Richard Bauckham (s. 1946) on erittäin tunnettu Uuden testamentin tutkija, joka on julkaissut viimeisten vuosikymmenten aikana kattavasti monesta eri aiheesta, kuten kristologiasta, evankeliumitutkimuksesta ja Ilmestyskirjasta. Bauckham tunnustetaankin laajasti yhdeksi maailman kovimmaksi Ilmestyskirja-expertiksi. Hän on julkaissut aiheesta kaksi erityisen tärkeää kirjaa. Ensimmäinen, ja paksumpi, kantaa nimeä The Climax of Prophecy, joka sisältää artikkeleita erilaisista Ilmestyskirjan aiheista. Kirjan isot päälinjat on puolestaan tiivistetty vuonna 1993 ilmestyneessä lyhyessä opuksessa The Theology of the Book of Revelation. Bauckhamin lyhyt kommentaari koko Ilmestyskirjasta on mukana mammuttimaisessa teoksessa The Oxford Bible Commentary (Oxford 2001). Tämä teksti on lyhennelty suomennos tästä teoksesta. 

* Janne Saarela, 2023

PROLOGI 1:1-8

1:1-3 Otsikko ja autuaaksijulistus

Kirja alkaa kreikankielen sanalla ἀποκάλυψις (apokalypsis) eli ilmestys. Juutalaiset tunsivat apokalyptisen kirjallisuuden, vaikka Raamatussa ainoastaan Danielin kirja ja Ilmestyskirja edustavat tätä kirjallisuudenlajia. Apokalyptiikassa käytetään monenlaisia tehokeinoja ja symboleja, jotta lukija/kuulija voisi saada monipuolisen näkemyksen käsiteltyihin asioihin. Apokalyptisessa kirjallisuudessa (a) taivaallinen totuus paljastetaan näkijälle, (b) Jumalan hallintavalta asetetaan vastakkain pahan maailmanajan kanssa, (c) painotetaan tulevaa toivoa ja asioiden ennallistamista ja (d) kaikki tämä tehdään käyttäen vaikuttavia symboleja, jotta (e) kuulija voisi saada vaihtoehtoisen (=todellisen) näkemyksen maailmasta. Samaan aikaan teos on kuitenkin myös profetia (1:3; 10:11; 22:6-7, 10, 18-19), jossa Vanhan testamentin profetiat huipentuvat. Tarkoitus on näyttää millä tavalla nämä profetiat toteutuvat (10:7). Jumalan hallintavalta maailmassa tulee lopulta tapahtumaan suvereenisti ja se on jo alkanut Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen myötä, joskin se odottaa edelleen täyttymystään. Sanoma paljastuu ketjussa: 

Jumala—>Jeesus—>enkeli—>Johannes—>Jumalan palvelijat

Enkeli ilmestyy kuvaan uudelleen luvun 10 alussa, koska itse sanoma on todella kirjoitettu kirjakääröön, jonka Johannes vastaanottaa enkeliltä — aiemmat luvut ovat vain valmistelua tämän kirjakäärön sanomaan. Jakeen 2 todistus (μαρτυρέω/martyreoo) on avaintermi kirjassa. Myöhemmin todistaminen alkoi tarkoittaa marttyyria eli uskon puolesta kuolemista. Ilmestyskirjassa painotus alkaakin kääntyä tähän suuntaan. 

Jakeessa 3 on autuaaksijulistus, joita kirjassa on yhteensä seitsemän (1:3; 14:13; 16:15; 19:9; 20:6; 22:7, 14). Luku seitsemän on symboli täydellisyydestä ja seitsemän autuaaksijulistusta edustaa täyttä Jumalan antamaa siunausta niille, jotka tekevät Jumalan sanan mukaan. Jae 3 myös osoittaa, että teos tarkoitettiin julkisesti luettavaksi seurakunnan jumalanpalveluksessa: siksi joku lukee ja muut kuulevat sen sanoman. Kuulemisen lisäksi teos oli valmistettu myös opiskeluun, koska kukaan ei voi saada kiinni kaikista yksityiskohdista pelkästään yhden kerran kuuntelulla. Johanneksen mukaan nyt on oltava hereillä, koska ”aika on lähellä” eli Jumalan suunnitelmat ovat saavuttamassa eskatologista täyttymystä.

1:4-5a: Kirjemäinen aloitus

Johannes seuraa standardia tapaa, joilla kirjeet aloitettiin eli hän esittelee itsensä ja mainitsee kirjeen vastaanottajat, jonka jälkeen heitä tervehditään siunaavasti. On huomattava, että Ilmestyskirja tarkoitettiin kiertokirjeeksi seitsemälle eri seurakunnalle. Seurakunnat nimetään jakeessa 1:11 siinä järjestyksessä, jossa ”postinkantaja” vierailisi niissä. Kukin seurakunta saa oman erityisen sanoman luvuissa 2-3, mutta koko loppu kirja on suunnattu kaikille niille. Lukijan on siis syytä muistaa, että teoksen sanoma on tarkoitettu näille Vähä-Aasian alueella sijainneille 1. vuosisadan seurakunnille. 

Itse tervehdys näissä jakeissa on hyvin kolmiyhteinen eli siinä keskitytään Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Itse asiassa juuri Ilmestyskirjassa kolminaisuus-näkemys on viritetty huippuunsa. Maininta ”Hän joka on, joka oli ja joka on tuleva” on erityinen Isä-Jumalasta käytetty fraasi (1:8; 4:8; 11:17; 16:5) ja se on tulkinta Jumalan pyhästä nimestä JHVH (2. Moos. 3:14). Maininta seitsemästä Hengestä (myös 3:1; 4:5; 5:6, ks. Jes. 11:2) tarkoittaa Pyhää Henkeä, mutta kuvaus on symbolinen, koska Johannes painottaa Jumalan Hengen kaikkitietävyyttä. Jakeessa 5 Jeesukseen liitetään kolme asiaa ja niissä viitataan hänen elämäänsä aina kuolemaan saakka, ylösnousemukseensa ja tulevaan paluuseensa. Sana Esikoinen tulee Psalmista 89:27 ja sillä painotetaan Jeesuksen asemaa uudistetun luomakunnan esikoisena. Jeesus on myös maan kuninkaiden hallitsija, jotka ovat liittoutuneet taistelemaan Jumalaa vastaan (ks. 6:15; 17:2, 18; 18:3, 9). Tämä kapina tulee päättymään, kun kuninkaiden Kuningas saapuisi takaisin (17:14; 19:16) ja voittaisi nämä maalliset kuninkaat (19:19-21) tai he kääntyvät palvomaan häntä (21:24). 

1:5b-6: Doksologia

Juutalaisessa kirjallisuudessa on usein doksologia eli Jumalan ylistys. Nyt tämä doksologia kuitenkin suunnataan Jeesukselle, joka käy yhteen teoksen korkean kristologian kanssa. Jeesuksen lunastava uhrikuolema tulkitaan uutena exoduksena, joka on suuri teema teoksessa. Jeesus on pääsiäislammas, joka on ”verellään päästänyt meidät synneistämme”. Siksi myös hänen kansaansa kutsutaan samoilla termeillä, kuin Vanhan testamentin Israelia heti exoduksen tapahduttua (2. Moos. 19:6). 

1:7: Kirjoitusten todistus

Jeesuksen paluuta kuvataan Vanhan testamentin lainauksella, joka on itse asiassa yhdistelmä Danielin kirjaa (7:13) ja Sakarjan kirjaa (12:10, 12). Lisäksi termi ”kaikki maan sukukunnat” viittaa Jumalan lupaukseen Aabrahamille, jossa Jumala lupasi siunauksen koituvan kaikkien kansojen hyväksi Aabrahamin kautta (1. Moos. 12:3). Kansakuntien vaikerointi viittaa parannuksen tekemiseen, joka johtaa pelastukseen. Tämä teksti on sijoitettu tähän, että se nostaisi esiin toivon, joka kansoille on varattuna. 

1:8: Profeetallinen oraakkeli

Jumala puhuu Ilmestyskirjassa ainoastaan tässä ja jakeissa 21:5-6, josta löydämme samanlaisen tittelin. Maininta A ja O — kreikankielen ensimmäinen ja viimeinen kirjain — painottaa Jumalan suvereeniutta ja se käy yhteen muiden samantapaisten titteleiden kanssa, kuten ”ensimmäinen ja viimeinen” (1:17; 2:8) ja ”alku ja loppu” (21:6; 22:13). Titteli perustuu Jesajan kirjan sanomaan (44:6; 48:12), jossa painotetaan Jumalan suvereenisuutta kaiken Luojana ja kaiken loppuunsaattajana. Titteli sovelletaan joskus myös Jeesukseen (1:17; 2:8; 22:13), joka on jälleen korkeaa kristologiaa. 

1:9-20: Johanneksen näky ja toimeksianto

Johannes kertoo asioita, joka rakentaa siltaa hänen ja hänen kuulijoidensa välillä. Maininta vainoista ei tarkoita sitä, että Rooman valtakunnassa olisi ollut meneillään systemaattinen vaino kristittyjä kohtaan — lukujen 2-3 kuvaus eri seurakunnista ei tue tällaista näkemystä. Vainoa on, mutta se on paikallista, vaikka se näyttääkin olevan konkreettinen riski seurakunnille. Yksi Ilmestyskirjan avain teemoista onkin se, miten uskollinen Jeesuksesta todistaminen tuo mukanaan ongelmia ja uskovat tarvitsevat kestävyyttä. Johanneksen tapauksessa vaino johti hänen karkotukseensa Patmos-saarelle. Johannes oli sunnuntaina ”Hengessä” eli Pyhä Henki antoi hänelle erikoisia näkyjä ja kokemuksia, joista hän kirjoittaa (ks. 4:2; 17:3; 21:10). Jakeessa 11 mainitut seurakunnat ovat siis teoksen konkreettisia vastaanottajia, mutta lukumäärää on nähtävästi myös symbolinen eli nämä seurakunnat edustavat kokonaisuudessaan muitakin alueen seurakuntia. Maininta lampunjalasta on viittaus seitsenhaaraiseen lampunjalkaan, jota pidettiin ilmestysmajassa/temppelissä (2. Moos. 25:31-40; Sak. 4:2). Koska taivaassa Jumalan valtaistuimen lähellä palaa seitsemän soihtua (4:5), merkitys lienee siinä, että seurakuntien on oltava maan päällä Hengen voimaannuttavia valoja, kun he todistavat Jeesuksesta. Maininta Ihmisen Pojasta jakeessa 7 on viittaus Danielin kirjan lukuun 7, jossa Ihmisen Poika saa Jumalalta kaiken hallinnan. Jeesuksen erikoinen vaatetus painottaa hänen uutta kirkastettua asemaansa. Koska jotkut uskovat joutuvat kuolemaan uskonsa vuoksi, on tärkeää muistuttaa, että Jeesuskin kuoli, mutta nyt hän elää, eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Hänellä on jopa kuoleman ja tuonelan avaimet. Jakeen 20 maininta seurkauntien enkeleistä on hankala, mutta kyseessä lienee todelliset enkelit, jotka valvovat tiettyjä seurakuntia. 

Luvuissa 2-3 annetaan erityinen sanoma kullekin seitsemälle seurakunnalle. Jokaisen seurakunnan kohdalla seurataan tiettyä kaavaa:

1. Käsky kirjoittaa ja Jeesuksen kuvaaminen (poimitaan jotkut asiat jakeista 1:13-18).
2. Jeesus sanoo ”minä tiedän”, jota seuraa joko positiivinen tai negatiivinen viesti ja kaikissa painopiste on Jeesuksen saapuminen. 
3. Kehotus ”jolla on korva…”
4. Lupaus sille, joka voittaa, sisältäen viittauksia jakeiden 21:1-22:5 sisältöön. 

 

2:1-7: Sanoma Efesoon

Efeso on kaikista  mainituista paikkakunnista kaikkein suurin. Seurakunta on tuttu sekä Apostolien teoista että Paavalin kirjeistä. Jeesuksen paluu viitannee laajassa mittakaavassa juuri hänen toiseen tulemukseensa (22:7, 12, 20). Maininta ”jolla on korva” heijastaa Jeesuksen omaa opetusta evankeliumeissa (Mark. 4:9), mutta taustalla on myös Jesajan kirjan sanoma (6:9-10). Se mitä voittamisella, joka on yksi avainteema kirjeessä, tarkoitetaan, selviää myöhemmin teosta lukemalla (12:11; 15:2; 21:7). Maininta elämän puusta on maininta Edenistä, jossa elämän puu olisi kyennyt antamaan ensimmäiselle ihmisparille ikuisen elämän. Lupaus on edelleen voimassa ja sen täyttymys kuvataan jakeessa 22:2. 

2:8-11: Sanoma Smyrnalle

Jeesuksen kuvaus sopii sanomaan, joka Smyrnaan annetaan. Seurakunta on materiaalisessa mielessä köyhä ja se saattaa johtua juuri siitä, että uskovat eivät ole lähteneet mukaan keisarikultin epäjumalanpalvontaan ja heidät on jätetty yhteisössä sivuun. Jae 9 on myös ikkuna siihen millaisia riitoja uskovien ja ei-uskovien juutalaisten kesken käytiin: molemmat syyttivät toista ryhmää siitä, että he eivät ole todellista Jumalan kansaa. Ongelma oli itse asiassa suuri, koska virallinen juutalaisuus oli vapautettu keisarin palvonnasta ja jos uskovat juutalaiset joutuivat sivuun synagogista, he joutuivat ongelmiin, koska heillä ei ollut Rooman tarjoamaa virallista suojaa tässä asiassa. Maininta ”Saatanan synagoga” on tilannesidonnainen, koska synagogien johtajat ovat ottaneet pedon puolen, koska he vastustavat niitä, jotka vastustavat pedon palvontaa. Maininta 10 päivästä on viittaus Danielin kirjan jakeisiin 1:12-15, jossa Daniel ystävineen joutui tämän pituiseen testiin. Mutta toisin kuin Daniel, Smyrnan uskovat joutuvat ehkä maksamaan päätöksestään hengellään. Maininta toisesta kuolemasta tarkoittaa ikuista rangaistusta (20:6, 14; 21:8).

2:12-17: Sanoma Pergamonille

Kaksiteräinen miekka (ks. 1:16; 2:16; 19:15, 21), joka mainitaan jo Jesajan kirjassa (11:4; 49:2), on Jeesuksen totuuden sana, joka tuomitsee ne, jotka kieltävät totuuden. Jakeessa 16 mainittu sota on sotaa totuudesta, jossa sanat nousevat ratkaisevaan asemaan. Pergamon oli Rooman valtakunnan keisaripalvonnan keskus, joten paikkaa kuvataan Saatanan valtaistuimeksi. Valtaistuin kuulu siis Saatanalle, joka on kuitenkin antanut sen pedolle (13:2; 16:10), mutta itse peto esitellään kuitenkin vasta luvussa 11. Saatanan valtaistuin on tietenkin vastakkainen todellisuus Jumalan taivaalliselle valtaistuimelle, joka saa paljon palstatilaa luvuissa 4 ja 5. Maininta Antipaksesta, joka on tapettu, osoittaa, että vainot ovat paikallisia, eivät kaikkialle levinnyttä todellisuutta. Maininta Bileamista nostaa esiin kertomuksen 4. Mooseksen kirjasta, jossa Bileam neuvoi Moabin kuningasta Baalakia viettelemään israelilaiset pakananaisten avulla, joka johti epäjumalanpalvontaan (4. Moos. 25:1-3; 31:16). Baalakin nimi tarkoittaa ”hän tuhoaa kansan”, kun taas Nikolaiittojen nimi tarkoittaa ”hän voittaa kansan”. Ikävä kyllä me emme tiedä nikolaiitoista mitään muusta kirjallisuudesta. Heidän mukaansa kristitty saattoi osallistua epäjumalanpalvonta-aterioille temppelissä ilman ongelmia. Nämä pidot olivat sosiaalisesti ottaen tärkeitä ja niistä poisjäämisestä joutui maksaa kalliin hinnan. Jeesus kuitenkin lupaa voittajille salattua mannaa, joka on vastakohta ruualle, jota epäjumalanpalveluksen aikana tarjotaan. Juutalainen kirjallisuus tunsi ajatuksen siitä, että Jumala tarjoaisi vielä mannaa kansalleen lopunaikojen täyttymyksessä, koska sitä kuvattiin uutena exoduksena. Valkoinen kivi tarkoittanee eräänlaista pääsylippua, joka vaaditaan henkilöltä, joka haluaa osallistua eskatologiseen juhlaan. 

2:18-29: Sanoma Tyatiralle

Tyatira oli tunnettu sen markkinoihin liittyvistä killoista (=eräänlainen ammattikuntalaitos), joissa olennaista osaa näytteli ateriat epäjumalien temppeleissä. Jeesus esitellään Tuomarina, mutta myös Jumalan poikana, joka valmistaa jakeissa 26-28 esiinnousevan tekstin, koska Psalmissa 2 Israelin Kuningas on Jumalan Poika, joka hallitsee pakanoita. Psalmi 2 on suuressa roolissa läpi teoksen (11:15, 18; 12:5; 14:1; 19:15), koska se kuvaa Jumalan voiton Kuninkaansa kautta pakanakansoista. Iisebel oli kuningas Ahabin vaimo ja tunnettu hänen epäjumalanpalvonnastaan. Tämä profeetta opetti samoin kuin Nikolaiitat (2:14-15) ja hän saattoi toimia ryhmän johtajana. Maininta ”Saatanan syvyyksistä” saattaa tarkoittaa Iisebelin opetusta, jonka mukaan pakanalliset epäjumalan kunniaksi vietetyt ateriat eivät saastuttaisi uskovien hengellistä tilaa. Jakeen 28 maininta tähdestä on viittaus 4. Moos. 24:17 profetiaan ja se toimii sybolina Messiaanisesta vallasta, josta voittajat pääsevät osalliseksi. 

3:1-6: Sanoma Sardekseen

Maininta seitsemästä hengestä viitannee jumalalliseen elämän lähteeseen, joka on tarjolla seurakunnalle jos se tekee parannuksen. Jeesuksen ja Hengen välisestä yhteydestä ks. 5:2. Maininta ”kuin varas yöllä” on Jeesuksen omaa opetusta (Matt. 24:42-44; Luuk. 12:39-40), joka on esillä myös Paavalille (1. Tess. 5:2) ja Pietarilla (1. Piet. 3:10) ja se viittaa Jeesuksen tulemukseen (16:15). Maininta vaatteiden tahraamisesta on todennäköisesti viittaus epäjumalanpalvontaan. Valkoiset vaatteet voi symboloida sekä viattomuutta että voittamista (3:18; 7:9, 13-14). Elämän kirja mainitaan myöhemminkin useasti (13:8; 17:8; 20:12, 15; 21:27) ja Jeesus esittää todellisena vaarana sen, että uskovan nimi voidaan poistaa sieltä eli voitto ei ole mikään automaatio. Maininta tunnustamiseen Isän ja enkeleiden edessä on Jeesuksen omaa opetusta evankeliumeissa (Matt. 24:32; Luuk. 12:8). 

3:7-13: Sanoma Filadelfiaan

Teksti on jälleen läpeensä juutalainen, koska se sisältää mainintoja Daavidista, uudesta Jerusalemista ja todellisesta juutalaisesta. Avain, joka Jeesuksella on, on eri asia, kuin avaimet, jotka mainittiin jakeessa 1:18. Maininnan taustalla on selvästi Jesaja 22:22. Mainittu ovi vie messiaaniseen valtakuntaan ja Jeesus pitää tätä ovea aukia filadelfian kristityille. Jakeissa 7-9 heijastuu vahva debatti juutalaisten keskuudessa messiaanisen valtakunnan luonteesta. Maininta siitä miten jotkut ei-uskovat juutalaiset tulevat vielä tunnustamaan, että Jumala on kristittyjen keskuudessa, on viittaus Jesajan kirjan sanomaan, jossa saman asian tunnustavat pakanakansat (Jes. 45:14). Jae 12 on loistava esimerkki siitä miten uuden liiton uskovat muodostavat eskatologisen temppelin (ks. myös Gal. 2:9; Ef. 2:19-22; 1. Piet. 2:5). Tässä tapauksessa temppeli kuuluu tulevaan uuteen Jerusalemiin, jossa ei itse asiassa ole lainkaan temppeliä (21:22). (Tämä osoittaa, että käytetyt symbolit eivät aina ole loogisia toistensa kanssa, eikä tämä saa häiritä meitä.) Kolme eri nimeä, jotka kristittyihin kirjoitettaisiin, toimii vahvana muistutuksena siitä miten filadelfian uskovat kuuluvat Jumalan kansaan, vaikka paikalliset juutalaiset kieltävät sen.

Sanoma Laodikeaan: 3:14-22

Laodikea oli rikas kaupunki ja tunnettu pankeistaan, tekstiileistä ja silmävoiteesta. Jakeissa 17-18 leikitelläänkin juuri näillä paikallisilla asioilla, jotka toivat kaupunkilaisille ylpeydenaihetta. Laodikean seurakunta on aineellisesti rikas, mutta se on ainoa seurakunta, joka ei saa osakseen yhden ainoaa kehua! Maininta Jeesuksesta ”Aamenena” heijastelee Jesajan kirjan jaetta 65:16 ja se tarkoittaa uskollista ja totuudellista. Luomakunnan alku viittaa Jeesuksen ylösnousemukseen, joka aloitti uuden luomakunnan. Jakeissa 15-16 on maininta paikallisesta maantiedosta. Läheisessa Hierapoliksessa oli kuumia lähteitä ja Kolossassa kylmiä lähteitä, mutta vesi, joka putkitettiin Laodikeaan, ei ollut kumpaakaan, ei kylmää eikä kuumaa. Laodikean uskovat ovat rikkaita, koska he tekevät jatkuvia kompromisseja uskossaan ja osallistuvat monenlaiseen bisnekseen, johon epäjumalanpalvelus kuului olennaisena osana. Ovella kolkuttava Jeesus liittyy opetuksena Jeesuksen omiin sanoihin, joissa hän puhui takaisin palaavasta isännästä, jonka vuoksi palvelijoiden tulee olla valmiita (Luuk. 12:35-39; Mark. 13:34-35). Jeesuksen tulo on niin lähellä, että se kuvataan jo oveen koputtamisena. Jakeen 21 maininta Jeesuksen korotuksesta valmistaa samalla lukujen 4-5 sisältöä. 

NÄKY VIRKAANASTUMISJUHLISTA TAIVAASSA (4:1-5:14)

Jumala valtaistuimellaan: 4:1-11

Näkyjä Jumalasta istumalla valtaistuimellaan löytyy sekä Vanhasta testamentista (1. Kun. 22:19-23) että toisen temppelin ajan juutalaisesta apokalyptisestä kirjallisuudesta. Ilmestyskirjan luku 4 heijastelee erityisellä tavalla Jesajan kirjan lukua 6 ja Hesekielin kirjan lukua 1. Jumalan valtaistuin symboloi Hänen hallintavaltaansa kaiken yli. Jumalan tahto ja hallinta itse asiassa tapahtuu ja toteutuu täydellisti jo nyt taivaassa — sen täytyy tulla myös tapahtumaan lopulta maan päällä. Johannes temmataan taivaaseen, koska hänen on nähtävä perimmäinen todellisuus. Seuraavien lukujen aikana Johannes näkee millä tavalla tämä todellisuus alkaa murtautua esiin maan päällä. 

Ääni, jonka Johannes kuulee, on korotetun Jeesuksen ääni (1:10-12). Johannes kuitenkin näkee taivaallisen todellisuuden tavalla, jollaisena se on ollut jo ennen Jeesuksen korotusta. Jakeen 2 maininta ”olin Hengessä” osoittaa, että nyt alkaa toinen, uusi näky. Jakeen 3 kuvaus muistuttaa Hesekielin kuvausta (1:26-28). Sateenkaaren kohdalla saattaa olla viittaus jopa jakeisiin 1. Moos. 9:12-17. Jumalasta sanotaan enemmänkin asioita, joita Hänen valtaistuimensa ympärillä tapahtuu. Jumalan valtaistuinsali on kuin temppeli, jossa Jumalaa palvotaan, todellinen temppeli, josta maallinen temppeli on vain kuva ja varjo. 24 vanhinta on neuvosto, joka koostunee enkeleistä (Jes. 24:23; Dan. 7:9). Heillä on suuri valta, mutta jakeet 10-11 muistuttavat, että heidän valtansa on peräisin Jumalalta itseltään. Heidän toimintansa on jyrkkä vastakohta sille mitä maan päällä tapahtuu, jossa ihmiset kumartavat aivan väärää kohdetta! Jakeen 5 maininnat mullistuksista, jotka ovat valtaistuimen lähettyvillä, muistuttavat myöhemmin annettuja tuomioita, jotka kohtaavat maan piiriä eli ne lähtevät Jumalan pyhyydestä. Jakeen 6 ”meri” kuvaa taivasta, joka näkyy maan päältä katsottaessa. Neljä erilaista hahmoa on yhdistelmä Hesekielin (luku 1) ja Jesajan (6:2-3) näkyjä. Nämä olennot toimivat ylistystehtävissä taivaallisessa todellisuudessa ja ne edustavat koko luomakuntaa. Heidän laulun sanansa tulevat Jesajan kirjan jakeesta 6:3 (”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa”) yhdistettynä Ilmestyskirjassa käytettyyn kuvaukseen Jumalasta, joka oli, joka on ja joka on tuleva (1:4, 8). Siinä kun jakeessa 11 Jumalaa ylistetään kaiken Luojana, luvussa 5 Häntä ylistetään kaiken Lunastajana. Koska Jumala on Luoja, Hänen voidaan odottaa uudistavan koko luomakuntansa viimeisinä aikoina (21:5). 

Karitsa valtaistuimella: 5:1-14

Mainittu käärö sisältää Jumalan salaisen suunnitelman maailman hyväksi, kun Hänen valtakuntansa tulisi maan päälle. Käärön viesti ei voi kuitenkaan avautua, ennen kuin joku arvollinen avaa ja lukee sen. Ainoa henkilö, joka on arvollinen avaamaan tämän käärön ja lukemaan sen sanoman, on Jeesus Kristus. Miksi? Koska juuri hänen todistuksensa ja hänen kuolemansa on tehnyt mahdolliseksi sen, että Jumalan valtakunta voi murtautua esiin. Jakeessa 5 on kaksi tunnettua termiä Daavid-Messiaaseen liittyen ja ne tulevat Jesajan kirjasta (11:10 ”Daavidin juurivesa) ja 1. Mooseksen kirjasta (49:9 ”Leijona Juudan sukukunnasta”). Molemmissa teksteissä on kyse sotaisasta Messiaasta, joka voittaa hänen vihollisensa. Jeesus onkin tullut ja voittanut! Jae 6 on tärkeä: ensin Johannes kuulee (j. 5), että Juudan leijona on voittanut, mutta kun hän kääntyy katsomaan tätä leijonaa, hän näkeekin teurastetun karitsan. Suuri ja merkittävä juutalainen odotus tulkitaan täydellisesti uudelleen. Jeesus on todella voittanut pahan, mutta tapa jolla hän on tehnyt sen, oli hänen oma uhrikuolemansa. Jeesus on pääsiäislammas, joka on teurastettu, jotta Jumalan kansa voisi elää (ks. 1:5; 5:9-10) eli meillä on myös viittaus Jesajan kirjan jakeeseen 53:7 (”karitsa, joka viedään teuraaksi”). Viimeistään jae 7:17 tekee selväksi, että karitsa on todella Jumalan omalla valtaistuimella eli hän jakaa Jumalan jumaluuden. Seitsemän sarvea ja seitsemän silmää symboloivat seitsemää Jumalan henkeä (=Pyhä Henki). Sarvet ovat tuttu symboli vallasta (vrt. 12:3; 13:1, 11; 17:12-13) ja seitsemän silmää (ks. Sak. 4:10) ovat symboli siitä miten Jumala näkee kaiken ja Hänellä on valta toimia kaikkialla (2. Aik. 16:7-9; Sak. 4:6). Jumalan Henki on nyt yhtä kuin karitsan Henki. Henki on lähetetty maailmaan, jotta karitsan voitto voitaisiin soveltaa ihmisten hyväksi. Jakeessa 9 lauletaan uutta laulua, koska nyt on tapahtunut uudenlainen lunastus (vrt. 14:3; Ps. 98:1; Jes. 42:10). Kyseessä on siis uusi exodus, jonka Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan saanut aikaan. Nelinkertainen maininta kaikista kansoista (kaikista sukukunnista, kielistä, kansakunnista ja kansanheimoista) esiintyy teoksessa yhteensä seitsemän kertaa (7:9; 10:11; 11:9; 13:7; 14:6; 17:15: numero 4 on symboli maalle ja numero 7 onm symboli täydellisyydestä) ja se heijastaa Vanhasta testamentista jakeita 1. Moos. 10:20 ja Dan. 7:13. Kansojen kääntyminen ja osuus Jumalan antamasta pelastuksesta onkin erittäin suuri teema Ilmestykirjassa. Seurakunta koostuu nimenomaan kaikista kansoista (5:9; 7:9), jotta se voi kärsien julistaa evankeliumia kaikille kansoille (11:9; 14:6), jotka ovat jääneet pedon vallan (13:7) ja Babylonian (17:15) alaisuuteen. Jakeen 10 mukaan Jumalan omien kutsumus on lopulta hallita maailmaa yhdessä Jumalan kanssa (vrt. 20:4-6; 22:5). Jakeissa 11-13 Jumalan ylistys laajenee valtavalla tavalla ja lopulta koko luomakunta laulaa Jumalalle kunniaa! (Lukijan kannattaa huomata miten lähellä Filippiläiskirjeen jakeet 2:5-11 ovat Ilmestyskirjan lukua 5.) Jakeessa 12 ylistystä lauletaan karitsalle samalla tavalla kuin jakeessa 4:11 sitä laulettiin Jumalalle, mutta jakeessa 5:13 tämä ylistys tuodaan yhteen eli se osoitetaan sekä Jumalalle että karitsalle. Karitsa siis jakaa Jumalan ainutlaatuisen identiteetin. 

SEITSEMÄN SINETTIÄ 6:1-8:5

Ensimmäiset neljä sinettiä: 6:1-8

Nämä tapahtumat eivät ole vielä itse kirjakäärön sanomaa: kyse on vielä sinettien rikkomisesta, jotka pitävät itse kääröä lukittuna. Nämä sinetit muistuttavat nk. Synnytystuskia, jotka mainitaan Mark. 13:7-8. Koska neljä hevosta muodostavat ryhmän, ensimmäinen hevonen ei voi edustaa Kristusta, vaikka se onkin valkoinen. Hevosen toiminta muistuttaa karitsan voittoa (5:5-6) ja se valmistaa meitä pedon voittoon (11:7; 13:7). Ensimmäinen hevonen saattaa tarkoittaa parthialaisia, Rooman tunnettuja vihollisia, jotka olivat ainainen itärajan uhka. Koittavat tuomiot ovat kuitenkin rajallisia, koska ne koskevat vain 1/4 maata (vrt. 9:7-12, jossa on 1/3). Hevoset seuraavat loogisesti toistaan, koska ensin tulee sota, jonka jälkeen tulee pahoja seuraamuksia, kuten nälänhätää ja kuolema. 

Viides sinetti: 6:9-11

Uskovat, jotka on tapettu, kuvataan näissä jakeissa uhrina. Ei ole ihme, että ilmoille nousee kysymys ”kuinka kauan”, koska Jumala näyttää viivyttävän oikeudenmukaista tuomiotaan (Sak. 1:12; Ps. 79:5). Myöhemmin me opimme miksi edelleen täytyy tulla lisää uskovia marttyyreja. Jo nyt kuolleet voivat kuitenkin jo olla varmoja voitostaan, koska he saavat valkoiset vaatteet. 

Kuudes sinetti 6:12-17

Tässä jaksossa käytetään kieltä, jonka on tarkoitus saada aikaan vaikutelma, jonka mukaan Jumala tulee nyt lopultakin paikalle Tuomarina ja oikeudentuojana (jae 12, ks. Hes. 38:19-23; Hag. 2:6; Jes. 13:10; Jooel 2:10, 31; Sef. 1:15; Mark. 13:24; jae 13, ks. Jes. 34:4; Mark. 13:25; Jer. 4:24; j. 15-16 ks. Jes. 2:10, 19, 21; Hoos. 10:8; Luuk. 23:30; j. 17 ks. Jooel 2:11; Naah. 1:6; Mal. 3:2). Jakeiden 12-13 sisältö ei ole itse tuomio, vaan ne ilmoittavat miten Jumala on tulossa tuomitsemaan maailman. Karitsan viha on koittanut, koska ihmiset eivät ole reagoineet Jumalan itsensäuhraavaan sovituskuolemaan. Jakeessa 17 on tekstivariantti, koska joissain käsikirjoituksissa lukee ”heidän vihansa”, mutta oikea lukutapa on ”hänen vihansa”, koska kirjoittaja välttää kuvaamasta Jumalaa ja karitsaa monikollisilla verbeillä (ks. 11:15; 22:3-4). 

Tauko, valittujen sinetöiminen 7:1-17

Sinettien avaaminen keskeytyy, kun Johannes keskittää huomionsa Jumalan valittuihin. Samantapainen keskeytys tulee tapahtumaan myös kuudennen ja seitsemännen pasuunan välissä (10:1-11:13). Nämä jaejaksot ilmaisevat eskatologisen viiveen ja ne käsittelevät viiveen syytä. Luku 6 päättyy siihen, että Jumalan tuomio on aivan juuri käsillä, mutta yhtäkkiä jakeessa 7:1 enkeli pidätteleekin tulevaa tuomiota. Ajatus Jumalan kansan sinetöimisestä on tuttu jo Hesekielin kirjasta, jossa se kuvaa Jumalan kansan uskollisia vastoin epäuskoisia, jotka ovat luopuneet todellisesta jumalanpalveluksesta (Hes. 9:4-6). Tätä joukkoa suojellaan, jotta he voivat toimia Messiaan armeijana. Jakeissa 4-8 tämän joukon koko lasketaan ja Vanhassa testamentissa se tarkoittaa aina armeijan laskemista. 144 000 ovat Jumalan sota-armeija, 12 000 kustakin Israelin heimosta. Heidän tehtävänään on sotia Jumalan taistelua vihollisia vastaan lopunaikana. Juudan heimo, josta Messias nousi (5:5), mainitaan ensimmäisenä. Jakeessa 9 tapahtuu sama asia kuin luvussa 5, jossa Johannes kuuli Juudan leijonasta, mutta hän näkikin teurastetun karitsan. Nyt Johannes kuulee 144 000 armeijasta, mutta hän näkeekin joukon, jota ei voi laskea! Samalla tavalla kuin sotaisa leijona voittaakin taistelun uhraamalla itsensä, nyt hänen armeijansa voittaa oman taistelunsa seuraamalla Messiaan jalanjälkiä marttyyriuteen. Tämä joukko ei koostu enää vain Israelista, vaan se on koottu kaikista maailman kansoista, jotta Jumalan Aabrahamille annettu lupaus toteutuisi (1. Moos. 13:6; 15:5; 17:4-6). Valkoiset vaatteet ja palmunoksat ovat voiton merkkejä, joita marttyyrit käyttävät taivaallisessa todellisuudessa. Vaatteiden peseminen ja valkaiseminen karitsan veressä viittaa Danielin kirjan jakeisiin 11:35 ja 12:10: kyseessä on heidän kuolemansa, kun he ovat seuranneet Jeesusta, joka uhrasi itsensä ristillä. On huomattava, että Ilmestyskirjassa kuvataan uskovia laajassa mittakaavassa juuri marttyyreina, jotka kuolevat uskonsa puolesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Johannes olisi odottanut näin välttämättä tapahtuvan, vaan painopiste on siinä miten tämä tulee olla kaikille se hinta, joka on oltava valmis maksamaan. Alamme nyt ymmärtää, että voittaminen, josta puhuttiin niin paljon seurakunnille luvuissa 2 ja 3, tarkoittaa hengen antamista evankeliumin sanoman vuoksi. Jakeiden 15-17 sisältö heijastelee uutta Jerusalemia (21:3-4, 6; 22:3, ks. Jes. 49:10; 25:8). Maininta Jumalasta, joka levittäisi telttamajansa heidän ylleen, on kuvaus ilmestysmajasta, kun Jumala oli kansansa keskellä erämaassa. Jakeessa 17 paimentaminen (Jes. 40:11) ja veden ääreen johdattaminen (Jes. 49:10) kuvataan karitsan tehtävänä. Kyseessä on uuden exoduksen kielikuvat. 

Seitsemäs sinetti: 8:1-5

Seitsemännen sinetin kohdalla tapahtuu siirtymä pasuunoihin, joita tulee olemaan myös seitsemän. Tämä synnyttää mielikuvan siitä, että seitsemän pasuunaa kuuluu yhteen seitsemännen sinetin avaamisen kanssa. Taivaassa oleva hiljaisuus kuuluu temppeli-liturgiaan, koska juutalaisen tradition mukaan taivaalliset ylistäjät hiljenevät, että maan päällä rukoilevien rukoukset voisi tulla Jumalan tietoon. 

SEITSEMÄN PASUUNAA 8:6-11:19

Neljä ensimmäistä pasuunaa: 8:6-12

Pasuunoita käytettiin, kun Israel oli sodassa (Jerikon muurien kaatuminen Joos. 6, ks. myös Jooel 2:1). Koska Jerikon muurien yhteydessä puhallettiin pasuunoihin, ei ole yllätävää, että nämä tuomiot tulevat myös päättymään suuren kaupungin kaatumiseen (16:19). Samalla tavalla kuin neljä ensimmäistä sinettiä muodostivat ryhmän, neljä ensimmäistä pasuunaa muodostavat ryhmän. Niiden tuomat tuhot osuvat luodun todellisuuden neljään osa-alueeseen eli maahan, mereen, veteen ja taivaaseen. Tällä kertaa tuomio osuu 1/3, eikä 1/4 kuten sinettien kohdalla eli tuomiot kovenevat. Kyseessä on silti rajalliset tuomiot, joiden tehtävä on saada aikaan parannus ihmisissä (9:20-21). Osaltaan tuomiot heijastelevat Egyptin vitsauksia, joten ne ennakoivat tulevaa uutta exodusta. 

Viides pasuuna: 8:13-9:11

Taivaalla lentävä kotka kertoo miten kolme viimeistä pasuunaa ovat kolme voi-huutoa eli kolme viimeistä pasuunaa kuuluvat yhteen. Siinä kun neljä ensimmäistä pasuunaa eivät koskeneet suoraan ihmisiä, nämä pasuunat koskevat. Pudonnut tähti edustaa pahaa enkelihahmoa ja ne saavat luvan aiheuttaa vahinkoa. Syvyyden kuilu on teoksessa paikka, josta yliluonnollinen pahuus kumpuaa (11:7; 17:8; 20:1-3). Heinäsirkat ovat demonisoitu muoto Jooelin kirjan (2:1-11) heinäsirkoista. Jakeen 5 rajoitettu valta osoittaa taas miten kaiken tarkoitus on saada ihmiset katumaan pahuuttaan. Jakeen 11 Abaddon on Vanhanssa testamentissa termi alamaailmalle, joka joskus personifioidaan (Job 28:22). Sana tarkoittaa ”tuhoa”, mutta Johannes kääntää sen persoonallisesti ”Tuhoajaksi”. Sana Ἀπολλύων (Apolluoon) saattaa olla viittaus kreikkalaiseen Apollon-jumalaan ja siihen miten keisari Nero väitti olevansa Apollon-jumala ihmiseksi tulleena. 

Kuudes pasuuna: 9:12-21

Jakeen 13 maininta alttarista linkittää tapahtuman jakeissa 8:3-5 mainittuihin pyhien rukouksiin. Kuvattu tuho tulee Rooman valtakunnan itärajalla, jossa asui pelottavat viholliskansat. Jopa tämä, melko ankara tuomio, on annettu siksi, että ihmiset tekisivät parannuksen, mutta tämäkään ei auta. Juuri jae 21 valmistaa meidät seuraavaan kohtaukseen. Jos mikään ei näytä saavan aikaan parannusta ihmisissä, mikä sitten saisi..?

Tauko 1: kirjakäärö, joka annetaan Johannekselle: 10:1-11

Nyt tapahtuu sama kuin kuudennen ja seitsemännen sinetin välissä: tuomiot keskeytyvät, kun jotain uutta astuu kuvaan. Tulee tauko, jossa selitetään sitä miksi viimeinen tuomio viivästyy. Jakeen 1 enkeli on ”eräs toinen enkeli” kuin jakeen 5:2 enkeli. Tämä enkeli on kaikkein olennaisin, koska hän välittää Johannekselle sen sanoman, joka on tullut Kristukselta (lue 1:1; 22:16). Vaikka monet tutkijat ovat eri mieltä, on hyviä syitä uskoa, että kirjakäärö, jonka enkeli Johannekselle antaa, on sama käärö, joka oli suuresti esillä jakeissa 5:1-9. Näin seuraavista syistä. (1) Luvun 5 kääröä ei voitu lukea ennen kuin se avattiin ja nyt kaikki sinetit on rikottu, mutta käärön sisältöä ei ole vielä ilmoitettu. (2) Tämän luvun käärö on jo auki eli sitä ei ole sineöity, koska sinetit on juuri avattu. (3) Prosessi, jossa käärön sanoma kulkeutuu Jumalalta Jeesukselle (5:7) ja häneltä enkelille, joka välittää sen Johannekselle (10:8-10), sopii jakeen 1:1 kuvaukseen. (4) Johannes käyttää kääröä kuvatessaan Hesekielin kirjan kerrontaa (Hes. 2:8-3:3), jossa hän ensin näkee käärön (5:1, vrt. Hes. 2:9-10) ja se jatkuu jakeissa 10:8-10 (vrt. Hes. 3:1-3). Suurin syy sille miksi monet tutkijat pitävät näitä kahta kääröä erillisinä johtuu käytetyistä termeistä: jakeissa 10:2, 9-10 käytetään sanaa βιβλαρίδιον eli ”pieni käärö”, kun taas luvussa 5 käytetään sanaa βιβλίον eli ”käärö”. Johannes ei kuitenkaan tee tällaista eroa, koska hän kutsuu luvussa 10 enkelin tuomaa kääröä myös sanalla βιβλίον jakeessa 8. Johannes saattaa hyvinkin käyttää termejä synonyymeina. On loogista, että luvussa 10 käytetään termiä βιβλαρίδιον, koska nyt puhutaan kääröstä, jonka Johanneksen täytyy kyetä syömään. Voimme myös kysyä, että jos luvun 10 käärö olisi eri kuin luvun 5 käärö, miksi luvun 5 kääröä ei koskaan enää mainita, vaikka se saa niin paljon huomiota osakseen.

Mainitut ukkosenjyrinät, joiden viestiä Johannes ei saa kirjoittaa ylös, sisälsivät mitä ilmeisemmin lisää tuomioita, jotka kuitenkin perutaan. Näin ollen kyseessä ei ole lisää varoituksia, vaan nyt huomio kiinnittyy tämän käärön sanomaan. Enkelin puhe on suora vastaus marttyyrien kysymykseen ”kuinka kauan” (6:10). Vastaus: nyt ei enää viivytellä, vaan aika on päättynyt (Aam. 3:8; Dan. 12:6-7). Historian viimeinen ajanjakso, Danielin kirjan ”aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa” (12:7) on nyt alkanut (Ilm. 11:2-3). Nyt tämän ajanjakson sisältö paljastuu enkelin tuoman käärön kautta. Johannes syö käärön ja kuten Hesekielin kohdalla, käärö maistuu hyvältä, mutta toisin kuin Hesekielin kohdalla, se karvasteleekin mahassa — näin siksi, että sen sisältö koskettaa uskovien kärsimystä ja kuolemaa. Aiemmin Johannes on profetoinut seurakunnista (1:11-3:22), mutta nyt hän joutuisi profetoimaan ”monista kansakunnista, kansanheimoista, kielistä ja kuninkaista” (ks. Dan. 7:9). 

Tauko 2: Käärön sisältö: 11:1-13

Tämä jaejakso osoittaa tiivistettynä kirjakäärön sanoman. Myöhemmät luvut kehittävät sanomaa eteenpäin, mutta sen peruspalikat esitellään tässä, kahdessa osassa (jakeet 1-2 ja 3-13). Tekstissä käytetään Danienlin kirjan laskentatapaa viimeisistä ajoista eli 3,5 vuotta. 

Jakeet 1-2 muodostavat hankalan kokonaisuuden, mutta taustateksteinä on Dan. 12:6-7; 8:11-14 ja Sak. 12:3. Johannes saa tehtäväkseen mitata kaikkeinpyhimmän ja pyhimmän, mutta ei esipihaa, joka on jätetty pakanoiden tallottavaksi. Temppeli ja kaupunki edustavat seurakuntaa. Seurakunta, joka toimii todellisena Jumalan papistona (1:6; 5:10) ja joka palvoo Jumalaa Hänen läsnäolossaan, erotetaan seurakunnan ulkoisesta kokemuksesta, kun kansat vainoavat sitä. Tulevissa vainoissa seurakunta pidetään sisäisesti turvassa (näin jo 7:1-8, jossa laskeminen ajaa saman asian kuin tässä mittaaminen), kun taas ulkoisesti se joutuu vainojen ja kuoleman kynsiin (ks. 12:13-17). 

Jakeet 3-13 muodostavat toisen kokonaisuuden. Tämäkin jaejakso puhuu viimeisistä ajoista, mutta se paljastaa käärön sanoman ytimen. Aivan kuten seitsemän lampunjalkaa luvuissa 2-3, nämäkin  kaksi lampunjalkaa ja öljypuuta (Sak. 4:1-14) edustavat seurakuntaa. Seurakunta kuvataan kahtena todistajana, koska tämä oli vähimmäisvaatimus kunnolliselle todistukselle (5. Moos. 19:15). Nämä kaksi profeetallista hahmoa toimivat siis symbolina koko seurakunnan tehtävästä, kun he todistavat Jeesuksesta. Käytännössä lukujen 2-3 seitsemän seurakuntaa tulevat täyttämään tätä tehtävää ja tämä tulee olemaan se tapa, jolla he voittavat. Näitä profeettoja kuvataan Mooseksena ja Eliana (2. Kun. 1:10-12; 1. Kun. 17:1; 2. Moos. 7:14-24), koska he kohtasivat pakanallisen epäjumalanpalveluksen, Mooses exoduksessa ja Elia Iisebelin aikana. Tuomiot, joita he antavat jakeessa 6 heijastavat lukujen 6, 8-9 sisältöä, eivätkä ne saa aikaan todellista katumusta. Jakeessa 7 Ilmestyskirjan peto tulee esiin ensimmäisen kerran, joskin se saa tarkan esittelyn vasta luvussa 13, jossa sen myös kerrotaan sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät. Se nousee syvyydestä ja se tappaa nämä kaksi todistajaa. Todistajat makaavat kuolleena kaupungissa, jota kuvataan Jerusalemina (Jes. 1:10), Egyptinä ja Babyloniana (ks. 17:18). Käytännössä tämä tarkoittaa kaikkia niitä kaupunkeja, joissa seurakunta joutuu vainotuksia ja tapetuksi. Jeesuksen kokemus kolmantena päivänä muokataan apokalyptisesti 3,5 päiväksi (ks. 12:14). Jakeen 9 maininta kaikista kansoista vahvistaa sitä, että seurakunta todistaa kaikille kansoille. Jakeen 10 maininta lahjoista viittaa Esterin kirjan tapahtumiin (9:19, 22), jossa Jumalan kansa lähetti toisilleen lahjoja, kun vihollinen oli voitettu. Nyt voitto tapahtuukin paradoksaalisesti juuri päinvastaisella tavalla eli kuolemalla. Jakeissa 11-12 seurakunta saa kokea Jeesuksen kohtalon eli Jumala herättää heidät kuolleista. Tämä on heidän julkinen korotuksensa. Maininta jakeen 13 jäljellejääneistä käy yhteen 14:6-7 kanssa, mutta on vastakohtainen jakeiden 9:20-21 kanssa. Tässä tapahtuu todellinen katomus ja kääntyminen Jumalan puoleen. Jäännös on vanhatestamentillinen teema, mutta VT:n tuomioissa jäännöksessä pelastuu vain 1/10 (Jes. 6:13; Aam. 5:3) tai 7000 (1. Kun. 19:18). Tässä kertomuksessa tämä kääntyy ylösalaisin, koska nyt tuhoutuneita on tämän verran, kun taas kaikki loput pelastuvat! Näin ollen, kun seurakunta seuraa Messiaansa jalanjälkiä ja on valmis todistamaan hengellään, tässä tahtuu se mitä tuomiot eivät voineet saada aikaan: ihmiset tekevät parannuksen.

Tämä on Ilmestyskirjan kirjakäärön sanoman ydin! Seurakunta, joka on kutsuttu kokoon kaikista kansoista, voi saattaa kansat parannukseen heidän epäjumalanpalvonnastaan, kun he seuraavat Jeesuksen esimerkkiä ja uhraavat itsensä sanoman vuoksi. Tätä sanomaa avataan laajasti luvuissa 12-15. 

Seitsemäs pasuuna: 11:14-19

Tässä jaejaksossa loppu, Jumalan valtakunnan saapuminen, lopulta tapahtuu. Jakeen 15 sisältö heijastaa vahvasti Psalmin 2 sisältöä ja sama tapahtuu jakeessa 18. Koska Jumala on nyt lopultakin saapunut, jakeessa 17 ei enää mainitakaan Häneen liittyen sanoja ”Hän on tuleva” (myös 16:5). Jaejakson tapahtumia kuvataan aina kirjan 20. lukuun saakka. Maininta ”on aika tuhota ne, jotka maata tuhoavat” viittaa lohikäärmeeseen, petoon ja suureen porttoon (19:2), jotka pilaavat maan väkivallalla, painostuksella ja epäjumalanpalvonnalla. Rangaistus on lex talions eli hammas hampaasta. Koska nämä pahuuden voimat tuhoavat maat, heidät itsensä tuhotaan. Taustalla huokuu 1. Moos. 6:11-13, jossa Jumala teki lopun maan päällä olevasta pahuudesta, koska se oli vaarassa pilata koko Hänen luomakuntansa. 

KERTOMUS JUMALAN KANSASTA, JOKA ON KONFLIKTISSA PAHUUDEN KANSSA 12:1-15:4

Nainen, lohikäärme ja lapsi: 12:1-6

Tässä jaejaksossa tulee esiin aivan uusia tapahtumia ja henkilöhahmoja. Nyt kerrotaan laajempi versio jakeiden 11:3-13 sisällöstä. Kertomus nojaa vanhaan Vanhan testamentin teemaan siitä miten käärmeen (j. 9) ja naisen siemenen välillä on meneillään taistelu. Naiselle luvattiin, että hänen siemenensä tulisi murskaamaan käärmeen pään, mutta ei kuitenkaan ilman vahinkoa (1. Moos. 3:15). Ajatus merihirviö Leviatanista, jolla on monta päätä, on esillä jo vanhassa testamentissa (Ps. 74:14). Ilmestyskirja siten yhdistää syntiinlankeemuksen käärmeen ja Leviathanin (Jes. 27:1) ja tekee siitä ikään kuin uuden hahmon. Monet kuulijat olivat myös tuttuja pakanallisten myyttien kanssa siitä miten Python uhkasi Apollon synnyttänyttä äitiä ja miten myöhemmin Apollon surmasi lohikäärmeen. Näin ollen sekä Vanhan testamentin tausta että pakanallinen myytti loi kuulijoille odotuksen siitä, miten naisesta syntynyt lapsi lopulta tuhoaisi lohikäärmeen. Nainen, jolla on seppeleenä päässään 12 tähteä, edustaa Jumalan kansaa. Messias syntyi nimenomaan Israelista (ks. Miika 5:1-3). Lohikäärmeen päät ja monet sarvet kuvataan myöhemmin myös pedolla, mutta tässä se tarkoittaa suoraa haastetta karitsalle, jolla kerrottiin olleen päässään seitsemän sarvea (5:6). Seitsemän kruunua kuvaa symbolisesti lohikäärmeen suurta hallintavaltaa antaen näin olettaa, että maallisen hallintavallan takana on todellisuudessa tämä lohikäärme. Taivaalla olevat tähdet edustavat enkeleitä (1:20), jotka puolestaan edustavat seurakuntia. Näin ollen lohikäärmeen sota niitä vastaan heijastuu maan päällä sotana Jumalan kansaa vastaan. Jakeessa 5 on jälleen viittaus Psalmiin 2, tällä kertaa jakeisiin 8-9. Jae 6 sanoo saman asian kuin myöhemmin jae 14. Ilmestyskirja antaa saman aikamäärän vuosissa (3,5, ks. 12:14), kuukausissa (42, ks. 11:2; 13:5) ja päivissä (1260, ks. 11:3; 12:6). Aikamäärä tulee Danielin kirjasta (7:25; 12:7, 11, 12) ja se edustaa viimeistä ajanjaksoa, jonka aikana tapahtuu suuri konflikti Jumalan kansan ja sen vihollisten välillä, seurakunnan ja pedon välillä. Yhtäältä peto saa hallita ja riehua 42 kuukautta (11:2; 13:5), mutta toisaalta seurakunta profetoi ja sitä suojellaan 1260 päivää (11:3; 12:6). 

Mikael ja lohikäärme: 12:7-12

Arkkienkeli Mikael edustaa taivaassa Jumalan kansaa (Dan. 10:13, 21; 12:1). Näin ollen hänen voittonsa Saatanasta taivaassa heijastuu maan päällä seurakunnan marttyyrien voittona (j. 7, 11). Jakeesta 9 alkaen pahuus saa todella suuren vallan maan päällä (13:14; 16:13; 18:23; 19:20; 20:3, 8; 21:27; 22:15). Juuri se, että seurakunta kykenee paljastamaan eksyttäjän sanoman ja näin ollen välttämään sen, takaa heille voiton pahuudesta. Jakeen 10 voitonriemu on verrattavissa jakeeseen 11:15. Saatanan alkuperäinen asema oli toimia taivaassa syyttäjän roolissa (Sak. 3:1; Job 2), mutta hän toimi usein kavalasti. Jakeessa 11 paljastuu ensimmäisen kerran se minkä uskovat ovat voittaneet: itse Paholaisen (myös 15:2). Voitto käy käsi kädessä itsensä uhraamisen ja marttyyriuden kanssa. He saavat voiton juuri siksi, että uskovat seuraavat Jeesuksen esimerkkiä ja ovat valmiit kuolemaan sanomansa puolesta. Paholainen taas riehuu kuin hullu, koska se tietää, että sen peli on ohi. Koska Paholaisella ei enää ole sijaa taivaassa, hän alkaa toimia maan päällä. Pian (luvussa 13) se nostattaakin esiin yhden pedon merestä ja toisen pedon maasta. 

Lohikäärme ja nainen: 12:13-17

Tässä kertomuksessa pointti on sama kuin jakeissa 11:1-2: samaan aikaan, kun lohikäärme taistelee Jumalan kansaa vastaan, seurakuntaa suojellaan hengellisesti. Maininta kotkan siivistä (2. Moos. 19:4; 5. Moos. 32:11; Jes. 40:31) ja erämaasta ovat selkeä viittaus exodus-teemaan.

Merestä nouseva peto: 12:18-13:10

Lohikäärme nostattaa esiin merestä pedon, jolle se sitten luovuttaa valtansa. Meri kuvastaa kaaosta ja sillä on läpi Vanhan testamentin ikävä kaiku. Itse näky muistuttaa pitkälti Danielin kirjan lukua 7, jossa merestä nousee neljä petoa eudustaen neljää suurta maailmanvaltaa (7:1-8). Danielin kirjassa neljäs peto on viimeinen ja sen aikana Jumala pystyttää maan päälle oman valtakuntansa. Ilmestyskirjan peto on myös viimeinen, mutta sen kuvaus on yhdistelmä kaikkia Danielin kirjan petoja. Tässä valtakunnassa huipentuu kaikkien aiempien valtakuntien väkivalta ja pahuus. Kuten myöhemmin käy ilmi, peto on kuulijoiden aikainen Rooman valtakunta. Seitsemän päätä symboloi sen suurta valtaa. Myöhemmin käy ilmi, että päät edustavat Rooman keisareita (17:9), joiden varaan pedon valta on annettu. Päissä oli myös herjaavia nimiä, jotka haastoivat Jumalan ainutlaatuisen aseman. Juuri näin monet keisarit tekivät, koska he ottivat itselleen jumalallisen aseman (”Jumalan poika”, ”Herra ja Jumala”). (Aiheesta lisää.) Peto parodioi Jeesusta ja tämä tulee esiin alkukielen ilmauksesta: karitsa kuvattiin ”kuin teurastettuna” (ὡς ἐσφαγμένον) ja nyt yksi pedon pää on kuollettavasti haavoittunut (ὡς ἐσφαγμένην). Näin ollen pedon vakavasti haavoittunut pää on vain parodia siitä miten Jeesus kuoli ja nousi ylös; nyt myös pedon haavoittunut pää paranee. Kaiken takana on erityisesti keisari Nero, joka oli ensimmäinen keisari, joka todella vainosi ja tappoi kristittyjä (mm. Pietarin ja Paavalin). Maininta pedon haavasta ”miekanhaavana” (j. 14) viitannee Neron kuolemaan, kun hän teki itsemurhan tikarilla. Näin ollen itse keisari (pää) oli saanut kuoliniskun, mutta itse peto toipui tästä iskusta. Historiallisesti ottaen tämä viittaa Neron kuolemaan vuonna 68, joka ajoi Rooman valtakunnan kaaokseen ja sisällissotaan. Vuosi 69 tunnetaankin neljän keisarin vuotena, koska neljä eri henkilöä julistautui keisariksi. Pedon parantuminen viittaa siihen miten Vespasianus nousi lopulta keisariksi ja perusti Flaviuksen dynastian (Vespasianus, Titus ja Domitianus). Näin ollen ei ole ihme, että koko maa seurasi ihmetellen petoa, koska se parantui kuolettavasta iskusta. Tämän seurauksena ihmiset alkoivat palvomaan petoa (eli keisareita) eli tapahtuma johti radikaaliin epäjumalanpalvontaan. Erityisesti valtakunnan itäosissa keisarinpalvontaa ei pakotettu ylhäältä päin, vaan se oli kansan luonnollinen vastaus Rooman toimintaan. Ilmestyskirjan tarkoitus on riisua tämä valheellinen verho ja paljastaa Rooman valtakunnan todellinen luonne. Kysymys ”kuka on pedon vertainen” on jälleen parodia Jumalan omasta toiminnasta, jolle ei ole vertaista (2. Moos. 15:11; Jes. 40:25). 

Jakeet 5-6 heijastavat Danielin kirjan luvun 7 jakeita 6, 8 ja 25. Ne muistuttavat siitä, että vaikka pedon valta on suuri, se on Jumalan sallimaa valtaa (ks. 6:2, 4, 8; 9:5; 13:7, 15). Maallisesta perspektiivistä katsottuna peto voittaa Jumalan kansan, mutta taivaallisesta perspektiivistä katsottuna Jumalan kansa on se, joka voittaa. Vastakkain ovat brutaali voima ja totuudelle uskollinen todistus. Jakeiden 7b-8 maininta siitä miten kaikki kansat palvovat petoa on hyperbola, mutta Rooma käytti tällaista propagandaa siitä huolimatta, että idässä oli kansoja, jotka eivät alistuneet sen valtaan. Uskovat joutuvat maksamaan kovaa hintaa siitä, että he eivät lähde mukaan kesiarin palvontaan. Ei ole siten yllätys, että he tarvitsevat kestävyyttä ja uskoa. 

Maasta nouseva peto: 13:11-18

Toista petoa kutsutaan myöhemmin vääräksi profeetaksi (16:13; 19:20; 20:10). Tämä peto edustaa keisaripalvonnan papistoa, joka koostui yhteisöjen eliitistä. Jos ensimmäinen peto parodioi karitsaa, toinen peto parodioi Pyhän Hengen toimintaa, joka tapahtuu profeettojen kautta (11:3-6): esimerkiksi maasta nousevan pedon tekemät ihmeet ovat vastakkain kahden profeetan tekemiä ihmeitä (11:5-6). Pedon kuva viittaa epäilemättä keisareista tehtyihin patsaisiin ja muihin epäjumalanpatsaisiin. Yleensä näiden pystyttämisestä olivat vastuussa paikallaiset eliitin jäsenet. Jakeiden 15-17 kuvaus on hyperbola, koska tällaista ei koskaan tapahtunut näin suuressa mittakaavassa. Jakeet kuitenkin osoittavat sen lopputuleman mitä tapahtuu, kun tilanteet keisarikultin ja uskovien välillä kärjistyisivät. Pedon merkki (joka saa monesti paljon enemmän huomiota kuin Jumalan oma merkki!) on jälleen vain parodia siitä mitä Jumala on aiemmin tehnyt omalle kansalleen, kun Hän oli merkannut heidät omikseen (7:3; 14:1). Ostaminen ja myyminen hankaloituivat, jos henkilö jätti osallistumatta epäjumalanpalveluksella kuorrutettuun bisnesmaailmaan. Koska kreikan- ja heprean kielen aakkoset toimivat myös numeroina, oli mahdollista laskea nimen summa gematrisesti. Sekä pedon luku että pedon henkilöllisyys muodostavat luvun 666. Kreikan kielen sanan θηρίον, jota pedosta käytetään, lukuarvo onkin 666 jos se käänetään heprean kielelle. Samalla tavalla Neron Caesar -nimestä tulee hepreaksi lukuarvo 666. Näin ollen keisari Neron nimi paljastaa hänen petomaisen luonteensa. [1] (Käsikirjoituksissa on tekstivariantti eli joidenkin todistuksen [kuten papyrus 115] mukaan numero onkin 616: pointti pysyy kuitenkin samana.)

Karitsa ja 144 000: 14:1-5

Tässä kuvataan Jumalan armeija (7:2-3), joka ottaa yhteen pedon kanssa. Siionin vuori on viittaus Psalmiin 2:6. Uusi nimi on jo mainittu jakeessa 3:12, samoin uusi laulu jakeessa 5:9. Neitsyys-kuvaus on symboli, koska joukkoa kuvataan pyhää sotaa käyvänä armeijana: sodan aikana seksuaalisuhteet oli kielletty (1. Sam. 21:5-6). Maininta ensihedelmästä perustuu jakeisiin 3. Moos. 23:9-14, jossa puhutaan sadon ensihedelmistä, jotka tuli uhrata Jumalan käyttöön. Koska tämä porukka on ensihedelmä, sitä seuraa pian suuri sato, kun suuri määrä ihmisiä kääntyy seuraamaan Jumalaa muista kansoista, kuten 14:14-16 kuvaa. Jakeessa 5 on viittaus Jesajan kirjaan (53:9) ja Sefanjan kirjaan (3:13). Toisin kuin pedon puheet (12:9; 13:14), näiden suu ei puhu valhetta. 

Kolmen enkelin viesti ja ääni taivaasta: 14:6-13

Toisin kuin jakeen 8:13 kotkalla, tässä kuvattujen enkelien sanoma on positiivinen. Jakeiden 6-7 kutsu heijastaa Psalmin 96 sisältöä. Uutiset Babylonian kukistumisesta ennakoi jakeiden 16:19-18:24 sisältöä samalla tavalla kuin jakeen 11:7 maininta pedosta ennakoi lukua 13, jossa peto esitellään tarkemmin. Babylonian kukistumisesta ks. Jes. 21:9; Jer. 25:15-16; 51:7-8; Dan. 4:30. VT:ssa Babylonia oli mahtava maailmanvalta, joka vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen ja orjuutti Jumalan kansaa. Jesajan kirjan luvuissa 40-55 Babylonia liittyy olennaisesti uuden exoduksen odotukseen. Ilmestyskirjassa Babylonia symboloi Rooman kaupunkia (siinä kun peto symboloi Rooman sotilaallista ja poliittista valtaa). Roomalla oli valtava ekonominen, kulttuurillinen ja uskonnollinen vaikutus koko valtakuntaan. Ne, jotka ovat juoneet Babylonian tarjoamaa viiniä tulevat maistamaan Jumalan antamaa vihan viiniä. Tuli ja rikki nousee kuvana Sodoman ja Gomorran kohtalosta (1. Moos. 19:24). Jakeessa 11 on puolestaan viittaus Jesajan kirjan jakeisiin 34:9-10, jossa kuvataan Edomin saama tuomio. 

Maan sadonkorjuu ja viininkorjuu: 14:14-20

Enkeleiden sanoma on antanut kansoille valinnan vastata evankeliumiin myöntävästi (14:7) tai he joutuisivat kohtaamaan Jumalan tuomion (14:9-11). Näihin kahteen vaihtoehtoon liittyy tässä jaejaksossa kuvattu loppu, kun Jumala suorittaa sadonkorjuun (Jooel 3:13). Jakeissa 14-16 kuvataan viljasadon korjuu ja jakeissa 17-20 viinisadon korjuu. Ensimmäinen sadonkorjuu on positiivinen (ks. 14:4), kun enkelit keräävät ihmisiä eri kansoista Jumalan valtakuntaan. Toinen sadonkorjuu on negatiivinen ja se kuvaa tuomiota (ks. 14:8, 10). Jakeessa 14 on tarkka viittaus Danielin kirjan jakeisiin 7:13-14: tässä kuvataan Jeesusta, joka tulee pilvissä vastaanottamaan hänen hallintavaltaansa kaikesta maailmasta. Jakeen 18 alttari ja tuli (8:5) itsessään osoittaa, että kyse on nyt tuomiosta. Viiniköynnökset poimitaan tyhjiksi ja rypäleet poljetaan suuressa viinikuurnassa, joka on symboli tuomiosta (Valit. 1:15; Jes. 63:3). 

Voittajien laulu: 15:1-4

Jakeet 2-4 ovat johtopäätös Jumalan kansan ja pedon väliselle sodalle, jota on kuvattu luvuissa 12-14. Jae 1 esittelee kuitenkin jo seitsemän enkeliä, joiden toimina selitetään auki jakeissa 15:5-16:21. (Samantapainen johdanto tulevaan tapahtui myös jakeissa 8:1-5.) Jakeen 2 lasinen meri kuvaa Punaista merta, jonka läpi Jumalan kansa on tullut uudessa exoduksessa. He seisovat ja laulavat voittolaulua aivan kuten Mooses ja Israeli teki exoduksen jälkeen (2. Moos. 15:1-18). Koska heidät on vapautettu karitsan verellä, laulu ei ole vain Mooseksen laulu, vaan myös karitsan laulu. Laulussa on monia kytkentöjä Mooseksen ja Israelin lauluun 2. Moos. 15:ssa, mutta kytköksiä on myös kohtiin Jer. 10:6-7; Ps. 86:8-10. Painopiste on kaikkien kansojen saamassa pelastuksessa. Tämä on tapahtunut, koska marttyyrit ovat uskollisesti julistaneet evankeliumia aina kuolemaansa saakka. Mutta samalla tavalla kuin luvussa 14 positiivista sadonkorjuuta seuraa negatiivinen sadonkorjuu, tätä posiitiivista kuvausta seuraa negatiivinen kuvaus tuomiosta (15:5-16:21). Ilmestyskirja kuvaa jatkuvasti kahta vaihtoehtoa: kansakuntien pelastuminen tai niiden saama tuomio. 

SEITSEMÄN MALJAA 15:5-16:21

Johdanto: 15:5-16:1

Jakeen 15:1 maininta seitsemästä enkelistä, jotka suorittaisivat viimeiset vitsaukset, jatkuu. Jae 15:5 heijastelee jaetta 11:19 ja tarkoitus on muistuttaa siitä, että seitsemän maljaa linkittyvät seitsemänteen pasuunaan samalla tavalla kuin seitsemän pasuunaa linkittyivät seitsemänteen sinettiin. Kultaiset maljat viittaa Jesajan kirjan jakeisiin 51:17, 22-23, jossa Jumala rankaisee kansansa vihollisia. Jae 8 viittaa Jesajan kirjan jakeiden 6:1, 4 ja Hesekielin kirjan jakeiden 10:2-4 näkyyn. Sinettien ja pasuunoiden kohdalla me huomasimme pitkähkön tauon 6. ja 7. välillä, mutta maljojen kohdalla tällaista taukoa ei ole enää luvassa. Tuomio tulee olemaan ankara. 

Ensimmäiset viisi maljaa: 16:2-11

Aivan kuten pasuunoiden kohdalla, ensimmäiset neljä maljaa kohdistuvat neljään eri maailman osaan: maahan, mereen, jokiin ja lähteisiin sekä taivaaseen. Mutta siinä kun pasuunojen tuomiot olivat rajallisia, maljojen tuomioilla ei ole rajoja. Tuomiot heijastavat vahvasti Egyptiä kohdanneita tuomioita exoduksessa (2. Moos. 7-10). Jae 5 osoittaa yleisen uskomuksen, jonka mukaan eri enkelit olivat vastuussa eri osista maailmaa. Jae 6 on jälleen hammas hampaasta -tuomio eli vääryydentekijät saavat sen mitä he ovat itse tehneet pyhille. Jakeen 7 maininta alttarista palauttaa mieleemme jakeen 6:9, jossa tapetut sielut olivat alttarilla ja kysyivät kuinka kauan heidän tulee odottaa, että Jumala maksaa heidän vihollisilleen tekojen mukaan. Jae 10 mainitsee ensimmäisen suoran hyökkäyksen itse petoa vastaan. 

Kuudes malja: 16:12-16

Jakeen 12 maininta ei ensialkuun näytä lainkaan tuomiolta, kunnes luku 17 paljastaa miten nämä kuninkaat hyökkäävät lopulta porton päälle (17:12, 16). Viittaus Eufrat-virtaan ja valtakunnan itärintamalle toi kuulijoiden mieleen pelon rajan takana väijyvistä vihollisista (ks. 9:14-19). Se toi mieleen myös profetiat Babylonian tuhosta (Jer. 50:2, 41; 51:11, 28, 36). Henget, jotka mainitaan jakeessa 13 ovat sammakkomaisia, koska se oli Mooseksen lain mukaan saastainen eläin (3. Moos. 11:9-12, 41-47). Jakeen 14 taistelu nousee uudelleen esiin luvussa 19. Jae 15 keskeyttää kuvauksen, kun Jeesus alkaa puhua seurakunnille samalla tavoin kuin luvuissa 2-3. Autuas-sanoma muistuttaa kuulijoita sanoman kiireellisyydestä. Seurakuntien tulee olla hereillä, koska heidän keskuudessaan on ihmisiä, jotka vähättelevät pedon kanssa liittoutumista (muista 2:14, 20). Kuulijoiden on oltava alati valmiita, etteivät he olisi Jeesuksen paluun hetkellä kuin ne, jotka ovat sisuneet vaatteensa nukkumaan mennessä. Harmagedon tarkoittaa ”Megiddon vuorta”. VT kyllä mainitsee Megiddon useasti, mutta se ei tunne vuorta, jonka nimi olisi Megiddo. Tämä selittynee sillä, että Johannes on laittanut yhteen Sakarjan kirjan jakeen 12:9 ja Hesekielin kirjan jakeen 39:17.

Seitsemäs malja: 16:17-21

Jakeen 17 ääni vahvistaa Jumalan tuomioiden päättyneen. Samat sanat ”se on tapahtunut” löytyy vielä jakeesta 21:6. Jakeet 18-21 ovat viimeinen ja kaikkein kattavin teofanian kuvaus Ilmestyskirjassa (ks. 4:5; 8:5; 11:19). Maanjäristykset olivat tuki tavallisia Vähä-Aasian alueella ja se oli esimerkiksi tuhonnut aiemmin Laodikean kaupungin. Ihmisten reaktio on raju, koska he pilkkaavat Jumalaa (vrt. 11:13). Jakeet 18-19 muistuttavat meitä siitä, että kirjan kuvauksia ei voi lukea kirjaimellisesti, koska Babylonian tuho kuvataan eri tavalla jakeissa 17:16 ja 18:8.

PORTTO BABYLONIA 17:1-19:10

Näky Portosta: 17:1-6a

Ennen tätä Babylonia on esiintynyt vain pikaisesti jakeissa 14:8 ja 16:19: nyt sille annetaan täysi huomio. Maininta ”yksi niistä seitsemästä enkelistä” ja maininta tuomiosta osoittaa, että luvussa on kyse jakumosta luvun 16 kanssa. Maininta istumisesta ”monien vesien päällä” oli kuvaava alkuperäisen Babylonian kohdalla (Jer. 51:13), mutta se päde Roomaan, ja siksi kuvaus on allegorinen, kuten jae 15 osoittaa: vedet kuvaavat kansakuntia, väkijoukkoja, kansanheimoja ja kieliä. Portto-kielikuvaa sovelletaan Vanhassa testamentissa usein Israeliin, joka oli uskoton Jumalansa liitolle (mm. Jer. 3). Näyn taustalla on erityisesti Jesajan kirjan luku 23, jossa Tyyro saa osakseen samanlaista kritiikkiä. Erityisesti maininta huoruuden tekemisestä muiden valtakuntien kanssa on viittaus Jes. 23:17. Tyyrolla oli valtava bisnes kaikkien kansojen kanssa, samoin oli Roomalla, jota Johannes näyssään kuvaa. Rooman kerskuileva elämäntyyli on mahdollista, koska se on käyttänyt hyväkseen muiden kansojen rikkauksia. Kuten luku 18 tekee selväksi, kritiikin kohteena on Rooman taloudellinen hyväksikäyttö, jote se tekee muille. Koska Rooma julistaa propagandamaisesti pax romanaa eli Rooman tuomaa rauhaa, kansat ovat sokaistuneet sille millaisen hinnan se niiltä oikeasti vaatii. ”Maan kuninkaat” eli paikallinen eliittiporukka ovat harjoittaneet Rooman kanssa haureutta, mutta ”maan asukkaat” ovat juopuneet hänen viinistään (myös 18:3). 

Jakeessa 3 Johannes siirtyy Hengessä autiomaahan (vrt. Hes. 3:12; 37:1). Autiomaa itsessään edustaa jo tuomiota, joka Babylonialle on koittamassa. Tässä on samalla vahva vastakkainasettelu Babylonian ja uuden Jerusalemin välillä, koska jälkimmäinen sijaitsee korkealla vuorella (21:10). (Jakeessa 17:3 Johannes viedään Hengessä erämaahan, jakeessa 21:10 hänet viedään Hengessä korkealle vuorelle.) Portto istuu pedon selässä ja selitys on tämä:

• Portto = Rooman taloudellinen valta
• Peto = Rooman sotilaallinen ja poliittinen mahti

Jakeen 4 kultainen malja on selkeä viittaus Jeremian kirjan jakeeseen 51:7: ”Babylon oli kultamalja Herran kädessä, se juovutti koko maailman. Kansat joivat sen viiniä ja suistuivat pois tolaltaan.” Porton otsaan oli kirjoitettu nimi, jolla on salainen merkitys ”Suuri Babylon, maan porttojen ja iljetysten äiti”. Merkitys on ”salainen”, koska se viittaa todellisuudessa Roomaan ja sen todelliseen luonteeseen. Rooma on kaikkien muiden porttojen ja iljestysten äiti, koska se oli valtakunnan keskuspaikka, jolle kaikki muut olivat alamaisia. Jakeessa 6 mainitaan kristityt, joiden verestä portto on juovuksissa. Viittaus lienee keisari Neron aikaisiin vaihoihin Roomassa 60-luvulla, jossa tapettiin useita kristittyjä. 

Porton selitys: 17:6b-18

Selitys, jonka Johannes saa, koskee sekä petoa että porttoa. Jakeessa 8 on viittaus tuohon aikaan yleiseen käsitykseen, jonka mukaan keisari Nero ei ollut todella kuollut, vaan hän oli paennut itään, josta hänen odotettiin palaavan takaisin vihollisarmeijan kanssa. Esiin nousi konkreettisesti useita Nero-hahmoja, jotka väittivät olevansa takaisinpalaava keisari. Tämä oli monille idän alueen asukkaille toivon odotus. Takaisin palaava Nero nähtiin eräänlaisena messiaanisena hahmona. Tämä myytti toimii samalla kristologisena parodiana Kristuksen työstä, joka myös eli, kuoli ja palasi takaisin kuolleista. Siinä kun luvussa 13 pedon haavoittunut ja parantunut pää parodioi Jeesuksen ylösnousemusta, tässä luvussa Neron paluun odotus parodioi Jeesuksen toista tulemusta. Siksi jakeessa 8 mainitaan samat asiat, jotka muualla liitetään Jumalaan: hän on ollut, hän ei enää ole ja hän on tuleva (vrt. 1:4, 8). Ero on keskimmäisessä maininnassa, joka on pedon kohdalla negatiivinen (sitä ei enää ole) eli toisin kuin Jumala, peto itsessään ei ole ikuinen. Peto on kaatunut jo kerran ja vaikka se tulee nousemaan ylös, se tulee kaatumaan toisenkin kerran. Siinä kun Jeesus tulee palaamaan taivaasta, peto tulee nousemaan ylös syvyydestä. 

Jae 9 vahvistaa sen, että kyseessä on todella Rooma, joka oli tunnetusti rakennettu seitsemälle kukkulalle. Vaikka jakeessa 10 mainintaan menneiden keisareiden lukumäärä, laskeminen on hankalaa, koska (a) ei ole varmuutta siitä kenestä tulisi aloittaa ja (b) keitä tulisi laskea mukaan, eritoten, koska vuosi 69 tunnettiin ”neljän keisarin vuotena”. On siis syytä ottaa lukumäärä 7 symbolisesti. Nero on yksi näistä keisareista ja hän on jo kaatunut, mutta hän tulee olemaan se kahdeksas. Jakeen 12 kymmenen kuningasta viitannee idän valtakunnan kuninkaisiin, jotka palaisivat takaisin Neron rinnalla (16:12). Jae 14 viittaa jo luvun 19 jakeisiin 11-21 sisältöön: samalla tavalla kuin pedolla on rinnallaan kuninkaita, Kristuksella on rinnallaan taivaan sotajoukot (19:14). Jakeessa 16 kuvataan ristiriitaisia odotuksia, koska yhtäältä Rooma tulisi olemaan ikuinen kaupunki, mutta toisaalta varsinkin idässä haluttiin kaipinoida sitä vastaan. Koska peto on tässä tapauksessa takaisin palaava Nero, pedon viimeinen yritys asettaa universaali valta tuhoaa ikuisen kaupungin.

Babylonian tuho (a): Enkelin ääni: 18:1-3

Luvussa 18 käytetään hyödyksi kaikki Vanhassa testamentissa olevat Babyloniaa (Jes. 13:1-14; 23; 21:1-10; 47; Jer. 25:12-38; 50-51) ja Tyyroa (Jes. 23; Hes. 26-28) vastaan sanotut ennustukset. Johannes pyrkii näin osoittamaan, että Rooma on nyt kaikkien pahojen valtakuntien lopullinen ilmentymä, joten sitä odottaa varma tuomio. (Samalla tavalla pedossa yhdistää kaikkien Danielin kirjan luvussa 7 kuvattujen neljän pedon piirteet.) Vanhan testamentin Babylonia edustaa Rooman poliittista ja sotilaallista valtaa, kun taas Tyyro edustaa Rooman taloudellista valtaa. Tästä syystä Hesekielin kirjan lukujen 26-28 sisältö esiintyy vahvasti jakeissa 9-20. Enkelin huuto laajentaa jakeessa 14:8 esitettyä tuomiota Babylonialla. Demonit ja epäpuhtaat eläimet kuvataan jo Vanhassa testamentissa asuttamassa tuhottuja ja hylättyjä paikkoja (Jer. 51:37; Jes. 13:21-22; 34:11-15). Jae 3 mainitsee jälleen sekä maan kuninkaat ja kaikki kansat, mutta se lisää maan kauppiaat, jotka ovat myös rikastuneet Rooman sortavasta taloudesta. 

Babylonian tuho: (b) Ääni taivaasta: 18:4-20

Jakeen 4 käskylle löytyy vahva vanhatestamentillinen tausta Jesajalta (48:20) ja Jeremialta (50:8; 51:6). Koska kirjeen ensimmäiset kuulijat eivät asuneet Roomassa, vaan Vähä-Aasiassa, kehotus Babyloniasta poislähtemiseen ei ole maantieteellinen kehotus, vaan hengellinen: kristityillä ei saa olla mitään tekemistä tällaisen systeemin kanssa. Erityisesti viesti on niille kristityille, jotka identifioituivat niihin kauppiaisiin, joita kuvataan jakeissa 9-19. Koska Babylonian synnit ”ulottuvat taivaaseen saakka”, se on onnistunut siinä, missä Baabelin tornin asukkaat epäonnistuivat (1. Moos. 11). Nyt Jumala ”on muistanut hänen rikoksena” eli tässä on vastaus alttarilla valittavien sielujen kysymykseen siitä, koska Jumala kostaa heidän kohtalonsa puolesta (ks. 6:10; 16:19). Jakeissa 6-7 rangaistus kuvataan siten, että se vastaa Babylonian tekoja.  Siinä kun maan kuninkaat valittavat sitä miten Babylonian suuri valta on menetetty, muut valittavat sitä miten sen mahtava taloudellinen asema romahti. Jakeissa 12-13 listataan 28 eli 7×4 asiaa, joka symboloi kaikkea tavaraa kaikkialta maailmassa (7 on täydellisyyden luku, 4 on maan luku). Vaikka taustalla on Hes. 27:12-24, itse lista on hyvin tarkka kuvaus kaikesta siitä bisneksestä, joka Rooman kaupankäyntiin liittyi. Jopa monet roomalaiset moralistit nostivat esiin samoja tuotteita valittaessaan Roomassa meneillään olevaa rappiota. Monesti nämä kuvatut asiat hankittiin juuri sotien ja muiden alueiden alistamisen kautta. Listan viimeisenä mainintana on orjat ja ihmissielut, jotka kuvaavat samaa ryhmää. Koko Rooman hyvinvointi oli rakennettu ihmiselämän ja sen arvokkuuden halveksemiselle. Jae 16 on samanlainen sisällöltää kuin 17:4 eli Roomaa syytetään liiallisesta ylellisyydestä. Siinä kun Rooman sortavasta taloudesta hyötyneet valittavat, Jumalan apostolit ja profeetat riemuitsevat (j. 20). Kuulijoiden on valittava kumpaa näkökantaa he edustavata: maallista (j. 9-11) vai taivaallista (j. 20). 

Babylonian tuho: (c) Toisen enkelin ääni: 18:21-24

Suuren myllynkiven poisheittäminen on profeetallinen symboli Babylonian tuhosta ja sille on olemassa vanhatestamentillinen esikuva:

Luettuasi kaiken sido kirjakääröön kivi ja heitä se Eufratiin. Sano sitten: ’Näin uppoaa Babylon eikä enää nouse sen tuhon alta, jonka Herra sille tuottaa. Turhaan se näki vaivaa.’ (Jer. 51:63-64)

Jakeet 22-23 ovat puolestaan Jeremian kirjan jakeesta 25:10:

Minä vaiennan keskeltänne riemun ja ilon huudot, sulhasen äänen ja morsiamen äänen. Minä vaiennan jauhinkivien äänen ja annan lamppujen valon sammua. 

Babylonia eli Rooma on syyllinen kaikkiin niihin rikoksiin, jotka pitävät ihmiset tulevan uuden Jerusalemin ulkopuolella (22:15). Yksi suurimpia syntejä, joita Rooma teki, oli se, että se tappoi Jumalan profeettoja ja apostoleja, kuten Paavalin ja Pietarin. Ei ole siten ihme, että juuri Ilmestyskirjasta löydämme antiikin ajan kovimman kritiikin Rooman valtakuntaa kohtaan. 

Babylonian tuho (d) Äänet taivaasta: 19:1-8

Jakeissa 1-5 kuvataan monenlaisia ääniä, jotka ylistävät Jumalaa taivaassa, koska Hän tuhosi Babylonian eli Rooman. Jae 3 on Rooman ikuisuuden kritisoimista: ikuista on vain tuomion savu, joka muistuttaa sen tuhoutumisesta! Suuri kansanjoukko ylistää Jumalaa, koska nyt kun Babylonia on tuhottu, Jumalaa voidaan juhlia kaiken Kuninkaana (vrt. 17:18; 18:7). Samoin juhlitaan karitsan ja hänen morsiamensa häitä (vrt. 18:23). Teemat osoittavat eteenpäin luvun 21 sisältöön. Kristittyjen on ”tultava pois Babyloniasta”, että se voisi olla valmis olemaan karitsan morsian. Uusi testamentti kuvaakin monesti seurakuntaa Jeesuksen morsiamena (Ef. 5:25-27; 2. Kor. 11:2). 

Johannes ja enkeli: 19:9-10

Yleinen kuva eskatologisesta juhlasta (Matt. 8:11) kuvataan tässä hääateriana. Jae 9 on oiva muistutus todellisesta palvonnasta: Johannes ei missään tapauksessa saa kumartaa olentoa, joka ei ole Jumala. Näin ollen jos jopa Jumalan erityisten lähettiläiden palvominen on kielletty, kuinka paljon enemmän on kiellettyä palvoa maan päällistä petoa, joka on ottanut itselleen Jumalan paikan! Tämä on siten klassinen juutalainen oppi, jonka mukaan ainoastaan Jumala on arvollinen vastaanottamaan ihmisen palvontaa. Tästä syystä on radikaalia lukea siitä miten karitsa on yhdessä (Isä)Jumalan kanssa vastaanottamassa palvontaa taivaassa (5:9-14; 22:3). 

SIIRTYMÄ BABYLONIASTA UUTEEN JERUSALEMIIN 19:11-21:8

Taivaasta tuleva ratsastaja ja hänen voittonsa: 19:11-21

Taivaassa auki oleva ovi viestii uudesta näystä. Tähän saakka Johannes on kuvannut maan päällä meneillään olevia asioita taivaallisesti perspektiivistä ja paljastanut Rooman todellisen luonteen. Nyt taivas avautuu ja totuus tulee kaikille ilmeiseksi. Illuusion ja propagandan on väistyttävä, samoin kaikkien niiden, jotka ovat kiinni niissä. Itse Totuus tulee nyt alas taivaasta valheen täyttämän maan päälle! Jeesus on taivaallinen Soturi, joka tulee voittamaan sodan (j. 19) ja hän on myös taivaallinen Tuomari, joka tuomitsee vääryydentekijät (j. 11). Jae 11 viittaa Jesajan kirjan luvun 11 messiasprofetiaan. Jae 13 on mielenkiintoinen, koska Jeesuksen viitta on jo veressä ennen kuin taistelu edes alkaa! Tämä on jälleen yksi osoitus siitä miten Jeesus on uhrannut itsensä: veri on hänen omaa vertaan (1:5; 5:9; 7:14; 12:11). Marttyyrit toimivat nyt Karitsan armeijassa (j. 14). Jakeen 15 taustalla on sekä Psalmi 2 että Jesajan kirjan jakeet 63:1-6. Siinä kun jakeessa 12 Jeesukseen oli kirjoitettu nimi, jota kukaan ei tiennyt, jakeessa 16 mainitaan kaikkien nähtävillä oleva nimi, joka kertoo kuka hän on: kuningasten Kuningas ja herrojen Herra. Jakeiden 17-18 lintujen kutsuminen perustuu Hesekielin kirjan jakeisiin 39:17-20. Kyseessä on hirvittävä parodia hääateriasta, joka onkin nyt vihollisten kaatunut armeija! Samalla tavalla kuin pakanakansat vastustustavat Israelin kuningasta Psalmissa 2, peto ja maan kuninkaat nousevat vastustamaan palaavaa Jeesusta (muista 16:14). Jakeen 20 tulinen järvi tarkoittaa myös toista ja lopullista kuolemaa (20:14). Se tulee olemaan epäpyhän kolminaisuuden, lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan kohtalo. 

Tuhatvuotinen valtakunta: 20:1-10

Tämä jaejakso on ollut kovan debatin kohteena vuosisatojen ajan. Näkemystä, jossa uskotaan kirjaimelliseen tulevaan tuhatvuotiseen valtakuntaan, kutsutaan millennialismiksi tai kiliasmiksi. Ajatus 1000 vuodesta esiintyy jo Psalmissa 90:4. Joissain Ilmestyskirjan aikaan kirjoitetuissa juutalaisissa apokalypseissä esiintyy odotus väliaikaisesti messiaanisesta hallinnasta maan päällä ennen luomakunnan uudistamista (2. Apok. Baaruk 40:4; 4 Esra 7:28-29). Johannes käyttää samaa traditiota, mutta soveltaa sen omalla tavallaan. Samalla tavalla kuin lohikäärme oli aiheuttamassa ongelmia jo ennen pedon esiinnousua, se jatkaa ongelmien aiheuttamista pedon kukistumisen jälkeen. Juuri lohikäärme on perimmäinen pahuus, josta peto oli vain maanpäällinen ilmenemismuoto. Luvussa 12 se heitettiin taivaasta maan päälle, nyt se heitetään syvyyteen. Valtakunta on nyt otettu pois pedolta ja siinä kun hänen aikansa oli 3,5 vuotta, kristityt voivat hallita kokonaiset 1000 vuotta. Tätä jaejaksoa ei tarvitse lukea kirjaimellisesti, vaan se on mahdollisesti symbolinen kuvaus kristittyjen korotuksesta. Jakeet 7-10 nojaavat Hesekielin kirjan lukuihin 38-39, jossa kaukaiset maat saapuvat ja hyökkäävät Jumalan kansaa vastaan, mutta taivaasta tuleva tuli tuhoaa heidät.

Kuolleiden tuomitseminen: 20:11-15

Tämä tuomio on eri kuin jakeissa 19:17-21 kuvattu, koska nyt on kysymys koko maailman ihmisten tuomiosta. Nähtävästi valkoinen valtaistuin, josta käsin Jumala tulee tuomitsemaan maailman, on eri kuin se valtaistuin, jolla Jumala istuu luvuissa 4-5. Jumalan todellisuus on niin vahva, että jopa taivas ja maa pakenevat hänen läsnäoloaan. Taivaallisiin kirjoihin on viittauksia jo Danielin kirjassa (7:10; 12:1-2). Ajatus ihmisten tuomitsemisesta ”tekojensa mukaan” on vahvasti esillä jo Vanhassa testamentissa (Ps. 62:12; Snl. 24:12; Job 34:11; Jer. 17:10) ja se on vahvasti esillä myös Uudessa testamentissa (Matt. 16:27; Room. 2:6; 1. Piet. 1:17; Ilm. 22:12). Kyse on siitä onko ihminen toiminut Jumalan asialla, vai ilman Häntä. Tämä ei ole ristiriidassa armon kanssa ja sen kanssa, että elämän kirjassa olevien henkilöiden synnit on sovitettu. Meri, kuolema ja tuonela painottavat sitä, että kaikki kuolleet ovat tuomiolla. 

Uusi taivas ja uusi maa: 21:1-4

Jo Jesaja julisti Jumalan sanoina ”Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen” (65:17). Sana ”uusi” painottaa eskatologista muutosta: kyse ei ole siitä, että Jumala potkii vanhan maailman pois ja luo kokonaan uuden (tyhjästä), vaan kyse on vanhan maailman radikaalista uudistamisesta (vrt. mitä Paavali sanoo 2. Kor. 5:17). Meren katoaminen viitannee alkukantaiseen kaaosmereen, josta mm. Peto nousi esiin (13:1). Tarkoitus on painottaa sitä, että uudistetussa luomakunnassa ei voi enää nousta esiin minkäänlaista pahuutta. Uusi Jerusalem saa osakseen paljon huomiota luvun edetessä. Jakeen 3 maininta Jumalasta, joka nyt asuu kansansa keskellä viittaa moneen Vanhan testamentin lupaukseen (Hes. 37:27-28; Sak. 8:8), aikaan, kun monet muutkin kansat pääsisivät osalliseksi tästä siunauksesta (Sak. 2:10-11, ks. Jes. 19:25; 56:7; Aam. 9:12). Koska seurakunta on vienyt loppuun evankeliumin julistamisen, kaikki kansat pääsevät tästä osalliseksi. Kyynelten pois pyyhkiminen on luvattu jo Jesajan kirjassa (25:7-8). Juuri se tosiasia, että Jumala on nyt laskeutunut taivaasta maan päälle, tekee tästä luomakunnasta ”uuden”.

Jumala puhuu: 21:5-8

Jumala on viimeksi puhunut jakeessa 1:8. Nyt Hän puhuu toisen kerran. Molemmissa kohdissa Hän sanoo olevansa Alfa ja Omega, ensimmäinen ja viimeinen. Vanhaa luomakuntaa ei korvata, mutta se ei myöskään voi uudistaa itse itseään, vaan Jumalan itsensä täytyy tehdä se. Elämän vesi kuvaa uudistetun luomakunnan antamaa ikuista elämää (ks. myös 7:17; 22:1; Jes.  49:10). Jakeessa 7 on kirjan kahdeksas lupaus sille joka voittaa (ks. luvut 2-3). 

UUSI JERUSALEM, KARITSAN VAIMO: 21:9-22:9

Kaupungin yleisesittely: 21:9-14

Tämän jaejakson alku (j. 9-10) on rinnakkaiskohta jakeille 17:1-3 samalla tavalla kuin jakeet 22:6-9 on rinnakkaiskohta jakeille 19:8-10. Tämä osoittaa, että Johannes haluaa meidän lukevan kertomusta Babyloniasta ja uudesta Jerusalemista rinnakkain, vaihtohtoisina todellisuuksina. Maininta vuoresta nojaa Hesekielin kirjan jakeeseen 40:2, mutta se perustuu myös ajatukseen kosmisesta vuoresta, joka sijaitsee maan keskellä paikkana, jossa Jumala ja ihmiset voivat kohdata, paikkana, jossa paratiisi sijaitsi (Hes. 28:14). Jesajan mukaan tämä paikka kunnostettaisiin (11:9; 65:25) ja paikkaa verrattiin joskus Siionin vuoreen (Ps. 48:2). Siellä lopunaikojen temppelin, jonne kansat tulvisivat, kerrotaan sijainneen (Jes. 2:2). Siinä kun ihmiskunta on synnissään pyrkinyt ulottamaan valtaansa maasta taivaaseen saakka (1. Moos. 11 + Rooma Ilmestyskirjassa), taivas ja maa voivat todella yhdistyä silloin, kun uusi Jerusalem laskeutuisi alas taivaasta maan päälle. Lukumäärä 12 toistuu jatkuvasti kertomuksessa painottaen Jumalan kansaa Israelina (j. 12-14, 16, 19-22; 22:2). Ajatus Israelin heimojen nimistä kaupungin porteista perustuu Hesekieliin (48:30-34). 

Kaupungin muurit ja portit: 21:15-21

Kaupungin mittaamisesta ks. Hes. 40:3. Kaupunki kuvataan kuution muotoisena, 12 000 stadionmittaa suuntaansa. Siinä kun pedon luku 666 on kolmioluku, Jumalan kansan luku 144 on neliöluku (12×12, ks. 7:4-8; 14:1; 21:17). Kaupunki on kuutio, koska sen tarkoitus on symboloida ilmestymajan/temppelin kaikkeinpyhintä, joka oli myös kuution muotoinen (1. Kun. 6:20). Myöhemmin meille selviää, että kaupungissa ei ole lainkaan temppeliä (21:22). Näin siksi, että kaupunki on itsessään temppeli, ikään kuin suuri kaikkeinpyhin. Jakeella 17 on mielenkiintoinen linkki jakeeseen 13:18. Muuri on 144 kyynärää paksu, mitattuna ihmismitalla, jota enkeli käytti. Pedon luku oli 666, ja sitä kuvattiin ihmisen lukuna. Samalla tavalla kuin keisari Neron numeerinen arvo herpean aakkosille on 666 (kolmioluku), enkelin numeerinen arvo on 144 (neliöluku). Tässä laitetaan vastakkain kieroutunut ihmissuku, joka on lähtenyt palvomaan petoa ihmissuvun kanssa, joka on korotettu enkeleiden tasolle. Jakeet 19-21 paljastavat, että koko kaupunki on rakennettu materiaaleista, joita kuvattiin olleen paratiisissa (1. Moos. 2:11-12; Hes. 28:13). 12 säihkyvää kiveä ovat samat, joiden mainitaan olleen kiinnitettynä ylipapin rintapanssariin (2. Moos. 28:17-20) ja samat kivet mainitaa Hesekielin kirjassa (28:13). Juutalaisen tradition mukaan ylipapin rinatapanssarin jalokivet olivat tulleet suoraan paratiisista. Jesaja (54:11-12) oli ennustanut, että tuleva Jerusalem tultaisiin rakentamaan jalokivistä. Tämä kaupunki on siten samanaikaisesti Eedenin puutarha ennallistettuna. 

Jumalan kirkkaus Hänen temppeli-kaupungissaan: 21:22-27

Vaikka kaupunki kuvataan monella tavalla samanlaisesti kuin mitä löydämme Vanhan testamentin teksteistä (Jes. 52:1; 54:11-12; 60; Hes. 40:2-5; 47:1-12; 48:30-34; Sak. 14:6-21, ks. myös Tob. 13:16-17), suurin eroavuus on siinä, että kaupungissa ei ole lainkaan temppeliä. Hesekiel nimitti kaupunkia nimellä ”Herra on täällä” (48:35) ja Sakarja kuvasi kaupunkia yhtä pyhänä kuin temppeli (14:20-21) antaen olettaa, että kaupunki ajaisi temppelin roolia. Kuitenkin ainoastaan Ilmestyskirja mainitsee suoraan, ettei tämä kaupunki tarvitse temppeliä, koska Jumalan läsnäolo on siinä läsnä suoraan ja täydellisesti. Sen temppelinä on nyt Jumala ja karitsa (j. 22). Mitä tulee jakeeseen 23, jo Jesaja oli ennustanut näin:

Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona eikä kuu kirkasta sinun teitäsi, vaan Herra on sinun ikuinen valosi ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi. Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt. (60:19-20)

Samalla tavalla Jesaja näki miten kansat tulisivat osalliseksi uudesta Jerusalemista (60:3). Profeetat kuvasivat monesti sitä miten pakanat tekisivät pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin (Jes. 2:2-3; 60:4-17; Sak. 14:16). Koska koko paikka on itsessään temppeli, sinne ei voi päästä mitään epäpyhää (j. 23). 

Jumalan valtaistuin kaupungissa: 22:1-5

Elämän veden virta, joka virtaa Jumalan valtaistuimesta kaupunkiin, on jälleen yksi temppeliteema, koska Hesekielin näyssä tämä virta tulee suoraan temppelista (47:1, ks. myös Sak. 14:8). Uudistetun luomakunnan ikuinen elämä virtaa Jumalasta itsestään. Samalla tavoin kuin Hes. 47:12:ssa virta saa aikaan elämää antavia hedelmäpuita, tämä virta antaa elämää elämän puulle, joka on virran molemmilla puolilla. Tämä on taas yksi viittaus luomiskertomuksen paratiisiin (1. Moos. 2:9; 3:24). Puun symboliikassa näkyy viittaus sekä Jumalan liittokansaan (kahdettoista hedelmät) että muiden kansojen osallisuuteen (kansojen tervehtymiseksi). Jae 3 on lainaus Sakarjan kirjan jakeesta 14:11. Tarkoitus on painottaa sitä, että Jumala ei enää rankaise pakanakansoja, koska ne ovat nyt tulleet osalliseksi Hänen uudesta kaupungistaan. Kaupungin kuvaus huipentuu Jumalan valtaistuimen kuvaukseen. Maallisessa temppelissä kansan ylipappi kantoi Jumalan pyhää nimeä otsassaan ja käveli kerran vuodessa kaikkeinpyhimpään uhratakseen uhrin kansan puolesta Jumalan kasvojen edessä. Nyt kun koko paikka on yksi kaikkeinpyhin, tämä etuoikeus Jumalan pyhän nimen kantamiseen otsassaan kuuluu kaikille paikan asukkaille. He saavat jopa nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin, joka ei ennen tätä ole ollut mahdollista (2. Moos. 33:20-23; Tuom. 6:22-23; 1. Kor. 13:12). Koska juuri kasvot paljastavat henkilön identiteetin, Jumalan kasvojen näkeminen paljastaa täydellisesti sen kuka Jumala on. Jumalan omat tulevat olemaan sekä pappeja (heillä on Hänen nimi otsassaan), mutta he tulisivat olemaan myös kuninkaita, koska he saavat hallintavallan (ks. myös 1:6; 5:10; 2:21). Jumalan valtakunta on hyvin erilainen kuin pedon valtakunta, koska tarkoitus ei ole alistaa muita, vaan hallita yhdessä. 

Johannes ja enkeli: 22:6-9

Tämä jaejakso on rinnakkainen jakeiden 19:9-10 kanssa, joka osoittaa, että uuden Jerusalemin kuvaaminen päättyy (samalla tavalla 19:9-10 päättää kuvauksen Babyloniasta). Jaejakso muistuttaa myös jakeita 1:1-3, joka on puolestaan merkki siitä, että kirja alkaa päättyä. ”Nämä sanat” jakeessa 6 viittaavat koko kirjan sanomaan. Jakeessa 7 on Jeesuksen sanat, joka vakuuttaa palaavansa pian takaisin (vrt. 2:16; 3:11; 22:12, 20). Jakeessa on myös uusi autuaaksijulistus ja se on sama kuin jakeessa 1:3. 

EPILOGI 22:10-21

Enkelin ohjeet: 22:10-11

Jakeen 10 käsky on vastakkainen sille, joka annettiin Danielille (12:4). Daniel, joka kirjoitti satoja vuosia ennen lopunajan saapumista, sai käskyn lukita sanoman, koska sen aika ei vielä ollut. Johanneksenkin saama sanoma oli aiemmin sinetöitynä (5:1), mutta se on nyt paljastettu kaikille, koska ”aika on lähellä”. Jakeen 11 mielenkiintoinen kehotus viittaa Hesekielin kirjan jakeeseen 3:27: ”Kuulkoon, joka kuulee, ja olkoon kuulematta, joka ei kuule; sillä he ovat uppiniskainen suku”. Sanoma tulisi kirvoittamaan kahdenlaista reaktiota. Parannuksen teko kuvataan kirjassa kuitenkin mahdolliseksi. 

Profeetallinen sanoma: 22:12-13

Monissa kohdin epilogia Jeesus puhuttelee kuulijoitaan suoraan, niin myös tässä (myös luvut 2-3; 16:15). Jakeen 12 lupaus viittaa Jesajan kirjan jakeeseen 40:10. Jeesus myös kykenee sanomaan itsestään saman asian kuin Jumala: hän on A ja O, alku ja loppu (1:8; 21:6). 

Autuaaksijulistus: 22:14-15

Tämä on seitsemäs ja siten kirjan viimeinen autuaaksijulistus: painopiste on osallisuus uuteen Jerusalemiin. Vaatteiden peseminen viittaa jakeeseen 7:14: Ilmestyskirjassa puhutaan ikään kuin kaikki uskovat tulisivat kuolemaan uskonsa puolesta (vaikka näin ei todellisuudessa tapahdu, joskin se oli aivan konkreettinen vaara). Koirat on viittaus epäpuhtauteen (Snl. 26:11; Jes. 66:3; Matt. 7:6; 2. Piet. 2:22) ja se vastaa jakeen 21:27 epäpuhtaita. 

Kirjoituksien todistus: 22:16

Jeesus antaa itsestään todistuksen Raamatun teksteistä samoin kuin jakeessa 1:7.  Molemmissa teksteissä on tarkoitus vahvistaa messiaanista odotusta, jonka mukaan Messias toisi pakanat osaksi Jumalan valtakuntaa. ”Daavidin juurivesa” viittaa Jesajan kirjan jakeeseen 11:10. ”Kirkas aamutähti” (samoin 2:28) puolestaan viittaa 4. Mooseksen kirjan jakeeseen 24:17, joka oli tunnettu messiasprofetia ensimmäisellä vuosisadalla, joskin maininta kirkkaasta viittaa Jesajan kirjan jakeeseen 60:3. Kaikissa teksteissä on kyse pakanoiden saamasta osallisuudesta Jumalan kansaan. Tämä voi toteutua seurakunnan uskollisen todistuksen kautta, kun he saarnaavat evankeliumia kansoille hinnasta välittämättä. 

Kutsu elämän veden lähteelle: 22:17

Jae on mahdollista lukea kahdella eri tavalla. Koska jakeessa 12 Jeesus sanoi tulevansa pian takaisin, jakeen 17 kaksi ensimmäistä kutsua ”tule” on suunnattu hänelle. Kolmas ”tulkoon” on puolestaan suunnattu ihmisille. Toisaalta kolminkertainen tule-pyyntö heijastaa Jesajan kirjan jaetta 55:1. Henki tarkoittanee tässä jakeessa samaa kuin jakeissa 2:7, 11, 17, 29; 3:6, 13, 22; 14:13 eli Henki puhuu kristittyjen profeettojen kautta. Morsian on taas Jumalan eskatologinen kansa, joka on valmis Sulhasen saapumiseen (vrt. 19:7-8; 21:2). Kaikkia haastetaan juomaan elävää vettä, jota Jumala tarjoaa ihmisille (21:6). 

Varoitus kirjan sanoman koskemattomuuteen liittyen: 22:18-19

Antiikin ajan kirjat olivat monesti monenlaisten muokkausten kohteena eri kirjureiden käsissä. Erityisesti juutalaisia ja kristillisiä Raamatun ulkopuolisia apokalypsejä muokattiin melko paljon. Nämä jakeet viittaavat samalla 5. Mooseksen kirjaan:

Kuulkaa siis, israelilaiset, nyt ne lain käskyt ja säädökset, jotka minä teille opetan. Noudattakaa niitä, niin saatte elää ja voitte ottaa haltuunne sen maan, jonka Herra, teidän isienne Jumala, teille antaa. Älkää lisätkö mitään näihin käskyihin älkääkä poistako niistä mitään. Pitäkää Herran, Jumalanne, käskyt, jotka minä teille annan. (4:1-2)

Noudattakaa tarkoin kaikkia niitä käskyjä, jotka minä annan teille. Älkää lisätkö niihin mitään älkääkä poistako niistä mitään. (13:1)

Erityisesti väärät profeetat, jotka katsoivat epäjumalanpalvontaa sormien läpi, olivat Johanneksen mielessä vaarallisena joukkona, jotka voisivat sorkkia kirjan sanomaa. 

Profeetallinen sana ja vastaus: 22:20

Tämä jae viittaa koko kirjan sisältöön ja se viittaa jakeeseen 1:2. Tämä on seitsemäs ja viimeinen kerta, kun Jeesus sanoo olevansa tulossa takaisin (2:5, 16; 3:11; 16:15; 22:7, 12). Johanneksen vastaus tähän on amen eli totisesti! Jakeen loppu on kreikankielinen käännös arameakielisestä sanasta maranatha, joka on toive siitä, että Herra palaisi takaisin (ks. 1. Kor. 16:22). Tämä toive/lausahdus on ollut käytössä varhaisessa seurakunnissa sen varhaisimmista päivistä saakka.

Kirjeen lopetus: 22:21

Kirjeen lopetus muistuttaa Paavalin kirjeiden lopetusta. Se toimii myös jakeiden 1:4-5 vastaparina. 

 Viitteet: 

1 Taulukko otettu teoksesta Wilson, Mark. W. 2002. ”Revelation.” Teoksessa Zondervan Illustrated Bible Backgrounds Commentary. Ed. Clinton E. Arnold. Zondervan.