Kirjoittanut Janne Saarela
Päivitetty 7.10.2017
Johdanto
Hyvin harvoin jonkun sanan kääntämisellä ja ymmärtämisellä Uudessa testamentissa on yhtä suuri ja tärkeä merkitys kuin Roomalaiskirjeen jakeessa 16:7 mainitulla apostoli Juniaalla. Tämä maininta esiintyy luvussa, jossa Paavali listaa kokonaista 27 henkilöä ja joista jopa 10 on naisia! [1] Harvoin myös internetin ihmeellisestä maailmasta voi löytää jopa suomenkielellä asiaan liittyvää väärää ja vanhentunutta informaatiota. Lyhyt katsaus eri käännöksiin, kommentaareihin ja muihin kirjoituksiin osoittaa, että jakeen kohdalla on ollut jo kauan meneillään raju kädenvääntö. Kysymys on siitä, että jakeessa esiintyvä Junia(s) mies vai nainen. Kiista on tärkeä, koska jos Paavali todella mainitsee kirjeessään naisapostolin, se johtaa monia arvioimaan uudelleen Uuden testamentin suhtautumista naisien mahdollisuuksiin tehdä erinäisiä asioita seurakunnassa. Mutta kuten Richard Bauckham (2002, 166) toteaa Junian tapaus on surullinen malliesimerkki sitä miten ennakkokäsitykset ovat ajaneet tutkijoita tekemään äärimmäisen huonoja käännöksiä/päätöksiä historian kuluessa.
Aapeli Saarisalon kirjaimellisena käännöksenä tunnettu käännös, ns. vanha käännös vuodelta 1938, Raamattu Kansalle -käännös ja hyvin tulkitseva teksti Elävä Uutinen kääntävät jakeen ajatuksella, että Junia on mies:
Tervehtikää Andronikosta ja Juniasta, heimolaisiani ja vankitovereitani, jotka ovat huomattuja apostolien keskellä ja jotka ovat jo ennen minua olleet Kristuksessa. (Aapeli Saarisalo -käännös)
Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle, heimolaisilleni ja vankeustovereilleni, joilla on suuri arvo apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa. (1938-käännös)
Tervehdys Andronikokselle ja Juniakselle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa. (Raamattu Kansalle -käännös)
Siellä ovat myös maanmieheni Andronikus ja Junias, jotka olivat vankilassa yhdessä kanssani. Apostolit arvostavat heitä suuresti – he olivatkin kristittyjä jo ennen minua. Lähettäkää terveisiä myös heille. (Elävä Uutinen)
Lisäksi jos lukija haluaa ”tarkastaa” asian Isosta Raamatun tietosanakirjasta (joka on hyvin yleinen tapa ”varmistaa” asioiden todellisuusperä ainakin monissa vapaiden suuntien seurakunnissa), hän saa lisää tukea edellämainittujen käännösten tukemiseksi. Teos nimittäin väittää, että jakeessa mainittu henkilö on Junias, joka on siten mies (1972, 2024).
Ne taas, jotka ovat lukeneet Bo Giertzin suomennettuja Uuden testamentin kommentaareja, saavat edelleen lisää panoksia lippaaseen väittäessään, että kyseessä on mies-apostoli Junias (Giertz 1987, 83). Erkki Koskenniemi toteaa lyhyessä nettitekstissään, että alkutekstin perusteella on mahdotonta sanoa, onko kyse miehestä vai naisesta, ja että miehen nimi Junianus saattoi lyhentyä muotoon Junias. Jälkimmäinen väite ei kuitenkaan pidä paikkansa, koska on osoitettu, että Junianus-nimi oltaisiin lyhennetty muotoon ”Jounas”, ei ”Junias” (Ks. Epp 2005, 43, joka viittaa John Torleyn analyysiin). Mitä tulee Koskenniemen väitteeseen, jonka mukaan ”viime kädessä ratkaisu joudutaan tekemään todennäköisyyksien perusteella” ei myöskään pidä paikkansa siitä yksinkertaisesta syystä, että naisen nimi ”Junia” oli äärimmäisen yleinen, kun taas miehen nimeä ”Junias” ei tunnettu. Samalla tavalla suomenkielessä voisimme sanoa, että emme paini todennäköisyyksien kanssa sen kysymyksen kohdalla onko ”Jarkko” miehen vai naisen nimi.
Mainittakoon suomenkielisistä teksteistä esimerkkinä vielä tunnetun Olavi Peltolan maininta aiheesta. Peltola nimittäin väittää nettisivuillaan virheellisesti, että vanhoissa käsikirjoituksissa Junia-nimi esiintyy kahdessa eri muodossa: feminiininä (eli naisena) ja maskuliinina (eli miehenä). Kyseessä olisi siis nainen Junia tai mies Junias. Osoitan myöhemmin, että tämä väite on silkka väärinkäsitys, vaikkakin tunnettu sellainen. Peltola on oikeassa siinä, että vanhoissa käsikirjoituksissa jakeen kohdalla on kaksi vaihtoehtoa, mutta hän ei ole tietoinen siitä, että nämä kaksi vaihtoehtoa ovat joko nainen Junia tai Julia!
Tässä tekstissä tarkoitukseni on hyvin selkeä: osoittaa tekstihistoriaan perehtymällä, että jakeessa mainittu Junia on varmuudella nainen. Näin ollen kaikki edellä mainitut suomenkieliset lähteet johtavat suomenkielisiä lukjioita harhaan asiassa, joka ei itse asiassa ole enää lainkaan tulkinnanvarainen.
Tekstin rakenne on seuraava. Ensimmäiseen 1200 vuoteen kaikille oli selvää, että Roomalaisikirjeen jakeessa 16:7 mainittu Junia on naisapostoli. 1200-luvulla Aegidius Roomalainen muutti Junian mieheksi, ja Martti Lutherin Uuden testamentin käännöksen kautta vuonna 1522 tämä tulkinta levisi laajalle. Nykyään tutkijat ovat palanneet aikaisempaan tulkintalinjaan, jonka mukaan Junia on nainen. (Myös kriittisen kreikankielisen edition komitea antaa tälle tulkinnalle A-lukutavan eli se on heidän mukaansa varma lukutapa, ks. Metzger s. 475-76.)
Room. 16:7
Junian sukupuoli ei ratkea suoranaisesti vetoamalla vanhoihin käsikirjoituksiin tai kielioppiin, vaikka ne antavatkin asiaan jonkin verran valoa. Ongelmia on synnyttänyt se, että Paavali kirjoitti nimen akkusatiivimuodossa (sanan loppupääte -on), jolloin se voi tarkoittaa joko miestä tai naista. Hedelmällisempi tapa selvittää asia on tutkia varhaisten kirjoittajien kommentteja ja tuon ajan kulttuurissa esiintyneitä nimiä.
Kreikankielessä oli myöhemmin mahdollista tehdä ero maskuliinisen ja feminiinisen sanan välillä. Erona toimii tällöin kirjainten yläpuolelle kirjoitettava korkomerkki. Alfan ylle kirjoitettu sirkumfleksi (Ἰουνιᾶν, Iounian) tekisi sanasta maskuliinin, jootan ylle kirjoitettu aksentti (Ἰουνίαν, Iounian) puolestaan feminiinin. Ongelma on kuitenkin siinä, että ensimmäisten vuosisatojen käsikirjoitukset on kirjoitettu majuskeleilla eli suurilla kirjaimilla (ΙΟΥΝΙΑΝ, IOUNIAN), eikä korkomerkkejä vielä käytetty. Myöhemmissä käsikirjoituksissa aina 600-luvulta eteenpäin korkomerkinnöistä tuli kuitenkin pysyvä tapa. Junia-sanan kohdalla kaikissa niissä käsikirjoituksissa, joissa esiintyy korkomerkintä, tekee nimestä feminiinin. Eldon Epp (2005, 100) viittaakin F. V. Reitererin ja P. Ederin tutkimuksiin vuodelta 1993, jossa he analysoivat noin 70:ä käsikirjoitusta todeten, että niissä kaikissa korkomerkki tekee nimestä feminiinin.
(Ikävä kyllä mm. Fitzmyerin kommentaari on johdattanut monia vääriin päätelmiin, koska hän nojaa virheellisiin tietoihin nimen maskuliinisuudesta, jotka esiintyivät aikansa kriittisissä editioissa, mm. Nestle-Aland26:ssa ja UBS3:ssa. Uudemmat kriittiset editiot ovat nyttemmin täysin luopuneet nimen maskuliinisen lukutavan esittelemisestä, koska sille ei ole minkäänlaisia perusteita käsikirjoituksissa. Sama kritiikki pätee tutkija Lampeen, jonka väitteisiin edellämainittu Koskenniemi rakentaa nyt vääriksi osoitettuja väitteitään. Ks. Epp, s 51.) [2]
Kreikankielisissä käsikirjoituksissa todella esiintyy nimen kohdalla yksi variantti eli vaihtoehtoinen lukutapa. Tämä on kuitenkin yleinen naisen nimi, Ἰουλία [Ioulia, Julia]. Tämä variantti löytyy viidestä kreikankielisestä käsikirjoituksista, kuten papyrus 46:sta, joka on peräisin noin vuosilta 150-200, ja joistain varhaisista käännöksistä. Latinankielisen käännöksen kautta variantti ”Julia” säilyi aina 1500-luvulle saakka. Tämä huomio osoittaa vahvasti siihen suuntaan, että kopioitsijat eivät nähneet Juniaa miehenä, koska ainoa vaihtoehto alkuperäiselle lukutavalle oli Julia. Mutta kuten Larry Hurtado (2005, 79) tiivistää tutkijoiden yleisen näkemyksen, varhaisuudestaan huolimatta variantti ”Julia” ei ole alkuperäinen lukutapa, vaan ”Junia”. (Belleville 2005b, 238-239; From 2014, 3, 23-24; Epp 2005, XI, 23-24, 30-31, 45-48; Payne 2009, 66.)
Tekstihistoria
Vaikka tässä tekstissä keskitytään ainoastaan Junia-nimen tekstihistoriaan, se on hyvä asettaa laajempaan kokonaisuuteen. Eldon Eppin (2005, 23-24) mukaan Juniasta voidaan tehdä kuusi selkeää päätelmää (lisään listaan Richard Bauckhamin 2002, 168 huomion seitsemänneksi):
1. Junia oli tyypillinen nimi sekä ylhäisten että alhaisten roomalaisten naisten keskuudessa. Pelkästään roomalaisissa lähteissä naisen nimi ”Junia” esiintyy yli 250x. (Esimerkiksi Suetoniuksen teoksessa 12:sta keisarista käy ilmi [s. 206], että keisari Caligulan vaimo oli nimeltään Junia.)
2. Kristityt kirjoittajat ymmärsivät sanan Ἰουνιαν (Iounian) Juniana (eli naisena) satojen vuosien ajan, ilman poikkeusta.
3. Ἰουνιαν (Iounian) oli ainoa muoto kreikankielisissä editioteksteissä aina Erasmuksesta (1516) Erwin Nestlen 13. editioon (1927) saakka.
4. Kaikki varhaiset käännökset mm. latinan-, koptin- ja syyriankielellä, käänsivät sanan feminiininä, ilman poikkeusta.
5. Englanninkielisissä käännöksissä Junia käännettiin naisena aina Tyndalen (1526/1534) käännöksestä lähtien aina 1800-luvun loppuun saakka.
6. Maskuliinista nimeä Junias ei tunneta kreikkalais-roomalaiselta ajalta. Ainoa tekstivariantti käsikirjoituksissa on ”Julia”. (Ks. myös Belleville 2005a, 39-40.)
7. Tuolta ajalta on säilynyt ihmisten nimiä tuhansissa lähteissä, mutta yhdessäkään ei tunneta maskuliinista nimeä ”Junias”, vaikka lähteitä on tuhansia.
Naispuolinen apostoli: ensimmäiset 1200 vuotta
Erityisen merkittävää on, että ensimmäiseen 1200 vuoteen kukaan ei pitänyt Juniaa miehenä. Todisteet tästä tulevat lähinnä kahdelta eri taholta: kirkkoisien kommentaareista sekä säilyneistä käsikirjoituksista. (Blomberg 2005, 149; Bilezikian 2006, 247; Gill & Cavaness 2014, 115). Kirkkoisillä ja muilla huomattavilla kirjoittajilla asiaan liittyi ainoastaan yksi kiista: onko kyseessä nainen Junia vai Julia? Seuraava lista tiivistää 1200 vuoden ajanjakson:
•Origenes (185-254): Junia
•Pseudo Ambrosius (tämän henkilön todellista identiteettiä ei tunneta, kirjoitti 366-384): Julia
•Johannes Krysostomos (347-407): Junia
•Hieronymus (347-420): Julia/Junia
•Theodoretus (393-457): Junia
•Pseudo Primasius (kirjoitti 500-750 välisenä aikana): Julia
•Johannes Damaskolainen (676-749): Junia
•Claudius Torinolainen (k. 827): Junia
•Haymo (800-luku): Junia
•Sedelius Scottus (800-luku): Junia
•Rabanus Maurus (780-856): Junia/Julia
•Hatto (900-luku): Julia
•Oikumenius (900-luku): Junia
•Bruno Querfurtilainen (970-1009): Junia/Julia
•Lanfranc (1005-1089): Junia
•Guillelmus Abbas (k. 1089): Junia
•Bruno Kölniläinen (1030-1101): Junia/Julia
•Theofylaktos (1055-1107): Junia
(From 2014, 54-70; Epp 2005, 31-36 nojaa vahvasti Fitzmyerin [1993,737-38] analyysiin.)
Tämä lista osoittaa, että kaikki kirjoittajat olivat yksimielisiä siitä, että Junia on nainen. Monissa näissä teksteissä nimen yllä on akuuttimerkki (Ἰουνίαν, Iounian) osoittamassa sanaa feminiiniksi. Lisäksi kirjoittajat pitivät Juniaa selkeästi apostolina. He siis näkivät yksimielisesti jakeen loppuosan (ἐπίσημοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις, episemoi en tois apostolois) osoittavan, että Andronikos ja Junia olivat arvostettuja apostoleja (ei vain arvostettuja apostolien silmissä). Erityistä huomiota tähän kiinnitti Krysostomos: ”Oh! Kuinka suurta on tämän naisen viisaus, että hänet on jopa laskettu apostolin nimen arvoiseksi! Mutta edes tähän hän ei lopeta, vaan lisää vielä toisen ylistyksen lisäksi, ja sanoo, jotka ovat olleet myös Kristuksessa ennen minua.” (From 2014, 58; Epp 2005, 69.)
Ainoa poikkeus koko 1200 vuoden aikaisessa tekstihistoriassa on Epifanios (315-403). Hän nimittäin tulkitsee kommentaarissaan jakeen siten, että kyseessä on kaksi miestä. Tutkijat eivät kuitenkaan pidä tätä lausuntoa vakavasti otettavana. Syy tähän skeptisyyteen on melko yksinkertainen. Epifanios nimittäin muuttaa jopa Aquilan vaimon Priscan mieheksi jakeessa 16:3! Molempien nimien perään Epifanios on lisännyt kirjaimen ς (s). (From 2014, 5-6; Epp 2005, 34-35.)
Miespuoliseksi apostoliksi: 1200-luvun lopusta 1700-luvun loppuun
1200-luvulta alkaen tulkinta muuttui noin 500 vuoden ajaksi, vaikkakaan ei kaikkien hyväksymänä. Naisapostolista tulikin miesapostoli. Yleisesti tunnustetaan, että Aegidius Roomalainen (1243/47-1316) oli Epifanioksen jälkeen ensimmäinen, jonka mukaan Junia on mies. Teoksessaan ”Opera Exegetica” hän ihailee sekä Anrdonikosta ja Juniasta miesapostoleina. Aegidius tunsi molemmat nimeä koskevat käsikirjoitustraditiot (Junia & Julia) ja hän kallistui pitämään jälkimmäistä parempana vaihtoehtona. Koska hän halusi vaihtaa nimen mieheksi, hän kehitti uuden miehen nimen ”Junias”. Tämä tapahtuma muutti 1200 vuoden tulkintaperinteen täysin päinvastaiseksi. Nainen ei mitenkään voinut olla apostoli. Tämä näkyy mm. A. C. Headlamin (1899) julkaisussa, joka totesi, että nimi on joko Junia tai Junias, mutta koska kyse on apostolista, sen täytyy olla mies.
Toinen merkittävä henkilö tähän liittyen oli Jacques LaFèvre d’Étables (n. 1455–1536), joka kirjoitti vuonna 1512 latinankielisen teoksen. Tässä teoksessa hän esittelee Roomalaiskirjeen luvun 16 miehiä ja naisia ja Junias esitellään miesten joukossa. (From 2014, 7-8; Epp 2005, 35-36; Bauckham 2002, 167.)
On esitetty, että kun Martti Luther teki omaa vaikutusvaltaista käännöstään Uudesta testamentista (julkaistiin vuonna 1522), hän seurasi edellä mainitun ranskalaisen teoksen tulkintaa Juniaasta. Luther nimittäin päätyi tulkitsemaan Junian mieheksi antamalla hänelle nimen Junias. Muualla hän kommentoi, että nämä kaksi miestä olivat tunnettuja apostoleita. Monet tulevat käännökset seurasivat Lutheria ja ajatus Juniasta miehenä levisi niiden kautta hyvin laajalle. (Epp 2005, 38; From 2014, 9.)
Sukupuolenvaihdos kreikaksi 1800-luvulta 1960-luvulle
Eldon Epp tiivistää kirjassaan (2005, 62-63) taulukoiksi kymmeniä Uuden testamentin kreikankielisiä editioita Erasmuksen editiosta (1516) alkaen esittäessään niissä olevia lukutapoja Junia-sanan kohdalla. Selkeä muutos feminiinistä maskuliiniin on havaittavissa ensimmäisen kerran vuonna 1927 Nestle Erwinin 13. editiossa. Nimi Ἰουνίαν muutettiin muotoon Ἰουνιᾶν. Tämä tapahtui kuitenkin ilman perusteluja, koska maskuliinista lukutapaa edustavia käsikirjoituksia ei ole olemassa. Ala-apparaatissa ei esitetty lainkaan vaihtoehdoksi nimen feminiinimuotoa, joten maskuliinisen sanan vaihtoehtona oli ainoastaan variantti ”Julia”. Tästä eteenpäin nimen maskuliininen muoto jäi kriittisiin tekstilaitoksiin aina Nestle-Alandin uudistettuun 27. painokseen (1998) saakka. Tällöin tapahtui muutos takaisin feminiini-sanaan ja maskuliininen sana katosi käytöstä lopullisesti. (From 2014, 11. Tarkemmin tästä katastrofista Epp 2005, 24-52)
Takaisin faktoihin: 1970-luvulta eteenpäin
1970-luvulta eteenpäin tutkijoiden piirissä tapahtui selkeä muutos, ja asiaa lähdettiin penkomaan tarkemmin. Yksi merkittävä motiivi tähän oli se, että saatavilla alkoi olla paljon enemmän aiheeseen liittyää dataa, kuten uusia kreikankielisiä käsikirjoituksia ja aikalaiskaiverruksia. Heidi From osoittaa gradussaan, että monet huomattavat tutkijat analysoivat aihetta tarkemmin ja tulivat siihen johtopäätökseen, että kyseessä on todella nainen. (Bauckham [2002, 167] kuitenkin toteaa, että jo vuonna 1914 Pere A. Lagrange huomasi todistusaineiston tukevan poikkeuksetta Juniaa naisen nimenä, kun taas Junias-nimeä ei tuona aikana tunnettu. Kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä tämä on saanut kaipaamaansa huomiota osakseen.)
B. Brootenin mukaan Junia on merkittävä naisapostoli, mutta tätä ei haluttu tunnustaa, koska ”nainen ei voinut olla apostoli”. (Tämä oli myös joidenkin kopioitsijoiden ongelma. Eräässä käsikirjoituksessa jakeen loppu on nimittäin muokattu muotoon ”Tervehtikaa Andronikosta ja Juniaa minun heimolaisiani ja tervehtikää myös vankitovereitani, jotka ovat arvostettuja apostolien joukossa”. Tämä lause katkaisee apostoli-linkin Juniaan ja Andronikokseen, ks. Ehrman 2005, 185.)
F. F. Bruce pitää Juniaa naisapostolina, joka oli todennäköisesti läsnä niiden 500 silminnäkijän joukossa (1. Kor. 15:3-8). C. E. B Cranfield pitää Juniaa naisena ja Andronikoksen vaimona. P. Jewett tekee saman huomion kuin Brooten, että ainoa syy nähdä Junias miehenä oli ajatus naisapostolin olemassaolon mahdottomuudesta. J. D. G. Dunnin (1988, 894-95) mukaan Junia on nainen ja hänen mukaansa luontevin tulkinta on nähdä, että Junia oli yksi niistä 500 erityisestä silminnäkijästä. Naisen kannalla ovat myös Joseph Fitzmyer, Douglas Moo (2002, 92), John P. Meier (1997, 641), R. T. France (2005, 241-42) David Horrell (2015, 163-64), Michael Gorman (2017, 471) ja Larry Hurtado (2005, 79).
Millainen apostoli?
Otan lopuksi vielä kantaa yhteen jakeeseen liittyvään kysymykseen. Mitä meidän tulisi ajatella sanasta ”apostoli”? Yleinen riita sanaan liittyen on nimittäin juuri se, että joskus sanalla apostoli Paavali tarkoittaa yksinkertaisesti ”henkilöä, joka on lähetetty” ilman viittausta apostoliseen arvovaltaan. Näin Paavali kuvaa mm. Epafrodistosta Filippiläiskirjeessä (2:25) ja samalla tavalla Paavali viittaa ”veljiin” 2. Korinttilaiskirjeessä (8:23). Molemmissa jakeissa kyse on siten henkilöistä, jotka ovat lähetettyjä, mutta he eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä apostoleja, kuten esimerkiksi Paavali.
En kuitenkaan pidä uskottavana näkemystä, jonka mukaan Juniaa ei voitaisi pitää apostolin arvovaltaa omaavana henkilönä. Näin lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin ei ole mitään todisteita siitä, että alkuseurakuntien keskuudessa olisi tunnettu erityinen ryhmä ”lähetettyjä”, kuten Epafroditos. Siksi Epafroditoksen täsmennetäänkin olevan juuri Filippin seurakunnan lähettiläs ja ”veljet” 2. Korinttilaiskirjeessä ovat myös tiettyjen seurakuntien lähettiläitä. Tässä valossa on äärimmäisen hankala ajatella, että Paavalin ja muiden apostolien silmissä Andronikus ja Junia olisivat olleet arvostettuja ”lähetettyjen” ryhmässä, jota ei siis sellaisenaan teknisesti ottaen tunnettu. Tällaista määritelmää ei löydy Andronikuksen ja Junian kohdalla, joka viittaa siihen, että he eivät ole ”vain joidenkin lähettämiä”. On myös huomattava, että alkutekstissä Epafroditoksesta ja ”veljistä” ei käytetä artikkelia toisin kuin apostoleista Roomalaiskirjeen jakeessa 16:7. Kyse on selvästi erilaisesta asemasta. Toiseksi olisi hyvin kummallista, että Paavali sanoisi ”nämä kaksi henkilöä (jotka eivät kuitenkaan ole itse apostoleja) nauttivat suurta arvoa meidän [todellisten] apostolien mielestä!” Tällainen apostolien korottaminen arvioimaan jokun kaksikon työtapoja ei oikein sovi Paavalin suuhun tällaisessa tilanteessa. On paljon luontevampi lukea jae siten, että Paavali puhuu heidän todella olevan arvostettuja apostolien joukossa siten, että he ovat todella apostoleja. Anrdonikus ja Junia ovat siis apostoleja, jotka nauttivat suurta arvostusta seurakunnissa ja apostolien keskuudessa. Näin jakeen ymmärsivät kirkkoisät ilman poikkeusta ja tämä on nykyisten kommentaattoreiden konsensus (mm. Cranfield, Dunn 1988, 894-95, ks. Payne 2009, 65-66; Bauckham 2002, 180).
Annan vielä lyhyen kommentin erääseen vastaväitteeseen, joka on joskus nostettu esille Junian apostoliuden kohdalla. Jotkut ovat nimittäin sanoneet, että jos Junia todella oli naisapostoli, hänestä pitäisi olla enemmän dataa Uudessa testamentissa, mutta koska me emme kuule hänestä muualla yhtään mitään, hän ei ole ollut merkittävä hahmo. Moni lukija todennäköisesti näkee itsekin tälläisen argumentin ongelmat. Väite, jonka mukaan Juniasta ei ole muuta dataa voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta mainittakoon, että Richard Bauckham on argumentoinut, että Junia todella esiintyy muuallakin Uudessa testamentissa. Mutta on Bauckham oikeassa tai ei, sillä ei juurikaan ole merkitystä. On nimittäin yleinen tosiasia, että me tiedämme äärimmäisen vähän varhaisen kristillisen liikkeen leviämisestä ja sanoman levittäjistä Rooman valtakunnassa, koska Luukaskin keskittyy Apostolien teoissa lähinnä Paavalin lähetysmatkoihin (luvuissa 13-28). Andronikus ja Junia ovat hyvinkin voineet tehdä vuosikymmeniä merkittävää työtä seurakuntien keskuudessa ja lopulta Roomassa ja on hyvät syyt olettaa, että he olivat laajasti tunnettu työpari (ks. mm. Bauckham 2017, 21). Mutta kukaan ei ole kirjoittanut heidän toimiaan ylös (kuten tapahtui 99% muidenkin työntekijöiden kohdalla!). Ainoa lähde, josta voisimme olettaa kuulevamme heistä jotain on Roomalaiskirjeen loppu ja siellä me heidät tapaammekin. Pointti on siis sanoa, että tässä kohden vaatimustason nostaminen järjettömiin mittoihin ei ole hyvä vasta-argumentti Junian apostoliutta vastaan. Yhtä hyvin me voisimme sanoa, että meillä ei ole mitään syytä uskoa, että Paavalin perustamissa seurakunnissa ei ollut johtajistoa, koska me emme oikeastaan tiedä suurimmankaan osan nimeä tai mitään muutakaan. Se jolla on korvat, kuulkoot.
Johtopäätös
Tämä lyhyt analyysi osoittaa, että tutkijat ovat selvästi palanneet samaan veneeseen niiden huomattavien kirjoittajien kanssa, jotka kommentoivat asiaa ensimmäisen 1200 vuoden aikana. Joukossa on myös niitä, jotka muuten vastustavat naisjohtajuutta seurakunnissa (Schreiner 2005, 286). Jaan näkemykseni monen antiikin ajan kirjoittajan, N. T. Wrightin (2004, 134), Craig Blombergin (2005, 149), Craig Keenerin (2005, 212), James Dunnin (1988, 894), Gordon Feen (2000, 74), Moyer Hubbardin (2010, 204) ja Gilbert Bilezikianin (2006, 152) kanssa, joiden mukaan jakeen luontevin tulkinta on nähdä Andronikos ja Junia avioparina. Koska he ovat (a) arvostettuja apostolien joukossa ja (b) olleet Kristuksessa ennen Paavalia, luontevin tapa on nähdä heidät apostoleina, jotka olivat nähneet ylösnousseen Jeesuksen.
* Teksti on hieman muokattu versio kirjoituksestani, joka julkaistiin Naispastori-blogissa heinäkuulla 2016.
Viitteet
[1] Se, että Paavali mainitsee näin monia naisia on hyvin merkittävää. Neljästä mainitusta naisesta (Maria, j. 6, Tryfaina, Tryfosa ja Persis, j. 12) Paavali toteaa, että he ovat nähneet paljon vaivaa. Paavali käyttää tässä käytettyä verbiä κοπιάω muualla mm. Paavalin omasta apostolisesta toiminnasta eli evankelioimisesta ja seurakuntien istuttamisesta (1. Kor. 15:10; Gal 4:11; Fil. 2:16) ja muista työntekijöistään (1. Kor. 4:12; 6:16; 1. Tess. 5:12). Se, että kolmen kohdalla työ on tapahtunut ”Herrassa” (ἐν κυρίῳ) ja Marian kerrotaan työskennelleen ”teidän tähtenne” (εἰς ὑμᾶς) osoittaa kyseessä olevan juuri hengellisen työn. Jakeessa 3 Priskan ja Akylan mainitsemisessa aviovaimo mainitaan ensin, joka on merkittävää tuossa kulttuurissa. (Luukkaan mukaan juuri Priscalla oli johtava rooli Apolloksen opastamisessa, ks. Ap.t. 18:26.) He molemmat ovat Paavalin kanssatyöntekijöitä (συνεργός) ja sanaa käytetään muualla Paavalin apostolisista työntekijöistä, kuten Timoteuksesta (Room. 16:21), Tiitusta (2. Kor. 8:23), Epafroditosta (Fil. 2:25) ja muita miehiä (Filemon 1, 24). Jakeissa 1-2 mainittu Phoebe on Kenrean seurakunnan diakoni ja hän oli ensimmäinen, joka toimi tämän kirjeen tulkitsijana (lue ”opettajana”) seurakunnalle! Lisäksi, kun Paavali kutsuu hänen olleen monelle avuksi (j. 2), hän käyttää termiä
Jakeissa 1-2 mainittu Phoebe on Kenkrean seurakunnan diakoni ja hän vei kirjeen Roomaan. Kuten tavallista oli (Foibe oli saanut Paavalilta ohjeita) hän oli sien ensimmäinen, joka toimi tämän kirjeen tulkitsijana (lue ”opettajana”) seurakunnalle. Monelta jääkin huomaamatta, että kirjeen ensimmäinen tulkitsija on ollut nainen. Lisäksi, kun Paavali kutsuu hänen olleen monelle avuksi (j. 2), hän käyttää termiä προστάτις, joka viittaa johtavaan asemaan. Jae pitäisi Paynen mukaan kääntää ”hän on ollut johtava henkilö monelle, myös minulle”. (Ks. France 2005, 241-42; Payne 2009, 61-64; Keener 2009, 237-41; Gill & Cavaness 2014, 35-36; Belleville 2005a, 60-61)
[2] Tässä lainaus Eldon Eppin argumentista: ”Hence, Lampe, followed by Fitzmyer, could say what they did: ’Junia’ was not attested by manuscripts (a la NA26), but ’Junias’ was written in the minuscules (a la UBS3), and any exegete employing NA26 and UBS3 when those were the latest editions would have come to the very same conclusion that Lampe and Fitzmyer did. [s 51]” Kyse on siis väärästä informaatiosta ajan kreikankielisissä kriittisissä editioissa, jotka on sittemin korjattu oikeaksi.
KIRJALLISUUTTA
Aapeli Saarisalon Uuden testamentin käännös.
Bauckham, Richard. 2017. The Christians World Around the New Testament. Grand Rapids: Baker Academic.
Belleville, Linda. 2005a. Women in Ministry: An Egalitarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 21–103.
Belleville, Linda. 2005b. ”A Re-examination of Romans 16.7 in Light of Primary Source Material”, New Testament Studies 51, 231-249.
Bilezikian, Gilbert. 2006. Beyond Sex Roles. Grand Rapids: MI: Baker Academic.
Blomberg, Craig. 2005. Women in Ministry: A Complementarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 121-184.
Dunn, James. D. G. 1988. Romans 9-16. Word Biblical Commentary 38B. Grand Rapids: Zondervan.
Elävä Uutinen: Uusi testamentti vapaasti kerrottuna. 2008. Virrat: KKJMK.
Ehrman, Bart. D. 2005. Misquoting Jesus. New York: HarperOne.
Epp, Eldon. Jay. 2005. Junia. The First Woman Apostle. Minneapolis: Fortress Press.
Fee, Gordon. 2000. Listening to the Spirit in the Text. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company / Vancouver: Regent College Publishing.
Fitzmyer, Joseph. A. 1993. Romans: A New Translation with Introduction and Commentary. The Anchor Bible, Volyme 33. New York: Doubleday.
France, R. T. 2005. ”From Romans to the Real World: Biblical Principles and Cultural Change in Relation to Homosexuality.” Teoksessa Romans and the People of God: Essays in Honor of Gordon D. Fee on the Occasion of His 65th Birthday. Ed. Sven K. Soderlund & N. T. Wright. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company. (Sivut 234-53.)
From, Heidi. 2014. Apostoli Junia — mahdotontako? Pro gradu tutkielma, Helsingin yliopisto.
Giertz, Bo. 1987. Roomalaiskirje. Suom. Samppa Asunta. SLEY-kirjat.
Gill, Deporah. & Cavaness, Barbara. 2014. Jumalan naiset. Keuruu: Aikamedia.
Gorman, Michael. J. 2017. Apostle of the Crucified Lord. A Theological Introduction to Paul & His Letters. 2. editio. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.
Horrell, David. G. 2015. An Introduction to the Study of Paul. Third Edition. Lontoo: Bloomsbury T&T Clark.
Hubbard, Moyer. V. 2010. Christianity in the Greco-Roman World. A Narrative Introduction. Grand Rapids: Baker Academic.
Hurtado, Larry. W. 2005. [2003.] Lord Jesus Christ: Devotion to Jesus in Earliest Christianity. Grand Rapids: William B. Eerdmans Publishing Company.
Iso Raamatun tietosanakirja. 1972. Ensimmäinen osa. Toinen tarkistettu painos. Helsinki: Raamatun tietokirja.
Keener, Craig.
- 2005. Women in Ministry: Another Egalitarian Perspective. Teoksessa: Women in Ministry. Two Views. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 203-248.
- 2009. Paul, Women, and Wives: Marriage and Women’s Ministry in the Letters of Paul. Peabody: Hendrickson Publishers.
Koskenniemi, Erkki. 2011. Room. 16 – Lämpimiä terveisiä. Viitattu 7.10.2017.
Meier, John P. 1997. ”The Circle of the Twelve: Did it Exist during Jesus’ Public Ministry?” JBL 116. Sivut 635-72.
Metzger, Bruce. 1994 (8. painos 2007.) A Textual Commentary on the Greek New Testament. 2. edition. A Companion Volume to the United Bible Societies. Lontoo & New York: United Bible Societies.
Moo, Douglas. J. 2002. ”Romans.” Teoksessa Zondervan Illustrated Bible Background Commentary, Volume 3. Ed. Clinton E. Arnold. Grand Rapids: Zondervan. (Sivut 2-99.)
Payne, Philip. B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul’s Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.
Peltola, Olavi. 2004. Roomalaiskirje 16. luku.
Schreiner, Thomas. 2005. Women in Ministry: Another Complementarian Perspective. Teoksessa: Two Views on Women in Ministry. S. N. Gundry, J. R. Beck (toim.). Grand Rapids, MI: Zondervan. 263-322.
Suetonius. Rooman Keisarien Elämäkertoja. Suom. J. A. Hollo 1960. Johdannon on kirjoittanut Edwin Linkomies. Helsinki / Porvoo: Werner Söderström.
Wright, N. T. 2004. Paul for Everyone. Romans 9-16. Louisville: WJK.