Kirjoittaja Janne Saarela

Johdanto

Varhaiskirkko joutui Jeesuksen kohdatessaan hyvin vaikean tilanteen eteen: he uskoivat vain yhden Jumalan olemassaoloon, mutta Uuden testamentin todistus osoitti, että Jeesus on luettava mukaan sanaan ”Jumala”. 300-luvun loppuun mennessä kirkko oli saavuttanut yhteisen näkemyksen siitä, että Jeesus oli tosi Jumala ja tosi ihminen. Teologiassa tämä ajatus tunnetaan ”kaksi luontoa” -oppina. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole esittää kirkkohistoriallista katsausta opin systemaattisesta kehityksestä, vaan osoittaa Uuden testamentin jakeiden pohjalta, että jo apostolit ja varhaiset kristityt pitivät Jeesusta tosi ihmisenä ja tosi Jumalana.

Hyvin varhain nousi kaksi toisilleen vastakkaista harhaoppia koskien Jeesusta: Ebionitismi ja Doketismi. Ebioniitit olivat varhainen juutalainen lahko, joka piti Jeesusta ainoastaan ihmisenä. Jeesus oli heille Israelin Messias ja profetioiden täyttymys, mutta he kielsivät Jeesuksen jumaluuden. [1] Täysin vastakkainen näkemys nousi vastustamaan Jeesuksen ihmisyyttä. Doketismin mukaan Jeesus oli täysin jumalallinen, eikä hän ollut todellinen ihminen. Näin ollen hänen kärsimyksensäkin olivat vain näennäisiä. Niinkin varhain kuin 1. Johanneksen kirjeessä vastustetaan tämäntapaista näkemystä. Sen mukaan siis Jeesus ei ollutkaan todellinen ihminen, hän vain näytti ihmiseltä. Tämäkin näkemys hylättiin harhaoppina.

Nikean kirkolliskokous päätyi vuonna 325 siihen, että Jeesus on 100% ihminen ja 100% Jumala. [2]

Tosi ihminen

Uusi testamentti sisältää monenlaisia kuvauksia Jeesuksesta. Kukaan hänen lähellään elänyt ei epäillyt, etteikö hän olisi ollut tosi ihminen.

Jeesus kasvoi äitinsä kohdussa Pyhän Hengen voimasta (Matt. 1:18, 20; Luuk. 1:34-35). Hän siis syntyi naisesta (Luuk. 2:6-7; Gal. 4:4) ja kasvoi kuten muutkin juutalaiset pojat: hän kehittyi fyysisesti, henkisesti ja tunteellisesti (Luuk.2:40-52). Hän ei erottautunut muista ihmisistä edes ulkonäöllisesti. Jerusalemissa noin 30-vuotiaana hänelle sanottiin ”et ole vielä viittäkymmentä!” Hänen tuli nälkä (Matt.4:2), jano (Joh. 19:28), hän väsyi (Mark.4:38), nukkui (Matt. 8:24) ja hengästyi (Luuk. 23:46). Joskus Jeesus tunsi surua (Matt.26:38), ihmetteli (Mark. 6:6) ja suuttui (3:5) sekä koki myötätuntoa (1:41). Raamatun lyhimmässä jakeessa sanotaan: ”Ja Jeesus itki” (Joh. 11:35). Hän joutui kysellä asioita, joita ei tiennyt (Mark. 6:38; Luuk. 2:46; Joh. 11:34) ja hän tunnusti tietämättömyytensä joissain asioissa suoraan (Matt. 24:36). Häntä kiusattiin, vaikka hän ei langennutkaan syntiin (Matt.4:1-11; Hep.2:18, 4:15). Ennustuksensa mukaan Jeesus kuoli ristillä Jerusalemissa 30 jKr. Kuoleman vahvisti moni ihminen. Johanneksen lisäksi ristillä oli joukko naisia, sotilaita ja sekalainen muu joukko ihmisiä (Luuk. 23:48-49; Joh. 19:25-27). Kuoleman vahvisti myös Roomalainen sotilas (Joh. 19:38-41).

Tosi Jumala

Uuden testamentin tekstit osoittavat Jeesuksen jumaluuden melko selvästi. Seuraavassa on pitkähkö luettelo jakeista, jotka osoittavat Jeesuksen Jumalaksi. Lukija voi huomata, että toiset jakeet puhuvat asiasta melko suoraan, kun taas toisissa jakeissa asia tulee esille epäsuorasti. Kumulatiivisena (kasautuvana) argumenttina kohdat muodostavat kuitenkin vedenpitävän väitteen siitä, että Jeesus Nasaretilainen oli todella ihmiseksi syntynyt Jumala.

• Joosefille ilmoitettiin, että Jeesus tulisi pelastamaan kansan sen synneistään (Matt. 1:21). Samaan asiaan viitataan myös kohdissa Luuk. 2:11; Ap. t. 4:12 ja Hepr. 2:10. Kun väitettä katsoo juutalaisesta näkökulmasta, asia muuttuu olennaisesti. Vanhassa testamentissa oli vain yksi, joka kykeni pelastamaan kansan ja antamaan sen synnit anteeksi: Jumala (Jes. 45:21-22).
• Johannes Kastaja julisti: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle suoriksi.’” (Matt. 3:3). Kohta on suora lainaus Jes. 40:3:sta. Sen viesti on selvä: Itse Jumala on tulossa. Hepreankielessä Jumalan nimi tässä on ”JHVH”. Jumala tuli, Jeesuksessa.
• Matt. 10:1-4:ssa on lista Jeesuksen 12 opetuslapsesta. Se, että Jeesus keräsi ympärilleen 12 opetuslasta, on niin päivänselvä asia, että sen merkitys jää usein hämärän peittoon. Jeesus ei nimittäin ollut yksi noista 12:sta, vaan hän oli ryhmän kokoaja. Jos 12 opetuslasta edustavat uutta Israelia, niin mihin Jeesus asettuu tässä kuvassa? Aivan kuten Jumala kokosi VT:ssa kansansa 12 heimosta, Jeesus kokosi kansansa 12 opetuslapsesta. Tässä on näkyvä vihje siitä, mitä Jeesus itsestään ajatteli. 
• Jeesus puhui itsestään sulhasena (Matt. 25:1). VT:ssa Jumala identifioitiin näin (Jes. 62:5; Hoos. 2:16).
• Jeesus väitti tulevansa tuomitsemaan kaikki ihmiset (Matt.25:31-46). Jooelin mukaan Jumala on kaikkien tuomari (3:12).
• Juuri ennen taivaaseen astumistaan opetuslapset kumartavat Jeesusta ”προσκυνέω” (Matt. 28:17). Juutalaiset eivät saaneet kumartaa ja palvoa ketään muuta kuin Jumalaa. Huomattavaa on se, että Jeesus ei nuhtele opetuslapsia, vaan ottaa vastaan Jumalalle kuuluvaa palvontaa.
• Heti edellisen tapauksen perään Jeesus sanoo, että hänelle oli annettu kaikki valta niin taivaassa kuin maanpäällä. Vielä hän sanoi ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailmanajan loppuun saakka.” Kun Jeesus palasi taivaaseen, Hän kykeni jälleen olemaan kaikkialla läsnä.
• Markuksen evankeliumin alussa (1:3) lainataan profeetta Jesajan tekstiä: ”Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut”. Jesajan kirjassa (40:3) tässä jakeessa on ehdottomasti kyseessä itse Jumalasta: ”Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme.” Profetian mukaan itse Jahve on tulossa. Markus kirjoittaa nämä jakeet, kun hän kertoo Jeesuksen saapumisesta. 
• Markuksen kerronnan mukaan Johannes Kastaja oli edelläjuoksija; hän odotti jotain, joka tulee kastamaan, ei vedellä, vaan Pyhällä Hengellä. Markuksen kokonaiskerronnassa kyseessä on totta kai Jeesus (Mark. 1). Richard France kuitenkin painottaa kommentaarissaan, että Vanhassa testamentissa juuri Jumala itse lupasi vuodattaa Henkeään ihmisille viimeisinä päivinä (Jes. 32:15; 44:3; Hes. 36:26—27; 39:29; Jooel 3:1—2 (9s-käännös) [2:28—29 33-käännös]). Jälleen Jeesus ottaa itselleen sen roolin, joka Vanhassa testamentissa kuuluu Jumalalle (JHVH). 
• Jeesus antaa halvaantuneelle synnit anteeksi omassa nimessään (Mark. 2:1-12). Kirjanoppineet tiesivät, että vain Jumala voi antaa synnit anteeksi (2:7). On eri asia antaa jollekin anteeksi jos hän rikkoo sinua vastaan, mutta Jeesus antoi anteeksi ihmisille, jotka olivat rikkoneet Jumalaa vastaan. ”Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” (Luuk. 5:24). Termi ”Ihmisen Poika” taas viittaa Danielin kirjan jakeisiin 7:13-14. Jeesus on ikuinen kuningas. Näin sanotaan Jumalasta (Ps. 47:7-8).
• Markuksen evankeliumin lopussa kerrotaan siitä, miten Jeesus on Sanhedrinin edessä ja hän saa kuolemantuomion (14:62). Ylipappi repäisee vaatteensa, koska Jeesus sanoo: ”Te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä.” Jeesus siis väittää, että hän tulee jakamaan valtaistuimen Jumalan kanssa. 
• Jeesus sanoi olevansa sapatin Herra, kun häntä nuhdeltiin sairaan parantamisesta sapattina. Hän väitti siis olevansa lain yläpuolella. Tämä viittaa vahvasti Jeesuksen jumaluuteen (Luuk. 6:1-5).
• Jeesuksen vertaus kahdesta rakentajasta kohdistuu siihen, kuulevatko ihmiset Jeesuksen sanat ja tekevätkö he sen mukaan (Luuk. 6:46-49). Vertauksen ajatus ei ollut uusi, vaan se palautui aina Jesajan kirjaan saakka (28:14-18). Jesajan kirjassa lukijoita kehotetaan kuulemaan Herran sanaa, Jeesus kutsuu kuulijoitaan kuulemaan hänen sanaansa ja tekemään niiden mukaan. [3]
• Jeesukseen suhtautuminen ratkaisee ihmisen iankaikkisuuskohtalon (Luuk. 9:23-27).
• Jeesuksen hylkääminen on Jumalan hylkäämistä (Luuk. 10:16).
• Ei kukaan muu kuin Isä tiedä, kuka Poika on. Eikä sitä, kuka Isä on, tiedä kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. (Luuk. 10:22).
• Kielikuvia, joilla VT:ssa kuvataan Jumalaa, lainataan ja sovelletaan Jeesukseen (Luuk. 20:17-18 vrt. Ps. 118:22, Jes. 8:14-15).
• Jeesus tekee itsensä Jumalan vertaiseksi (Luuk. 22:66-71).
• Jeesus maksoi ristillä ihmiskunnan velan ja nousi kolmantena päivänä kuolleista (Luuk. 24:44-47). Rajallinen ihminen ei olisi kyennyt maksamaan äärettömän suurta syntivelkaa. Tähän tarvittiin Jumala, joka tuli ihmiseksi.
• ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala” (Joh. 1:1).
• Jeesus, tosi Jumala, on opettanut meidät tuntemaan Jumalan (Joh. 1:18). Alkukielessä lukee ”μονογενὴς θεὸς” = ainutsyntyinen Jumala.
• Raamatun tunnetuin jae Joh. 3:16 pitää sisällään ajatuksen Jeesuksen jumaluudesta. ”..Hän antoi ainokaisen poikansa..:” Sana ”ainoa” on alkukielessä ”μονογενής”. Sanaa käytettiin ensimmäisellä vuosisadalla yleensä kuvaamaan ”ainutlaatuista ja rakastettua”. Jeesus oli siis Jumalan ainutlaatuinen ja rakastettu poika. 
• Jeesus sanoi Jumalaa isäkseen ja teki näin juutalaisten mielestä itsestään Jumalan vertaisen (Joh. 5:17-18).
• Jeesus sanoo olevansa maailman valo (Joh. 8:12). VT:ssä maailman valo on Jumala (Ps. 27:1).
• Jeesus sanoo olleensa ennen Aabrahamia (Joh. 8:58).
• Jeesus väittää olevansa hyvä paimen, joka paimentaa lampaitaan (Joh. 10:11). VT:ssa Jahve on ainoa hyvä paimen, joka pitää lampaistaan huolta (Ps. 23:1; Hes. 34:11, 16). Juutalaisten reaktio (10:19-21) puhuu tulkinnan puolesta.
• ”Isä ja minä olemme yhtä” (Joh. 10:30; 17:11). Sana ”yhtä” on alkukielessä neutrimuoto ”ἕν”. Näin Johannes haluaa painottaa, että Isä ja Poika ovat yksi ja sama asia. Tulkinnan puolesta puhuu sekin, että juutalaiset ovat jälleen kivittämässä Jeesusta kuoliaaksi, koska hän ”teki itsensä Jumalaksi” (10:31, 33).
• Kun Filippos pyytää Jeesukselta, että he voisivat nähdä Isän, Jeesus sanoo: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.” (Joh. 14:8-9).
• Jeesus kehottaa rukoilemaan omassa nimessään (Joh. 14:13-14).
• ”Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.” (Joh. 17:5).
• Tuomas palvoo Jeesusta Jumalana, eikä Jeesus nuhtele häntä: ”Minun Herrani ja minun Jumalani” (Joh. 20:28). Tämän toteamuksen taustalla voi nähdä mm. Ps. 35:23-24 (LXX= Ps. 34). (Ks. Rowe 
• Johanneksen evankeliumissa on monia kohtia, jossa Jeesus sanoo ”Minä Olen” (ἐγὼ εἰμί). Lause on suoraan palavalta pensaalta, jossa Jumala ilmoittaa Moosekselle nimensä ”Minä olen”. Kreikaksi tämä käännettiin siis ”ἐγὼ εἰμί” (2. Moos. 3). Jeesus sanoi siis olevansa Jumala. Ei ihme, että näin sanoessaan juutalaiset yrittivät kivittää hänet hengiltä (8:59).
• Roomalaiskirjeen luvun 8 jakeissa 1-11 Paavali osoittaa miten Poika ja Henki saavat aikaan sen, mitä Toora ei koskaan voinut tehdä. Henki asuu uskovassa samalla tavalla kuin Jumalan kirkkaus (Shekina) asui temppelissä. Erityisesti kannattaa huomata miten jakeissa 9-11 Paavali vaihtelee ongelmitta ”Jumalan Hengen” ja ”Kristuksen Hengen” välillä. (Ks. Rowe 2002, 305-06.)
• Jumalan Poika, jonka israelilaiset hylkäsivät, on Paavalin mukaan todellinen Jumala, joka tuo kansalleen pelastuksen (Room. 9:5). N. T. Wright toteaa, että muunlainen tulkinta tästä jakeesta ei yksinkertaisesti onnistu. (Wright 2011, luku 4.)
• Jeesukseen uskomalla pelastuu. Paavali sanoo Room. 10:9-13, että meillä on vain yksi Herra, johon uskomalla me pelastumme ja Hän on Jeesus. Vanhassa testamentissa on vain yksi Herra: Jumala (5. Moos. 6:4; Jes. 43:11, 45:5). Jae 10:13 ”Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” on suora lainaus Jooelin kirjasta (2:32: 33-käännös, 3:5, 92-käännös). Siellä Herra tarkoittaa yksiselitteisesti Israelin Jumalaa. 
• Paavali kirjoittaa, että korinttilaiset huutavat avukseen Jeesuksen Kristuksen nimeä samoin kuin Paavali itse (1. Kor. 1:2). Tämä heijastaa VT:n tekstejä, joissa palvotaan Jumalaa (1. Moos. 4:26, 13:4; Ps. 105:1; Jer. 10:25; Jooel 2:32). Koska Jeesus on palvonnan kohde, Häntä pidettiin Jumalana.
• 1. Kor. 1:8:ssa Paavali kehottaa korinttilaisia olemaan nuhteettomia Herramme Jeesuksen Kristuksen päivänä. Tämä on viittaus tunnettuun VT:n teemaan, jossa puhutaan useasti Herran (JHVH) päivästä. UT:ssa tämä päivä linkitetään useasti Jeesukseen (ks. myös 5:5; 2. Kor. 1:14; Fil. 1:6, 10; 2:16; 1. Tess. 5:2; 2. Piet. 3:10.
• ”Tämän maailmanajan hallitsijat ristiinnaulitsivat Kirkkauden Herran” (1. Kor. 2:8). Tätä termiä sovelletaan yleensä Isä Jumalaan (Ap.t. 7:2; Ef. 1:17). Apokryfisessä Eenokin kirjassa ”Kirkkauden Herralla” viitataan jatkuvasti Isä Jumalaan (22:14; 25:3; 27:3-4; 63:2; 75:3). Paavalilla ei ole ongelmaa soveltaa termiä Jeesukseen. 
• Paavali lainaa jakeessa 1. Kor. 2:16 Jes. 40:13:ta. Jesaja tarkoittaa jakeella Jahvea (JHVH), mutta Paavali soveltaa sen Jeesukseen.
• Paavali lainaa jakeessa 1. Kor. 2:15 Jesajan kirjan jaetta 40:13: ”Kuka on tullut tuntemaan Herran mielen? // Kuka on Herran Henkeä ohjannut?” Jae viittaa Jumalaan, mutta Paavali soveltaa sen jakeessa 2:16 Jeesukseen: ”meillä on Kristuksen mieli”. 
• ”Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki, ja me olemme häntä varten. Ja yksi on Herra, Jeesus Kristus, hänen kauttaan on kaikki, niin myös me” (1. Kor. 8:6). Paavali soveltaa Sheemaa, eli uskontunnustusta Jeesukseen. ”Herra” (κύριος) vastaa Vanhan testamentin sanaa ”Jumala” (JHVH). (Ks. tarkemmin täältä.)
• Jakeissa 1. Kor. 12:4-6 Paavali puhuu armolahjoista, jotka ovat moninaiset ja seurakuntaruumiista, joka on yksi. Hän yhdistää yhteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen selittäessään asiaa tarkemmin. Jumala on yksi, mutta Hänessä on moninaisuus, toisin sanoen kolme persoonaa. 
• ”Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.” (2. Kor. 3:17.) Paavali on juuri jakeessa 16 lainannut jaetta 2. Moos. 34:34. Herra tässä asiayhteydessä viittaa Henkeen. Kyse ei siis ole siitä, että Jeesus on henki, tai Henki on Jeesus, vaan he molammet ovat ”Herra”. Paavali linkittää vahvasti Pyhän Hengen sisälle Herra-sanan merkitykseen. (Ks. Rowe 2002, 303-04, myös Richard Hays, johon hän viittaa.)
• Jakeessa 2. Kor. 4:6 Paavali toteaa miten Jumalan kirkkaus loistaa Kristuksen kasvoilta. 
• Pyhää Henkeä kutsutaan monesti Jumalan Hengeksi (mm. Room. 8:11). Gal. 4:6:ssa Paavali kutsuu Pyhää Henkeä Jumalan Pojan eli Jeesuksen Hengeksi. Samassa jaejaksossa tulee esiin myös erityinen huomio Jeesuksesta. Paavali on nimittäin puhumassa uudesta exoduksesta. Ensimmäisessä exoduksessa Jumala paljasti Moosekselle ja kansalleen nimensä (2. Moos. 3), uudessa exoduksessa Jumala on paljastanut itsensä persoonallisesti Jeesuksessa. Tämä jaejakso on ehkä Paavalin kirjeistä vanhin, jossa käsitellään kolminaisuuutta, vaikkaki juutalaisilla termeillä. (Ks. jakeen kontekstista tarkemmin täältä. Tarkempi käsittely jakeista Gal. 4:4-6 löytyy täältä.)
• Jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen (Fil. 2:10). Jes. 45:23:ssa Jumala sanoo, että Hänen eteensä jokainen tulee polvistumaan. Jeesus Kristus on Herra, ”κύριος Ἰησοῦς Χριστὸς” on suora jumaluusväite, koska kreikan kielen sana ”κύριος” vastaa VT:n Jumala-sanaa ”JHVH”.
• Kol. 1:15 ”Hän [Jeesus] on näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen.” Sana ”πρωτότοκος” on käännetty sanalla ”esikoinen”. VT:ssa perheen esikoinen sai leijonan osan perinnöstä. Esikoinen oli se, jolla oli viime kädessä kaikki isän oikeudet. Toisella vuosisadalla eKr. sana ei joillain maantieteellisillä alueilla enää sisältänyt synnyttämisen tai syntymisen ajatusta, vaan ajatusta auktoriteetista, jonka laillisen perimän asema antaa. Tässä tapauksessa ”ylin perillinen” olisi sopivampi käännös tässä jakeessa. Jaetta selittäessä on pidettävä mielessä myös jae 2:9, jonka mukaan Jeesuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Jeesuksen olemus on täten iankaikkinen, koska se on osa jumaluuden täyteyttä. Jae 1:15 ei täten voi tarkoittaa sitä, että Jeesus olisi luotu olento. 
• Sakarjan kirjassa on ennustus, jonka mukaan ”Herran päivä” toteutuu, kun Jumala tulee Jerusalemiin pyhiensä kanssa: ”Herra [κύριος], minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi.” (14:5.) Paavalin opetuksen mukaan tämä tarkoittaa Herran Jeesuksen saapumista pyhiensä kanssa viimeiselle tuomiolle: ”Herramme [κύριος] Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa.” (1. Tess. 3:13.)
• 1. Tessalonikalaiskirjeen jakeessa 4:16 Paavali viittaa Psalmin 47:6 sanoihin, kuvatessaan Herran saapumista pasuunan kaikuessa: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa.” Psalmin kohta kuuluu: ”Jumala astuu ylös riemun raikuessa, Herra pasunain pauhatessa.” Psalmin asiayhteydessä puhutaan siitä, miten Jumala astuu temppeliinsä laulujen ja pasunoiden raikuessa. Paavalille tämä kuvaus tarkoittaa Kristuksen tulemista. Herran päivän koittaessa Kristus astuu Jumalana ja koko maailman hallitsijana maan päälle.
• Kristityt odottavat ”suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiit. 2:13). Alkukielessä artikkeli on tässä vain ensimmäisen substantiivin (Jumala) edessä ja se yhdistyy toiseen substantiiviin (Vapahtaja) ja-sanalla: ”τοῦ μεγάλου θεοῦ καὶ σωτῆρος ἡμῶν Ἰησοῦ Χριστοῦ”. Sharpin säännön mukaan tässä Jumala ja Vapahtaja tarkoittavat samaa asiaa: Jeesusta. Samanlainen esimerkki löytyy 2. Piet. 1:1:stä.
• Pojastaan Jumala sanoo: ”Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan…” (Hepr. 1:8). Tässä jakeessa Jeesusta sanotaan suoraan Jumalaksi.
• Hepr. 13:8 ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” 
• 1. Piet. 2:3:ssa lukee: ”jos kerran olette maistaneet, että Herra [= Jeesus] on hyvä”. Tämä on suora ote Psalmista 34:9, jossa lauseella viitataan Jumalaan. 
• 1. Piet. 3:15:ssa viitataan Jesajan kirjan jakeeseen 8:13 (”pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne”). Pietari on lisannyt sanan ”Herra” Kristuksen eteen painottaakseen yhteyttä Jesajan kirjan jakeeseen. (Molemmissa jakeissa käytetään samoja kreikankielen sanoja pyhittämisestä). (Näin N. T. Wright; Wayne Grudem.)
• Jeesus on tosi Jumala (1. Joh. 5:20).
• ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen.” (Ilm. 1:7). Tässä jakeessa nähdään ikään kuin ennalta Jeesuksen toinen tuleminen. Lyhyessa jakeessa on viittauksia sekä Danielin ja Sakarjan kirjaan että evankeliumeiden tekstiin Jeesuksen paluuta koskien. Lausuma ”He katsovat minuun, jonka ovat lävistäneet” on suora lainaus Sak. 12:10:stä. Sakarjan kirjassa jakeessa puhutaan Jahvesta, eli Jumalasta jonka Israelilaiset ovat lävistäneet. Nyt Jeesus astuu Jumalan saappaisiin Ilmestyskirjan aloitusjakeissa, koska kirjoittaja soveltaa jaetta häneen. 
• ”Karitsa” (Jeesus) ottaa vastaan Jumalalle kuuluvaa ylistystä ja palvontaa (Ilm. 5).
• Ilmestyskirjan luvut 4-5 muistuttavat Hesekielin kirjan lukuja 1-3. Molemmissa profeetta saa kirjakäärön ja se täytyy syödä. Huomiota herättävä seikka on, että Hesekielin kirjassa Jumala avaa käärön, ilmestyskirjassa käärön avaakin karitsa, eli Jeesus. 
• Jumala on A ja O. (Ilm. 1:8). Jumala on A ja O, alku ja loppu (21:6; Jes. 44:6). Jeesus on ensimmäinen ja viimeinen (Ilm. 1:17). Jeesus on myös A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu (22:13). Jes. 42:8 mukaan Jumala on ensimmäinen ja viimeinen.

Loppusolmu

Jokainen vähänkin kirkkohistoriaan perehtynyt ymmärtää, että varhaiskirkolla oli vaikeuksia saada edellä mainituista jakeista systemaattinen näkemys siitä, miten Jeesus saattoi samaan aikaan olla ihminen ja Jumala. Asia ei saisi olla, eikä se olekaan, kristitylle ”aivan sama”. Se liittyy olennaisesti joka päiväiseen elämäämme. Kuten Athanasios (293-373) sanoi: Jos Jeesus ei ollut Jumala, Jumalan olisi ollut mahdotonta pelastaa ihmiskuntaa, koska luotu ei voi pelastaa toista luotua. Lisäksi, jos Jeesus ei olisi Jumala, kristityt syyllistyisivät päivittäin epäjumalanpalvontaan.

Viitteet

1 Ebioniittien kohdalla varhaisin kirjallinen lähteemme on Irenaeus (130-202 jKr.) Hänen mukaansa ebioniitit uskoivat Jeesuksen syntyneen luonnollisella tavalla Marialle ja Joosefille. He myös käyttivät pelkästään Matteuksen evankeliumia ja hylkivät Paavalia. He ovat kaikin puolin juutalainen ryhmittymä. (Harhaoppeja Vastaan 1.26.2; 5.1.3). Tertullianus (160-220 jKr.) puolestaan väitti, että ebioniitit kieltäyivät uskomasta, että Jeesus oli Jumalan Poika (Periaatteet Harhaoppisten Arvioimiseksi 13.11). Hippolytos Roomalaisen (170-235 jKr.) mukaan he ajattelivat Jeesuksen olleen tavallinen ihminen, niin kuin kuka muu tahansa. He myös uskoivat, että Jeesus oli täydellisesti pitänyt lain, mutta kuka tahansa muu olisi tehnyt tämän, hänkin olisi ollut Kristus. Ebionit itse yrittivät siis kaikin puolin täyttää lain – he siis elivät perinpohjin juutalaisesti. (Kaikkien Harhaoppien Kumoaminen 7.22). Vasta Origeneen kirjoituksissa kuulemme väitteen, jonka mukaan ebioniitit olisivat todellisuudessa jakautuneet kahteen erilaiseen ryhmittymään: ensimmäinen uskoi Jeesuksen neitseelliseen syntymään, toinen ryhmä ei (Kelsosta Vastaan 5.61). Origeneen raportoinnissa näyttää kuitenkin olevan virhe, koska muualla hän toteaa kaikkien ebioniittien kieltäneen Jeesuksen neitseellisen syntymän (Saarnoja Luukkaasta 17). Tämä väärinkäsitys on saattanut Charles Hillin mukaan perustua hänen huonoon lukemiseensa Justinos Marttyyrin kohdalla. Justinos nimittäin näyttää tietävän kaksi erilaista Jeesukseen uskovaa juutalaista ryhmittymää, mutta hän ei kutsu kumpaakaan ebioniiteiksi. Hänen mukaansa molemmat ryhmät pitää Mooseksen lain, mutta toinen ryhmä ei usko Jeesuksen jumalisuuteen (Dialogi Tryfonin kanssa 47-48). 300-luvulla elänyt kirkkohistorioitsija Eusebius toistaa Origeneen näkemyksen kahdesta ebioniittien ryhmittymästä, mutta väittää, että ryhmä joka uskoi Jeesuksen neitseelliseen syntymään ei kuitenkaan uskonut hänen ennaltaolemiseensa (Kirkkohistoria 3.27). Meillä ei siis ole mitään todisteita siitä, että ebioniitit olisivat uskoneet Jeesuksen jumaluuteen. (Hill 2014, 161-62.) 

2 Kattavan kirkkohistoriallisen katsauksen antaa McGrath 2012, 373-415.

3 Kenneth E. Bailey (s.338-348) käsitellyt Jeesuksen vertausta kahdesta rakentajasta kattavasti. Hän osoittaa, että vertaus palautuu aina Jes. 28:14-18 saakka. Jesajan kohdassa Jumala toteaa, että tuleva myrsky (Assyria) tulisi tuhoamaan Israelin tekemän liiton kuoleman ja tuonelan (Egyptin) kanssa. Tulevaisuudessa Jumala laskisi Siioniin kulmakiven, josta tulisi vankka perusta uudelle rakennukselle. Juuri ennen Jeesuksen aikaa qumranilaiset tulkitsivat tämän kulmakiven toteutuvan heidän 15 valitussa miehessä, jotka tunsivat lain ja elivät moitteettomasti. Vastakohtana tälle Jerusalemin papiston mukaan ennustus täyttyi Jerusalemin temppelin kivessä, joka oli kaikkeinpyhimmässä. Kiveä kutsuttiin ”perustaksi”. Näin myös temppelin ympärillä toiminut uhrijärjestelmä nähtiin olevan Jesajan lupaamalla perustalla. Jeesus esitti luvatusta kulmakivestä kolmannen tulkinnan. Hänen mukaansa hän on luvattu kulmakivi, ei qumranin yhteisön valitut tai Jerusalemin temppelin uhrijärjestelmä.

Mainittuja lähteitä

Bailey, Kenneth. E. 2008. Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. PerusSanoma.

Hill, Charles. E. 2014. ”An Exclusive Religion: Orthodoxy and Heresy, Inclusion and Exclusion.” Teoksessa How God Became Jesus: The Real Origins of Belief in Jesus’ Divine Nature. Ed. Michael F. Bird. Grand Rapids: Zondervan. (Sivut 151-68.)

Justinos Marttyyri: Apologiat ja Dialogi Tryfonin kanssa. Suom. Matti Myllykoski ja Outi Lehtipuu. 2008. Helsinki: Gaudeamus. 

McGrath, Alister. 2012. Kristillisen uskon perusteet. Helsinki: Kirjapaino.

Rowe, C. Kavin. 2002. ”Biblical Pressure and Trinitarian Hermeneutics.” Pro Ecclesia, Vol. X1, nro 3. Sivut 295-312.

Tertullianus. Periaatteet Harhaoppisten Arvioimiseksi. Kääntänyt Juha Pihkala. 2012. Suomalainen Teloginen Kirjallisuusseura ja tekijä. 

Wright, N. T. 2011. [1997] What St Paul Really Said. Oxford: Lion Book.