Kirjoittaja Janne Saarela

2017

Johdanto

Maailma voi joskus näyttää tylsältä paikalta. Näin erityisesti silloin jos arkirutiinit seuraavat toinen toistaan päivä toisensa jälkeen kaiken pysyessä ennallaan. Asiat voivat kuitenkin muuttua varsinkin jos avautuu tilaisuus tarkastella maailmaa uudenlaisesta näkökulmasta, kuten mikroskoopin kautta. Sama huomio pätee toisten kohdalla teleskooppehin, jotka tuovat taivaalla lojuvat valtavat valopallot lähemmäksi ja todellisemmaksi.

Jeesuksen opetuslapset tuskin elivät kovin kuivaa arkea, koska meno Jeesuksen seurassa oli monesti hyvin railakasta — joskus Jeesus ajautui uskonnollisiin debatteihin, joskus hän katosi vuorille rukoilemaan, joskus hänen luokseen jonotti sairaita toisensa jälkeen ja joskus hautajaiset vaihtuivat ilojuhlaksi. Muutama opetuslapsi kuitenkin pääsi lyhyen hetken verran ns. mikroskooppihetkeen, kun heille avautui aivan uudenlainen kuva Jeesuksesta. Tarkastelemme tätä kertomusta nyt hieman tarkemmin. Näin asiaa kuvaa evankeliumissaan Markus:

2 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä 3 ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan. 4 Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. 5 Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” 6 Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan. 7 Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” 8 Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. 9 Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus varoitti heitä kertomasta näkemäänsä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika olisi noussut kuolleista. 10 He pitivät Jeesuksen sanat mielessään ja pohtivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen saattoi merkitä. 

11 Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Eivätkö lainopettajat sano, että Elian pitää tulla ensin?” 12 ”Elia tuleekin ensin”, hän vastasi, ”ja panee kaiken taas kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa? 13 Kuulkaa, mitä sanon: Elia on jo tullut! Ihmiset vain tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu.”

(9:2-13; 1992-käännös)

Suurempi kokonaisuus

Jeesus on siis kolmen lähimmän opetuslapsensa kanssa vuorella. Kyseessä on todennäköisesti Hermon-niminen vuori Galileassa, hieman pohjoiseen Kesarean Filippistä, vaikka tätä ei voida tietää varmuudella. (Ainakin se oli korkeampi kuin muut paikalliset kukkulat, 2826m.) Lukijan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen missä kohden evankeliumin kerrontaa tämä kohtaus tapahtuu. Muutama suurempi huomio voidaan nostaa esiin. 

Ensinnäkin kirkastusvuorikokemus on olennainen linkki Jeesuksen Galilean toiminnan ja Jerusalemin matkan välissä. Jeesus on  evankeliumin kahdeksassa ensimmäisessä luvussa osoittanut voimansa erilaisten voimien ylitse, oli kyse sitten sairaudesta, kuolemasta, riivaajista, synnistä tai luonnonilmiöistä. Mutta nyt kertomus on saanut uudenlaisen suunnan, koska Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Kristukseksi, joka taas johti Jeesuksen uudenlaisiin ohjeisiin: Jeesus on kulkemassa kohti kärsimystä ja kuolemaa. Oli siten todellinen vaara, että Jeesuksen toiminta näytti opetuslapsien silmissä epäonnistuvan. Jumala kuitenkin osoitti, että Jeesus oli hänen agenttinsa suunnitelmiensa loppuunsaattamisessa. Kirkastuvuorikokemus oli osaltaan luomassa uskoa hänen lähimpiin seuraajiinsa. 

Toiseksi luvussa 8 Markus kertoi miten Jeesus paransi sokean miehen. Kummallista kyllä, Jeesus ei kuitenkaan onnistu parantaman sokea miehen näköä kertaheitolla, vaan tilanne vaatii ns. tuplakosketuksen (8:22-26). Lukija voi aiheellisesti kysyä onko tämä vahinko. Toimiiko kertomus samalla myös symbolisena merkkinä siitä, että opetuslapset ovat sokeita, jotka eivät kertaheitolla ymmärrä kenen kanssa he ovat tekemisissä ja miten Jeesus on tuomassa Jumalan valtakunnan maan päälle? Kirkastusvuorikokemus on ainakin kolmelle heistä yksi ”ylimääräinen kosketus”, jotta he voisivat ymmärtää. 

Kolmanneksi on myös ehkä tärkeä huomata, että tapahtuma ei ollut siinä mielessä erikoinen, koska pelkästään Vanhassa testamentissa on olemassa kertomuksia, jossa ”peite otetaan pois” sillä seurauksella, että todellisuus tulee näkyviin hyvin konkreettisesti. Profeetta Elisa mm. rohkaisi kanssaan olevaa miestä pelon keskellä ja pyysi Jumalaa avaamaan hänen silmänsä. Seuraus:

Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään. (2. Kun. 6:17)

Nyt siis käsillä on hieman samantapainen tilanne, kun todellisuus aukeaa uudella tavalla. 

Olen myös pannut merkille, että yksi asia täytyy todeta kertomuksesta puhuttaessa. Kertomuksessa ei nimittäin ole millään tavalla kysymys ”Jeesuksen jumaluuden osoittamisessa”. Markus on toki tehnyt selväksi aloitusjakeissaan, että itse JHWH saapuu ja Hän saapuu nimenomaan Jeesuksessa (1:1-3). Mutta kirkastusvuorikertomus ei painota tätä asiaa. (Jos Jeesuksen olomuodosta lähdetään vetämään tällaisia johtopäätöksiä, me joutuisimme vaikeuksiin Elian ja Mooseksen kanssa, jotka myös ovat hyvin kummallisessa olotilassa.) Pikemminkin painopiste on Jeesuksen messiaanisuudessa. Mooses ja Elia ovat kumpikin osaltaan tasoittaneet tietä tulevalle ajalle, joka on nyt saapunut Jeesuksessa, Israelin messiaassa. Juuri Jeesuksen kautta Jumala vie suunnitelmansa päätökseen. On totta, että Jeesusta kutsutaan termillä ”Jumalan Poika” (jae 7). Monille lukijoille tämä termi tarkoittaa aina Jumaluuden toista persoonaa heijastellen 300-400-lukujen kirkolliskokouksien lopputulemia (jotka itsessään olivat aivan oikeita), mutta tämä ei ollut Jeesuksen aikaisten juutalaisten mielessä. Termi ”Jumalan Poika” on tuttu Vanhasta testamentista, jossa nimenomaan Israel ja/tai kansan kuningas on Jumalan Poika. Jeesus on todellinen israelilainen ja sen kuningas ja hän vie kansansa kertomuksen huipennukseen.

Kertomus itse

Kertomus alkaa jakeesta 9:2, mutta jakeessa 1 Jeesus on puhunut Jumalan valtakunnan tulemisesta kirkkaudessa. Tämä kertomus painottaa erityisesti jakeessa 12, että vaikka valtakunta tulisikin suuressa voimassa, se voisi tapahtua vain messiaan kärsimyksen ja kuoleman kautta. Tässä meillä on siis todellinen paradoksi! 

Lukija, joka on tehnyt läksynsä Vanhan testamentin kanssa voi huomata, että 2. Mooseksen kirjan luku 24 on huomattavan samankaltainen kuin tämä kertomus. Mooses nousee vuorelle kolmen miehen kanssa ja jatkaa matkaa edelleen ylemmäs Joosuan kanssa (joka on hepreankielellä sama nimi kuin Jeesus…). Täällä Jumala puhuu pilvestä ja Jumalan kirkkaus täyttää vuoren. Yhtymäkohta on selvä. Itse asiassa tästä kertomuksesta löytyy jopa samat ”kuusi päivää”, jotka Markus mainitsee jakeessa 2. Voitaisiin myös sanoa, että siinä kun Mooses nousi vuorelle Israelin kansan johtohenkilöiden kanssa, Jeesuksella on mukaan osa uusista kansan johtohenkilöistä: Pietari, Johannes ja Jaakob (ks. 5:37; 13:3; 14:33). Jeesuksen opetuslapset olivat nimittän uudistetun Israelin uudet päällysmiehet (Matt. 19:28). 

Vuorella ollessaan Jeesuksen ulkomuoto muuttuu vaatteita myöden. Lumenkirkkaat vaatteet on tuttu kuva erityisesti Danielin kirjan näystä (7:9). Markus painottaa tässä yksinkertaisesti sitä, että mikään luonnollinen ilmiö ei riitä selitykseksi (kukaan maanpäällinen henkilö ei voinut puhdistaa vaatteita näin kirkkaiksi). Kysymys oli taivaallisen todellisuuden laskeutumisesta. 

Jakeen 4 maininta on hieman kummallinen, koska lukija odottaisi maininnan Mooseksesta tulevan ennen Eliaa. (Jakeessa 5 heidän järjestys kuitenkin vaihtuu.) Monesti koko kertomusta on tulkittu siten, että Mooses edustaa tässä lakia ja Elia profeettoja. Tällainen tulkinta ei kuitenkaan tee oikeutta tekstille. Juuri Elian ja Mooseksen mainittu järjestys sotii tätä vastaan. Lisäksi Elia ei koskaan edes kirjoittanut nimeään kantavaa profeettakirjaa. Juutalaisille Elia oli pikemminkin henkilö, jota odotettiin jollain tavalla takaisin eskatologisena aikana. Tällainen odotus selittää tietyt viittaukset Eliaan pitkin evankeliumia (6:15; 8:28). Lisäksi erityisesti samarialaiset odottivat Mooseksen kaltaisen profeetan nousemista (5. Moos. 18:15-19). Painopiste on siis tässä erityisesti messiaanisen ajan saapumisessa. Sekä Elian että Mooseksen läsnäolo ovat symboli siitä, että aika on koittanut. Mutta todellinen messias on tietenkin Jeesus.

Sivumainintana voidaan huomauttaa, että sekä Mooses että Elia katoavat maan päältä hyvin eriskummallisesti: Elia viedään tulivaunuilla taivaseen ja Mooses ei koskaan palannut vuorelta, eikä hänen ruumistaan löydetty (2. Kun. 2:11; 5. Moos. 34:5-6). Molemmat myös kokivat hylkäämisen kansan taholta, tavalla tai toisella, aivan kuten Jeesus.

Luukas lisää tässä kohden olennaisen tärkeän lauseen:

He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa. (9:31)

Poismenoksi käännetty sana on todellisuudessa ἔξοδος (eksodus). Oletko kenties kuullut sen jossain? Aivan oikein. Se on 2. Mooseksen kirjan kreikankielinen nimi ja termillä viitattiin yleisesti hetkeen, kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Jeesus oli tuomassa uuden exoduksen. Ja nyt kyse oli paljon suuremmasta asiasta! 

Kansan vapauttaminen synnin kahleista tapahtuisi kuitenkin tavalla, jota juuri kukaan ei odottanut. Jeesus ei ole kävelemässä valtaistuimelle toisin kuin opetuslapset odottavat. Hän on kulkemassa ristille! Risti oli toki tie kohti toisenlaista valtaistuinta ja korotusta, mutta kärsimys oli välttämätöntä. Ja on ironista miten asiat ovat muuttuneet. Opetuslapset halusivat (maanpäällisen)valtakunnan, mutta eivät ristiä. Nykyään uskovat haluavat kyllä ristin, mutta eivät (maanpäällistä)valtakuntaa. Jolla on korva, se kuulkoon.

Jakeet 5-6 ovat mielenkiintoiset. Ensinnäkin tämä on ensimmäinen kohta evankeliumissa, jossa Jeesusta kutsutaan rabbiksi eli opettajaksi. Pietari ei tajua lainkaan mistä on kysymys ja siksi hän myös ehdottaa hyvin kummallista ratkaisua tilanteelle. Hän haluaisi lähteä rakentamaan majaa niin kuin hän oli useaan otteeseen tottunut kansan ilmestysmaja-juhlassa tekemään. Mooseksen laissa oli ilmoitettu:

Tätä juhlaa teidän tulee viettää Herran kunniaksi seitsemän päivää joka vuosi. Teidän on sukupolvesta toiseen aina noudatettava tätä määräystä: seitsemännessä kuussa on vietettävä lehtimajanjuhlaa. Kaikkien israelilaisten tulee silloin asua lehtimajoissa seitsemän päivää, jotta tulevatkin sukupolvet muistaisivat, että minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun toin heidät pois Egyptistä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 23:41-43)

Nehemian kirjassa kansa on kovassa täpinässä valmistelemassa tätä juhlaa:

He huomasivat Herran Moosekselle antamassa laissa määräyksen, että israelilaisten tulee seitsemännen kuun juhlan aikana asua lehtimajoissa. Silloin he kuuluttivat ja panivat kaikissa kaupungeissaan ja Jerusalemissa sanan kiertämään: ”Menkää vuorille hakemaan oliivipuun, villioliivin, myrtin, palmun ja muiden lehtevien puiden oksia ja tehkää niistä lehtimajoja, niin kuin on säädetty.” Kaikki lähtivät hakemaan lehviä, ja he rakensivat niistä kukin lehtimajan talonsa katolle tai pihalle. Lehtimajoja rakennettiin myös Jumalan temppelin esipihoille sekä Vesiportin ja Efraiminportin aukioille. Koko pakkosiirtolaisuudesta palanneiden joukko teki lehtimajoja ja asui niissä. Näin eivät israelilaiset olleet tehneet sitten Joosuan, Nunin pojan, aikojen, ja nyt vallitsi suuri riemu. (Neh. 8:14-17)

Pietarin ehdotus näyttää joka tapauksessa olettavan, että keskustelu Jeesuksen ja kahden muun kanssa kesti kauemmin kuin kertomus suoranaisesti antaa olettaa. 

Jae 7 kuvaa ääntä, joka kuuluu pilvestä: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Itse pilveen liittyy useasta ns. teofania eli se on läsnä tilanteissa, kun Jumala ilmestyy erityisellä tavalla (2. Moos. 13:21-22; 33:9-10; 40:34-38; 1. Kun. 8:10-11). Kertomus kuitenkin näyttää heijastavan enemmän yllämainittua tilannetta 2. Mooseksen kirjan luvussa 24, koska siellä Jumala puhui juurikin pilvestä (24:16; 24:18-25:1). Jeesuksen kastehetkellä Jumalan sanat tulivat Jeesukselle ”sinä olet minun rakas poikani” (1:11), mutta nyt tämä tieto jaetaan Jeesuksen opetuslapsillekin. Kuten aiemmin totesin, titteli Jumalan Poika liittyy erityisesti siihen, että Jeesus on Israelin messias eli kuningas. 

Mutta pian kaikki onkin jo ohi. Elia ja Mooses katoavat ja matka jatkuu alas vuorelta (jakeet 8-9). Sen sijaan, että olisi aika juhlia mahtavaa tunnekokemusta, Jeesus varoittaa ankarasti Pietaria, Jaakobia ja Johannesta puhumasta kenellekään ”ennen kuin Ihmisen Poika nousisi kuolleista”. Kolme kommenttia lienee paikallaan.

Ensinnäkin Jeesuksen kielto on hyvin ymmärettävissä. Hänen seuraajansa olivat valmiita tarttumaan miekkoihin, koska he eivät ymmärtäneet miten Jumalan valtakunta tulisi. Vääränlainen ymmärrys voisi johtaa vääriin toimenpiteisiin. Toiseksi, termi Ihmisen Poika juontaa juurensa Danielin kirjan luvusta 7, jossa Ihmisen Poika saa Jumalalta valtakunnan ja hän hallitsisi ikuisesti. Kertomus on siitä mielenkiintoinen, että Ihmisen Poika näyttäisi olevan Israelin uskollinen kansa, kun taas Jeesuksessa titteli viittaa yksilöön. Uuden testamentin laajemmassa mittakaavassa asia on helposti ymmärrettävissä, koska Jeesuksessa tiivistyy uusi Jumalan kansa. Hän on uskollinen israelilainen, joka tuo Jumalan valtakunnan maailmaan ja hän on todellinen ihmiskunta, jolla maailman hallitseminen alunperinkin annettiin. (Veli Paavali auttaa lukijaa ymmärtämään tarkemmin näitä asioita.) Kolmanneksi, opetuslapset eivät voineet ymmärtää puhetta ylösnousemuksesta, koska he tiesivät, että ylösnousemus tulee tapahtumaan (a) kaikille samanaikaisesti (b) historian lopussa — ei yhdelle henkilölle kesken historian! Jeesuksella oli pojille hihassaan monta yllätystä… He saattoivat vain pohtia mitä ihmettä Jeesus oikein tarkoittaa! (Tässä olemme muuten tekemisissä jälleen yhden historiallisen yksityiskohdan kanssa, joka vaatii selityksen. Miksi kukaan alkoi julistaa Jeesuksen ylösnousemusta jos sitä ei koskaan olisi tapahtunut?!) 

Jakeet 11-13 pitävät sisällään opetuslasten kysymyksen Elista. Elian tuleminen oli varma merkki pelottavasta Herran päivästä, kuten profeetta Malakia oli ennustanut (4:5). Opetuslasten kysymys ei kuitenkaan liity itse Kirjoituksiin, vaan oppineiden opetuksiin joita he olivat kuulleet. Juutalaiset tekstit todella sisälsivät opetusta Elian paluusta erityisesti rabbiinisissa teksteissä ja Sirakin kirjassa (luku 48), joka oli kirjoitettu reilu 100 vuotta ennen Jeesusta. Opetuslasten kokemus vuorella toi luonnollisesti mieleen tämän opetuksen, mutta he eivät tajunneet miten valtakunta voi tulla jos Elia ei ole vielä ilmestynyt. Jeesus näyttää hyväksyvän oppineiden opetuksen Elian tulosta. Mutta hän tekee pienen poikkeuksen sanoessaan, että Elia on jo tullut! Ja juuri siksi valtakuntakin on valmis tulemaan. Tätä ei kuitenkaan ymmärretty ja Elia otettiin vastaan väkivallalla. Jeesus viittaa Johannes Kastajaan, jonka kohtalo oli ikään kuin ennakkokuva siitä mitä tapahtuisi Ihmisen Pojalle. 

Huonosti perusteltu vaihtoehto

[* Dominic Crossan (191, 389) väittää, että Markus on käyttänyt lähteenään Pietarin evankeliumia, jota hän kutsuu ”ristin evankeliumiksi”. Tässä evankeliumissa on nimittäin kohtaus, jossa Jeesus tulee ulos haudastaan kahden taivaallisen hahmon saattelemana ja heitä seuraa puhuva risti. Crossanin mukaan Markus on heijastanut tämän kertomuksen omaan evankeliumiinsa luvun 9 alkuun ja kaksi taivaallista hahmoa ovat muuttuneet tässä rytäkässä Eliaksi ja Moosekseksi. Crossan on osa ns. Jeesus-seminaaria, joka edustaa hyvin radikaalia näkemystä Jeesuksesta toimien tutkimuksen äärimmäisessä vasemmassa reunassa.

En kuitenkaan voi pitää Crossanin näkemystä mitenkään vakavastiotettavana. Ensinnäkin näkemys, jonka mukaan Pietarin evankeliumi olisi varhaisempi kuin Uuden testamentin neljä evankeliumia on tutkijoiden ehdoton vähemmistönäkemys. Pietarin evankeliumi on saanut vaikutteita kanonista evankeliumeista, ei päinvastoin. Toinen ongelma on se, että Jeesuksen olomuoto on erilainen kuin kanonisissa kuvauksissa ylönousemuksen jälkeen. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeinen olotila ei ollut tällaista kirkkautta ja hohtoa kuin kirkastusvuorella. Kolmanneksi, ei ole uskottavaa, että Pietari kutsuisi Jeesusta termillä ”rabbi” ylösnousemuksen jälkeen. Neljänneksi, Pietarin kummallinen toiminta voidaan myös nähdä tukevan kertomuksen historiallisuutta. Miksi kukaan olisi keksinyt Pietarista näin kummallisen kertomuksen? Luonnollisin tulkinta on nähdä, että kertomus todella tapahtui ja se tallettui Markuksen evankeliumiin ja sitä kautta Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin.]

KIRJALLISUUTTA

Crossan, John. Dominic. 1991. The Historical Jesus: The Life of a Mediterranean Jewish Peasant. New York: HarperSanFrancisco. 

Evans, Craig. A. 2001. Mark 8:27-16:20. World Biblical Commentary. Volyme 34b. Nashville: Thomas Nelson Publishers. 

France, Richard. T. 2002. The Gospel of Mark. A Commentary on the Greek Text. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. 

Wright, Tom. 2004. New Testament for Everyone: Mark. Lontoo: SPCK.