Kirjoittaja Janne Saarela

2017

Mooses & Jumala

MINÄ OLEN KUKA MINÄ OLEN. Tämä oli vastaus Mooseksen kysymykseen palavalla pensaalla, kun hän halusi saada varmempaa tietoa siitä kenen kanssa hän on tekemissä. Israelilaisille oli vietävä viesti, että 400 vuotta kestänyt orjuus on nyt päättymässä. Vapaus koittaa. Mutta kuka tästä projektista on oikeastaan vastuussa? 2. Mooseksen kirja ei jätä tätä epäselväksi: Jumala, joka oli tehnyt liiton Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, ja joka oli valinnut Israelin omaksi kansakseen. Juuri tämä maininta nousee esille kirjan toisen luvun lopussa (2:24). Jumala muisti liittonsa ja vapautti kansansa. Jumala piti lupauksensa. 

Mutta vielä takaisin palavalle pensaalle. MINÄ OLEN KUKA MINÄ OLEN. Mitä tämä lause oikeastaan tarkoittaa? Monet ovat selittäneet lausetta siten, että Jumalalla on olemassaolo itsessään, toisin kuin meillä kuolevaisilla. Vaikka tämä on totta, en usko, että se saavuttaa lauseen koko syvyyden. Itse ajattelen, että Mooses saa Jumalalta seuraavan vastauksen kysymykseen kenen kanssa hän on tekemisissä: MINÄ OLEN KUKA MINÄ OLEN. Toisin sanoen, jos todella haluat tietää kuka minä olen, sinä et voi rakentaa minusta omia mielikuviasi, vaan sinun on katsottava miten minä toimin. Ja toden totta, pian koko Israelin kansa näkee kuka tämä Jumala on. Hän on Jumala, joka astuu kehään 10 Egyptin Jumalan kanssa ja voittaa heidät 10-0. Hän on Jumala, jolla on sekä elämä että kuolema hallussaan. Ja Hän on ennenkaikkea Jumala, joka astuu alas vapauttamaan kansansa. Mutta voimme itse asiassa sanoa, että Jumalan todellinen luonne tulee esiin luvuissa 32-33, jossa kansa tekee elämänsä rikkomuksen, joka johtaa Mooseksen ja Jumalan kaksinpuheluun. Jumala kulkee Mooseksen ohi ja sanoo ”minä olen armollinen kenelle olen armollinen, armahdan ketä armahdan.” Tässä on Jumalan syvin olemus! [1]

Kertomus jatkuu. Jumala on kansansa mukana heidän matkallaan kohti luvattua maata. Salaperäinen pilvi seuraa heitä heidän matkallaan. Salaperäinen pilvi myös laskeutuu kirkkaudessa valmistetun ilmestysmajan ylle koko kertomuksen loppuhuipennuksena. Sama itse asiassa toistuu useamman sadan vuoden kuluttua, kun Salomo rukoilee juuri valmistetun temppelin puolesta (1. Kun. 8:10-11). Hesekielin kirjan luvussa 10 kohtaamme jälleen saman ilmiön, mutta tällä kertaa negatiivisesti: Jumalan kunnia ja kirkkaus poistuu temppelistä ja lopputulos on arvattavissa. Temppeli tuhotaan. Jumalan kunnia ja kirkkaus, joista molemmat ovat melko hyviä käännöksiä hepreankielen sanalle ”kabodh” ja kreikankielen sanalle ”doksa”, on siis läpi Vanhan testamentin Israelin kansan keskuudessa ikään kuin pilven muodossa. Toisaalta näkyvänä, toisaalta piilotettuna. 

Muistatte varmaan, että ei edes Mooseksella ollut oikeutta päästä näkemään täydellisesti, vaikka hän halusi nähdä Jumalan kirkkauden. Jumala kuitenkin asetti hänet suojaisaan paikkaan ja antoi hänen vilkaista juuri kun Hän oli kulkenut hänen ohitseen. Noh, vaikea uskoa, että Mooses pettyi näkemäänsä! Mooses ei koskaan nähnyt kuka Jumala oli, mutta hän kuuli Jumalan lausuvan tässä tilanteessa nimensä, joka herpeankielellä kuuluu ”JHVH” eli Jahve. Niille jotka ovat unohtaneet mistä on kysymys, voimme lukea muutaman jakeen:

Silloin Mooses sanoi: ”Anna siis minun nähdä kunniasi.” Herra sanoi: ”Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon.” Herra sanoi vielä: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon.” Sitten Herra sanoi: ”Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” (2. Moos. 33:18-23)

2. Mooseksen kirja muistuttaa meitä monella tavalla siitä, että Jumala on armollinen, Hän on hyvä ja Hän on anteeksiantava. Ja ennen kaikkea, Hän on uskollinen.

Mutta ennen kuin jatkamme, yksi asia on sanottava. Kun Jumala Hesekielin näyn mukaisesti poistui kansansa keskuudesta, temppeli tuhottiin ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Jumala ei oikeastaan koskaan palannut takaisin. Hän oli poissa. Voit löytää profeettojen teksteistä (erityisesti Jesajasta) valtavat tulevaisuudennäkymät, kun he katsovat aikaan, jolloin Jumala palaisi takaisin ja seuraukset olisivat koko universumia koskevat. Pakanakansat liittyisivät Jumalan Israeliin ja lopullinen ”Shalom” eli rauha saavuttaisi koko maanpiirin. Mutta Vanhassa testamentissa tämä ei koskaan toteudu. On aika siirtyä Johanneksen evankeliumiin. 

Evankeliumin kirjoittaja & Jumala

Alussa oli Sana. Ja Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala… Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh. 1:1, 14) 

Tässä se on. Ensinnäkin, uusi luomiskertomus. Ja mikä tärkeintä, Jumalan kirkkauden ilmestyminen kansansa keskuuteen. Älä kuitenkaan anna huonojen käännösten viedä sinua harhaan. Kirjoittaja ei sano jakeessa 1:14, että hän asui meidän luonamme. Hän sanoo ”Sana tuli lihaksi ja hän telttaili meidän keskellämme.” Tämä on oiva osoitus siitä, että et voi ymmärtää evankelimin sanomaa ilman Vanhan testamentin taustaa. Jumalan läsnäolo oli aina ilmestysmajassa ja temppelissä. Mutta kirjoittajan mukaan se oli nyt täydellisenä hänen Pojassaan, joka ”telttailee kansansa keskuudessa”. Heti kirjan alussa kohtaamme siis henkilön, joka ottaa itselleen Jumalan temppelin aseman. Tokkopa on yllätys, että hän ei tule toimeen maallisen temppelin kanssa luvussa 2! 

Yksi asia saattaa tässä kohden vaikuttaa kummalliselta. Jumala sanoi Moosekselle, että kukaan ei voi nähdä Hänen kirkkautta ja kunniaa ja jäädä eloon. Miten Jumalan kunnia sitten tuli ilmi Jeesuksen elämässä? Vastaus löytyy jälleen kun käytämme apunamme Vanhaa testamenttia. Samalla tavalla kuin Jumala Vanhassa testamentissa kätki kirkkautensa pilven muotoon, Hän kätki sen Uudessa testamentissa lihaan. Jumala tuli kansansa keskuuteen ihmisenä ja ihmisen muodossa. Voit nähdä Hänen kirkkautensa — mutta sinun on katsottava tarkasti. Samalla tavalla kuin Pontius Pilatus ei tajunnut keneltä hän kyseli ”mikä on totuus”, samalla tavalla muut eivät voineet nähdä Jumalan kirkkautta fyysisillä silmillään. Mutta kun opetuslapset kulkevat Jeesuksen kanssa läpi evankeliumin ja sinä lukijana heidän kanssaan, voimme vain toivoa että hengelliset silmät saavat viestin, jota fyysiset silmät eivätvoi suoranaisesti paljastaa. Mooses kuuli Jumalasta. Mutta Jeesuksen seuraajat näkivät radikaalisti Hänen tekonsa ja kunniansa. 

7 merkkiä

Evankeliumi paljastaa sinulle seitsemän merkkiä, joiden tarkoitus on nimenomaan paljastaa Jumalan kunnia Jeesuksessa. On siis väärin sanoa, että ne ovat ihmeitä, koska kirjoittaja käyttää sanaa ”seemeia”, ”merkki”. Ensimmäisen kerran näet tämän Galilean Kaanassa, jossa vesi muuttuu viiniksi. Ikävä kyllä huonot vitsit ovat pilanneet koko kertomuksen niiden ymmärtämättömien toimesta, jotka eivät ole koskaan lukeneet sanaakaan Vanhaa testamenttia. Kysymys ei ole siitä kuka juo alkoholia ja kuka ei ja onko se soveliasta vai ei. Kuten huomaat, astiat, jotka täyttyvät veden sijaan viinistä eivät ole juomakuppeja, vaan juutalaisten uskontoon liittyviä puhdistusastioita, joilla oli rituaalinen funktio. Ennen ruokailua osanottajien kädet pestiin — ei bakteereja tappakseen — vaan rituaalisen puhtauden vuoksi. Mutta mikä olennaisinta, eikö Jesaja ollut sanonut, että vielä kerran Herra Sebaot valmistaisi vuorella pidot kaikille kansoille? 

Tällä vuorella Herra Sebaot

valmistaa pidot kaikille kansoille,

herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan:

ydinrasvalla maustettuja herkkuja,

kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä.

Tämä jae löytyy Jesajan kirjan luvusta 25. Mutta lue myös jae 8: 

Kuolema on nielty ainiaaksi! Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut!

Ja jos Herra on puhunut, meidän kannattaa kuunnella. 

Kirjoittaja yrittää tietenkin sanoa, että vanhan liiton puhdistusrituaalit ovat menneisyyttä. Uusi aika on koittanut. Jumala on valmistamassa ateriaa ”pohojammaan” meiningillä, ja viiniä täytyy olla paljon. Se miten kuolema tullaan voittamaan selviää kun jatkamme lukemista. Tämä oli  kuitenkin ensimmäinen merkki ja monet Jeesuksen opetuslapsista uskoivat häneen (2:11).

Jatkamme lukemista. Voit nähdä ripauksen tätä kunniaa luvussa 4, kun Jeesus parantaa virkamiehen pojan ilman kosketusta, kilometrien päästä. Kannattaa myös pitää silmät auki Betesdan lammikolla, jossa 38 vuotta maassa maannut rampa nousee ylös terveenä! Pian oletkin ihmettelemässä, kun vajaa 10 000 ihmistä (naiset ja lapset mukaanlaskettuna) syövät muutamasta leivästä ja kalasta. Lisäksi luvun yhdeksän sokea mies (tai tässä tapauksessa entinen sokea mies!) muistuttaa sinua sanomalla ”älä ole kuin kansan johtajat, jotka ovat kertomuksen todellisia sokeita, koska eivät tunnista Jeesuksen identiteettiä”. Jumala on heidän keskuudessaan ja he eivät yksinkertaisesti näe sitä. 

Viimeistään luvussa yksitoista ymmärrät mistä on kysymys. Itselläni tulee usein kylmiäväreitä, kun yritän kuvitella kohtauksen haudan sisäpuolelta, josta kääröihin sidottu Lasarus astuu ulos ja näkee kauempana tutunnäköisen miehen kädet kohotettuna. Jeesus kutsui hänet juuri ulos haudasta! Mutta Lasaruksenkin on ymmärrettävä, että jotain muuta on tekeillä. Seitsemäs ja viimeinen merkki on vielä jäljellä. Tämä merkki löytyy kun juokset Magdalan Marian tai Pietarin ja salaperäisen toisen opetuslapsen kanssa sunnuntaiaamuna haudalle. Tai pikemminkin tyhjälle haudalle. Jo toinen hauta, joka on tyhjä lyhyen ajan sisällä! Seitsemän merkkiä. Sairaudet ja kuolema joutuvat väistymään. Tämä ei voi olla mitään muuta kuin Jumalan uutta luomistekoa. 

Todistajan tarve

Mutta nämä merkit eivät ole tulleet luoksemme itsenäisinä. Merkki vaatii tässä tapauksessa todistajan. Tässä lopuksi tarkastelemme heistä merkittävintä eli evankeliumin kirjoittajaa. Kysymys on ”opetuslapsesta jota Jeesus rakasti.”

Jos olet tarkka lukija, huomaat jo luvussa 1 nimettömäksi jäävän opetuslapsen Filippuksen kanssa (1:35-40). Kuka hän on? Paljon myöhemmin Pietari haahuilee kuin tanssikumppaninsa menettänyt herrasmies, kun Jeesus on otettu kiinni ja hänen seurassaan on ”se toinen opetuslapsi” (18:15). Pian Pietari tekeekin niin radikaalin virheen, että se on korjattava myöhemmin samanlaisten kulissien äärellä: nuotiolla. 

Mutta jo ennen tätä me saamme vilkaista viimeiselle ehtoolliselle, jossa ”opetuslapsi jota Jeesus rakasti” nojaa Jeesuksen rintaan hänen kysyessään kuka pettää hänet. Tapaat hänet myös ristillä, jossa hän saa tehtäväkseen huolehtia Jeesuksen äidistä. Kyseessä on äärimmäisen tärkeä henkilö, mutta hän jää jatkuvasti nimettömäksi. Luvun 21 kohtauksessa veneessä on Jeesuksen seitsemän opetuslasta, joista kaksi jää edelleen nimettömäksi. Väitän, että kirjoittaja on yksi näistä kahdesta nimettömästä, jotka näkevät ylösnouseen Jeesuksen istumassa rannalla. 

Evankeliumin lopussa paljastuu, että itse asiassa tämä henkilö on kirjoittanut koko evankeliumin. Hän viittaa itseensä tuohonaikaan tavallisella tavalla monikossa ”Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.” Sama asia löytyy jo ensimmäisestä luvusta. ME katselimme hänen kirkkauttaan… (1:14). Tämä ei tarkoita meitä lukijoita, koska me emme olleet siellä. Eikä se myöskään tarkoita Jeesuksen seuraajia yleensä. Ennen kaikkea jae tarkoittaa evankeliumin kirjoittajaa. Olemme tekemisessä henkilön kanssa, joka oli Jeesuksen toiminnassa mukana alusta alkaen aina loppuun saakka. Siksi hän kykeni toimimaan pätevänä todistajana. 

Kummallinen loppu

Ennen kuin paljastan kenestä on kysymys, katsokaamme lyhyesti erästä hyvin mielenkiintoista jaejaksoa. Itse asiassa meidän on hyvä laina sitä hieman laajemmin. Se löytyy evankeliumin viimeisestä luvusta:

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.” 

Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: ”Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?” Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ”Entä hän, Herra?” Jeesus vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua.” Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?” Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava. Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. (21:15-25)

Ensinnäkin, tässä tapahtuu paljon merkillisiä asioita! Jumala on armollinen kuten sanoin. Ja Pietarilla on mahdollisuus sovittaa sanansa uudelleen. On tullut anteeksiantamuksen ja uuden mahdollisuuden hetki. Pietari siis haluaa kuolla Jeesuksen puolesta? Saamasi pitää. Pietari tulee kuin tuleekin antamaan henkensä: kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo. Pietari kohtasi marttyyrikuoleman 30 vuotta myöhemmin Roomassa. (Nähtävästi samoissa mellakoissa tapettiin myös Paavali.) Nyt kun Pietari ymmärtää mitä Jeesuksen opetuslapsena oleminen todella tarkoittaa, hän saa erikoisen roolin toimia uskovien paimenena ja opettajana.  

Mutta tähän kokonaisuuteen liittyy merkilliset Jeesuksen sanat, jotka evankeliumin mukaan aiheuttivat väärinkäsityksiä opetuslasten keskuudessa. Jakeessa 21 Pietari kysyy Jeesukselta viitaten hänen rakkaaseen opetuslapseen ”Herra, entä hän?” Tähän Jeesus vastaa ”Jos minä tahdon, että hän jää tänne siihen saakka, kunnes tulen, mitä se sinulle kuuluu?” Tämä toistetaan vielä jakeessa 23 ja se jää itse asissa Jeesuksen viimeiseksi lauseeksi tässä evankelimissa. Tästä levisi huhu, jonka mukaan tämä opetuslapsi ei kuole. Pian huomaamme miksi tällainen huhu levisi, mutta Jeesus ei tarkoittanut tätä. Siinä kun Pietari asetetaan erityiseen tehtävään paimenena, rakas opetuslapsi asetetaan erityiseen tehtävään todistajana. Opetuslapsi kuoli, mutta hän jätti jälkeensä evankeliumin, joka tulee toimimaan todistajana aina siihen saakka kunnes Jeesus palaa takaisin. Tämä oli hänen tehtävänsä. 

Mutta nyt. Kuka on oli?

Evankeliumin kirjoittajan identiteetti

Monet seurakuntapiireissä ovat tottuneet ajattelemaan, että evankeliumin kirjoittaja oli Johannes Sebedeuksen poika, joka oli yksi kahdestatoista. Ikävä kyllä tässä kohden joudun tuottaa pettymyksen. Ensinnäkään evankeliumi ei itse asiassa koskaan väitä näin ja toiseksi, varhaiset kristilliset johtohenkilöt, joilla oli asiasta tarvittavaa tietoa, eivät väitä näin. Kyseessä oli Johannes, mutta ei Johannes Sebedeuksen poika. Kyseessä oli Johannes, joka sai myöhemmin lisänimen ”Vanhin”. Johannes ”Vanhin” oli Jeesuksen seuraaja, mutta hän ei ollut yksi kahdestatoista. Irenaeus, joka oli aikansa yksi tärkeimpiä kristillisiä ajattelijoita vuoden 200 tienoilla, kertoo että Johannes Vanhin eli keisari Trajanuksen hallitusaikaan saakka, joka alkoi vuonna 98. Voimme luottaa Irenaeuksen sanaan, koska hänen opettajansa oli itse asiassa ollut Johannes Vanhimman opetuslapsi. Johannes eli siis todella vanhaksi ja tämä toi hänelle tittelin ”Vanhin”. (En itse näe mitenkään yllättävänä tapaa, kun hän kirjeissään kutsuu vastaanottajiaan usein lapsiksi — kirjaimellisesti.) Todisteet näyttävät osoittavan siihen suuntaan, että kun Jeesuksen kaksitoista opetuslasta olivat kaikki kuolleet, pian jäljellä oli enää muutama, jotka olivat olleet Jeesuksen seuraajia. Johannes kirjoitti todistuksensa ja muistelmansa evankeliumiksi asuessaan vanhoilla päivillään Efesossa, ehkä 90-luvulla. Näyttää siltä, että koska Johannes Vanhin eli huomattavan vanhaksi, pian kaveripiirissä alkoi liikkua huhu, että ”kaveri ei kuole koskaan!” Ja hetkinen, eikö Jeesuskin sanonut, että hän ei kuole koskaan?! Ja näin meillä on käsissämme väärinkäsitys, jota Johannes evankeliuminsa lopussa korjaa. 

Silminnäkijänä alusta saakka

Mikä on siis tilanne? Meillä on käsissämme evankeliumi, jonka on kirjoittanut Johannes-niminen henkilö, joka oli Jeesuksen seuraaja alusta saakka. Hän sai tehtäväkseen huolehtia Jeesuksen äidistä ja erityisesti hän sai tehtäväkseen kirjoittaa evankeliumin. Mutta osakseen siksi, että hän ei ollut yksi kahdestatoista ja lisäksi se, että hän on saanut tietoa myös muilta henkilöiltä, jotka eivät ole oikeastaan missään roolissa muissa evankeliumeissa (Natanael, Filippus, Lasarus ja Nikodemus) on yksi syy siihen, miksi evankeliumi on niin erilainen kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan teokset. Nimenomaan, koska Johannes Vanhin oli Jeesuksen seuraaja, hän kykeni kirjoittamaan kirjeessään seuraavasti:

Mikä on alusta alkaen ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta. Elämä ilmestyi, me olemme nähneet sen, ja siitä me todistamme. Me ilmoitamme teille iankaikkisen elämän, joka oli Isän luona ja ilmestyi meille. Minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, jotta teilläkin olisi yhteys meihin. Meillä on yhteys Isään ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen. Tämän me kirjoitamme, jotta ilomme tulisi täydelliseksi. (1. Johanneksen kirje 1:1-4)

Meidän on syytä kuunnella. Tässä puhuu kaveri, joka oli Jeesuksen seuraaja, joka oli hänen ristillään, joka näki hänet ylösnousseena ja joka nojasi hänen rintaansa ehtoollishetkessä kuunnellen Jeesuksen sydämenlyöntejä. Hän oli erityisen pätevä kaveri vastustamaan kirjeellään opetusta, jonka mukaan Jeesus ei ollut todellinen ihminen ehkä lainkaan… Mutta tämä on toinen kertomus. 

Minä Olen

Mooses siis kohtasi palavalla pensaalla Jumalan, joka kutsui nimekseen MINÄ OLEN KUKA MINÄ OLEN tarkoittaen, että jos haluat tietää kuka olen, sinun täytyy tarkata minun tekojani. Johanneksen evankeliumissa Jeesus toistaa toistamistaan EGO EIMI, EGO EIMI eli MINÄ OLEN, MINÄ OLEN. Ego eimi elämän leipä, ego eimi ikuinen elämä, ego eimi todellinen valo jne. Samalla tavalla sinun on tarkattava hänen tekojaan, jotta voit ymmärtää kuka hän on.

Toivon, että Johanneksen evankeliumia läpikäydessä lukija voi pitää silmänsä auki ja nähdä miten Jumala palasi takaisin kansansa keskuuteen persoonallisesti Pojassaan. Me voimme luottaa kirjan kuvauksiin, koska ohjaajana meillä on luotettava todistaja, Johannes Vanhin.

Viite

Olen tästä huomiosta velassa Regent Collegen entiselle Uuden testamentin professorille Rikk Watsille.