By Janne Saarela, toukokuu 2025

Tässä tekstissä käsitellään uskon(non) ja tieteen välistä suhdetta. Johdannossa kysymme muutamia ”tiesitkö että” -kysymyksiä, jotka paljastavat mielenkiintoisia huomioita tunnettujen tieteilijöiden uskonnollisesta taustasta. Otsikossa 1 tiivistetään klassinen sotatila-näkemys ja otsikossa 2 tarkastellaan juutalais-kristillisen maailmankuvan positiivista vaikutusta modernin tieteen syntyyn. Otsikossa 3 tiivistetään kolme kristittyjen käyttämää metaforaa luonnosta ja otsikossa 4 käydään läpi tieteellisen materialismin nousu. Otsikossa 5 tiivistetään nykytilaa, jossa on meneillään useita muutoksia. Viitteet on merkattu []-merkkien sisälle.

JOHDANTO

Tiesitkö, että viimeisen sadan vuoden aikana (vuosina 1901-2000) kemian ja fysiikan alalla jaetuista Nobel-palkintojen voittajista yli 60% ovat olleet tunnustavia kristittyjä? [1] Tiesitkö, että vaikka monien mukaan usko ja tiede ovat jotenkin keskenään vastakkain, vuosina 1916 ja 1996 tehtyjen tutkimusten mukaan tiedemiehistä noin 40% on uskonnollisia käsityksiä ja noin 40% heistä on ateisteja? [2] Entä tiesitkö sitä, että monet modernin tieteen perustajat ovat olleet tunnettuja kristittyjä? Heistä voidaan mainita nimeltä ainakin tähtitieteilijät Galileo Galilei (1564-1642) ja Johannes Kepler (1571-1630), matemaatikko-fyysikko Blaise Pascal (1623-1662), kemisti-fyysikko Robert Boyle (1627-1691), matemaatikko Isaac Newton (1642-1726), fyysikko-kemisti Michael Faraday (1791-1867) ja fyysikko James Clerk Maxwell (1831-1879). [3] Entä tiesitkö sitä, että on olemassa monia alansa huippu tiedemiehiä, jotka ovat vakuuttuneet tutkimustensa kautta siitä, että naturalismi — näkemys jonka mukaan ”kosmos on kaikki mitä on, mitä on ollut ja tulee olemaan” — ei ole riittävä selitys maailmankaikkeuden järjestykselle? [4] Yksi heistä oli Allan Sandage (1926-2010), tunnettu astronomi, joka muutti uskonnollis-filosofiset näkemyksensä tutkimustensa pohjalta — hän hylkäsi ateismin ja kääntyi Jumala-uskoon. [5] Mainitsemisen arvoinen on myös Fred Hoyle (1915-2001), joka tunnettiin piinkovana ateistina, mutta jonka uskonnolliset näkemykset alkoivat toden teolla horjua, kun hän ymmärsi miten epätodennäköisen prosessin seurauksena syntyy hiiltä, joka on kaiken elämän edellytys. Hän kirjoitti nämä tunnetut sanat:

A common-sense interpretation of the facts suggests that a super-intellect has monkeyd with physics, as well as with chemistry and biology, and that there are no blind forces worth speaking about in nature. The numbers one calculates from the facts seem to me so overwhelming as to put this conclusion almost beyond question. [6]

Mainitsemisen arvoinen on myös tapahtuma, joka sattui kesäkuun 26. päivänä vuonna 2000. Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton piti Valkoisessa talossa puheen tilaisuudessa, jossa juhlittiin sitä, miten kansainvälisellä yhteistyöllä toteutettu Human Genome Project, ihmisen geeniperimää kartoittava tutkimushanke oli saatettu loppuun. Juhlapuheessaan presidentti lausui tunnetut sanat  ”Tänään me osaamme lukea sitä kieltä, jolla Jumala loi elämän”. Yksi asia jäi kuitenkin monilta huomaamatta. Presidentin vieressä (kuvassa oikealla) seisoi koko projektin johtaja, Francis Collins, joka on tunnustava kristitty. Collins toteaa, että kun tutkimus alkoi tulla päätökseen, se ei suinkaan johtanut häntä ajatukseen, että ”nyt me emme enää tarvitse Jumalaa”, vaan päinvastoin: tieteen uusimmat löydöt johtivat hänet ylistyksen kaltaiseen tilaan! [7]

Nyt jos mietimme tosissamme yllä mainittuja historian tosiasioita, niin herää kysymys, että miksi ihmeessä kulttuurimme suhtautuu uskon(non) ja tieteen väliseen suhteeseen niin nuivasti. Hyvin monet Matti ja Maija Meikäläiset eivät näe uskon(non) ja tieteen välillä mitään muuta kuin sotatilan ja armottoman ristiriidan. Mutta mistä tämä johtuu? Luullakseni meidän on helppo yhtyä Oxfordin yliopiston matematiikan emeritusprofessori John Lennoxin kommenttiin, ”jos usko ja tiede eivät sovi yhteen, silloin meillä ei olisi kristittyjä Nobelisteja!” [8]

Uunituoreessa kirjassaan Return of the God Hypothesis Stephen C. Meyer aloittaakin juuri tästä kysymyksestä kirjoittamalla siitä noin 50 sivun historiallisen analyysin. Tämä teksti rakentuukin pitkälti juuri Meyerin teoksen varaan, joskin olen lisännyt muita aiheeseen kuuluvia lähteitä kaiken oheen. Mistä tieteen ja uskon(non) välinen sotatila-näkemys on tullut ja pitääkö se paikkansa? [9]

*Voit katsoa aiheesta myös Meyerin havainnollistavan 5-minuutin videon ”Are Religion and Science in Conflict?”, joka löytyy täältä.

1 SOTATILA-NÄKEMYKSEN LYHYT HISTORIA

Nykyään tieteen historioitsijat ovat laajalti osoittaneet, että ajatus siitä miten usko(nto) ja tiede eivät sovi yhteen ja ne ovat jatkuvassa sotatilassa on melko moderni myytti. Näkemys ei perustu historiallisille tosiasioille. Nykyään tunnustetaan varsin yleisesti, että tämän myytin tekivät tunnetuksi erityisesti kaksi henkilöä, jotka julkaisivat kukin oman teoksensa 1800-luvun loppupuolella.  Myytti palautuu siis lähinnä näihin kahteen teokseen:

• John William Draper, History of the Conflict Between Religion and Science (1874).
• Andrew Dickson White, A History of the Warfare of Science with Theology in Christendom (1896).

Esimerkiksi kristitty ajattelija David Bentley Hart kirjoittaa tästä seuraavalla tavalla kirjassaan Ateismin harhat:

1800-luvun jälkipuoliskolla ilmestyi kaksi — nykyään surullisen kuuluisaa — kirjaa, joilla oli epämiellyttävän pitkään aivan suhteettoman suuri vaikutus lukijoihinsa: John William Draperin Uskonnon ja tieteen välisen taistelun historia (1874) ja Andrew Dickson Whiten Tieteen ja teologian sodankäynnin historia kristikunnassa (1896). Viimeksi mainittua pidettiin alan luotettavana lähdeteoksena ajoittan vielä 1900-luvun puolivälissäkin. Molemmat olivat omalla tavallaan uhkarohkeuden mestariteoksia, sillä sen enempää Draper kuin Whitekaan ei vaivautunut edes vääristelemään todeistusaineistoaan väitteidensä tueksi. Molemmat havaitsivat, että kirjalliset sepitelmät olivat hyvä keino korvata puuttuvat todisteet. Vakavasti otettavat tieteenhistorioitsijat pitävät onneksi nykyään molempia kirjoja täysin hyödyttöminä ja tietävät varsin hyvin, että oletettu sota kristillisen teologian ja länsimaisen tieteen välillä on puhtainta mytologiaa. Valitettavaa on se, että myytteihin saatetaan uskoa hartaasti senkin jälkeen, kun ne on paljastettu perättömiksi. [10]

Mitä tulee kirjojen ajalliseen ilmestymiseen, niin lienee tuskin sattumaa, että ne julkaistiin melko pian Charles Darwinin Lajien synty (1859) -teoksen jälkeen. Esimerkiksi Draper kirjoitti hyvin suorasanaisesti siitä, miten ihmiskunnan on yksinkertaisesti valittava kristinuskon ja tieteen väliltä — ne eivät voi elää yhdessä! Ikävä kyllä ajan kuluessa tämä näkemys juurtui syvälle länsimaiseen yhteiskuntaan ja sitä on siitä saakka ollut hyvin vaikea kitkeä pois. Asiaa ei auta sekään, että myytti elää edelleen monien tunnettujenkin tutkijoiden keskuudessa. Esimerkiksi viime vuosina tätä sotatila-tulkintaa on edustanut mm. tunnettu agnostikko, astrofyysikko Neil deGrasse Tyson, jonka ohjelmasarja Cosmos: A Spacetime Odyssey (2014) on ollut todella suosittu Yhdysvalloissa. British Societyn presidentti, tieteenhistorioitsija Colin Russell valittaa tilannetta seuraavin sanoin:

Yleinen uskomus, jonka mukaan… uskonnon ja tieteen välistä suhdetta on viime vuosisatojen aikana leimannut syvä ja kasvava vihamielisyys … ei ole ainoastaan historiallisesti väärä, vaan se on jopa niin irvokas karikatyyri, että hyvin vaikea selittää miten tällainen näkemys on ylipäätään saattanut saada laajaa hyväksyntää. [11]

Nykyään tämä sotatila-teesi tunnustetaan tutkimuksessa yleisesti ottaen kuolleeksi ja kuopatuksi. Tämä johtuu siitä, että 1900- ja 2000-luvun filosofit ja tieteenhistorioitsijat kertovat hyvin erilaista tarinaa tieteen ja uskon(non) välisestä suhteesta. Pelkästään Stephen Meyer marssittaa esiin melko suuren joukon tutkijoita, jotka ovat osoittaneet sotatila-teesin vääräksi. Heihin kuuluu Herbert Butterfield, A. C. Crombie, Michael B. Foster, Loren Eiseley, David Lindberg, Owen Gingerich, Reijer Hooykaas, Robert Merton, Pierre Duhem, Colin Russell, Alfred North Whitehead, Peter Hodgson, Ian Barbour, Christopher Kaiser, Holmes Rolston III, Steve Fuller, Peter Harrison ja Rodney Stark (nimetäksemme vain osan tutkijoista).[12]  Iso painotus nykyisessä tutkimuksessa onkin tämä: nimenomaan tieteilijöiden usko Jumalan olemassaoloon ja erityisesti juuri kristinusko olivat olennaisen tärkeitä asioita modernin tieteen kehityksen kannalta vuosien 1500-1750 aikana. Monille tulee täytenä yllätyksenä tieto siitä, että nimenomaan juutalais-kristillinen maailmankatsomus antoi tarvittavan kasvualustan tieteen kehittymiselle. Siitä huolimatta tämä on se kertomus, jonka historia meille paljastaa. [13]

2 JUUTALAIS-KRISTILLINEN VAIKUTUS TIETEEN SYNTYYN

Kun katsomme historiaa taaksepäin, niin ymmärrämme, että materiaalinen valmius tieteen syntymiselle ja tekemiselle olisi ollut olemassa monissa vanhoissa kulttuureissa. Tästä syystä Cambridgen yliopiston kemisti ja historioitsija Joseph Needham alkoi kysyä kysymyksiä ”miksi juuri Euroopassa?” ja ”miksi juuri silloin?” Mietipä: egyptiläiset rakensivat pyramidit, kiinalaiset keksivät kompassin, ruudin ja puulohkopainatuksen, roomalaiset rakensivat erinomaiset tieverkostot ja akveduktit (sillain kaltainen vesijohto) ja kreikkalaisilla oli monia älykkäitä filosofeja, joista osa tutki luontoa systemaattisesti. Silti mikään näistä kulttuureista ei kehittänyt systemaattista metodia luonnon tutkimiseksi, vaan se kehittyi nimenomaan länsi-Euroopassa vuosien 1500 ja 1750 välillä. Kuten Oxfordin yliopiston tieteenhistorioitsija Peter Hodgson on todennut, tieteen tekeminen on mahdollista vain jos on olemassa tietyt materiaaliset edellytykset: yhteiskunta täytyy olla sellainen, että jotkut voivat uppoutua pelkästään tutkimuksen tekemiseen, täytyy olla jonkinlaista teknologiaa, asioita täytyy voida kirjoittaa ylös niin, että viesti voidaan välittää muillekin, matemaattinen todellisuus täytyy ottaa huomioon jne. Koska kaikilla edellämainituilla kulttuureilla oli tällaiset edellytykset, miksi tiede ei sitten kehittynyt aiemmin ja jossain muualla? Monien tieteenhistorioitsijoiden mukaan mystinen selittävä X on nimenomaan juutalais-kristillisten ideoiden vakiintuminen Euroopassa tänä aikana. [14]

Yksi ongelmallinen tekijä oli aristotelismin vaikutus, josta täytyi päästä eroon. Tämä tarkoittaa sitä, että tyypillisessä kreikkalaisessa filosofiassa tyydyttiin liiaksi ”nojatuolifilosofiaan”, eikä asioita lähdetty oikeasti tutkimaan. Vaikka kreikkalaiset filosofit uskoivat luonnon järjestelmällisyyteen, he näkivät kaiken taustalla olevan eräänlaisen itsessään olevan loogisen periaatteen, Logoksen, eivätkä niinkään jumalallista Mieltä, jolla on vapaa tahto. Tällainen ajattelutapa johti siihen, että filosofit ajattelivat ratkaisevansa asioita pelkällä logiikalla ilman konkreettista empiiristä tutkimusta. 

Jotta saamme paremmin kiinni tästä ajattelutavasta, otetaan yksi konkreettinen esimerkki astronomiasta. Sekä Aristoteles (383-322 eKr.) että Ptolemaios (85-165 jKr.) olettivat, että planeettojen ratojen täytyy olla täydellisen ympyrän muodossa. Miksi? Koska kreikkalaisessa ajattelussa planeetat olivat eräänlaisessa taivaallisessa todellisuudessa, jossa ainoastaan täydellisyys oli olemassa, ja koska ympyrä on täydellinen muoto, planeettojen on liikuttava täydellisessä ympyrässä! Johannes Kepler kykeni kuitenkin osoittamaan 1600-luvun alussa tämän oletuksen vääräksi: todellisuudessa planeetat kiertävät elliptistä eli soikean muotoista rataa auringon ympärillä. [15]

Toinen mainitsemisen arvoinen asia oli oletus siitä, että maailmankaikkeuden täytyy olla ikuinen. Juutalais-kristillinen luomisoppi oli alusta saakka ristiriidassa tämän väitteen kanssa, mutta 1900-luvun tiede kykeni osoittamaan, että ajatus ikuisesta maailmankaikkeudesta oli virheellinen (aiheesta tarkemmin täällä). Molemmat virheelliset oletukset kyettiin osoittamaan vääriksi nimenomaan siksi, että alettiin paneutumaan luonnon systemaattiseen tieteelliseen tutkimukseen. 

Käymme seuraavaksi läpi kolme olennaista teologista konseptia, joilla oli merkittävä rooli modernin tieteen kehityksen kannalta.

2.1 Luomisoppi

Jo vuonna 1277 Pariisin piispa Etienne Tempier tuomitsi ”välttämättömän teologian” eli ajatuksen siitä, että joidenkin asioiden ”täytyy olla näin”. Hän oletti, että koska Jumala on vapaa Olento, Hän on voinut luoda maailman niin kuin Hän on halunnut. [16] Näin ollen ainoa keino selvittää, miten maailma toimii, on tutkia sitä kokeellisesti. Nimenomaan juutalais-kristillinen ajatus siitä, että Jumala on luonut maailman ja Hän on luonut sen vapaasti, johti tieteellisten kysymysten kysymiseen. Teknisesti sanottuna ajattelussa tapahtui muutos aristotelismin ”välttämättömästä rationaalisuudesta” juutalais-kristilliseen ”kontingenttiin rationaalisuuteen”. [17] Modernin kemian isänä pidetty Robert Boyle totesikin, että tutkijan ei saa kysyä mitä Jumalan on ollut pakko tehdä, vaan mitä Jumala itse asiassa teki. Tieteenfilosofi Ian Barbouria lainataksemme, ”oppi luomisesta oletti, että luonnon yksityiskohdat voidaan tietää vain tutkimalla niitä”. 

Näin ollen luomisoppi vaikutti syvästi ja konkreettisesti modernin tieteen syntyyn. 

2.2 Luonnon ymmärrettävyys

Toinen asia, joka paljastui myös äärimmäisen tärkeäksi, oli oletus siitä, että luonto on ymmärrettävä. Tieteilijät olettivat, että koska sama Jumala, joka oli luonut maailman, oli luonut myös ihmisen mielen, joka kykeni käsittämään maailmaa. Tieteenfilosofi Steve Fuller onkin todennut, että koko länsimainen tiede perustuu olettamukselle, jonka mukaan luonto on seurausta järjellisen ja älykkään Mielen luomistyöstä ja tutkijoiden oma mieli palautuu tähän samaan lähteeseen. Johannes Kepler, joka siis osoitti Aristoteleen olettamuksen planeettojen radan muodosta vääräksi, sanoi kerran, että Jumala halusi meidän tunnistavan luonnonlait ja Hän teki sen mahdolliseksi luomalla meidät omaksi kuvakseen, jotta voisimme jakaa Hänen ajatuksensa. 

Näin ollen luonnon ei ainoastaan oletettu olevan järjestelmällinen kokonaisuus, joka on seurausta vapaan tahdon omaavasta Jumalasta (luomisoppi), vaan sen nähtiin lisäksi olevan seurausta järjellisen Mielen suunnittelusta ja sitä oli mahdollista ymmärtää omalla järjellä (luonnon ymmärrettävyys). 

2.3 Ihmismielen turmeltuneisuus

Samaan aikaan kun luonnonfilosofit olivat luomisopin vaikutuspiirissä, heihin vaikutti syvästi varsinkin protestanttisen uskonpuhdistuksen painottama syntiinlankeemusoppi: ihmisen järjelliset kyvyt ovat jollain tasolla turmeltuneet. Ihmiset olivat siis ainaisessa vaarassa erehtyä monin tavoin joko pettämällä itseään tai juoksemalla liian nopeasti haluttuun lopputulokseen. Tämä oletus johti ajatukseen, jonka mukaan tieteentekeminen täytyy olla tarkkaa: hypoteesit tuli testata huolella.

3 KOLME TEISTISTÄ METAFORAA LUONNOSTA 

Koska modernin tieteen perustajat olivat teistejä, jotka uskoivat rationaaliseen ja älykkääseen Jumalaan, he myös luonnollisesti käyttivät luonnosta metaforia, jotka sopivat heidän ennakko-oletuksiinsa kaiken alkuperästä. Meyerin mukaan kolme käytetyintä metaforaa, jotka toistuvat heidän kirjoituksissaan, ovat kirja, kello ja todellisuus, jossa vaikuttaa lakeja.

Kristityt tutkijat kuvasivat luontoa usein Jumalan antamana kirjana. Francis Bacon on tullut tunnetuksi sanonnastaan ”Jumala on antanut meille kaksi kirjaa, Raamatun ja Luonnon”. Ajatusta tukee myös kaksi klassista Raamatusta nousevaa tekstiä, Psalmi 19 ja Roomalaiskirjeen luku 1. Mietipä seuraavia lainauksia näistä teoksista:

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin. (Ps. 19:2-5)

Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. (Room. 1:19-20)

Kello-metafora oli luonnollinen seuraus siitä, että luonto nähtiin sekä kontingenttina (kone voidaan rakentaa monella eri tavalla) että ymmärrettävänä kokonaisuutena (koska kaiken takana on Suunnittelija). Lisäksi, koska Jumala nähtiin suurena alullepanijana, modernin tieteen edelläkävijät alkoivat etsiä luonnosta lakeja. Kuten tunnettu oxfordilainen tieteenhistorioitsija John Hedley Brooke on todennut, Newton, Boyle ja Descartes alkoivat etsiä luonnonlakeja, koska he uskoivat valmiiksi jumalalliseen lainsäätäjään. 

Pian kuitenkin tapahtui jotain, joka johti pikku hiljaa uudenlaiseen käsitykseen tieteen ja uskon(non) välisestä suhteesta. 

4 TIETEELLISEN MATERIALISMIN NOUSU

Historioitsijat nostavat yleensä esiin kolme syytä sille, miksi yleinen ajattelu alkoi muuttua siihen suuntaan, että tiede ja usko(nto) ovat keskenään sotatilassa:

1. Valituksen aika: oletus, jonka mukaan ihmisen järki voi toimia autonomisesti, irrallaan uskonnollisesta ajattelusta.
2. Skeptinen suhtautuminen Jumalan olemassaoloon: monet filosofit alkoivat kyseenalaistaa klassisia argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta.
3. Tieteellisen materialismin nousu: tieteen normit uudelleenmääritettiin ja kaiken perimmäisenä todellisuutena alettiin nähdä aine ja energia.

Katsomme kutakin teemaa lyhyesti erikseen.

4.1 Valistuksen aika

Valistuksen ajalla viitataan eurooppalaiseen aatevirtaukseen 1600-1700-luvulla. Valistuksen ajan filosofit nostivat järjen ja tieteen niin korkeaan asemaan, että ne alkoivat lopulta haastaa uskon(non) tarvetta kokonaan. Asiaa ei auttanut lainkaan se, että takana oli pitkä kiista katolilaisten ja protestanttien välillä. Lisäksi erityisesti vuosien 1618-1648 välisenä aikana käyty ”kolmikymmenvuotinen sota” sai monet kyllääntymään uskontoon. Lisäksi ranskalaiset filosofit, kuten Voltaire (1694-1778) ja Auguste Comte (1798-1857), jotka kirjoittivat valistuksen ajan jälkeen, näkivät tieteen parhaimpana keinona totuuden saavuttamiseen. He ajattelivat, että tiede voi toimia irrallaan minkäänlaisista uskonnollisista näkemyksistä (ikään kuin tiede ei tarvitsisi niitä filosofis-uskonnollisia ennakko-oletuksia joita olemme jo käyneet läpi). Erityisen tunnetuksi tuli David Hume (1711-1776), joka väitti ihmeiden olevan mahdottomia, koska ne rikkoivat hänen mukaansa luonnonlakeja. [18] Hume kannatti radikaalia empirismiä, jonka mukaan ainoastaan havainnot voivat tuottaa todellista tietoa. Jos Jumalaa oli ylipäätään olemassa, Hän ei voinut olla missään tekemisissä luonnon kanssa (=deismi). [19] Comte kehitti ajatuksen positivismiin. Hän jakoi historian kehityksen vaiheen teologiseen, filosofiseen ja positivistiseen (tieteelliseen) ajanjaksoon. Teologia alettiin siis nähdä vanhentuneena aikakautena. 

4.2 Skeptinen suhtautuminen Jumalan olemassaoloon

Valistuksen aikana klassiset Jumala-argumentit joutuivat huonoon valoon. Sekä David Hume että Immanuel Kant (1724-1804) kiistivät kaksi tunnetuinta argumenttia: Hume kritisoi suunnitteluargumenttia ja Kant kosmologista argumenttia. Kant epäili rajusti kalam-argumentin toista premissiä, jonka mukaan maailmankaikkeus on saanut alkunsa. Kantin mukaan asiaa ei voitu ratkaista järjellä. [20] Lisäksi tuon ajan tieteellinen käsitys ei (vielä) tukenut ajatusta kaiken alusta. Hume hyökkäsi aikansa suunnitteluargumentteja kohtaan, jotka oli rakennettu pitkälti analogisiksi argumenteiksi eli luontokappaleita verrattiin ihmisten tekemiin koneisiin, kuten kelloon. Joka tapauksessa se oli kuitenkin Charles Darwinin Lajien synty (1859), jonka alettiin nähdä selittävän ”suunnitelluilta näyttävät” asiat pelkällä sokealla evoluutioprosessilla. Jos sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta kykenivät selittämään organismien synnyn, kehityksen ja monimuotoisuuden, kaiken taustalla toimivaa Suunnittelijaa ei enää tarvittu. [21] William Dembski tiivistää hyvin Darwinin valtavaa vaikutusta ajattelutavan muutokseen:

Lajien synnyn myötä älykkään suunnitelman idean ylivalta mureni. Teoksen julkaisemista seuranneiden noin kahdenkymmenen vuoden aikana biologiassa siihen asti vallinneesta teleologiasta (jonka mukaan kullakin asialla on tarkoitus) siirryttiin lähes täysin mekanistiseen näkemykseen. …[Darwin] vaikutti teoriansa välityksellä todennäköisesti enemmän kuin kukaan muu 1800-luvulla eläneistä henkilöistä siihen, että Jumalaa ei enää tarvittu selittämään eliöitä, jotka vaikuttivat älykkään suunnitelman tuotoksilta. [22]

4.3 Tieteellisen materialismin nousu

Uusien tieteellisten teorioiden nousun myötä usko tuonpuoleiseen Luojaan alkoi horjua. Ranskalainen fyysikko Pierre Laplace (1749-1827) esimerkiksi väitti, että koko olemassaoleva maailmankaikkeus syntyi ilman älykästä ja voimakasta Olentoa puhtaan naturalistisesti. Juuri Laplaceen liittyy (ehkä epätosi) kertomus siitä, miten Ranskan keisari Napoleon Bonabarte kysyi tiedemieheltä Jumalan roolista hänen tutkimuksissaan ihmetellen, ettei tutkija ollut viitannut Häneen laisinkaan. Laplace oli vastannut kysymykseen todeten ”Sir, minulla ei ollut käyttöä tuolle hypoteesille.” [23] Samoihin aikoihin Charles Lyell selitti geologian puolella maan topografian syntyneen pitkän ja gradualistisen prosessin seurauksena. Biologian puolella Darwin toimi edelläkävijänä. Kuten tunnettu biologisti Francisco Ayla kirjoitti, organismit näyttävät olevan suunnittelun tulosta, mutta Darwinin merkittävin löytö oli osoittaa, että tämä kaikki voitiin selittää luonnollisella prosessilla ilman minkäänlaista viittausta Jumalan toimintaan. Näin 1800-luvun aikana oli syntynyt uudenlainen ja perusteltu maailmankatsomus, tieteellinen materialismi/naturalismi. 

4.4 Metodologisen naturalismin nousu

1900-luvulla tapahtui vielä yksi merkittävä muutos ja se liittyi tieteen ”sääntöihin”. Tieteessä ei enää saanut vedota yliluonnolliseen lainkaan. Asioita selittääkseen ainoat selitykset saivat olla luonnollisia, joten vetoaminen yliluonnolliseen toimijaan rikkoi kirjoittamattomia pelisääntöjä. Darwin itse oli tässä asiassa melko tiukkasanainen väittäen, että vetoaminen yliluonnolliseen Mieleen ei ole mikään selitys. Kehitystä tuki sekin, että vielä 1800-luvulla maailmankaikkeus ja siten aine ja energia nähtiin ikuisina, joten kenenkään ei juuri tarvinnut miettiä kysymystä siitä, miksi mitään on ylipäätään olemassa. Muilla aloilla erityisesti ateistit Karl Marx (1818-1883) ja Sigmund Freud (1856-1939) kehittivät täysin materialistisia näkemyksiä ekonomian ja psykologian alalla. Stephen Meyerin (kieli poskella tehdyn) olevan tiivistyksen mukaan Darwin kertoi nyt mistä me tulemme, Marx kertoi mihin me olemme menossa ja Freud kertoi meille ihmisen luonnosta ja siitä, miten me voimme käsitellä syyllisyyttämme. [24] Tässä on tietenkin ilmeinen ongelma, jonka Meyer tiivistää osuvasti:

Jos tutkijat kieltäytyvät pelkästä periaatteesta ottamasta suunnittelu-hypoteesia huomioon, he eivät selvästikään tule huomaamaan mitään todisteita, jotka sattuisivat tukemaan suunnittelu-hypoteesia. [25]

Näin ollen 1900-luvun alkuun tultaessa tilanne oli muuttunut siten, että tiede näytti tukevan täysin materialistista käsitystä maailmankaikkeudesta ja ihmisyydestä. 

5 ASIAT MUUTTUVAT

Nyt me elämme toki monessa mielessä erilaista aikakautta. 1900-luvun suuret tieteelliset löydöt ovat paljastaneet ainakin sen, että (1) maailmankaikkeus ei olekaan ikuinen, vaan sillä on ajallinen alku, (2) koko maailmankaikkeus on äärimmäisen tarkasti hienosäädetty niin, että elämä on ylipäätään mahdollista ja (3) elämän on nyt ymmärretty lepäävän informaation varassa, koska me  ymmärrämme nyt huomattavasti enemmän solujen toiminnasta ja maailman monimutkaisimmasta koodista, DNA:sta, joka on yli kolme miljardia kirjainta pitkä nelikirjaiminen koodi. Juuri nämä löydöt johtivat Meyerin kirjoittamaan uusimman kirjansa Return of the God Hypothesis, jonka alaotsikkona on Three Scientific Discoveries That Reveal the Mind Behind the Universe. (Käsittelemme kirjan sisältöä tarkemmin ensimmäisessä Teams-luennossa.) Lisäksi klassiset Jumala-argumentit ovat tehneet voimakkaan paluun erityisesti filosofian alueella. [26] Toki edelleen metodologinen naturalismi on syvällä tieteen tekemisessä, mutta ensimmäisellä sivulla mainitut tutkimukset kertovat, että tiedemiehet edustavat melko tasan sekä teistisiä että ateistisia maailmankatsomuksia. Mutta se mikä on varmaa on se, että näkemys, jonka mukaan tiede ja usko(nto) ovat olleet alusta saakka sotatilassa, on ehdottomasti väärä. Ilman kristinuskoa modernia tiedettä olisi tuskin syntynyt lainkaan. 

JOHTOPÄÄTÖS

Tunnettu tieteenhistorioitsija Ronald Numbers kutsuu tässä tekstissä käsiteltyä sotatila-teesiä tieteenhistorian suurimmaksi myytiksi. [27] Jos modernin tieteen perustajat olisivat nähneet ”tieteen hyvänä ja uskonnon pahana”, modernia tiedettä ei olisi koskaan kehittynyt. Päätän tekstini lainaamalla Tapio Puolimatkaa, joka päättää aihetta käsittelevän lukunsa mm. seuraavaan kappaleeseen:

Tieteen historia on viimeisen parin vuosisadan ajan kirjoitettu naturalistisen ideologian ehdoilla. Naturalistisen myytin mukaan tieteen suuret läpimurrot on saavutettu naturalistisen uskon pohjalta ja tiede kehittyy vapautuessaan teistisen teologian ja metafysiikan vaikutuksesta. Tieteen historian tosiasiat eivät kuitenkaan tue tätä naturalistista myyttiä. Tosiasiassa naturalismi ei koskaan onnistunut tuottamaan kokeellista luonnontiedettä, vaikka sillä oli merkittäviä edustajia antiikin maailmassa. Tieteellisen ajattelun vallankumous 1500-1700 -luvuilla perustui teistisiin ja erityisesti kristillisiin uskomuksiin todellisuuden luonteesta. [28]

*Suosittelen lukemaan samaan aiheeseen liittyen myös Sampsa Korpelan tekstin ”Mitä lukion historian oppikirjat kertovat kristinuskosta?”, joka löytyy Areiopagi-sivustolta.

VIITTEET

1) John Lennox, Can Science Explain Everything, luku 1. Esimerkiksi fysiikan Nobel-palkinto meni vuonna 2013 Peter Higgsille, joka on ateisti, mutta vuonna 1997 se annettiin William Phillipsille, joka on tunnustava kristitty. Miesten ero ei ole siinä, kumpi ymmärtää enemmän tiedettä, vaan siinä, mikä on kummankin maailmankatsomus. 

2) Alister McGrath, Ateismin lyhyt historia, 127-28. 

3) Kepler kirjoitti: ”The chief aim of all investigations of the external world should be to discover the rational order which has been imposed on it by God and which he revealed to us in the language of mathematics.” Galileo kirjoitti “the laws of nature are written by the hand of God in the language of mathematics” ja “human mind is a work of God and one of the most excellent”. Faraday vastasi kuolinvuoteellaan kysymykseen ”mitä sinä mietit nyt?” seuraavalla tavalla: “Speculations, man, I have none! I have certainties. I thank God that I do not rest my dying head upon speculations for I know whom I have believed and am persuaded that he is able to keep that which I have committed to him against that day.” (Ks. Lennox, Can Science, luku 1.)

4) Carl Saganin tunnettua lausetta lainataksemme. 

5) Stephen Meyer käyttää tätä usein esimerkkinä. Ks. esim. hänen kirjansa Return of the God Hypothesis sivut 14-17.

6) Sanoja siteeraa kontekstin kera Meyer, Return, 15, 130-39. 

7) Aiheesta kattavasti hänen teoksessaan The Language of God. Collinsin maailmankatsomus kulki agnostismista ateismiin ja sieltä lopulta teismiin. Mainittakoot, että C. S. Lewisin moraaliargumentti toimi isona osana hänen kääntymyksessään! (Argumentti on luettavissa Lewisin klassikokirjan Tätä on kristinusko alkuluvuista.)

8) Lennox, Can Science, luku 1.

9) Aivan hiljattain samaa pointtia on tuonut lyhyesti esiin Justin Brierley kirjassaan The Surprising Rebirth of God, sivut 133-139. 

10) David Bentley Hart, Ateismin harhat, 97. Sotatila-näkemys elää kuitenkin sitkeästi kansan keskuudessa. Vuonna 2021 tehdyn kyselyn mukaan 56% amerikkalaisista uskoo tieteen ja uskonnon väliseen konfliktiin ja vuoden 2022 tutkimuksen mukaan briteistä näin uskoo 57%. (Brierley, Rebirth, 135.)

11) Sit. Lennox, Can Science, luku 1.

12) John Lennox nostaa esiin Joseph Needmanin, joka oli Kiinan kulttuurin tutkija, biokemisti ja filosofi. Hän kirjoitti paljon Kiinan teknologisesta kehityksestä, mutta häntä ihmetytti suuresti miksi moderni tiede ei kehittynyt siellä. Hän päätyi lopulta näkemykseen, jonka mukaan syy tähän oli se, että idässä ei ollut yhtenäistä uskomusta Jumalasta, joka on luonut maailmankaikkeuden. (Debatti Peter Atkinsin kanssa aiheesta Selittääkö tiede kaiken?, katsottavissa täällä). 

13) Suomeksi aihetta on käsitellyt laajasti filosofi Tapio Puolimatka teoksessaan Usko, tiede ja evoluutio (2008), erityisesti luku 4. Englanniksi aiheesta voi lukea Gonzalesin & Richardsin Privileged Planet, luku 11. 

14) ”Itämainen ajattelu ei ole synnyttänyt omaa luonnontiedettä, koska sillä ei ole koskaan ollut varmuutta todellisuuden objektiivisesta olemassaolosta. Ilman ulkoista maailmaa ei tieteelliselle tutkimukselle ole kohdetta eikä kokeiden tai johtopäätösten teolle perustaa. Mutta koska kristitty on varma ulkoisen maailman todellisuudesta, hänellä on pohja luotettavan tiedon hankkimiselle.”  (Francis Schaeffer, Jumala on, 77.)

15) Tämä on ensimmäinen Keplerin kolmesta laista: ”Kiertäessään tähteä planeetta liikkuu pitkin ellipsin muotoista rataa, jonka toisessa polttopisteessä tähti on.”

16) Tämä olisi syytä kaikkien kristittyjen pitää mielessä…

17) Kontingentti tarkoittaa asiaa, joka on olemassa, mutta joka olisi myös voinut olla olematta. Jokin joka on, olisi voinut olla toisin. Kontingentti on siten välttämättömän vastakohta. Esimerkiksi sinä olet kontingentti, koska on mahdollista, etteivät vanhempasi olisi koskaan tavanneet.

18) Humen argumentti on toki historian varrella osoitettu heikoksi ja jopa osittain kehäpäätelmäksi. Ks. tarkemmin netistä Janne Saarela, Ovatko ihmeet mahdollisia? Aiheesta lyhyesti podcastini Ylösnousemus ja kuolemanjälkeinen elämä jaksossa 3. 

19) Deismin mukaan Jumala on kyllä luonut maailman, mutta Hän ei ole sen kanssa missään tekemisissä. William Bristown (2023) tiivistää asiaa näin: ”Deism is the form of religion most associated with the Enlightenment. According to deism, we can know by the natural light of reason that the universe is created and governed by a supreme intelligence; however, although this supreme being has a plan for creation from the beginning, the being does not interfere with creation; the deist typically rejects miracles and reliance on special revelation as a source of religious doctrine and belief, in favor of the natural light of reason. Thus, a deist typically rejects the divinity of Christ, as repugnant to reason; the deist typically demotes the figure of Jesus from agent of miraculous redemption to extraordinary moral teacher. Deism is the form of religion fitted to the new discoveries in natural science, according to which the cosmos displays an intricate machine-like order; the deists suppose that the supposition of God is necessary as the source or author of this order.”

20) Allekirjoittanut on tästä toki eri mieltä: maailmankaikkeuden alku voidaan osoittaa myös filosofisesti. 

21) Hyvää keskustelua tästä aihealueesta tarjoaa C. Stephen Evans teoksellaan Kätkeytynyt Jumala. Apologetiikkaan perehtyvien kannattaa laittaa tämä teos todella korkealle omalle hankintalistalleen.

22) William Dembski, Älykkään suunnitelman idea, 61, 69-70.

23) Lausahdus (”Sir, I had no need of that hypothesis”) on tunnettu, mutta sen aitous on kyseenalainen. Ensimmäinen maininta siitä tulee vuodelta 1825.  

24) Meyer, God Hypothesis, 63.

25) Meyer, Darwin’s Doubt, luvusta 19.

26) Ks. William Lane Craigin ja J. P. Morelandin esipuhe teoksessa The Blackwell Companion to Natural Theology (2012). Luonnollinen teologia on nykyään voimissaan!

27) Sit. Luskin & Meyer, Christian Worldview, 288.

28) Puolimatka, Usko, tiede ja evoluutio, 369. Myös Miikka Niiranen (2014) toteaa: ”Tieteen ja kristinuskon suhde useiden historian suurten tiedemiesten ajattelussa on ollut kiistatta rakentava ja myönteinen.” Hän käsittelee artikkelissaan Robert Boylea, Leonhard Euleria, Lordi Kelvinia ja James Clerk Maxwellia.  

 

KIRJALLISUUS

Bentley Hart, David. 2010. Ateismin harhat. Humanitas-sarja. Suom. Taneli Törölä. Perussanoma.

Brierly, Justin. 2023. The Surprising Rebirth of God: Why New Atheism Grew Old and Secular Thinkers Are Considering Christianity Again. Tyndale.

Bristow, William. 2023. ”Enlightenment.” Sivustolla The Stanford Encyclopedia of Philosophy.

Collins, Francis S. 2006. The Language of God. A Scientist Presents Evidence for Belief. Free Press.

Craig, William Lane & Moreland, J. P. (Eds.) 2012. The Blackwell Companion to Natural Theology. Blackwell Publishing.

Dembski, William A. 2002. Älykkään suunnitelman idea. Suom. toim. Matti Leisola. Datakirjat. 

Evans, C. Stephen. 2017. Kätkeytynyt Jumala: Kaikkivaltiaan olemassaolon perusteista. Suom. Anne Leu. Perussanoma. 

Gonzales, Guillermo & Richards, Jay. 2004. The Privileged Planet. Regnery Publishing. (Luku 11.)

Lennox, John C. 2019. Can Science Explain Everything? The Good Book Company. (E-kirja, joten tarkat sivunumerot ei ole tiedossa.)

Lewis, C. S. 1978. Tätä on kristinusko. Suom. Marja Liljeqvist. Kirjaneliö.

Luskin, Casey & Meyer, Stephen C. 2018. ”Has the Christian Worldview Had a Positive Impact on the Development of Science?” Teoksessa The Harvest Handbook of Apologetics. Ed. Joseph M. Holden. Harvest House Publishers. (Sivut 285-89.)

McGrath, Alister. 2004. Ateismin lyhyt historia. Suom. Jukka Raunu. Kirjapaja. 

Meyer, Stephen C. 

• 2013. Darwin’s Doubt: The Explosive Origin of Animal Life and the Case for Intelligent Design. New York: HarperOne. (E-kirja, joten tarkat sivunumerot ei ole tiedossa.)
• 2021. Return of the God Hypothesis.Three Scientific Discoveries that Reveal the Mind Behind the Universe. New York: HarperOne. (Erityisesti kirjan luvut 1-3.)

Niiranen, Miika. 2014. ”Neljä ratsastajaa luonnontieteen aallonharjalla.” Dialogos: usko ja tiede katsomusten torilla -lehti. (Sivut 32-33.)

Puolimatka, Tapio. 2008. Usko, tiede ja evoluutio. Helsinki: Uusi tie. 

Saarela, Janne. 2020. ”Ovatko ihmeet mahdollisia?” Vammalan Helluntaiseurakunta.

Schaeffer, Francis. 1973. Jumala on. Suom. Liisa Järvinen. Suomen evankelisluterilainen ylioppilas- ja koululaislähetys.