Kirjoittanut Janne Saarela, kesäkuu 2024

Johdanto

Helmikuulla 2018 teisti William Lane Craig ja ateisti Erik Wielenberg debatoivat North Carolina State Universityssä aiheesta God & Morality eli Jumala & moraali. Heidän näkemyksiään yhdistää ajatus siitä, että moraalisia arvot ja velvollisuudet ovat todella objektiivisia eli ihmisten mielipiteistä riippumattomia. Näin ollen Wielenberg edustaa ateistina hyvin erilaista näkökulmaa moraaliin liittyen kuin monet muut ateistit, kuten  Friedrich Nietzsche, Bertrand Russell, Francis Crick, Jean-Paul Sartre, J. L. Mackie tai Richard Dawkins. Craigin mukaan objektiivisen moraalitodellisuuden kivijaljana voi toimia ainoastaan Jumala, kun taas Wielenbergin mukaan objektiivinen moraalitodellisuus on mahdollista ilman Jumalaa. Tässä tekstissä avataan Craigin näkökulmaa ja hänen kritiikkiään Wielenbergin teoriaa vastaan. 

Craigin näkemys

Debatissaan Wielenbergiä vastaan Craig puolusti kahta pääväitettä:

1) Teismi kykenee antamaan ainoan todellisen pohjan objektiivisille moraalisille arvoille ja velvollisuuksille.

2) Ateismi ei kykene antamaan todellista pohjaa objektiivisille moraalisille arvoille ja velvollisuuksille.

Craig selittää väitettä 1 lyhyesti seuraavalla tavalla. 

Ensinnäkin teismin mukaan objektiiviset moraaliset arvot ankkuroituvat Jumalan luontoon (character). Moraaliarvoilla tarkoitetaan hyvää ja pahaa. Jumalalla Craig tarkoittaa — Anselm Canterburylaista lainatakseen — suurinta kuviteltavissa olevaa Olentoa. Näin ollen Jumala on täydellisen hyvä ja Hänen rakastava ja pyhä luontonsa toimii mittatikkuna, määrittävänä tekijänä sille, mikä on hyvää. 

Toisekseen, objektiiviset moraaliset velvollisuudet perustuvat Jumalan käskyihin. Tätä kutsutaan jumalallisen käskyn teoriaksi. Jumalan tahto ja Hänen käskynsä ovat se kivijalka, josta moraaliset velvollisuudet kumpuavat ja nämä käskyt ovat harmoniassa eli sopusoinnussa Hänen luonteensa kanssa. Kristillisen näkemyksen mukaan Jumalan käskyt on kirjoitettu ihmisten sisimpään, joten meillä on niistä intuitiivista tietoa. Jumalallisen käskyn teoria ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Jumala antaisi erillisen käskyn joka ikiseen yksittäiseen tilanteeseen, vaan Jumala antaa yleisiä käskyjä, kuten ”rakasta lähimmäistä kuten itseäsi” ja jokainen meistä joutuu soveltaa tätä yleistä käskyä elämään (esimerkiksi ”minun on pidettävä lupaukseni”).

Nämä kaksi huomioita voidaan tiivistää alla olevan kuvan tapaisesti.

Määriteltyään teistisen näkemyksen Jumalasta ja moraalista, Craig siirtyy kritisoimaan Wielenbergin teoriaa. Wielenbergin näkemys kulkee nimellä ”godless normative realism” tai ”robust normative realism”. Tämän tittelin tarkoitus on painottaa sitä, että (a) Jumalaa ei ole olemassa, mutta (b) moraalinen maailma on todellista ja objektiivista eli hyvä on todella kaikkia sitovasti hyvää ja paha on kaikkialla pahaa. Craig itse kutsuu Wielenbergin näkemystä ateistiseksi moraaliplatonismiksi. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että koska Wielenberg haluaa pitää kiini moraalisen objektiivisuudesta, sitä ei voida ankkuroida sosiaaliseen käytökseen tai biologiaan, joten sille täytyy välttämättä löytää transsendenttinen eli tuonpuoleinen kivijalka tai perusta. Näin ollen Wielenbergin mukaan käsinkosketeltavan fyysisen maailman lisäksi, sen yläpuolella, on olemassa abstrakti todellisuus ja moraaliset arvot ovat olemassa abstrakteina objekteina tässä abstraktissa maailmassa. Näin ollen samantapaisesti kuin numerot ovat (platonistisessa näkemyksessä) olemassa abstrakteina objekteina abstraktissa todellisuudessa, samoin moraaliset arvot kuten armollisuus ja oikeudenmukaisuus ja rakkaus ovat olemassa abstrakteina objekteina abstraktissa todellisuudessa (ks. alla oleva kuva).

Ja nyt alamme päästä Wielenbergin teorian ytimeen. Wielenberg väittää, että kun tietty asia tapahtuu maailmassa, kuten esimerkiksi kahden ihmisen välinen rakkaussuhde, jokin oikea abstrakti arvo — tässä tapauksessa rakkaus tai hyvyys — alkaa supervenioimaan kyseistä tapahtumaa eli tämä arvo tulee tämän fyysisen tapahtuman ylle, ja alkaa ”päältää” sitä (ks. kuva alla).  

Kritiikki 1: näkemys on yliampuva

Tämä on ensimmäinen kohta, johon Craig esittää kritiikkiä. Craig kutsuukin Wielenbergin metafyysistä teoriaa termillä extravagant eli ”yliampuva” tai ”tuhlaavainen”. Sen sijaan, että meillä olisi metafyysisessä todellisuudessa vain yksi konkreettinen ja persoonallinen Olento, Jumala, Wielenberg joutuu täyttää metafyysisen maailman monilla erilaisilla abstrakteilla objekteilla. [Ks. tarkemmin viite 1.] Tässä kohden on tärkeä ymmärtää Craigin ja Wielenbergin näkemyksen eroavuudet. Craig painottaa vahvasti sitä, että Jumala ei ole abstrakti olento, vaan konkreettinen olento, eli teismissä metafyysinen todellisuus on aivan eri tavalla konkreettinen kuin Wielenbergin platonismissa, jossa arvoilla ei ole tällaista konkretiaa.

Kritiikki 2: Teoria kohtaa useita haasteita

Vaikka Wielenbergin näkemys abstraktista todellisuudesta olisikin totta (jota hänen on vaikea näyttää toteen), siitä seuraa silti monia ongelmia. Yksi niistä on tämä: abstraktit objektit ovat kausaalisesti kyvyttömiä eli niillä ei ole syy-seuraussuhde voimaa: ne eivät saa koskaan mitään aikaan (esimerkiksi numero ”2” ei koskaan aiheuta mitään kausaalisesti). Nyt meidän pitäisi kuitenkin uskoa, että fyysisen maailman tapahtuma jotenkin tavoittaa ja saa kausaalisesti aikaan transsendenttisen, kausaalisesti eristyksissä olevan abstraktin objektin siirtymään alas konkreettiseen maailmaan! Tässä kohden. Wielenberg pyrkii hyödyntämään analogiana teismiä, mutta tätä analogia kuitenkin epäonnistuu juuri siitä syystä, että Jumala ei ole abstrakti objekti, vaan konkreettinen objekti, jolla on kausaalisia kykyjä.

Lisäksi, herää suuri kysymys siitä, että miten ihmeessä nämä fyysiset tapahtumat tietävät mikä abstrakti objekti tulee tuoda mihinkin tilanteeseen? Jos abstrakti maailma on täynnä vaihtoehtoja, miten juuri oikea arvo tulee osaksi juuri tiettyä tapahtumaa? Lisäksi, kun otamme huomioon sen, ettei fyysisen maailman tapahtumat eivät ole persoonallisia toimijoita, tällainen ”valinta” tuntuu erittäin oudolta. Teismi sen sijaan on eri tasolla, koska metafyysisessä todellisuudessa on olemassa persoonallinen Jumala.  Craig kutsuukin Wielenbergin näkemystä voodoometafysiikkaksi.

Kaiken kukkuraksi herää kysymys moraalisista velvollisuuksista: miksi niitä on ylipäätään olemassa?  Jos ei ole olemassa jumalallista lainantajaa, ei ole selvää miksi moraalisia velvollisuuksia on ylipäätään olemassa.

Lopuksi Wielenbergin teoria kohtaa Platingan esittämän evoluutioteoreettisen argumentin naturalismia vastaan. ”Jos naturalismi on totta, silloin naturalismi ei voi olla rationaalisesti puolustettava kanta. Joten, se kumoaa itse itsensä.” Teismissa tämä ongelmaa ei synny, koska Jumala kykenee takaamaan järjellisten kykyjen luotettavuuden.

Wielenbergin antama haaste

Wielenberg esittää muutamia haasteita Craigin näkemykselle. Ensinnäkin hän kääntää Craigin kausaalisuuskritiikin häntä itseään vastaan: miten Jumala (tai ihmisen sielu) voi olla kausaalisessa yhteydessä materiaaliseen todellisuuteen? Tämä on dualismin yksi suurimpia ongelmia. Tähän Craig vastaa kahdella tavalla. Ensinnäkin kysymys siitä, miten Jumala ja maailma voivat olla kausaalisuhteessa keskenään ei ole yhtä suuri ongelma kuin se, miten abstraktit objektit voivat olla kausaalisessa vaikutussuhteessa maailman kanssa. Tämä johtuu siitä, että sekä Jumala että maailma ovat konkreettisia objekteja (joilla on kausaalisia kykyjä), eivätkä abstrakteja objekteja (joilla ei ole kausaalisia kykyjä). Näin ollen Wielenbergin teoriassa tässä kohden on suurempi ongelma kuin teismissä. Toiseksi, meillä on jokapäiväistä ja jokahetkistä kokemusta siitä, miten sieluni/mieleni ja ruumiini ovat yhteydessä. Näin ollen minulla on ainakin kokemus siitä, miten mieleni vaikuttaa ruumiiseeni, mutta kenelläkään ei ole kokemusta siitä, miten abstrakti objekti voisi vaikuttaa maailmaan. 

Lisäksi Wielenberg pohtii, miten Jumalan käsky voi olla velvollisuus sellaiselle ihmiselle, joka ei ole tietoinen Jumalasta käskyn takana? Craig vastaa kritiikkiin toteamalla, että ihmisillä on intuitiivinen tieto Jumalan vaatimuksista siitä huolimatta, etteivät he aina tajua sen tulevan Jumalalta. Jos otamme analogian, niin kuvittele käveleväsi rannalla ja saavut portille, jossa on kyltty ”Ei läpikulkua!”. Siitä huolimatta, että sinä et tiedä kuka kyltin takana on, sinä tiedostat sen sisällön ja vaatimuksen.

Arvio

Mielestäni Craigin teismi on simppelisti yksinkertaisempi teoria. Sen sijaan, että Wilenbergin täytyy ”täyttää metafyysinen taivas” miltei lukemattomille abstrakteilla moraalitotuuksilla, Craig täyttää sen ainoastaan yhdellä persoonallisella Olennolla, Jumalalla. Toiseksi, Craigin huomio siitä, että Jumala on konkreettinen Olento verrattuna Wielenbergin abstrakteihin totuuksiin täytyy tosissaan ottaa huomioon, kun puhutaan kausaalisuudesta. Kolmanneksi, kumulatiivinen eli kasautuva todistusketju Jumalan olemassaolon puolesta on mielestäni huomattavasti vahvempi kuin ateismin puolesta. Kuten Craig toteaa, Wielenbergin näkemys on ”epätoivoinen” ateistinen yritys pelastaa objektiivinen moraalitodellisuus. Olen Olli-Pekka Vainion ja Aku Visalan kanssa samaa mieltä siitä, että on hyvin epäselvää mikä tekisi Wilenbergin moraalisesta platonismista vaikuttavamman teorian kuin teismin. Wilenberg joutuu nimittäin väittämään, että persoonaton todellisuus voi asettaa moraalisia vaatimuksia. Tämä on taas ajatuksena hyvin epäintuitiivinen suhteessa teismiin, jossa persoonallinen Jumala asettaa moraalisia vaatimuksia. (Vainio & Visala, Johdatus uskonnonfilosofiaan, s. 205.)

*Aihetta käsittelee suomeksi myös Mikke Tiainen Apologia.fi-podcastin 2-tuotantokauden jaksossa 4.  Löydät sen mm. Spotifystä. 

Viitteet

1) Craig avaa asiaa tarkemmin nettisivuillaan kysymyksessä #570: ”While abstract objects are immaterial, not all immaterial things are abstract. While there is no absolute consensus of what an abstract object is, by far and away the standard view is that they are objects which are essentially causally effete. That is to say, they have no causal powers….So given the customary understanding, it is immediately evident that God, if He exists, is a concrete object.  For God is invested with causal powers and is, indeed, the cause of everything apart from Himself.  He is a personal being, and no person can be an abstract object.”