Kirjoittaja: Janne Saarela, syyskuu 2026

Jotkut historian terävimmistä älyköistä ryhtyivät kumomaan kristinuskoa, mutta päätyivätkin lopulta kääntymään kristityiksi. Jotkut heistä pilkkasivat uskoa vuosikymmeniä, ennen kuin jokin sai heidät hiljaa muuttamaan mielensä. Heidän tarinansa muistuttavat siitä, ettei mikään äly ole liian mahtava, mikään skeptisyys liian syvä eikä mikään menneisyys liian monimutkainen Jumalalle. Tässä tekstissä esitellään 12 tunnettua ateistia, jotka kääntyivät kristityiksi. 

1) C. S. Lewis: Vastahakoinen käännynnäinen, jonka oli annettava periksi

Jos jotain henkilöä voidaan kutsua ”vastahakoiseksi käännynnäiseksi”, se on tunnettu Oxfordin yliopiston älykkö C. S. Lewis. Lewis menetti uskonsa Jumalaan 9-vuotiaana, kun hänen äitinsä kuoli ja hänestä tuli vannoutunut ateisti. Käännekohta tapahtui, kun Lewis ystävystyi katolisen J. R. R. Tolkienin (Taru Sormusten Herrasta -trilogian isä) ja Hugo Dysonin kanssa. He auttoivat Lewisiä näkemään raamatullisen maailmankatsomuksen johdonmukaisuuden suhteessa ateismiin. Noin vuonna 1931 Lewis kääntyi Jeesuksen seuraajaksi. Myöhemmin hän totesi, että hän oli ”koko Englannin vastahakoisin käännynnäinen”. Lewisistä tuli lopulta 1900-luvun yksi merkittävimpiä kristittyjä ajattelijoita, jonka laajasta kirjallisuudesta ovat nauttineet miljoonat ihmiset. Tunnetuimmat teokset lienevät Tätä on kristinusko sekä Narnia-tarinat.

Mitä Lewisin kertomus opettaa meille? Sen, että älyllinen tinkimättömyys ei ole este kristilliselle uskolle. Älykkäät ihmiset odottavat lupaa uskoa – ja Lewis antaa heille luvan.

2) Lee Strobel: Tutkijajournalisti, joka yritti kumota Jeesuksen ylösnousemuksen

Chicago Tribune -lehden oikeusasioiden vastaavana toimittajana toiminut Lee Strobel oli vannoutunut ateisti, joka piti kristinuskoa toiveajatteluna ihmisille, jotka eivät kyenneet kohtaamaan karua todellisuutta. Kun hänen vaimonsa Leslie kääntyi yllättäen kristityksi 1970-luvun loppupuolella, Lee ei iloinnut asiasta, vaan aloitti suuren tutkimusmatkan kristinuskon perusteisiin. Hän käytti kaksi vuotta siihen, että hän haastatteli parhaita kristinuskon edustajia: tutkijoita, tiedemiehiä, historioitsijoita ja filosofeja. Hän oletti kumoavansa kristinuskon, mutta lopputulemana hän päätyikin vakuuttumaan Jeesusta koskevista historiallisista todisteista. Vuonna 1981 hän antoi elämänsä Jeesukselle. Strobelin kirja Tapaus Kristus on myynyt miljoonia ympäri maailmaa. 

Mitä Strobelin esimerkki opettaa? Sen, että hänen uskonmatkansa alkoi hänen vaimonsa hiljaisesta, päivittäisestä uskollisuudesta. Älä koskaan aliarvioi sitä vaikutusta, joka on uskon aidolla elämisellä todeksi kotona.

3) Ayaan Hirsi Ali: uusateisti, joka valitsikin kristinuskon

Harva viimeaikainen uskonnollinen kääntyminen on herättänyt yhtä paljon keskustelua kuin Ayaan Hirsi Alin tapaus. Tämä islamista luopunut somalialais-hollantilainen aktivisti nousi tunnetuksi ja hyvin suorasanaiseksi ateistiksi. Jotkut kutsuivat häntä jopa ”viidenneksi ratsastajaksi” Richard Dawkinsin, Christopher Hitchensin, Daniel Dennettin ja Sam Harrisin rinnalla. Vuonna 2023 Ali julkaisi esseen ”Why I Am Now a Christian”, joka oli tietoinen viittaus Bertrand Russellin kuuluisaan vuoden 1927 esseeseen ”Why I Am Not a Christian”. Lyhyesti sanottuna hän huomasi, ettei ateismi kykene tarjoamaan hänelle sitä, mitä hän todella tarvitsi: se ei kyennyt antamaan riittävää pohjaa elämän tarkoitukselle, moraalille eikä hengelliselle lohdulle. 

Mitä Alin esimerkki opettaa? Hänen kertomuksensa on erityisen vaikuttava skeptikoille, jotka arvostavat ennen kaikkea älyllistä uskottavuutta. 

4) Larry Sanger: Wikipedian perustaja, joka ei enää keksinyt syitä epäuskolleen

Larry Sanger käytti koko uransa yhden ihmiskunnan suurimpien tietovarantojen, Wikipedian, rakentamiseen. 35 vuotta hän kieltäytyi uskomasta Jumalaan. Tämä Wikipedian perustajajäsen arvosti ennen kaikkea tarkkaa, näyttöön perustuvaa ajattelua. Hänen periaatteensa oli nk. ”Metodinen skeptismi”: hylkää kaikki sellaiset uskomukset, joista et voi olla täysin varma. Sanger kasvoi luterilaisessa perheessä, mutta menetti uskonsa teini-iässä, osittain siksi, että pappi sivuutti kaikki hänen terävät kysymyksensä. Ajan kanssa Sanger alkoi kuitenkin pitämään uusateismia vastenmielisenä. Hän huomasi mm. sen, että kristityt käyttäytyivät verkossa johdonmukaisesti armollisemmin kuin heidän arvostelijansa. Vuonna 2019 hän alkoi lukea Raamattua uudelleen, vakavasti. ”Huomasin Raamatun olevan paljon kiinnostavampi ja — hämmästyksekseni ja järkytyksekseni — johdonmukaisempi kuin olin odottanut”, hän totesi. ”Raamattu kesti kriittisen tarkastelun. Kuka olisi uskonut?” Vuonna 2025 hän ilmoitti julkisesti kääntyneensä kristityksi ja nyt hän on kirjoittamassa kirjaa God Exists: A Philosophical Case for the Christian God.

Mitä Sangerin tarina opettaa meille? Sangerin tarina alkaa papista, joka sivuutti teinin kiperät kysymykset, ja päättyy siihen, että sama teini rakentaa filosofiset perustelut kristinuskolle. Suhtaudu kysymyksiin myönteisesti! Ota skeptikot vakavasti. Jos näin ei tehdä, seurauksena voi olla vuosikymmenten viivästys.

5) Rosaria Butterfield: muutos vieraanvaraisuuden, ei argumenttien, kautta

Rosaria Butterfield työskenteli vakituisena englannin kielen ja naistutkimuksen professorina. Hän oli lesboaktivisti ja vakaumuksellinen ateisti. Hän luki Raamattua vain voidakseen kritisoida sitä, miten uskonnollinen oikeisto suhtautui HLBTQ+-kysymyksiin. Hän ei kuitenkaan osannut odottaa kohtaavansa naapurissa asuvaa pastori Ken Smithiä ja tämän vaimoa Floya. He eivät vastanneet Butterfieldin skeptisyyteen väittelemällä, vaan kutsumalla hänet päivälliselle. He kutsuivat Butterfieldin toistuvasti kotiinsa, kuuntelivat hänen kysymyksiään hätkähtämättä ja rukoilivat hänen puolestaan ​​hiljaa ja johdonmukaisesti. Ajan myötä Jumala uudisti hänet sisältäpäin. Teoksessaan The Secret Thoughts of an Unlikely Convert hän kuvailee kääntymystään kokemukseksi, joka ”tuntui junaturmalta” – se oli hämmentävä, vaati veronsa ja oli täysin todellinen. Nykyään pastorin puolisona elävä Butterfield on kirjoittanut laajasti kristillisestä elämäntavasta; yksi hänen teoksistaan ​​on Five Lies of Our Anti-Christian Age. 

Mitä Butterfieldin kertomus opettaa meille? Ken ja Floy Smith eivät koskaan pitäneet muodollista evankeliumin esittelyä. He avasivat kotinsa ja ruokapöytänsä. Kärsivällinen ja johdonmukainen kristillinen vieraanvaraisuus — ilman piilotettuja tavoitteita — voi saada aikaan sellaista, mihin väittelyt eivät pysty.

6) Francis Collis: tutkija, joka löysi Jumalan ihmisen genomista

Muutama vuosikymmen sitten alkoi massiivinen Human Genome Project. Tämän kansainvälisen tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa ja sekvensoida ihmisen koko perimä eli kaikki noin kolme miljardia DNA:n emäsparia! Projektin johtajana toimi kristitty tutkija, Francis Collins. Netistä voi löytää kuvan, jossa hän seisoo Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin rinnalla tutkimushankkeen loppuhuipennusjuhlassam jossa presidentti toteaa, että nyt, ensimmäistä kertaa historiassa, me voimme lukea sitä kieltä, jolla Jumala kirjoitti elämän. Collins kuitenkin aloitti uransa ateistina, joka uskoi tieteen tekevän Jumalan tarpeettomaksi. Hänen kääntymyksensä ei alkanut laboratoriossa, vaan sairaalahuoneessa. Parantumattomasti sairaat potilaat, jotka luottivat uskoonsa huomattavalla rauhalla, alkoivat horjuttaa hänen varmuuttaan ateismiin. Collins päätti kääntyä C.S. Lewisin puoleen, alkoi opiskella moraalifilosofiaa ja päätyi siihen, että universaalin moraalilain olemassaolo viittasi kiistatta moraaliseen lainantajaan. 27-vuotiaana hän antoi elämänsä Kristukselle. Collins siis vakuuttui toisin sanoen moraaliargumenin voimasta! Teoksessaan The Language of God, jossa hän kertoo myös oman tarinansa, hän argumentoi näkemystä, etteivät tiede ja usko ole toisiaan vastaan, vaan ne ovat toisiaan täydentäviä linssejä todellisuuteen.

Mitä Collinsin tarina opettaa meille? Hän osoittaa, että maailman johtava tiedemies voi olla samaan aikaan tunnustuva kristitty. Hänen esimerkkinsä osoittaa, ettei meidän tarvitse valita uskon ja tieteen väliltä. Lisäksi Collinsin esimerkki osoittaa, että moraaliargumentin ymmärtämisellä saattaa olla kauaskantoisia seurauksia. 

7) Josh McDowell: vihamielinen skeptikko, josta tuli todisteisiin nojaava kristitty

Väkivaltaisessa ja epävakaassa kodissa kasvaminen jätti Josh McDowellin syvästi kyyniseksi uskontoa kohtaan. Saapuessaan Biola-yliopistoon hän oli aggressiivinen skeptikko, joka pilkkasi julkisesti kristinuskoa ja kirjoitti esseitä sitä vastaan. Hänen tutkimuksensa johdatti hänet kuitenkin odottamattomaan paikkaan. Hänen löytämänsä historiallinen todistusaineisto Raamatun luotettavuudesta, ylösnousemuksen todellisuudesta ja opetuslasten muutoksesta oli jotain, mitä hän ei voinut rehellisesti sivuuttaa. McDowell antoi elämänsä Jeesukselle. Hänen vuonna 1972 julkaistusta maamerkkiteoksestaan Evidence That Demands a Verdict tuli yksi vaikutusvaltaisimmista koskaan kirjoitetuista apologetiikkateoksista. McDowell matkusti vuosien ajan ympäri maailmaa esitellen näyttöön perustuvia argumentteja kristinuskon puolesta. Hänen poikansa Sean McDowell on seurannut isänsä jalanjälkiä uuden sukupolven merkittävänä apologina.

Mitä McDowellin tarina opettaa meille? Sen, että uskoa vastaan ​​äänekkäimmin argumentoiva henkilö on joskus kaikkein lähimpänä uskoa. Älä anna vastarinnan lannistua; käsittele sitä kärsivällisesti ja todisteilla. 

8) Peter Hitchens: veli, joka valitsi toisen polun

Hitchensin veljekset olivat aikoinaan kuin toistensa peilikuvia: molemmat ateisteja, molemmat vakaumuksellisia vasemmistolaisia ​​ja molemmat suhtautuivat uskoon halveksuen. Jumala ei ole suuri -teoksen kirjoittaja Christopher kuoli vuonna 2011 mielipidettään koskaan muuttamatta. Peter-veli ​​valitsi puolestaan aivan toisenlaisen tien. Euroopan-matkoilla nähty kristillinen taide alkoi hiljalleen muuttaa jotakin Peterin ajattelussa. 1980-luvulla koettu henkilökohtainen kriisi vei päätökseen matkan, joka huipentui paluuseen anglikaaniseen uskoon. Hän kertoo tästä kirjassaan The Rage Against God, joka on osittain omaelämäkerrallinen teos ja osittain suora vastaus hänen veljensä esittämiin argumentteihin. ”Tein virheen hylätessäni uskoni” hän kertoo. 

Mitä opimme? Kaksi älykästä veljestä, samat argumentit, mutta radikaalisti erilaiset johtopäätökset. Usko ei ole pelkkää älyllistä päättelyä; taustalla vaikuttaa aina muutakin.

9) Lacey Sturm: rock-laulaja, joka aikoi päättää elämänsä

Lacey Sturmin tarina alkaa synkästä paikasta. Kristillisen metalliyhtyeen Flyleafin laulaja kasvoi köyhyydessä ja väkivallan keskellä, ja teini-iässä Sturm oli päättänyt päättää elämänsä. Kun hän oli matkalla tekemään niin, hänen isoäitinsä vaati, että hän menisi ensin kirkkoon. Sturm totteli. Hänellä ei ollut aikomustakaan uskoa mihinkään. Mutta sinä iltana tapahtui jotain, jota hän kuvailee suoraksi ja kiistattomaksi kohtaamiseksi Jumalan kanssa — kohtaamiseksi, joka muutti hänen elämänsä suunnan kokonaan. Sturm johti Flyleaf-yhtyettä yli vuosikymmenen ajan ja toi raa’an, tunne-elämältään rehellisen näkemyksen kristillisestä uskosta yleisölle, joka ei olisi koskaan astunut jalallaan kirkkoon. Hänen muistelmateoksensa The Reason kertoo koko tarinan.

Mitä opimme? Kukaan ei ole liian kaukana. Sturmin todistus koskettaa erityisen voimakkaasti nuoria, jotka tuntevat olevansa ulottumattomissa — sillä Sturmkin tunsi samoin.

10) Nicky Gumbel: agnostikko, joka toi uskon miljoonien tiettäväksi

Nicky Gumbel kasvoi maallistuneessa kodissa Englannissa ja kuvaili itseään myöhemmin ”äänekkääksi ateistiksi”. Opiskellessaan oikeustiedettä Cambridgessa hän alkoi keskustella ystäviensä kanssa kristinuskosta ja tuli lopulta uskoon. Myöhemmin Gumbel vihittiin Englannin kirkon papiksi, ja hän otti vastuulleen pienen kristinuskon peruskurssin Lontoon Holy Trinity Brompton -seurakunnassa. Hän näki kurssin potentiaalin ja kehitti siitä Suomessakin tunnetun Alfa-kurssin — maailmanlaajuisen, kysymyksiin pohjautuvan kokonaisuuden, jonka keskiössä ovat ruokailu, ystävyys ja rehelliset keskustelut uskosta. Alfa-kursseja on järjestetty eri kirkkokuntiin kuuluvissa seurakunnissa yli sadassa maassa, ja ne ovat auttaneet miljoonia ihmisiä tutustumaan Jeesukseen. Gumbelin mukaan ”maailman suurin vääryys on se, ettei ole koskaan kuullut hyvää uutista Jeesuksesta”. 

Mitä opimme? Mies, joka ei aikoinaan osannut vastata kristinuskoa koskeviin peruskysymyksiin, loi yhden nykyajan kirkkohistorian tehokkaimmista tavoittavan työn välineistä.

11) Holly Ordway: miten taide voi avata lukkiutuneen mielen

Kirjallisuuden professori Holly Ordway oli vuosia vastustanut kristinuskoa älyllisistä syistä. Hän ei kuitenkaan ollut varautunut siihen, että kristityt runoilijat ja tarinankertojat murtaisivat hänen puolustusmuurinsa. Sellaiset kristityt kirjailijat kuin George MacDonald, G. K. Chesterton, Gerard Manley Hopkins, J. R. R. Tolkien ja C.S. Lewis murensivat kukin omalla tavallaan ja vähitellen hänen vankkoja ateistisia käsityksiään. Lisäksi hänen miekkailuvalmentajansa antoi hänelle tilaa käsitellä kristinuskoa rauhallisissa keskusteluissa. Ordway on kuvaillut muistelmateoksessaan Not God’s Type entistä ateismiaan kovilla sanoilla: 

Ateismini syöpyi sydämen läpi kuin happo…en kyennyt selittämään oman rationalisuuteni alkuperää enkä vakaumustani, että totuuden, kauneuden ja hyvyyden tapaisia asioita oli olemassa. Maailmankatsomukseni pysyi silmissäni tyydyttävänä vain niin kauan kuin maltoin olla esittämättä todella vaikeita kysymyksiä. …Niin tyytyväinen kuin julistinkin älyllisesti olevani … ateismi … oli kammottava paikka elää. Se oli sieluni talvi. [1]

Nykyään Ordway on merkittävä vaikuttaja niin kutsutun ”mielikuvitukseen vetoavan apologetiikan” alalla. Ajatuksena on, että juuri taide ja kirjallisuus voivat valmistaa sydämen vastaanottamaan totuuden, jolle järki on aiemmin asettanut esteitä.

Mitä opimme? Sen, että me emme saisi aliarvioida taidetta keinona tavoittaa ihmisiä. Lukupiirit, elokuvakeskustelut, runoillat ja taidenäyttelyt eivät ole vain kulttuuritapahtumia. Ne voivat toimia väylinä uskoon.

12) Alister McGrath: oxfordilainen tiedemies, josta tuli teologi

Kun Alister McGrath aloitti biofysiikan opinnot Oxfordin yliopistossa, hän oli vakuuttunut ateisti ja odotti tieteellisen koulutuksen vahvistavan hänen skeptistä maailmankuvaansa. Perehtyminen historiaan, filosofiaan ja kristilliseen ajatteluun johdatti hänet kuitenkin aivan toiseen suuntaan. McGrath suoritti myöhemmin tohtorintutkinnot sekä molekyylibiologiassa että teologiassa ja hänestä tuli yksi aikamme merkittävimmistä kristinuskon puolustajista. Hänen teoksensa Ateismin lyhyt historia ja Dawkins-harha? ottavat suoraan kantaa uusateismiin nojaten vankkaan tieteelliseen ja filosofiseen asiantuntemukseen. Hänen teoksensa Kristillisen uskon perusteet on puolestaan klassikko, joka on pakollista luettavaa aloitteleville teologeille. ”Kasvoin ateistina ja olin täysin vakuuttunut siitä, että Jumala on myytti. Mielipiteeni muuttui todisteiden myötä” toteaa McGrath. 

Mitä opimme? McGrathin tarina on vaikuttava ja sopii erinomaisesti kerrottavaksi nuorille, jotka ovat suuntaamassa maallisiin yliopistoihin ja pelkäävät joutuvansa valitsemaan uskon ja järjen välillä. Heidän ei tarvitse tehdä niin.

Mitä nämä esimerkit opettavat? 

Käsittelemämme esimerkit osoittavat, että todisteilla on merkitystä. Strobel, McDowell, Collins ja McGrath ovat kaikki esimerkkejä älykkäistä etsijöistä, jotka ymmärsivät, ettei usko Jumalaan tarkoita aivojen narikkaan laittamista. Lisäksi ihmissuhteilla on olennainen merkitys. Butterfieldin naapurit, Gumbelin ystävät yliopistossa ja Ordwayn miekkailuvalmentaja loivat tilan, jossa kristinuskoa sai arvioida rauhallisesti. Myös taiteella voi olla merkittävä rooli: Lewisin, Chestertonin ja Tolkienin mestarilliset tarinat toimivat; joskus mielikuvitus pääsee sinne, minne järki ei yllä! Myös kärsimys puhuttelee ihmisiä: tämä pysäytti Collinsin sairaalassa ja Hirsi Alin uusateismin edessä. Myös Hitchens koki syvän henkilökohtaisen kriisin. 

Ja vielä: kääntyminen saattaa viedä aikaa. Lewisin ja Butterfieldin prosessi oli pitkä ja Hirsi Ali toteaa edelleen oppivansa koko ajan uutta. Ole kärsivällinen ja jatka rukoilemista. Sato korjataan Jumalan aikataulussa. 

* Teksti on lyhennetty ja hieman muokattu Stephanie Martinin lehtiartikkelista ”13 Famous Atheists Who Became Christians (Some Will Surprise You)” Churchleaders-sivustolla (11.5.2026). 

Viitteet

1. Suomenkielinen lainaus teoksesta Gregory Koukl, Taktinen viisaus. Suom. Aleksi Markkanen (Opko, 2024), 254.