Kirjoittaja Sara Saarela
Lukija ja teksti
Raamatun kohdalla saattaa nousta kysymys siitä, tarvitseeko sitä tulkita vai voisiko sitä vain lukea sellaisenaan. Toisaalta voidaan kysyä, onko mahdollista lukea mitään ilman tulkitsemista. Tulkitseminen on karkeasti ottaen prosessi, jossa tekstistä tulee lukijan mielessä ymmärrettävä. Lukija yhdistelee pään sisässä asioita ja sovittaa uusia, juuri opittuja asioita vanhoihin tietoihin.
Kirjalliseen viestintään kuuluu kolme osapuolta:
1) kirjoittaja, 2) teksti ja 3) lukija
Tämä saattaa tuntua liiankin yksinkertaiselta, mutta lukiessa tämä saattaa unohtua. Teksti sinänsä on vain kirjaimia ja merkkejä, mutta näiden merkitys muodostuu, kun niistä tulee sanoja, joille annetaan monenlaisia merkityksiä yhteisön keskellä. Muun muassa tämän vuoksi on mielekästä pohtia, voiko tekstiä lukea sellaisenaan. Onko teksti ikään kuin itsenäinen henkilö, joka määrää oman tarkoituksensa, ja toisaalta mitä tekemistä lukijalla tässä kaikessa on? Kuka päättää miten teksti tulisi ymmärtää?[1]
Jokaisella ihmisellä on oma historiansa, kulttuurinsa, mielipiteensä ja kielensä, ja nämä kaikki muodostavat ikään kuin silmälasit, joiden läpi lukija tarkastelee tekstiä. Mikäli lukija ei ole tietoinen omista lähtäkohdistaan, hän ei huomaa, jos hän tulee laittaneeksi teksiin sellaisia merkityksiä, joita siellä ei ole. Nykyajan suomalainen lukija esimerkiksi elää yhteiskunnassa, jossa naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuu paljon paremmin kuin vaikkapa ensimmäisen vuosisadan Roomassa tai Jerusalemissa. Lisäksi siinä missä Lähi-idän kulttuuri oli ja on kollektiivinen kunnia-häpeä-kulttuuri, suomalaiset korostavat individualismia, eikä häpeän tunne rakennu samoista asioista kuin Jeesuksen ajan juutalaisilla. On siis oltava tietoinen sekä omista että tekstin lähtökohdista.
Lisäksi vaikka Raamattu on jumalallinen kirja, siinä on myös inhimillinen puoli. Ihmiset ovat kirjoittaneet sen tietyssä historiallisessa tilanteessa ja esimerkiksi historiallisissa Raamatun kirjoissa kuvataan tuon ajan ihmisten elämää runsaasti. Raamatun haaste on se, että se on inspiroitu, eli se on Jumalan sanaa, mutta Jumala on halunnut antaa sanansa satojen vuosien kuluessa ihmisten avustuksella. Sen sijaan, että Raamattu olisi systemaattinen nykyajan kristityn ongelmiin vastaava kirja, se siältää runsaasti erilaisia kirjallisuuslajeja ja eri kirjoittajien tekstejä. Kirja-nimityksen sijaan se on enemmänkin kirjasto.
Käännökset
Ensimmäinen haaste suomalaiselle lukijalle tulee siinä, että suomenkielinen Raamattu on käännös. Käännöksiä ei ole vain yhdenlaisia, vaan suomalaisiakin käännöksiä on monta ja niiden kohdalla on käytetty erilaisia käännösperiaatteita. Käännöksiä voi olla karkeasti ottaen kolmenlaisia:
1) kirjaimellinen
2) dynaaminen
3) vapaa käännös
Kirjaimellinen käännös pyrkii olemaan mahdollisimman uskollinen alkutekstille ja se saattaa olla tästä syystä hieman kömpelö kielellisesti. Suomenkielisistä Raamatuista nk. vanha käännös (-36/-38) on esimerkki käännöksestä, jossa ollaan käytetty tätä periaatetta.[2]
Dynaaminen käännös (esimerkiksi vuoden -92 käännös) pyrkii olemaan uskollinen alkutekstille sekä samalla myös tuomaan tekstin ajatukset lukijalle mahdollisimman nykyaikaisella ja ymmärrettävällä kielellä. Tällä on automaattisesti seurauksensa sille, kuinka uskollinen teksti pystyy olla alkutekstin ilmauksille, koska kreikan kieli on niin erilainen verrattuna suomen kieleen. Jotta teksti olisi selkeää suomen kielellä, sitä on muokattava sujuvammaksi niin, että se rikkoo muun muassa alkukielen kielioppirakenteita.[3]
Vapaa käännös taas on hyvin vapaa, eikä sen pyrkimyksenä ole mukailla alkutekstiä sana sanalta, vaan tarkoitus on tuoda kunkin tekstin ajatus lukijoille. Tässä käännösvaihtoehdossa on jouduttu tehdä jo hyvin paljon tulkintaa vaikeista ja monimutkaisista raamatunkohdista, koska ne halutaan selittää lukijalle yksinkertaisesti ja selkeästi. Esimerkki vapaasta käännöksestä on Elävä uutinen.[4]
Vapaat käännökset eivät ole kuitenkaan ainoita käännäöksiä, jotka joutuvat tehdä tulkitaa käännöstyössä. Seuraavaksi havainnollistetaankin sitä prosessia ja joitakin ongelmia, joita kääntämiseen liittyy.
Uusi testamentti on kirjoitettu koinee kreikaksi, eli kielellä, jota ei enää puhuta missään. Kuten jo sanottu, kreikan kielellä on iso merkitys Uuden testamentin tulkinnassa siksi, että se on niin erilainen kieli kuin suomen kieli. Kreikan kielen sanoilla on suku (feminiini, maskuliini ja neutri), niillä on artikkeleita ja runsaasti erilaisia päätteitä.
Kielen sekä sanojen merkitysten syntymiseen vaikuttavat luonnollisesti ne olot, joissa kieli syntyy ja missä sitä puhutaan. Luonto, ihmiset, tavat ja arvot saattavat vaikuttaa näihin. Kieli ei siis ole koskaan pelkkiä kirjaimia, vaan se on merkityksiä, ja merkitykset annetaan yhteisössä, joka kieltä käyttää. Kun ajattelemme sitä kreikan kieltä, jota on puhuttu n. kaksi tuhatta vuotta sitten, on helppo ymmärtää, että siellä sanoille on vakiintunut merkityksiä ja vivahteita, jotka olivat ominaisia tuolle ajalle ja sille maanosalle, jossa sitä puhuttiin. Esimerkiksi koinee kreikka on erilaista kreikkaa kuin klassinen tai nykykreikka. Kun näitä tuon ajan kreikan kielen sanoja käännetään, joudutaan valita yksi sana, vaikka sanan selittämiseen saatettaisiin tarvita monta suomen kielen sanaa tai lausetta. Lisäksi jotkut kieliopilliset rakenteet ovat paljon puhuvia ja tulkinnallisesti merkittäviä, mutta ne eivät välttämättä päädy suomenkieliseen Raamattuun, jos suomen kieli ei mahdollista niitä. Näin ne jäävät lukijalta piiloon.
Tulkitseminen ja kirjallisuudenlajit
Raamattua lukiessa on hyvä ottaa huomioon myös kirjallisuuslajit eli genret. Runolliset psalmit poikkeavat merkittävästi esimerkiksi Uuden testamentin kirjeistä. Kirjallisuuslajit on tärkeää ottaa huomioon siksi, koska niillä jokaisella on omat pelisääntönsä. Runoja ei tule lukea kirjaimellisesti, eikä niiden luonteeseen kuulu sanoa asioita samalla tavalla kuin esimerkiksi lakitekstin. Historiankirjoihin liittyen meidän taas tulee muistaa se, että historiallisen teoksen on kirjoittanut ihmisryhmä tai yksittäinen henkilö, ja tekstiin on valikoitunut asioita, jotka on talletettu. Kaikkea ei olla voitu kirjoittaa ylös ja näin historiallisilla teksteillä on siis joku tietty näkökulma tapahtumiin. Kirjeiden kohdalla taas on hyvä muistaa, että ne ovat usein osa kirjeenvaihtoa ja ne ovat kuin puhelinkeskustelu: me kuulemme niistä vain toisen puolen, mutta emme kuule, mitä langan toisessa päässä sanotaan. Jotta saisimme paremman kokonaiskuvan, meidän tulisi selvittää mitä toisessa päässä sanotaan. Kirjallisuuslaji siis vaikuttaa merkittävästi siihen, miten tekstiä tulee lukea.
Miten lähteä matkaan
On olemassa muutamia perusperiaatteita, joita kannattaa hyödyntää Raamatun lukemisessa. Nämä alla olevat ohjeet ovat yeispäteviä ja ne auttavat kaikkien tekstien kanssa alussa. Tästäkin huolimatta on lisäksi hyvä perehtyä jokaisen kirjallisuuslajin omiin pelisääntöihin.
1. Historiallinen konteksti, eli historiallinen taustatilanne ja asiayhteys. On tärkeää kysyä, kenelle teksti kirjoitettiin, kuka sen kirjoitti, minne maahan ja kulttuuriin se kirjoitettiin ja mikä tilanne kirjoitus-/vastaanottajaympäristössä vallitsi. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä Matt. 20:1-16, joka puhuu denaarista. Tulkinnan kannalta ei ole yhdentekevää, mitä rahayksikköä ko. jaejaksossa tarkoitetaan.
2. Kirjallinen konteksti, eli itse teksti ja se kirjallinen kokonaisuus, jonka osa esimerkiksi jae on. Yksittäisten jakeiden kohdalla on hyvä muistaa, että ne ovat osa laajempaa tekstikatkelmaa. Tekstikatkelma taas on osa koko ko. kirjaa ja kirja on osa koko Raamattua ja sen sanomaa. Lauseet voidaan saada sanomaan mitä mielenkiintoisempia asioita, jos ne otetaan kontekstistaan irti, mutta kun ne luetaan niiden oikeassa asiayhteydessä, vältytään väärinkäsityksiltä ja selkeästi vääriltä tulkinnoilta.
Viitteet
[1] Näin myös Stein 2004, 18-21.
[2] Fee & Stuart 2004, 41.
[3] Fee & Stuart 2004, 41.
[4] Fee & Stuart 2004, 41.
LÄHTEET
Fee, Gordon D., Stuart Douglas. 2003. How to Read the Bible for All its Worth. 3rd Edition. Grand Rapids, MI: Zondervan.
Stein, Robert. H. 2004. Hermeneutiikan pelisäännöt. Ohjeita Raamatun tulkintaan. Keuruu: Aikamedia.