Kirjoittaja Sara Saarela
Vastaanottajat ja historiallinen konteksti
Olennaista Uuden testamentin kirjeiden kohdalla on huomioida se, että ne on kirjoitettu tietylle ryhmälle tai yksilölle. Kirjeiden kirjoittajilla oli usein kova hätä seurakunnan tilanteesta (usein seurakunnalla, johon esimerkiksi Paavali kirjoitti, oli isoja ongelmia) ja he halusivat kirjoittaa sinne ohjeita, kehotuksia ja terveisiä sekä rohkaista lukijoita. Kirjeet on siis kirjoitettu aitoihin tilanteisiin aidoille vastaanottajille. Tätä kutsutaan historialliseksi kontekstiksi. Seurakunnan tilanne ja siellä vallinnut kulttuuri ovat historiallinen konteksti, jolla on merkitystä tulkinnalle. Tärkeää on se, mitä teksti tarkoitti sen vastaanottajille, eikä teksti ei voi tarkoittaa mitään sellaista nyt, mitä se ei tarkoittanut silloin.[1]
Meidän haasteemme kirjeiden kohdalla on se, että ne ovat kuin puhelinkeskustelu, josta me kuulemme vain toisen osapuolen puheen. Meidän on selvitettävä huolellisesti, mikä tilanne toisessa päässä vallitsee niillä vihjeillä, joita me tekstistä löydämme. Tilanne kuulostaa toivottomalta, mutta meillä on yllättävän hyvät mahdollisuudet saada selville niistä tilanteista, jotka kirjeiden taustalla vaikuttivat. Kirjeissä on paljon vihjeitä, ja lisäksi meillä on paljon historiallisia dokumentteja, jotka valaisevat meille tuon ajan kulttuuria ja ihmisten toimintatapoja.
Esimerkki 1
Paavali kehottaa tervehtimään toisia pyhällä suudelmalla 2.Kor. 13:12:ssa, ja 1.Kor. 11:4-14 sanoo, että miesten ei saa pitää pitkää tukkaa siksi, että se on luonnonvastaista. Koska molemmissa raamatunpaikoissa kirjallisuudenlaji on kirje, meidän tulisi automaattisesti miettiä vastaanottajia, heidän tilannettaan ja heidän kulttuuriaan. Se, mitä tiedämme tuosta kulttuurista, kertoo meille, että pitkät hiukset liittyivät homoseksuaalisuuteen[2] ja suudelma tervehtimisen yhteydessä oli normaalia. Länsimaalaisessa kulttuurissa sen sijaan miesten suutelu liitetään homoseksuaalisuuteen, mutta hiusten pituudella ei ole niinkään väliä. Länsimaalaisessa kulttuurissa nämä kaksi asiaa ovat siis täysin päinvastoin kuin tuossa kulttuurissa. Meillä ei ole kuitenkaan ongelmia Raamatun kanssa, koska on olemassa kulttuurisia asioita, jotka ovat sinänsä toissijaisia. Kulttuuristen seikkojen sijaan tärkeintä on selvittää periaate kehotuksen tai kiellon taustalla.
Nuo kyseiset periaatteet ovat ikään kuin puettu erilaisiin kaapuihin (kulttuurisiin kaapuihin), mutta meidän tehtävämme Raamatun tulkinnassa on riisua nuo kaavut ja löytää periaatteet, jotka sitovat nykykristittyjäkin. Jos siis pitkät hiukset miehillä viestittivät tuossa kulttuurissa sitä, että mies oli homoseksuaali ja pitkät hiukset liittyivät näin Jumalan moraalisäädösten vastustamiseen[3], voimme päätellä, että
1) Jumalan moraalisäädöksiä tulisi noudattaa
2) ei saa tehdä asioita, jotka ovat häpeällisiä siinä kulttuurissa, jossa olemme ja vaikutamme, tai jotka viestittävät moraalittomuudesta
Pitkät hiukset ovat siis kulttuurinen seikka, mutta niiden taustalla vaikuttavat periaatteet ovat normatiivisia ja ne sitovat nykykristittyjä.
Kirjallinen konteksti
Toinen tärkeä asia kirjeitä tulkitessa on kirjallinen konteksti, eli kirjallinen asiayhteys. Sana on osa jaetta, jae on osa lukua, luku on osa kirjettä, kirje on osa Uutta testamenttia ja Uusi testamentti on osa Raamattua. Tulkitessa tulisi ottaa huomioon ensimmäiseksi jaetta lähellä olevat jakeet. Yksittäistä jaetta tulisi aina miettiä osana isompaa kokonaisuutta, mieluiten osana koko lukua, jossa se on, sekä ottaa huomioon myös koko kirje ja sen kulttuuriset taustat. Jos lauseita tai jakeita otetaan irralleen niiden kontekstista, ne saadaan sanomaan melkein mitä tahansa.[4]
Esimerkki 1
Room. 11:29:ssä sanotaan, että Jumala ei kadu kutsumistaan eikä armolahjojaan. Tämä on lentävä lausahdus, jota käytetään usein vastaamaan siihen kysymykseen, katoaako kielilläpuhuminen, jos ihminen luopuu uskosta. Olisi tärkeää lukea yhden jakeen sijasta koko luku tai mieluiten koko kirje. Kirjeiden kohdalla on tärkeää saada kokonaiskuva koko kirjeestä, eli mikä koko kirjeen tilanne oli ja mistä koko kirje puhuu. Harva lukee kirjettä pätkittäin, vaan yleensä se luetaan alusta loppuun kokonaan.
Kyseinen Roomalaiskirjeen kohta puhuu Israelista ja siitä, kuinka Jumala aikoinaan valitsi Israelin kansan omaksi kansakseen. Kohta ei puhu Pyhän Hengen armolahjoista tai kristityn uskossa pysymisestä.
Esimerkki 2
Fil.4:13 sanoo, että ”kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa”. Tämä ollaan tulkittu usein siten, että kristitty voi saada mitä tahansa hän pyytää Jumalalta. Konteksti huomioon ottaen Paavali kuitenkin itse asiassa sanoo, että hän on tottunut kaikenlaisiin aikoihin ja hän jaksaa sekä kykenee kohtaamaan kaiken senhetkisen kurjuudenkin Jumalan avulla. Tämä on rohkaisu, että Paavalikin jaksoi myös kurjuudessa Jumalan voimalla, ja itse asiassa hän oli vankilassa kun hän kirjoitti ko. kirjeen. Paavali siis kirjoittaa tässä siitä, kuinka hän tulee toimeen pienillä varoilla. Hän ei opettanut, että me saamme lisää yltäkylläisyyttä elämäämme. Mikäli me esimerkiksi käytämme varojamme vastuuttomasti, emme voi ajatella, että ”kaiken me voimme hänessä”.
Mitä tekemistä tällä kaikella on meidän kanssamme?
Joillekin saattaa herätä kysymys, onko kirjeillä sanottavaa nykyajan lukijalle, jos ne on kirjoitettu toisille, jo eläneille seurakuntalaisille. Vastaus on, että ne ovat edelleen relevantteja. On tavallaan onni, että esimerkiksi Korintin seurakunnalla oli niin paljon ongelmia, koska muuten Paavalin ei olisi tarvinnut kirjoittaa heille niin laajaa kirjettä, eikä nykylukijoilla olisi kaikkea sitä tietoa, mitä nämä kirjeet tarjoavat. Kirjeistä oppii paljon. Niissä nähdään, miten Paavali toimi ohjatessaan seurakuntia ja mikäli nykyaikana tulee samanlaisia ongelmia kuin heille, sanoma on nykytilanteisiin sama. Vaikka nykykristityn tulee nähdä vaivaa erotellessaan kulttuuriset tekijät pois (riisuessaan kulttuurista kaapua), on mahdollista löytää teologiset pääpointit ja soveltaa niitä omaan elämään tänään.
Viitteet:
[1] Fee & Stuart 2003, 58-59, 74.
[2] Payne 2009, 141-143
[3] Payne 2009, 176-177. Tästä laajempi esitys sama teos, 141-210.
[4] Fee & Stuart 2003, 64-66.
LÄHTEET
Fee, Gordon D., Stuart Douglas. 2003. How to Read the Bible for All its Worth. 3rd Edition. Grand Rapids, MI: Zondervan.
Payne, Philip B. 2009. Man and Woman, One in Christ. An Exegetical and Theological Study of Paul’s Letters. Grand Rapids, MI: Zondervan.