Sinä ajat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua. 

Näyttää siltä, että Habakuk oli kuullut asiota vielä lisääkin luvussa 2 kuvattujen vastausten lisäksi. Ainakin jakeessa 7 hän paljastaa ”näkevänsä” asioita. Habakuk siis on se, joka puhuu, mutta jollain tasolla Jumala itse vielä antaa sanomaa. Näyssä on kuusi eri kuvaa.

(1) Kun Jumala alkaa toimia, se tapahtuu ikään kuin Hän tulisi alas Siinain vuorelta (5. Moos. 33; Tuom. 5; Ps. 68). tekstissä mainitut Teeman ja Paaran ovat paikkoja etelässä lähellä Siinain vuorta (ks. mm. 4. Moos. 10:12; 5. Moos. 33:2). Jae 3 siis yksinkertaisesti painottaa Siinain vuoren asemaa Jumalan kohdalla, koska se mudostui symboliksi Hänen pelastavasta toiminnastaan ja siksi tällä alueella olevat paikat (Teeman ja Paaran) mainitaankin. Habakuk odottaa, että Jumala tulee jälleen voimalla kansansa keskuuteen kuten Hän oli tullut exoduksessa. Jakeissa 12-13 Habakuk palaa tähän näkyyn kuvaamaan miten Jumala tuli alas Siinailta auttamaan kansaansa. 

(2) Kun tämä tapahtuisi, se olisi kuin ammunkoitto, kuin auringonvalo, joka sokaisee silmät (jakeet 3b-4). Jumalan valtava voima pysyy tähän saakka kuitenkin verhottuna. 

(3) Tämä tuo mukanaan sekä siunauksen että ongelmia (Tuom. 5). Jae 5 viittaa vahvasti Egyptissä tapahtuneisiin vitsauksiin. 

(4) Maa järisee Herran tultaessa (jae 6, ks. Joos. 6). Kuten Jumala oli tehnyt aiemminkin, Hän tekisi nytkin. Hän tulisi vapauttamaan kansansa voimallaan. Midianilaiset olivat kansa etelässä, jotka asuivat Jumalan reitillä, joka oli tulossa alas Siinailta (jae 7). Kuusan mainitaan vain tässä ja se todennäköisesti viittaa samaan alueeseen. 

(5) Jumala toimii kosmisia vesiä vastaan. Tässä lukijan on syytä tiedostaa, että tuon ajan kulttuureille oli hyvin tavallista uskoa ns. kosmisiin vesimassoihin, jotka ympäröivät maailaa. Erityisesti nämä vesimassat olivat olemassa ennen maailman luomista, ja ne olivat pelkkää pimeyttä ja kaaosta. Näistä syistä Raamatussa kuvattu luomiskertomus alkaa juuri tämäntapaisesta hetkestä (Jumalan Henki liikkui näiden vesien yllä luoden kaaokseen järjestystä…), koska se oli kielikuva, jota tuon ajan ihmiset ymmärsivät. Jumala oli siis jo luomisessa voittanut kosmiset vedet ja Hän oli tehnyt niin myös exoduksessa pelastaessaan kansansa Egyptistä (Ps. 74:13-15). (Tässä Psalmissa mainitaan myös Leviatan, joka oli juuri kuvattuihin vesimassoihin liitetty merihirviö, jonka ”Jumala oli voittanut”.) Habakukin näyssä Jumala on voittanut ja tulee voittamaan ne vielä kerran. Jumalan (pelastava) toiminta menneisyydessä takaa Hänen (pelastavan) toimintansa tulevaisuudessa.

(6) Jumala toimii kuin sotapäällikkö ja Jumala ajaa hevosilla ja pelastuksen vaunuilla (jae 8b-9a). Näillä tavoilla Jumala on tuomassa kansalleen laupeuden (jae 2). Isoja mullistuksia tapahtuu, mutta se on vain kansan pelastamisen vuoksi (8b). Jakeen 13 voideltu on hankala, koska se viittaa yleensä kansan kuninkaaseen, mutta tässä asiayhteydessä se tuskin viittaa Juudan kuninkaisiin. Ehkä Habakuk ajattelee ylipäätään jotain uskollista Daavidin jälkeläistä.  

C 3:16-19 Kärsivällinen odotus

16. Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä. 17. Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa. 18. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa. 19. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani. Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.

Jae 16 on jakeen 2 vastapari. Jakeen sisältö on paradoksaalisesti eri kuin jakeiden 3-15 kuvaus. Profeetta jatkaa puhumista, mutta hänen puheessaan on nyt uusi sävy. Jakeessa 17 mainitut asiat kuvaavat tilaa, kun vieras armeija on hyökännyt kaupunkiin. Puiden turmeleminen näytti olevan niin yleinen tapa sodan keskellä, että Mooseksen laki kielsi sen kokonaan: 

Jos joudut kauan piirittämään kaupunkia ja sotimaan sitä vastaan valloittaaksesi sen, niin älä hävitä sen puita äläkä heiluta kirvestäsi niitä vastaan. Niiden hedelmiä saat nauttia, mutta älä hakkaa niitä maahan, sillä eivät kedon puut ole ihmisiä joutuakseen sinun piiritettäviksesi. Ainoastaan ne puut, joista tiedät, että niissä ei ole mitään syötävää, saat hävittää ja hakata maahan, rakentaaksesi niistä varustuksia sinun kanssasi sotivaa kaupunkia vastaan, kunnes se kukistuu. (5. Moos. 20:19-20) 

Habakuk tietää, että Juuda on menossa kohti tätä näkyä. Jae 18 kuvaa kuitenkin sitä ihmeellistä asiaa, joka Jumalan liitossa olevilla voi olla: ilo ahdistuksen keskellä. Jakeessa 19 Habakuk kuvaa Jumalaa Isännäkseen. Vaikka hän on vain palvelija, olennaisempaa on se, kenen palvelijana olet. Jalkojen nopeiksi tekeminen ja kukkukoille asettaminen on kuin suora lainaus Psalmista 18:34. Itse Psalmi päättyy samalla tavalla kuin Psalmit 4 ja 6 alkavat. Tämä oli Psalmi, jota laulettiin Habakukin yhteisön jumalanpalveluksessa. 

Babylonian lopullinen tuhoutuminen vuonna 539 eKr. ei tapahtunut Habakukin aikana — mutta se tapahtui. Tämä takasi sen, että hänen sanomansa talletettiin ja säilytettiin Israelin pyhissä Kirjoituksissa. 

Habakukin sanoma, meidän aikamme ja Uusi testamentti

Habakukin kirjan lukemisessa menee alle kymmenen minuuttia, mutta sen esiinnostamat kysymykset eivät ratkea aivan yhtä lyhyessä ajassa. Kuka tahansa lukija kykenee esittämään Jumalalle samantapaisia huomioita oman aikansa ongelmista. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että Habakukin kohdalla olemme tilanteessa, jossa Juudan kansa elää Jumalan kanssa liittosuhteessa. Habakuk on osa tätä liittoa ja hänellä on oikeus kysyä näitä kysymyksiä, koska Jumalan on pakko hoitaa kansansa ongelmat tavalla ja toisella. Jumalan vanhurskaus eli Hänen liittouskollisuutensa itse asiassa pakottaa Jumalan tilanteeseen, jossa Hänen on pelastettava Israel. Voimme jopa sanoa – raamatullisesti – että koska Jumala päätti luoda maailman, Hänen velvollisuutensa on hoitaa se kuntoon. Ja juuri näin Hän onkin tekemässä!

Haluan lopuksi pystyttää ison tienviitan niille, jotka ovat ryömineet Habakukin sanoman läpi sen ensimmäisestä jakeesta viimeiseen saakka. Lukijan tulisi avata Uusi testamentti ja lukea evankeliumeiden kuvausta Jeesus Nasaretilaisesta, joka syntyy Juudan sukukunnasta Israelin messiaaksi eli Kuninkaaksi. Tämä kertomus sisältää julistusta Jumalan valtakunnasta, sairaiden parantamisesta, syntien anteeksiantamisesta, Israelin uudistamisesta (huomaa nimenomaan 12 opetuslasta), ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta, taivaaseenastumisesta ja Pyhän Hengen vuodattamisesta.

Israel eli vuonna 30 edelleen kriisin keskellä ja myrskypilvet olivat nousemassa. Se myös odotti uutta exodusta, koska se tiesi elävänsä orjuudessa. Kuka tahansa Luukkaan evankeliumin luvut 9-19 lukeva huomaa miten Jeesus varoittaa oman aikansa sukupolvea: tarttukaa miekkaanne ja hyökätkää Roomaa vastaan, niin te tuhoudutte, mutta uskokaa minun sanomaani ja seuratkaa minua niin pääsette osalliseksi Jumalan valtakunnasta jota te niin kovasti odotatte. Uskollisuus Jeesukselle — olitpa sitten juutalainen tai pakana — takasi sinulle todellisen Israelin kansan jäsenyyden (Galatalaiskirje). Jumala oli pysynyt liitolleen uskollisena ja Hän oli täyttänyt Aabrahamille antamansa lupauksensa. Juuri tämä on Paavali aihe Roomalaiskirjeessä, kun Hän mainitsee Jumalan vanhurskauden. Hän sanoo lyhyesti ottaen näin: olkaapa tarkkana niin minä näytän teille miten Jumala pysyi uskollisena liitolleen lähettämälle Jeesuksen! Kuten Habakukin aikana, niin myös Jeesuksen ja Paavalin aikana: Israelia oli kohtaamassa valtava kriisi. Ensimmäisen kohdalla historiaan jäi vuosi 586 eKr., toisen kohdalla 70 jKr. Se oli hetki, jolloin vanhurskaat eläisivät, jos pysyisivät ainoastaan uskollisena Jumalalle. Uudessa testamentissa tämä alkoi tarkoittaa uskollisuutta Jeesukselle.

Viitteet

1 Huub van de Sandt (1994) on argumentoinut, että Luukkaan painopiste Habakukin hieman muokatussa lainauksessa on pakanoiden osallisuudesta Israelin kansaan, joka oli monille juutalaisille melkoinen shokki erityisesti siksi, että heiltä ei vaadittu ympärileikkausta. Pakanoiden määrä Jumalan Israelissa tulisi olemaan sitäkin suurempi mitä suurempi määrä juutalaisia kieltäytyisi jäämästä uuden liiton ulkopuolelle. 

KIRJALLISUUTTA

Baker, David. W. 1988. Nahum, Habakuk and Zephaniah: An Introduction and Commentary. The Tyndale Old Testament Commentaries. Leicester & Downers Grove: IVP.

Bruckner, J. K. 2012. ”Habakkuk, Book of.” Teoksessa Dictionary of the Old Testament Prophets. Ed. Mark J. Boda & J. Gordon McConville. Downers Grove / Nottingham: IVP. (Sivut 294-301.) 

Fee, Gordon & Stuart, Douglas. 2002. How to Read the Bible Book by Book. Grand Rapids: Zondervan.

Goldingay, John. Habakuk. 2012. [2009.] Teoksessa Goldingay, John & Scalise, Pamela. J. Minor Prophets II. Understanding the Bible Commentary Series. Grand Rapids: BakerBooks.

Hess, Richard. S. 2016. The Old Testament: A Historical, Theological, and Critical Introduction. Grand Rapids: Baker Academic. 

Longman, Tremper III & Dillard, Raymodn. B. 2005. An Introduction to the Old Testament. 2nd edition. Grand Rapids: Zondervan.

Pawson, David. Habakkuk. (Unlocking the Bible.) 

Robertson, Palmer. O. 1990. The Books of Nahum, Habakuk, and Zephaniah. The New International Commentary on the Old Testament. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. 

Sweeney, M. A. 2012. Teoksessa Dictionary of the Old Testament Prophets. Ed. Mark J. Boda & J. Gordon McConville. Downers Grove / Nottingham: IVP. (Sivut 788-805.)

Van de Sandt, Huub. 1994. ”The Quotations in Acts 13,32-52 as a Reflection of Luke’s LXX Interpretation.” Biblica 75.1. Sivut 26-58.

Walton, John. W. 2009. The Lost World of Genesis One: Ancient Cosmology and the Origins Debate. Downers Grove: IVP.