Kirjoittaja Janne Saarela

Matteus 28:19: väärennös?

Matteuksen evankeliumin jae 28:19 kuuluu kaikissa suomenkielisissä käännöksissä suurin piirtein näin: 

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Tässä ylösnoussut Jeesus antaa viimeisiä ohjeita opetuslspsilleen ennen kuin hän nousee taivaaseen. Jakeita kutsutaan yleisesti ”suureksi lähetyskäskyksi”.

Olen lähiaikoina törmännyt muutamiin väitteisiin, joiden mukaan tämä jae on myöhempi väärennös.  Näite väitteitä on myös helppo löytää siunatusta internetistä. Väitteen mukaan Matteus kirjoitti  alunperin: ”kastakaa heidät minun nimeeni”, ei ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Näin ollen nykyinen käännös seuraisisi korruptoitunuttu lukutapaa. Kannattaa myös laittaa merkille, että tämä väite kulkee yleensä mukana suuremmassa väitekokonaisuudessa, jossa vastustetaan Uuden testamentin opetusta Kolmiyhteisestä Jumalasta. Tämän kannan edustajille tilanne, jossa jae paljastuisi väärennökseksi, olisi todella herkullinen. (Yksi esimerkki verkkosivuista, jossa väite esitetään, on täällä. Sivun kirjoittajat ovatkin unitaristeja, eli heidän mukaansa vain Isä on todellinen Jumala.)

Mistä väite kumpuaa?

Tämä väite ei ole ainoastaan löysä heitto, vaan se perustuu (lähinnä) kahteen argumenttiin.

Ensinnäkin vedotaan kirkkoisä Eusebiuksen (n. 275—339) teksteihin. Eusebius oli merkittävä henkilö, joka asui Kesareassa Israelissa. Hänen teoksensa ”Kirkkohistoria” on ehkä kaikkein merkittävin teos, jonka perusteella yritetään päästä selville monista seurakuntaan liittyvistä asioista ensimmäisellä kolmella vuosisadalla. Eusebius viittaa kyseiseen kastekäskyyn kirjoituksissaan toistakymmentä kertaa, mutta jokaisessa kohdassa ennen vuotta 325 hän viittaa siihen muodossa ”[tehkää opetuslapsia] minun nimessäni”. Eusebius ei siis näytä tuntevan Matteuksen tekstiä sellaisena kuin se on meidän käännöksissämme, ei ainakaan ennen vuotta 325. Johtopäätös on se, että jae muokattiin käsikirjoituksiin myöhemmin, lähinnä Nikean kirkolliskokouksen jälkeen, joka pidettiin vuonna 325. Kokouksessa käsiteltiin nimittäin kolminaisuusoppia. Väitteen esittäjien mukaan kohta muutettiin vastaamaan kokouksen päätöstä.

Toiseksi väitteen kannattajat esittävät, että vaikka Jeesus näyttää antavan käskyn kastaa ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, Apostolien tekojen ja Paavalin mukaan heitä kastettiin Jeesuksen nimeen (ks. Apt. 2:38, 41; 8:12, 16, 36—38; 10:48; 19:5; 22:16; Room. 6:3—4; 1. Kor. 1:13—17; Gal. 3:27 jne.). Tämä tukee osaltaan Eusebiuksen tapaa lainata Matteuksen jaetta. 

Ovatko nämä kaksi argumenttia osoittaneet, että Raamatuissamme oleva jae on myöhempi väärennös? En usko. Asia ei nimittäin ole lainkaan näin yksinkertainen. Esitän seuraavaksi muutaman perusteen osoittamaan, että Matteus todella kirjoitti kastekäskyn, jossa kaste tapahtuu kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Tekstitodisteet

Jos me voisimme löytää tästä jakeesta Eusebiusta aikaisempia kreikankielisiä käsikirjoituksia, asia voitaisiin ratkaista melko helposti. Totuus kuitenkin on, että varhaisimmat käsikirjoitukset Matteuksen kyseisestä tekstikohdasta ovat 300-luvun puolivälistä. Merkittävimmät näistä ovat kaksi koodeksia: Sinaiticus ja Vaticanus. Kaikissa säilyneissä käsikirjoituksissa lukutapa on (joitain kieliopillisia poikkeuksia lukuunottamatta) ”Kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Mutta eikö tästä seuraa johtopäätös, että jae on voitu hyvin helposti väärentää näihin teoksiin 300-luvulla? Tekstikriitikoiden mielestä vastaus on negatiivinen.

Varianttien pysyvyys

Kurt Aland (1915—1994) ja Barbara Aland (1937—) ovat olleet yksiä kaikkein merkittävimpiä Uuden testamentin tekstikriitikoita. Heidän kirjaansa ” The Text of the New Testament. An Introduction to the Critical Editions and to the Theory and Practice of Modern Textual Criticism” luetaan ympäri maailmaa alan perusteoksena. Laitoin kirjaa lukiessa merkille, että he painottavat kirjassaan useassa kohden tekstivarianttien pysyvyyttä tekstitraditiossa. Heidän mukaansa Uuden testamentin tekstiä leimaa sana ”itsepintaisuus”. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kopioinnin aikana tuli aina jonkin verran muutoksia, mutta kaikki muutokset ovat säilyneet jossain tässä suuressa tekstimassassa. (Ks. johdanto aiheeseen.) Alandien mukaan ”aina kun uusi variantti ilmaantuu tekstitraditioon, se kieltäytyy katoamasta”. Tästä on todisteina useat merkilliset tekstikohdat, kuten Markuksen evankeliumin neljä erilaista loppua. (1995, 56, 295–96.)

Se mitä tämä tarkoittaa aiheemme kannalta, on seuraava: jos jae olisi vasta jossain myöhemmässä vaiheessa muokattu kolmiyhteiseksi, meille olisi jäänyt käsikirjoituksiin variantti ”alkuperäisestä” lukutavasta, jossa Jeesus käskee kastamaan ”omaan nimeensä”. Tällaisia käsikirjoituksia ei kuitenkaan ole löytynyt. Tämä havainto on tärkeä ja se sotii sitä todistusmassaa vastaan, joka meillä on olemassa. Jos jaetta olisi ”näpälöity” myöhemmin, siitä olisi jäänyt jälki tekstihistoriaan. Näin ollen vetoaminen löydettyihin käsikirjoituksiin ei tuekaan aiheemme väitettä, vaan päinvastoin.

Maininnat varhaisissa teoksissa 

Vetoaminen Eusebiuksen teksteihin on vasta toinen puoli kertomuksessa. Jaetta nimittäin lainasivat ja siteerasivat ennen vuotta 325 muutkin kuin Eusebius. Maininta siitä, että Jeesus käski kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen lyöytyy useasta teoksesta ennen Eusebiusta. (Lainaukset olen tarkastanut sivuilta ”Early Christian Writings”.)

• Didakhe-niminen teos on lyhyt teos, jossa annetaan moraalisia ohjeita ja käytännön neuvoja seurakuntaelämään. Se on syntynyt joskus 100-luvun nurkilla. Didakhe sisältää 16 lukua ja luvut 7—15 antavat neuvoja kasteen suorittamiseen, paastoamiseen ja ehtoolliseen. Jakeessa 7:1 on maininta, jonka mukaan kaste täytyy suorittaa juoksevassa vedessä, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Vaikka kohta ei olisikaan suora lainaus Matteuksesta, se todistaa tällaisen kastetavan varhaisuuden. Se selittyy parhaiten juuri Matteuksen jakeen pohjalta. (Metzger 1997, 49—51; Niederwimmer 1998, 52—53, 126.)
• Justinos Marttyyri (n. 100/14—162/68) viittaa Apologia-nimisessä teoksessaan kolmiyhteiseen nimeen kastamiseen (luku 61).  (Niederwimmer 1998, 127; France 2007, 1117)
• Ignatios Antiokialainen (n. 35/50—98/117) viittaa kirjeessään filadefialaisille Matteuksen jakeeseen. Hän tuntee jakeen kolmiyhteisenä. Kirjeen luvussa 9 hän viittaa Jeesuksen sanoihin: ”Menkää ja kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
• Irenaeus (130—200) lainaa teoksessaan ”Harhaoppeja vastaan” Matteuksen jaetta kolmiyhteisenä (kirja 3: luku 17). 
• Samoin tekee Tertullianus (160–220) teoksessa ”The Prescription Against Heretics”, luku 20. Hän mainitsee sen myös kirjoittaessaan kasteesta, luvussa 6.
• Victorinus (k. n 304) kirjoitti joskus vuosien 270—310 välisenä aikana. Hän viittaa jakeeseen teoksessaan ”Commentary on the Acopalypse”, jakeessa 1:15.

Meillä on siis varhaisia lainauksia ja viittauksia Matteuksen jakeeseen. Niiden mukaan Jeesus käski kastamaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Eusebiuksen maininnat menettävät aika lailla kaiken painoarvonsa. Näiden lisäksi voimme ottaa esiin vielä erään painavan huomion. 

Varhainen uskontunnustus

Kristillinen kirkko kohtasi toisella vuosisadalla kaksi vakavaa haastetta. Toinen haaste tuli Markionin seuraajilta, toinen haaste gnostilaisilta. Tämä ei ole oikea paikka perehtyä näihin kahteen asiaan tarkemmin. (Voit tutustua Markioniin täällä ja gnostilaisuuteen täällä ja täällä.) Lyhyesti sanottuna: liikkeellä alkoi olla niin vääristynyttä opetusta Jumalasta, luomisesta, Jeesuksesta ja muista ydinasioista, että asioihin oli pakko ottaa virallisesti ja laajasti kantaa.

Yksi kannanotto oli muodostaa virallisia uskontunnustuksia. Yksi tällainen syntyi todennäköisesti Roomassa noin vuoden 150 paikkeilla. Kirkkohistorioitsija Justo Gonzales (2010, 77-78) osoittaa, että tämä uskontunnustustus oli kysymyksen muodossa esillä varsinkin niiden kohdalla, jotka halusivat ottaa kasteen. Käytännössä kastettavalta kysyttiin kolme kysymystä: (1) uskotko Isään Jumalaan Kaikkivaltiaaseen?, (2) uskotko Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan, joka syntyi neitsyt Mariasta, joka naulittiin ristille Pontius Pilatuksen aikana, ja joka nousi ruumiillisesti ylös kuolleista, joka istuu Jumalan oikealla puolella, ja joka tulee takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, (3) uskotko Pyhään Henkeen, pyhään yhteisöön ja ruumiin ylösnousemukseen? Gonzales toteaa, että on selvää, että tunnustus on rakennettu kolmiyhteisen kastekaavan varaan, joka oli yleisessä käytössä kastettaessa. 

Kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen oli siis selvästi esillä ainakin jo toisen vuosisadan puolivälissä. Jos seurakunta oli lukenut tämän käskyn Matteuksen evankeliumin lopusta, kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Käsittelemäämme jaetta ei lisätty tekstiin. Se oli siinä mukana alusta alkaen.

Mistä on kysymys? 

On vaikea löytää juuri ketään asiantuntijaa, joka pitäisi Eusebiuksen väitteitä todisteena siitä, että jae olisi väärennetty. Olen koonnut yhteen muutamien aiheen asiantuntijoiden lausumia.  

Richard Francen (2007, 1117) mukaan Eusebiuksen maininta tulee nähdä ikään kuin tiivistelmänä ja löysänä viittauksena Matteuksen jakeeseen. Sitä ei siis tule pitää suorana ja tarkkana lainauksena. Myös John Nolland (2005, 1268) toteaa, että Eusebiuksen mainintaan ei kannata perustaa kovinkaan paljon. Davies & Allisonin (2000, 684) mukaan Eusebiuksen maininnalle ei ole olemassa minkäänlaista käsikirjoitusevidenssiä, eikä se ole vakastiotettava vaihtoehto. Myös Craig Keenerin (1999, 717) mukaan jae on ”aitoa Matteusta”. 

Entä ilmetty ristiriita Matteuksen ja Apostolien tekojen kastetavan välillä? Miksi seurakunta ei näyttänyt kastavan uskovia Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Ensinnäkin on pakko sanoa, että tämä ”ristiriita” ei tietenkään tarkoita automaattisesti sitä, että Matteuksen evankeliumin jakeen täytyy olla väärennös. Tällainen ajattelutapa tietää jo etukäteen, että Jeesuksen sanojen ja käytännön välillä ei voi olla ristiriitaa. Voisihan kyseessä olla ysinkertaisesti se, että opetuslapset eivät syystä tai toisesta halunneet kastaa ihmisiä käyttämällä juuri niitä sanoja, joita Jeesus käski. Tässä aiheessa ei kuitenkaan näytä olevan yhtä ainoaa ratkaisua. 

Francen (2007, 1117) mukaan Jeesus on voinut hyvinkin mainita itse nämä kolme persoonaa, mutta ei välttämättä siinä tarkoituksessa, että se olisi tarkoitettu viralliseksi kasteformulaksi. Matteus on jo maininnut Jeesuksen kastehetkessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen (3:16—17) ja hän on painottanut sitä, että Jeesus tulee kastamaan Hengellä (3:11). Ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta ei siis ole Matteukselle niin vieras kuin ollaan ajateltu. Hiukan samoilla linjoilla on Ulrich Luz (2005, 632), mutta hänen mukaansa Syyrian seurakunnassa, jossa Matteuksen evankeliumi alunperin lähti kiertämään, kasteformula oli nimenomaan ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Käytäntö on voinut vaihdella eri maantieteellisissä paikoissa. Luz joka tapauksessa painottaa sitä, että kolmen nimen yhdessäolo ei ole niin erityistä, koska ne esiintyvät jo Paavalilla (2. Kor. 13:13; 1. Kor. 12:4—6; 6:11; Gal. 4:6. Ks. myös 1. Piet. 1:2.) 

Näyttää siltä, että Matteus yksinkertaisesti lopettaa evankeliuminsa samantapaisesti kuin hän aloittaa sen. Evankeliumin alussa hän nimittäin listaa nimiä (sukuluettelo) ja hän on jakanut nimet kolmen ryppäiksi. Nyt hän päättää samalla tavalla, ei luettelemalla kolmea nimirypästä, vaan kolme nimeä: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumalan pelastushistoria on lopulta tapahtunut ja siinä ovat mukana Jumaluuden kaikki kolme persoonaa. Kastettava yhtyy tunnustuksessaan tähän pelastukseen. (Nolland 2005, 1269.)

Johtopäätös

Väite, jonka mukaan Matteus 28:19 olisi väärennös, ei kestä tarkempaa analyysiä. Kun otamme huomioon suoranaiset käsikirjoitukset, käsikirjoituksissa esiintyvien varianttien pysyvyyden, varhaisten teoksien lainaukset ja Matteuksen suuret teologiset linjat, väite jakeen turmeltuneisudesta osoittautuu perusteettomaksi. Matteuksen mukaan Jeesus, Ihmisen Poika, on saanut kaiken vallan ja voiman; Danielin kauan sitten näkemä näky toteutuu (Dan. 7). Jumalan suuri pelastusoperaatio on toteutunut ja siinä on mukana kaikki jumaluuden kolme persoonaa. Lisäksi se päivänselvä tosiasia, että Jeesus käskee kastaa opetuslapsia juuri itselleen, osoittaa melko selvästi, että hän ajatteli olevansa jotain enemmän kuin pelkkä juutalainen rabbi (Keener 1999, 716).

LÄHTEET

Aland, Kurt & Aland, Barbara. 1995. [1989]. The Text of the New Testament. An Introduction to the Critical Editions and to the Theory and Practice of Modern Textual Criticism. 2. Edition. Grand Rapids, MI: William B. Eerdmans.

Davies, William & Allison, Dale. 2000 The International Critical Commentary. The Cospel According to Saint Matthew. Volyme 3. Edinburgh: T & T Clark.

Early Christian Writings. Teksteihin viitattu 24.1.2016.

France, Richard. 2007. The Gospel of Matthew. W. B. Eerdmans Publishing Company. Grand Rapids: Cambridge, U.K. 

Gonzalez, Justo. L. 2010. The Story of Christianity. Volyme 1. New York: HarperOne. 

Keener 1999. A Commentary on the Gospel of Matthew. Eerdmans Publishing Company.

Luz, Ulrich. 2005. Matthew 21—28. Käännös James. E. Grouch. Minneapolis: Fortress Press.

Metzger, Bruce. M. 1997. The Canon of the New Testament. Its Origin, Development, and Significance. Oxford: Clarendom Press. 

Niederwimmer, Kurt. The Didache. 1998. Käännös Linda M. Maloney. Minneapolis: Fortress Press.

Nolland, John. 2005. The Gospel of Matthew. The New International Greek Testament Commentary. William B. Eerdmans Publishing Company. Grand Rapids, MI: Cambridge.